Tänään täynnä seitsemän kuukautta

Seitsenkuinen söpöilee


Taas yksi kuukausi lisää ikää Rokille. Seitsemän kuukauden iässä herra Kivinen painaa himpan alle 16 kiloa ja korkeutta tullut taas pari senttiä lisää, noin 53 cm saatiin tulokseksi. Kun vertaa kuukausi sitten otettua seisotuskuvaa tämän päiväiseen, näyttäisi siltä, että runkoonkin on tullut vähän mittaa lisää, kun kuvassa Roki näyttää edellistä matalammalta. Tosin turkkikin on kyllä pörhistynyt. Painoa taas ei kovin paljon ole lisää tullut, vaikka vaihdettiin ruokailukin ainoastaan kahteen kertaan päivässä. Tosin annosta ei olla vielä lisätty.



Aittovuoressa käytiin myös vähän lenkkeilemässä, kuviakin sai otettua muutaman.

Näyttää kieltä




Isäntä ja koira :)


Ai niin! Tänään ensi kertaa koplattu koiralta kaksi kivestä siellä missä pitääkin ja seisoma-asennossa!!! Ja testattu useampaan otteeseen! Pojalla alkaa pallit olla paikallaan :D.

Reenit jatkuvat

Ehdin juuri sopivasti vielä valoisalla kotiin, että kerkesin saada Rokin paineille tuohon läheiselle metsittyneelle kentälle lappari Nemon kanssa. Pojilla homma pelaa edelleen hyvin, vaikkeivat enää pikkupentuja olekaan. Yhtään ei ole äijäilyn makua leikissä ja keppiä vetävät muristen, mutta ihan leikkimielessä. Kivannäköistä kohellusta, kauheeta rallia! :D

Ikäväksi asiaksi on muodostunut ainoastaan se, ettei Rokia saa kiinni, kun sillä on jokin muu mielenkiinnon kohde. Minä en yksinkertaisesti ole riittävän kiinnostava. Roki tulee luokse, muttei anna kiinni. Pitää vahvistaa tuota kyllä urakalla. Perään se kyllä lähtee, jos lähden pois, mutta hihnaan ei meinaa saada.

Eilen startattiin tottelevaisuuden jatkokurssi. Oli kyllä oikein kivat treenit ja koirakoitakin vain viisi. Ehtii saada vähän enemmän palautetta ja tehdä kysymyksiä myös. Ensin tehtiin rauhoittumisharjoituksia, Roki istui sivulla tosi hienosti eikä edes vinkunut kovin paljon namin perään kärsimättömyyttään. Sitten tervehdittiin toiset koirat, kaikki olivat uroksia, joten turvallisesti otettiin koirat vastakkain sivulle noin metrin päähän toisistaan. Rokin kanssa sujui oikein mainiosti, paitsi että kontakti oli jälleen lähinnä nakkiin mun kädessä eikä vastapuolella olevaan koiraan. Odottaminen oli vaikeampaa, kun toiset koirat tulivat meidän luo, joka kerta Roki meinasi ampaista kaverin luo.

Seuraamista aloitettiin ihan alusta. Kontaktitreeniä pitää lisätä, että Roki ottaa kontaktin silmiin eikä käteen. Koiran paikka parani, kun lisäsin tempoa kävelyyn, homma muuttui kivemmaksi. Ihan lyhyitä pätkiä seuruutettiin. Nakki edelleen paras palkka, ongelma vain, että kiihdyttää koiraa jo niin paljon, että hyppii kättä vasten ja nakkipalan haukkaaminen sattuu ihan pirusti sormiin...

Luoksetulot kivasti, tosin Roki ei edelleen jaksa odottaa, vaan riuhtoo perään. Sitten onnistui, kun peruutin poispäin, pidin katsekontaktin ja sormen pystyssä. Eteen Roki tulee istumaan tarkasti ja suoraan. Ei edes törmäillyt nyt liian kovalla vauhdilla.

Koiran jättöä istumaan reenattiin myös. Onnistui hyvin, Roki keskittyi ja rauhoittui täysin. Hihnassa toki pidettiin, enkä siirtynyt hihnanmittaa pitemmälle. Pystyin kuitenkin kävelemään koiran ympärillä ja asettumaan kummallekin sivulle ja Roki odotti nätisti.

