Painoa kaverilla edelleen ne 18 kiloa ja korkeus taitaa olla n. 54 cm, eli ei muutoksia viime kuukausina.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Roki täyttää vuoden!
Paljon onnea Roki karvakuonolainen, kokonainen vuosi täynnä!
Painoa kaverilla edelleen ne 18 kiloa ja korkeus taitaa olla n. 54 cm, eli ei muutoksia viime kuukausina.
Painoa kaverilla edelleen ne 18 kiloa ja korkeus taitaa olla n. 54 cm, eli ei muutoksia viime kuukausina.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Hyvää pääsiäistä!
Pörheä on peräpeili. Turkki Rokilla on aika muhkea ja komea!
Tulipa miniloma tarpeeseen! Mitään ihmeitä ei olla puuhailtu, mutta jopa pihan siivous ja haravointi oli jotenkin rentouttavaa ja kivaa! Grillikausikin avattiin eilen.
Roksulla on ollut sikäli puuhakkaita päiviä, että päiväunia ei juuri ole ehtinyt ottaa. Tietty kun ollaan tässä kotosalla ja pientä puuhaa riittää.
Viime keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa koirauimalalla Tiituspohjassa. Se liikuntamuoto tosiaan sopii Rokille! Uinti on kivan ja taloudellisen rauhallista, Roki menee veteen mielellään, ei tarvitse kiskoa. Roki myös jaksoi hyvin, puoleen tuntiin mahtui aika monta kierrosta allasta ympäri. Heitettiin altaassa myös palloa sille, hienosti lähti itsenäisesti noutamaan.
Eilen lenkkeiltiin Hiihtomaahan bc-tytteli Ainon seurassa. Aino on 5 kuukautta, mutta melko kookas ikäisekseen ja oikein reipas leikkikaveri Rokille. Jopa siinä määrin, että Aino kyllä määräsi tahdin. Harvemmin on päässyt missään seurassa sanomaan, että Rokihan vaikuttaa melko rauhalliselta. Aino kohteli Rokia kuten Kimma aikoinaan, roikkui kaulurissa ja selätti. :) Aika rapaisia kuviakin saatiin reissusta aikaan.
Aino liekeissä mutalammikossa!
Aino myllytti Rokia
Rokilla taitaa vielä jokin ihottuman tapainen vaivata. Kivekset punottaa ja iho hiukan hilseilee. Samoin kyynärpäästä on lähtenyt karvat ja iho punertaa. Tänään lenkkeiltiin pari tuntia Saviolla ja harkittiin kauluria muutamaksi päiväksi, kivesten nuoleminen on voinut jäädä tavaksi ja sikäli pahentaa ihottumaoireita. Kauluri unohtui ottaa lainaan, joten täytyy harkita tiistaina oman hankkimista.
Kun remppamiehet purkivat kylppärin kattoa, Roki purki yläkerran portaita...
Tulipa miniloma tarpeeseen! Mitään ihmeitä ei olla puuhailtu, mutta jopa pihan siivous ja haravointi oli jotenkin rentouttavaa ja kivaa! Grillikausikin avattiin eilen.
Roksulla on ollut sikäli puuhakkaita päiviä, että päiväunia ei juuri ole ehtinyt ottaa. Tietty kun ollaan tässä kotosalla ja pientä puuhaa riittää.
Viime keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa koirauimalalla Tiituspohjassa. Se liikuntamuoto tosiaan sopii Rokille! Uinti on kivan ja taloudellisen rauhallista, Roki menee veteen mielellään, ei tarvitse kiskoa. Roki myös jaksoi hyvin, puoleen tuntiin mahtui aika monta kierrosta allasta ympäri. Heitettiin altaassa myös palloa sille, hienosti lähti itsenäisesti noutamaan.
Eilen lenkkeiltiin Hiihtomaahan bc-tytteli Ainon seurassa. Aino on 5 kuukautta, mutta melko kookas ikäisekseen ja oikein reipas leikkikaveri Rokille. Jopa siinä määrin, että Aino kyllä määräsi tahdin. Harvemmin on päässyt missään seurassa sanomaan, että Rokihan vaikuttaa melko rauhalliselta. Aino kohteli Rokia kuten Kimma aikoinaan, roikkui kaulurissa ja selätti. :) Aika rapaisia kuviakin saatiin reissusta aikaan.
Aino liekeissä mutalammikossa!
Aino myllytti Rokia
Rokilla taitaa vielä jokin ihottuman tapainen vaivata. Kivekset punottaa ja iho hiukan hilseilee. Samoin kyynärpäästä on lähtenyt karvat ja iho punertaa. Tänään lenkkeiltiin pari tuntia Saviolla ja harkittiin kauluria muutamaksi päiväksi, kivesten nuoleminen on voinut jäädä tavaksi ja sikäli pahentaa ihottumaoireita. Kauluri unohtui ottaa lainaan, joten täytyy harkita tiistaina oman hankkimista.
Kun remppamiehet purkivat kylppärin kattoa, Roki purki yläkerran portaita...
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Viimeiset agilityt
Kuvapäivitykset odottavat tuloaan - meillä hajosi läppäri ja kuvat toistaiseksi vain kameralla. Onneksi saatiin otettua varmuuskopio tiedostoista ennen totaalista pimahdusta. On se vaan persuksesta, että kaksi ja puoli vuotta riitti sille koneelle. Näytönohjain sekosi ja ilmeisesti sen uusiminen maksaa 300-400 euroa, joten uutta vempainta tässä hankitaan. Ihme kyllä Ville sai varastojen uumenista vanhan koneen pelittämään edes sen verran, että nettiin pääsee. Mitään työjuttuja ei kylläkään pysty tekemään, sovellusten käyttö kaataa koneen.
Hurja treenipäivä meillä oli eilen Roksun kanssa. Viimeisen kerran meni samalle illalle sekä toko että agility. Pisteet kyllä Rokille, hyvin se jaksoi! Agilityn alkeet päättyi eilen. Sen kunniaksi tehtiin rata, jolta laskettiin virhepisteet. Aikaa ei otettu. Me taidettiin olla kunniakkaasti viimeisiä... Vauhtia oli tietty hurjana, mutta virheet meni täysin omaan piikkiin. En taaskaan rauhoittanut itseäni, jolloin koira sekoilee pöpien ohjausten takia. Mistähän kaikesta me otettiin virheitä... Pituudessa kaatui ainakin palikka, pöydältä Roki hyppäsi ennalta pois, puomi lähti vasta toisella yrityksellä, kontakti kyllä onnistui, mutta sen jälkeen Roki hyppäsi pois. Pujottelussa tuli virhe jne... Niitä riitti, mutta Roki oli hieno! Itse olin p*ska.
