Kuviakuvia

Kameran piuhat löytyivät ja tässäpä kuvia viime viikkojen varrelta. Valitettavasti Rokin 13-viikkoispainoa ei saatu kirjoihin, vaaka hajosi muutossa. Korkeutta pennulla oli ennen reissuun lähtöä 37 senttiä, reissun jälkeen jalat näyttää hujahtaneen taas pituutta. Eka seisotuskuvan yritelmä tältä illalta (pahoittelut taustasta ja muista häiriötekijöistä..).

Pari viikkoa sitten käytiin palluttelemassa Amazeme-pentuetta Laukaassa. Tässä parit kuvat melkein neliviikkoisista söpyläisistä (ei pysty muistamaan kuka kukin on työnimiltä):

Tällä taskulla haiskahtaa nakki!

Purraan raivosasti kättä

Pientä vääntöä sisarusten kesken

Lenkki Nancyn, Kiian ja Superin kanssa tuotti tämän näköisen Rokin kartturin jalkotilaan

Mökkireissulla ehdittiin kierrellä Suolahden suunnalla Laulavan mörön polulla, nämä kuvat Laulumäen lenkiltä.

Komeat maisemat Keiteleen selälle Laulumäen päältä

Ikinä en mitään ole pureskellut

Kettuhiekan rantavesissä Keiteleellä

Hoidossa ollun viikon jäljiltä Roki jakeli anteliaasti pusuja ja veti unia pari tuntia. Sitten käytiin lenkkeilemässä Asmalammen ympäristössä vajaa tunteroinen. Vaikutti siltä, että Roki liikkuu hieman itsenäisemmin metsäpoluilla, hakeutuu etummaiseksi ja irtoaa pitemmälle. Lisäksi namit eivät kiinnostaneet. Naru kuitenkin edelleen paljon ja otettiinkin luoksetuloa leikkipalkalla. Muutoin Roki ei kyllä pidä meitä kovin kiinnostavina, paitsi jos juostaan karkuun ja vilautellaan vetonarua. Silloin pentu tulee iloisen raivokkaalla vauhdilla luokse. Tosi nätisti oli illalla muutenkin, puuhasteli omilla leluilla ja kopsahti yöunille.

Ympäri Pohjoiskalottia

Kovin alkaa olla jo pentua ikävä, kun ollaan sunnuntaista asti reissussa oltu. Hieno matka on vaihtelevasta säästä huolimatta ollut. Huomenna, kun ollaan kotona, auton mittarissa on yli 2500 kilometriä lisää tämän matkan osalta. Sunnuntaina matkattiin Kokkolaan, jossa nönnöiltiin ja oltiin hotellissa yötä. Maanantai-aamuna startattiin kohti Ruotsin Lappia, katsastettiin alkumatkasta Kalajoen hiekat ja päädyttiin illasta Kiirunaan. Siellä reippaasti telttailtiin. Aamulla harmitti kovasti, kun selkeä sää oli vaihtunut harmaaseen ja näkyvyys oli niin kehno, että hädin tuskin tien penkereet näkyivät. Sikäli ikävää, kun Ruotsin tunturi-vuori-maisemat olisivat olleet katsomisen arvoisia, varsinkin, kun Kebnekaisen vaellus edelleen jäi haaveeksi (siellähän kuoli juuri samana päivänä, kun sielläpäin oltiin, kaksi suomalaista). Abiskossa ihailtiin kuitenkin alunperin suunnittelemamme reitin lähtöpistettä.