Eteenlähetys oli uusi juttu. Onko tämä nyt sitten merkkiä ja ruutua varten harjoittelua? Lautaselle nameja, koira hihnanmitan päähän sivulle, lähetys nameja syömään ja paluu eteen. Ensin Roki yritti syödä pahvialustan myös, mutta tajusi ihan mielettömän hienosti sitten homman nimen. Odota-komento toimii kaikissa näissä tempuissa ja hyvin. Lopulta Roki tuli namit syötyään ihan itse takaisin luokse ja eteen istumaan jo ennen kuin ehdin kutsua. Hieno pentu ja kiva harjoitus!

Roki ei pysty vastustamaan itseään, kun joku ihminen tulee lähelle. Edelleen pitää päästä vimmatusti pussaamaan ja hyppimään. Tässä ei vielä hillitseminen auta, eikä jaksa odottaa. Joka treeneissä kuitenkin sitäkin treenataan ja kouluttaja käy joka koiran luona hampaita katsomassa. Tavoite nyt on, että Roki jaksaa odottaa hiljaa ja rauhassa. Itse käsittelyssähän ei ole mitään ongelmaa ja Roki todellakin on luoksepäästävä.

Edelliseen liittyen, tämä kuuluu myös jokapäiväisiin harjoituksiin kotona. Aina kun tullaan kotiin tai aamulla herätään, koiraa ei tervehditä ennen kuin sen pahin mielenkiinto on laantunut tai vaihtoehtoisesti se jaksaa istua rauhassa odottamassa. Toisaalta vähän sääli - on nimittäin niin riemukasta tervehtiä älyttömän sekopäisen onnellista ja rakastavaa pentua. :D Me fiksut omistajat emme toki tähän riehaan lähdetä (paitsi ihan harvoin joskus).

Lenkillä Saviolla

Eilen lauantaina käytiin tekemässä pitkä lenkki Vekin, Nitan, Saran ja tietty B:n kanssa Saviolla. Roki pysyi jo melko hyvin "isojen" vauhdissa. Lainausmerkeissä sikäli, että Roki on tyttöjä selvästi kookkaampi. Vielä kuitenkin niin keskeneräisen mallinen, että näyttää melkein eri rotuiselta! Runko on roteva ja lyhyt edelleen verrattuna aikuiseen bortsuun. Rokista ei välttämättä edes tule kovin pitkärunkoista, mutta lopputulos ei vielä ole näkyvillä, kun kasvu on kovin vielä kesken.

Hyvin Roki tuli juttuun, toiset eivät juuri piitanneet perässä kahottavasta pennusta. Paitsi Nita nyt vähän enemmän, kun on juoksuillaan. Aika härskiä näin ihmisnäkökulmasta. Roki ei välittänyt yhtään äippäkoiran keikistelystä. Henkisesti siis myös vielä lapsen tasolla, eihän se myöskään nosta vielä jalkaa tai tee muita äijätemppuja. Ei harmita yhtään. Edelleenkään sitä toista kivestä ei tunne Rokin seistessä, myöhään laskeutuu, jos nyt enää laskeutuukaan...

Hyviä neuvoja tarttui myös taas matkaan. Hihnassa vetämisen karsimista jatketaan edelleen ja luoksetulossa jatkossa otetaan aina koirasta kiinni. Rokihan tulee tosi hyvin luokse metsässä tai missä vaan, jos ei ole häiriötä. Mutta jos se on kiinnostunut jostain muusta, se tulee kyllä lähelle, muttei anna kiinni, vaan pyörähtää kyttäämään kiinnostavaa kohdetta metrin, parin päästä. Silloinkin Roki kyllä seuraa ulkoiluttajaa tosi hyvin, eikä karkaa, mutta kiinni sitä ei saa. Eli tästä lähin palkataan, kun koirasta saa otteen.

Mukavaa oli ja Roki lepäilikin kohtalaisen rauhassa loppuillan! :)

Hirvenluita, roippeita ja jauhelihaa ollaan saatu nyt hirveät määrät mun isän hirviporukalta. Oman pakastimen lisäksi niistä on täyttynyt myös H:n pakastin.

