Hyvää joulua!

Kaikille tämän postauksen lukijoille oikein hyvää joulua! Meidän talous lennähtää kaukomaille joulunpyhiksi ja uudeksi vuodeksi. Palaamma asiaan reilun kahden viikon kuluttua. :)

Roki lähti Lievestuore - Saarijärvi akselille viettämään joulunseutua. Voipi olla piskillä sen verran rankka loma koirakaverien kanssa, että ottaa uuden vuoden vastaan innolla palaten kotiin ja päiviksi rauhallisesti unten maille hiljaisessa kodissa.

Lähipäivät ovat kuluneet vallan hektisesti matkan järjestelyiden ja viimeisten työnaherrusten kanssa. Tänään loppuivat koulut joulujuhliin ja loma starttasi. Onneksi Roki on kaiken tylsyyden keskellä päässyt muutamaan otteeseen viihtymään Aino-Mainion seurassa ja rallaamaan pitkin Hiihtomaata tyttökaverin kanssa. Peruutteluharjoituksia on jatkettu myös ja edistystä on tapahtunut joka päivä! Nyt Roki peruuttaa suoraan takajalat sohvalle niin, että istun sohvan vieressä ja nakkelen palkkanameja sitten pitkin mattoa. Periaatteessa Roki on jo tajunnut taaksepäin "kiipeämisen" ja melkein pompauttaa takajalat sohvalle. Seuraavaksi varmaan vaan korotan sohvaa tyynyillä (onneksi on sellaiset aika kovat ja suorareunaiset sohvatyynyt) ja sitten kaiketi siirrytään seinälle.

Mutta tämä kaikki lomailun jälkeen. Nyt tosiaan rauhallista ja mukavaa joulua ja riehakasta uutta vuotta!

Pakki päällä

Pimeä loskakeli jatkuu. Iltojen ratoksi ollaan temppuiltu paljon! Suostuttelin Villeä ottamaan jonkin temppuprojektin Rokin kanssa, mutta itse sitten aloitin sen. Peruutusharjoituksia tehdään nyt ahkerasti, peruutetaan tyynylle ja peruutetaan kahdelle tyynylle. Jälleen vaan on havaittavissa, että Roki kuumuu kauheasti uusista jutuista, joita se ei ihan vielä osaa. Ja tämä ilmenee karjumisena. Intoa on kuin pienessä pitäjässä, se kiiluu silmissä ja ilmenee hurjana namin metsästyksenä. Intoa, vaan ei malttia. Ja sitten huudetaan!

Roki peruuttaa ihan kohtiksesti perusasennosta, kun peruutaan vieressä. Nyt on treenattu vapaata peruttamista ja se onnistuu vähän, jos seison koiran sivulla naamari kohti koiraa. Niin ei onnistu ollenkaan, jos seison suoraan koiran edessä ja käsken. Roki istuu vaan eteen ja istuukin niin tiiviisti, että sen yli voi vaikka kävellä. Korkeintaan pakon edessä pompauttaa peppua taaksepäin - tai kaatuu vaikka selälleen. Olisi varmaan helpompi opettaa kaverille takaperin kuperkeikka kuin peruuttaminen. B suositteli namilla usuttamista niin, että vie namikäden koiran seisoessa tosi alas, rintalastan alle. Mutta kuten B epäilikin, koira, jolla on vahva maahanmeno menee todellakin maahan tuosta eikä tod peruuta.

Nyt kuitenkin tänään jo peruutettiin vähän portaita ylös (luetaan perse ekalle rapulle) ja yritettiin epätoivon vimmalla nojatuoliin - ei onnistunut, haukkui paljon, kerran nosti toisen takajalan. Sen sijaan kahden paksun sohvatyynyn päälle pertsaus onnistuu ja Roki tarjoaakin sitä! Myös sohvatyynyn ollessa nojallaan sohvan reunaa vasten pakitetaan pätevästi jyrkkäänkin kulmaan. Mutta yleensä mun tarvitsee siis pakittaa vieressä :D. Ja koska Roki mielellään pakittaa korokkeesta ohi, olen pitänyt koiraa seinän ja itseni välissä ja ne sohvatyynyt kiinni seinässä, Roki siis peruuttaa ikään kuin käytävässä. On joka tapauksessa tullut edistystä joka päivä.

Lisäksi Piikan temppuilun innostamana Roki myös vilkuttaa ja opettelee pyörähdystä kumpaankin suuntaan (tähän mennessä tarjoaa vain vastapäivään ja alan jo pelätä, että koiralla menee paikat jumiin, koska tarjoaa niin innokkaasti pyörähdystä, sekä samoin kierii vain toiseen suuntaan). Kerran sillä meni pyörähdys ja kieriminen sekaisin ja se lähti pyörähtämään, mutta heittäytyikin ilmassa siitä selälleen - pam - ja kieri. Ihme että se on ehjä. Into sata - äly nolla. Hieronta on kyllä eka asia koiranhoitolistalla tammikuussa.

Samalla treenataan koko ajan myös peruasentoa vahvemmaksi ja seuraamisen kontaktia.

Remmirähjä

Lumi tuli ja meni ja tuli taas. Toivottavasti tämä olisi jo pysyvää, niin paljon mukavampaa ja valoisampaa ja erityisesti puhtaampaa on kulku ulkona koiran kanssa. Ville loukkasi viikko sitten jalkansa, rasitusmurtuman tyyppinen vaiva siinä on. Nyt koiranlenkitys on luonnollisesti enemmän mun vastuulla. Olisi kyllä ihanaa, jos pääsisi valoisalla lenkkeilemään, mutta aika harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.

Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.

Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.

Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.

Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!


Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!

Tokokurssin loppukoe mallilla mölli

Ihanaa kun tuli lumi maahan! Tosin se tuli eilen kertaheitolla ja varmaan lähtee huomenna, mutta silti ihanaa! Ja joku hullu hiihtäjä tuolla jo heti oli valloittamassa meidän lenkkipolkuja. Se tässä pitkässä ja pimeässä syksyssä on ollut hyvä puoli, että lenkkeilemään on päässyt pitkin hiljaisia mutta valaistuja pururatoja. No, en ala hiihtäjiä noitumaan, odotan itsekin ihan innolla jo ladulle pääsyä. Vähän suunniteltiin, että käytäisiin kokeilemassa valjakkohiihtoa järven jäällä koiran kanssa. Voi olla aika hurjaa menoa, enkä todellakaan ensi kokeilua aio tehdä missään metsässä ladulla.

Roki intoili lumesta ja sai ihmesätkyjä tänään lenkeillä. Lisäksi hajut vissiin ovat tosi erilaisia ja Roki nuohoaa täysin korvattomana pitkin lumen pintaa. Mutta ei tämän syksyn ensilumi kuitenkaan viimevuotista ihmetystä enää aiheuttanut. Poika kasvaa ja kestää näköjään tilanteenvaihdokset coolisti. :)


Tänään päättyi meidän tokokurssi. Viime viikolla oli koko kurssin kaikkien ryhmien yhteinen häiriötreeni, joka meni kyllä yllättävän hyvin. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno tupsahti noin vain takaisin ja toimii taas naulittuna. Sen sijaan seisominen on epävarma. Vähän on ollut laiskaa treenaaminen tässä viime viikkoina ja mua jo alkoi tämä kurssikin ahdistamaan, ettei olisi liiemmin huvittanut lähteä enää viimeisiin treeneihin ollenkaan. Kuitenkin raahauduttiin tänään paikalle, kun oli loppukoe. Ja sehän menikin sitten aika hyvin! Me tehtiin se möllinä eli alokasluokka muuten normaalisti, paitsi paikkamakuu vain 1 minuutti ja saa palkata liikkeiden välissä. Myös käsimerkkiä sai käyttää yhdessä käskyn kanssa. Lisäksi saatiin halutessa lupa pitää namia kädessä seuraamisen aikana, jonka tietysti käytin vielä mielelläni.

Oma yleisvaikutelma kokeesta oli hyvä, Roki oli levoton hallin laidalla, mutta kehässä hyvin kuulolla eikä karkaillut. Vire oli jos ei superinnokas niin ainakin kiva. Seuraaminen yllätti todella positiivisesti, kontakti pysyi nyt siihen oikeaan käteen. Tosin vähän edisti. Kokonaisuutena jäi tosi hyvä mieli ja suunniteltiin porukalla toisen kurssin aloitusta vuodenvaihteen jälkeen niin, että otettaisiin koko sakki sama tokokoe tavoitteeksi ja ilmotuttaisiin siihen heti kättelyssä.

Näin se meni. Eli mölli alokasluokka, kokeessa neljä koirakkoa.

Luoksepäästävyys: 10
Roki intoili hiukan tuomarin luokse, mutta piti takapuolen maassa ja antoi tietysti nätisti katsoa hampaat.

Paikalla makaaminen 1 min: 10
Maahanmeno oli hiukan vino, Roki kuitenkin korjasi makuun ihan suoraan, painoi leuan maahan ja pysyi hievahtamatta loppuuna asti.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Vähän vaihteleva kontakti, lievää edistämistä, käännöksissä kävi vähän kaukana/jouduin melkein kävelemään yli. Ei istunut ilman erillistä käskyä perusasentoon lopussa.

Seuraaminen taluttimetta: 9
Huomattavasti tasaisempi suoritus kuin edellinen. Jälleen sama, ei istunut perusasentoon lopussa ilman erillistä käskyä. (Ihan varmasti johtui lihapullasta oikeassa kädessä - Roki on pikkuisen liian edessä eikä jotenkin tajua tilannetta)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Ihan nakki. Tuomari hyväksyi mun päännyökkäyksen käskyä tehostavana "käsimerkkinä". Taas jotain, mitä en edes tiedosta tekeväni. Näitä pitäisi kuvata videolle joskus, kuulemma mulla on paljon vartaloapuja, varmaan en tiedä kaikkia.

Luoksetulo: 9,5
Hyvä eteenistuminen. Peruasento himpan jäi vajaaksi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6
Kaksi käskyä. Silti koira valui yli yhden koiranmitan. (Näissä stoppiseuraamisissa muuten ei ollut lihapullaa kädessä ja kontakti kesti kyllä nämä pätkät)

Estehyppy: 8
Oisi voinut tulla mun mielestä heikommatkin pisteet. Ihan vähän jalka kopsahti esteeseen ja Roki myös piippasi hyppyyn lähtiessä. Kun meni viereen, kääntyi ja otti pikkuaskeleen minuun päin.

Kokonaisvaikutus: 9,5

Yhteensä 179 pistettä, ykköstulos ja parhaat pisteet neljästä osallistujasta! Jee! Vähänkö sain intoa tähän touhuun! :)

Lenkillä laumassa

Eilen käytiin parin tunnin lenkillä yhdeksän koiran lauman kanssa. Aika huippua menoa isolla porukalla. Tiina kuvasi videota lenkiltä: Koiralauma lenkillä.

Matkassa oli toinen nuori uros myös ja Aatun läsnäolo vaikuttikin Rokin käyttäytymiseen porukkalenkillä. Roki ei aivan uskaltanut lähteä niin hurjaan ralliin joukon mukana, mitä pari viikkoa sitten. Se kyttäsi jatkuvasti Aatua, eikä antautunut sellaiseen tilanteeseen, että Aatu olisi juossut Rokin perässä. Roki väisti joka kerta Aatua, kun tämä tuli lähelle, eikä myöskään ärhennellyt sille ollenkaan. Varmaan vähän provosointia oli kuitenkin tuijottamalla ilmassa ja Aatu katsoi tehtäväkseen pari kertaa näyttää kaapin paikkaa Rokille, vaikka toinen ilmiselvästi alistuikin heti. Kuitenkaan mitään ongelmia ei ollut, koirilla oli niin paljon tilaa, ettei varsinaisia konflikteja syntynyt ja toisaalta taas meitä ihmisiäkin oli riittävästi mukana, että heti joku puuttui, jos jotain kränänpoikasta koirien välillä ilmeni.

