torstai 30. joulukuuta 2010

8 kuukauden poset

Tässäpä olisi "pakolliset" seisotuskuvat kahdeksan kuukauden kohdalta. :) Hurjan iso karva Rokilla alkaa jo olla!




Mun nähdäkseni ekat merkkauspissat Roki lorotti tänään erään mäykkärin pissojen kylkeen. Siitä se äijäily lähtee...

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Touhua ja tavoitteita

Eilen oli puuhakas päivä noin ulkoilun ja liikunnan kannalta. Päivällä käytiin Alvajärvellä reilun tunnin lenkki tarpomassa Riikan, Viiman ja Riehan kanssa. Pennut pisteli menemään ihan onnessaan pitkin jäätä ja myös Viima ja Roki intoutuivat leikkimään. Luoksetulo jäällä onnistui aika hienosti Rokin kanssa lelupalkalla. Ville on sitkeästi teettänyt luoksetuloa lelun kanssa ja homma onkin alkanut pelata kivasti. Roki tulee eteen ja odottaa. Huolta on pidetty myös siitä, että koiran pantaan kosketaan joka kerta, kun luoksetulo onnistuu. Paljon paremmin lelu toimi nytkin jäällä toisten koirien seurassa kuin nami.

Kauheita jääkökköjä Rokin varvaskarvoihin tarttui tuolta hangesta. Pitänee lyhentää karvoja varpaiden väleistä ynnä harkita rasvaamista, edelleen toisessa takajalassa anturan pinnassa on halkeama.

Illalla tehtiin vielä toinen tunteroisen hihnalenkki leikillä höystettynä (vetää edelleen kuin höyryveturi, välillä tosin jo parempiakin hetkiä, jos herra suvaitsee ottaa korvat käyttöön). Sitä ennen itse olin korkannut hiihtokauden, ei tuntunutkaan ihan niin pahalta, mitä ennakoin. Nyt ikävä kyllä taas pakastaa kovemmin, joten hiihtokelejä odottelen.

Olen tehnyt Rokin kanssa nyt noutoa kaikennäköisillä leluilla ja kapuloilla. Oikean noutokapulan käyttö kuitenkin jätetään varsinaisiin treeneihin, ettei vahingossakaan homma menisi kapulalla leikkimiseksi ja pureskeluksi. Mahtavaa on, että Roki on alkanut nyt luovuttamaan käteen myös pallon, joka aiemmin oli se kaikista mahdottomin. Hommaan auttoi se, että noutoa treenattiin ensin kaikella, mitä voi myös vetää. Rokia ei enää harmita luovuttaa esine, kun välittömästi luovutuksen jälkeen palkataan vetoleikillä. Tällähän se luoksetulokin saatiin kuntoon!

Vimosin edistysaskel saatiin eilen iltana, kun ekaa kertaa harjoiteltiin noutoa perusasennosta, pidin kouluttajan ohjeiden mukaan koiraa pannasta kiinni, että rauhoittuu ennen noutoa (muuten ampaisee välittömästi jo ennen heittoa hakemaan...). Sain Rokin odottamaan lupaa ja käskyn saatuaan Roki haki lelun. Varsinainen edistyaskel oli se, että Roki istui eteen lelu suussa! Tähän asti istuminen ja suussa pitäminen on ollut mahdotonta pienelle aivolle tehdä yhtä aikaa. Ehkä kerran viime treeneissä onnistui. Nyt kuitenkin oikein mainiosti. Vähän kauaksi normaaliin eteentuloon nähden tosin Roki jäi, mutta kun vielä luovutti lelun käteen, palkattiin vetoleikillä hienosta suorituksesta.


Ensi vuotta zuumaillessa olen vähän miettinyt tavoitteita Rokin kanssa. Harrastamisen alkuun haluaisin päästä myös kisakentillä, joten lajeja on mietitty.

- Toko on varmasti se ensimmäinen ja alokasluokassa toivon pääsevämme starttaamaan ensi kesänä.

- Agilityn alkeita otetaan harrastusmielessä kuvioihin vuodenvaihteen jälkeen, varmaankin Taitavien Tassujen alkeiskurssille lähdetään näin aluksi. (Olen perustellut nämä kohtuu kalliit kurssit itselleni sillä, etten tällä hetkellä harrasta mitään muuta ja se raha, mikä aiemmin on mennyt omiin harrastuksiin, menee nyt näihin kursseihin. Mua ei jotenkin vielä huvita/ei ole aikaa lähteä varsinaiseen seuratoimintaan mukaan, mikä tulisi kylkiäisenä, jos hakeutuisin JAT:n tms. ryhmiin.)

- Kesällä olisi kyllä hirveän kivaa päästä myös pk-lajien parissa alkuun. Jäljen tekeminen vaikutti jo viime kesänä niin sopivalta touhulta Rokille.

- Näyttelyitä kokeiltaisiin kokemuksen vuoksi. Mutta en yhtään halua lähteä Rokia itse esittämään. Ainakaan ekoilla kerroilla. Vapaaehtoisia?

- Yleinen terveys sekä koiralla että omistajilla on tietysti ykköshomma. Rokotukset ajallaan ja luustokuvaukset Rokille.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Koirauintia ja synttäritkin!

Meinasi aiemmasta päivityksestä unohtua, että tänäänhän Roki on kahdeksan kuukautta! Synttäreitä juhlittiin käymällä illalla Koirasportissa uittamassa pentu. Päivä oli ollut aika jänskä Rokille jo muutenkin, yllättävän hyvin jaksoi polskia siihen nähden. Aamulla olivat käyneet isomman koiralauman kanssa umpihankilenkillä ja sitten iltapäivän ajan Roki oli ollut matkassa uimalareissulla. Rähjännyt luonnollisesti muille läsnäoleville...

Uintivuorolla Roki jännitti aikalailla altaalle nousevia portaita ja ramppia, jota pitkin koira menee veteen. Uinti itsessään sujui aivan hienosti, aluksi oli vähän jännää ja piti pärskiä, mutta kyllähän viime kesänkin kokemuksesta tiesin, että uinti sujuu. Ja lelunkin Roki nappasi vedestä pariin otteeseen matkaan. Vähän kauhistunutta katsetta poju välillä näytti ja vinkui rampilla, mutta lähti uudelle kiekalle kyllä melkein joka kerta ihan itse uimaan. Hassusti samaa ilmettä kuin Nita-mammalla Rokinkin naamalla näytti olevan ja uintityyliäkin Ansku vertasi Nitan menoon. Linkin lopusta löytyy myös videonpätkää Keski-Suomen uutisista, myös Nita ui klipissä. Koirasportti

Tässä malliksi Rokin surkea ilme uintilenkin päätteeksi


Mainiota liikuntaa tuo uiminen koiralle kyllä on, ja nyt pitkän tauon jälkeen varmasti otti tosissaan myös kunnon päälle. Meillä oli koko puolituntinen käytettävissä, vaikka lyhyempikin aika näin ekalle kerralle olisi varmasti riittänyt. Pidettiin nyt sitten hyvät tauot lenkkien välissä, että vähän henki ja syke tasoittui. Reporanka Roki könähti autoon uinnin jälkeen, mutta kotona käytiin hetki vielä ihan ylikierroksilla. Nyt varmasti unet maittaa yön yli ja aamulla Roki pääseekin järven jäälle peuhaamaan kaverien kanssa!

Niin, ja nyt kahdeksan kuukauden iässä Roki painaa 17 kiloa ja on noin 54-55 senttiä korkea. Turkki on pörhistynyt huimasti, oikein mainio talvikarva pojalla alkaa olla. Voi sitä karvanlähtöä, joka jossain vaiheessa edessä on...

