Jussin vietto
Juhannus sujui mökkeilyn merkeissä. Meitä oli isompi kaverilauma liikkeellä ja Roki siinä meni mukavasti mukana. Lähdimme mökille jo keskiviikkona, kaverit sitten saapuivat torstaina ja perjantaina. Juhannusta kruunasi huonosta säästä huolimatta sellainen pommi, että sain viime torstaina töitä Jyväskylästä! Onnenkantamoisen ansiosta olen sitten ensi vuoden historian, yhteiskuntaopin ja et:n tuntiopettajana Jyväskylässä ja jatkon mahdollisuus on myös olemassa. Isona yllätyksenä tuo paikan saanti tuli! Ikävä tulee Suonenjoen työkavereita ja oppilaita :(. Työmatka lyhenee noin 90 kilometriä, ja se painaa aika paljon vaa'assa, kuten myös tuo työn jatkumisen mahdollisuus.
Mutta siis juhannukseen. Vettä tuli aika ankarasti varsinkin lauantaina. Juhannusaattona päästiin kiertämään kohtalaisen hyvässä säässä Laulavan Mörön luontopolkua Laulumäkeen, jossa Rokin kanssa käytiin viimekin vuonna. Rokille koko juhannus oli varsin rankka, koska se ei ehtinyt ottaa päiväunia jatkuvan päivystämistehtävän vuoksi. Ihmisiä oli paljon ja kaikki ehtivät jossain välissä heittelemään koiralle lelua (puuhun jäi rakas narupallo). Lisäksi Rokin piti viettää päivät ulkosalla, koska mökin vakiokäyttäjäporukassa on kovia allergikkoja. Ensimmäisenä päivänä jätkä ei meinannut hyväksyä pihakomennusta ja huusi ja kurkisteli ikkunoista sisään. Lopulta homma sujui aika kivasti ja Roki päivysti sitten mökin kuistilla. Yöt me nukuttiin tutusti rannan pikkumökissä, joten ulkona ei koirankaan tarvinnut öitä viettää. Hyvin se kyllä nukkui, ei mitään normivaeltelua öisin. Niin poikki se oli.
Tokoilua
Maanantai-iltana käytiin Killerillä tokoilemassa Riikan sekä Riehan, Viiman ja Tuiken ynnä Satun ja Naavan kanssa. Vire ei Rokilla ollut paras mahdollinen, sääkin oli tosi lämmin. Seuraaminen on ollut häiriössä aika vaikeata ja kontakti tippuu koko ajan. Saatiin kuitenkin ihan kivaa imutuspätkää aikaiseksi auton ympäri. En sitten muuta seuruutusta teettänytkään paitsi vähän perusasennon hakua, että koira joutuu pyörittelemään takapuoltaan. Kontaktitreeniä tehtiin myös, kehuna 'seuraa'-käsky ja nakkia. Yritän muistaa Hannan ohjeen siitä, että 'seuraa' on onnistunutta suoritusta ja pieleen menneestä kontaktista huudellaan jotain ihan muuta tai ollaan hiljaa.
Tein pari luoksetuloa loppuun asti nakkipalkalla. Aika kivaa rentoa tulemista laukalla. Eteenistuminen suora ja kohtuu tiivis.
Nouto oli hienoa ja iloista ja kivaa! Palkkasin edelleen vaiheista, mutta tehtiin myös pari suoritusta ykkös- ja kakkosvaiheet yhdistäen. Palkka narupallolla taaksepäin. Ei luovutusta. Luovutustreeniä ollaan tehty kotona "pakkoluovutuksella". Käytän jotain pienempää palikkaa ja tehdään pelkkää ota suuhun - irrota -vaihetta.
Ruutuakin tehtiin. Lätkä ruudussa. Toimii hyvin 'ruutuun'-komennolla, Roki hakee ruudun hienosti kaukaakin. Lähetin koiran vierestä. Ainut vaan, että Roki tahtoo valua 'seis'-käskyn jälkeen kohti kohta lentävä lelua. Voisinko komentaa sen ruudussa maahan? Silloin pysyisi taatusti paremmin. Nyt sitten treenattiinkin tuota paikallaan seisomista ruudussa. En palkannut ennen kuin pysyi ja käskin uudestaan 'ruutuun', jos meinasi valua. Pari hyvää saatiin. Tehtiin myös kaksi lähetystä ruudun vierestä, jätin Rokin ruudun reunaan eri puolille ja noistakin siirtymiset lätkälle toimivat hyvin.
Satulla oli hyppy mukana ja tein muutaman hypyn Rokin kanssa. Koira täytyy vielä lähettää aika läheltä estettä, koska kiertää muuten helposti, kun laitoin nakkipalkan toiselle puolelle. Sen sijaan ilman palkkaa meni paremmin, tai siis niin, että palkkasin vasta, kun Roki teki hypyn myös takaisin. Muutama hyppynoutokin patukalla, poju osaa kyllä!
Lopuksi lähdettiin porukalla uittamaan koiria. Rieha ja Roki viihtyivät eniten kapulan noutamisessa järvestä. Rieha vielä Rokiakin innokkaampana. Roki ei viitsi lähteä kilpailemaan kepistä, jos toinen ehtii ampaista järveen ensin. Rokilla on joku syvä ihastus Riehaa kohtaan ja vaikka mukana oli kolme muutakin narttukoiraa, vain Rieha kiinnosti Rokia. Jopa siinä määrin, että Roki oli samantien selässä, jos vain sai kiinni Riehan... Ehkä vähän ärsyttävää. Otin lopuksi Rokin hihnaan ja Rieha ja Naava pääsivät sitten vähän keskenään temmeltämään ilman perässä juoksevaa kiljuvaa häirikköä.
Agilityä
Eilen käytiin agility-radalla. Olin taas tapani mukaan ihan kassalla aluksi, aloitettiin vielä Rokin kanssa ja Anskun suunnittelema rata oli mulle ohjauksellisesti liian vaikea. Selviän joten kuten vielä, jos ei tarvitse puolia vaihdella ja esteet tulevat suunnilleen suoraan eteen. Mutta olen kyllä kaamea kömpelys ja pää ei toimi ollenkaan. Vaatii itseltä vielä paljon rauhoittumista ja jotenkin harrastus on vielä niin vieras ja uusi minulle, että jännitän noita treenitilanteitakin. Pitää vain tehdä pienissä paloissa.
Tein sekä Rokilla että Pessillä samaa rataa. En oikeastaan osaa luonnehtia koiria, koska nyt kyllä oma keskittyminen oli lähes täysin siinä omassa tekemisessä ja kämmäilyssä. Roki ei kyllä ole ollenkaan pöljempi ja motivaatiota siitä kyllä löytyy. Aloitus on vaikeaa ja pitää palkata sitä jatkossa alun rauhallisesta odottamisesta. Uskon, että omaan työhön alkaa löytyä kyllä vähitellen tolkkua, kun jotenkin pääsen sisälle lajiin. Mulla on koko ajan huomio joko pelkästään koirassa tai pelkästään itsessä. Putkiaivo! :D Tuosta on kyllä varmasti pidemmän päälle suunnaton hyöty nimenomaan yhteistyölle.
En jaksa rataa kuvata, mutta sen esimerkiksi opin, että pitää yrittää nähdä asiat myös koiran silmin. Eli ei kannata peittää omalla keholla sitä seuraava estettä, johon koiran pitäisi suunnata. Täytyy pitää katse koirassa ja samalla muistaa mihin mennään seuraavaksi. Pitää antaa käsky reilusti ennen estettä, tietysti että koira tietää mihin on seuraavaksi menossa. Minulla on paha taipumus varsinkin hypyissä sanoa komento silloin, kun koira jo hyppää. Ihan älytöntä, mutta keksin sille selityksen. Olen ajanut hyppyä sisään esim. metsälenkeillä, kun tulee kaatunut puunrunko vastaan. Ja olen siis sanonut 'hyppy' juuri silloin kun Roki hyppää, jotta assosiaatio käskyn ja liikkeen välillä syntyy. Nyt pitää alkaa miettiä ohjauksen näkökulmasta käskytystä, eiköhän nuo itse komennot ole jo Rokilla mielessä oikeisiin paikkoihin.
Lopuksi harjoittelin vielä juoksemista ja ohjaamista neljän puolikaaressa olevan hypyn kanssa. Edelleen painuu asento kyyryyn liian helposti. Tuo oli kuitenkin mulla kiva ja toimiva harjoitus, ja riittävän yksinkertainen, jotta virheitä sai korjattua. Sopiva myös Rokille hyppyharjoitukseksi, koska se tykkää roiskia hyppyjä ihan miten sattuu ja väärällä ajoituksella juurikaan itse estettä katsomatta. Puuskuttamaan harjoitus kyllä minut sai, mutta sehän on kivaa! Eniten päivän treeneistä sai myös ajatusta mukaan työskentelyyn, varmaan juuri yksinkertaisuuden vuoksi.