Yhteistreenit

Roki palasi koulutielle tänään TT:n yhteistreenien kautta. Hallille tuli varmaan 15 koirakkoa, joten vilinä oli melkoinen. Pakkasta oli jo aikalailla, varmaan lähemmäs 10 astetta, mutta ei ehtinyt palelemaan, koska Rokin pitämisessä oli tuskasti töitä. Meinasi kyllä kontaktin ottaminen olla työn ja tuskan takana, pitkästä aikaa taas paljon muita koiria ympärillä, karseesti hajuja ja virikkeitä, ja Roki tietty kävi kireellä kuin viulunkieli tai kierroksilla kuin paraskin formula-auto. Veto oli kaamea ja tohotus hurja. Nyt täällä kotona odottaminen ja rauhoittuminen on onnistunut paljon aikaisempaa paremmin, mutta hallilla ilmestyi jälleen entinen ilmiö päälle eli Roki alkaa kärsimättömyyttään ensin vinkua ja sitten haukkua.

Seuraaminen ei meinannut ensin onnistua millään, kuitenkin vähitellen Roki otti myös kontaktia muhun ja mentiin monta pätkää hyvin. Perusasento löytyy tosi nätisti, tein paljon vain yhtä askelta, käännöksiä ja Roki istui välittömästi, kun liike loppui. Noita seuraamisia tehtiin aina pitempi pätkä omin päin muiden ohjelmanumeroiden välissä. Rokin kanssa kantsi selvästi tehdä vain pieniä paloja ja palkata usein, silloin keskittyminen säilyi minussa. Vähän maahanmenoja tehtiin myös omia aikoja.

Hiukka häiritsevää oli muut ihmiset, jotka halusivat jutella mun kanssa. Tuollaisissa treeneissä, jos haluan, että yhteistyö Rokin kanssa sujuu, mun pitää kyllä pystyä uhraamaan kaikki keskittyminen ja aika koiraan. Heti, kun minun keskittyminen herpaantuu, Roki puuhaa omia juttuja ja kontaktin rakentaminen alkaa aina ihan alusta. Minun täytyy jättää kyllä jutteluhetket ihan muihin tilanteisiin.

Luoksetuloa tehtiin "kujassa", eli toiset koirat odottivat perusasennoissa kujan molemmin puolin, kun yksi koirakko teki luoksetulon välistä. Sujui hyvin Rokin kanssa, odottaminen hiukan vaikeampaa.

Agiltyesteitäkin vähän :). Rokista tulee kyllä innokas hauveli siihenkin hommaan! Hyppyä tehtiin agility-esteellä, rengas ja kepit. Rengas meinasi olla outo, Roki ehdottomasti mieluummin kiersi sitä, tuli viimein läpi. Esteen kaadoin minä eikä koira... Kepit Roki olisi tehnyt oivallisesti ja hirmu tahdilla, ellen itse olisi ollut ohjaajana niin käsi. Siis namilla houkuteltiin koira oikein pujotteluun. Selittelyn makua, mutta enhän ole koskaan keppejä ennen tehnyt.. Jalkoja ollaan kyllä Roksun kanssa pujoteltu muutamaan otteeseen (ei tosin nyt lähiaikoina).

Kaiken kaikkiaan oli kivaa! Taidan kyllä itse olla nyt koiraa enemmän poikki.. :)

Ai niin! Eilisiltana päästiin vielä paineille Rieha-kelpien kanssa. Aiemmin syksyllähän pennut remusivat kuralätäköissä ja meininki oli riemukasta myös nyt lumihangessa Hiihtomaassa. Rieha pinkoo edeltä ja Roki turhautumista haukkuen perästä. Narupalloa heiteltiin myös pennuille ja Roki tapansa mukaan ryösti lelun. Roki myös röhkii painiessa. Tämähän tiedettiin. Ihan hirmu liikkis paimenkoira vs. paimenkoira - paimennushetkikin päästiin näkemään :).

Koirakoulu jatkuu

Ensi viikolla lähdetään tottelevaisuuden jatkokurssille Taitaville Tassuille. Homma alkoi eilen jälleen luennolla, joka olikin nyt varsin positiivinen kokemus. Paikalla oli n. 10 omistajaa ja lähinnä käytiin hedelmällistä keskustelua koirista ja niiden kasvuvaiheista. Suurin osa kurssille tulevista koirista on uroksia ja iältään Rokista noin kaksivuotiaisiin. Saas nähdä, kuinka hormonit hyrrää ja tunteet kuumenee siinä seurassa, kun pojat saattavat jo hyvinkin alkaa äijäilemään ja murkkuikää puskee...