Joululomalla

Jouluja on nyt vietetty muutaman päivän verran, syöty ähkyt moneen kertaan ja niin poispäin. Koirakin on nautiskellut herkuista, kinkku maistuu, kuten myös kaikki muu, mitä suuhun tarjoaa. Jopa niin paljon, että oksensi jouluyönä pitkästä aikaa. Tosi harvoin kyllä purjo Rokilta lentää, mutta joku nyt pisti mahaa sekaisin. Olisiko sitten vaan sekalaiset herkut, joita koira jouluaattona sai. Oksut oli kuitenkin lähinnä nappulaa, joten koira pisteli ne toiseen kertaan poskeensa ihan tyytyväisenä. Osasyy tietysti voi olla myös vieras paikka, oltiin jouluaatto Villen kotona Suolahdessa ja yötä naapurissa, mummolan maalaistalon tyhjässä puoliskossa. Koira nukkui varmaan ihmisiä paremmin, maalämpöpumppu nimittäin hajosi yön aikana ja aamulla lämpöjä makuuhuoneessa noin +13 astetta.

Kovat pakkaset sattuivat joulunseudulle, nyt on vähän lauhempaa ja lunta tulee lisää, mutta jouluaattona pakkasta taisi olla parhaillaan lähemmäs 30 astetta. Roki jo hiukan nosteli käpäliä, mutta ei sitä kylmyys tunnu häiritsevän, niin paljon on vielä pennun touhotusta ja virtaa, ettei paikalla malta pysyä. Lumi ainoastaan kittaantuu jäisiksi klönteiksi varpaiden väleihin ja karvoihin kiinni ja ne varmasti tuntuvat koirasta ikäviltä. Oikeassa takajalassa näyttäisi myös olevan pientä halkeamaa anturassa, ei vereslihaan asti, mutta tassu on ainoa, jota Roki vähän nostelee. Täytyy ostaa tassurasvaa noita oireita varten.

Tänään päästään kokeilemaan koirauintia Koirasportin uimalaan Leppävedelle. Roki on omistajan luona par'aikaa hoidossa ja illalla haetaan poju tuolta uimalalta ja päivän päätteeksi otetaan vuoro sieltä. Paikka on varsin uusi ja kaverit ovat siellä paljon käyneet ja kehuneet. Erityisesti nyt pakkasilla on ollut kiva väsyttää koiraa jotenkin muuten kuin lumihangessa palelemalla ja tarpomalla. Roki tykkäsi uimisesta ainakin viime kesänä, katsotaan illalla, miten sujuu sisätiloissa!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Lomaa odotellessa




Tässä on enää yksi päivä jäljellä joululomaan! Pitkä loma ei valitettavasti ole, palaan ruotuun jo heti uuden vuoden jälkeen maanantaina. Ville taas aloitti jo lauantaina ja lomailee vielä viikon mun palattua jo töihin. Mutta onpahan kumminkin ja tarpeeseen tulee.

Tänään Ville kävi hakemassa Rokin kanssa minut töistä :). Hauskaa, kun tuo matka on kuitenkin sen puoleen pitkä, ettei muuten varmasti tulisi käyneeksi. Roki matkasi siis yhteensä noin kolme tuntia autossa. Ei edelleenkään mitään ropleemaa autoilun kanssa. Ainut omituinen asia oli vaan autonpesu, jossa käytiin Jari-Pekassa. Ensin Roki seuraili peräosastolta ihan rauhallisena ja vaan tosi kiinnostuneena. Harjat kuitenkin vähän jännitti ja niiden takia piti ihan pikkuisen vinkua ja yrittää kavuta peräpenkille suojusritilän yli. Nopeasti Roki kuitenkin rauhoittuu eikä jää mitenkään hermostuneeksi.

Tottelevaisuuskurssi siirtyi viime viikolla parilla päivällä pakkasten takia. Tunti sujui kuitenkin treenin vähyyteen nähden tosi hyvin. Siitä se yleensä onkin kiinni, jaksaako Roki keskittyä vai ei. Oikeastaan silläkään ei ole niin paljon väliä, osataanko tai onnistuuko liikkeet. Torstaina keskittyminen oli tosi hyvä ja varsinkin noutokapulaan saatiin hyviä ja toimivia neuvoja. Roki kantaa ja luovuttaa nätisti, istumista liikkumisen jälkeen kapula suussa pitäisi nyt seuraavaksi harjoitella.

Seuraaminenkin oli parempaa kuin viimeksi, oisikohan Rokilla oikeasti viime kerralla ollut selkä jumissa tai jtkn, kulki silloin kumman kaukana minusta. Täyskäännöksiä tehdään läksynä (aika karseita ne on, ja pitäisi ylipäätään tossa seuraamisessa tehdä vain ihan pieniä pätkiä ja tosi harvoin mitään pitempää siirtymistä). Paikallaolo on parantunut aivan hurjasti, sekä istuen että makuulla ja pystyn Rokin myös jättämään ja kulkemaan lähistöllä ympäriinsä. Kaukot istumaan ja maahan onnistuvat oikein hienosti ainakin kolmesta metristä... Siitä se lähtee! Seisomista ressu ei oikein tajua, todnäk todella sekavan ja monipuolisen käskytyksen takia (kiitti vaan ihan itselle siitä).

Tässä vielä joulukuusimetsästä Luhangasta viikonlopulta pari otosta:



lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulukuusen haussa

Tänään käytiin hakemassa iskän ja Villen kanssa joulukuusia Luhangasta, mun kummitädin mailta. Roki tietty riehui metsässä mukana, laitan kuviakin tänne kunhan joudan. Varmaan toista tuntia säntäiltiin metsässä menemään umpihangessa. Pakkasta oli reilusti, noin 18 astetta. Ei paljon poikaa palellut, mitä nyt lumipaakkuja tarttuu varpaiden väliin, muttei nekään haittaa menoa.

Kunnon sikailua sitten kylässä. Juotiin kahvit sitten kummitädin luona ja Roki ei rauhoittunut sisälle ollenkaan. Ihan kamalaa rallia veti pitkin tupaa, hyppäsi vuoronperään kaikkien syliin ja jäynäsi tätini leikkimään loputonta vetoleikkiä. Hajotti sitten yhden jalkapallon ja hyppäsi PÖYDÄLLE. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut, koira siis tuli suoraan kahvipöydälle, kun siinä pullakahveja juotiin. Ei hyvää päivää... Pikkasen livakkaan lähti koira eteiseen ja sai aikamoiset komennukset. Ihme kyllä mitään ei kaatunut. Kaikki matot oli lähtiessämme kasassa ja varmaan jäi kummitäti huokailemaan helpotusta...

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Terroristi

Hullu koira,


jolla on halvat huvit.


Loppujen lopuksihan sitä siis olisi lapsellisen helppo viihdyttää. Kumirengas varpaisiin roikkumaan ja samalla voi rötköttää sohvalla telkkarin eessä (harmi vaan, että koko jalka meinaa lähteä irti ja sisustus menee uuteen uskoon).

On vissiin kuitenkin koiralla välillä tylsää, kun keksii ilkitöitä mielenvirkistykseksi. Takapihan oven kynnys meni tänään päreiksi ja sangen monta lelua, mattoa ja portaikon lapsiportti ovat jo aiemmin kokeneet kovia. Ketuttaahan se, että kämppä hajoaa. Enemmän kuitenkin huolettaa, ettei mitään muuta todistusaineistoa jää koskaan noista toimenpiteistä kuin lopputulos. Ei paperisilppua, ei muovia, ei puunsäleitä, ei viltinpaloja, ei irrallaan pyöriviä rotanhäntiä tai aasin korvia, saati matonkuteita tai loimilankoja. Onko sillä joku puutos? Ja järkyttävästi pelkään, että joku matonkude tai lanka vetää pennun suoliston solmuun...

Rokin oma matto. Ei ole vain tämä reuna päreinä.


Minne ovat kadonneet keittiön maton hapsut?


Takaoven kynnys. Saakeli.
Portaikon portti.


Tilapäinen juomakuppi


Invalidi-aasi, rampa majava, rotan raato (lahja Narulta, nyyh) koiraystävänsä kanssa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää itsenäisyyspäivää!