Metsässä on kivaa!

Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.

Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.

Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.

Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.

Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.

Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.

Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...

Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.


Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.

Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.

Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.

Takapäätreeniä

Olen tässä sairastanut sitkeää flunssaa jo yli kaksi viikkoa. Todella ärsyttävää, kun ei sitten malta oikein rauhoittua toipumaan. Pitempiä lenkkejä en nyt ole kuitenkaan tällä viikolla tehnyt ja urheilu muutenkin poissa ohjelmasta. Silti meinaa vaan nuha jatkua ja jatkua ja päätä särkee edelleen melkein päivittäin.

Rokin kanssa on harrastettu tällä viikolla olohuonetokoa ja vähän temppuilua. Otin työn alle koiran takapään käytön. Koska ollaan tehty paljon agilitya ajatellen kontaktitreeniä portaissa, Roki oppi välittömästi, mitä pitää tehdä, kun laitetaan pesuvati nurinpäin olohuoneen lattialle. Eli etujalat vadin päälle. Nyt sitten yritän saada takajalat liikkeelle ja se onnistuukin hyvin, muutama askel kerrallaan. Mutta jostain syystä toinen suunta on helpompi kuin toinen. Onko kyse oivalluksesta vai jumittaako jotkut lihakset toiselta puolelta niin, että liike on epämiellyttävä?

Takajalkatreenit otettiin lähinnä sen takia, että vaikka Roki osaa mainiosti peruuttaa ja pyörittää hanuriaan, sillä on perusasento niin vahva, että yleensä se pakittaa takapuoli alhaalla. Jos tehdään askelsiirtymiä taaksepäin, Roki pompottaa melkein istuallaan taaksepäin, terävästi ja nopeasti kyllä. Samoin, jos tehdään täyskäännös vasempaan, takapuoli painuu alas.

Peruutusharjoituksia ollaan taas tehty seinän vieressä. Yritän saada peruuttamisen menemään "vapaasti" ilman namia, ja jos namia tarvitaan, yritän muistaa pitää sen niin alhaalla, etten vedä namilla koiraa istumaan. Lisäksi haluaisin opetella Rokin kanssa pujottelemaan peruuttamalla! Tähän vinkkejä kenelläkään??? Miten omat askeleet menee / miten koiraa kantsisi opettaa? Eteenpäinhän pujottelu sujuu meiltä hyvin.

Palatakseni vatiin. Se toinen temppu olisi sitten Rokin takajalat vadilla. Miten saan koiran laittamaan takajalat vapaaehtoisesti vadille?? Päätin ensin treenata ison tyynyn kanssa. Roki ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan tyynylle, vaikka tehtiin peruuttamista seinän vieressä. Se jopa kerran kompuroi selälleen, koska ei vaan suostunut siirtämään takajalkoja tyynyn päälle. Onneksi pöljä emäntä tajusi, että eihän ole pakko peruuttaa saadakseen takajalat korokkeelle. Huomasin kyllä, että Rokille todellakin oli jokseenkin epämiellyttävää kävellä ison tyynyn yli. Mutta pikkuhiljaa saatiin kuitenkin onnistuneita takajalat tyynyllä -suorituksia.

Mulla varmaan oli jymähtäneenä tuo peruuttaminen korokkeelle niistä harjoitteista, joita olen nähnyt tehtävän, kun koiraa on opetettu "seisomaan käsillään". Toisaalta, peruuttaminenhan meillä tässä nyt on juuri työn alla, joten toivoisin, että pakilla pallin päälle meneminenkin onnistuisi.

Paljon on meillä vielä tekemistä

Sitkeä flunssa on iskenyt, mutta sellaisilla puolitehoilla, että sairastamaan ei oikein ole viitsinyt jäädä. Senpä takia olenkin potenut tätä jo reilusti toista viikkoa. Yhtenä päivänä yskittää, toisena päivänä kurkku turvoksissa, sitten niistetään ja välillä on vaan väsynyt ja kuumeinen olo. Tulisi nyt kunnolla tai olisi tulematta, typerää mennä vähän päivästä toiseen Buranan voimin.

Viime torstain tokoilut jätettiin väliin kipeän olon takia, mutta käytiin sitten eilen korvaamassa toisessa ryhmässä. Mitään intensiivitreenejä ei olla viikon varrella otettu, mutta ollaan harjoiteltu aika paljonkin lenkkeilyn yhteydessä ja iltaisin kotosalla. Treenaaminen on pysynyt hauskana ja lelua ollaan käytetty paljon esimerkiksi jääviä harjoiteltaessa.

Eilen oli viimeinen ryhmätreeni, nyt on jäljellä vissiin kolme kertaa vielä, ensi maanantaina puolen tunnin yksityisharkat, sitten koko tokoporukan häiriötreenit ja viimeisellä kerralla koko porukan loppukoe, jossa me suoritetaan alokasluokka joko möllinä tai oikeana. Vielä en ole päättänyt, mutta eiliset treenit kyllä kertoivat aika paljon siitä, missä mennään, jos apuja ja palkkaa jätetään vähemmälle...

Käytännössä siis tehtiiin koko koeluokka läpi kaikkine liikkeineen. Ja näin se sujui:

Luoksepäästävyys: Tuire tsekkasi hampaat, Roki pysyi nätisti käskystä paikallaan, tosin mulla vielä nami kädessä ylhäällä.

Paikkamakuu: Rivissä neljä koiraa, joista kolme muuta tekivät avoimen luokan makuun, joten omistajat menivät ulos hallista. Minä menin vastakkaiselle seinälle, matkaa oli lähes se 20 metriä. Roki meni toisella käskyllä vinoon makaamaan, korjasi asennon kun olin kaukana. Laski leuan alas ja nosti jossain vaiheessa. Pysyi muuten paikallaan ja oli hiljaa. Tässä ollaan edistytty huimasti. Olen tosi tyytyväinen.

Seuraaminen taluttimen kanssa: Nami vasemmassa kädessä, Rokin kontakti vasemmassa kädessä. Ei mitenkään hääppöinen suoritus, liian pitkä matka edelleen. Roki jää jälkeen, liikkuu vähän veltosti. Vaatii kannustusta ja vetämistä.

Seuraaminen taluttimetta: Meni edellistä paremmin, pistin namin oikeaan käteen, jolloin koiran paikka parani, ei silti edistänyt. Pudotin namin jossain vaiheessa, jolloin koko seuraaminen hajosi, koska Roki halusi löytää namin.

Liikkeestä maahanmeno: Sujui ihan ok, maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, mutta liike oli kuitenkin terävämpi kuin parin viikon takaiset innottomat valumiset.

Luoksetulo: Jäi hyvin istumaan, mutta ennakoi lähdön. Tutisi jo siinä vaiheessa, kun liikkeenohjaaja antoi luvan kutsua. Käskyn aikana oli jo hanuri irti maasta. Tuli vauhdilla luokse, ihan hiukkasen vielä ohjasin eteen (parantunut kuitenkin). Perusasentoonkin meinaan ohjata kädellä, vaikka se onnistuukin hyvin myös pelkällä käskyllä. Lisäksi näytän alussa kädellä merkin, kun jätän koiran istumaan. Siitäkin pitäisi päästä eroon. Mutta meidän ykkösharjoitus on kyllä tähän liittyen pelkkä paikkaistuminen...

Liikkeestä seisominen: Ei ollut kaunista katseltavaa. Rokia häiritsi taas muiden koirakoiden saamat käskyt. Pelkkä käskysana 'seis' ei stopannut Rokia. Olen tässäkin tehnyt viime aikoina tosi paljon lelulla ja ilmeisesti teen jonkin stoppaavaan eleen kädellä samalla, kun sanon käskyn. Ollaan kuitenkin varioitu harjoitusta aika paljon, enkä todellakaan aina heitä lelua samaan aikaan, kun sanon käskyn. Sikäli ihmeellistä, että Roki jäi niin pahasti valumaan. Eka meni paremmin, mutta siinä käytin käsimerkkiä käskyn kanssa. Takaisin tullessa Roki istui, tämä sen takia, että mulla oli nami vasemmassa kädessä. Toisella kertaa jätin käsimerkin pois, Roki valui ainakin koiranmitan ja käskyjä tarvittiin kaksi. Tullessani takaisin Roki seisoi kuitenkin hienosti loppuun asti - nami olikin eri kädessä tällä kertaa.

Nouto: Ekaa kertaa kokonaan liikkuroituna. Roki ampui kaksi kertaa suoraan heitosta kapulan perään. Ärsyttävää tietysti, mutta tähän löytyy kuitenkin syy, eikä tää jäänyt harmittamaan. Rokilla vähän kestää kontaktin ottaminen perusasennossa, kun samalla pitää kytätä kapulaa. Silloin kun vastasin liikkurille olevani valmis, Roki katsoi myös liikkeenohjaajaa. Malttamattomasti heitin kapulan samantien, vaikka Roki ei ollut kääntänyt katsetta takaisin minuun. Tämänhän vaadin normaalisti aina kun heitän noutokapulaa. Mulle vaan jotenkin tuli niin kiireinen olo siitä liikkuroinnista :). Mutta tämä saadaan kyllä kuntoon. Kapulan palautus sen sijaan oli kyllä tosi väljä.

Kaukot: Noin metrin päässä koirasta. Istumisiin käsimerkki ja pylly pysyi paikallaan.

Hyppy: Oikea esteen korkeus. Tehtiin kaksi suoritusta, Roki haukahti molemmilla hypyillä. Lähetys vielä tosi läheltä estettä, Roki stoppaa myös toisella puolella tosi lähelle. Ekalla 'seis' -komento oli auttamatta myöhässä ja Roki tuli esteen viereen eikä malttanut odottaa liikkumatta. Toisella ajoitus parempi ja Roki myös odotti paikoillaan, tosi pieni käsimerkki odotukseen.


Kaukana siis ollaan vielä ihanteesta. Liikkeet kuitenkin osataan jotenkuten. Jos tässä nyt jatkon treeniohjelmaa miettii, pitäisi varmaankin valita aina pari liikettä kerrallaan treenattavaksi. Tehdä leikkien kivoja osasuorituksia hyvällä fiiliksellä ja innolla, ja ehkä kerran tai kaksi treeniin jonkin ongelmakohdan "kisasuoritus". Toivon, että yksityistreenissä ensi viikolla katsotaan erityisesti seuraamista ja sen edistymistä.

Seinäjoen näyttelyssä

Tänään heitettiin näyttelykeikka Seinäjoelle. Lähtö oli aikainen ja paluu myös jo hyvissä ajoin, mutta ihan koomatessa on loppupäivä mennyt, kun edellisen yön unet jäivät lyhyiksi. Reissu oli itseasiassa aika hauska, ja koirain näköiset arvioinnit saatiin kehästä. Minut yllätti hallinäyttelyssä tilan likaisuus, siis se, että koirat paskoivat ja pissasivat ihan miten sattuu pitkin hallia. Tokihan niitä siivoiltiin, mutta silti jotenkin yllätyin. Joku kyllä oli varoittanut, että harva se kerta on reput ja muut releet pissassa, kun joku ehtii koiven nostaa. Mutta se kakkaaminen?! Ulos ei voinut tehdä? Nyt kyllä tekee mieli pestä kaikki mukana olleet kamppeet, vaikka oletettavasti oltiinkin ihan siistissä kohdassa parkissa..

