Loppukoe

Loppukoe jälkikurssilta suoritettu. Harmi kyllä jostain syystä kepit eivät nousseet tällä kertaa. Jäljellä pysyttiin hienosti, ainakin kouluttajan mukaan, kun hän kuvasi ajamaansa reittiä. Vain yhden kepin Roki nosti itse, sitä edellisen poimin minä. Työ oli kuitenkin Rokilta normaalia rauhallisempaa ja tosi tarkkaa. En tiedä, miksi kepit eivät nousseet, ehkä en ollut itse tarpeeksi tarkka ja luotin jo siihen, että Roki ilmaisee selvemmin palikat. Toinen voisi olla, etten leikittänyt narulla Rokia yhtään etukäteen, enkä myöskään vilautellut keppejä. Jos se jotenkin orientoitui pelkkään jälkeen. Tuulistakin oli, ehkä se meni vähän sivussa jäljestä?

Jossitella voi, mutta ei tällä oikeasti ollut enää mitään merkitystä. Tuo kurssi on saanut meidät tekemään tosissaan töitä ja kehitystä on tullut huikeasti. Myös minun oma luotto Rokiin on parantunut todella paljon. Ja johan nämä meidän viimeaikaiset treenit ovat näyttäneet, että varmuus hommassa on hyvä ja kepit sujuvat kyllä mainiosti. Joku vaan vähän vippasi tänään.

Tästä on hyvä jatkaa, aika sopivalta lajilta tuntuu sekä koiralle että minulle! Ja jostain syystä olen ihan hurahtanut ryysimään paskaisissa vaatteissa pitkin umpipöpelikköjä. :D

Viimeiset hionnat ennen loppukoetta

Tänään tehtiin viimeinen treenijälki ennen kurssin loppukoetta. Ajeltiin Lievestuoreen kylkeen ja Birgitta teki Rokille jäljen. Jälki oli varmastikin nyt lähellä sitä, mitä huomisen koejälkikin. Se vanheni ehkä runsaat puoli tuntia.

Janalla mentiin taas ensin pitkäksi, mutta pistän kyllä sen jälleen mun piikkiin. En tavallaan antanut koiralle mahdollisuutta lähteä jäljelle, olin itse menossa vaan suoraan janan loppuun. Pöllöä. Pakitettiin vähän ja Roki ampaisi jäljelle ja taaskin takuuvarmasti oikeaan suuntaan.

Kaikki kepit nousivat ihan huipusti. Yleensä se vaikein ensimmäinenkin keppi nousi hyvin. Ehkä kolmannen kepukan jälkeen vauhti vähän rauhoittui, kauheaa ryysimistä oli alku. Jäljellä pysyttiin oikein mallikkaasti, ainoastaan yhden metsäautotien/metsäkoneen jäljen ylityksen kohdalla vähän meni pyörimiseksi. Annoin koiran ihan rauhassa työskennellä, ja jälki löytyikin ongelmitta uran toiselta puolen lopulta.

Kepeiltä Roki lähtee tosi vauhdilla eteenpäin ja Birgitan kanssa mietittiin, kannattaisiko Rokin vaan antaa ampaista suoraan matkaan, kun jäljellehän se kuitenkin pyrkii. Mutta siinä voi ongelmaksi tulla, etten itse ehdi mukaan ja liina on tuhannella solmulla mun ja koiran ympärillä. Kutsun siis edelleen Rokin viereen ja pienen hetken rauha ennen jatkoa.

Mutta ei mitään valittamista, kyllä se hienosti jäljestää! Oikein kiva lähteä huomenna kokeilemaan sitä loppukoetta! Jatkossa sitten jäljestetään niin kauan kuin kelejä riittää, mutta tuskin ihan näin tiiviillä tahdilla kuitenkaan. Samoin sitä esineruutua pikkuhiljaa treenaamaan. Talvi tottistellaan ja ehkäpä sitten ensi keväänä se BH-koe edessä :).