Kyllä alkaa loman tarve olla jo suunnaton, työt vie totaalisesti mehut eikä työkuviot meinaa mielestä rauhoittua öisinkään saati iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt kuitenkin onneksi vähän pitempi viikonloppu, kun itsenäisyyspäivä sitä maanantailla venyttää.

Rokin kanssa käytiin viime viikolla taas tokoilemassa. Tällä viikolla ollaan erityisesti treenattu perusasennosta maahanmenoa ja koiran jättöä "jojottelua" siitä. On nyt alkanut täällä kotona onnistumaan. Noutokapula on jännä ja Roki hokasi heti sen ottamisen ja luovuttamisen. Tosin ei suostu pitämään sitä. Roki myös alkaa pian leikkimään kapulalla, jos sen antaa liian pitkäksi aikaa.

Iso onnistuminen! Namipelit ovat alkaneet antaa hedelmää ja Roki menee seuraamisesta maahan käskyllä! Ei tarvitse käsiohjausta. Toki vielä pysähdyn samalla, mutta enivei, aiemmin ei tajunnut kerta kaikkiaan ollenkaan. Ei me olla sitä edes vielä kursseilla tehty eli onnistuu tällä hetkellä olohuoneolosuhteissa ilman häiriötä.

Koira naatiskelee koko talven nyt hirvenluilla. Iskän hirviporukassa ei juuri ole koiraihmisiä ja iskä onkin varannut luut itselleen, Roopea ja Rokia varten. Meidän pienen kaappipakastimen lisäksi luita on H:lla ja porukat ostivat nyt pelkästään luita varten (tällä hetkellä) toisen arkkupakastimen autotalliin :D.

Lauantaina lenkkeiltiin taas pikku-kelpie Riehan kanssa. Mukana oli myös porokoira Viima. Pyörittiin tuolla Aittovuoressa (allekirjoittaneen suuntavaisto petti jälleen kerran, ihan vähän vaan) ja koirien meininki oli iloista. Viima on 4-vuotias narttu, jonka mielestä Roki oli oikein söpö nuori mies (jota vähän piti tosin alistaa). Riehan kanssa taas ralli oli entisenlaista! Riikka otti myös kuvia, niitä näkyvillä Tuiken, Viiman ja Riehan blogissa (linkki oikeassa reunassa).

Haukanniemessä lenkkeiltiin taas viikko sitten. Matkassa Minja, Nastja ja Hanna, joista viimeisellä kamera myös matkassa (otti kaikki tämän postauksen kuvat):



Rokin kanssa reenataan luoksetuloa. Tottelevaisesti Ämmä ja Ännä paikalla, Ärrä ei uskaltanut.




Kiipesi suostuttelun jälkeen myös kivelle poseeraamaan


lauantai 27. marraskuuta 2010

Tänään täynnä seitsemän kuukautta

Seitsenkuinen söpöilee


Taas yksi kuukausi lisää ikää Rokille. Seitsemän kuukauden iässä herra Kivinen painaa himpan alle 16 kiloa ja korkeutta tullut taas pari senttiä lisää, noin 53 cm saatiin tulokseksi. Kun vertaa kuukausi sitten otettua seisotuskuvaa tämän päiväiseen, näyttäisi siltä, että runkoonkin on tullut vähän mittaa lisää, kun kuvassa Roki näyttää edellistä matalammalta. Tosin turkkikin on kyllä pörhistynyt. Painoa taas ei kovin paljon ole lisää tullut, vaikka vaihdettiin ruokailukin ainoastaan kahteen kertaan päivässä. Tosin annosta ei olla vielä lisätty.



Aittovuoressa käytiin myös vähän lenkkeilemässä, kuviakin sai otettua muutaman.

Näyttää kieltä




Isäntä ja koira :)


Ai niin! Tänään ensi kertaa koplattu koiralta kaksi kivestä siellä missä pitääkin ja seisoma-asennossa!!! Ja testattu useampaan otteeseen! Pojalla alkaa pallit olla paikallaan :D.

torstai 25. marraskuuta 2010

Reenit jatkuvat

Ehdin juuri sopivasti vielä valoisalla kotiin, että kerkesin saada Rokin paineille tuohon läheiselle metsittyneelle kentälle lappari Nemon kanssa. Pojilla homma pelaa edelleen hyvin, vaikkeivat enää pikkupentuja olekaan. Yhtään ei ole äijäilyn makua leikissä ja keppiä vetävät muristen, mutta ihan leikkimielessä. Kivannäköistä kohellusta, kauheeta rallia! :D

Ikäväksi asiaksi on muodostunut ainoastaan se, ettei Rokia saa kiinni, kun sillä on jokin muu mielenkiinnon kohde. Minä en yksinkertaisesti ole riittävän kiinnostava. Roki tulee luokse, muttei anna kiinni. Pitää vahvistaa tuota kyllä urakalla. Perään se kyllä lähtee, jos lähden pois, mutta hihnaan ei meinaa saada.

Eilen startattiin tottelevaisuuden jatkokurssi. Oli kyllä oikein kivat treenit ja koirakoitakin vain viisi. Ehtii saada vähän enemmän palautetta ja tehdä kysymyksiä myös. Ensin tehtiin rauhoittumisharjoituksia, Roki istui sivulla tosi hienosti eikä edes vinkunut kovin paljon namin perään kärsimättömyyttään. Sitten tervehdittiin toiset koirat, kaikki olivat uroksia, joten turvallisesti otettiin koirat vastakkain sivulle noin metrin päähän toisistaan. Rokin kanssa sujui oikein mainiosti, paitsi että kontakti oli jälleen lähinnä nakkiin mun kädessä eikä vastapuolella olevaan koiraan. Odottaminen oli vaikeampaa, kun toiset koirat tulivat meidän luo, joka kerta Roki meinasi ampaista kaverin luo.

Seuraamista aloitettiin ihan alusta. Kontaktitreeniä pitää lisätä, että Roki ottaa kontaktin silmiin eikä käteen. Koiran paikka parani, kun lisäsin tempoa kävelyyn, homma muuttui kivemmaksi. Ihan lyhyitä pätkiä seuruutettiin. Nakki edelleen paras palkka, ongelma vain, että kiihdyttää koiraa jo niin paljon, että hyppii kättä vasten ja nakkipalan haukkaaminen sattuu ihan pirusti sormiin...

Luoksetulot kivasti, tosin Roki ei edelleen jaksa odottaa, vaan riuhtoo perään. Sitten onnistui, kun peruutin poispäin, pidin katsekontaktin ja sormen pystyssä. Eteen Roki tulee istumaan tarkasti ja suoraan. Ei edes törmäillyt nyt liian kovalla vauhdilla.

Koiran jättöä istumaan reenattiin myös. Onnistui hyvin, Roki keskittyi ja rauhoittui täysin. Hihnassa toki pidettiin, enkä siirtynyt hihnanmittaa pitemmälle. Pystyin kuitenkin kävelemään koiran ympärillä ja asettumaan kummallekin sivulle ja Roki odotti nätisti.

Eteenlähetys oli uusi juttu. Onko tämä nyt sitten merkkiä ja ruutua varten harjoittelua? Lautaselle nameja, koira hihnanmitan päähän sivulle, lähetys nameja syömään ja paluu eteen. Ensin Roki yritti syödä pahvialustan myös, mutta tajusi ihan mielettömän hienosti sitten homman nimen. Odota-komento toimii kaikissa näissä tempuissa ja hyvin. Lopulta Roki tuli namit syötyään ihan itse takaisin luokse ja eteen istumaan jo ennen kuin ehdin kutsua. Hieno pentu ja kiva harjoitus!

Roki ei pysty vastustamaan itseään, kun joku ihminen tulee lähelle. Edelleen pitää päästä vimmatusti pussaamaan ja hyppimään. Tässä ei vielä hillitseminen auta, eikä jaksa odottaa. Joka treeneissä kuitenkin sitäkin treenataan ja kouluttaja käy joka koiran luona hampaita katsomassa. Tavoite nyt on, että Roki jaksaa odottaa hiljaa ja rauhassa. Itse käsittelyssähän ei ole mitään ongelmaa ja Roki todellakin on luoksepäästävä.