Katsotaan nyt miten ja milloin tuota uraa jatketaan!
Toko-treeneistä laitan asiat tänne ylös, jotta muistan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä:
Luoksetulo: Tehdään iloisesti ja vauhdikkaasti, ei stopata eteen. Voi kiertää esim. puuta tai kassia tms. Varottava paimennuseleitä. Eli vauhti päällä vaan koko ajan ja jos koira hidastaa tai alkaa kyttäämään, on jo virhe tapahtunut. Lelupalkkaa vaan vauhdista. Ei tehdä luoksetulon stoppeja, "pilannut" Rokin luoksetuloa.
Stopit: Seisomaan pysähtyminen parantunut edellisestä, vielä voisi liikettä ja vauhtia lisätä. Varottava käyttämästä luoksetulon komentoa muussa yhteydessä. Juoksuttaa koiraa namin perässä ja tehdä välillä stoppeja.
Kosketusalusta: Roki oivaltanut tosi hyvin. Rättiä pienempi alusta käyttöön :D. Etäisyyttä lisää ja pitää luottaa koiran ongelmanratkaisukykyyn - ei saa osoittaa liian suurilla eleillä alustaa tai toistaa käskyä. Vähitellen lähetys kauempaa ja kauempaa. Tähän pikkuhiljaa yhdistetään seisomista tai maahanmenoa kosketuksen jälkeen.
Nouto: Taas menty metsään tehtäessä koko liikettä. Ehkä se toisaalta oli hyvä mun kannalta, että tiedän ainakin, mitä ollaan tekemässä. Nyt sitten treenataan noutoa kolmessa vaiheessa. Koiraa palkataan rauhassa odottamisesta heiton aikana. Toisekseen vauhtinoutoa, lelupalkkaan vaihdetaan kapula lennosta, ei puututa luovutukseen. Kolmantena luovutusvaihe, kapula koiralle suuhun ja palkka oikeassa paikassa, esim. takin helmasta.
Kaiken pitää olla kivaa, myös odottamisen. Ehkä meillä onkin jo joistain asioista tullut tylsiä? Isommat namit pitäisi olla, olen vaan vähän huolissani noista nakeista, joita käytämme. Nehän ovat niin suolaisia, ihmisten ruokaa. En myöskään osaa arvioida, pitääkö Rokille antaa normaali vai pienempi ruoka-annos tuollaisina treenipäivinä, jolloin palkkanameja uppoaa paljon. Pitäisi nyt jo vihdoin tehdä, mitä olen suunnitellut, eli ostaa kanaa tai sydäntä tms. ja keittää siitä treeninameja. Jäisi suolat pois ja olisi kuitenkin pehmeää, maistuvaa, eikä ehkä ihan sotkisi taskuja.
Hurja treenipäivä meillä oli eilen Roksun kanssa. Viimeisen kerran meni samalle illalle sekä toko että agility. Pisteet kyllä Rokille, hyvin se jaksoi! Agilityn alkeet päättyi eilen. Sen kunniaksi tehtiin rata, jolta laskettiin virhepisteet. Aikaa ei otettu. Me taidettiin olla kunniakkaasti viimeisiä... Vauhtia oli tietty hurjana, mutta virheet meni täysin omaan piikkiin. En taaskaan rauhoittanut itseäni, jolloin koira sekoilee pöpien ohjausten takia. Mistähän kaikesta me otettiin virheitä... Pituudessa kaatui ainakin palikka, pöydältä Roki hyppäsi ennalta pois, puomi lähti vasta toisella yrityksellä, kontakti kyllä onnistui, mutta sen jälkeen Roki hyppäsi pois. Pujottelussa tuli virhe jne... Niitä riitti, mutta Roki oli hieno! Itse olin p*ska.
Katsotaan nyt miten ja milloin tuota uraa jatketaan!
Toko-treeneistä laitan asiat tänne ylös, jotta muistan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä:
Luoksetulo: Tehdään iloisesti ja vauhdikkaasti, ei stopata eteen. Voi kiertää esim. puuta tai kassia tms. Varottava paimennuseleitä. Eli vauhti päällä vaan koko ajan ja jos koira hidastaa tai alkaa kyttäämään, on jo virhe tapahtunut. Lelupalkkaa vaan vauhdista. Ei tehdä luoksetulon stoppeja, "pilannut" Rokin luoksetuloa.
Stopit: Seisomaan pysähtyminen parantunut edellisestä, vielä voisi liikettä ja vauhtia lisätä. Varottava käyttämästä luoksetulon komentoa muussa yhteydessä. Juoksuttaa koiraa namin perässä ja tehdä välillä stoppeja.
Kosketusalusta: Roki oivaltanut tosi hyvin. Rättiä pienempi alusta käyttöön :D. Etäisyyttä lisää ja pitää luottaa koiran ongelmanratkaisukykyyn - ei saa osoittaa liian suurilla eleillä alustaa tai toistaa käskyä. Vähitellen lähetys kauempaa ja kauempaa. Tähän pikkuhiljaa yhdistetään seisomista tai maahanmenoa kosketuksen jälkeen.
Nouto: Taas menty metsään tehtäessä koko liikettä. Ehkä se toisaalta oli hyvä mun kannalta, että tiedän ainakin, mitä ollaan tekemässä. Nyt sitten treenataan noutoa kolmessa vaiheessa. Koiraa palkataan rauhassa odottamisesta heiton aikana. Toisekseen vauhtinoutoa, lelupalkkaan vaihdetaan kapula lennosta, ei puututa luovutukseen. Kolmantena luovutusvaihe, kapula koiralle suuhun ja palkka oikeassa paikassa, esim. takin helmasta.