Rokilla ei ehkä ollut ihan paras päivä, vaikkakin se kyllä käyttäytyi omassa mittapuussaan tosi nätisti sekä kehässä että sen ulkopuolella. Bortsukehää ei ollut matotettu muuten kuin reunoilta ja siitä seurasi jalkojen lipsumista nurkissa. Muutenkin kehä oli pieni, eikä Rokin liikkuminen oikein päässyt oikeuksiinsa. Häntä oli niin kippuralla selän päällä kuin mahdollista :D. Seisotus sujui rauhallisesti, tosin tuomaria vähän pussaten. Kyseinen tuomari tuntui kyllä tykkäävän koiran tervehdyksestä.

Roki oli NUO-EH arvostelulla: "Correct type. Correct proportions on the head. Correct body construction. Needs much more straight topline. Tail carried over the body. In movement front & rear legs should be more parallel. Nice temperament." Tuomari oli romanialainen Dagmar Klein.

Luulen että tuo viittaus liikkeeseen liittyi Rokin epävarmaan liikkumiseen liukkailla paikoilla ja tiukoissa kulmissa. Nooran kanssa Roki kyllä käyttäytyy kyllä uskomattoman fiksusti toisten koirien seurassa kehässä. Olen monta kertaa sanonut, että Noora vaan luottaa Rokiin niin paljon, että Roki saa siitä suoritusvarmuutta hurjasti! Ei taatusti sujuisi minun kanssa yhtä hyvin. Kiitti taas Nooralle!

Noora käytti myös Saran kehässä. Saran varma kehätyöskentely ja kohtuu olematon turkki toivat arvostelun AVO-EH. Piika sen sijaan misseili ansiokkaasti ollen ROP-pentu ja sai myös KP:n. Piikan ekasta näyttelystä onnentoivotukset! Kotimatkalla Piika oli sitä mieltä, että kauniina oleminen on järjettömän rankkaa ja levytti ihan koomassa koko matkan jalkotilassa, johon menomatkalla neito ei mielestään mahtunut ollenkaan. Myös Roki oli paluumatkan ajan älli mättäällä, on nää pienille ja innokkaille raskaita reissuja.

1,5-vuotias Roksu!

Rokilla oli eilen synttärit, puolitoista vuotta kasassa! Toivottavasti tässä lähiviikonloppuina olisi sen sorttisia säitä, että saataisiin muutama kiva kuva Rokista. Ehkä joku kuva myös huomisista näytelmistä Seinäjoelta! Nyt on kyllä ollut niin surkeita pimeitä syyssadepäiviä, että ei tosikaan. Ville punnitsi pari viikkoa sitten Rokin ja painoa oli lähes 21 kiloa. Poika miehistyy, mutta osaltaan uskon painon olevan myös syksyn tuomaa pientä lihomista, koska aktiivisuustaso on laskenut kesäajasta. Vähän ollaan vähennetty ruoka-annosta tai lähinnä tarkkaillaan ruuan määrää sellaisina päivinä, kun koiraan on uponnut paljon namia ja nakkia treenien tai leikkien yhteydessä.

Tässä illalla puunasin Rokin huomista varten. Pitkästä aikaa pesin koko koiran ja föönailinkin. Oli alunperin tarkoitus, että kaveri ehtisis parturoida vähän Rokia ja leikellä erityisesti korvia esiin. Lopulta minä en kuitenkaan ehtinyt sitä järjestää ja Roki menee nyt turilaana kehään.


Eiliset tokotreenit olivat monien kivasti menneiden jälkeen sitten sieltä kamalasta päästä. Huomaan selvästi, mikä merkitys jäljestyksellä on ollut Rokin muulle treenaamiselle. Nyt ei olla viikkoon tehty yhtään jälkeä ja en ehtinyt eilenkään ennen tokoilua muuta kuin puolen tunnin lenkille Rokin kanssa. Vire oli sitten sen mukainen myös hallissa. Pakkaa sotki myös kaksi uutta koirakkoa, jotka eivät yleensä ole meidän ryhmässä. Roki oli heti kättelyssä kierroksilla ja kierrokset vaikuttivat tekemisen tarkkuuteen koko treenin ajan. Kurssin alussa huomasin, että Roki rauhoittuu hallissa kyllä, jos en kiinnitä siihen ohjeenannon aikana huomiota, enkä pidä nameja kädessä. Mutta nyt ongelmaksi on noussut tuijottelu, josta pari muuta urosta ryhmässä provosoituu ja tämän takia mun on pakko yrittää pitää Rokia lähellä. Eli en voikaan ignorata sen rempomista hihnassa. Todella hankalaa.

Tässä vähän itse treenin sujumisesta. Tehtiin mun mielestä ehkä vähän liian montaa asiaa yhtä treeniä kohden.

Luoksepäästävyys: Vierustoveri kävi katsomassa hampaat. Sujui ihan hyvin, Roki pysyi suunnilleen nahoissaan. Minun piti sitten tsekata se seuraava koira, Roki jäi hyvin istumaan, mutta nousi, kun palasin sen luokse. Otin uudestaan ja sujui, mutta huomasin, että en voi katsoa koiraa silmiin, kun palaan takaisin, sillä Roki ottaa sen jonkin sortin kutsuna ja lähtee liikkeelle.

Paikkamakuu: 2 min. Meni tosi vinoon makuulle ja vaati siihen useamman käskyn. Pysyi kyllä hienosti kaksi minuuttia, vaikka puolet ryhmästä tekivät häiriöksi seuraamisen samalla.

Seuraaminen: Tehtiin monta eri osiota. Aluksi paikkamakuulaisille häiriönä ja ohjattuna. Meni vähän miten sattuu -kontaktilla, mutta käännökset nyt paremmat kuin viimeksi. Palkkailin välillä. Tehtiin myös juoksuun lähtöjä. Aika hyvin pysyi juoksussa paikka. Ensin edisti, mutta korjaantui.

Liikkeestä seisominen: Sujunut treeneissä tosi hyvin, hehkutinkin vissiin aiemmin, miten on varmistunut. Meni ihan perseelleen. Ensi yrittämällä osa teki liikkeestä maahanmenoa ja Roki meni sitten naulittuna maahan naapurikoirakon käskystä. Ihme juttu, koska maahanmenohan meillä on tökkinyt. No tästä seurasi nyt se, ettei Roki enää stopannut kunnolla, vaan valui pahasti. Ja vaikka stoppasikin, ei kestänyt juuri hetkeäkään paikallaan, vaan lähti kohti. Voi kökkö, joutuuko tätäkin aloittamaan ihan alusta?

Liikkeestä maahanmeno: Mitä tästä nyt sanoisi, sujui ihan ulkopuolisen ihmisen käskystä, joka ei ollut edes osoitettu Rokille. Ei toiminut mun käskyllä.

Luoksetulon stoppi: Yllättäen aika kivoja kokeiluja. Lyhyt matka, törpön kohdalla stoppi. Käsimerkillä ja käskyllä pysähtyi hyvin, heitin palkkanamin välittömästi.

Nouto: Tehtiin erikseen nouto-osaa, innostin alkuun kapulalla. Vauhdikas ja innokas nouto, odottaa tosi varmasti lupaa lähteä liikkeelle. Erikseen tehtiin pelkkää kapulan suuhun ottoa ja luovutusta. Pureskeli ihan vähän tai pyöritti suussa.

Kaukot: Hyvin sekavaa, tehtiin ohjattuna. Ei pelittänyt kunnolla, sekoilin itse ja Roki pääsi valuttamaan hanuria eteenpäin. :(

Ei mennyt kaksisesti... Ja jäi vähän paska fiilis. Olin kyllä väsynyt jo lähteissä ja aavistus oli, ettei omakaan mielentila nyt sovi riittävään kärsivällisyyteen, jota treenit vaatii. Treenaillaan taas ensi viikkoa varten, lähinnä lenkkien yhteydessä. Milläs mä nyt vaan väsytän Rokia ennen treenejä, ensi viikolla käännetään kelloja ja vielä vähemmän on aikaa töistä ehtiä metsään jäljenajoon.

Lomaviikon jälkeen

Syysloma hurahti ohi ja jälleen aherretaan arjessa. Jakso vaihtui koulussa ja tunteja on pari edellistä enemmän. Loma oli sujui mukavasti ja kotosalla rentoutuen. Roki veti viime lauantain koko päivän sikeitä ja oli ilmeisesti sitä mieltä, että on tää lomailu rankkaa hommaa. Ei saa nukkua päivällä ja kaikenlaista ohjelmaa järjestetään.

Rokin kanssa vietettiin yksi iltapäivä Saviolla ja lenkkeiltiin kolmatta tuntia pitkin peltoja, puskia ja rantoja tutulla porukalla. Birgitan kanssa naureskeltiin Rokin edelleen kohtalaisen kömpelölle riemurallille rantakivikossa, mutta todettiin, että kyllä se vepe voisi pojalle sopia, koska uidessahan kukaan ei ole köntys :D. Roki kyllä ui mainiosti, vauhti on oikeasti hyvä ja liike taloudellinen. Lisäksi vedestä nouto on varma (mikäli Roki malttaa katsoa mihin keppi lensi). Roki keksi myös kytätä Nitan kanssa Saraa. Nitahan harrastaa Saran "kiusaamista" koko ajan, mutta tähän asti Roki on vaan lällätellyt joukossa tajuamatta mitään kaverien kemioista. Tällä kertaa Roki lähtikin mamman kanssa vaanimaan ja ihan pikkuisen ajamaan Saraa.

Toinen lomapäivä seikkailtiin Isojärven kansallispuistossa. Ihana hiljainen metsäreitti, makkaranpaistot nuotiolla - just hyvä syysretki! Helppokulkuista maastoa, varmaan joku 10-15 kilsaa mentiin. Harmi, ettei sää ollut kummoinen, ihan harmaa päivä. Suomaisema olisi auringossa näyttänyt komealta, kun kasvillisuus vielä oli punaista ja oranssia.

Treeniä otettiin niin jäljellä kuin tokossakin. Annen ja Ainon kanssa käytiin pariin otteeseen ajamassa jäljet ja mustavalkoiset ottivat myös leikinrallatuksesta ilon irti. Todettiin, että nyt voi pitää taukoa jäljenteosta Hiihtomaassa, taitaa häiriöjälkeä olla sienestäjien jäljiltä vähän liikaa meidän aloittelijoille. Viimeiset pitkät jäljet meni poskelleen sekä Rokilla että Ainolla. Kumpikin kyllä jäljesti loppuun asti, mutta keppejä jäi väliin ja kaameaa haahuilua myös välillä. Ville teki Rokille Suolahdessa lyhyemmän jäljen koskemattomampaan metsään ilman janaa ja se olikin taas sujunut ihan hyvin, Roki myös oli varmasti nostanut kaikki kepit paitsi viimeistä.


Tokotreeniä ollaan otettu iltalenkin yhteydessä ja sisällä. Liikkeestä seisominen on eniten ollut työn alla ja myös varmistunut tosi paljon. Viime torstain treeneissä tehtiin alkeita myös luoksetulon stoppia varten. Roki seisoo liikkeestä varsin tarkasti ja kestää koko ajan paremmin myös sen, että liikun ympärillä ja seison vieressä.

Liikkeestä maahanmenoa ollaan nyt tehty leikkien ja käsi-/vartaloavulla. Näyttäisi pikkuhiljaa taas nopeutuvan.

Treeneissä hyppy sujui ihan älyttömän hyvin. Alokasluokan tasolla ollaan helposti eikä tätä liikettä liikaa tarvitse treenailla.

Seuraamista jatketaan askelsiirtymien avulla. Perusasento on edelleen Rokista kivaa ja niinpä seuraamista sitten tehdä ajatuksella ´perusasennosta toiseen´. Välillä imutan edelleen myös. Täytyy vaan virittää noihin lyhyisiin seuruupätkiin aina vaan mahdollisimman paljon intoa ja puhtia. Itselle myös...