Edelliseen liittyen, tämä kuuluu myös jokapäiväisiin harjoituksiin kotona. Aina kun tullaan kotiin tai aamulla herätään, koiraa ei tervehditä ennen kuin sen pahin mielenkiinto on laantunut tai vaihtoehtoisesti se jaksaa istua rauhassa odottamassa. Toisaalta vähän sääli - on nimittäin niin riemukasta tervehtiä älyttömän sekopäisen onnellista ja rakastavaa pentua. :D Me fiksut omistajat emme toki tähän riehaan lähdetä (paitsi ihan harvoin joskus).

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lenkillä Saviolla

Eilen lauantaina käytiin tekemässä pitkä lenkki Vekin, Nitan, Saran ja tietty B:n kanssa Saviolla. Roki pysyi jo melko hyvin "isojen" vauhdissa. Lainausmerkeissä sikäli, että Roki on tyttöjä selvästi kookkaampi. Vielä kuitenkin niin keskeneräisen mallinen, että näyttää melkein eri rotuiselta! Runko on roteva ja lyhyt edelleen verrattuna aikuiseen bortsuun. Rokista ei välttämättä edes tule kovin pitkärunkoista, mutta lopputulos ei vielä ole näkyvillä, kun kasvu on kovin vielä kesken.

Hyvin Roki tuli juttuun, toiset eivät juuri piitanneet perässä kahottavasta pennusta. Paitsi Nita nyt vähän enemmän, kun on juoksuillaan. Aika härskiä näin ihmisnäkökulmasta. Roki ei välittänyt yhtään äippäkoiran keikistelystä. Henkisesti siis myös vielä lapsen tasolla, eihän se myöskään nosta vielä jalkaa tai tee muita äijätemppuja. Ei harmita yhtään. Edelleenkään sitä toista kivestä ei tunne Rokin seistessä, myöhään laskeutuu, jos nyt enää laskeutuukaan...

Hyviä neuvoja tarttui myös taas matkaan. Hihnassa vetämisen karsimista jatketaan edelleen ja luoksetulossa jatkossa otetaan aina koirasta kiinni. Rokihan tulee tosi hyvin luokse metsässä tai missä vaan, jos ei ole häiriötä. Mutta jos se on kiinnostunut jostain muusta, se tulee kyllä lähelle, muttei anna kiinni, vaan pyörähtää kyttäämään kiinnostavaa kohdetta metrin, parin päästä. Silloinkin Roki kyllä seuraa ulkoiluttajaa tosi hyvin, eikä karkaa, mutta kiinni sitä ei saa. Eli tästä lähin palkataan, kun koirasta saa otteen.

Mukavaa oli ja Roki lepäilikin kohtalaisen rauhassa loppuillan! :)

Hirvenluita, roippeita ja jauhelihaa ollaan saatu nyt hirveät määrät mun isän hirviporukalta. Oman pakastimen lisäksi niistä on täyttynyt myös H:n pakastin.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Yhteistreenit

Roki palasi koulutielle tänään TT:n yhteistreenien kautta. Hallille tuli varmaan 15 koirakkoa, joten vilinä oli melkoinen. Pakkasta oli jo aikalailla, varmaan lähemmäs 10 astetta, mutta ei ehtinyt palelemaan, koska Rokin pitämisessä oli tuskasti töitä. Meinasi kyllä kontaktin ottaminen olla työn ja tuskan takana, pitkästä aikaa taas paljon muita koiria ympärillä, karseesti hajuja ja virikkeitä, ja Roki tietty kävi kireellä kuin viulunkieli tai kierroksilla kuin paraskin formula-auto. Veto oli kaamea ja tohotus hurja. Nyt täällä kotona odottaminen ja rauhoittuminen on onnistunut paljon aikaisempaa paremmin, mutta hallilla ilmestyi jälleen entinen ilmiö päälle eli Roki alkaa kärsimättömyyttään ensin vinkua ja sitten haukkua.

Seuraaminen ei meinannut ensin onnistua millään, kuitenkin vähitellen Roki otti myös kontaktia muhun ja mentiin monta pätkää hyvin. Perusasento löytyy tosi nätisti, tein paljon vain yhtä askelta, käännöksiä ja Roki istui välittömästi, kun liike loppui. Noita seuraamisia tehtiin aina pitempi pätkä omin päin muiden ohjelmanumeroiden välissä. Rokin kanssa kantsi selvästi tehdä vain pieniä paloja ja palkata usein, silloin keskittyminen säilyi minussa. Vähän maahanmenoja tehtiin myös omia aikoja.

Hiukka häiritsevää oli muut ihmiset, jotka halusivat jutella mun kanssa. Tuollaisissa treeneissä, jos haluan, että yhteistyö Rokin kanssa sujuu, mun pitää kyllä pystyä uhraamaan kaikki keskittyminen ja aika koiraan. Heti, kun minun keskittyminen herpaantuu, Roki puuhaa omia juttuja ja kontaktin rakentaminen alkaa aina ihan alusta. Minun täytyy jättää kyllä jutteluhetket ihan muihin tilanteisiin.

Luoksetuloa tehtiin "kujassa", eli toiset koirat odottivat perusasennoissa kujan molemmin puolin, kun yksi koirakko teki luoksetulon välistä. Sujui hyvin Rokin kanssa, odottaminen hiukan vaikeampaa.

Agiltyesteitäkin vähän :). Rokista tulee kyllä innokas hauveli siihenkin hommaan! Hyppyä tehtiin agility-esteellä, rengas ja kepit. Rengas meinasi olla outo, Roki ehdottomasti mieluummin kiersi sitä, tuli viimein läpi. Esteen kaadoin minä eikä koira... Kepit Roki olisi tehnyt oivallisesti ja hirmu tahdilla, ellen itse olisi ollut ohjaajana niin käsi. Siis namilla houkuteltiin koira oikein pujotteluun. Selittelyn makua, mutta enhän ole koskaan keppejä ennen tehnyt.. Jalkoja ollaan kyllä Roksun kanssa pujoteltu muutamaan otteeseen (ei tosin nyt lähiaikoina).

Kaiken kaikkiaan oli kivaa! Taidan kyllä itse olla nyt koiraa enemmän poikki.. :)

Ai niin! Eilisiltana päästiin vielä paineille Rieha-kelpien kanssa. Aiemmin syksyllähän pennut remusivat kuralätäköissä ja meininki oli riemukasta myös nyt lumihangessa Hiihtomaassa. Rieha pinkoo edeltä ja Roki turhautumista haukkuen perästä. Narupalloa heiteltiin myös pennuille ja Roki tapansa mukaan ryösti lelun. Roki myös röhkii painiessa. Tämähän tiedettiin. Ihan hirmu liikkis paimenkoira vs. paimenkoira - paimennushetkikin päästiin näkemään :).

torstai 18. marraskuuta 2010

Koirakoulu jatkuu

Ensi viikolla lähdetään tottelevaisuuden jatkokurssille Taitaville Tassuille. Homma alkoi eilen jälleen luennolla, joka olikin nyt varsin positiivinen kokemus. Paikalla oli n. 10 omistajaa ja lähinnä käytiin hedelmällistä keskustelua koirista ja niiden kasvuvaiheista. Suurin osa kurssille tulevista koirista on uroksia ja iältään Rokista noin kaksivuotiaisiin. Saas nähdä, kuinka hormonit hyrrää ja tunteet kuumenee siinä seurassa, kun pojat saattavat jo hyvinkin alkaa äijäilemään ja murkkuikää puskee...

Koulutukset alkavat tosiaan ensi viikolla, äkkiseltään muistellen ryhmään oli tulossa ainakin labradorinnoutaja, vehnäterrieri ja dalmatialainen. Melko isoja koiria siis, oikeastaan mukavakin, kun peruskurssilla Roki oli kookkain ja tosi pikkukoiria oli monta.

