Kyllä se siitä...

Tänään jatkettiin sitten tokoilua omassa ryhmässämme. Ihan niin pyllystä ei ollut tämä treeni, mutta tulipahan taas todettua, miten Roki vie mammaa ihan satanolla.

Tein huolellisen esityön illan treeneille tänään. En ainakaan halunnut hallille ylivireää otusta, joten tänään oli alle kaksi lenkkiä, joista toinen melkein puolitoista tuntia pitkin poikin polkuja ja hankia Aittovuoressa solmua heitellen. Sen lisäksi tänään siivottiin koko kämppä enemmän tai vähemmän koko päivä siihen käyttäen, joten koira ei joutanut ottamaan päiväunia ollenkaan. Roki siis ei paineistu juurikaan siivoamisesta, ei stressaa imurista tms., mutta eipähän vaan nuku, jos kotona liikutaan ja riehutaan. Sitten vielä pientä temppuilua ja tokottelua lenkin päätteeksi ja treenien alle.

Roki olikin kivasti rauhallisempi hallilla, selkeästi jopa vähän väsynyt, ja ryhmän tutut koirakot eivät virittäneet liiaksi. Se jopa odotteli perusasennossakin nätisti. Rokia voi huoleti pitää myös irti hallissa, ryhmän muut koirat eivät käyttäydy arvaamattomasti ja Roki pysyy lähellä ja tulee kutsusta.

Paikkamakuu meni tänään hienosti, reilun kolmen minuutin pätkä, jonka aikana puolet koirakoista teki seuruuta. Ryhmässä ei ole kuin viisi koirakkoa, mutta joka tapauksessa häiriötä. Vähän pyöri pää Rokilla ja kaksi kertaa laski leuan alas maahan, mutta ei kääntynyt lonkalle. Paikalla pysyminen oli varmaa.  Lauantaina jouduin palauttamaan Rokin makuulle kolmesti ja silloin olin noin kolmen metrin päässä koirasta koko makuun. Tänään olin hallin vastakkaisella seinustalla.

Seuraaminen oli vaihteeksi kontaktiltaan heikkoa. Hyvistä käännöksistä piti palkata ja Roki selvästi ymmärsi harjoituksen aikana, mistä palkka tulee ja käännöksissä kontakti parani loppua kohti.

Liikkeestä seisomista ja luoksetulon stoppia tehtiin myös. Nyt on jäänyt seisominen heitteille, kun ollaan keskitytty liikkeestä maahanmenoon ja niin vähän ollaan treenattu, että ei kovin monipuolista ole ollut. Seisominen valuikin nyt pahasti tai vaihtoehtoisesti Roki tarjosi istumista (?) tai maahanmenoa. Tuo istuminen kyllä ihmetyttää, koska ei olla tehty liikkeestä istumista yhtään. Paitsi lauantain treeneissä kaksi kertaa. Jäiköhän sieltä jotain päälle? Mutta älköön kukaan nyt huolestu tästä kadonneesta stopista, siihen on lääkkeet, kuten ennenkin on huomattu (ja peräti tiedän ne toimivat tropit). Muutamassa päivässä saadaan se kuntoon - jos treenataan.

Kaukoista maahan-istu -siirtyminen paranee koko ajan! Sivupalkalla ollaan tehty hyvän neuvon ansiosta kotosalla ja Rokin pylly pysyy paikallaan. Välillä toimii myös ilman käsimerkkiä, mutta olen sitä käyttänyt, koska sitä saa käyttää. Kahden metrin etäisyydeltä toimii nyt myös ilman sivupalkkaa. Pitemmällä etäisyydellä alkaa lipsua.