Paikkamakuu - sekin paranee! Roki kestää treeneissä sen, kun vieruskaveri nousee ja ohjaaja käy palauttamassa sen paikalleen. Roki levyttää leuka maassa, samalla tavalla kuin odottaessaan ruokaa. Yritän olla mahdollisimman rento ja vähän "puuhailla" odotusaikana, en siis seistä napota paikallaan ja tuijota koiraa silmiin. Vähitellen pitää pidentää etäisyyttä, aika on nyt ollut sellaista kolmen minsan luokkaa enimmillään (omissa treeneissä).

Luoksetulossa ongelmana yhä eteenistumisen paikka. Meinaa mennä sivulle, jos mun kädet on sivulla. Jos en ohjaa, jää kauaksi. Aika harvoin kuitenkaan tehdään kokonaista luoksetuloa, ehkä kerran treenissä, joskus ei ollenkaan. Yleensä vaan palkkaan suoraan leluun. Harvemmin heitän lelua, koska Roki alkaa kyttäämään jo ennen matkan puoliväliä, milloin narupallo lentää. Eteenistumista ollaan reenailtu kotosalla.



Lauantaina Seinäjoelle näyttelemään. Reissu onkin tosiaan sitten vuoden viimeinen, koska unohdin Jyväskylän ilmoittautumisen. Seuraksi minulle, Rokille ja Nooralle on lähdössä myös Sara ja Piika taustajoukkoineen.

Noloja tunnustuksia

Kaipa se täytyy nyt kerran lähteä tällaiseen kiertomeininkiin mukaan. Eli kiitokset Heidille tästä tunnustuksesta! :)

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Jaan tunnustuksen eteenpäin Ellulle, Anskulle, Liisalle, Riikalle, Ammalle, Annalle ja Nooralle. Jatkakaa jos huvittaa!

1. Roki on meidän ensimmäinen oma koira. Olenkin pitänyt itseäni enemmän kissaihmisenä, koska lapsuudessani meillä oli kissa. Vanhemmillani on nyt koira, mutta se on otettu muuttamiseni jälkeen.
2. Inhoan yli kaiken sotkua ja epäjärjestystä - ja siivoamista, joten minua inhottaa siis jatkuvasti. ;)
3. Minulla on musta vyö eräässä kamppailulajissa.
4. Tykkään laulaa karaokea.
5. Jään todella helposti koukkuun kaikennäköisiin peleihin, mitä yksinkertaisempi, sen helpommin. Sudokut, pasianssit, miinaharava jne. Voin pelata tunteja putkeen. Melko ahdistavaa.
6. Olen käynyt armeijan.
7. Olen työssä, joka on minulle jonkin sortin kutsumusammatti. Pidän työstäni todella paljon, mutta stressaan siitä myös ehkä liikaa ja olen usein ihan poikki työpäivän päälle.
8. Tällä hetkellä ei ole stressiä, olen SYYSLOMALLA!!!

Torstain tokotreenien anti

Kooste vielä torstain tokoiluista.

Paikkamakuu: 1min 30s, minä noin viiden metrin päässä. Roki pysyi aivan paikoillaan, kerran vaan vilkaisi sivulle. Naapuri nousi ja lähti omistajaa kohti, Roki huomasi, muttei reagoinut. Ja tälläkään kertaa ei ollut namia tai mitään täkynä nenän edessä. Me edistytään! Mutta on tätä kyllä treenailtukin.

Perusasennosta täyskäännöksiä molempiin suuntiin ja askelsiirtymiä: Rokilla on paljon vahvistunut perusasento eikä näissä mitään ongelmia, vaikka pitäisin kädet sivuilla rentona. Mutta hyvää ja hyödyllistä treeniä, josta Roki myös tuntuu pitävän. Kontakti näissä, kuten myös askelsiirtymissä on hyvä. Näistä yhden askeleen siirtymistä tai käännöksistä mun vaan pitää alkaa sitä seuraamistakin rakentamaan.

Liikkeestä seisominen: Seuraaminen pitempää matkaa vähän löysää verrattuna noihin yhden tai kahden askeleen siitymiin. Stoppi oli tosi hyvä. Käytin kyllä käsimerkkiä käskyn kanssa. Lelun heitolla kantsii tätä edelleen vahvistaa ja virittää. Roki istuu helposti, kun palaan luokse (sama hypyssä). Vaatii odota - odota - odota -käskytystä vielä. Kesti huonosti sitä, kun liikuin toiselle puolelle/takaviistoon. Seisominen on herkkä.

Luoksetulo: Tämä olikin jännä kokeilu. Tehtiin ohjattuna, matka ehkä parikymmentä metriä. Ennen kutsua piti laittaa silmät kiinni ja mitään käsiapua ei saanut koiralle antaa oikeaa paikkaa varten. En epäillyt hetkeäkään, etteikö Roki tulisi, mutta eteen istumisen paikka oli arvoitus. Roki tuli suoraan asentoon eteen, mutta jäi parinkymmenen sentin päähän minusta. Positiivista se, ettei Roki epäröinyt istumisen kanssa, korjattavaa tuo etäisyys. Pelkäsin, että se tulisi sivulle, koska se hakee käsistä paikkaa.

Pieni äksidenttikin sattui, tein hyppyä Rokin kanssa ja palkkasin retuutusleikillä. Roki oli kierroksilla, hyppy nyt vaan aiheuttaa sen, ja kivat ärinät päästi leikissä. Lähellä teki toinen nuori uros luoksetuloa, sekin siis irti hihnasta ja oli vissiin tuijotellut Rokin touhuja ja päätti sitten käydä kimppuun. Onneksi oltiin ihmiset siinä niin lähellä, että karjumalla vaan päästiin väliin, eikä tuo toinen koira ehtinyt kiinni asti. Ei jäänyt mulle mitenkään ikävää fiilistä tilanteesta, kyseinen koira ei ollut se kurssimme hiukan agressiivisen oloinen iso kaveri, vaan tähän asti rauhallisesti käyttäytynyt pienempi uros. Näitä nyt vaan sattuu. Ja Roki on kova poika tuijottamaan. Ensimmäisenähän se ei käy haastamaan suoraa uhoa, mutta tuo tuijotuskin lienee uhkaava. Mutta oli kyllä kiinnostavaakin nähdä, miten Roki kuumeni sekunnin murto-osassa tuossa tilanteessa ja pöhinän rauhoittaminen otti aikalailla aikaa. Toisaalta tekemisen vire ei kuitenkaan herpaantunut, melkein päinvastoin. Vähän aikaa vain rauhoittelin ja hain kontaktia. Tehtiin vielä tosi hieno nouto tuon jälkeen.

Syysloma alkoi!

Ihanaa, lomaviikko tuli niin tarpeeseen! Tässä viime viikoilla on aika kivasti sattunut hyvät syyssäät viikonlopuille ja harmaat sadepäivät viikolle (sikälikin kivaa, että ajellaan edelleen kahdella autolla, vaikka toisesta on pitänyt jo pitkään luopua). Viime viikonloppuna bongattiin taas uusi käymätön luontopolku, tällä kertaa Muuratsalosta, ja lähdettiin kiertämään sitä. Oli komeat Päijännemaisemat ja kiva reitti, tosin melko puutteellisesti merkattu ja pariinkin otteeseen mentiin harhaan. Kiirusta ei ollut, joten ei koitunut haittaa.

Roki oli aivan innoissaan metsälenkistä, kieltämättä nyt pitemmät pöpelikkölenkit ovat olleet vähemmällä. Yhden sortin riemuidiootti tuo koira kyllä on, isot naurut sai aikaan moneen kertaan. Ärsyttävää, kun mun pokkarikamera on niin kehno, ettei sillä saa liikkeestä juuri minkäänlaista kuvaa ja muutenkin värit palaa jotenkin oudoiksi, vaikka valo olisikin hyvä ja olen yrittänyt kokeilla jos jonkinlaisia asetuksia.



Poseeraan myös hienosti



Parina iltana tässä ollaan käyty myös Aino-bc:n kanssa lenkkeilemässä. Ainon kanssa leikki sujuu nyt todella hyvin. Roki ei ole edes liiemmin "yrittänyt" Ainoa, rallaavat vaan innoissaan (mitä nyt eilen Roki tosin vähän pissasi Ainon kylkeen, kiva). Ainokin treenaa jälkeä, joten viime viikolla tehtiin myös jäljet toisillemme. Olen nyt kurssin loppumisen jälkeen ajanut Rokin kanssa pari jälkeä viikossa ja tarkoitus on tässä ennen lumia nyt vaan pidentää jälkiä sekä vahvistaa keppejä ja janatyöskentelyä. Ainon omistajan Annen tekemän jäljen Roki ajoi koko ajan vähän sivussa ja kaksi keppiä jäi nostamatta. Olisiko tuuli sitten painanut hajua jäljen sivuun? Jälki vanheni alle tunnin.

Toissailtana tein pitemmän, parinsadan askelparin jäljen, joka taas vanheni vähän liian vähän aikaa. Rokilla oli ihan järkyttävä kiire. Viisi keppiä kuudesta se nosti ihan selkeästi, tosin nyt se bongaa kepin, mutta ei välttämättä ihan kohdalla. Tarkoitan siis, että Roki alkaa kepin kohdilla pyörimään, muttei välttämättä löydä sitä heti. Eli vaatii taas lisäkannustusta, että saan kepin käteen asti. Yksi keppi jäi matkan varrelle. Yleensä työskentely rauhoittuu, mitä pitemmälle jälki on jatkunut. Torstaina kuitenkin vaikutti siltä, että motivaatio laski ja loppupuoli jäljestä meni entistä enemmän sähläämiseksi. Viimeinen keppi kuitenkin löytyi. Varmaan oli liian tuore jälki, ja mun ei pitäisi tehdä jälkeä itse.


Viitaten aiemmin mainittuun riemuidioottiin, idiootit hommat jatkuvat iltaisin myös kotona. Meillähän ei voi olla mitään leluja lattioilla Rokille, koska se joutessaan rikkoo ja syö kaiken. Nyt syksyn hittituote onkin ollut muovipullo. Pitkäksi aikaa sitäkään ei voi Rokille jättää, mutta hetken ilo siitä kyllä irtoaa. Se pyörii ja kolisee kivasti, joten sillä voi leikkiä itsekseenkin. Lisäksi sitä voi tunkea emännän ja isännän jalkoihin, josko siitä saisi jonkinlaista peliä aikaiseksi. Sen lisäksi Roki yrittää aina ottaa korkin irti - pullon funktio on siis ymmärretty.



Kuten kuvasta ja Rokin hännästä erityisesti näkyy, meillä ollaan tällä hetkellä hieman huonossa karvassa. Tai siis asunto on oikeinkin hyvässä karvassa, mutta koira ei. Sikäli harmi, koska nyt parin viikon päästä olisi edessä Seinäjoen kv-näyttely ja siitä pari viikkoa Jyväskylän. Johon VOI APUA piti ilmoittautua eilen! Voihan pee, se jälki-ilmoittautumismaksu on kamalan kova. Muistin vielä eilen päivällä ja kävin vielä näyttelyn nettisivuillakin. Jääköhän se nyt väliin... Voi kettu. Anteeksi Noora, tämähän oli sovittuna jo vaikka kuinka kauan sitten. Mun moka :(.

Tokottelut

Pikapäivitys vielä illan tokotreeneistä ja harjoiteltavista liikkeistä.

Paikkamakuu: Tehtiin 1 min 15 s, olin n. 5 metrin päässä, en jättänyt täkyä Rokin nenän alle, pysyi ihan mainiosti, kuono pitkin maata. Nousi kun menin sivulle. Oma moka, kun oli nami kädessä. Harjoiteltiin muutamaan kertaan makuulle jättöä ja luoksepalaamista niin, että perusasento käskystä onnistui.