Mulla on kyllä motivaatiota nyt aikalailla jatkamaan tokoilua. Nyt ollaan lähinnä tehty olohuonetokoa, vakoilen kavereiden treenivideoita (tänks Riikka) ja sitten kokeillaan vastaavia juttuja kotona. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno seuraamisessa on alkanut sujua, kun bongasin keinoksi treenata sitä ensin muuten kuin seuruussa. Namipeli tehoaa myös Rokiin, jos Riehaankin ;). Samanlailla on alettu treenaamaan myös liikkeestä stoppia ja liikkeestä istumista. Kuulemma kurssilla treenataan seuraamista alusta uudestaan, tutustutaan noutokapulaan ja harjoitellaan paikallaoloa, koiran jättöä jne.

Ville on puhunut olevansa kiinnostunut kokeilemaan agilityä. Heidät voisi kyllä ilmoittaa keväällä kurssille, toivoisin todella, että Ville ehtisi myös harrastaa Rokin kanssa. Monesti tuntuu, että mulla ja Rokilla toimii yhteispeli ja ymmärrys jonkin verran paremmin, kuin Villellä koiran kanssa. Me ollaankin tehty paljon enemmän kontaktijuttuja ja muuta treeniä yhdessä.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Talvista maisemaa


Nyt on ihme ja kumma lenkit sujuneet Rokin kanssa ohittelujen osalta huomattavasti aiempaa paremmin. Sekä koirat että ihmiset jäävät tällä hetkellä hiukan vähemmälle huomiolle, kunhan koiran ehtii vaan riittävän ajoissa ottaa kontaktille.

Hihnassa vetäminen hellitti hetkeksi, kun vaihdettiin valjaat pantaan, nyt Roki on taas jo tottunut pantaan ja kiskominen on entisenlaista. Nyt ollaan tosi tiukkoja tuon vetämisen kanssa, pahimmillaan mennään kaksi askelta eteenpäin ja taas pysähdytään. Välillä olen tehnyt niinkin, että vaihdan suuntaa heti pienestäkin vedosta ja menosuuntaan käännytään jälleen takaisin vasta, kun veto hellittää. Löysällä hihnalla kulkemisesta kehutaan jatkuvasti. Kohtalaisen rankkoja lenkkejä itselle... Mutta vastapainoksi valoisan aikaan mennään aina metsään poukkoilemaan (eli nykyisin vain viikonloppuisin :( ).

Eilen otettiin parit talviset ulkoilukuvat Aittovuoressa lenkillä.





Metsäpoluilta löytyy vielä rapakoitakin, kuten koirasta näkyy...


maanantai 8. marraskuuta 2010

Arkea

Tylsää arkea eletään eikä oikein treenatakaan ole mitään ennättänyt Rokin kanssa. Eniten harmittaa, että jäi tänä syksynä jatkamatta namiruutujen ja jäljen alkujen tekemistä. Kesällä kuitenkin useaan otteeseen niitä Rokille tehtiin ja into nuuskutteluun oli pennulla kova. Nyt on taas lunta maassa, saapa nähdä, joko olisi pysyvää.

Tottelevaisuuden jatkokurssi alkaa marraskuun puolivälissä, siellä jatketaan ja vähän on ollut mielessä hakea ideoita tokoiluun myös muualta. Vielä ei olla uskaltauduttu muiden jyväskyläläisten koiraharrastajien treeneihin, vaikka mieli on jo tehnyt monta kertaa. Tunnen itseni niin nyypiöksi näissä uusissa kuvioissa, että jotenkin harmittaa, ettei ole tietoa siitä mitä voisi treenata. Mutta eihän tuossa tietenkään kiirus ole, pienihän se vielä on! Mutta toisaalta olisi kiva keksiä Roksulle mielekästä tekemistä lenkkeilyn lisäksi, se kun selkeästi nauttii kaikesta yhdessä puuhaamisesta ja vaihtelusta.

Nyt on vaihdettu valjaat puolikiristävään pantaan ja jopa muuttui lenkittäminen kevyemmäksi. Roki vetää edelleen, eikä juuri piittaa kiristyksestä, mutta reagoi paljon vähemmällä vaivalla, jos ulkoiluttaja pysähtyy tai kiristää hihnaa. Veto itsessäänkään ei ole niin kova. Jos se siitä hissuksiin oppisi kulkemaan nätisti...

Oon kyllä tosi iloinen, että Rokin paimennusvaistot eivät ole heränneet autoja kohtaan (koputtaa puuta). Autoista jotkut voi kyllä olla häiritseviä, esimerkiksi, jos ne on pysäköity kummalliseen paikkaan... Mutta tämä lienee normaalia mörköilyä pennulta. Rähinä voi usein olla kovakin tuollaisessa tilanteessa. Roki kuitenkin pääsee todella helposti yli noista pimahduksista, yleensä riittää, että saa pennun huomion kiinnitettyä johonkin toiseen juttuun ja näin mörkö ei enää palaa mieleen. Tuossa kerrotunlaisessa autotapauksessa pysähdyttiin auton viereen ja istutin pari kertaa Rokia siitä palkaten ja mörkö oli poispyyhitty.

Sen sijaan kaikki ihmiset ja muut koirat herättävät välittömän mielenkiinnon lenkkipoluilla ja teillä. Se on kyllä melko rasittavaa. Roki kyttää kaikkea elävää jo todella kaukaa ja vetää hulluna niitä kohti. Yleensä tehokkain ohitustapa on ottaa koira namilla kontaktiin ja seuruuttaa häiriön ohi. Tämä tosin pitää tehdä ihan joka ikinen kerta. Yleensä jos on kyse toisesta koirasta, tuokaan ei onnistu, vaan Roki heittäytyy maahan ja kyttää kaveria. Onko sitten kyse paimennuksesta, varovaisesta toisen koiran kohtaamisesta koirakielellä vai leikkikaverin yllytysestä, en tiedä, mutta vaikeaa siitä on ainakaan koiraa liikkeelle saada, ennen kuin ohitustilanne on ohi. Pelkistä ihmisistä Roki yleensä selviää em. keinolla. Tosin seisoskeleva ihminen esim. bussipysäkillä voi aiheuttaa edellä kuvatun mörköreaktion.

Sisällä ollaan sentään vähän tokoiltu, olen tosi iloinen, että nyt sivulla maahanmeno on jälleen alkanut sujumaan. Lisäksi odottamiseen on tullut himpan verran kärsivällisyyttä lisää sekä makuulla että istumassa. Ollaan treenattu myös koiran jättöä ja luoksetuloa. Jättö ei tosin makuulla-komennosta meinaa onnistua millään, mutta istumaan Roki jää aika nätisti. Edelleen myös liikkeestä maahanmenoa ja seisomista ollaan tehty, molemmat tarvitsevat paljon avustetta. Seisomista tuo ei oikein tajua, varmaan osasyynä ohjaajan epämääräiset käskysanat siihen.

Huvittaisi mätsäreihinkin lähteä katsomaan ja kokeilemaan, TT järjestää esmes marraskuun lopussa. Pitänee rimpautella parit ihmiset, oottakee vuan, tää tarttee vähän jeesiä, ohjausta ja neuvontaa :).

Roksupoksu keskittyy par'aikaa työstämään lenkkipolulta kannettua kepukkaa, noin 10 senttiä taitaa olla jo järsitty ja nielty. Ihme kyllä se ei ole kenkiä pistellyt menemään vielä, vaikka onkin nyt oivaltanut, että haluaa nukkua kenkätelineen vieressä ja fiksuna poikana avaa joka ikisen yksinolopäivän aikana kompostiverkkoaidan kenkätelineen edestä...

torstai 4. marraskuuta 2010

Kimmaa muistaen

Tiinalle:

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.