Kaiken pitää olla kivaa, myös odottamisen. Ehkä meillä onkin jo joistain asioista tullut tylsiä? Isommat namit pitäisi olla, olen vaan vähän huolissani noista nakeista, joita käytämme. Nehän ovat niin suolaisia, ihmisten ruokaa. En myöskään osaa arvioida, pitääkö Rokille antaa normaali vai pienempi ruoka-annos tuollaisina treenipäivinä, jolloin palkkanameja uppoaa paljon. Pitäisi nyt jo vihdoin tehdä, mitä olen suunnitellut, eli ostaa kanaa tai sydäntä tms. ja keittää siitä treeninameja. Jäisi suolat pois ja olisi kuitenkin pehmeää, maistuvaa, eikä ehkä ihan sotkisi taskuja.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Viikko vierähti
Mitäs kaikkea nyt on viikkoon mahtunutkaan... Kevät on tullut! Ja kura ja karvanlähtö! Nyt alkaa olla maa jo paljaana, odotan innolla pururadoille pääsyä.
Roki oli vähän kipeän oloinen silloin edellisenä viikonloppuna, mutta takapuolen punoitus ja muutenkin vaivaaminen meni ohi. Vettä se juo edelleen enemmän kuin ennen, mutta johtuiskohan ruuan vaihtamisesta? Jos tuo uusi ruoka janottaa enemmän? Me siirryttiin penturuuasta Hills'in johonkin adult-versioon. Täytyy testata ja seurata, miten se sopii.
Viime viikon tiistaina oli tokavikat agilityt. Ei jälleen jaksanut oikein emäntä eikä koira keskittyä. Karseeta säätöä oli. Intoa ja energiaa on Rokissa kuin pienessä pitäjässä, mutta emäntä on niin käsi, ettei tiedä mitä noilla ominaisuuksilla tekisi. Saldona oli mm. verinen rystynen ja äärimmäisen hiekkainen kaksikko. Jos nyt yritän muistella esteitä ja rataa, niin mieleen palaa lähinnä jännitys radan tekemisestä (siis treeneissä! minä, kokenut kisaratsu monesta lajista, jännitän treeneissä...). Ehkä ekaa kertaa Roki tajusi, mitä keinussa tapahtuu. Aiemmin se ei ole höntsäämiseltään rauhoittunut keinulla yhtään ja aika hazardia ollut. Puomi menee ihanasti, paitsi alastulon kontakti meinaa unohtua.
Kepit edelleen hienot! Tosin Roki haukkuu koko ajan, sanokaa nyt hyvät ihmiset, saako se haukkua ja miten kiellän, jos ei saa. Välillä Roki haukkuu kärsimättömyyttään ja silloin se ei myöskään ota käskyjä vastaan. Sitä sen ei mun mielestä tarvitse tehdä, kierrokset nousee yli. Mutta sitten se haukkuu myös tehdessään hyvällä draivilla. Esim noissa kepeissä juuri. Se vaan joutessaan haukkuu, vaikka touhuaa tehokkaasti ja keskittyneesti.
Viime perjantaina huoltomiehet kävivät purkamassa meidän kylppärin katon; sen, josta vesi tuli sisään pari viikkoa sitten. Tuota varten vihdoinkin luovuttiin Rokin pitämisestä eteisessä. Omaa laiskuutta ja helppouden tarvetta on ollut pitää Roki aidattuna eteiseen yksinolojen aikana ja öisin. Mulla on nyt mennyt ihan totaalisesti järki porttien yli kulkemiseen, vieraitakaan ei kehtaa kutsua, koska meillä vaan joutuu kiipeilemään porraskaiteiden ja esteiden yli.
Nyt sitten huolehdittiin ruuaksi kelpaavat pois koiran ulottuvista ja vedettiin säätönupit irti hellasta. Nyt Roki pääsee alakerrassa liikkumaan, mutta lapsiportti yläkerran portaisiin jätettiin. Perjantaina kuitenkin päädyttiin sulkemaan Roki tällä kertaa olkkarin puolelle, jotta huoltomiehet pääsevät eteisestä yläkertaan ilman koiran rakkautta ja toisaalta karkaamisriskiä. Oli varmaan virhe. Ihan hiukan hajosin, kun tulin kotiin ja havaitsin vahingot. Kaikki portaan kulmat olkkarin puolelta oli säretty ja pureksittu perusteellisesti niin ylös kuin koira oli ylettänyt. Samoin keittiön nurkan listaan oli jyrsitty ihan uusi kulmakerroin. Ei helkkari! Listat nyt on joutavan helppo uusia, mutta entäs noi portaiden astimet. Jokainen on kahdeksalla pultilla kiinni porrasrungossa ja jokaiseen pultattu myös rautakaiteen pinnat. Saakeli koko portaikko menee joskus uusiksi... Toistaiseksi etikkaa vaan joka paikkaan. Taas.
Sunnuntaina jatkettiin mätsäriuraa. Noutajayhdistys järkkäsi Vaajakoskella mätsärin ja Roki kävi postailemassa siellä. Noora oli tyytyväinen liikkeeseen ja kontaktiin. Seisottaminen on edelleen työn alla ja tällä kertaa sinisellä nauhalla jaksettiin odottaa myös sinisten kehä, johon sitten parivaljakko säntäsi aika yllättäin ja lopputulos olikin sen mukainen. Roki haukkua räkytti koko seisotuksen ajan ja tempoili juoksutuksessa. Oli kiva, että tuomari jaksoi antaa palautetta kaikille koirakoille. Kehui Rokin esiintymistä ja toivoi puolen vuoden lisäiän tuovan riittävästi jo rauhallisuuttakin kehätyöskentelyyn.
Ei noilla tuloksilla väliä, mutta näin me saadaan kivasti kokemusta koiratapahtumista, isommista ihmisjoukoista ja koiraseurasta! Jotain roturasistin vikaa Rokissa on, koska se tuijotteli lähinnä mustavalkoisia lajitovereita. Eniten huomiota saivat bortsupentu Juri ja hurmaava partispentu. Dalmatialaisenkin perään Roki katsasteli. Noutajat saivat olla rauhassa.
Tänään Rokilla oli sangen raskas päivä. Siskoni haki Rokin hoitoon remppatouhujen alta. Roki aidattiin heidän kotona eteiseen. Mutta koko päivä meni tuijotuskisassa siskon kissan kanssa. Kumpikaan ei antanut toiselle hetken rauhaa. Roki ei kyennyt syömään edes luuta, kun Teho-peijakas tuijotti koko ajan. Oli kuulemma ollut todellinen mielien mittelö, ääntäkään päästämättä. Joskus pitkällä iltapäivällä kumpikin lopulta luovutti ja vetelivät täysillä sikeitä meidän mennessä Rokia hakemaan.