Seuraaminen: Treenattava pysähdyksiä, perusasennon löydyttävä heti. Ei vaikeata Rokin kanssa, itse vaan on haettava ja opittava ne asennot, joiden mukaan Roki istuu suoraan. Roki lukee ihan pilkuntarkkaan mun kropan liikkeitä ja asentoja.

Seuruusta maahanmeno: Jostain syystä tosi laiskaa edelleen. Totuttu terävä lävähdys on kadonnut, tarvitsee usein kaksi käskyä ja valuu monta askelta, ennen kuin laskeutuu maahan. Onko jumeja? Voisko johtua sellaisesta? Treenaan käsiavun kanssa, palataan vähän taaksepäin. Makuun pitäisi kestää myös se, että palaan takaisin ja kierrän koiran ympäri tai seison takana. Roki kääntyy helposti muutenkin kuin pään osalta mun suuntaan.

Kaukot: Istumista ja maahanmenoa. Rokin takapuoli liikkuu järkyttävän helposti eteenpäin istumaannoustessa. Pitäiskö ottaa testinkiin Hannan ohje, takajalasta kiinni? Täytyy treenata vaan varmalta etäisyydeltä ja käsimerkin kanssa.

Luoksetulo: Hyvin onnistui, eteenistuminen ei ollut tiivis, tarkoituksella testasin, mihin Roki istuu, jos en ohjaa kädellä. Treenaillessamme tehdään harvoin tätä koko liikettä ja luoksetuloja yleensä lelulla ja läpijuoksuna enemmän. Erikseen pitää taas ottaa nuo eteenistumiset.

Hyppy: Kämmin itse ihan turhan paljon. Rokilla nousi pultit taas noin kolmen toiston jälkeen ja alkoi haukkua käskytettäessä. Muistettava: EI tosiaan kannata ottaa perusasentoa loppuun treenatessa, Roki istuu muutenkin liian herkästi seisonnasta, kun vain lähestynkin, tuskin on siis koskaan ongelma ja turha "treenata" sellaista. Roki meinaa kääntyä mun suuntaan, kun tulen koiran luo. Tiukempi kontrolli seisonnassa pysymiseen...

Paikkaistuminen: Oikein hyödyllinen harjoitus meille, Roki kun tekee lähtöä istuessaan melkein vapisten. Odottaa ilmeisesti luoksetulokäskyä. Ja ai niin, tietysti tässä on ihan juuri se agilityradan lähtötilanne! Pöllö minä, kun ei tullut tuo jo treeneissä ihan ilmiselvänä mieleen. Joo, ilman muuta paikkaistumistreenit ovat meille erittäin paikallaan.


Muuten Roki käyttäytyi treeneissä kivasti. Homma on parantunut huomattavasti, kun en pidä nameja kädessä odotteluaikoina. Roki rauhoittuu paaaaaljon entistä paremmin. Ryhmässä on yksi rähähtelevä nuori labbisuros. Roki tykkää vastata sen rähähdyksiin, yritän ennakoida tilanteita ja tilanteessa vaan saada Rokin huomion mahdollisimman nopeasti.

Väsyttää...

Nyt alkaa taas työstressi puskemaan oikein olan takaa ja väsyttää. Syksy alkaa jo olla aika pitkällä ja syysloma häämöttää ensi viikon jälkeen. Ja tulee tarpeeseen. Tosi rankkoja päiviä on muutaman viikon ollut ja harmi kyllä siitä seuraa suoraan se, ettei Rokin kanssa jaksa liikoja puuhailla. Onneksi lähdettiin sille tokokurssille, koska se ainakin kerran viikkoon pakottaa hallille (ja on myös kivaa). Ollaan me nyt lenkkien lomassa ja kotosalla myös treenailtu muutenkin, mutta mitään pitkiä treenisessioita ei.

Niiltä osin otin kokeneempien neuvoista vaarin, että rahtaan Rokia nyt kauppareissuilla sun muilla mukana ja tehdään häiriötreeniä mahdollisimman vaihtelevissa paikoissa. Tähän mennessä on lähinnä leikitty erilaisilla parkkipaikoilla ja mm. Äänekoskella satamassa, kun odottelin Villeä koulun melontareissulta teinilauman keskellä. Leikkiessä vaadin vain huomiota ja kontaktia minuun ja kieltämättä se onnistuu hyvin. Lelulla sen saa myös pian palautettua, jos hetki pidetään taukoa. Ollaan myös tehty perusasentoa ja parin askelen seuruupätkiä. Perusasento on mun mielestä ihan viikossa vahvistunut huimasti. Vaihtelen palkan paikkaa ja käsien asentoa perusasentoa tehdessä, jotta Roki ei siis ottaisi paikkaa esim. mun vasemmasta kädestä, jolla olen kuitenkin vielä paljon ohjannut.

Luoksetulot lenkeillä on taas vaihteeksi olleet karseita. Roki pompottaa mua noissa. Mistä löytyy se mahtikäsky, jonka saan toimimaan aina??? Onneksi tokoluoksetulo on varma, vauhdikas ja iloinen.


Pari jälkeä ollaan nyt viikkoon myös tehty. Mun pitäisi muistaa aina pikkuisen lämmittää kepeillä ja leikillä Rokia ennen jälkeä. Tänään ei taaskaan nostanut ekaa keppiä.

Tämän päivän jälki: noin 200 askelparia (pisin tähän mennessä), tein itse, vanheni pari tuntia. Maasto kivaa mutta märkää sammalikkoa ja matalaa varpua. Janatyöskentely jälleen pomminvarma, mutta se eka keppi jäi noteeraamatta, oli ehkä kymmenen metriä janalta. Toinen keppi nousi, mutta vasta mun kannustuksesta. Kulmat otti hyvin, toisella ysikympillä kävi haistamassa metrin ensin suoraan, sitten vasemmalle ja sen jälkeen oikealle eli oikeaan suuntaan päättäväisesti. En ollut merkannut jälkeä ollenkaan, mutta koiran työskentelystä erottaa tosi hyvin, missä mennään ja milloin eksytään. Kolme seuraava keppiä nousivat erittäin hyvin. Lopussa vähän jäljestys muuttui huolimattomaksi, piti pari kertaa pissata ja kertaalleen painoi vähän hutiin. Viimeinen keppi nousi pienellä kannustuksella. Hyvä mieli jäi tästä treenistä.

Viime viikolla tehtiin yksi jälki tosi hankalassa maastossa, todella kuivaa, paljon polkuja ja varmasti tosi paljon ihmisten kulkema metsäpläntti. Vähän sekoilua koiralta, mutta jäljesti loppuun asti. Kepit nousivat kutakuinkin tämänpäiväisen kaltaisella tavalla.

Loppukoe

Loppukoe jälkikurssilta suoritettu. Harmi kyllä jostain syystä kepit eivät nousseet tällä kertaa. Jäljellä pysyttiin hienosti, ainakin kouluttajan mukaan, kun hän kuvasi ajamaansa reittiä. Vain yhden kepin Roki nosti itse, sitä edellisen poimin minä. Työ oli kuitenkin Rokilta normaalia rauhallisempaa ja tosi tarkkaa. En tiedä, miksi kepit eivät nousseet, ehkä en ollut itse tarpeeksi tarkka ja luotin jo siihen, että Roki ilmaisee selvemmin palikat. Toinen voisi olla, etten leikittänyt narulla Rokia yhtään etukäteen, enkä myöskään vilautellut keppejä. Jos se jotenkin orientoitui pelkkään jälkeen. Tuulistakin oli, ehkä se meni vähän sivussa jäljestä?

Jossitella voi, mutta ei tällä oikeasti ollut enää mitään merkitystä. Tuo kurssi on saanut meidät tekemään tosissaan töitä ja kehitystä on tullut huikeasti. Myös minun oma luotto Rokiin on parantunut todella paljon. Ja johan nämä meidän viimeaikaiset treenit ovat näyttäneet, että varmuus hommassa on hyvä ja kepit sujuvat kyllä mainiosti. Joku vaan vähän vippasi tänään.

Tästä on hyvä jatkaa, aika sopivalta lajilta tuntuu sekä koiralle että minulle! Ja jostain syystä olen ihan hurahtanut ryysimään paskaisissa vaatteissa pitkin umpipöpelikköjä. :D

Viimeiset hionnat ennen loppukoetta

Tänään tehtiin viimeinen treenijälki ennen kurssin loppukoetta. Ajeltiin Lievestuoreen kylkeen ja Birgitta teki Rokille jäljen. Jälki oli varmastikin nyt lähellä sitä, mitä huomisen koejälkikin. Se vanheni ehkä runsaat puoli tuntia.

Janalla mentiin taas ensin pitkäksi, mutta pistän kyllä sen jälleen mun piikkiin. En tavallaan antanut koiralle mahdollisuutta lähteä jäljelle, olin itse menossa vaan suoraan janan loppuun. Pöllöä. Pakitettiin vähän ja Roki ampaisi jäljelle ja taaskin takuuvarmasti oikeaan suuntaan.

Kaikki kepit nousivat ihan huipusti. Yleensä se vaikein ensimmäinenkin keppi nousi hyvin. Ehkä kolmannen kepukan jälkeen vauhti vähän rauhoittui, kauheaa ryysimistä oli alku. Jäljellä pysyttiin oikein mallikkaasti, ainoastaan yhden metsäautotien/metsäkoneen jäljen ylityksen kohdalla vähän meni pyörimiseksi. Annoin koiran ihan rauhassa työskennellä, ja jälki löytyikin ongelmitta uran toiselta puolen lopulta.

Kepeiltä Roki lähtee tosi vauhdilla eteenpäin ja Birgitan kanssa mietittiin, kannattaisiko Rokin vaan antaa ampaista suoraan matkaan, kun jäljellehän se kuitenkin pyrkii. Mutta siinä voi ongelmaksi tulla, etten itse ehdi mukaan ja liina on tuhannella solmulla mun ja koiran ympärillä. Kutsun siis edelleen Rokin viereen ja pienen hetken rauha ennen jatkoa.

Mutta ei mitään valittamista, kyllä se hienosti jäljestää! Oikein kiva lähteä huomenna kokeilemaan sitä loppukoetta! Jatkossa sitten jäljestetään niin kauan kuin kelejä riittää, mutta tuskin ihan näin tiiviillä tahdilla kuitenkaan. Samoin sitä esineruutua pikkuhiljaa treenaamaan. Talvi tottistellaan ja ehkäpä sitten ensi keväänä se BH-koe edessä :).


Illalla oli vielä tokotreenit. Roki oli yllättävän rauhallinen, oisko ehkä johtunut sitten päivän pitkästä jäljestä. Toisaalta pidin nyt odotuksen ja ohjeenannon aikana aina namit pois käsistä, jolloin Roki ei komentanutkaan mua ollenkaan. Huomattavasti vähemmän myös taukojen aikana huomioin koiraa ja tuntui toimivan. Se makailikin aika paljon. Tosin nyt virekin oli vähän hukassa. Sitä ei huvittanut perusasento...

Paikkamakuu 1 minuutti. Jätin koiran, nousi välissä. Jätin uudestaan, tällä kertaa namia nenän alle. Pysyi hyvin, vaikka naapuri nousi. Pitää vähitellen tuota täkyä siirtää vaikka kauemmaksi.