(Eeva Kilpi)


Kyllä nyt on suru tullut monta kertaa Kimmaa miettiessä ja Tiinan kirjoituksia eri kanavilta lukiessa. Kimman sairaus ja poismeno tuntuu niin kovin henkilökohtaiselta meillekin, kun niin sattumankauppaa elämä on ja yhtälailla se olisi voinut olla Roki. Vähän vaikealta tuntuu nyt riemuita Rokin kelpo tuloksista.

Yritin tuossa ottaa Rokin syliin tiukasti halatakseni, mutta poju halusi vain hyökätä matonreunan kimppuun ja tehdä reikää mun hihaan. Onneksi hassussa pennussa on niin paljon elämäniloa ja virtasta, ettei sen seurassa ehdi olla ikävissään. Tästä se jatkuu ja pikku-Rokin on pidettävä suvun mainetta yllä ja tallattava ylpeänä, mutta ainoana jälkeläisenä Riitti-isän ja Nitan-emän jalanjäljissä.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Hyviä uutisia ja suurta surua

Rokin välikuvat olivat sitä mitä odotettiinkin, normaalin kehitysvaiheen mukaiset ja ja perusterve koira Roki näyttää olevan. Lonkissa käsittääkseni vielä jonkin verran löysää, luokitus olisi nyt ilmeisesti B, mutta tämä siis normaalia puolivuotiaalle keskenkasvuiselle pennulle.

Nyt on myös panta ostettu Rokille, kasvattajankin huomio Rokin hihnakäyttäytymisestä valjaissa ei ollut järin kiittävä, lisäksi Rokin liikkuminen valjaat päällä ei ole liian luonnollista. Pannalla liikkuminen selkeästi kuulemma parempaa. Nyt on sitten leveähkö puolikiristävä panta hommattu. Katsotaan, miten ekat kokeilut pentua sieppaa...


Sitten ne surullisemmat asiat. Vuohitallin Katseet Kertovat eli Kimma, Rokin sisko lähti tänään taivaan maille, ja pureskelee enää sormia ja seinälistoja unissa ja muistoissa. Kimman vammat olivat sen laatuisia, ettei hoitaa voinut.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Marraskuun elämätä

Huomenna Roki lähtee sitten kuvausreissulle kohti Etelä-Suomea. Samassa satsissa otetaan röntgenkuvia useammastakin koirasta. Rokin kohdalla kuvattaneen lonkat, olat, kyynärät ja lannenikamat. Rokin sisko Kimma lähtee samaan reissuun ja typykän kohtalo on aika paljon varmasti kiinni tuloksista, jotka kuvissa näkyvät. Ilmeisesti Kimma jatkaa pääkaupunkiseudulle vielä neurologille sen jälkeen (saa korjata jos menee vikaan). Toivon kaikkea parasta ja hyviä uutisia Kimman osalta.

Rokin kohdalla en oikein osaa olla mistään huolissaan, tietysti nyt mietityttää, voiko sillä olla jotain samankaltaisia muutoksia luustossa, joita Kimmalla on ollut. Toivoakseni voin kuitenkin Rokin laittaa reissuun aika huolettomin mielin, sen verran terveen ja normaalikuntoisen oloinen ja energinen Roki on aina ollut.

Viikkoa on vierähtänyt peruskiireisissä merkeissä. Ei tunnu tunnit päivässä riittävän, vaikka kellotkin käännettiin. Iskee vielä työpaniikki ennen joulua, nyt jo yrittää... Viime viikolla itsellä meni kolme vai neljä iltaa myöhään töissä, torstaina olin kotona vasta puoli kymmeneltä. Tätä samaa rataa jatkuu tälläkin viikolla.

Rokille ehtii antaa harmillisen vähän huomiota. Pääsääntöisesti kuitenkin ollaan joka ilta oltu tunti lenkillä ja treenataan siinä lenkin sivussa aina hihnassa kulkemista ja ohittamista. Onneksi Roki ei kiinnitä autoihin juuri mitään huomiota. Sen sijaan kaikki ihmiset, koirat ja välillä pyöräilijätkin kiinnostaa ihan kamalasti. Nyt on illat jo niin pimeitä, että viikonloppuja lukuunottamatta lenkit tehdäänkin hihnassa. Satuttiin löytämään Rokille hyvä heijastinliivikin (tai ainakin halpa), aika päheen tepevän näköinen sesse on se päällänsä :D.

Koirakoulu jatkuu taas marraskuun puolivälin jälkeen. Pitäisi tässä vähän kerrallaan iltaisin puuhailla jo opittuja juttuja, vahvistaa niitä ja vähän keksiä uuttakin.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Puolen vuoden rajapyykki

Rokilla on tänään puolivuotissynttärit! Onnea myös Kimma-siskolle. Synttäreitä ei tosin ole juhlittu hulppeissa merkeissä, koska pitkät työpäivät oli isäntäväellä. Pakastimesta kaivetulla hirvenluulla Roki kuitenkin vähän juhlisti arkeaan. Uusi panta ja valjaat on hankinnassa, joten olkoot siinä sitten lahjaa.

Roki pisteli tänään päivällä kongin päreiksi. En uskonut, että senkin voi purra halki. Ei tuolle kersalle voi jättää mitään leluja päiväksi, koska se hajottaa ja syö kaiken. Matto ja vilttikin varmaan lattialta kohta lähtee, koska niihinkin on alkanut ilmestyä reikiä. Herralla ei sitten enää ole varmaan petiä ollenkaan.. Banaanilaatikon raato joutui jo pari viikkoa sitten lopullisesti roskiin, aiemmin sitä oli heitetty pois pieninä palasina.

Roki painaa nyt 15 kiloa ja on noin suunnilleen 51 senttiä korkea. Ensi viikolla pentu lähtee luuston välikuviin. Ihan on kiinnostavaa tietää, missä mennään. Varmaan vähän osviittaa saa luuston tulevasta rakenteesta.

Tässä muutama postailu synttäreiden kunniaksi.

Roki opettelee 'kurre'-käskyä. (Mua kiellettiin opettamasta tämä koiralle ja heti piti alkaa testaamaan. Kuvassa Villen käsi.)


Roki seisoo, melko nätisti


Ja makaa

torstai 21. lokakuuta 2010

Ulkoilupäivä

Ihana rentouttava syysloman vietto jatkuu! Oikeasti tosi hyvä, ettei suunniteltu tähän mitään reissua, juuri sopivaa lomailua tähän saumaan olla vaan kotona, riehua koiran kanssa ja käydä tapamaamassa ystäviä. Aamupäivällä heitettiin Sippulanniemen luontopolku ympäri, koira riekkui omiaan, kun vastaantulijoita ei juuri ollut.

Äsken oltiin toista tuntia Palokassa Rokin kanssa, käytiin treffaamassa australiankelpie Riehaa, 17-viikoista tyttöstä. Meno oli oikein reipasta ja kokoerosta huolimatta sekä paini että muu riehuminen sujui oikein mallikkaasti. Pari kertaa Rieha pyörähti Rokin jaloissa, mutta pääsääntöisesti Rieha oli juuri sen verran ketterämpi Rokia, että kovia mällejä ei tullut. Ikinä ei ole Roki noin kurainen ollut. Suoraan painuttiinkin kotona suihkuun. Varsin nöyränä Roki kestää nuo pesuoperaatiot, alistuu kohtaloonsa pikkuisen vinkuen. Pesin pennun ihan shampoon kanssa ja nyt se nukkuu rankan päivän päälle.