Koulutukset alkavat tosiaan ensi viikolla, äkkiseltään muistellen ryhmään oli tulossa ainakin labradorinnoutaja, vehnäterrieri ja dalmatialainen. Melko isoja koiria siis, oikeastaan mukavakin, kun peruskurssilla Roki oli kookkain ja tosi pikkukoiria oli monta.

Mulla on kyllä motivaatiota nyt aikalailla jatkamaan tokoilua. Nyt ollaan lähinnä tehty olohuonetokoa, vakoilen kavereiden treenivideoita (tänks Riikka) ja sitten kokeillaan vastaavia juttuja kotona. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno seuraamisessa on alkanut sujua, kun bongasin keinoksi treenata sitä ensin muuten kuin seuruussa. Namipeli tehoaa myös Rokiin, jos Riehaankin ;). Samanlailla on alettu treenaamaan myös liikkeestä stoppia ja liikkeestä istumista. Kuulemma kurssilla treenataan seuraamista alusta uudestaan, tutustutaan noutokapulaan ja harjoitellaan paikallaoloa, koiran jättöä jne.

Ville on puhunut olevansa kiinnostunut kokeilemaan agilityä. Heidät voisi kyllä ilmoittaa keväällä kurssille, toivoisin todella, että Ville ehtisi myös harrastaa Rokin kanssa. Monesti tuntuu, että mulla ja Rokilla toimii yhteispeli ja ymmärrys jonkin verran paremmin, kuin Villellä koiran kanssa. Me ollaankin tehty paljon enemmän kontaktijuttuja ja muuta treeniä yhdessä.

Talvista maisemaa

Nyt on ihme ja kumma lenkit sujuneet Rokin kanssa ohittelujen osalta huomattavasti aiempaa paremmin. Sekä koirat että ihmiset jäävät tällä hetkellä hiukan vähemmälle huomiolle, kunhan koiran ehtii vaan riittävän ajoissa ottaa kontaktille.

Hihnassa vetäminen hellitti hetkeksi, kun vaihdettiin valjaat pantaan, nyt Roki on taas jo tottunut pantaan ja kiskominen on entisenlaista. Nyt ollaan tosi tiukkoja tuon vetämisen kanssa, pahimmillaan mennään kaksi askelta eteenpäin ja taas pysähdytään. Välillä olen tehnyt niinkin, että vaihdan suuntaa heti pienestäkin vedosta ja menosuuntaan käännytään jälleen takaisin vasta, kun veto hellittää. Löysällä hihnalla kulkemisesta kehutaan jatkuvasti. Kohtalaisen rankkoja lenkkejä itselle... Mutta vastapainoksi valoisan aikaan mennään aina metsään poukkoilemaan (eli nykyisin vain viikonloppuisin :( ).

Eilen otettiin parit talviset ulkoilukuvat Aittovuoressa lenkillä.





Metsäpoluilta löytyy vielä rapakoitakin, kuten koirasta näkyy...

Arkea

Tylsää arkea eletään eikä oikein treenatakaan ole mitään ennättänyt Rokin kanssa. Eniten harmittaa, että jäi tänä syksynä jatkamatta namiruutujen ja jäljen alkujen tekemistä. Kesällä kuitenkin useaan otteeseen niitä Rokille tehtiin ja into nuuskutteluun oli pennulla kova. Nyt on taas lunta maassa, saapa nähdä, joko olisi pysyvää.

Tottelevaisuuden jatkokurssi alkaa marraskuun puolivälissä, siellä jatketaan ja vähän on ollut mielessä hakea ideoita tokoiluun myös muualta. Vielä ei olla uskaltauduttu muiden jyväskyläläisten koiraharrastajien treeneihin, vaikka mieli on jo tehnyt monta kertaa. Tunnen itseni niin nyypiöksi näissä uusissa kuvioissa, että jotenkin harmittaa, ettei ole tietoa siitä mitä voisi treenata. Mutta eihän tuossa tietenkään kiirus ole, pienihän se vielä on! Mutta toisaalta olisi kiva keksiä Roksulle mielekästä tekemistä lenkkeilyn lisäksi, se kun selkeästi nauttii kaikesta yhdessä puuhaamisesta ja vaihtelusta.