Kun kasattiin esteitä pois, laitoin Rokin vielä paikkamakuuseen kolme nakinpalaa nokan edessä. Mulla on välillä kunnianhimo vetänyt överit paikkamakuuharjoituksissa, yrittänyt liian kauan ja Roki on lähtenyt lätkimään. Nyt koira oli jo tosi väsynyt treenistä ja makasi erinomaisesti, vaikka liikuimme esteiden kanssa ympärillä. Makasi varmaan pari minuuttia todella hienosti, oli tietoinen ympäristöstä mutta pysyi! Vautsivau! :)
torstai 30. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Tokokurssin päätös
Tänään oli viimeiset Hannan tokotreenit tältä erää. Sen kunniaksi läpikäytiin alokasluokan liikkeet läpi. Paljon on tekemistä vielä, mutta paljon meni ihan kivastikin. Tuosta saatiin nyt ideoita omatoimitreeniä varten ja runsaat kehoitukset tehdä myös muuta kuin pelkkiä alo-liikkeitä. Mistä olen täysin samaa mieltä, tylsäksi muuten muuttuu.
Seuraamisessa on vielä paljon tekemistä, jatkuvalla nakkikontaktilla kuitenkin selvittiin sekä hihnalla että hihnatta seuraamisesta. Tuo kontakti karkailee, kun on häiriötä ympärillä. Täällä kotona sisällä Roki on tosi innoissaan tekemässä pelkkää peruasentoa ja seuraamista, se suorastaan pompahtelee paikalleen. Kentällä evvk. Eli kontaktiharjoitusta ja palkkaa 'seuraa'-komennolla. Seuraamisen pitää olla kivaa, ja 'seuraa'-komennon positiivinen kommentti, jolla palkkaa.
Liikkeestä maahanmeno oli ältsin hieno! Tämä on kyllä varma ja selkeä liike. Aloituskontaktin pitää vaan olla hyvä. Muistettava, että sanoessani VALMIS, on oltava koiraan kontakti!
Luoksetulo oli tällä kertaa ihan kiva ja Roki tuli eteen istumaan kohtalaisella draivilla ja kohtalaisen vähällä kyttäämisellä, vaikka emäntä sotki käskyt. Tähän liittyen on muistettava: eri käsky koiran jättöön luoksetuloa tms. varten kuin paikkamakuussa. Paikkamakuuseen vaihdetaan käsky, koska tilanne on niin selkeästi erilainen, kuin muut odottamistilanteet. Luoksetulon jättöön tai muuhun paikallapysymiseen käytössä edelleen 'odota', paikkamakuuseen nyt sitten tästälähin vaikkapa 'vänta' (Hannan ehdotus). :D
Liikkeestä stoppi oli ihan karsea. Kyllä sen arvasinkin. Ensinnä taaskaan ei seuraamisen kontakti ollut hyvä ja liikkeellelähtökin aika hirveä. Jättö ei onnistunut ollenkaan, Roki jäi hiippailemaan perään eikä tiennyt kai mitä pitäisi tehdä. Itse en myöskään reagoi siihen tarpeeksi nopeasti. On opittava nyt vaan antamaan palautetta pian, että eihän höpö tuollainen peli vetele! Käytän ihme kaksoiskäskyä 'seis' 'odota'. Eli tuossakin tilanteessa, mikäli liike ei pysähdy 'seis'-käskyllä, 'odota'-toimii. Hannan mielestä kannattaa käyttää sitkeästi vaan 'seissiä' ja jättää sitä odotattamista vähemmälle. Käsimerkkiä tyrkytän tuohon myös vielä.
Hyppy meni oikein kivasti. Mulle selvisi nyt vasta sekin, ettei koiran loppuasennon suunnalla ole väliä, kunhan se vaan pysähtyy. Tuossakin tilanteessa 'seis'-käskyllä mennään ja 'odota'-käskyä vähemmälle.
Paikkamakuu on siis alo-luokan koesuorituksessa 2 min ja ohjaaja on noin 20 metrin päästä koirasta kasvot koiraan päin. Hannan mukaan koiraan ei kannata katsoa suoraan, muutenkin olla tosi rennosti, ettei viritytä koiraa. Paikkamakuuta ei nyt tänään tehty.
Vauhti teki ruutua ja hyppyä, kun me Rokin kanssa taas vedettiin tuo alo-luokka läpi. Hypyssä pelasivat samaa peliä, mistä meillä viimeksi oli puhetta, eli hyppyytetään koira esteen yli ja teetetään sille vaikka istumista ja maahanmenoa esteen toisella puolella, jonka jälkeen kutsutaan takaisin. Lisäksi myös hyppynoutoa. Kaukoihin saatiin myös neuvoja, kaukojumppaa pitäisi aloitella sillä tavalla, että ihan pitämällä näytetään takajalan oikea paikka, jonka pitää pysyä vaikka asento vaihtuu. Ensin olemalla koiran sivulla, sitten siitä vähitellen eteen siirtyen.
Oli puhetta Vauhdin emännän kanssa, että otetaan muutama treeni yhdessä vielä kesän aikana ja hingutaan sitten taas kurssille ensi syksynä, kun Hanna aloittelee taas ryhmiä.
Treenin jälkeen käytin Rokin vielä Köhniö-järvessä uimassa. Roki jaksaa hyvin ja pitkään ja on ihan innoissaan kepin noutamisesta järvestä.
Heinäkuun puoliväliin olen ilmoittanut Rokin Ouluun kv-näyttelyyn portugalilaiselle tuomarille. Ilmoitin myös Birgitan Saran, joka lähtee myös Nooran esitettäväksi. Huomenna olisikin tarkoitus käväistä Saviolla Nooran kanssa ja testata näyttelytemput Saran kanssa. Varmaan käydään lenkilläkin, jos on hyvä ilma. Sitten me suunnataan Suolahteen ja juhannuksen viettoon!
Seuraamisessa on vielä paljon tekemistä, jatkuvalla nakkikontaktilla kuitenkin selvittiin sekä hihnalla että hihnatta seuraamisesta. Tuo kontakti karkailee, kun on häiriötä ympärillä. Täällä kotona sisällä Roki on tosi innoissaan tekemässä pelkkää peruasentoa ja seuraamista, se suorastaan pompahtelee paikalleen. Kentällä evvk. Eli kontaktiharjoitusta ja palkkaa 'seuraa'-komennolla. Seuraamisen pitää olla kivaa, ja 'seuraa'-komennon positiivinen kommentti, jolla palkkaa.
Liikkeestä maahanmeno oli ältsin hieno! Tämä on kyllä varma ja selkeä liike. Aloituskontaktin pitää vaan olla hyvä. Muistettava, että sanoessani VALMIS, on oltava koiraan kontakti!
Luoksetulo oli tällä kertaa ihan kiva ja Roki tuli eteen istumaan kohtalaisella draivilla ja kohtalaisen vähällä kyttäämisellä, vaikka emäntä sotki käskyt. Tähän liittyen on muistettava: eri käsky koiran jättöön luoksetuloa tms. varten kuin paikkamakuussa. Paikkamakuuseen vaihdetaan käsky, koska tilanne on niin selkeästi erilainen, kuin muut odottamistilanteet. Luoksetulon jättöön tai muuhun paikallapysymiseen käytössä edelleen 'odota', paikkamakuuseen nyt sitten tästälähin vaikkapa 'vänta' (Hannan ehdotus). :D
Liikkeestä stoppi oli ihan karsea. Kyllä sen arvasinkin. Ensinnä taaskaan ei seuraamisen kontakti ollut hyvä ja liikkeellelähtökin aika hirveä. Jättö ei onnistunut ollenkaan, Roki jäi hiippailemaan perään eikä tiennyt kai mitä pitäisi tehdä. Itse en myöskään reagoi siihen tarpeeksi nopeasti. On opittava nyt vaan antamaan palautetta pian, että eihän höpö tuollainen peli vetele! Käytän ihme kaksoiskäskyä 'seis' 'odota'. Eli tuossakin tilanteessa, mikäli liike ei pysähdy 'seis'-käskyllä, 'odota'-toimii. Hannan mielestä kannattaa käyttää sitkeästi vaan 'seissiä' ja jättää sitä odotattamista vähemmälle. Käsimerkkiä tyrkytän tuohon myös vielä.
Hyppy meni oikein kivasti. Mulle selvisi nyt vasta sekin, ettei koiran loppuasennon suunnalla ole väliä, kunhan se vaan pysähtyy. Tuossakin tilanteessa 'seis'-käskyllä mennään ja 'odota'-käskyä vähemmälle.
Paikkamakuu on siis alo-luokan koesuorituksessa 2 min ja ohjaaja on noin 20 metrin päästä koirasta kasvot koiraan päin. Hannan mukaan koiraan ei kannata katsoa suoraan, muutenkin olla tosi rennosti, ettei viritytä koiraa. Paikkamakuuta ei nyt tänään tehty.
Vauhti teki ruutua ja hyppyä, kun me Rokin kanssa taas vedettiin tuo alo-luokka läpi. Hypyssä pelasivat samaa peliä, mistä meillä viimeksi oli puhetta, eli hyppyytetään koira esteen yli ja teetetään sille vaikka istumista ja maahanmenoa esteen toisella puolella, jonka jälkeen kutsutaan takaisin. Lisäksi myös hyppynoutoa. Kaukoihin saatiin myös neuvoja, kaukojumppaa pitäisi aloitella sillä tavalla, että ihan pitämällä näytetään takajalan oikea paikka, jonka pitää pysyä vaikka asento vaihtuu. Ensin olemalla koiran sivulla, sitten siitä vähitellen eteen siirtyen.