Ketutuksen maksimointia autojen kanssa. Kymppivee Almera on pohjasta laho, vietiin sitä katsastusta varten jarruremppaan - jarruissa ei ollutkaan vikaa, mutta tuomio alustalle oli tyly, 800 euron hitsausurakka. No, tämä hyväksyttiin ja aiotaan amikselta kysyä, tekisivätkö halvemmalla. Mutta nyt sitten hajosi kytkin tuosta uudesta pelistä, tänä syksynä mulle työmatkoja varten hommatusta Golfista ja laskua on kait tulossa tuplana tuohon toiseen autoon verrattuna... Hohhoijaa..

tiistai 19. lokakuuta 2010

Jääskelän luontopolku

Eilen oli vielä kaunis syyspäivä, aurinko paistoi eikä ollut kovin kylmä. Lähdettiin Jääskelän luontopolulle lenkille, ihmisiä ei ollut syyslomasta huolimatta juurikaan ulkoilemassa ja saatiin mennä rauhassa koiran kanssa. Tänään onkin huomattavasti synkempi ilma ja tuuli on kova. Tässä kuitenkin muutamia kuvia eiliseltä.

Mäyrä?






maanantai 18. lokakuuta 2010

Ulkoilemassa Hiihtomaassa

Viikko sitten oltiin Halssilan Hiihtomaassa isommalla porukalla ulkoilemassa. Hanna Lämsää kiitän seuraavista kuvista. Seurueessamme kävi Rokin lisäksi temuamassa kolme muuta bortsua, muutama silkkiterrieri ja partacollie. Tässä Rokin kuvia Hannan tuon päivän kuvasaaliista:

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Pentukurssin loppukoe sun muuta

Viikko on taas vierähtänyt nopsaan. Nyt ollaankin syyslomalla ja nautitaan täysin rintamuksin! Kyllä tämä tuli jo todella paikalleen. Viime torstaina Ville tuli reissusta kotiin ja koira oli ympäri-ämpäri onnessaan. Kuin myös. Onneksi Roki oli näyttänyt asiallista puolta itsestään viime viikon hoitokeikoilla ja hoitopaikkaa voi tarvittaessa näiltä tahoilta kysellä edelleenkin. Teijan kanssa Roki kävi viime tiistaina vaihtamassa Toivakassa renkaita ja keskiviikkoiltapäivän se vietti naapurissa Narun vieraana. Lapinporokoira Naru ei liian hyvin jaksa pentuja, mutta Rokia se on nyt tavannut usein ja ilmeisesti havainnut, ettei Roki uhkaa sen asemaa. Olivat kuulemma leikkineet metsässä kivasti ja hakiessani Rokia, ei ollut mitään ongelmaa sisälläkään.

Viime viikon eksoottisin kokemus oli ensilumi. Tiistain aamulenkille oltiin lähdössä ja Roki parkkeerasi portaalle. Sitten erityisen varovaisin askelin lumeen, ihmettelyä ja tämän jälkeen tavoite oli syödä kaikki lumi. Pissapaikkaakin joutui vähäsen etsimään. Alkuihmetyksen jälkeen oli vain riemua, kuonolla piti aurata lunta joka paikassa ja hiutaleiden perään poukkoilla. En hennonnut edes kieltää vetämisriehumisesta, kun toinen oli niin innoissaan!

Perjantaina päättyi pentutottelevaisuuskurssi loppukokeella. Läpi päästiin sekä Rokin että minun ekasta toko-kokeesta. Viimeisen parin viikon aikana ei oltu ehditty treenailemaan juuri ollenkaan ja arvata saatoin, että on täysin epätoivoista edes yrittää 30 sekunnin sivullamakuuta ja istumista. Oikeastaan harmitti vaatiakaan niitä pennulta. No tulipahan kokeiltua, makuu onnistui, kun olin lähes kyykyssä ja pidin namia Rokin nenän edessä. Tuokin vaati tosi monta yritystä. Edessä istuminen taas sujui 20 sekuntiin asti, useampi yritys siitäkin ja kärsivällisyys vaan pennulla petti. Namin houkutus pistää sen ensin vinkumaan, sitten haukkumaan ja lopulta hyppäämään. Mutta meidän pitää vaan tehdä ihan pieniä hetkiä odotusta, kuten nyt tehdäänkin aina ruokakupin kanssa. Tuo puoliminuuttinen on ihan liikaa vielä.

Seuraaminen käännöksineen meni ihan mahtavasti, samoin hyppy, luoksetulo, seuraamisesta seisominen ja maahanmeno, lelun nouto jne. Saatiin kyllä hyvää palautetta paljon, kouluttaja piti myös minua riittävän rauhallisena tasoittamaan Rokin riehakasta intoa. Roki on hirmuisen taitava, motivaatio tekemiseen on suuri, moottoria löytyy ja ennen kaikkea iloa ja riemua tekemisessä.

Lauantaina pidimme tupaantuliaisia. Aamupäivä siivottiin ja vieraita oli sitten iltapäivästä yöhön asti. Roki oli erittäin asiallisesti koko päivän, vaikka välillä eteisessä joutui odottelemaankin, kun kävi liian innokkaasti ruokapöytään. Nukkua se ei tietenkään malttanut koko päivänä, joten jos isäntäväki vietti eilisen lähinnä sohvalla hieman noippeana, taisi koirallakin olla melkoinen normipäivä. Roki ei paljoakaan muuta tehnyt kuin nukkui.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Syyslenkillä

Ihana lenkki heitettiin Aittovuoressa! Eksyttiin metsään, kun lähdettiin pururadalta. Ei haitannut mitään, koska tiesin, että pururata kuitenkin kiertää jossain koko sitä metsäaluetta. Yllärinä kuitenkin tuli vastaan omakotitaloja ihan jostain muusta suunnasta kuin olin olettanut. Tämä on mulle kyllä tosi yleistä, kehittelen jonkin vision alueesta ja olenkin yhtäkkiä ihan hakoteillä. Mutta eipä se haitannut, paikallistin itseni niiden talojen perusteella ja jatkettiin vielä vähän harhailua. Sää oli pilvisen syksyinen, aika lämmin vielä.

Siis kyllä tuo Rokin pallipolitiikka nyt vieläkin on niin ja näin. Selällään tuntuvat helposti aina molemmat, mutta joku ihme kyky tuolla kaverilla on imaista toinen sisuksiinsa seistessä. Toinen kives on selkeästi kassissaan, mutta toinen tuntuu vain näköjään välillä. Yllätyin oikein eilen, kun en saanutkaan kopeloitua kuin yhden kiveksen. Mutta en hätäilisi vieläkään, ei Rokilla ole myöskään mitkään äijätavat vielä alkaneet. Kyykkypissoja pissataan edelleen.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kiireinen viikko

Tiukka koirankoulutus menossa aiheesta: olohuoneen matolla ei syödä luuta. Ihan kiusallaan tuo rontti tulee aina takaisin matolle ja odottaa, milloin huomaan sen. Penteles kun ei meinaa mennä jakeluun.

Ostin tänään naksuttimen, ajattelin testailla, miten Roki oppii sen ja nakin yhteyttä oivaltamaan. Jatkosta tarvitsenkin kyllä asiantuntevampien neuvoja, en ihan itsekään tiedä, missä vaiheessa jonkin tempun tekemistä tai suoritusta pitäisi naksutella ja miten sitä sitten treenataan aluksi. Lisäksi hommasin pitkästä aikaa Rokille kunnon putkiluita ja vähän herkkupaloiksi myös kanankauloja.

Olisikohan Rokilla Villeä ikävä vai enkö vain ehdi sitä tarpeeksi aktivoida, kun pojalla oli meno päällä koko viime yön. Pääsääntöisesti se on nukkunut yöt hyvin, ehkä viikonloppuisin on vähän arkirytmi päällä ja haluaa pissalle kuuden jälkeen. Mutta siis eilisiltana Roksu jäi riehumaan petinsä kanssa, levitteli viltit, söi reiän taas uuteen pyyhkeeseen ja sen jälkeen raahasi nukkumlaatikkoaan pitkin lattiaa. Kolmen aikaan heräsin taas ja Rokilla oli sama meininki käynnissä. Sitten se heräsi viiden jälkeen uikuttamaan. Ja mulla olisi ollut se viikon ainoa aamu, kun saan nukkua tuntia myöhempään eli peräti puoli seitsemään. Pakko myöntää, että tumppasin korvatulpat korviin ja valvoin sitten silmät kiinni työasioita vatvoen sen viimeisen tunnin. Hohhoijaa...