Nyt on vaihdettu valjaat puolikiristävään pantaan ja jopa muuttui lenkittäminen kevyemmäksi. Roki vetää edelleen, eikä juuri piittaa kiristyksestä, mutta reagoi paljon vähemmällä vaivalla, jos ulkoiluttaja pysähtyy tai kiristää hihnaa. Veto itsessäänkään ei ole niin kova. Jos se siitä hissuksiin oppisi kulkemaan nätisti...

Oon kyllä tosi iloinen, että Rokin paimennusvaistot eivät ole heränneet autoja kohtaan (koputtaa puuta). Autoista jotkut voi kyllä olla häiritseviä, esimerkiksi, jos ne on pysäköity kummalliseen paikkaan... Mutta tämä lienee normaalia mörköilyä pennulta. Rähinä voi usein olla kovakin tuollaisessa tilanteessa. Roki kuitenkin pääsee todella helposti yli noista pimahduksista, yleensä riittää, että saa pennun huomion kiinnitettyä johonkin toiseen juttuun ja näin mörkö ei enää palaa mieleen. Tuossa kerrotunlaisessa autotapauksessa pysähdyttiin auton viereen ja istutin pari kertaa Rokia siitä palkaten ja mörkö oli poispyyhitty.

Sen sijaan kaikki ihmiset ja muut koirat herättävät välittömän mielenkiinnon lenkkipoluilla ja teillä. Se on kyllä melko rasittavaa. Roki kyttää kaikkea elävää jo todella kaukaa ja vetää hulluna niitä kohti. Yleensä tehokkain ohitustapa on ottaa koira namilla kontaktiin ja seuruuttaa häiriön ohi. Tämä tosin pitää tehdä ihan joka ikinen kerta. Yleensä jos on kyse toisesta koirasta, tuokaan ei onnistu, vaan Roki heittäytyy maahan ja kyttää kaveria. Onko sitten kyse paimennuksesta, varovaisesta toisen koiran kohtaamisesta koirakielellä vai leikkikaverin yllytysestä, en tiedä, mutta vaikeaa siitä on ainakaan koiraa liikkeelle saada, ennen kuin ohitustilanne on ohi. Pelkistä ihmisistä Roki yleensä selviää em. keinolla. Tosin seisoskeleva ihminen esim. bussipysäkillä voi aiheuttaa edellä kuvatun mörköreaktion.

Sisällä ollaan sentään vähän tokoiltu, olen tosi iloinen, että nyt sivulla maahanmeno on jälleen alkanut sujumaan. Lisäksi odottamiseen on tullut himpan verran kärsivällisyyttä lisää sekä makuulla että istumassa. Ollaan treenattu myös koiran jättöä ja luoksetuloa. Jättö ei tosin makuulla-komennosta meinaa onnistua millään, mutta istumaan Roki jää aika nätisti. Edelleen myös liikkeestä maahanmenoa ja seisomista ollaan tehty, molemmat tarvitsevat paljon avustetta. Seisomista tuo ei oikein tajua, varmaan osasyynä ohjaajan epämääräiset käskysanat siihen.

Huvittaisi mätsäreihinkin lähteä katsomaan ja kokeilemaan, TT järjestää esmes marraskuun lopussa. Pitänee rimpautella parit ihmiset, oottakee vuan, tää tarttee vähän jeesiä, ohjausta ja neuvontaa :).

Roksupoksu keskittyy par'aikaa työstämään lenkkipolulta kannettua kepukkaa, noin 10 senttiä taitaa olla jo järsitty ja nielty. Ihme kyllä se ei ole kenkiä pistellyt menemään vielä, vaikka onkin nyt oivaltanut, että haluaa nukkua kenkätelineen vieressä ja fiksuna poikana avaa joka ikisen yksinolopäivän aikana kompostiverkkoaidan kenkätelineen edestä...

Kimmaa muistaen

Tiinalle:

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
(Eeva Kilpi)


Kyllä nyt on suru tullut monta kertaa Kimmaa miettiessä ja Tiinan kirjoituksia eri kanavilta lukiessa. Kimman sairaus ja poismeno tuntuu niin kovin henkilökohtaiselta meillekin, kun niin sattumankauppaa elämä on ja yhtälailla se olisi voinut olla Roki. Vähän vaikealta tuntuu nyt riemuita Rokin kelpo tuloksista.