Oli puhetta Vauhdin emännän kanssa, että otetaan muutama treeni yhdessä vielä kesän aikana ja hingutaan sitten taas kurssille ensi syksynä, kun Hanna aloittelee taas ryhmiä.
Treenin jälkeen käytin Rokin vielä Köhniö-järvessä uimassa. Roki jaksaa hyvin ja pitkään ja on ihan innoissaan kepin noutamisesta järvestä.
Heinäkuun puoliväliin olen ilmoittanut Rokin Ouluun kv-näyttelyyn portugalilaiselle tuomarille. Ilmoitin myös Birgitan Saran, joka lähtee myös Nooran esitettäväksi. Huomenna olisikin tarkoitus käväistä Saviolla Nooran kanssa ja testata näyttelytemput Saran kanssa. Varmaan käydään lenkilläkin, jos on hyvä ilma. Sitten me suunnataan Suolahteen ja juhannuksen viettoon!
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Herajärven kierros Kolilla
Tulipahan sitten testattua vaelluskunto ja samalla myös retkeily koiran kanssa. Yhteenvetona todettakoon, että uudestaankin kyllä kelpaa Rokin kanssa lähteä. Ongelmia oli lähinnä hihnassa kulkemisen, ylläri, ja pienen tottelemattomuuden kanssa. Telttailu sujui aivan loistavasti. Roki kulki vaelluksen joustavassa liinassa, joka oli kiinnitetty juoksuvyöhön. Lähinnä Ville kuljetti koiraa. Leiripaikoilla pidettiin koiraa myös jonkin verran irti ja sehän ei kauas irtoa, vaan pysyy lauman lähellä. Paimenkoiran elkeet itseasiassa hankaloitti hihnassa liikkumista, koska Rokin piti jatkuvasti tsekkailla, ovatko kaikki neljä ihmistä matkassa. Matkassa oli siis meidän lisäksi myös toinen pariskunta hyviä kavereita.
Maasto yllätti vaativuudellaan, lähes jatkuvaa nousua ja laskua kallionlaitaa ja juurakkoista kivikkopolkua pitkin. Aluetta koskevissa infoissa oli ilmaistu huolenaiheena maaston rapautuminen ja eroosio ja tämän takia retkeilijöitä kehotettiin pysymään merkityillä poluilla. Huoli oli mielestäni erittäin aiheellinen ja tämän takia ihmeteltiinkin, miksi suosittua retkeilyreittiä ei ole sen kummemmin rakennettu. Muutama portaikko pahoihin paikkoihin ja lahoamispisteissä olevien pitkosten kasaaminen helpottaisi niin liikkumista kuin suojaisi myös maastoa.
16.6. torstai
Startattiin kello viisi aamulla liikenteeseen. Perillä Kolilla oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ja kauppareissulla varustautuneina yhdentoista jälkeen. Ukko-Kolin luontokeskukselta päästiin siis puolilta päivin aloittamaan vaellus.
Upeita kansallismaisemia oli nähtävissä heti matkan alusta lähtien. Järvistä, saarista, kallioista ja metsästä nautittiin pitkin reissua näköalapaikoilla, mistä luonnollisesti seurasi paljon ylös-alas -menoa jatkuvasti.
Ekalle päivälle oltiin laskeskeltu noin kymppikilsa taivalta ja leppoisalla tahdilla sitä taitettiin, kiirusta ei ollut. Oltiin kuultu, että alueen juomavesitilanne on kohtalaisen heikko, mikä pitikin paikkansa. Veden keittäminen juomatarkoitukseen ei huvittanut yhtään ja toisaalta, myöskään järvivettä ei ollut liian hyvin tarjolla siihen tarkoitukseen.
Pysähdyttiin pari kertaa matkan aikana vähän pitemmiksi tauoiksi, jotta sai kengät heitettyä jalasta hetkeksi. Rokia ei matka vielä painanut, vaan olisi jaksanut vaikka kuinka vielä rallata kepin kanssa. Kun ihmisistä ei piisannut leikkiseuraa, Roki tyytyi pureksimaan keppiä ja uimaan joessa. Edellisestä seurasi monta oksennusta, Roki ei ole vieläkään oppinut, että kaluttu puunsilppu tulee siitä puolen tunnin päästä oksulla ulos. Uimista Roki harrasti aina tilaisuuden tullen, ekan joen taukopaikalla se yllätti myös kiipeämällä vedestä puolen metrin korkeudella olevalle sillalle.
Ennen yöpymispaikaksi valitsemaamme Ryläyksen kotaa löytyi lähde, josta saimme juoma- ja keittovedet. Kiersimme siis Herajärven kierrosta vastapäivään eli aloitimme taipaleen järven länsipuolta pitkin. Ryläys oli vaara, jonne päästiin järkyttävän pitkällä yhtäjaksoisella ja jyrkällä nousulla. Meinasi kyllä usko siinä loppua kesken. Kota oli hienolla paikalla ja ruokatauon jälkeen jaksettiin vielä Villen kanssa huonen arpaonnen kohdatessa lähteä takaisin alas lähteelle tankkaamaan pullot vielä seuraavaa päivää varten. Roki jäi kaveriemme kanssa Ryläykselle odottamaan.
Illalla tsekattiin vielä ihan Ryläyksen laki ja siellä oleva lintutorni. Maisemat jälleen upeat eikä Rokilla paljon päätä pakottanut jylhillä kallioilla. Itseä sen sijaan hirvitti enemmänkin koiran rohkea liikuskelu kalliomaisemissa.
Ensimmäinen yö nukuttiin autiokodassa Ryläyksen nuotiopaikalla. Leveillä lavereilla nukutti hyvin ja myös Roki nukkui rauhallisesti, mitä nyt muutaman kerran yön aikana kävi pussailemassa kaikki ihmiset. Itse varauduin korvatulpilla, joista olikin iso apu, koska tapanani on vieraassa paikassa tosi paljon kuulostella Rokin liikkeitä. Ville kävi ulkosalla yöllä ja havaitsi suon laidasta kovaa rytinää ja liikettä. Roki ei tähän reagoinut, mutta Ville arveli hirveksi. Seuraavana päivänä kuultiin, että alueella on tehty myös karhuhavaintoja eikä olisi ollut tuossakaan tilanteessa yhtään mahdotonta.
17.6. perjantai
Aamulla jatkettiin kohti Kiviniemeä, joka aiemmin oli Herajärven kierroksen eteläisin piste. Nyt järven eteläpään lahden olisi päässyt kiertämään reittiä pitkin kokonaan, mutta siitä olisi tullut 20 kilometriä lisätaivalta ja meidän suunnitelmaan kuuluikin nyt ylittää järvi Kiviniemen kohdalla olevien salmien ylitse menevällä lautalla ja sillalla.
Toisen päivän maasto Herajärven länsirannalla jatkui erittäin jyrkkäpiirteisenä ja raskaana.
Kiviniemessä olimme puolilta päivin ja pidimmekin oikein hyvänlaisen breikin siellä. Kiviniemessä on matkailutila ja sen nurmikolla istuttiin taukoa. Vettä oli saatavissa ja astiatkin tiskattiin. Taidettiin auringonpaisteessa vähän torkahtaakin. Roki päätyi lopulta tolppaan kiinni, vaikka lupa irtipitämiseenkin saatiin. Tämä sen jälkeen, kun irtipidetty Roki oli käynyt ensin vetämässä isäntäväen kissan safkat portailta ja kaatanut meidän trangian.
Tässä vaiheessa myös Roki alkoi tajuta, että silloin kun pidetäään taukoa, kannattaa oikeasti vaikka ottaa tirsat eikä höntyillä ympäriinsä.
Kiviniemestä lähtiessämme paikan isäntä varoitti käärmeistä. Eikä aiheetta, koska heti kohta seuraavaa niittyä ylittäessämme polulla luikerteli noin 30-senttinen kyy. Tulipahan taas aiheellinen varoitus siitä, miksi kannattaa tietynnäköisillä paikoilla pysytellä tiiviisti poluilla. Eipä päästetty Rokia harhailemaan polulta yhtään puskaan niitty- tai hakkuu-aukeilla.
Ylitimme sitten salmen lautalla, jota kiskottiin itse liikkeelle vaijereiden avulla. Rokia ei hirvitä mitkään uudet kokemukset, alustat tai paikat. Lautallekin meni reippaasti ja päivysti siinä niin kauan, että päästiin yli. On sillä hyvät hermot ja pääkoppa kunnossa, helppo koira kaikissa uusissa tilanteissa! Toinen salmi ylitettiin sitten siltaa pitkin.
Tällä kertaa sitten kaverit kävivät hakemassa vettä läheisestä kaivosta, jonne tuli muutaman sadan metrin pisto polulta. Me odoteltiin sen aikaa polkujen risteyksessä ja vahdittiin rinkkoja. Itikoita tuolla oli aika järkyttävät määrät, meinasi vähän hermoon itellä ottaa. Rokia ei kuitenkaan kauheasti häirinnyt, kyllä sillä silmänympärykset oli syötynä, mutta ei riesaksi asti. Ja kun ötökkä oli lähinnä hyttystä, ei mäkärää, selvittiin vähän helpommalla. Meitä oli varoitettu tuosta Seppälän tilan kaivosta, että viime kesänä veden laatu ei olisi ollut hääppöistä. Nyt ei kuitenkaan mietitty sitä ja ainakin maultaan vesi oli kylmää ja raikasta. Eikä menneet mahat sekaisin.