Roki oli vähän kipeän oloinen silloin edellisenä viikonloppuna, mutta takapuolen punoitus ja muutenkin vaivaaminen meni ohi. Vettä se juo edelleen enemmän kuin ennen, mutta johtuiskohan ruuan vaihtamisesta? Jos tuo uusi ruoka janottaa enemmän? Me siirryttiin penturuuasta Hills'in johonkin adult-versioon. Täytyy testata ja seurata, miten se sopii.
Viime viikon tiistaina oli tokavikat agilityt. Ei jälleen jaksanut oikein emäntä eikä koira keskittyä. Karseeta säätöä oli. Intoa ja energiaa on Rokissa kuin pienessä pitäjässä, mutta emäntä on niin käsi, ettei tiedä mitä noilla ominaisuuksilla tekisi. Saldona oli mm. verinen rystynen ja äärimmäisen hiekkainen kaksikko. Jos nyt yritän muistella esteitä ja rataa, niin mieleen palaa lähinnä jännitys radan tekemisestä (siis treeneissä! minä, kokenut kisaratsu monesta lajista, jännitän treeneissä...). Ehkä ekaa kertaa Roki tajusi, mitä keinussa tapahtuu. Aiemmin se ei ole höntsäämiseltään rauhoittunut keinulla yhtään ja aika hazardia ollut. Puomi menee ihanasti, paitsi alastulon kontakti meinaa unohtua.
Kepit edelleen hienot! Tosin Roki haukkuu koko ajan, sanokaa nyt hyvät ihmiset, saako se haukkua ja miten kiellän, jos ei saa. Välillä Roki haukkuu kärsimättömyyttään ja silloin se ei myöskään ota käskyjä vastaan. Sitä sen ei mun mielestä tarvitse tehdä, kierrokset nousee yli. Mutta sitten se haukkuu myös tehdessään hyvällä draivilla. Esim noissa kepeissä juuri. Se vaan joutessaan haukkuu, vaikka touhuaa tehokkaasti ja keskittyneesti.
Viime perjantaina huoltomiehet kävivät purkamassa meidän kylppärin katon; sen, josta vesi tuli sisään pari viikkoa sitten. Tuota varten vihdoinkin luovuttiin Rokin pitämisestä eteisessä. Omaa laiskuutta ja helppouden tarvetta on ollut pitää Roki aidattuna eteiseen yksinolojen aikana ja öisin. Mulla on nyt mennyt ihan totaalisesti järki porttien yli kulkemiseen, vieraitakaan ei kehtaa kutsua, koska meillä vaan joutuu kiipeilemään porraskaiteiden ja esteiden yli.
Nyt sitten huolehdittiin ruuaksi kelpaavat pois koiran ulottuvista ja vedettiin säätönupit irti hellasta. Nyt Roki pääsee alakerrassa liikkumaan, mutta lapsiportti yläkerran portaisiin jätettiin. Perjantaina kuitenkin päädyttiin sulkemaan Roki tällä kertaa olkkarin puolelle, jotta huoltomiehet pääsevät eteisestä yläkertaan ilman koiran rakkautta ja toisaalta karkaamisriskiä. Oli varmaan virhe. Ihan hiukan hajosin, kun tulin kotiin ja havaitsin vahingot. Kaikki portaan kulmat olkkarin puolelta oli säretty ja pureksittu perusteellisesti niin ylös kuin koira oli ylettänyt. Samoin keittiön nurkan listaan oli jyrsitty ihan uusi kulmakerroin. Ei helkkari! Listat nyt on joutavan helppo uusia, mutta entäs noi portaiden astimet. Jokainen on kahdeksalla pultilla kiinni porrasrungossa ja jokaiseen pultattu myös rautakaiteen pinnat. Saakeli koko portaikko menee joskus uusiksi... Toistaiseksi etikkaa vaan joka paikkaan. Taas.
Sunnuntaina jatkettiin mätsäriuraa. Noutajayhdistys järkkäsi Vaajakoskella mätsärin ja Roki kävi postailemassa siellä. Noora oli tyytyväinen liikkeeseen ja kontaktiin. Seisottaminen on edelleen työn alla ja tällä kertaa sinisellä nauhalla jaksettiin odottaa myös sinisten kehä, johon sitten parivaljakko säntäsi aika yllättäin ja lopputulos olikin sen mukainen. Roki haukkua räkytti koko seisotuksen ajan ja tempoili juoksutuksessa. Oli kiva, että tuomari jaksoi antaa palautetta kaikille koirakoille. Kehui Rokin esiintymistä ja toivoi puolen vuoden lisäiän tuovan riittävästi jo rauhallisuuttakin kehätyöskentelyyn.
Ei noilla tuloksilla väliä, mutta näin me saadaan kivasti kokemusta koiratapahtumista, isommista ihmisjoukoista ja koiraseurasta! Jotain roturasistin vikaa Rokissa on, koska se tuijotteli lähinnä mustavalkoisia lajitovereita. Eniten huomiota saivat bortsupentu Juri ja hurmaava partispentu. Dalmatialaisenkin perään Roki katsasteli. Noutajat saivat olla rauhassa.
Tänään Rokilla oli sangen raskas päivä. Siskoni haki Rokin hoitoon remppatouhujen alta. Roki aidattiin heidän kotona eteiseen. Mutta koko päivä meni tuijotuskisassa siskon kissan kanssa. Kumpikaan ei antanut toiselle hetken rauhaa. Roki ei kyennyt syömään edes luuta, kun Teho-peijakas tuijotti koko ajan. Oli kuulemma ollut todellinen mielien mittelö, ääntäkään päästämättä. Joskus pitkällä iltapäivällä kumpikin lopulta luovutti ja vetelivät täysillä sikeitä meidän mennessä Rokia hakemaan.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Touhukas viikonloppu
Lauantaina meillä oli kylässä mummokoira Alli naapurista. Isäntäväki lähti reissuunn ja Alli jäi meille hoitoon. Roki ja Alli suhtautuvat toisiinsa erittäin neutraalisti, eivät käytännössä piittaa ollenkaan. Ainoastaan puruluiden perään olivat molemmat ja pari ärähdystäkin kuultiin puolin toisin. Erittäin helppoa joka tapauksessa, tervetuloa mummo-porokoira uudelleenkin!