Yritin tuossa ottaa Rokin syliin tiukasti halatakseni, mutta poju halusi vain hyökätä matonreunan kimppuun ja tehdä reikää mun hihaan. Onneksi hassussa pennussa on niin paljon elämäniloa ja virtasta, ettei sen seurassa ehdi olla ikävissään. Tästä se jatkuu ja pikku-Rokin on pidettävä suvun mainetta yllä ja tallattava ylpeänä, mutta ainoana jälkeläisenä Riitti-isän ja Nitan-emän jalanjäljissä.

Hyviä uutisia ja suurta surua

Rokin välikuvat olivat sitä mitä odotettiinkin, normaalin kehitysvaiheen mukaiset ja ja perusterve koira Roki näyttää olevan. Lonkissa käsittääkseni vielä jonkin verran löysää, luokitus olisi nyt ilmeisesti B, mutta tämä siis normaalia puolivuotiaalle keskenkasvuiselle pennulle.

Nyt on myös panta ostettu Rokille, kasvattajankin huomio Rokin hihnakäyttäytymisestä valjaissa ei ollut järin kiittävä, lisäksi Rokin liikkuminen valjaat päällä ei ole liian luonnollista. Pannalla liikkuminen selkeästi kuulemma parempaa. Nyt on sitten leveähkö puolikiristävä panta hommattu. Katsotaan, miten ekat kokeilut pentua sieppaa...


Sitten ne surullisemmat asiat. Vuohitallin Katseet Kertovat eli Kimma, Rokin sisko lähti tänään taivaan maille, ja pureskelee enää sormia ja seinälistoja unissa ja muistoissa. Kimman vammat olivat sen laatuisia, ettei hoitaa voinut.

Marraskuun elämätä

Huomenna Roki lähtee sitten kuvausreissulle kohti Etelä-Suomea. Samassa satsissa otetaan röntgenkuvia useammastakin koirasta. Rokin kohdalla kuvattaneen lonkat, olat, kyynärät ja lannenikamat. Rokin sisko Kimma lähtee samaan reissuun ja typykän kohtalo on aika paljon varmasti kiinni tuloksista, jotka kuvissa näkyvät. Ilmeisesti Kimma jatkaa pääkaupunkiseudulle vielä neurologille sen jälkeen (saa korjata jos menee vikaan). Toivon kaikkea parasta ja hyviä uutisia Kimman osalta.

Rokin kohdalla en oikein osaa olla mistään huolissaan, tietysti nyt mietityttää, voiko sillä olla jotain samankaltaisia muutoksia luustossa, joita Kimmalla on ollut. Toivoakseni voin kuitenkin Rokin laittaa reissuun aika huolettomin mielin, sen verran terveen ja normaalikuntoisen oloinen ja energinen Roki on aina ollut.

Viikkoa on vierähtänyt peruskiireisissä merkeissä. Ei tunnu tunnit päivässä riittävän, vaikka kellotkin käännettiin. Iskee vielä työpaniikki ennen joulua, nyt jo yrittää... Viime viikolla itsellä meni kolme vai neljä iltaa myöhään töissä, torstaina olin kotona vasta puoli kymmeneltä. Tätä samaa rataa jatkuu tälläkin viikolla.

Rokille ehtii antaa harmillisen vähän huomiota. Pääsääntöisesti kuitenkin ollaan joka ilta oltu tunti lenkillä ja treenataan siinä lenkin sivussa aina hihnassa kulkemista ja ohittamista. Onneksi Roki ei kiinnitä autoihin juuri mitään huomiota. Sen sijaan kaikki ihmiset, koirat ja välillä pyöräilijätkin kiinnostaa ihan kamalasti. Nyt on illat jo niin pimeitä, että viikonloppuja lukuunottamatta lenkit tehdäänkin hihnassa. Satuttiin löytämään Rokille hyvä heijastinliivikin (tai ainakin halpa), aika päheen tepevän näköinen sesse on se päällänsä :D.

Koirakoulu jatkuu taas marraskuun puolivälin jälkeen. Pitäisi tässä vähän kerrallaan iltaisin puuhailla jo opittuja juttuja, vahvistaa niitä ja vähän keksiä uuttakin.