Illalla oli vielä tokotreenit. Roki oli yllättävän rauhallinen, oisko ehkä johtunut sitten päivän pitkästä jäljestä. Toisaalta pidin nyt odotuksen ja ohjeenannon aikana aina namit pois käsistä, jolloin Roki ei komentanutkaan mua ollenkaan. Huomattavasti vähemmän myös taukojen aikana huomioin koiraa ja tuntui toimivan. Se makailikin aika paljon. Tosin nyt virekin oli vähän hukassa. Sitä ei huvittanut perusasento...

Paikkamakuu 1 minuutti. Jätin koiran, nousi välissä. Jätin uudestaan, tällä kertaa namia nenän alle. Pysyi hyvin, vaikka naapuri nousi. Pitää vähitellen tuota täkyä siirtää vaikka kauemmaksi.

Tehtiin perusasentoa. Vähitellen saatava käsi-/vartaloapua pienemmäksi, koska sivulletulo ei onnannut ollenkaan, jos mulla oli nami oikeassa kädessä. Kouluttaja kannusti pitämään hihnaa vasemmalla ja namia oikealla ja tämä meinasi jo olla mun motoriikallekin liikaa :D. Yllättävän hyviä seuraamispätkiä me kuitenkin saatiin näinkin aikaiseksi, ehkä imutusseuraaminen alkaa tuottaa tulosta - eihän me muuta seuraamista ollakaan tehty viime aikoina.

Perusasentoa haettiin myös käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan. Näitähän me ollaan tehty tosi paljon aina siitä lähtien, kun Roki oppi peruuttamaan. Sujuvatkin tosi hienosti. Ja Roki lukee mun kroppaa ihan millimetritarkkuudella, koska jos käännyn juuri oikealla tavalla hieman vajaasti, Roki istuu suoraan, muuten vinoon. Hauskoja erilaisia tapoja tulla sivulle tuossa vasemmassa käännöksessä tuli nähtyä toisilta kurssilaisilta. Joku pomppi kahdella jalalla ja toinen kiersi pitkän lenkin, koska ei osannut peruuttaa. Roki vaan pomputtaa takapuolta ja on miltei istuallaan koko käännöksen ajan.

Seuraamisessa pelkkiä liikkeellelähtöjä palkalla. Ei imuttamalla vaan juurikin se palkka oikeassa kädessä. No kokeillaan tätä nyt vaihteeksi. Toisaalta sillä oli parantavaakin vaikutusta. Roki on nimittäin seurannut todella väljästi ja innottomasti viime aikoina, jos en ole imuttanut. Nyt kun se nami olikin oikeassa kädessä, vaikkei nenän edessä, Rokin ilme oli parempi ja myöskin etäisyys.

Liikkeestä maahanmeno. Meinasi olla vaikeaa, kuten on viime aikoina ollut. Alkoi kuitenkin toistoilla toimia, tosin vähän verkkaisesti. Ensin tarvittiin kaksi käskyä, mutta lopuksi selvittiin yhdellä. Liikkeestä maahanmenoa myös niin, että peruutin koiran edellä.

Hyppy. Roki kuumeni pelkän esteen näkemisestä eikä kuunnellut minua. Meinasi olla työ ja tuska saada sivulle. Pari ihan kivaa hyppyä lopulta saatiin. Pelkkä seis-komento riittää stoppaamaan koiran, mutta varmistella vielä täytyy, että se jaksaa odottaa paikallaan seisten, kun menen palkkaamaan.

Ihan kivat treenit oli, ja onpa mukava treenata tuolla hallilla vaan neljän koirakon ryhmässä! Roki viihdytti myös yleisöä kääntymällä selälleen ketarat pystyssä kertaalleen pelkästään, kun vilkaisin sitä. Ei ole tuollaista opetettu...