Lauantai-aamusta käytiin Nooran kanssa Killerillä treenailemassa Rokin kanssa. Roki taas vaihteeksi katseli kaihoisasti minun perään ja tehtiinkin sitten erään vinkin mukaan. Roki takaisin peräkonttiin ja minä autoon istumaan. Noora "tuli hakemaan" Rokin takakontista ja lähtivät sitten saman tien sen verran etäälle, ettei autoa näkynyt. Kuulemma oli heti ikävä unohtunut ja Roki toimi hyvin Nooran kanssa. Näyttelytreenistä siis oli jälleen kyse ja oli myös kiva kuulla, että Noora kokee oppivansa omasta tekemisestään asioita Rokin kautta. Jännä lähteä toukokuussa näyttelyitä kokeilemaan!
Jatilla oli agility-kisat Killerin hallissa ja treenin jälkeen poikettiin niitä katsomaan. Oli kyllä hauskan näköistä menoa, ehdin siinä vähän aikaa vilkaista 1-luokan rataa joka kokoluokasta, ja näytti siltä, että olisin saanut Rokin ohjattua radan läpi, ainakin, jos välissä olisi saanut palkata ja hidastaa tahtia. Tosi kiva rata oli! Meininki oli kyllä niin mukavaa, että oikein polttelee päästä joskus kokeilemaan! Nyt meni hiukkasen (!) energiaa Rokin pitelemiseen. Se oli tietysti kovasti toisten koirien perään, korvat ja kontakti taas kateissa. Roki vaatii niin jatkuvaa huomiota. Makuutin sitä treeninkin vuoksi, mutta jos oma huomio koiraan herpaantuu (esim. kun katselin rataa), ei se malta ja saattaa myös haukkua. Ja voi pojat sitten kun Roki tajusi, mitä hallissa oikeasti oli tapahtumassa! Siitä se riemu vasta repesikin, ensin koira ei nähnyt aitojen taakse kentälle, mutta kun kurkkasi lopulta raosta, valkeni sille, että tutut esteethän siellä olivat ja käskytkin muuttuivat ennenkin kuulluiksi! Sitten me lähdettiin menemään, emännän hermorakenne ei kestänyt kauan... :D
Lauantai-iltapäivällä heitettiin kevään eka hölkkälenkki. Kierrettiin Jyväsjärven pitempi puolikas, varmaan siitä kymppi tuli. Osittain kävelyä, osittain juoksua. Positiivista oli se, että Roki ei enää yhtään alkanut komentaa juoksevaa ulkoiluttajaa. Ennenhän se oli tosi ongelma, Roki alkoi hyppiä päin, haukkua ja juosta jalkoihin. Positiivista oli myös se, että kun koira alkoi väsyä, se myös kulki paremmin hihnassa. Senhän saattaa jopa onnistua opettamaan olemaan vetämättä!
Negatiivista oli sen sijaan emännän naurettavan heikoksi käynyt juoksukunto ja tällä hetkellä aivan tajuttoman kipeät sääret. Lisäksi se, että Roki edelleen poukkoilee ja vetää hihnassa, varsin epämiellytävää juostessa. Sellainen havainto myöskin, mitä olisi kyllä pitänyt jo etukäteenkin ajatella, että Rokille on ehdottomasti juoksua varten hankittava sopivat valjaat. Juoksuvyökin oli suunnitelmissa, mutta ihan normihölkkälenkkiäkin varten valjaat on ehdottomasti pantaa parempi idea (ainakin niin kauan, kun tuota vetämistä ja sinkoilua esiintyy).
Eilen pyörähdettiin Suolahdessa sukuloimassa, siellä sitten lenkkeiltiinkin metsässä. Olipa kiva mennä sulaa metsäautotietä! Ilmakin oli hirmu hieno! Tennispallo kaivettiin naftaliinista ja Roki paineli menemään :).
Tänään Roki on aristanut takapuoltaan, luulin aamulla, että sillä oli kokkare kiinni karvoissa ja Ville suihkutti koiran lenkin jälkeen. Ei siellä sitten pastillia ollutkaan, mutta peräaukon seutu ja pallit punoitti. Töistä tultuani seurailin Rokia ja takapuoli selkästi häiritsee sitä. Jatkuvasti yrittää nuolla tai nyhtää. Täytyypä nyt seurata, miten tuo kehittyy, onko siellä sitten vaan iho ärtynyt jatkuvasta kostumisesta/kuivamisesta/liasta jne. Vai mahdollisesti jotain ihottumaa? Puhdistan nyt joka tapauksessa ihoa ja viime kesäisen persihottuman jäljiltä Rokille taisi jäädä jotain rauhoittavaa mietoa antibioottista voidettakin.
Lauantai-aamusta käytiin Nooran kanssa Killerillä treenailemassa Rokin kanssa. Roki taas vaihteeksi katseli kaihoisasti minun perään ja tehtiinkin sitten erään vinkin mukaan. Roki takaisin peräkonttiin ja minä autoon istumaan. Noora "tuli hakemaan" Rokin takakontista ja lähtivät sitten saman tien sen verran etäälle, ettei autoa näkynyt. Kuulemma oli heti ikävä unohtunut ja Roki toimi hyvin Nooran kanssa. Näyttelytreenistä siis oli jälleen kyse ja oli myös kiva kuulla, että Noora kokee oppivansa omasta tekemisestään asioita Rokin kautta. Jännä lähteä toukokuussa näyttelyitä kokeilemaan!