Harmaa sää jatkui Norjan puolella. Ajelimme Narvikiin ja siellä pyörähdettyämme jatkettiin pitkin rannikkoa itään. Yötä oltiin Kilpisjärvellä. Sakkia oli karavaaneineen törkeenä liikkeellä ja majapaikka Kilpisjärvellä kiven alla. Telttailu ei houkuttanut, koska edelleen kaikki oli ihan harmaata ja vettä tuli suoraan Esterin peestä. Kyseltiin paria retkeilyhuonetta ja mökkiä. Hinnat aivan törkeät, Kokkolassa hotelleiltiin pari kymppiä halvemmalla. Lopulta päädyttiin kunnon hirsimökkiin, saunat ja kaikki (ja maksettiin paljon). Keskiviikko-aamuna kavuttiin erittäin pilvessä olevalle Saanalle, kukaan ei usko että ollaan siellä käyty, koska kuvissa ei näy mitään. Matka jatkui epämääräisesti johonkin, Hettaa suunniteltiin, mutta Muonioon ajettiin, sitten Kittilään ja lopulta Ylläkselle Äkäslompoloon yöksi - telttaan. Tänä aamuna patikoitiin Yllästunturissa Kiirunan reitti ja illaksi ajeltiin Rovaniemelle. Huomenna Oulun ja Lievestuoreen kautta kotiin.

Pentua tosiaan jo on vähän ikävä. Ehkä Roki reissaa ensi kesänä jo matkassa. Pikku paskiainen on ollut vaihtelevan nätisti hoidossa, tähän mennessä tiedotetut vahingot ovat olleet antennijohto ja lasituoppi. Lisäksi näppärä poitsu on oppinut kiipeämään pois aitauksesta... Uintia on kuulemma harrastettu, mielellään Roki menee itse uiskentelemaan ja Vekistä mallia ottaneena siivoaa myös rantaa heinistä sun muista rehuista.

Kimma-siskon uutiset ovat ikäviä. Lonkissa on jokin bortsuilla harvinainen vaiva, joka saattaa vielä parantua täysin tai sitten joudutaan operoimaan lonkkaluiden päät. Edessä on lähes totaalista liikkumakieltoa aika pitkästi, lonkkia seurataan kuukausittain kuvaamalla. Lisää Kimman sairaudesta voi lukea Kimman blogista http://pipipaat.wordpress.com/. Pentupainit velipojan kanssa on Kimmalta toistaiseksi kiellettyjä. :( Paranemista Kimmalle ja voimia emännälle toivotaan kovasti!

Koira hoitoon

Roki lähtee tänään melkein viikoksi kasvattajan luo hoitoon. Emäntä ja isäntä lähtee roadtripille kohti jäämerta ja Saana-tunturia. Ehkä ensi vuonna koira vaeltaa jo mukana! Olen kuullut luotettavilta tahoilta kehuja, että koira palaa paljon paremmin käyttäytyvänä kotiin hoitokeikoilta B:n luota. Tätä siis odotellaan, nimimerkillä reikiä ja karseita naarmuja käsissä ja peukalo turvoksissa, kun joku onnistui tunkemaan kulmurin kynnen alle...

Rokin viime päivien keksintöihin kuuluu mm. se, ettei meidän terassin aitakyhäelmä ole aukoton. Ollaan jouduttu naapurien aitojen yli loikkien käymään hakemassa koiraa pitkin pihoja. Luoksetulohan onnistuu suunnattomalla riemulla ja vauhdilla metsäpoluilla ja leikin tiimellyksessä, mutta kun houkuttimena on naapurin grilli, korvat ovat kuurot ja nimi unohtunut.

Pentu kaluaa tällä hetkellä koivunoksaa ja vaihtoehtoisesti välillä patterin nuppia. Uudempia ruokakokeiluja ovat kuitenkin kahvinpurut (levähti kahvipaketti lattialle), kurkku ja olut, jotka kaikki maistuivat hyvällä halulla. Katkarapua Roki ei suostunut syömään, mikälie ollutkaan syynä.

Huolenaiheita Rokin riemukkaan pentuelon rinnalla on Rokin Kimma-siskosta. Typsyllä on häikkää takajalkojen kanssa, vaiva voi olla vakavaakin ja asiat selviävät ensi viikolla röntgenin ja ortopedikäynnin jälkeen. Suru ja huoli tuntuu kovin yhteiseltä ja henkilökohtaiselta. Aika tarkkaan tulee nyt seurattua myös Rokin liikkumista. Kaikkea parasta toivotaan Kimmalle!