Kiviniemeä edeltävä Herajärven länsipuoli oli se jyrkempi ja rankempi puoli. Tasaisia pätkiä ei oikeastaan ollut ollenkaan. Matka eteni vähän jouhevammin järven itäpuolella ja jätettiin tuolta perjantai-illalta tarkoituksella pisto Vesivaaralle tekemättä, vaikka paikkaa oli hienoksi näkymiltään kehuttu. Matkaa kertyi perjantaille noin 20 kilometriä jo sinälläänkin.
Leiriytymään päädyttiin Ylä-Murhin telttapaikalle. Polku kulki järven pohjoisosissa Kolin kansallispuistoalueella eikä siellä olisikaan saanut telttailla kuin merkityillä paikoilla. Ylä-Murhi oli entistä laidunaluetta, muutama aitta ja riukuaita piti perinnemaisemaa yllä. Kun sinne päästiin joskus seitsemän jälkeen, satoi jonkin verran vettä. Laitettiin teltat pystyyn ja alettiin ruuanlaittoon. Paikalla leiriytyi myös toinen porukka, kaksi samanikäistä pariskuntaa hekin. Sieltä löytyi samantien myös bortsunomistajat, Nice Try -kasvatti kuulemma kotona. Hauskoja yhteensattumia :).
Telttayö meni ihan mahtavasti. Tämähän nyt oli se, mitä etukäteen jänskättiin. Ettei teltassa nukkumisesta tulisi kellään yhtään mitään. Mutta kun viimein vetäydyttiin yöpuulle ja Roki tuli telttaan ensi kertaa elämässään, se käpertyi viltin päälle ja alkoi unille. Ja nukkui siinä koko yön. Kun aamulla heräiltiin, se könysi meidän väliin lällyteltäväksi. Mutta aivan selvästi matka ja ulkoilu väsytti jo koiraakin kunnolla ja uni maittoi.
18.6. lauantai
Vika päivä oli selvästi sateisin. Kaksi ekaa oltiin säätiedotuksista huolimatta päästy menemään kohtalaisen aurinkoisessa ja lämpöisessä, oikeastaan tosi hienossa kelissä. Yöllä kuitenkaan ei tullut vettä juurikaan ja säilyttiin teltassa kuivina, vaikka tiedossa olikin, että meitin retkeilyteltasta löytyy pienoisia reikiä. Tulevaisuuden hankintalistalta löytyy kyllä telttakin... Vettä tuli sitten tasaiseen tahtiin ripottelemalla. Noin kymppikilsa oli matkaa jäljellä ja se taittui kohtalaisen hyvää tahtia helpommassa maastossa. Jätimme jälleen pari komeaa kohdetta väliin, ei vain virtaa ollut ja toisaalta sääkään ei oikein suosinut maiseman katselua. Matkan varrelta olisi löytynyt Pirunkirkko ja Mäkrävaara. Pidettiin muutama breikki matkan varrella ja edettiin sopivaa vauhtia.
Ikolanaholta löytyi vielä kaivo ja hyvää juomakelpoista vettä, joten päätimme siellä noin kolme kilometriä ennen Ukko-Kolia vielä kokata lounaan. Eväitähän matkassa oli reilusti, olimme viisastuneet parin vuoden takaisesta Kevon reissusta, jossa vähän oltiin niukemmilla ruuilla matkassa. Pidettiin sitten vielä reilu tauko ja syötiin hyvin. Tästä jatkettiin sitten lopulta takaisin Luontokeskus Ukon parkkipaikalle ja autolle, ja olisiko ajoitus parempi voinut olla - aivan kauhea kaatosade alkoi ensimmäistä kertaa koko reissulla juuri silloin, kun avattiin auton ovet.
Tosi hieno reissu oli ja seura mitä parhainta, yhteistyö ja ajoitus toimi, mikä on aika tärkeää tuollaisella reissulla, varsinkin jos pitempään matkattaisiin. Ennen ei oltukaan tuolla kokoonpanolla vaeltamassa oltu. Hulvattomat jutut piristivät myös matkaa ja jotenkin positiivista pilkettä sai myös Rokista, joka kieltämättä on aika huvittava sälli. Hihnassa kulkemisessa oli oikeastaan ainoat vaikeudet, mitä sen kanssa matkassa tuli. Itse totesin kuntoni melko paskaksi ja muutamassa mäessä tuntui kyllä kamalalta. Mutta plussan puolelle reissu kyllä kääntyi huomioiden sen, että jalassa oli lähtöä edeltävänä päivänä ostetut kengät ja selässä myös ensi kertaa uusi rinkka kunnon vaelluksella. Varusteet eivät kyllä pettäneet, mutta aikansa otti, ennen kuin sai säädettyä rinkan välitykset sopiviksi. Samoin jalat säilyivät ilman rakkoja, mutta varret kyllä vaativat vähän nöyrtymistä, nilkkoihin otti ja painoi aikalailla.
Kun päästiin kotiin, Roki veteli sikeitä lähes 24 tuntia yhtä soittoa. Söi ja kävi pienillä lenkeillä välissä. Vielä tänäänkin Roki on ollut sisätiloissa tosi rauhallinen, mutta metsässä löytyi jo kaverista virtaa, heittelin narupalloa ja tehtiin yksi nakkiruutu. Nyt jostain niitä ohjeita tuon jäljen treenaamiseen nakkiruudusta eteenpäin, hyvin Roki työskentelee ruudussa!
Hieno kokemus oli, toivottavasti päästään vielä Lappiin reissuun loppukesästä!
Maasto yllätti vaativuudellaan, lähes jatkuvaa nousua ja laskua kallionlaitaa ja juurakkoista kivikkopolkua pitkin. Aluetta koskevissa infoissa oli ilmaistu huolenaiheena maaston rapautuminen ja eroosio ja tämän takia retkeilijöitä kehotettiin pysymään merkityillä poluilla. Huoli oli mielestäni erittäin aiheellinen ja tämän takia ihmeteltiinkin, miksi suosittua retkeilyreittiä ei ole sen kummemmin rakennettu. Muutama portaikko pahoihin paikkoihin ja lahoamispisteissä olevien pitkosten kasaaminen helpottaisi niin liikkumista kuin suojaisi myös maastoa.
16.6. torstai
Startattiin kello viisi aamulla liikenteeseen. Perillä Kolilla oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ja kauppareissulla varustautuneina yhdentoista jälkeen. Ukko-Kolin luontokeskukselta päästiin siis puolilta päivin aloittamaan vaellus.
Upeita kansallismaisemia oli nähtävissä heti matkan alusta lähtien. Järvistä, saarista, kallioista ja metsästä nautittiin pitkin reissua näköalapaikoilla, mistä luonnollisesti seurasi paljon ylös-alas -menoa jatkuvasti.
Ekalle päivälle oltiin laskeskeltu noin kymppikilsa taivalta ja leppoisalla tahdilla sitä taitettiin, kiirusta ei ollut. Oltiin kuultu, että alueen juomavesitilanne on kohtalaisen heikko, mikä pitikin paikkansa. Veden keittäminen juomatarkoitukseen ei huvittanut yhtään ja toisaalta, myöskään järvivettä ei ollut liian hyvin tarjolla siihen tarkoitukseen.
Pysähdyttiin pari kertaa matkan aikana vähän pitemmiksi tauoiksi, jotta sai kengät heitettyä jalasta hetkeksi. Rokia ei matka vielä painanut, vaan olisi jaksanut vaikka kuinka vielä rallata kepin kanssa. Kun ihmisistä ei piisannut leikkiseuraa, Roki tyytyi pureksimaan keppiä ja uimaan joessa. Edellisestä seurasi monta oksennusta, Roki ei ole vieläkään oppinut, että kaluttu puunsilppu tulee siitä puolen tunnin päästä oksulla ulos. Uimista Roki harrasti aina tilaisuuden tullen, ekan joen taukopaikalla se yllätti myös kiipeämällä vedestä puolen metrin korkeudella olevalle sillalle.
Ennen yöpymispaikaksi valitsemaamme Ryläyksen kotaa löytyi lähde, josta saimme juoma- ja keittovedet. Kiersimme siis Herajärven kierrosta vastapäivään eli aloitimme taipaleen järven länsipuolta pitkin. Ryläys oli vaara, jonne päästiin järkyttävän pitkällä yhtäjaksoisella ja jyrkällä nousulla. Meinasi kyllä usko siinä loppua kesken. Kota oli hienolla paikalla ja ruokatauon jälkeen jaksettiin vielä Villen kanssa huonen arpaonnen kohdatessa lähteä takaisin alas lähteelle tankkaamaan pullot vielä seuraavaa päivää varten. Roki jäi kaveriemme kanssa Ryläykselle odottamaan.