Ville tosiaan on Saksassa reissussa tämän ja vielä ensi viikon, aika kiireinen viikko on nyt itsellä takana. Työhommiakin on niin paljon, ettei iltaisin ole koiran kanssa ehtinyt oikein tarpeeksi touhuta. Rokilla kun taas energiaa riittäisi. Eilen käväistiin pentukurssin treeneissä, sieltäkin antoisasti työjuttujen takia myöhästyen. Tämä olikin kertaustunti, ensi viikolla torstaina mennään loppukokeeseen. En taida juuri siitä ressailla, me käydään hömpöttelemässä se Roksun kanssa ja katotaan, mihin pennun keskittyminen riittää. Mun mielestä välillä meni jo vähän rauhallisemmin, nyt Roki ei taas parilla viime kerralla ole pysynyt nahoissaan ollenkaan. Sitten me ollaan muiden tekovuorojen aikana leikitty ja puuhailtu omia hallin nurkassa.

Hommasin Rokille myös korvanpuhdistusainetta. Kokeiltiinkin tänään. Mun mielestä Rokin pää ja erityisesti siis korvat haisee pahalle. Mitenkään se ei arista niiden räpläämistä ja katsomista, eikä toisalta varsinaista likaakaan juuri korvakäytävän suulla näy. Ne kuitenkin ovat varsin lupat ja varmaan korvamömmöt siellä hautoutuvat ihan huolella. Aiheellista lienee puhdistella niitä silloin tällöin. Kai joku perus puhdistusainekin kävisi ihan noiden ulko-osien siivoamiseen, mutta kokelen nyt noita tippoja ensin, jos vaikka vaikkua on enempi ihan korvakäytävissä.

Tämän tekstin kirjoittamisen aikana hätistin Rokin luineen tarkalleen 10 kertaa pois olohuoneen matolta.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Roksu-poksun pisneksiä

1. Syödä omenoita. Maistuu näin syksyisin, kokonaiset sekä pelkät kannatkin.

2. Syödä kylpypyyhkeitä. Aiheuttaa vatsanpuruja ja kutinaa persuksessa. Muuttaa ulosteen turkoosiksi. Tulee hyvin läpi, ilmeisesti kuitujen tarve. Pyyhkeessä iso reikä.

3. Syödä naamoja. Pussailu äitynyt villiksi. Koira tulossa murkkuikään?

4. Syödä astianpesukoneesta ihan mitä vaan. Ärsyttävää.

5. Syödä tennispallon ympäriltä se karva.

6. Syödä anoppilan terassin laho lattialauta. Noloa.

7. Syödä pahvia. Pedistä ei ole juuri mitään enää jäljellä, banaanilaatikko on kohta natustettu.

8. Ratkaista pulmalelut syömällä. Ei ole konsti eikä mikään ottaa nakkia maitotölkin sisältä. Jos ensin syö maitotölkin.

9. Syödä keittiön työtasolta ihan mitä vaan. Mutakakkua muistellen.

10. Rakastaa koko maailmaa, kaikkia ihmisiä ja koiria ja kaikkea. Rakastaa palloa ja nakkia. Kiivetä ja käpertyä syliin ja nuolla naama märäksi aina kun tavataan pitkästä aikaa (tai 10 minuutin eron jälkeen) tai unilta herätessä. <3

perjantai 1. lokakuuta 2010

Syksyä..

Roksun kulmurit lähti! Ei tarvittu hammaslääkäriä. Jännän erilailla ne kuitenkin irtosivat kuin muut hampaat, eivät heiluneet juuri ollenkaan, vaan olivatkin sitten jo saman tien irti.

Syysväsymys vaivaa jo tosi pahasti, ja illat menee koomaillessa. On vaan hyvä, että ulos on Rokin kanssa lähdettävä, tuleepahan edes vähän liikuttua ja ulkoiltua. Muuten ei kyllä tavalliseen tapaan ole tullut urheiltua yhtään. Kyllä kai se pitkä työmatkakin nyt itseltä alkaa vaatia veroaan. Välillä vaan meinaa sitten iltaisin ottaa päähän, kun Rokilla virtaa olisi ihan järkyttävät määrät ja ralli sisällä on melkoinen. Itse haluaisi vaan rötväillä sohvalla, mutta koira pomppii ylös-alas. Ja sitä huomionkipeyden määrää. Mitenkään ei voi leikkiä itsekseen, vaan joka ikinen hetki pitää kulkea perässä, tehdä kaikkea yhdessä, tunkea nenä joka paikkaan ja yrittää myös kirjoittaa blogia yhdessä.

Pari seuraavaa viikkoa voikin olla vähän tiukemmat vielä, Ville lähtee Saksaan koulureissulle. Olen sitten Rokin kanssa kaksin ja parille illalle pitää varmaan hommata Rokille hoitopaikka, kun menee töissä myöhään. Sitten kun niistä viikoista selviää, onkin syysloma! Sitä odotellessa..

tiistai 28. syyskuuta 2010

Rokilla ikää viisi kuukautta

Viiden kuukauden villitys saavutettiin eilen. Roki punnittiin 13,5-kiloiseksi ja ehkä noin 48-senttiseksi. Juhlan kunniaksi Roki pisteli jo toissailtana poskeen neljännes mutakakun eli kutakuinkin riittävästi tuhtia suklaamämmää... Siitä sitten päivystävälle eläinlääkärille soittamaan, että mitäs nyt, kun tummaa kaakaota on koira mättänyt. Laskettiin kuitenkin, että varsinainen suklaan määrä ei voi olla kamalan suuri ja päätettiin selvitä hiilitableteilla, jos kummempia oireita ei tule. Ei ilmennyt, paitsi pikimustaa paskaa seuraavana päivänä noin 40 lääkehiilipillerin päälle. Sääliksi kävi, kun koira nöyrästi natusti nuo tabletit mun kädestä, vaikka ihan varmasti ällösti kittaantui hiili kurkkuun...

Eläinlääkärikeikka saattaa kuitenkin olla pian edessä. Rokilta on hienosti irronnut kaikki hampaat yläkulmureita lukuunottamatta. Ne tuntuvat olevan tosi kovassa ja viikonloppuna rautahampaat puhkesivatkin jo läpi vierestä. Jos hampaat eivät lähde heilumaan nyt muutamassa päivässä ja uudet kulmurit kasvavat puoleen väliin vanhoja, on lähdettävä vedättämään maitohampit pois.

Roki oli viikonlopun hoidossa Tiinan ja Jannen luona, kun itse juhlistimme rapujuhlia Himoksella. Roki oli viihtynyt hyvin, eikä isäntäväkikään ollut pistänyt Rokin touhuja pahakseen, päinvastoin tarjoutuivat joskus tarpeen vaatiessa toistekin ottamaan :). Kimma-siskokin oli päässyt vähän hammaspainille Rokin kanssa. Pessin ja Ipin kanssa Roki taas oli rymynnyt pitkin sienimetsiä. Tokon piirimestaruuskisatkin sattuivat viime sunnuntaille, ja Tiina kävi sosiaalistamassa Rokia ja Kimmaa kisapaikalla. Olivat kuulemma Riitti-iskän tuntevat kehuneet Rokia isänsä pojaksi. Olisikohan tuossa vähän samaa näköä ;). Harmi ettei minulla ole tähän linkitettäväksi mitään Riitin pentukuvaa, mutta jotakin löytyy kyllä Riitin ja Käämin kotisivuilta, joihin linkki löytyy reunasta.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kuvia eiliseltä

Tässäpä nyt tuoreita kuvia 4,5 kuukautisesta Rokista eiliseltä Lievestuoreen vierailulta. Kuvat ottanut siis Tiina Karvonen.

Tämän näköinen keskittynyt katse Rokilla liittyy useimmiten palloon. :)


Naamakuviakin saatiin aikaan