Namiruutua ja mökkeilyä

Rokille tulee tänään täyteen 12 viikkoa. Eilen käytiin ekalla rokotuksella, oikein mallikkaasti poju käyttäytyi. Rokotettaessa ei inahtanutkaan ja muutenkin hienosti antoi eläinlääkärin koplailla. Kivekset eivät ole paikallaan edelleenkään, mutta hyvällä hollilla kylläkin. Tsekataan asia taas seuraavalla rokotuskerralla 3-4 viikon päästä.

Menneiden viikkojen aikana ollaan huomattu, miten innokas ja tarkka nenänkäyttäjä Roki on. Hyviä neuvoja saaneina ja niitä haalineina lähdettiin tekemään ensimmäisiä namiruutuja Rokille. Kokeilin jo aiemmin kotinurmikolla vähän puutteellisin tiedoin ja taidoin, mutta koira etsi enivei nakit hienosti. Nyt tehtiin mökillä matalaan varvikkoon kunnolla tallattu ruutu (noin metri kertaa metri), juuri sateen jälkeen. Nameja ruutuun ja vartin vanhetus. Täytyy sanoa, että Roki hoiti ruudun erittäin mallikkaasti ja todella tarkasti. En ole koskaan nähnyt kokenutta jälkikoiraa työssään, joten on vaikea verrata Rokin toimintaa mihinkään. Omaan silmään homma näytti luontaiselta ja aika pätevältä. Rokin työskentely tapahtui kuono tiiviisti maassa, intensiivisesti, mikään ympäröivä elämä ei häirinnyt koiraa ja Roki pysyi koko ajan ruudun sisäpuolella, vaikka kävikin alueen reunat huolella läpi. Vasta kun ruutu oli kutakuinkin tyhjä nameista, Roki harhautui ulos ruudusta. Jäljestä tulee varmaan erittäin luontevasti yksi harrastusmuoto Rokille.

Omistajien kärsivällisyys on välillä kovilla, kun Roki haluaa lähes aina valveilla ollessaan leikkiä. Nyt on ollut helppoa pistää koira puuhailemaan pihalle omiaan, kun ollaan oltu monta päivää mökillä. Sisätiloissa huomiota ei kuitenkaan voi antaa jatkuvasti (rauhoittumisharkatkin jatkuu) ja Rokin tapa kerjätä on hyppiä jalkoihin, raapia ja purra repien kaikkia vaatteita ja käsiä. Harvinaisen ärsyttävää. Kielto vain yllyttää.

Leikkimiseen kuitenkin alkaa löytyä pelisääntöjä vähitellen! Oikein ylpeä olin Rokista, kun vetoleikkiä pelailtiin pienissä erissä. Haluan, että Roki "voitettuaan" irrottaa otteen köydestä, odottaa että poimin köyden ja nätisti odotettuaan voidaan jatkaa leikkiä palkintona. Roki tulee heti tarjoamaan köyttää äristen ja irrottaa myös luonnostaan otteen. Pyrin yhdistämään tähän "irti" -komentoa ja palkitsen myös namilla. Mutta siinä vaiheessa kun kumarrun nostamaan köyttä, Roki päättelee leikin jatkuvan ja tarraa välittömästi uudestaan köyteen ja yhtä usein sitä tavoittelevaan käteen... (auts, reikiä löytyy...) Nyt monilla toistoilla ja palkkioilla saatiin aikaan kärsivällisehköä istumassa odottelua ja sain kuin saikin useamman kerran otettua köyden itselleni Rokin haukkaamatta välissä kiinni. Hieno poika, jolta löytyy arvaamattoman paljon keskittymiskykyä, jos sitä jaksaa esiin kaivella! :)

Lauantaista asti mökkeiltiin ja nyt ollaan takaisin kotona. Koira on rellestänyt vapaana mökin pihapiirissä, vähän pitää palautella mieleen - mökillä mökin säännöt, kotona kotisäännöt! Kotimatkan varrella käytiin vielä Saviolla pyörähtämässä. Hyviä neuvoja tarttui taas matkaan ja hyviä harjoituksia myös Rokin kanssa tehtäviksi niin luoksetuloa kuin lelun tai muun esineen luovutustakin ajatellen.