Jälkikoira

Jee jee! Jäipä huippuhyvä fiilis tämän illan jälkitreeneistä! Kyllä me rohjetaan mennä loppukokeeseen, joka muuten on ensi viikon perjantaina. Olen jopa niin innoissani tällä hetkellä, että mielessä pyörii jälkikokeetkin jo ensi kesää ajatellen. Mutta pitäis kai sitä esineruutua myös alkaa ajamaan sisään ja ai niin, se tottis...

Todellakin, ne kepit nousee ja hienosti. Rokin jäljestystyyli muuttui tosiaan täysin ja kertalaakista silloin, kun jätettiin nakit pois jäljeltä. Vauhtia on paljon ja veto on kova. Toisaalta vetoon voi vaikuttaa myös se, että valjaat toimivat nyt ja se ei ole kivuliasta koiralle. Roki ei häiriinny yhtään siitä, että jarrutan tosi voimakkaasti. Hyvin Roki pysyy jäljellä ja erotan nyt jo aika hyvin, milloin ollaan poissa reitiltä. Roki myös ikään kuin ilmoitttaa sen minulle tosi pian katsahtamalla minuun.

Tämän päivän jäljen teki toinen kurssilainen. Jäljelle merkittiin ainoastaan janan alku, muita merkkejä ei ollut. Kaksi virhettä, jotka tehtiin, meni minun piikkiin. Kolmas moka Rokille ;). Silti en voisi tyytyväisempi olla!

Olin ensin liian tehokas janalla, ajattelin, että jälki menisi kauempaa, mitä se todellisuudessa meni, enkä välittänyt, vaikka Roki selkeästi havaitsi jäljen. Meni vähän pyörimiseksi, palasin takaisin janalla, Roki haki hetken takajälkeä ja ampaisi sitten äärimmäisen varmana oikeaan suuntaan.

Toinen moka tuli kulmassa. Keppi oli kutakuinkin kulman kohdalla ja en osannut sitä arvata. Jotenkin lähdin päättäväisesti sitten siitä kulmasta suoraan. Roki kuitenkin seuraa sitä mun ohjailua jonkin verran, joten se sitten lähti sinne, mihin minäkin. Meni taas ihan selkeästi pyörimiseksi, palattiin takaisin ja Roki otti kulman jälleen erinomaisen varmasti. Mun pitäisi vaan muistaa luottaa koko ajan koiraan! Se on niin hieno ja se tietää! :D

Kepit nousivat ihan superhyvin, Rokin kannustuksen tarve on vähentynyt koko ajan ja nyt se jo lähtee itsenäisesti tuomaan keppiä. Vetoleikki edelleen palkkana, vähän ongelmia vaan on sen lelun luovutuksen kanssa. Roki haluaa vaan jatkaa vetoa eikä mielellään päästä lelusta irti. Tämän asian kanssahan on jo väännetty pitkään. Sitten kun lelu kuitenkin irtoaa, on Roki välittömästi valmis jatkamaan jälkeä. Eli ei mitenkään jää haikailemaan leikin perään. Se on kyllä hienoa, kun motivaatio kaikkeen on niin korkea! Ei tule palkkaamisongelmia Roksun kanssa.

Vaadin tosiaan kuitenkin Rokilta pienen rauhoittumisen ennen kuin kepiltä voi jäljestämistä jatkaa. Janan alussa vaadin istumaan, mutta keppien jälkeen riittää, että Roki tulee suunnilleen sivulle, seisoo rauhassa ja katsahtaa jäljen suuntaan. Sitten voidaan taas mennä. Viime viikolla Roki oli tosi nihkeä kuuntelemaan minua, nyt on parit viime treenit sujunut paljon paremmin.

Viimeinen keppi ei sitten noussut. Luulen syyksi sitä, että loppupalkkapurkki oli muutaman metrin päässä kepistä ja Rokin pää nousi. Se otti varmaankin ilmavainun purkista. Oikeastaan ne purkit on ihan tarpeettomia jäljellä. Jos haluan loppupalkaksi nakkia, voisin antaa sen ihan hyvin taskusta viimeisellä kepillä. Sikäli kuitenkin tuo ruokapalkka lopussa sopisi ehkä hyvin, että Rokin olisi hyvä rauhoittua, kun jälki loppuu. Ettei jää päälle.