Illalla tsekattiin vielä ihan Ryläyksen laki ja siellä oleva lintutorni. Maisemat jälleen upeat eikä Rokilla paljon päätä pakottanut jylhillä kallioilla. Itseä sen sijaan hirvitti enemmänkin koiran rohkea liikuskelu kalliomaisemissa.
Ensimmäinen yö nukuttiin autiokodassa Ryläyksen nuotiopaikalla. Leveillä lavereilla nukutti hyvin ja myös Roki nukkui rauhallisesti, mitä nyt muutaman kerran yön aikana kävi pussailemassa kaikki ihmiset. Itse varauduin korvatulpilla, joista olikin iso apu, koska tapanani on vieraassa paikassa tosi paljon kuulostella Rokin liikkeitä. Ville kävi ulkosalla yöllä ja havaitsi suon laidasta kovaa rytinää ja liikettä. Roki ei tähän reagoinut, mutta Ville arveli hirveksi. Seuraavana päivänä kuultiin, että alueella on tehty myös karhuhavaintoja eikä olisi ollut tuossakaan tilanteessa yhtään mahdotonta.
17.6. perjantai
Aamulla jatkettiin kohti Kiviniemeä, joka aiemmin oli Herajärven kierroksen eteläisin piste. Nyt järven eteläpään lahden olisi päässyt kiertämään reittiä pitkin kokonaan, mutta siitä olisi tullut 20 kilometriä lisätaivalta ja meidän suunnitelmaan kuuluikin nyt ylittää järvi Kiviniemen kohdalla olevien salmien ylitse menevällä lautalla ja sillalla.
Toisen päivän maasto Herajärven länsirannalla jatkui erittäin jyrkkäpiirteisenä ja raskaana.
Kiviniemessä olimme puolilta päivin ja pidimmekin oikein hyvänlaisen breikin siellä. Kiviniemessä on matkailutila ja sen nurmikolla istuttiin taukoa. Vettä oli saatavissa ja astiatkin tiskattiin. Taidettiin auringonpaisteessa vähän torkahtaakin. Roki päätyi lopulta tolppaan kiinni, vaikka lupa irtipitämiseenkin saatiin. Tämä sen jälkeen, kun irtipidetty Roki oli käynyt ensin vetämässä isäntäväen kissan safkat portailta ja kaatanut meidän trangian.
Tässä vaiheessa myös Roki alkoi tajuta, että silloin kun pidetäään taukoa, kannattaa oikeasti vaikka ottaa tirsat eikä höntyillä ympäriinsä.
Kiviniemestä lähtiessämme paikan isäntä varoitti käärmeistä. Eikä aiheetta, koska heti kohta seuraavaa niittyä ylittäessämme polulla luikerteli noin 30-senttinen kyy. Tulipahan taas aiheellinen varoitus siitä, miksi kannattaa tietynnäköisillä paikoilla pysytellä tiiviisti poluilla. Eipä päästetty Rokia harhailemaan polulta yhtään puskaan niitty- tai hakkuu-aukeilla.
Ylitimme sitten salmen lautalla, jota kiskottiin itse liikkeelle vaijereiden avulla. Rokia ei hirvitä mitkään uudet kokemukset, alustat tai paikat. Lautallekin meni reippaasti ja päivysti siinä niin kauan, että päästiin yli. On sillä hyvät hermot ja pääkoppa kunnossa, helppo koira kaikissa uusissa tilanteissa! Toinen salmi ylitettiin sitten siltaa pitkin.
Tällä kertaa sitten kaverit kävivät hakemassa vettä läheisestä kaivosta, jonne tuli muutaman sadan metrin pisto polulta. Me odoteltiin sen aikaa polkujen risteyksessä ja vahdittiin rinkkoja. Itikoita tuolla oli aika järkyttävät määrät, meinasi vähän hermoon itellä ottaa. Rokia ei kuitenkaan kauheasti häirinnyt, kyllä sillä silmänympärykset oli syötynä, mutta ei riesaksi asti. Ja kun ötökkä oli lähinnä hyttystä, ei mäkärää, selvittiin vähän helpommalla. Meitä oli varoitettu tuosta Seppälän tilan kaivosta, että viime kesänä veden laatu ei olisi ollut hääppöistä. Nyt ei kuitenkaan mietitty sitä ja ainakin maultaan vesi oli kylmää ja raikasta. Eikä menneet mahat sekaisin.
Kiviniemeä edeltävä Herajärven länsipuoli oli se jyrkempi ja rankempi puoli. Tasaisia pätkiä ei oikeastaan ollut ollenkaan. Matka eteni vähän jouhevammin järven itäpuolella ja jätettiin tuolta perjantai-illalta tarkoituksella pisto Vesivaaralle tekemättä, vaikka paikkaa oli hienoksi näkymiltään kehuttu. Matkaa kertyi perjantaille noin 20 kilometriä jo sinälläänkin.
Leiriytymään päädyttiin Ylä-Murhin telttapaikalle. Polku kulki järven pohjoisosissa Kolin kansallispuistoalueella eikä siellä olisikaan saanut telttailla kuin merkityillä paikoilla. Ylä-Murhi oli entistä laidunaluetta, muutama aitta ja riukuaita piti perinnemaisemaa yllä. Kun sinne päästiin joskus seitsemän jälkeen, satoi jonkin verran vettä. Laitettiin teltat pystyyn ja alettiin ruuanlaittoon. Paikalla leiriytyi myös toinen porukka, kaksi samanikäistä pariskuntaa hekin. Sieltä löytyi samantien myös bortsunomistajat, Nice Try -kasvatti kuulemma kotona. Hauskoja yhteensattumia :).
Telttayö meni ihan mahtavasti. Tämähän nyt oli se, mitä etukäteen jänskättiin. Ettei teltassa nukkumisesta tulisi kellään yhtään mitään. Mutta kun viimein vetäydyttiin yöpuulle ja Roki tuli telttaan ensi kertaa elämässään, se käpertyi viltin päälle ja alkoi unille. Ja nukkui siinä koko yön. Kun aamulla heräiltiin, se könysi meidän väliin lällyteltäväksi. Mutta aivan selvästi matka ja ulkoilu väsytti jo koiraakin kunnolla ja uni maittoi.
18.6. lauantai
Vika päivä oli selvästi sateisin. Kaksi ekaa oltiin säätiedotuksista huolimatta päästy menemään kohtalaisen aurinkoisessa ja lämpöisessä, oikeastaan tosi hienossa kelissä. Yöllä kuitenkaan ei tullut vettä juurikaan ja säilyttiin teltassa kuivina, vaikka tiedossa olikin, että meitin retkeilyteltasta löytyy pienoisia reikiä. Tulevaisuuden hankintalistalta löytyy kyllä telttakin... Vettä tuli sitten tasaiseen tahtiin ripottelemalla. Noin kymppikilsa oli matkaa jäljellä ja se taittui kohtalaisen hyvää tahtia helpommassa maastossa. Jätimme jälleen pari komeaa kohdetta väliin, ei vain virtaa ollut ja toisaalta sääkään ei oikein suosinut maiseman katselua. Matkan varrelta olisi löytynyt Pirunkirkko ja Mäkrävaara. Pidettiin muutama breikki matkan varrella ja edettiin sopivaa vauhtia.
Ikolanaholta löytyi vielä kaivo ja hyvää juomakelpoista vettä, joten päätimme siellä noin kolme kilometriä ennen Ukko-Kolia vielä kokata lounaan. Eväitähän matkassa oli reilusti, olimme viisastuneet parin vuoden takaisesta Kevon reissusta, jossa vähän oltiin niukemmilla ruuilla matkassa. Pidettiin sitten vielä reilu tauko ja syötiin hyvin. Tästä jatkettiin sitten lopulta takaisin Luontokeskus Ukon parkkipaikalle ja autolle, ja olisiko ajoitus parempi voinut olla - aivan kauhea kaatosade alkoi ensimmäistä kertaa koko reissulla juuri silloin, kun avattiin auton ovet.
Tosi hieno reissu oli ja seura mitä parhainta, yhteistyö ja ajoitus toimi, mikä on aika tärkeää tuollaisella reissulla, varsinkin jos pitempään matkattaisiin. Ennen ei oltukaan tuolla kokoonpanolla vaeltamassa oltu. Hulvattomat jutut piristivät myös matkaa ja jotenkin positiivista pilkettä sai myös Rokista, joka kieltämättä on aika huvittava sälli. Hihnassa kulkemisessa oli oikeastaan ainoat vaikeudet, mitä sen kanssa matkassa tuli. Itse totesin kuntoni melko paskaksi ja muutamassa mäessä tuntui kyllä kamalalta. Mutta plussan puolelle reissu kyllä kääntyi huomioiden sen, että jalassa oli lähtöä edeltävänä päivänä ostetut kengät ja selässä myös ensi kertaa uusi rinkka kunnon vaelluksella. Varusteet eivät kyllä pettäneet, mutta aikansa otti, ennen kuin sai säädettyä rinkan välitykset sopiviksi. Samoin jalat säilyivät ilman rakkoja, mutta varret kyllä vaativat vähän nöyrtymistä, nilkkoihin otti ja painoi aikalailla.