Jatilla oli agility-kisat Killerin hallissa ja treenin jälkeen poikettiin niitä katsomaan. Oli kyllä hauskan näköistä menoa, ehdin siinä vähän aikaa vilkaista 1-luokan rataa joka kokoluokasta, ja näytti siltä, että olisin saanut Rokin ohjattua radan läpi, ainakin, jos välissä olisi saanut palkata ja hidastaa tahtia. Tosi kiva rata oli! Meininki oli kyllä niin mukavaa, että oikein polttelee päästä joskus kokeilemaan! Nyt meni hiukkasen (!) energiaa Rokin pitelemiseen. Se oli tietysti kovasti toisten koirien perään, korvat ja kontakti taas kateissa. Roki vaatii niin jatkuvaa huomiota. Makuutin sitä treeninkin vuoksi, mutta jos oma huomio koiraan herpaantuu (esim. kun katselin rataa), ei se malta ja saattaa myös haukkua. Ja voi pojat sitten kun Roki tajusi, mitä hallissa oikeasti oli tapahtumassa! Siitä se riemu vasta repesikin, ensin koira ei nähnyt aitojen taakse kentälle, mutta kun kurkkasi lopulta raosta, valkeni sille, että tutut esteethän siellä olivat ja käskytkin muuttuivat ennenkin kuulluiksi! Sitten me lähdettiin menemään, emännän hermorakenne ei kestänyt kauan... :D
Lauantai-iltapäivällä heitettiin kevään eka hölkkälenkki. Kierrettiin Jyväsjärven pitempi puolikas, varmaan siitä kymppi tuli. Osittain kävelyä, osittain juoksua. Positiivista oli se, että Roki ei enää yhtään alkanut komentaa juoksevaa ulkoiluttajaa. Ennenhän se oli tosi ongelma, Roki alkoi hyppiä päin, haukkua ja juosta jalkoihin. Positiivista oli myös se, että kun koira alkoi väsyä, se myös kulki paremmin hihnassa. Senhän saattaa jopa onnistua opettamaan olemaan vetämättä!
Negatiivista oli sen sijaan emännän naurettavan heikoksi käynyt juoksukunto ja tällä hetkellä aivan tajuttoman kipeät sääret. Lisäksi se, että Roki edelleen poukkoilee ja vetää hihnassa, varsin epämiellytävää juostessa. Sellainen havainto myöskin, mitä olisi kyllä pitänyt jo etukäteenkin ajatella, että Rokille on ehdottomasti juoksua varten hankittava sopivat valjaat. Juoksuvyökin oli suunnitelmissa, mutta ihan normihölkkälenkkiäkin varten valjaat on ehdottomasti pantaa parempi idea (ainakin niin kauan, kun tuota vetämistä ja sinkoilua esiintyy).
Eilen pyörähdettiin Suolahdessa sukuloimassa, siellä sitten lenkkeiltiinkin metsässä. Olipa kiva mennä sulaa metsäautotietä! Ilmakin oli hirmu hieno! Tennispallo kaivettiin naftaliinista ja Roki paineli menemään :).
Tänään Roki on aristanut takapuoltaan, luulin aamulla, että sillä oli kokkare kiinni karvoissa ja Ville suihkutti koiran lenkin jälkeen. Ei siellä sitten pastillia ollutkaan, mutta peräaukon seutu ja pallit punoitti. Töistä tultuani seurailin Rokia ja takapuoli selkästi häiritsee sitä. Jatkuvasti yrittää nuolla tai nyhtää. Täytyypä nyt seurata, miten tuo kehittyy, onko siellä sitten vaan iho ärtynyt jatkuvasta kostumisesta/kuivamisesta/liasta jne. Vai mahdollisesti jotain ihottumaa? Puhdistan nyt joka tapauksessa ihoa ja viime kesäisen persihottuman jäljiltä Rokille taisi jäädä jotain rauhoittavaa mietoa antibioottista voidettakin.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Tehotiistai
Eilinen oli kyllä tosi tehopäivä treenien osalta. Rokille nyt muutenkin, kun pääsi aamupäivällä lenkkeilemään metsään naapurin hakemana Narun ja Allin kanssa. Meillä oli huoltomies käymässä, kun ikävä kyllä vettä tippuu kylppärin kattopaneelien välistä.
(Pakko siis lisätä edelliseen, että katosta on tullut sulamisvedet läpi ja myös työhuoneen puolella on tumma läikkä sisäpuolella katossa. Joutuvat avaamaan katon ja vaihtamaan villat ja mahdollisesti kuivattamaan vielä erikseen... Voihan voihan...)
Noniin. Siis tunnin lenkki hyvässä seurassa metsässä riekkuen. Siihen päälle lähdettiin ekoihin Hanna Helmisen toko-treeneihin Norssin parkkipaikalle. Seurana meidän "ryhmässä" on toinen bortsu-poika, 8-kuinen Vauhti. Tehokkaasti tartuttiin saman tien asiaan ja täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin. Tarkkaa ja perusteellista, hauskuutta unohtamatta. Hyviä ohjeita, pieniä palasia treenaillaan nyt seuraavan kahden viikon aikana ennen toisia harjoituksia. Oma toiveeni oli, että saisin tietää, millaisia tokossa vaikkapa alo-luokan oikeat, puhtaat, hyvät suoritukset ovat, jotta olisi itsellä mielikuvat siitä, mitä harjoitellaan. Nyt seuraamisen osalta vähän kirkastuikin.
Seuraamista tehtiin ihan alusta. Hanna tsekkasi, millä mallilla meillä on seuraaminen ja ihan kiitosta tuli siitä, että mikään ei ole aivan pielessä... Ilmettä ja suoraa liikkumista lähdetään koiralta hakemaan. Harjoitteena tehdään seuruuta ihan muutaman askelen pätkissä imutuksella ja mielellään jonkin seinän vieressä tai esim. autoa kiertäen, jotta koira kulkee suoraan. Palkkauksessa ainakin itselle paras vinkki tuli käden asennosta ja sijainnista, miten pienellä asialla voikaan olla vaikutusta esim. siihen, missä Rokin takapää kulkee. Täytyy yhä enemmän kiinnittää nyt omiin maneereihin, liikkumiseen, asentoihin jne. huomiota.
Katsoimme pikaisesti myös kosketusalustaa, maahanmenoa ja stoppia. Kosketusalustan kohdalla mulla itsellä meni vähän sekaisin nämä meidän tiskirättiharjoitukset ja sitten taas TT:n treeneissä tehty eteenlähetys. Tämä siksi, että Hanna opetti nyt kosketusalustaa ainoastaan kuonolla koskettavaksi, jolloin harjoite muistutti noita eteenlähetyksiä. Näytin, mitä me ollaan Rokin kanssa tehty ja käsittääkseni meidän kannattaa jatkaa tiskirättimallilla. Eteenlähetyksessä on jokin ongelma, mitä en ihan ehkä tajunnut, mutta sain siitä hyvästä luennon pk-puolen tottis-kokeen vastaavasta liikkeestä, joka on kannattavampi aina tehdä määrättyä reittiä, jota on kuljettu ennestään (eli koira ei randomilla sinkoile vain joka merkille). Tämä meni multa vähän yli hilseen ja eiköhän me nyt tehdä kosketusalustaa sillä ´KOSKE´ komennolla, kuten ollaankin treenattu. Kosketuksen jälkeen harjoitusta voi jatkaa esim. stopilla tai maahanmenolla. Toi on kyllä vähän ongelma, koska Rokihan menee maahan kosketusalustalle automaattisesti...