Toko-porsas

Merkit viittaavat siihen, ettei meillä olekaan kasvamassa toko-koira vaan toko-porsas. Porsastelu ilmenee tonkimisena, nuuhkuttamisena, röhkimisenä, vinkumisena ja sikailuna.

Päätin nyt sitten pitkän pähkäilyn jälkeen lähteä tokokurssille pitkästä aikaa. Taitavilla Tassuilla mennään taas kymmenen kerran pätkä. Oli kyllä aika rankka setti koiralle tuo eka treeni, paikalla jotain 12 koirakkoa ja hirveän paljon odottamista. Ja odottaminen piti suorittaa nätisti peruasennossa... No, tämä oli lähinnä häiriöharjoitus, jatkossa treenataan pienemmissä tasoryhmissä. Meidän alokasluokkaan tähtäävään sakkiin tuli viisi koiraa.

Olenkin vähän kysymysmerkkinä: ? Pitäisikö antaa koiran vaan katsella, vinkua, repiä sinne tänne ja ignorata sen touhut ja odottaa, että se rauhoittuu? Siis silloin kun ei ole meidän vuoro. Vai pitäisikö sitä koko ajan rauhoitella, keksiä tekemistä, työntää nakkia turpiiniin? Kumpikaan ei jotenkin tunnu hyvältä idealta. Miksi Roki ei vain voi rauhoittua vaikka makoilemaan ja kattelemaan? Niinhän muidenkin koirat tekee. Mutta ei, Rokilla pitää olla kierrokset neljässä tonnissa koko ajan.

Intoa kyllä oli ja oikein kivaa virettä. Silloin kun siis tapahtui jotain. Perusasentoa Roki hakee ihan liekeissä. Seuraaminen meni vähän niin ja näin, kontaktit karkaili, vaikka imutinkin. Hajut hallin pohjassa kiinnosti. Toiset koirat ei niinkään. Tällä kertaa liikkeestä seisominen oli ihan takuuvarma, maahanmeno taas oli ihan inhaa. Rokia ei huvittanut liikkeestä mennä maahan, ellen kyykistynyt mukana. Ihme homma, tämähän oli ihan tykki liike aiemmin.

Joo, perusasennossa odottelu oli aika tuskaa. Paikkaistuminen sen sijaan oli ihan jännä harjoitus. Koirat ringissä istumassa ja omistajat siirtyivät keskelle. Sitten vaihdoimme paikkaa eri koirien eteen. Roki pönötti tosi hienosti. Odotti kyllä pienintäkin merkkiä, että milloin saa liikkua, mutta ei lähtenyt vaan istui.

Paikkamakuutreeni meni kyllä yllättävän hyvin. Minuutin jaksoi pysyä kohtalaisen nätisti paikallaan (ei ainakaan noussut, vähän vaihtoi vaihtoi kylkeä ja katseli). Olin noin viiden metrin päässä ja yritin olla rennosti... Jatkoimme paikkamakuuharjoituksia sitten niin, että omistajat tekivät kaikennäköistä koiran edessä. Roki kesti oikein hyvin pään raapimisen, käsien pyörittelyn ja kyykkyyn menon, mutta hyppääminen ilmaan oli sille liikaa :D. Saatoin kyllä sen arvata, ollaanko ehkä joskus lenkkipolulla spurtiteltu koiraa pomppimalla... Se innostuu ihan kamalasti siitä..

Luoksetulo oli ihan nappi. Pysyi hyvin istumassa ja tuli riemuisasti laukalla eteen istumaan.

Kyllä se vaan on niin, että Rokin juttuja ovat nuo vauhdikkaat ja hauskat puuhailut, mutta odottaminen on ihan hanurista.