Kun päästiin kotiin, Roki veteli sikeitä lähes 24 tuntia yhtä soittoa. Söi ja kävi pienillä lenkeillä välissä. Vielä tänäänkin Roki on ollut sisätiloissa tosi rauhallinen, mutta metsässä löytyi jo kaverista virtaa, heittelin narupalloa ja tehtiin yksi nakkiruutu. Nyt jostain niitä ohjeita tuon jäljen treenaamiseen nakkiruudusta eteenpäin, hyvin Roki työskentelee ruudussa!
Hieno kokemus oli, toivottavasti päästään vielä Lappiin reissuun loppukesästä!
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Tokoa kouluttajan johdolla
Hannan tokotreeneissä oltiin tänään. Oli kivaa ja Roki oli toooooosi pätevänä! Nauratti myös sivustakatsojia temppuilulla. Jokin liike ei onnistunut ollenkaan mun käskytyksellä, ite kämmin tai Roki ei tajunnut. Kun sitten sain Hannalta lisäohjeita, Roki kävi hyppäämässä esteen tai juoksi pönöttämään keskelle ruutua, että mitä te oikein siellä höpisette, osaan nämä aivan mainiosti... On se aika kettu :). Tässäpä vähän muistiinpanoja tulevia treenejä varten.
Ruutu: Saatiin paljon kehuja tekemisestä, Roki olikin varma ruudun kanssa. Lähetykset läheltä ja kaukaa, 'ruutu'-komennolla. Lähetyksiä myös jättäen koira seisomaan eri sivuille tai ruudun reunaan, itse lähettäessä kuitenkin aina samalla paikalla seisten. Kosketusalustaa pois ruudusta vähitellen, voi piirtää rinkulan ruutuun merkiksi. 'Seis'-komento oikea-aikaisesti, ei saa palkata väärästä paikasta/asennosta. Palkkaukseen voi käyttää myös lelua, vaihtelevasti. Lelu pitää jaksaa heittää kaukaakin ruutuun :D. Rokin pitää pysähtyä ruutuun kunnolla, annetaan vaikka kaksi käskyä.
Nouto: Edelleenkin tehdään vaiheittain. Roki näytti kyllä tosi taitavaa osaamista ja intoa. Sain kehuja hyvin tehdystä pohjatyöstä ja hyvästä suhteesta koiran kanssa. Heitettävä kapula paljon pitemmälle. Palkkaus takaisintuontivaiheessa vauhdista. Roki ennakoi välillä ja sylkee tosi ajoissa kapulan jo pois, mutta ei saa odottaa niinkään kauan, että Roki pysähtyisi kapula suussa. Täytyy jotenkin vaan saada lennosta palkka jälleen oikea-aikaisesti. Lisäksi Hanna suositteli, että tehdään iloista vauhtinoutoa lelulla. Tämähän ei ole mikään ongelma, jokaikinen päivä melkein sitä pelataan :).
Noudon luovutusta tehtiin erikseen. Pakkoluovutusta pitäisi treenata myös. Koira istumaan selkä nurkkaanpäin ja pieni kapula suuhun. Rokin pitää pitää kapulaa paikallaan suussa, ei saa pureksia tai lillutella kielellä. Voi pitää kuonosta kiinni. Alussa pikkuhetki rauhallisena riittää, palkka nakilla heti. Jos tekee noutokapulalla edessä istumisesta, pitää antaa kapula koiralle kuonon korkeudelta.
Hyppy: Pitkästä aikaa! Ei varmaan olla talven jälkeen toko-hyppyä tehty, vaikka naapurista saatiin este lahjoituksena. Käskysanana on 'este' erotukseksi agilityn hypystä. Tehtiin niin, että Hanna seisoi toisella puolella ja minä toisella. Roki meni aika hyvin esteen yli, pari kertaa yritti kiertää. Voidaan treenata laittamalla namikupit palkkausta varten molemmin puolin estettä. Hypyn jälkeen olevaa namikuppia voi pikkuhiljaa siirtää sivummaksi, kun hypyn suorittaminen alkaa varmistua. Treenata kannattaa myös niin, että hyppyyttää Rokin toiselle puolen ja sitten teettää temppuja sillä ollen itse toisella puolella hyppyä. Sitten hypyn yli takaisin. Tärkeää muistaa: Ei saa vapauttaa koiraa tulemaan hypyn jälkeen takaisin esteen sivulta. Aina joko palkkaus viemällä nami koiralle, kun koira odottaa hypyn jälkeen tai palkkaus, kun koira on tullut hypyn yli takaisin.
Myös hyppynouto lelulla onnistui mainiosti. Tätä Hanna kokeili huvikseen - no problem!
Seuraaminen: Tähän ei Rokilla enää riittänyt kärsivällisyyttä, normaali tekemisen vire puuttui. En saanut kunnolla kontaktia. En jaksa kuvailla suoritusta, siitä ei juuri ole kerrottavaa. Ohjeena tuli jatkaa imutusta, lyhyitä matkoja, auton kiertämistä ja seinänvierustoja. Lisäksi voi pitää lelua kainalossa ja palkata ylhäältä päin. On kuulemma ihan terveellistä nuorelle urokselle päästä joskus luvan kanssa ryysimään päälle, tämä siis, kun palkkaa lelulla ylhäältä niin, että koira saa itse napata lelun.
Nyt seuraava ohjattu koulutus on jo ensi viikolla. Vähän typerää, koska me ollaan nyt puolet ajasta vielä reissussa. Täytyy katsoa, pitäisikö sitä siirtää.
Ruutu: Saatiin paljon kehuja tekemisestä, Roki olikin varma ruudun kanssa. Lähetykset läheltä ja kaukaa, 'ruutu'-komennolla. Lähetyksiä myös jättäen koira seisomaan eri sivuille tai ruudun reunaan, itse lähettäessä kuitenkin aina samalla paikalla seisten. Kosketusalustaa pois ruudusta vähitellen, voi piirtää rinkulan ruutuun merkiksi. 'Seis'-komento oikea-aikaisesti, ei saa palkata väärästä paikasta/asennosta. Palkkaukseen voi käyttää myös lelua, vaihtelevasti. Lelu pitää jaksaa heittää kaukaakin ruutuun :D. Rokin pitää pysähtyä ruutuun kunnolla, annetaan vaikka kaksi käskyä.
Nouto: Edelleenkin tehdään vaiheittain. Roki näytti kyllä tosi taitavaa osaamista ja intoa. Sain kehuja hyvin tehdystä pohjatyöstä ja hyvästä suhteesta koiran kanssa. Heitettävä kapula paljon pitemmälle. Palkkaus takaisintuontivaiheessa vauhdista. Roki ennakoi välillä ja sylkee tosi ajoissa kapulan jo pois, mutta ei saa odottaa niinkään kauan, että Roki pysähtyisi kapula suussa. Täytyy jotenkin vaan saada lennosta palkka jälleen oikea-aikaisesti. Lisäksi Hanna suositteli, että tehdään iloista vauhtinoutoa lelulla. Tämähän ei ole mikään ongelma, jokaikinen päivä melkein sitä pelataan :).
Noudon luovutusta tehtiin erikseen. Pakkoluovutusta pitäisi treenata myös. Koira istumaan selkä nurkkaanpäin ja pieni kapula suuhun. Rokin pitää pitää kapulaa paikallaan suussa, ei saa pureksia tai lillutella kielellä. Voi pitää kuonosta kiinni. Alussa pikkuhetki rauhallisena riittää, palkka nakilla heti. Jos tekee noutokapulalla edessä istumisesta, pitää antaa kapula koiralle kuonon korkeudelta.
Hyppy: Pitkästä aikaa! Ei varmaan olla talven jälkeen toko-hyppyä tehty, vaikka naapurista saatiin este lahjoituksena. Käskysanana on 'este' erotukseksi agilityn hypystä. Tehtiin niin, että Hanna seisoi toisella puolella ja minä toisella. Roki meni aika hyvin esteen yli, pari kertaa yritti kiertää. Voidaan treenata laittamalla namikupit palkkausta varten molemmin puolin estettä. Hypyn jälkeen olevaa namikuppia voi pikkuhiljaa siirtää sivummaksi, kun hypyn suorittaminen alkaa varmistua. Treenata kannattaa myös niin, että hyppyyttää Rokin toiselle puolen ja sitten teettää temppuja sillä ollen itse toisella puolella hyppyä. Sitten hypyn yli takaisin. Tärkeää muistaa: Ei saa vapauttaa koiraa tulemaan hypyn jälkeen takaisin esteen sivulta. Aina joko palkkaus viemällä nami koiralle, kun koira odottaa hypyn jälkeen tai palkkaus, kun koira on tullut hypyn yli takaisin.
Myös hyppynouto lelulla onnistui mainiosti. Tätä Hanna kokeili huvikseen - no problem!
Seuraaminen: Tähän ei Rokilla enää riittänyt kärsivällisyyttä, normaali tekemisen vire puuttui. En saanut kunnolla kontaktia. En jaksa kuvailla suoritusta, siitä ei juuri ole kerrottavaa. Ohjeena tuli jatkaa imutusta, lyhyitä matkoja, auton kiertämistä ja seinänvierustoja. Lisäksi voi pitää lelua kainalossa ja palkata ylhäältä päin. On kuulemma ihan terveellistä nuorelle urokselle päästä joskus luvan kanssa ryysimään päälle, tämä siis, kun palkkaa lelulla ylhäältä niin, että koira saa itse napata lelun.