Maahanmenoissa oli tärkeätä nopea palkkaus suoraan kohti koiran naamataulua. Ja toistot. Samoin seisomaan stoppaamisessa pitää saada koira pysähtymään räväkästi itse varsin terävää liikettä käyttäen ja palkkaus melkein samalla hetkellä.
Nyt siis treenaillaan! Onneksi lumet vihdoin näyttävät sulavan ja treenikentät aukeavat, vettä on tullut nyt muutaman päivän ajan ja ehkäpä se kauanodotettu terminen kevät :D on nyt alkamassa eli pakkasta ei ole nyt ollut. Johan tässä huhtikuuta nyt eletäänkin, joten kyllä lumien on aika jo lähteä.
Ilta päätettiin vielä aksatreeneissä. Vähän oli taas haukkumista ja komentamista aluksi, mutta paikkamakuu vuoroa odottaessa rauhoitti kivasti. Kepit on kyllä hienot! Nyt pitäisi vaan vähentää avustusta, jotta kehitys jatkuisi. Uutena esteenä rengas, joka ei kiinnostanut kovinkaan paljon Rokia. Ehkä se ei pitänyt kovin oleellisena mennä renkaan läpi, kun sivuiltakin pääsee. Mun ohjauksessa on kyllä ihan järkyttävästi puutteita, en esimerkiksi seiso suorana vaan kumarrun koko ajan koiran puoleen, jolloin se käyttäytyy pöllösti (esim hyppää muuria päin, meni ihan kokonaan kyllä minun piikkiin, toivottavasti ei sattunut :( ).
Meinasi myös tulla yhteenotto tämän aiemminkin mainitun karkailevan snautserin kanssa, tällä kertaa myös tuo oli kyllä minun syy. Rauhoittelin Rokia kentän laidalla ja snautseri teki rataa. Menivät sitten ihan meidän vierestä muurille ja Roki vetäisi sekunnin tuhannesosassa pultin "MUURI" komennosta ja säntäsi mun käsistä snautserin luo. Hitsi, kun näitä ei saisi käydä, pyytelin kyllä anteeksi kovasti.
Ei ihan niin huippua ollut eilen kuin edellisellä viikolla, mutta kyllä tuosta kivan urheiluharrastuksen meille voisi kehitellä vähitellen!
(Pakko siis lisätä edelliseen, että katosta on tullut sulamisvedet läpi ja myös työhuoneen puolella on tumma läikkä sisäpuolella katossa. Joutuvat avaamaan katon ja vaihtamaan villat ja mahdollisesti kuivattamaan vielä erikseen... Voihan voihan...)
Noniin. Siis tunnin lenkki hyvässä seurassa metsässä riekkuen. Siihen päälle lähdettiin ekoihin Hanna Helmisen toko-treeneihin Norssin parkkipaikalle. Seurana meidän "ryhmässä" on toinen bortsu-poika, 8-kuinen Vauhti. Tehokkaasti tartuttiin saman tien asiaan ja täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin. Tarkkaa ja perusteellista, hauskuutta unohtamatta. Hyviä ohjeita, pieniä palasia treenaillaan nyt seuraavan kahden viikon aikana ennen toisia harjoituksia. Oma toiveeni oli, että saisin tietää, millaisia tokossa vaikkapa alo-luokan oikeat, puhtaat, hyvät suoritukset ovat, jotta olisi itsellä mielikuvat siitä, mitä harjoitellaan. Nyt seuraamisen osalta vähän kirkastuikin.
Seuraamista tehtiin ihan alusta. Hanna tsekkasi, millä mallilla meillä on seuraaminen ja ihan kiitosta tuli siitä, että mikään ei ole aivan pielessä... Ilmettä ja suoraa liikkumista lähdetään koiralta hakemaan. Harjoitteena tehdään seuruuta ihan muutaman askelen pätkissä imutuksella ja mielellään jonkin seinän vieressä tai esim. autoa kiertäen, jotta koira kulkee suoraan. Palkkauksessa ainakin itselle paras vinkki tuli käden asennosta ja sijainnista, miten pienellä asialla voikaan olla vaikutusta esim. siihen, missä Rokin takapää kulkee. Täytyy yhä enemmän kiinnittää nyt omiin maneereihin, liikkumiseen, asentoihin jne. huomiota.
Katsoimme pikaisesti myös kosketusalustaa, maahanmenoa ja stoppia. Kosketusalustan kohdalla mulla itsellä meni vähän sekaisin nämä meidän tiskirättiharjoitukset ja sitten taas TT:n treeneissä tehty eteenlähetys. Tämä siksi, että Hanna opetti nyt kosketusalustaa ainoastaan kuonolla koskettavaksi, jolloin harjoite muistutti noita eteenlähetyksiä. Näytin, mitä me ollaan Rokin kanssa tehty ja käsittääkseni meidän kannattaa jatkaa tiskirättimallilla. Eteenlähetyksessä on jokin ongelma, mitä en ihan ehkä tajunnut, mutta sain siitä hyvästä luennon pk-puolen tottis-kokeen vastaavasta liikkeestä, joka on kannattavampi aina tehdä määrättyä reittiä, jota on kuljettu ennestään (eli koira ei randomilla sinkoile vain joka merkille). Tämä meni multa vähän yli hilseen ja eiköhän me nyt tehdä kosketusalustaa sillä ´KOSKE´ komennolla, kuten ollaankin treenattu. Kosketuksen jälkeen harjoitusta voi jatkaa esim. stopilla tai maahanmenolla. Toi on kyllä vähän ongelma, koska Rokihan menee maahan kosketusalustalle automaattisesti...