Illan päätti vielä Villen tekemä jälki. Kulmat oiottiin ihan sutjakkaasti ilmeisesti ilmavainulla pää pystyssä, oli kuulemma merkattukin nauhalla kulmat, mutta jäi multa kyllä näkemättä. Sen sijaan keppejä nousi neljästä kolme, joten kai me aika iso osa sitten kuljettiin jäljelläkin. Ja loppupurkki löytyi.

Ne kepit siis nousee!!!! JEEE! :D

Rymypäivä pusikossa

Ihan mahtava syyssää sattui tälle viikonlopulle, aurinko paistoi kirkkaan kuulaalta taivaalta, ilma jo vähän kirpakka, mutta paisteessa lämmintä. Lähdettiin Suolahteen jeesailemaan taimikon raivauksessa. Puolimetriset kuusentaimet piti kaivaa heinikosta ja vatukosta esiin, ja riehua vesurin kanssa pajukot nurin, ettei lumi paina talvella kasvillisuuden päällä taimia lyttyyn. Rakkojahan se tiesi käsiin, mutta olipa mukavaa nollata töistä kuplivaa päätä (en ole kolmeen yöhön nukkunut kunnolla, kun työt pyörii mielessä) oikein perusfyysisellä työllä.

Roki nautti koko pienen koiran sydämellä päivästä pusikossa. Se railatti ympäri metsää ja hakkuuaukkoa kokonaiset kolme-neljä tuntia. Pitkin ojaa, kiveltä toiselle, hurjilla loikilla ja ihan kauhealla kaahotuksella sekä kamalalla tappomeiningillä kantojen kimpussa. :D Vähän hirvittikin, koska maasto oli tosi epätasaista, kivikkoa ja suonsilmäkettä siellä täällä. Lisäksi aamulla olivat kuulemma törmänneet yhteen maa-ampparipesäänkin. Onneksi ei ampiaisia tai kärmeksiä päivällä tiellemme tullut. Maa-ampiaiset ovatkin tänä kesänä/syksynä kuulemma olleet useammankin kaverin ja kaverin koiran riesana. Jännä juttu, koska en ole koskaan (kopkop) törmännyt ampiaispesään maassa.

Jos nyt itselläkin tällä hetkellä on aika reporanka olo, niin on kyllä Rokikin ihan ventti. Sillä ei pysy silmät ollenkaan auki. Pitäisi vielä sen tassut ja varpaat tsekkailla, ettei nyt ole repinyt itseään mihinkään tänään. Varulta vaan, ei se mitenkään vaikuta itseään teloneelta (vaikka uhkaavan lähellä heilahtavaa vesuriakin se pari kertaa kävi...).


Jäljellä ollaan sitten otettu iso harppaus eteenpäin. Birgitta kannusti viime viikolla kokeilemaan jälkeä ilman mitään nameja. Olin todella skeptinen, itsestä tuntuu kai vaan niin uskomattomalta ajatukselta, että Roki voisi sellaisen jäljen metsästä löytää. Tämä kokeilu nyt kuitenkin sen takia, että Roki ei nosta keppejä ollenkaan, jos jäljellä on nakkia. Käytiinkin Liepeellä tekemässä pari jälkeä torstaina yhdessä. Ja onpa se pieni vaan hieno! Niin nousi kepit kuin vettä vaan jäljeltä! Roki tuo käteen asti, kun vähän kannustaa. Itsellä vaan meinasi olla haastavaa seurata koiraa niin tarkkaan, että huomaisin sen hetken, kun Roki nostaa kepin. Toistaiseksi se nimittäin tarvitsee tosiaan vähän kannustusta, jotta se tuo kepin ohjaajalle. Mutta meininki oli siis täysin toinen keppien kanssa tällaisella jäljellä, jossa ei ollut namia. Vetoleikki palkkana kepistä.