Kauheinta tänään oli perusasento. Roki puijaa minua tässä. Ei tule ykköskäskyllä eikä aina vartaloavullakaan. Osaa asian täydellisesti, olen ihan varma, mutta tykkää noudattaa käskyä pilkulleen vain, jos mulla on nami valmiina vasemmassa kädessä. Olohuoneessa toimii hyvin myös ilman namia. Hallilla ei toimi yhtään, esittää, ettei ymmärrä mitä sanon. Tuli todistettuakin se, ettei Roki oikeasti mitään käsiohjausta tarvitse. Tälläisen epätoivoisen perusasennon yrittämisen yhteydessä sitten sujautin vasemman käden taskuun - ja Roki pomppasi suoraan asentoon sivulle. En siis ohjannut enkä edes ottanut nakkia esiin, laitoin vain käden taskuun. Perusasento oli kuitenkin meillä jo johonkin väliin tosi vahvakin.

Kouluttaja oli sitä mieltä, että en saa liian kauan maanitella koiraa perusasentoon, se tietää, että kaivan ennen pitkää nami esiin ja kas, tavoite on saavutettu. Jos Roki ei tottele käskyllä ja korjauskäskyllä, ei muuta kuin siirrän koiran oikeaan paikkaan. Jossain määrin tämäntyyppinen fyysinen ohjaaminen arveluttaa, mutta olen tiettyjä temppuja treenatessa kyllä käyttänyt koiran siirtelyä ja Roki kestää sen mainiosti ja myös ymmärtää ja oppii. Sain läksyksi testata nyt järjestelmällisesti tätä ja todellakin vaatia perusasentoa johdonmukaisesti.

No, ihan ei ole niin epätoivoinen olo kuin lauantain jäljiltä. Mukavaa on myös nyt olla hiihtolomalla ja ehtiä touhuta monenlaista myös Rokin kanssa. Kyllä se siitä...

Hirveetä räpellystä

Taidan kohta luopua treenikuvausten kirjoittamisesta kokonaan, me otetaan vain takapakkia koko ajan. Ei näitä kehtaa enää muiden luettavaksi laitella. Ja syy on kyllä ihan minussa. Nyt tuntui tämän päivän treenien jälkeen taas siltä, että en hanskaa Rokia ollenkaan ja olen sen kanssa ihan hukassa, ei mitään otetta. Tosiaan, syy on siinä, että kaikista uhoamisista huolimatta en ole jaksanut treenata omalla ajalla säännöllisesti saati sitten eri ihmisten ja koirien kanssa. Ihan on turha kuvitella, että voitaisiin edistyä ja suhde kehittyä, jos yhdessä ei tehdä muuta kuin lenkkiä.

No itseään voi kyllä ruoskia, mutta objektiivisesti katsottuna kyllä yksi opettavainen osasyy tämän päivän treenien heikolle menolle oli myös uusi ryhmä. Me ollaan tokoiltu lähes samassa ryhmässä nyt  melkein puoli vuotta ja koirat ja ihmiset eivät herätä enää Rokissa suuria tunteita. Koska maanantaina ei päästy treeneihin, oltiin nyt sitten korvaamassa jatkokurssin ryhmässä tänään. Paljon uusia hajuja ja tyyppejä. Ja yksi kappale ihanaa bortsunarttua. Pipsa meinasi olla Rokille aivan ylivoimainen. Pitkään aikaan Roki ei ole treeneissä haukkunut tylsyyttään, nyt vinkuminen oli jatkuvaa ja välillä myös huutoa Pipsan perään.

Olipahan hyvä havaita, millaista työskentely Rokin kanssa vieraassa seurassa voi olla. Ihan noin koettakin ajatellen. Kertoo myös siitä, mitä pitäisi tehdä ja treenata, jos me aiotaan kokeeseen.

En taida jaksaa kirjoittaa treenin harjoitteista muuta kuin että olivat kyllä kivoja ja vaihtelevia, mutta me ei kyllä saatu mitään aikaan. Kontakti oli kateissa. Pari hyvää maahanmenoa kuitenkin, niitä nyt on tehtykin.

Roki kävi hierojalla

Sain vihdoinkin varattua Rokille hieronta-ajan ja eilen käytin sen Naukkarisen Annella. Aika hurahti nopeasti, melkein puolitoista tuntia Rokia käsiteltiin! Kokemus oli mullekin ensimmäinen laatuaan ja opettavainen sekä kiinnostava.