Tehtiin perusasentoa. Vähitellen saatava käsi-/vartaloapua pienemmäksi, koska sivulletulo ei onnannut ollenkaan, jos mulla oli nami oikeassa kädessä. Kouluttaja kannusti pitämään hihnaa vasemmalla ja namia oikealla ja tämä meinasi jo olla mun motoriikallekin liikaa :D. Yllättävän hyviä seuraamispätkiä me kuitenkin saatiin näinkin aikaiseksi, ehkä imutusseuraaminen alkaa tuottaa tulosta - eihän me muuta seuraamista ollakaan tehty viime aikoina.

Perusasentoa haettiin myös käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan. Näitähän me ollaan tehty tosi paljon aina siitä lähtien, kun Roki oppi peruuttamaan. Sujuvatkin tosi hienosti. Ja Roki lukee mun kroppaa ihan millimetritarkkuudella, koska jos käännyn juuri oikealla tavalla hieman vajaasti, Roki istuu suoraan, muuten vinoon. Hauskoja erilaisia tapoja tulla sivulle tuossa vasemmassa käännöksessä tuli nähtyä toisilta kurssilaisilta. Joku pomppi kahdella jalalla ja toinen kiersi pitkän lenkin, koska ei osannut peruuttaa. Roki vaan pomputtaa takapuolta ja on miltei istuallaan koko käännöksen ajan.

Seuraamisessa pelkkiä liikkeellelähtöjä palkalla. Ei imuttamalla vaan juurikin se palkka oikeassa kädessä. No kokeillaan tätä nyt vaihteeksi. Toisaalta sillä oli parantavaakin vaikutusta. Roki on nimittäin seurannut todella väljästi ja innottomasti viime aikoina, jos en ole imuttanut. Nyt kun se nami olikin oikeassa kädessä, vaikkei nenän edessä, Rokin ilme oli parempi ja myöskin etäisyys.

Liikkeestä maahanmeno. Meinasi olla vaikeaa, kuten on viime aikoina ollut. Alkoi kuitenkin toistoilla toimia, tosin vähän verkkaisesti. Ensin tarvittiin kaksi käskyä, mutta lopuksi selvittiin yhdellä. Liikkeestä maahanmenoa myös niin, että peruutin koiran edellä.

Hyppy. Roki kuumeni pelkän esteen näkemisestä eikä kuunnellut minua. Meinasi olla työ ja tuska saada sivulle. Pari ihan kivaa hyppyä lopulta saatiin. Pelkkä seis-komento riittää stoppaamaan koiran, mutta varmistella vielä täytyy, että se jaksaa odottaa paikallaan seisten, kun menen palkkaamaan.

Ihan kivat treenit oli, ja onpa mukava treenata tuolla hallilla vaan neljän koirakon ryhmässä! Roki viihdytti myös yleisöä kääntymällä selälleen ketarat pystyssä kertaalleen pelkästään, kun vilkaisin sitä. Ei ole tuollaista opetettu...

Jälkikoira

Jee jee! Jäipä huippuhyvä fiilis tämän illan jälkitreeneistä! Kyllä me rohjetaan mennä loppukokeeseen, joka muuten on ensi viikon perjantaina. Olen jopa niin innoissani tällä hetkellä, että mielessä pyörii jälkikokeetkin jo ensi kesää ajatellen. Mutta pitäis kai sitä esineruutua myös alkaa ajamaan sisään ja ai niin, se tottis...

Todellakin, ne kepit nousee ja hienosti. Rokin jäljestystyyli muuttui tosiaan täysin ja kertalaakista silloin, kun jätettiin nakit pois jäljeltä. Vauhtia on paljon ja veto on kova. Toisaalta vetoon voi vaikuttaa myös se, että valjaat toimivat nyt ja se ei ole kivuliasta koiralle. Roki ei häiriinny yhtään siitä, että jarrutan tosi voimakkaasti. Hyvin Roki pysyy jäljellä ja erotan nyt jo aika hyvin, milloin ollaan poissa reitiltä. Roki myös ikään kuin ilmoitttaa sen minulle tosi pian katsahtamalla minuun.

Tämän päivän jäljen teki toinen kurssilainen. Jäljelle merkittiin ainoastaan janan alku, muita merkkejä ei ollut. Kaksi virhettä, jotka tehtiin, meni minun piikkiin. Kolmas moka Rokille ;). Silti en voisi tyytyväisempi olla!

Olin ensin liian tehokas janalla, ajattelin, että jälki menisi kauempaa, mitä se todellisuudessa meni, enkä välittänyt, vaikka Roki selkeästi havaitsi jäljen. Meni vähän pyörimiseksi, palasin takaisin janalla, Roki haki hetken takajälkeä ja ampaisi sitten äärimmäisen varmana oikeaan suuntaan.

Toinen moka tuli kulmassa. Keppi oli kutakuinkin kulman kohdalla ja en osannut sitä arvata. Jotenkin lähdin päättäväisesti sitten siitä kulmasta suoraan. Roki kuitenkin seuraa sitä mun ohjailua jonkin verran, joten se sitten lähti sinne, mihin minäkin. Meni taas ihan selkeästi pyörimiseksi, palattiin takaisin ja Roki otti kulman jälleen erinomaisen varmasti. Mun pitäisi vaan muistaa luottaa koko ajan koiraan! Se on niin hieno ja se tietää! :D

Kepit nousivat ihan superhyvin, Rokin kannustuksen tarve on vähentynyt koko ajan ja nyt se jo lähtee itsenäisesti tuomaan keppiä. Vetoleikki edelleen palkkana, vähän ongelmia vaan on sen lelun luovutuksen kanssa. Roki haluaa vaan jatkaa vetoa eikä mielellään päästä lelusta irti. Tämän asian kanssahan on jo väännetty pitkään. Sitten kun lelu kuitenkin irtoaa, on Roki välittömästi valmis jatkamaan jälkeä. Eli ei mitenkään jää haikailemaan leikin perään. Se on kyllä hienoa, kun motivaatio kaikkeen on niin korkea! Ei tule palkkaamisongelmia Roksun kanssa.

Vaadin tosiaan kuitenkin Rokilta pienen rauhoittumisen ennen kuin kepiltä voi jäljestämistä jatkaa. Janan alussa vaadin istumaan, mutta keppien jälkeen riittää, että Roki tulee suunnilleen sivulle, seisoo rauhassa ja katsahtaa jäljen suuntaan. Sitten voidaan taas mennä. Viime viikolla Roki oli tosi nihkeä kuuntelemaan minua, nyt on parit viime treenit sujunut paljon paremmin.

Viimeinen keppi ei sitten noussut. Luulen syyksi sitä, että loppupalkkapurkki oli muutaman metrin päässä kepistä ja Rokin pää nousi. Se otti varmaankin ilmavainun purkista. Oikeastaan ne purkit on ihan tarpeettomia jäljellä. Jos haluan loppupalkaksi nakkia, voisin antaa sen ihan hyvin taskusta viimeisellä kepillä. Sikäli kuitenkin tuo ruokapalkka lopussa sopisi ehkä hyvin, että Rokin olisi hyvä rauhoittua, kun jälki loppuu. Ettei jää päälle.

Toko-porsas

Merkit viittaavat siihen, ettei meillä olekaan kasvamassa toko-koira vaan toko-porsas. Porsastelu ilmenee tonkimisena, nuuhkuttamisena, röhkimisenä, vinkumisena ja sikailuna.

Päätin nyt sitten pitkän pähkäilyn jälkeen lähteä tokokurssille pitkästä aikaa. Taitavilla Tassuilla mennään taas kymmenen kerran pätkä. Oli kyllä aika rankka setti koiralle tuo eka treeni, paikalla jotain 12 koirakkoa ja hirveän paljon odottamista. Ja odottaminen piti suorittaa nätisti peruasennossa... No, tämä oli lähinnä häiriöharjoitus, jatkossa treenataan pienemmissä tasoryhmissä. Meidän alokasluokkaan tähtäävään sakkiin tuli viisi koiraa.

Olenkin vähän kysymysmerkkinä: ? Pitäisikö antaa koiran vaan katsella, vinkua, repiä sinne tänne ja ignorata sen touhut ja odottaa, että se rauhoittuu? Siis silloin kun ei ole meidän vuoro. Vai pitäisikö sitä koko ajan rauhoitella, keksiä tekemistä, työntää nakkia turpiiniin? Kumpikaan ei jotenkin tunnu hyvältä idealta. Miksi Roki ei vain voi rauhoittua vaikka makoilemaan ja kattelemaan? Niinhän muidenkin koirat tekee. Mutta ei, Rokilla pitää olla kierrokset neljässä tonnissa koko ajan.

Intoa kyllä oli ja oikein kivaa virettä. Silloin kun siis tapahtui jotain. Perusasentoa Roki hakee ihan liekeissä. Seuraaminen meni vähän niin ja näin, kontaktit karkaili, vaikka imutinkin. Hajut hallin pohjassa kiinnosti. Toiset koirat ei niinkään. Tällä kertaa liikkeestä seisominen oli ihan takuuvarma, maahanmeno taas oli ihan inhaa. Rokia ei huvittanut liikkeestä mennä maahan, ellen kyykistynyt mukana. Ihme homma, tämähän oli ihan tykki liike aiemmin.

Joo, perusasennossa odottelu oli aika tuskaa. Paikkaistuminen sen sijaan oli ihan jännä harjoitus. Koirat ringissä istumassa ja omistajat siirtyivät keskelle. Sitten vaihdoimme paikkaa eri koirien eteen. Roki pönötti tosi hienosti. Odotti kyllä pienintäkin merkkiä, että milloin saa liikkua, mutta ei lähtenyt vaan istui.

Paikkamakuutreeni meni kyllä yllättävän hyvin. Minuutin jaksoi pysyä kohtalaisen nätisti paikallaan (ei ainakaan noussut, vähän vaihtoi vaihtoi kylkeä ja katseli). Olin noin viiden metrin päässä ja yritin olla rennosti... Jatkoimme paikkamakuuharjoituksia sitten niin, että omistajat tekivät kaikennäköistä koiran edessä. Roki kesti oikein hyvin pään raapimisen, käsien pyörittelyn ja kyykkyyn menon, mutta hyppääminen ilmaan oli sille liikaa :D. Saatoin kyllä sen arvata, ollaanko ehkä joskus lenkkipolulla spurtiteltu koiraa pomppimalla... Se innostuu ihan kamalasti siitä..

Luoksetulo oli ihan nappi. Pysyi hyvin istumassa ja tuli riemuisasti laukalla eteen istumaan.

Kyllä se vaan on niin, että Rokin juttuja ovat nuo vauhdikkaat ja hauskat puuhailut, mutta odottaminen on ihan hanurista.


Illan päätti vielä Villen tekemä jälki. Kulmat oiottiin ihan sutjakkaasti ilmeisesti ilmavainulla pää pystyssä, oli kuulemma merkattukin nauhalla kulmat, mutta jäi multa kyllä näkemättä. Sen sijaan keppejä nousi neljästä kolme, joten kai me aika iso osa sitten kuljettiin jäljelläkin. Ja loppupurkki löytyi.

Ne kepit siis nousee!!!! JEEE! :D

Rymypäivä pusikossa

Ihan mahtava syyssää sattui tälle viikonlopulle, aurinko paistoi kirkkaan kuulaalta taivaalta, ilma jo vähän kirpakka, mutta paisteessa lämmintä. Lähdettiin Suolahteen jeesailemaan taimikon raivauksessa. Puolimetriset kuusentaimet piti kaivaa heinikosta ja vatukosta esiin, ja riehua vesurin kanssa pajukot nurin, ettei lumi paina talvella kasvillisuuden päällä taimia lyttyyn. Rakkojahan se tiesi käsiin, mutta olipa mukavaa nollata töistä kuplivaa päätä (en ole kolmeen yöhön nukkunut kunnolla, kun työt pyörii mielessä) oikein perusfyysisellä työllä.