Vierailulla Laukaassa

Kameran piuha edelleen kateissa..

Eilen päästiin kyläilemään illasta Laukaaseen katsomaan Kiia-bc:n pentuja! Voi sitä vilskettä ja pennun tuoksua ja pissin määrää! Seitsemän neliviikkoista palleroa pyöri jaloissa, ei sieltä meinannut hennoa lähteä ollenkaan :). Reippaasti pennut kömpivät syliin ja kokeilivat hampaita sormiin ja housunsaumoihin. Pakko sanoa, että ihan kaikkia en työnimillä erota toisistaan, mutta pippurinen pikkutyttö Kaneli järsi ainakin antaumuksella etusormeani ja tummakuono-poika Jumi hurmasi hellyyttävästi tunkemalla päätään minun nakkitaskuun.

Sitten on oikein erityismaininnan paikka - Rokin käytös tuon vierailun aikana. Pennut olivat vielä liian pieniä näytettäväksi Rokille eikä Marjon kolmeen koiraan Nancyyn, Kiian ja Superiin haluttukaan Rokia tutustuttaa sisätiloissa.. Niinpä jätettiin ihka ekaa kertaa Roki kiinni pihalle porrastolppaan. Olin ihan varma, että kun pentu tajuaa jääneensä yksin, se vetää itsensä solmuun hihnan kanssa ja huutaa kuin syötävä. Eikä mitä. Reipas Roki istua napotti portailla ihan hiljaa ja katseli ympäriinsä. Me oltiin yli puoli tuntia sisällä ja välillä vilkaistiin vain ikkunasta. Marjon poika Elias kävi myös tervehtimässä Rokia, me ei oltu silloin paikalla, mutta ainakin ikkunasta katseltuna Roki käyttäytyi todella nätisti eikä ollenkaan alkanut riehumaan, vaikka Elias pyöri pihassa haravan kanssa. Hieno Roki-poika!

Vielä käytiin isojen koirien ja Rokin kanssa lenkillä Peurungassa. Lenkki oli Rokin pisin tähän mennessä. Pariin otteeseen Ville kantoi Rokia, kun tahti alkoi hyytyä ja juomatauko pidettiin, mutta tosi tepevästi poju kulki lenkin. Roki pysyi hienosti meidän lähellä, kun isot tytöt painelivat pitkällä menemään. Roki olisi ollut tosi kiinnostunut muista koirista, mutta ne eivät juurikaan pennusta piitanneet, tosin Super yritti sittemmin vähän leikittääkin Rokia. Super on vielä niin pentu itsekin, että muutaman kuukauden päästä varmasti leikki sujuu tosi hyvin, toistaiseksi Roki on vähän liian pieni vielä ja Superin vauhti vähän jänskätti. Rohkeasti kaiken kaikkiaan Roki lähestyi isoja koiria, mutta pienellä varovaisuudella piti välillä luikkia jalkoihin turvaan. Pientä pyörittelyä kuitenkin annettiin Superin kanssa mennä ojassa. Taas oli tie vähän kivinen Rokille ja varsin kurainen poika pistettiinkin autoon lenkin päätteeksi. Oli kivaa ja Rokin väsytys onnistui hyvin, pentu levytti aika antaumuksella autossa! Ja kuten Marjo arveli, virtaa löytyi vielä majavantappoon illalla kotonakin... ;)

Pentupaineja

Muuttourakasta selvittiin! Nyt vain setvimään tätä kauheata kaaosta asunnolla. Koiraparalla tylsät päivät vielä vähän jatkuu, kun ei pentua kerta kaikkiaan voi vielä laskea kotona joka paikkaan liikkumaan tavaramäärän takia. Täältä löytyy vähän liian paljon kaikkea nieltynä vaarallista pitkin lattioita. Onneksi Roki on tosi hyvin oppinut rauhoittumaan häkkiin ja temuamista varten virittelin takapihalle ja terassille tilapäisen aitauksen kompostiverkkoelementeistä. Muuten Rokilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua uuteen paikkaan. Toisaalta, onhan täällä nyt oltu päivät aikalailla kahden viikon ajan.