Roki käyttäytyi kuulemma tyypilliseti nuorelle ensikertalaiselle eli ei meinannut liikoja välittää ikävämmistä tuntemuksista. Roki rauhoittui kyllä tosi nätisti hierottavaksi ja itse olin apuna koko ajan pitämällä sitä paikallaan. Heti jos hieroja löysi jonkin tiukemman kohdan, Roki meinasi pompata ylös ja päätti tehdä lähtöä. Rauhoitteluun upposi aikaa varmaankin aika paljon.

Lihaskunto oli Annen mielestä hyvä tuon ikäiselle koiralle eikä rasvaa ollut ylimääräisiä, hoikka poika. Muistaakseni hän sanoi myös, että Rokista huomaa, että on päässyt liikkumaan monipuolisesti. Pitkät selkälihakset olivat oikein hyvässä kunnossa ja jumeja ei ollut. Takapäässä sen sijaan etureidet kirrasivat, tätä hieroja hiukan ihmetteli, koska lantion seudulla ei ollut jumeja ja yleensä koiralla lantion ongelmat heijastuvat etupuolelle. Roki ei antanut venyttää oikeastaan ollenkaan etureisiä ja sainkin sitten hyviä ohjeita niiden kotivenytyksiin. Rokia pitääkin nyt tarkkailla, venytteleekö se itse. Mun oli pakko sanoa, että en ole kyllä kiinnittänyt siihen huomiota. Nyt pitää kannustaa ja kehua, jos Roki venyttelee omin päin.

Kaiken kaikkiaan enemmän jumeja löytyi koiran oikealta puolelta, on kuulemma tokokoiralle yleistä seuraamisen yksipuolisuuden takia. Muistaakseni nämä jumit tuntuivat Rokin kyljissä. Ohjeina oli muistaa seuruuttaa välillä myös oikealla puolella ja tehdä vaikka pujottelua tai kahdeksikkoa jalkojen välissä palautteluna tokotreenistä, jotta taivutusta molemmille puolille tulee.

Enemmän jännitystä oli sitten lavoissa ja kun kerroin näistä meidän peruuttelu- ja käsinseisontaharjoituksista, hieroja piti todennäköisenä syynä juurikin niitä. Tätähän olin itsekin miettinyt ja asia kiinnosti. Painon kasaantuminen etuosalle ei kuitenkaan ole "normitila" koiralle. Myös lavanseudun ja olkapäiden venyttelyyn saatiin neuvoja.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin Roki oli hierojan mukaan hyvässä kunnossa ja mitään isompaa ongelmaa ei ole. Aktiiviselle harrastuskoiralle, joka kuitenkin on ihan peruskunnossa, voisi olla hyvä käydä hierottavana kaksi kertaa vuodessa. Ajattelin, että Roki olisi ollut tuon session jälkeen ihan voipunut ja vedellyt illan sikeitä, mutta katin kontit. Ihan perus itsensä se oli kotona ja haastoi leikkiin minkä ehti. Piti kuitenkin vähän rauhallisempi ilta nyt viettää, jotta palautuu hieronnasta.

Sitä saa mitä tilaa

Ville treenasi Rokin kanssa olohuoneessa perusasentoa. Pari kertaa se näytti tältä:

Pari kertaa se sitten taas näytti tältä:

Karsean räkätaudin kourissa sohvalla retkottava emäntä nauraa käkätti minkä jaksoi. Onhan se kiva, että koiralla on uusi hauska temppu, jota se tarjoaa aina tilaisuuden tullen. Roki esimerkiksi peruutti suoraan anoppini syliin tuohon samaiseen nojatuoliin peräpäänsä tuossa taannoin. Meinasin muistaakseni jotain temppua näyttää ja kaivelin nameja taskusta, kun Roki oli jo heivannut berberinsä Villen äidin syliin.

Toivoakseni tokoliike ei sitten koskaan ala perusasennosta selkä seinää vasten...