Roki nautti koko pienen koiran sydämellä päivästä pusikossa. Se railatti ympäri metsää ja hakkuuaukkoa kokonaiset kolme-neljä tuntia. Pitkin ojaa, kiveltä toiselle, hurjilla loikilla ja ihan kauhealla kaahotuksella sekä kamalalla tappomeiningillä kantojen kimpussa. :D Vähän hirvittikin, koska maasto oli tosi epätasaista, kivikkoa ja suonsilmäkettä siellä täällä. Lisäksi aamulla olivat kuulemma törmänneet yhteen maa-ampparipesäänkin. Onneksi ei ampiaisia tai kärmeksiä päivällä tiellemme tullut. Maa-ampiaiset ovatkin tänä kesänä/syksynä kuulemma olleet useammankin kaverin ja kaverin koiran riesana. Jännä juttu, koska en ole koskaan (kopkop) törmännyt ampiaispesään maassa.

Jos nyt itselläkin tällä hetkellä on aika reporanka olo, niin on kyllä Rokikin ihan ventti. Sillä ei pysy silmät ollenkaan auki. Pitäisi vielä sen tassut ja varpaat tsekkailla, ettei nyt ole repinyt itseään mihinkään tänään. Varulta vaan, ei se mitenkään vaikuta itseään teloneelta (vaikka uhkaavan lähellä heilahtavaa vesuriakin se pari kertaa kävi...).


Jäljellä ollaan sitten otettu iso harppaus eteenpäin. Birgitta kannusti viime viikolla kokeilemaan jälkeä ilman mitään nameja. Olin todella skeptinen, itsestä tuntuu kai vaan niin uskomattomalta ajatukselta, että Roki voisi sellaisen jäljen metsästä löytää. Tämä kokeilu nyt kuitenkin sen takia, että Roki ei nosta keppejä ollenkaan, jos jäljellä on nakkia. Käytiinkin Liepeellä tekemässä pari jälkeä torstaina yhdessä. Ja onpa se pieni vaan hieno! Niin nousi kepit kuin vettä vaan jäljeltä! Roki tuo käteen asti, kun vähän kannustaa. Itsellä vaan meinasi olla haastavaa seurata koiraa niin tarkkaan, että huomaisin sen hetken, kun Roki nostaa kepin. Toistaiseksi se nimittäin tarvitsee tosiaan vähän kannustusta, jotta se tuo kepin ohjaajalle. Mutta meininki oli siis täysin toinen keppien kanssa tällaisella jäljellä, jossa ei ollut namia. Vetoleikki palkkana kepistä.

Roki vetää ihan mielettömällä vauhdilla nyt näitä nakittomia jälkiä. Joutuu tosissaan jarruttamaan. Sen kierrokset nousevat vielä siitä vetoleikistä. Mutta kyllä se löytää jäljen todella hyvin ja ottaa kulmatkin edelleen tarkkaan. Ohjatuissa treeneissä meillä nousi kaverin tekemältä jäljeltä 4/6 keppiä ja eilen, kun tein itse jäljen, taisi nousta myös se 4/6. Uskon, että pääsyy sille, että kaikki kepit eivät nouse, on etten vaan huomaa ilmaisua ja en kannusta oikealla hetkellä. Paljon opittavaa vielä itsellä koiran lukemisesta. Tuntuu vaan, että oma keskittyminen jakaantuu niin moneen asiaan. Pitää pysyä puskissa pystyssä, pitää kerätä merkit, kepit, jarruttaa koiraa, selvitellä liinaa, seurata pysytäänkö jäljellä ja samalla yrittää vilkuilla mitä koira puuhaa.

Mutta nyt voi kyllä lähteä loppukoejäljelle ilman tuskailua, Roki löytää jäljen ilman namia! Varmaan suurin este onnistumiselle on se, että minä olen epävarma. En aio enää merkata treenijälkiä kovinkaan tarkkaan. Pitää pystyä luottamaan siihen, että Roki pysyy jäljellä ja toisaalta, että minä erotan Rokin käyttäytymisestä, onko se jäljellä vai ei.

Jäljellä

Päivitystahti on himpan hidastunut, kun mitään ihmeellistä ei koiran ja perheen elämään kuulu. Agility on edelleen tauolla, osittain Rokin ontumisen ja osittain koutsin kipeilyn vuoksi. Jälkeä ollaan tehty ja hihnalenkkiä.

Jälkikurssia ei taida enää olla kuin pari kertaa käymättä. Kieltämättä loppukoejälki kuulostaa ihan mahdottomalta, siinä vaiheessa jäljelle ei laiteta namia ollenkaan ja merkkejä jäljellä ei myöskään ole. Keppejä pitäisi se kuusi poimia. Olen vähentänyt nameja jäljeltä nyt aika paljon ja edelleenkin se jälki löytyy, tosi hienosti menee kulmat ja muutenkin työskentely on pääsääntöisesti rauhallista ja tarkkaa. Mutta kepit eivät nouse ollenkaan. Teen säännöllisesti pelkkiä "keppijälkiä" Rokin kanssa niin, ettei jäljellä ole mitään muuta palkkaa kuin kepit. Silloin Roki tuo kepit mulle ja palkkaan leikillä. Mutta mikäli jäljellä on nameja, kepit ignorataan täysin.

Olen nyt löytänyt yleensä meidän kepit jäljeltä, kun olen jättänyt kepin alle palkkaa enemmän ja Roki siis on pysähtynyt kepeille syömään nameja.

Nuo keppijäljet olen tehnyt niin, että Roki on edelleen nähnyt jäljen teon. Pitäisi varmaan nyt kokeilla kertaalleen niin, että tekisin jonkin helpon aika suoran jäljen, jossa olisi pelkästään keppejä ja loppupalkka. Antaisin jäljen vanheta normaalisti ja ennen jäljelle lähtöä vielä leikittäisin Rokia kepeillä. Täytynee testata..

Viikko rauhallista menoa

Roki ei arvosta yhtään! Siis rauhallista menoa. Viime päivityksessä kirjoittelin, että Roki on ontunut viime sunnuntain aksatreeneistä lähtien. Viikolla ontuminen pikkuhiljaa vähentyi, mutta oireilee siis edelleen. Enää jalka ei mene alta, mutta käynti on välillä sellaista keinuvaa, joten joku siellä vielä kaihertaa. Uintia ja hierontaa voisi harkita nyt palauttavana.

Nyt siis ollaan viikko kuljettu pelkkiä hihnalenkkejä, melko lyhyitä sellaisia. Yllättävänkin hyvin Roki on sopeutunut rauhallisempaan menoon. Jälkiä ollaan kuitenkin tehty ja ainakin eilinen jälki sujui tosi hyvin! Vaihtelevasti nuo ovat nyt kulkeneet. Viime torstain jälkitreenit olivat täysi floppi. Illat pimenevät jo aika vauhtia ja meidän treenivuoro on ollut myöhään. Viime viikolla käytännössä aloitettiinkin jo ihan hämärässä. Jälki alkoi taas janalta ja tällä kertaa siihen teki vieras ihminen häiriöjäljen. Aikamoista säätämistä oli tuo jäljen tekeminen, mutta aivan pelleilyksi homma meni Rokilta. Lähdettiin miltei heti koiran kanssa ajamaan jälkeä - otsalamput päässä. Etukäteen jänskäsin, ottaako Roki häiriötä pahasti lamppuni valokeilasta. Ei häirinnyt. Mutta sen sijaan toisen koiranomistajan lamppu häiritsi, se tuikki jonkin matkan päässä metsässä. Rokilla ei jäljestämisestä tullut mitään, se löysi kyllä jäljen janalta hienosti, mutta torppasi sitten hanurinsa mättäälle, tuijotti valopistettä ja puhkui ja puhisi.

Tilanne oli melko koominen, arvasinkin, että Roki ei kestä tuollaista häiriötä. Ihme kyllä sain sen usutettua seuraamaan jäljen loppuun asti. Ilmavainulla tosin varmasti mentiin pitkät pätkät, vauhti oli niin kova. Välillä taas istuttiin ja puhistiin. Joo-o, purkit löytyivät, mitään hajua ei ole mulla, häiritsikö häiriöjäljet Rokia ja kymmenestä kepistä maastoon jäi seitsemän, kolme löysin itse. Oikeasti, kyllä Roki ainakin yhden niistä kolmesta nosti, muttei vaan tuonut mulle asti. Että sellainen treeni.

Eilen jäljestys tosiaan taas sujui hirmu hienosti. Jäljellä ei ollut häiröjälkiä, mutta kolme polunylitystä tehtiin ja ne menivät täysin varmasti. Työskentely oli tällä kertaa rauhallista ja tarkkaa. Janalta Roki lähti takajäljelle, mutta korjasi itsenäisesti. 90 asteen kulmia jäljellä oli kolme ja kaikki otettiin tarkkaan, yhdellä Roki pyörähti kerran ympäri. Olen vähentänyt nyt namia itse kulmasta, sitä ennen ja sen jälkeen on vielä tiheässä. Muuten namia on joka kolmannesta joka viidenteen askeleeseen. Poluilla enemmän. Vaikeissa paikoissa kävelen vielä kukonaskelilla, mutta muuten melko normaalilla askelpituudella.


Onnahtelun lisäksi riesana Rokilla on viime viikosta alkaen olleet vuotavat silmät. Pientä tulehdusta mahdollisesti, koska näyttävät kutisevan ja luomet ja valkuaiset punoittavat selvästi. Tähän asti olen vain putsaillut keitetyllä vedellä, eikä tila ainakaan ole pahentunut.

Jälkivaljaat menivät vaihtoon, koska päättelimme Annen kanssa, että Rokin jäljestysongelmat (yökkiminen ja heinänsyönti) johtuivat valjaista. Uskon kyllä tuohon diagnoosiin, Rokin valjaiden mahanalushihnan yläosa painoi suoraan kurkkuun rintalastan yläpuolelle. Roki vetää välillä jäljellä ja tunne on varmaan ollut ihan todella ärsyttävä, kun koira vielä painaa pään alas jäljestäessä. Nyt testissä on Vekin husky-valjaat ja ainakaan tähän mennessä ei vastaavia ongelmia ole ollut. Pitänee teetättää itselle Rokille omat samanlaiset, ne kun käyvät myös juoksuvyön kanssa. Eihän niillä Rokin vanhoilla valjailla ole enää mitään käyttöä, koska niissä ei kerta kaikkiaan voi vetää.

Onnistumisia ja huolia

Sunnuntai-iltana vääntäydyttiin agilitytreeneihin. Todellakin meinasi olla lähdössä tekeminen, lauantain näyttelykeikka oli raskas ja sunnuntaina ei tahtonut jaksaa mitään. Yllättäen olikin sitten tosi kivaa ja homma sujui!

Ensinnäkin Roki malttoi tokoilla kentän laidalla mallikkaasti ja hyvällä vireellä. Yleensä sen motivaatio kohdistuu vain aksaesteisiin ja perusasennon tai seuruun tekeminen evvk. Koira oli varmaan vähän väsynyt edellisen päivän jäljiltä ja sunnuntaina oli todella lämmin ilma, joten nämä kaikki yhdessä tekivät hyvän lopputuloksen. Jättö onnistui tosi kivasti yhdellä hypyllä, kun taas sivussa sitä treenattiin. Vähän lämmiteltiin myös tekemällä kahdeksikkoa hypyllä. Rimakin pysyi!

Rataa tehtiin pätkissä ja pääsin itse yllättävän nopeasti kärryille. Vähän alan jo tajuamaan omaa tekemistäni ja myös ymmärtämään virheitä itse. Rokin jättäminen lähtöön onnistui myös radalla, vaikka minun aloituspaikka olikin kaukana, kahden esteen etupuolella. Sain lopulta ohjauksen toimimaan aika hyvin, ja koirakin paukutti vain silloin, kun sekoilin. Mutta ne rimat kyllä lentelevät. Anskukin mietti, että ei se pelkästään mun kämmeistä johdu. Koira ei vaan kerta kaikkiaan katso niitä hyppyjä, roiskii vaan. Hyppytreeniä siis ja tarkkuutta Rokille, että se itse myös havainnoisi esteitä.