Nyt seuraava ohjattu koulutus on jo ensi viikolla. Vähän typerää, koska me ollaan nyt puolet ajasta vielä reissussa. Täytyy katsoa, pitäisikö sitä siirtää.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Hellettä ja kesäsuunnitelmia
Alkoipas loma nyt kertakaikkisen upeilla säillä! Nyt on viikon verran kohta ollut helteistä kesäkeliä. Ilmeisesti alkuviikosta viilenee. Sikäli hyvä, että Rokin kanssa pääsee sitten treenailemaan. Nyt on poika ollut aika reporanka, kuuma sää verottaa. Pitempi lenkki on voitu tehdä vasta illalla ja treenaaminen on ollut vähissä. Lisäksi itikkakausi on käynnistynyt todenteolla ja mäkäräisistä on sekä itselle että Rokille aikalailla kiusaa. Mahanalus ja silmäkulmat on koiralla syötyinä. Onneksi ei nuo puremajäljet tunnu juuri kiusaavan Rokia, se ei hankaa niitä eli ne eivät varmaan juuri kutia.
Toissailtana käväistiin mökillä. Paikka on metsän keskellä järven rannassa ja arvata saattaa, että siellä niitä ötököitä piisasi. Roki kuitenkin oli aivan onnessaan järvestä ja kävi pulahtamassa monta kertaa uimassa sekä kepin perässä että omin päin. Virkistyi siitä silmin nähden ja sai hurjia hepulikohtauksia, jotka pistivät koiran rallaamaan mökin ympäri ihan pöllönä.
Kotona onneksi on viileää alakerrassa. Varsinkin eteisen laattalattia on Rokille mieluisa, kuten viime kesältäkin muistettiin.
Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Kolille kolmeksi päiväksi vaeltamaan. Itikat kyllä huolettaa minua, enemmän tosin itseni kuin Rokin takia. Mulla ei hermo meinaa kestää ininää ja ötökkäpilveä ympärillä. Ihan menee järki niiden kanssa, vaikka siis mitään kummempia allergiaoireita niistä ei tule. Ennemmin vaan ei pää kestä. Toivotaan ensi viikolla vähän ilman viilenemistä ja tuulisempaa keliä, niin olisi vähän helpompaa. Mulla on varusteetkin vähän niin ja näin kunnossa. Rinkka on kyllä uusi ja hyvä, mutta kengät kappaleina ja nekin ovat vain Salomonin retkeilykengät, eivät kunnon vaellusjalkineet. Gore-kalvo ainakin on mennyttä ja ne kastuvat läpi, jos on märkää. Saa nähdä, vieläkö ostaisin koeajoon uudet kengät ensi viikolle. Onpahan sitten vaan jalat paskana, jos uusilla kengillä lähtee saman tien rinkka selässä päiväreissuille.
Tuleepahan testattua myös Roki ja telttailu. Vähän jännittää, saako itse nukuttua reissussa ollenkaan, jos koira on kovin levoton. Korvatulpat ainakin on ihan pakollinen setti itselle. Meillä on onneksi ihan tilava kolmen hengen teltta, jossa koirakin varmasti menee. Luulisi Rokia väsyttävän, jos pitkät päivät ilman varsinaisia nukkumataukoja kuljetaan. Mutta uudet tilanteet tietysti ovat aina vähän outoja. Koli on kansallispuistoaluetta ja koira tulee pitää kytkettynä. Eli ihan hurjaa höntyämistä ei ole luvassa. Kiinostavaa testata joka tapauksessa!
Tämä vaellusharrastus on kyllä meihin pienen kipinän sytyttänyt ja Lappi houkuttaa vielä loppukesästä. Kaksi vuotta sitten valloitettiin Utsjoella Kevon kanjoni ja haaveissa siintelee vielä jonain päivänä Kebnekaise. Viime kesänä jäi pitempi vaellus väliin, mutta tehtiin Lapin rundilla kuitenkin muutama päiväretki Saana-tunturilla ja Ylläksellä. Tälle loppukesälle suunniteltiin jälleen Utsjokea, mutta tällä kertaa itäosia eli Sevettijärvi-Pulmanki -reittiä.
Toissailtana käväistiin mökillä. Paikka on metsän keskellä järven rannassa ja arvata saattaa, että siellä niitä ötököitä piisasi. Roki kuitenkin oli aivan onnessaan järvestä ja kävi pulahtamassa monta kertaa uimassa sekä kepin perässä että omin päin. Virkistyi siitä silmin nähden ja sai hurjia hepulikohtauksia, jotka pistivät koiran rallaamaan mökin ympäri ihan pöllönä.
Kotona onneksi on viileää alakerrassa. Varsinkin eteisen laattalattia on Rokille mieluisa, kuten viime kesältäkin muistettiin.
Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Kolille kolmeksi päiväksi vaeltamaan. Itikat kyllä huolettaa minua, enemmän tosin itseni kuin Rokin takia. Mulla ei hermo meinaa kestää ininää ja ötökkäpilveä ympärillä. Ihan menee järki niiden kanssa, vaikka siis mitään kummempia allergiaoireita niistä ei tule. Ennemmin vaan ei pää kestä. Toivotaan ensi viikolla vähän ilman viilenemistä ja tuulisempaa keliä, niin olisi vähän helpompaa. Mulla on varusteetkin vähän niin ja näin kunnossa. Rinkka on kyllä uusi ja hyvä, mutta kengät kappaleina ja nekin ovat vain Salomonin retkeilykengät, eivät kunnon vaellusjalkineet. Gore-kalvo ainakin on mennyttä ja ne kastuvat läpi, jos on märkää. Saa nähdä, vieläkö ostaisin koeajoon uudet kengät ensi viikolle. Onpahan sitten vaan jalat paskana, jos uusilla kengillä lähtee saman tien rinkka selässä päiväreissuille.
Tuleepahan testattua myös Roki ja telttailu. Vähän jännittää, saako itse nukuttua reissussa ollenkaan, jos koira on kovin levoton. Korvatulpat ainakin on ihan pakollinen setti itselle. Meillä on onneksi ihan tilava kolmen hengen teltta, jossa koirakin varmasti menee. Luulisi Rokia väsyttävän, jos pitkät päivät ilman varsinaisia nukkumataukoja kuljetaan. Mutta uudet tilanteet tietysti ovat aina vähän outoja. Koli on kansallispuistoaluetta ja koira tulee pitää kytkettynä. Eli ihan hurjaa höntyämistä ei ole luvassa. Kiinostavaa testata joka tapauksessa!
Tämä vaellusharrastus on kyllä meihin pienen kipinän sytyttänyt ja Lappi houkuttaa vielä loppukesästä. Kaksi vuotta sitten valloitettiin Utsjoella Kevon kanjoni ja haaveissa siintelee vielä jonain päivänä Kebnekaise. Viime kesänä jäi pitempi vaellus väliin, mutta tehtiin Lapin rundilla kuitenkin muutama päiväretki Saana-tunturilla ja Ylläksellä. Tälle loppukesälle suunniteltiin jälleen Utsjokea, mutta tällä kertaa itäosia eli Sevettijärvi-Pulmanki -reittiä.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Iltapuhteella
ISÄNTÄ: Nousee nojatuolista. "Pitäsköhän toi koira ruokkia?"
EMÄNTÄ: "Mmmmmhh kai sen vois."
ISÄNTÄ: Lässyttäen, "Olitkohan itkän puupelolla nälkä? Onko nälkä? Haluisko pupelo luokaa?"
ROKI: Häntää heiluttaen, läähättää.
Isäntä kömpii keittiöön ja laittaa nappulat kuppiin.
Palaa istumaan nojatuoliin, kunhan on ensin paahtanut itselleen leipää ja napannut sipsipussin kylkiäiseksi. Hakee vielä unohtuneen tee-mukin.
15 min myöhemmin.
ROKI: Hengittää raskaasti ulos. Hengitys vinkuu.
EMÄNTÄ: "Annoiksä Rokille ruokaa?"
ISÄNTÄ: Silmät tiiviisti tietsikan ruudussa. "Joo." Nostaa katseen kohti eteistä. "Roki, vapaa!"
Meitin koira alkaa nätisti hanskata paikkamakuuta :D.
EMÄNTÄ: "Mmmmmhh kai sen vois."
ISÄNTÄ: Lässyttäen, "Olitkohan itkän puupelolla nälkä? Onko nälkä? Haluisko pupelo luokaa?"
ROKI: Häntää heiluttaen, läähättää.
Isäntä kömpii keittiöön ja laittaa nappulat kuppiin.
Palaa istumaan nojatuoliin, kunhan on ensin paahtanut itselleen leipää ja napannut sipsipussin kylkiäiseksi. Hakee vielä unohtuneen tee-mukin.
15 min myöhemmin.
ROKI: Hengittää raskaasti ulos. Hengitys vinkuu.
EMÄNTÄ: "Annoiksä Rokille ruokaa?"
ISÄNTÄ: Silmät tiiviisti tietsikan ruudussa. "Joo." Nostaa katseen kohti eteistä. "Roki, vapaa!"