Varsinainen muuttopäivä oli keskiviikko. Rankka päivä, töitä tehtiin yli kellon ympäri reilusti. Olisi varmaan ollut hyvä saada Roki hoitoon siksi päiväksi, varsin ankeaa varmasti oli pennulla. Huomion herättäminen onnistui esimerkiksi sillä tavalla, että ensin lävähti häkissä nurin painava keraaminen vesikuppi ja sen jälkeen Roki jatkoi lätäkköä pissaamalla siihen. Nyt rivitaloasunnossa ei ole mitään ongelmaa sisäsiistiksi opettelussa, koska koira on niin helppo nostaa ajoissa pihalle.

Eilen illalla Roki pääsi vähän enemmän riehumaan, kun pentutreffejä lähdettiin pitämään Halssilan kentälle. Kaukalossa telmi Rokin lisäksi Kimma-sisko ja 5,5-kuinen sheltti-tyttö Roope. Roopeakin oltiin tavattu jo edellisellä viikolla pentupaineilla. Roki oli tietysti selkeästi noista pennuista suurin ja energiaa painin haastamiseen oli myös eniten. Kimma kuitenkin pistää Rokin siskon kokemuksella aika hyvin nippuun, vaikka painoa onkin lähemmäs kolme kiloa vähemmän. Kimma väsähti leikkiin kuitenkin Rokia ennen. Roope taas on pienuudestaan huolimatta niin paljon Rokia nopeampi ja todella paljon ketterämpi, että kokoero ei varsinaisesti temuamista haitannut. Aikamoista rallia kentällä vedettiin! Roki myös ensimmäistä kertaa osoitti omistushalua lelua kohtaan, nappasi Roopen narulelun ja murahtaen näytti Roopelle hammasta, kun tyttö olisi lelun tahtonut takaisin. Aloin miettimään, onko tuollaista tilannetta itseasiassa edes ollut ennen. Ihmisille Roki ei ärähdä, vaikka lelun tai luun ottaisikin nenän edestä pois.

Mutta on se rakas pölhö pentu, tyttöpennut enemmän selvästi "harkitsivat" tekemisiään ja rauhoittuivatkin välillä, Roki sen sijaan leuhottaa vaan kieli suupielessä menemään sinne missä ehkä vois leikkiä jotain jonkun kanssa. Ja pissaa siinä välissä keskelle kenttää. Kuvia ja videotakin paineilta otin, laitan niitä tännekin, kunhan kameran piuha putkahtaa jostain muuttolaatikosta esiin...

Kasvattajan neuvoa noudattaen saatiin eilen hommattua kunnon pätkät tuoretta koivunoksaa Rokille järsittäväksi, kun Kortepohjassa vielä käydessämme kaatoivat puita naapurissa. Sahailin oksia sopivaksi pätkäksi ja Roki paneutuikin pitkin eilistä päivää muutaman sentin vahvuisen kepin järsimiseen antaumuksella. Seurauksena Roki oksensi vaahtoa ja tuohen palasia kolme kertaa viime yönä. Aika yllättävää, Rokin teräsvatsa on tähän asti kestänyt kutakuinkin kaiken. Pari kertaa se on oksentanut ruuan saman tien syömisen jälkeen ja yhden kerran kakonut vaahtoa aiemmin, silloinkin oli mökkireissulla maistunut varmasti ihan kaikki vastaantuleva. Tarkoittaakohan tuo sitä, ettei noita keppejä kannata antaa pennulle kaluttaviksi? Harmin paikka, koska nyt kerrankin näytti huonekalujen lisäksi löytyvän jotain, jonka järsiminen oikeasti Rokia kiinnostaa.