Roki vetää ihan mielettömällä vauhdilla nyt näitä nakittomia jälkiä. Joutuu tosissaan jarruttamaan. Sen kierrokset nousevat vielä siitä vetoleikistä. Mutta kyllä se löytää jäljen todella hyvin ja ottaa kulmatkin edelleen tarkkaan. Ohjatuissa treeneissä meillä nousi kaverin tekemältä jäljeltä 4/6 keppiä ja eilen, kun tein itse jäljen, taisi nousta myös se 4/6. Uskon, että pääsyy sille, että kaikki kepit eivät nouse, on etten vaan huomaa ilmaisua ja en kannusta oikealla hetkellä. Paljon opittavaa vielä itsellä koiran lukemisesta. Tuntuu vaan, että oma keskittyminen jakaantuu niin moneen asiaan. Pitää pysyä puskissa pystyssä, pitää kerätä merkit, kepit, jarruttaa koiraa, selvitellä liinaa, seurata pysytäänkö jäljellä ja samalla yrittää vilkuilla mitä koira puuhaa.

Mutta nyt voi kyllä lähteä loppukoejäljelle ilman tuskailua, Roki löytää jäljen ilman namia! Varmaan suurin este onnistumiselle on se, että minä olen epävarma. En aio enää merkata treenijälkiä kovinkaan tarkkaan. Pitää pystyä luottamaan siihen, että Roki pysyy jäljellä ja toisaalta, että minä erotan Rokin käyttäytymisestä, onko se jäljellä vai ei.

Jäljellä

Päivitystahti on himpan hidastunut, kun mitään ihmeellistä ei koiran ja perheen elämään kuulu. Agility on edelleen tauolla, osittain Rokin ontumisen ja osittain koutsin kipeilyn vuoksi. Jälkeä ollaan tehty ja hihnalenkkiä.

Jälkikurssia ei taida enää olla kuin pari kertaa käymättä. Kieltämättä loppukoejälki kuulostaa ihan mahdottomalta, siinä vaiheessa jäljelle ei laiteta namia ollenkaan ja merkkejä jäljellä ei myöskään ole. Keppejä pitäisi se kuusi poimia. Olen vähentänyt nameja jäljeltä nyt aika paljon ja edelleenkin se jälki löytyy, tosi hienosti menee kulmat ja muutenkin työskentely on pääsääntöisesti rauhallista ja tarkkaa. Mutta kepit eivät nouse ollenkaan. Teen säännöllisesti pelkkiä "keppijälkiä" Rokin kanssa niin, ettei jäljellä ole mitään muuta palkkaa kuin kepit. Silloin Roki tuo kepit mulle ja palkkaan leikillä. Mutta mikäli jäljellä on nameja, kepit ignorataan täysin.

Olen nyt löytänyt yleensä meidän kepit jäljeltä, kun olen jättänyt kepin alle palkkaa enemmän ja Roki siis on pysähtynyt kepeille syömään nameja.

Nuo keppijäljet olen tehnyt niin, että Roki on edelleen nähnyt jäljen teon. Pitäisi varmaan nyt kokeilla kertaalleen niin, että tekisin jonkin helpon aika suoran jäljen, jossa olisi pelkästään keppejä ja loppupalkka. Antaisin jäljen vanheta normaalisti ja ennen jäljelle lähtöä vielä leikittäisin Rokia kepeillä. Täytynee testata..

Viikko rauhallista menoa

Roki ei arvosta yhtään! Siis rauhallista menoa. Viime päivityksessä kirjoittelin, että Roki on ontunut viime sunnuntain aksatreeneistä lähtien. Viikolla ontuminen pikkuhiljaa vähentyi, mutta oireilee siis edelleen. Enää jalka ei mene alta, mutta käynti on välillä sellaista keinuvaa, joten joku siellä vielä kaihertaa. Uintia ja hierontaa voisi harkita nyt palauttavana.