Meitin koira alkaa nätisti hanskata paikkamakuuta :D.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Toko-treenejä
Kaiken koulutohinan keskellä on vähän tokoilu päässyt unohtumaan. Nyt on ollut ohjatuista treeneistäkin tosi pitkä tauko, seuraavat taitaakin olla vasta parin viikon päästä ja edellisistä on aikaa. Nyt kuitenkin parina iltana on ehditty ihan tuohon viereiselle pihakentälle vähän touhuamaan. Olen pyrkinyt nyt etukäteen suunnittelemaan, mitä tehdään ja minkä verran. Toimii ihan hyvin, eikä epäonnistumisia väsymisen takia tule juurikaan.
Parit treenit ollaan nyt tehty niin, että sidon Rokin tolppaan kiinni siksi aikaa, kun valmistelen paikkoja. Roki tekee sinä aikana paikkamakuun ja toisen sitten treenin lopuksi, kun keräilen kamoja. Toiminut aivan loistavasti! Roki jaksaa katsella hyvin ja rauhassa, kun touhuan. Pientä häiriötäkin aina saadaan, koska pihatie kulkee ihan vierestä ja toisella puolella on isomman tien risteys.
Vihdoinkin sain hankittua jonkinlaista pyykkinarua ruutunaruksi ja jopa löysin pienet merkkitötteröt kulmiksi. Olen vienyt kosketusalustan ruutuun ja tehnyt sekä ruudun vierestä, että kauempaa lähetyksiä. Roki menee alustalle aivan mainiosti myös ´ruutuun´-käskyllä. Olen lähettänyt koiraa eri sivuilta, jotta hahmottaisi itse ruudunkin. Kunnianhimo tässä meni viimeksi pykälän liian pitkälle. Olen nimittäin aina lopuksi ottanut yhtä suoritusta varten kosketusalustan pois ruudusta, ja Roki on silti löytänyt paikan tosi hienosti! Eilen sitten päätin ottaa alustan pois ja lähetinkin Rokin ruutuun eri sivulta, mistä suurin osa toistoista oli tehty. No koira juoksi ruudun ympäri vaan rinkiä, kun ei tajunnut mihin pitäisi mennä... Askel taaksepäin siis, muistutus emännälle, ettei intoile liikaa :).
Nouto on parantunut ihan hurjasti myös. Ostin siis jo aiemmin keväällä isomman kapulan ja se oli aluksi outo. Lisäksi Hannan ohjeiden mukaan pilkottiin nouto kolmeen osaan ja pääasiassa ollaankin treenattu noissa palasissa. Roki odottaa erittäin hyvin heiton ajan. Palkkaan siitä. Sitten lähetän Rokin noutamaan ja kun se tulee vauhdilla kapula suussa luo, nakkaan menosuuntaan lelun. Ihan erikseen on sitten tehty noudon luovutusta, yleensä niin, että lasken kapulan Rokin nenän alle, peruutan pari askelta ja Roki tuo kapulan siltä etäisyydeltä. Roki tekee luovutuksen eteen, koska pk-lajit edelleen siintää myös mielessä ja siellä tottistellessa kapula pitää luovuttaa eteen. Nämä vaiheet sujuvat nyt kyllä tosi kivasti!
Ollaan tehty myös luoksetuloja teemalla iloinen ilme. Kyttäys onkin vähentynyt, kun lelulla palkkaaminen lopetettiin. Vieläkin usein vapautan koiran kehuilla heti lähdön jälkeen, mikä lisää riemukkuutta luoksetulossa edelleen. Palkkauksen teen vaihtelevasti joko mennen kyykkyyn ja kääntäen selän koiralle tai välillä myös otan ihan loppuun asti istumaan eteen. Jälkimmäistä kuitenkin vain, jos fiilis on ollut hyvä ensin muissa suorituksissa.
Ohjelmassa on ollut myös seuraaminen ja namipelit. Seuruuta olen nyt tehnyt ainoastaan ja vain jatkuvalla imutuksella ja korkeintaan viittä askelta kerrallaan. Käännöksiä ollaan kyllä tehty. Välillä seuruutan seinän tai auton vierustalla. Itsekin olen käynyt nyt kätevämmäksi nakin pitäjäksi ja koira kulkee mielestäni kohtuu suoraan sivulla. Joka kerta tehdään myös muutama hanurinkäyttöharjoitus eli Roki joutuu hakemaan perusasentoa välillä myös peruuttaen tai kääntyen ja peruuttaen.
Onpas ollut nyt hauskaa tuo tokoilukin! Ja hauskemmaksi edelleen muuttuu huomenna, kun LOMA ALKAA! Kymmenen viikkoa lomaa (tai mun tapauksessa työttömyyttä) sitten edessä. Huomiseksi härdellipäiväksi Roki menee Tiinalle ja Jannelle hoitolapseksi. Vien sen aamulla työmatkalta Liepeelle. Ja aivan varmasti käyn samalla kurkkaamassa pienen mustavalkoisen, Piika-pennelin :).
Parit treenit ollaan nyt tehty niin, että sidon Rokin tolppaan kiinni siksi aikaa, kun valmistelen paikkoja. Roki tekee sinä aikana paikkamakuun ja toisen sitten treenin lopuksi, kun keräilen kamoja. Toiminut aivan loistavasti! Roki jaksaa katsella hyvin ja rauhassa, kun touhuan. Pientä häiriötäkin aina saadaan, koska pihatie kulkee ihan vierestä ja toisella puolella on isomman tien risteys.
Vihdoinkin sain hankittua jonkinlaista pyykkinarua ruutunaruksi ja jopa löysin pienet merkkitötteröt kulmiksi. Olen vienyt kosketusalustan ruutuun ja tehnyt sekä ruudun vierestä, että kauempaa lähetyksiä. Roki menee alustalle aivan mainiosti myös ´ruutuun´-käskyllä. Olen lähettänyt koiraa eri sivuilta, jotta hahmottaisi itse ruudunkin. Kunnianhimo tässä meni viimeksi pykälän liian pitkälle. Olen nimittäin aina lopuksi ottanut yhtä suoritusta varten kosketusalustan pois ruudusta, ja Roki on silti löytänyt paikan tosi hienosti! Eilen sitten päätin ottaa alustan pois ja lähetinkin Rokin ruutuun eri sivulta, mistä suurin osa toistoista oli tehty. No koira juoksi ruudun ympäri vaan rinkiä, kun ei tajunnut mihin pitäisi mennä... Askel taaksepäin siis, muistutus emännälle, ettei intoile liikaa :).
Nouto on parantunut ihan hurjasti myös. Ostin siis jo aiemmin keväällä isomman kapulan ja se oli aluksi outo. Lisäksi Hannan ohjeiden mukaan pilkottiin nouto kolmeen osaan ja pääasiassa ollaankin treenattu noissa palasissa. Roki odottaa erittäin hyvin heiton ajan. Palkkaan siitä. Sitten lähetän Rokin noutamaan ja kun se tulee vauhdilla kapula suussa luo, nakkaan menosuuntaan lelun. Ihan erikseen on sitten tehty noudon luovutusta, yleensä niin, että lasken kapulan Rokin nenän alle, peruutan pari askelta ja Roki tuo kapulan siltä etäisyydeltä. Roki tekee luovutuksen eteen, koska pk-lajit edelleen siintää myös mielessä ja siellä tottistellessa kapula pitää luovuttaa eteen. Nämä vaiheet sujuvat nyt kyllä tosi kivasti!
Ollaan tehty myös luoksetuloja teemalla iloinen ilme. Kyttäys onkin vähentynyt, kun lelulla palkkaaminen lopetettiin. Vieläkin usein vapautan koiran kehuilla heti lähdön jälkeen, mikä lisää riemukkuutta luoksetulossa edelleen. Palkkauksen teen vaihtelevasti joko mennen kyykkyyn ja kääntäen selän koiralle tai välillä myös otan ihan loppuun asti istumaan eteen. Jälkimmäistä kuitenkin vain, jos fiilis on ollut hyvä ensin muissa suorituksissa.
Ohjelmassa on ollut myös seuraaminen ja namipelit. Seuruuta olen nyt tehnyt ainoastaan ja vain jatkuvalla imutuksella ja korkeintaan viittä askelta kerrallaan. Käännöksiä ollaan kyllä tehty. Välillä seuruutan seinän tai auton vierustalla. Itsekin olen käynyt nyt kätevämmäksi nakin pitäjäksi ja koira kulkee mielestäni kohtuu suoraan sivulla. Joka kerta tehdään myös muutama hanurinkäyttöharjoitus eli Roki joutuu hakemaan perusasentoa välillä myös peruuttaen tai kääntyen ja peruuttaen.
Onpas ollut nyt hauskaa tuo tokoilukin! Ja hauskemmaksi edelleen muuttuu huomenna, kun LOMA ALKAA! Kymmenen viikkoa lomaa (tai mun tapauksessa työttömyyttä) sitten edessä. Huomiseksi härdellipäiväksi Roki menee Tiinalle ja Jannelle hoitolapseksi. Vien sen aamulla työmatkalta Liepeelle. Ja aivan varmasti käyn samalla kurkkaamassa pienen mustavalkoisen, Piika-pennelin :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)