Lopuksi tehtiin keinua. Tämä siis ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin. Kontaktipinnat menivät vähän aiempaa paremmin, ollaan Rokin kanssa treenailtu kontakteja portaissa. Otin kokonaan uuden sanan kontaktille, koska 'KOSKE' liittyy ainakin mun mielessä niin selvästi tokoiluun. Kontaktipinta on nyt 'PISTE'. Keinun kanssa vahvistui nyt mun käsitys siitä, että Rokia ei tosiaankaan pelota tai epäilytä tuo este. Se ei vaan ole tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu. Roki menisi ihan hurjalla vauhdilla vaan läpi, ja silloin jää jälkimmäinen kontakti tekemättä, kun koira pomppaa keinun keikahtaessa alas. Eli malttia ja tuntumaa esteeseen haetaan. Pelosta ei tosiaan ole kyse.

Kivat treenit kaikkiaan, ainut vaan, että kävellessämme autolle katsoin, että Roki ikään kuin aristaa askeliaan. Eilen ja tänä aamuna olen kiinnittänyt samaan huomiota ja näyttää siltä, että se onnahtelee etuosaansa. On todella vaikea sanoa, mitä kohtaa, mutta käynnissä joka toisella askeleella pää ja hartia jollain tavalla painuu alemmas. Varpaissa ei näy mitään eikä Roki arista kopelointia, vaikka olen kummatkin etujalat käynyt hieroen ja puristellen läpi. Myöskään nivelien taivuttelu ei aiheuta mitään reaktioita. Täytyy tätä seurata. Eilen käytiin illalla jäljellä Annen ja Ainon kanssa, jälki meni hanurilleen, mutta ralli Ainon kanssa oli kivaa ja mitään vaivaa ei Rokilla näkynyt. Tänä aamuna sitten taas.

Jälki kaatui taas pariin yökkäykseen ja hervottomaan heinänsyöntiin. Nyt Annen kanssa sitä ihmeteltiin ja vahva veikkaus on, että Rokin valjaat eivät sovi hommaan. Roki veti ihan kamalasti eilen jäljellä, vauhtia liikaa. Valjaat saattoivat olla vähän tiukallakin, mutta epäilen, että niiden malli ylipäätään on sellainen, että veto kohdistuu suoraan rintalastan yläosaan ja saa Rokin yskähtelemään. Pahimmillaan siis oksentamaan ja siihen loppuu jäljestys. Nyt on ensiksi kokeiltava toisenmallisia valjaita.

Jotain hyvääkin, aloitimme jäljen janalta, n. 5 metrin päästä itse jäljestä. Roki lähti vauhdilla, mutta bongasi jäljen todella suoraan ja lähti oikeaan suuntaan epäröimättä!

Näyttelemässä

Tänään pyörähdettiin Tervakoskella kv-näyttelyssä. Kotiin tuotiin Erittäin Hyvä koira. Eli serttejä ei tällä kertaa ropissut, mutta taso oli mielestäni kyllä tosi kova tänään. Koiria oli ilmoitettu kehään 29 bortsua. Roki kisasi nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Kehässä se käyttäytyi jälleen hienosti, Noorakin alkaa olla aika kokenut jo esittämään Rokista kaikki parhaat puolet! Ainut vaan että häntä oli liikkeessä oikein kunnon vappuhuiska. Ja tällä kertaa se häiritsi myös tuomaria.

Saatiin mielestäni oikein Rokin näköinen arvostelu, joka on kyllä linjassa sen kanssa, mitä itsekin ajattelen Rokista. Oikein hieno päivä oli kaikinpuolin, tällä kertaa myös sään puolesta. Roki käyttäytyi myös tosi hienosti ylipäätään näyttelypaikalla ja rauhoittui aiempaa paremmin häkkiinsä.

Arvostelu:
NUO-EH "16 months. Of correct size & good proportions. He needs to develope the chest & needs a bit more upper arm. His head is a little narrow at the moment. Good expression. Has a good stride (astelu, harppaus). His tail set & carriage could be better." Frank Kane, Iso-Britannia.


Mukana reissussa oli myös pari muuta bortsua samassa seurueessa. Annen Aino (Pikkupaimenen U Make Me Crazy), niukin naukin 9 kk vanha tyttönen, oli tänään kolmannessa junnunäyttelyssään ERI1 SA. PN-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta Aino sai todella hienon arvostelun tuomarilta, erittäin hienoa tulevaisuutta Ainolle povattiin! Lisäksi matkassa oli Pikkupaimenen Front Page News eli Tuisku-mummo. Tuisku putsasi vankalla kokemuksella pöydän haalien kaikki mahdolliset ROP-tittelit. Sinne edelleen meidän lähtiessä jäivät Anne sekä koirat odottelemaan ryhmäkehiä Tuiskun kanssa. Onnea, hieno veteraani Tuisku kyllä on!

Kaikennäköistä puuhailua

Vaihteeksi on taas puuhasteltu Rokin kanssa kaikennäköistä. Jälkiä on tällä viikolla tehty vähän edellistä vähemmän, ja siitä voipi olla ihan hyvät seuraukset! Maanantaina lähdettiin Annen ja Aino-bc:n kanssa Hiihtomaahan tarkoituksena tehdä hauvoille jäljet ja pikkuisen kävelyttää niitä. Reissuun meni lopulta reilut kaksi tuntia. Anne teki Ainolle jäljen lyhyeksi niitettyyn heinikkoon ja minä Rokille metsään. Rokin jälki oli 50-100 metriä pitkä (oikeesti ei mulla ole pituudesta hajuakaan, multa katoaa suuntavaiston lisäksi myös kaikennäköinen matkanarviointitaito metsässä). Roki jäljesti pitkästä aikaa nyt todella hyvin! Alussa höntysi vähän, mutta rauhottui ja oli tosi tarkka. Jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa eri suuntiin ja kaksi kaarretta. Kulmat menivät erittäin hienosti. Jäljelle sattui myös polku, jonka Roki tällä kertaa myös otti hyvin.

Kiva huomata, että pieni treenimäärän kevennys toi näin hyviä tuloksia! Keppien treenaamisessa me sen sijaan ollaan nyt jäljessä. Roki ei bongaa keppejä jäljeltä ollenkaan ja mun mielestä syy on se, ettei se osaa yhdistää keppejä jälkeen. Koska muuten se nostaa omat kepit kaikennäköisen risukon joukosta hienosti ja on niistä kiinnostunut. Pitäisi varmaan tehdä sille lyhyitä keppijälkiä. Leikkipalkkakin saattaisi auttaa keppien huomioimiseen jäljellä.

Huomenna jäljestetään taas ohjatuissa treeneissä. Tänään jäi jäljen teko väliin ja eilen Roki treenasi vain keppejä Villen kanssa lenkillä. Katsotaan huomenna, miten sujuu!

Ai niin, maanantain treenit jatkuivat sitten Rokin ja Ainon riehuttamisella, Aino rypi oikein kunnon mutalääryissä ja päätettiin uittaa koirat Asmalammessa. Lopulta lenkkeiltiin koko lammen ympäri ja Roki ehti uimaan oikein urakalla kepin perässä. Jotenkin näytti että uintiin on tullut vauhtia lisää. Edellisestä kerrasta onkin nyt jo aikaa.


Tänään poikettiin Viihdekeskuksella "viimeistelytreenissä" Tervakosken kv-näyttelyä varten, joka siis on lauantaina. Mukana myös Aino ja Tuisku-bc. Noora testaili Ainoa ensin ja itse vähäsen tokoilin Rokin kanssa. Ei olla tehty pitkään aikaan yhtään mitään sillä sektorilla ja voi kun olikin poju innoissaan! Palauteltiin ruutua mieleen, ja hienosti sujui! Ihan liekeissä koko koira, tehtiin juuri noita vauhdikkaita juttuja, lähinnä noutoa ja ruutua. Vähän hyppyytin myös estettä, kentällä oli pk-este.

Noora juoksutti sitten Rokia ja Anne kopeloi seisottaessa. Vähän oli koira levoton, taisi olla melko nälkäisenä nakin perään. Eiköhän se kuitenkin kehässä taas suju! Treenin lopuksi pikkuisen vielä päästettiin Aino ja Roki rallattelemaan.

Elämää porokoiran kanssa

Roki on nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna joutunut stressaantumaan vieraasta naisseurasta. Viikko sitten porokoiramummo Alli oli meillä viikonlopun yli isäntäväen ollessa pk-lajien SM-kisoissa. Allin kanssa Rokikin osaa ottaa ihan lunkisti, koirat eivät ole järin kiinnostuneita toisistaan ja Alli viihtyi lähinnä keittiön pöydän alla. Vähän Rokin piti kuitenkin mustis olla ja paukuttaa, kun Alli liimautui jalkaan kiinni rapsuteltavaksi.

Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D

Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.

Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.


Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.

Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).


Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!

Eilen myös liideltiin

Eli ehditiin myöskin agility-treeneihin eilen. Roki toimi kohtuu hyvin taas erillisellä hypyllä, jolla treenattiin jättöä, odottamista ja lähtöä. Lämmittelyksi myös kahdeksikkoja hypyn yli ja ympäri.

Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!

Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.

Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.

Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...

Vähän liian vaikeita jälkiä

Kylläpä teettää jälkikurssi puuhaa! Lisäksi viimeisen viikon jälkitreenit eivät ihan jokainen enää ole olleet pelkkää voittokulkua. Torstain ohjatuissa treeneissä jätettiin ekaa kertaa koira autoon jäljenteon ajaksi. Jäljen piti olla kaikkinensa n. 50 metriä pitkä (omani tuli pidemmäksi kyllä) ja kahdella 90 asteen kulmalla. Eli pisin jälki tähän mennessä, koira ei näe jäljen tekoa ekaa kertaa ja kaksi sellaista kulmaa, joita ei olla ennen tehty. Mulla oli vähän tappiomieliala jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään (tiedän, asennevamma vaikuttaa myös koiran suoritukseen). Vedin jäljen sellaiseen pöpelikköön, että jo maasto oli haastavampi kuin aiemmin plus menin itse ihan hukkaan. Kun nakit kävi vähiin, jätin loppupalkan ja tarvoin arpapelillä umpimetsästä takaisin pururadalle. (Suuntavaisto vain petti, purkkarille olisi päässyt lyhyempääkin reittiä pitkin.)

Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.

Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.

Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.

Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.

Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.

Terveystulokset

Tulipas hienoja uutisia tänään! Rokin lonkka- ja kyynärkuvien lausunto tuli vihdoin kennelliitosta ja paremmin ei voisi olla. Lonkat A-A ja kyynärät 0-0. Ollaan kyllä niin iloisia näistä uutisista. Sanoihan se eläinlääkäri jo kuvauksen jälkeenkin, ettei hän näe kuvissa mitään vikaa, ja tärkeintähän onkin, että koira on terve. Mutta kyllä se kuitenkin vielä tuntui hyvältä nähdä ihan virallisena nuo tulokset!

Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.

Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.

Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.

Iltajäljet ja aamun näyttelytreeniä

Lauantai pidettiin vapaata jälkitreeneistä. Perjantaina tehtiin yksi kulman kanssa korkeampaan puolukanvarvikkoon, Roki jäljesti sen ihan priimasti. Eilen iltana hämärissä kaksi jälkeä metsään, taas vähän rouheampaa maastoa.

Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!

Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.

Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!

Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.

Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).

Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.