Ihanaa täällä Halssilassa on myös mahtavat lenkkimaastot! Metsäpolkuja löytyy mielinmäärin ja Hiihtomaasta lähtee pururataa melkein ympäri Jyväskylää. Roki kulkee välillä aika nätisti jo hihnassa, mutta on se hienoa, kun pentua voi lenkittää myös irti. Lisäksi Roki tulee paljon paremmin mukana irti ollessaan. Hihnassa ei ulkoiluttaja pääse pennusta tarpeeksi kauas, että se tuntisi tarvetta lähteä perään. Kunhan tämä asunnon järjestelyurakka saadaan mallilleen, on aikaa paneutua vähän paremmin noihin tottelevaisuuspuuhiinkin. Aika näppärästi namin kanssa Roki jo istuu, menee maahan ja seisoo. Lisäksi ollaan tehty kontaktiharjoituksia ruoka-aikojen yhteydessä ja nätisti Roki ottaakin katsekontaktia. Roki tajusi jutun tosi nopeasti ja on jo oppinut pitämään kontaktin silmissä, vaikka namia liikuteltaisiin edestakaisin. Reipas poika!

11-viikkoissynttärit

Rokilla on tänään lasissa 11 viikkoa. Painoa sylipunnituksella 7,1 kiloa eli 800 gramman lisäys viime viikkoon. Korkeus voisi olla suunnilleen 35 senttiä, aika summittain mittailtiin. Ruokamäärää on vähitellen lisätty, kun kaikki ruoka uppoaa ja kupin tavoittelu tiskipöydältä on välillä aika kiihkeääkin. Roki on myös oppinut kerjäämisen alkeet, eikä etenkään sohvalla saa enää syödä rauhassa. Kovinkaan paljon ei olla annettu maistiaisia ihmisruuista, lähinnä kalkkunanakkeihin Roki on tutustunut, koska käytetään niitä nameina. Unohtunut nakki shortsien taskussa näillä helteillä on epämiellyttävä elämys...

Vaikka ihmisruokien maistelu on ollut pienillä, Roki syökin sitten muuten ihan kaikkea. Kakkaa tsekkailleena (keräilen huolella pökäleet pihamaalta) voin sanoa, että koirasta on läpi tullut ainakin jotain huovuttunutta nukkanöyhtää pedistä, pahvia, paperia, alumiinifoliota, styroksia, karkkipaperia, paaaaaljon hiekkaa ja uusimpana tänään jonkun vaatteen pesuohjelappu. Remppapuuhissa Roki on näköjään ehtinyt tutustua kaikenlaiseen - suoliston kautta. Täytyy todella vaan toivoa, ettei mitään mahaan kuulumatonta ole jäänyt, eikä jää, sisuksiin pyörimään. Karseita esimerkkejä matonkuteista ja kuminauhan pätkistä koirien sisuksissa olen kuullut. Pakko vielä sanoa, että koira ei todellakaan ole meillä valvomatta mellastamassa ja syömässä kaikki mahdolliset obektit. Me ollaan loman ansiosta oltu varmaan liiaksikin pennun seurana koko ajan. Jotenkin se vaan silti ehtii.

Leikki-into etenkin iltaisin, kun päivä on levytetty viileällä lattialla, on megalomaaninen. Pentu ei iltapuolella väsy millään ja vaikka väsyykin, jatkaa vöyhötystä (jolloin se menee yleensä överiksi ja hirmu mesoamiseksi). Roki myös komentaa omistajia leikkimään terävän kimeällä haukulla. Tänä iltana otettiin pallo pihalle mukaan ja aika kivasti saatiin pehmeällä lelujaliksella leikkiä aikaan. Luovutus on vielä ihan lapsen kengissä, mutta huomaa selvästi, että Roki nimenomaan haluaa leikkiä meidän kanssa eikä yksin. En yhtään lähde Rokin peliin mukaan eli jahtaamaan koiraa, joka reuhuaa menemään pallo suussa. Kun pallon heittää, Roki noutaa sen tosi nätisti, tulee jalkoihin asti, mutta sen jälkeen alkaa peli. Olenkin nyt tehnyt niin, että käännän koiralle vain selkäni, kun se yrittää mennä minua karkuun ja Roki joka kertaa tulee takaisin pyörimään jalkoihin. Lopulta olen hyvin onnistunut saamaan pallon takaisin namin avulla ja ´Kiitos´-komennolla. Lelupalkkaus tulee varmasti myöhemmin toimimaan hyvin. Pallohulluutta peläten ei olla kovin paljon leikitty palloilla, mutta tuntuu palloleikki kelpaavan ja edelleen kaikkein parasta on vetoleikki! Ja köyttä Roki todellakin tulee tarjoamaan vedettäväksi!