Maahanmenoissa oli tärkeätä nopea palkkaus suoraan kohti koiran naamataulua. Ja toistot. Samoin seisomaan stoppaamisessa pitää saada koira pysähtymään räväkästi itse varsin terävää liikettä käyttäen ja palkkaus melkein samalla hetkellä.
Nyt siis treenaillaan! Onneksi lumet vihdoin näyttävät sulavan ja treenikentät aukeavat, vettä on tullut nyt muutaman päivän ajan ja ehkäpä se kauanodotettu terminen kevät :D on nyt alkamassa eli pakkasta ei ole nyt ollut. Johan tässä huhtikuuta nyt eletäänkin, joten kyllä lumien on aika jo lähteä.
Ilta päätettiin vielä aksatreeneissä. Vähän oli taas haukkumista ja komentamista aluksi, mutta paikkamakuu vuoroa odottaessa rauhoitti kivasti. Kepit on kyllä hienot! Nyt pitäisi vaan vähentää avustusta, jotta kehitys jatkuisi. Uutena esteenä rengas, joka ei kiinnostanut kovinkaan paljon Rokia. Ehkä se ei pitänyt kovin oleellisena mennä renkaan läpi, kun sivuiltakin pääsee. Mun ohjauksessa on kyllä ihan järkyttävästi puutteita, en esimerkiksi seiso suorana vaan kumarrun koko ajan koiran puoleen, jolloin se käyttäytyy pöllösti (esim hyppää muuria päin, meni ihan kokonaan kyllä minun piikkiin, toivottavasti ei sattunut :( ).
Meinasi myös tulla yhteenotto tämän aiemminkin mainitun karkailevan snautserin kanssa, tällä kertaa myös tuo oli kyllä minun syy. Rauhoittelin Rokia kentän laidalla ja snautseri teki rataa. Menivät sitten ihan meidän vierestä muurille ja Roki vetäisi sekunnin tuhannesosassa pultin "MUURI" komennosta ja säntäsi mun käsistä snautserin luo. Hitsi, kun näitä ei saisi käydä, pyytelin kyllä anteeksi kovasti.
Ei ihan niin huippua ollut eilen kuin edellisellä viikolla, mutta kyllä tuosta kivan urheiluharrastuksen meille voisi kehitellä vähitellen!
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Tiskirättiharjoitukset
Me ollaan nyt treenailtu kosketusalustaa Rokin kanssa. En edes tiedä, mihin kaikkeen sitä voi hyödyntää, mutta ilmeisesti nyt ainakin niitä aksan kontaktipintoja varten. Käsittääkseni tuo konsti tulee olemaan kätevä myös toko-jutuissa, mutta kaikki aikanaan, kun emäntä ensin itse viisastuu.
Otin siis kivan tiskirätin tekstillä ´Hyvin pyyhkii´ käyttöön kosketusalustaksi. Rokihan mieluiten retuuttaisi sitä, mutta on myös tajunnut tempun, jolla namin saa. Eli kun Anne sanoo KOSKE, pennun pitää heittäytyä puolen metrin korkeudelta kummatkin etukäpälät rättiin paiskaten makuulle. Tämä siis tapahtuu, vaikka rätti vietäisiin kauemmaksikin, kova vauhti, ja korkealta paiskautuminen alustalle. Ja jee, se on kivaa! Ainut vaan, että tämä rauhallinen ja hillitty pikku harjoitus nostaa pentumme kierroksia niin valtavasti, ettei se kykene olemaan karjumatta samalla, kun saa lätkäistä tassunsa rättiin.
Noniin, ehkä siitä siis jonain päivänä on hyötyä...
Nyt on kevään suunnitelmat koiraurheilun saralla hiukan selvinneet. Äänekoskelle lähdetään ryhmänäyttelyyn 14.5. ja Varkaudessa olisi kaikkien rotujen näyttely 28.5. Ainakin yksi mätsäri aikatauluun sopi myös.
Training tracksin toko-kurssi aloitetaan ensi viikolla. Agilityä on jäljellä kaksi tai kolme kertaa enää, saas nähdä, missä muodossa sitä jatketaan. JATille tekisi mieli pyrkiä, mutten ole vielä selvitellyt, onko mitään mahkuja päästä enää tänä keväänä/kesänä ryhmiin mukaan. Täysin auki on, päästäisiinkö treenailemaan myös palveluslajeja, jälkeen tekisi mieli saada lisäoppia. Löytyyhän Jykylästä toki senkin sortin seura. Täytyy suunnitella, kun lomaankin enää on yhdeksän viikkoa!!!
Otin siis kivan tiskirätin tekstillä ´Hyvin pyyhkii´ käyttöön kosketusalustaksi. Rokihan mieluiten retuuttaisi sitä, mutta on myös tajunnut tempun, jolla namin saa. Eli kun Anne sanoo KOSKE, pennun pitää heittäytyä puolen metrin korkeudelta kummatkin etukäpälät rättiin paiskaten makuulle. Tämä siis tapahtuu, vaikka rätti vietäisiin kauemmaksikin, kova vauhti, ja korkealta paiskautuminen alustalle. Ja jee, se on kivaa! Ainut vaan, että tämä rauhallinen ja hillitty pikku harjoitus nostaa pentumme kierroksia niin valtavasti, ettei se kykene olemaan karjumatta samalla, kun saa lätkäistä tassunsa rättiin.
Noniin, ehkä siitä siis jonain päivänä on hyötyä...
Nyt on kevään suunnitelmat koiraurheilun saralla hiukan selvinneet. Äänekoskelle lähdetään ryhmänäyttelyyn 14.5. ja Varkaudessa olisi kaikkien rotujen näyttely 28.5. Ainakin yksi mätsäri aikatauluun sopi myös.
Training tracksin toko-kurssi aloitetaan ensi viikolla. Agilityä on jäljellä kaksi tai kolme kertaa enää, saas nähdä, missä muodossa sitä jatketaan. JATille tekisi mieli pyrkiä, mutten ole vielä selvitellyt, onko mitään mahkuja päästä enää tänä keväänä/kesänä ryhmiin mukaan. Täysin auki on, päästäisiinkö treenailemaan myös palveluslajeja, jälkeen tekisi mieli saada lisäoppia. Löytyyhän Jykylästä toki senkin sortin seura. Täytyy suunnitella, kun lomaankin enää on yhdeksän viikkoa!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)