Nyt siis ollaan viikko kuljettu pelkkiä hihnalenkkejä, melko lyhyitä sellaisia. Yllättävänkin hyvin Roki on sopeutunut rauhallisempaan menoon. Jälkiä ollaan kuitenkin tehty ja ainakin eilinen jälki sujui tosi hyvin! Vaihtelevasti nuo ovat nyt kulkeneet. Viime torstain jälkitreenit olivat täysi floppi. Illat pimenevät jo aika vauhtia ja meidän treenivuoro on ollut myöhään. Viime viikolla käytännössä aloitettiinkin jo ihan hämärässä. Jälki alkoi taas janalta ja tällä kertaa siihen teki vieras ihminen häiriöjäljen. Aikamoista säätämistä oli tuo jäljen tekeminen, mutta aivan pelleilyksi homma meni Rokilta. Lähdettiin miltei heti koiran kanssa ajamaan jälkeä - otsalamput päässä. Etukäteen jänskäsin, ottaako Roki häiriötä pahasti lamppuni valokeilasta. Ei häirinnyt. Mutta sen sijaan toisen koiranomistajan lamppu häiritsi, se tuikki jonkin matkan päässä metsässä. Rokilla ei jäljestämisestä tullut mitään, se löysi kyllä jäljen janalta hienosti, mutta torppasi sitten hanurinsa mättäälle, tuijotti valopistettä ja puhkui ja puhisi.

Tilanne oli melko koominen, arvasinkin, että Roki ei kestä tuollaista häiriötä. Ihme kyllä sain sen usutettua seuraamaan jäljen loppuun asti. Ilmavainulla tosin varmasti mentiin pitkät pätkät, vauhti oli niin kova. Välillä taas istuttiin ja puhistiin. Joo-o, purkit löytyivät, mitään hajua ei ole mulla, häiritsikö häiriöjäljet Rokia ja kymmenestä kepistä maastoon jäi seitsemän, kolme löysin itse. Oikeasti, kyllä Roki ainakin yhden niistä kolmesta nosti, muttei vaan tuonut mulle asti. Että sellainen treeni.

Eilen jäljestys tosiaan taas sujui hirmu hienosti. Jäljellä ei ollut häiröjälkiä, mutta kolme polunylitystä tehtiin ja ne menivät täysin varmasti. Työskentely oli tällä kertaa rauhallista ja tarkkaa. Janalta Roki lähti takajäljelle, mutta korjasi itsenäisesti. 90 asteen kulmia jäljellä oli kolme ja kaikki otettiin tarkkaan, yhdellä Roki pyörähti kerran ympäri. Olen vähentänyt nyt namia itse kulmasta, sitä ennen ja sen jälkeen on vielä tiheässä. Muuten namia on joka kolmannesta joka viidenteen askeleeseen. Poluilla enemmän. Vaikeissa paikoissa kävelen vielä kukonaskelilla, mutta muuten melko normaalilla askelpituudella.


Onnahtelun lisäksi riesana Rokilla on viime viikosta alkaen olleet vuotavat silmät. Pientä tulehdusta mahdollisesti, koska näyttävät kutisevan ja luomet ja valkuaiset punoittavat selvästi. Tähän asti olen vain putsaillut keitetyllä vedellä, eikä tila ainakaan ole pahentunut.

Jälkivaljaat menivät vaihtoon, koska päättelimme Annen kanssa, että Rokin jäljestysongelmat (yökkiminen ja heinänsyönti) johtuivat valjaista. Uskon kyllä tuohon diagnoosiin, Rokin valjaiden mahanalushihnan yläosa painoi suoraan kurkkuun rintalastan yläpuolelle. Roki vetää välillä jäljellä ja tunne on varmaan ollut ihan todella ärsyttävä, kun koira vielä painaa pään alas jäljestäessä. Nyt testissä on Vekin husky-valjaat ja ainakaan tähän mennessä ei vastaavia ongelmia ole ollut. Pitänee teetättää itselle Rokille omat samanlaiset, ne kun käyvät myös juoksuvyön kanssa. Eihän niillä Rokin vanhoilla valjailla ole enää mitään käyttöä, koska niissä ei kerta kaikkiaan voi vetää.