Mutta miten sen leikki-innon saa sisällä loppumaan, kun emäntä ja isäntä alkavat olla ihan niittejä ja haluaisivat vaan röhnätä sohvalla?? Jos leikkiin ei lähde mukaan, pentu koettelee samantien herättämällä huomiota - sohvan jalat, piano, listat, verhot... Ja se käsien ja varpaiden pureminen ja näykkiminen mistä vaan, tosi tiukasti tuohon suhtaudutaan, mutta pennun muisti on valitettavan lyhyt.

Kuvia luvassa, kunhan tässä selvitään muuton loppurykäisystä. Tänään viimeisteltiin remppapuolta, vielä on yläkerran ovet laittamatta paikalleen (niitä joutunee lyhentelemään, kun laminaatti korotti lattiaa) ja jotain kynnyslistoja puuttuu sekä ovilistojen reunojen siistimismaalailua. Hienolta kyllä näyttää, vaikka ite sanonkin! Huomenna ois eessä se hirvein, viimeiset muuttokuormat täältä Kortepohjasta ja tämän asunnon siivoaminen, onneksi on apulaisia lupautunut paikalle!

Hellettä..

Kuumuus väsyttää selvästi meitä kaikkia ja pentukin on välillä ihan läkähdyksissään. Petiin laitetaan pyyhkeisiin käärittyjä kylmäkalleja, samoin autoon. Vähän mietityttää nuo jääpullot, kun Rokilla nyt kuitenkin on jo yksi pissatulehdus ollut. Mutta kun ne selkeästi rauhoittaa väsyneen pennun paikalleen. Muuten unille käyminen ei meinaa onnistua, kun paikkaa on edellisen lämmettyä vaihdettava viiden minuutin välein. Onneksi uuden asunnon eteinen on viileä laattalattioineen, päivät Roki onkin aika onnessaan nukkunut siellä.

Unisista päivistä seuraa luonnollisesti ihan hirmuiset iltavillit. Tänä iltana pulahdettiin Tuomiojärvessä. Kannoin Rokin uimaan ja poikapa ei suunnistanut suoraan rantaan, vaan uiskenteli oikein kunnollisen lenkin. Taitaa olla Nita-äipän vikaa... Tällä kertaa Roki ei kuitenkaan ihan itsenäisesti tullut uimaan asti. Vedestä Roki kuitenkin tykkää, taaskin se jäi istuksimaan rantaveteen. Onhan tuo veden mieluisuus havaittu jo aiemminkin vesikuppileikin ja kuralätäköiden yhteydessä.

Roki ekalla uintikeikalla Nitan kanssa Lievestuoreella viime viikolla.


Pentu myöskin karkasi läheiselle kävelytielle suoraan ohikulkevan rotikan (?, en kauheasti sitä katsellut) jalkoihin. Onneksi oli omistajat hyvin tilanteen tasalla ja koira hyvin kontrollissa, kun huusin puskasta pentua. Nolot anteeksipyynnöt sitten päästelin, etenkin kun jouduin sitten vielä Rokia hiukka juoksemaan kiinni... Uintien jälkeen Rokissa riitti virtaa. Älytön riehuminen hihnakävelyllä auton luo. Varmaan katselivat tienvarren asukkaat ikkunoistaan, että siellä vaan pistetään ronskisti pentua maahan. Tuo lapsonen on rauhoitettava aika topakasti, mikäli haluaa saada riuhtomisen, hyppimisen, puremisen, hihnan pureskelun ja rähjäyskomentamisen pennun riehumismielentilassa loppumaan. Ville onnistuikin hyvin otettuaan pennun syliin rauhoittumaan.

Hienosti Roki oli yksin tänään pari tuntia, kun käytiin porukoillani päivällä syömässä. Taisi nukkua koko ajan. Täytyy kyllä uudella asunnolla sitten miettiä tarkkaan, mihin tilaan Rokin voi päiväksi jättää, aitauskin on harkinnassa, koska tällä hetkellä poju tavoittelee ihan kaikkea mihin ylettää. Äidin jalanjäljissä mennään siinäkin, että yritetty on myös hellalle - etukäpälät ylttää nappuloihin ja takajalka yrittää hakea alarivasta tukea... Sohvapöytä tyhjenee sekunnissa kaukosäätimistä, puhelimista, papereista, leipälautasista jne, jos ei varaansa pidä.

Iltapäivällä käytiin vielä Vuorilammella morjestamassa Nastjaa, Minjaa ja Hutia (sekä tietysti Lällää ja Janettea - pitkästä aikaa!! - puoliskoineen). Roki otti kertaalleen rähähdykset kaikilta koiratädeiltä, säikähdys, muttei onneksi reikiä. Oikeastaan pidän ihan terveellisenä Rokille oppia käyttäytymään oikein aikuisten koirien kanssa, koiran puhumisessa on selkeästi vielä vähän puutteita. Ei ketä tahansa voi tervehtiä ensitapaamisella juoksemalla suoraan kylkeä päin tai menemällä kaluamaan samaa keppiä. Tytöt eivät muuten juuri piitanneet pennusta ja Roki vöselsi omiaan menemään. Hanna sai hyviä otoksia nappailtua:





Onko meitä huijattu? Karjalan karhukoiran pentu ja kippurahäntä?

Rokin kivinen tie

Täytyypä nyt yrittää itsekin. Eli tästä alkaa bordercollie Rokin blogi.

Vuohitallin Kivinen Tie eli Roki tuli meille kolme viikkoa sitten, poju on nyt siis 10,5 viikkoa vanha. Koiran ottaminen oli pitkällisen harkinnan tulos, samoin rotu. Nyt toiveissamme on saada Rokista ensinnäkin mainio ja rakas perheenjäsen, ja toisekseen kenties kaveri uusiin harrastuksiin. Tottelevaisuuspuuhat tulevat varmasti ensimmäisenä ajankohtaiseksi ja harrastuksenakin kiinnostaa. Rokin nenä näyttäisi myös toimivan erinomaisesti ja poju onkin innokas kirsunkäyttäjä, joten jälkeä kokeillaan myös varmasti. Me ollaan ihan nyypiöitä koiraharrastusten saralla, joten yhtä innolla ja kohti tuntematonta suunnistetaan kuin Rokikin.

Pentu on elämänriemua, uteliaisuutta, sosiaalisuutta, riehumista ja puruvimmaa pursuava pikkupoika, joka myös nukkuu yhtä antaumuksella kuin paneutuu maailman ihmettelyyn. Se on juuri niin rohkea ja aktiivinen pentu kuin toivoimmekin.

Haastetta yhteisen elämän alkuun tuo remontti- ja muuttoruljanssi, jota nyt on tehty puolitoista viikkoa. Ensi viikolla pitäisi katon pään päällä vaihtua lopullisesti. Toisaalta pentu on tosi hyvin sopeutunut molempiin koteihin eikä ihmettele ollenkaan uusia paikkoja tai tilanteita. Hyvä pennunottoajankohta kesä meille kuitenkin, lomaa on vielä pitkästi jäljellä! Täytyy nyt vaan muistaa totuttaa Rokia myös yksinoloon. Tänään jätettiinkin koira melkein kahdeksi tunniksi, nukkumaan jäi ja ilmeisesti kuorsasi kotiintuloon asti.

Päivittelyä seuraa innon mukaan, alkuunpääsy oli nyt tärkeintä! Seuraavassa kuvassa Roki Kimma-siskon seurassa muutama päivä sitten.