Eiliset tokotreenit

Sujuivat vaihtelevasti. Liian lyhyt lenkki alle ja vähän aktivointia ja nenän käyttöä namin etsinnällä kotona. Joissain asioissa menen "hämilleni" koiran kanssa enkä osaa toimia johdonmukaisesti. Esimerkkinä haukkuminen. Jouduttiin vähän aikaa odottamaan treenin alkamista hallin ulkopuolella ja Roki haukkui muita ryhmäläisiä ja hallista ulostulevia koirakoita. En osaa hiljentää koiraa, pitäisikö edes? Silittely rauhoittaa, mutta pelkään samalla kehuvani ja vahvistavani haukkumiskäytöstä. Mitään johdonmukaista linjaa mulla ei tuohon haukkumiseen ole ja se varmaan lisää entisestään paukutusta. Lannistun aina kerrassaan, kun tuollaisesta treeninalusta jää vain sellainen maku, että en hallitse koiraa ollenkaan ja se vie mua ihan satanolla...

Masentavista fiiliksistä huolimatta treeni sujui siedettävästi. Aluksi kiersin katsomassa kaikkien koirien hampaat, jätin Rokin paikkamakuuseen, jossa se hienosti pysyi koko kierroksen ajan. Sain myös Rokin pidettyä paikoillaan kouluttajan tsekatessa Rokin hampaat.

Paikkamakuu. Otettiin reilu 2 minuuttia, menin hallin toiseen päähän. Roki painoi taas leuan alas, muuten pysyi liikkumatta. Voittaja-luokan koiran ohjaaja meni ulos odotusajaksi ulos ja kun kouluttaja haki hänet sisään, alkoi haukkukuoro. Joku koira kai säikähti aukeavaa ovea ja muut komppasivat. Roki haukahti ja pomppasi pystyyn. Otin askeleen sitä kohti ja murahdin ja Roki lakosi takaisin maahan. Olen aika tyytyväinen, Roki on todella vahvistunut paikkamakuussa ja vaikka tuo yllättävä tilanne nosti kierrokset, se palasi oikeaan vireeseen heti takaisin.

Kytkimme koirat ja harjoitelimme ilman koiria seuraamiskuvioita. Hyödyllinen harjoitus, suunnat menevät näköjään helposti sekaisin.

Seuraamista ja käännöksiä koiran kanssa. Perusasennot olivat nyt vaihteeksi hukassa. Ihan vinoja tai sitten Roki ei istunut ollenkaan. Seuraamistreeniin nyt imutusta aika ajoin taas mukaan, paikka on näköjään vähän karannut. Samoin edelleen kontaktiharjoituksia. Toisaalta nyt Roki kyllä otti minuun kontaktia paremmin ja seurasi käännökset paljon edellisiä treenejä paremmin. Silti kontakti ei edelleenkään ole kasvoihini.

Nouto. Todettiin vain, että hyvällä mallilla Rokin kanssa, innokas ja nopea. Palautus tuli vinoon, mutta korjaantuu hyvin pienellä ohjausliikkeellä. Ihan vähän Roki pyöritteli kapulaa luovutuksessa.

Ruutu. Iloista tekemistä, haki aluksi vähän, kun ei treenattu kosketusalustaa lämmittelyksi. Lentävä lihapulla palkkana. Tehtiin ehkä kuusi suoritusta, parissa haukahti lähetettäessä.

Hyppy. Ei kestänyt ollenkaan haukkumatta. Kävelytin sitten vain edestakaisin matalan esteen yli, haukahteli silloinkin. Jätettiin hiljaiseen ylitykseen eikä edes yritetty tehdä kokeenomaisesti.

Maahanmenoja. Namipeliä ja maahanmenoja niin, että peruuttelin edeltä. Näin löytyi nopeutta kyllä ja vähitellen sitten käännyin peruuttelusta sivuttain ja koko ajan kohti normaalia seuraamista. Pikkuhiljaa paranee.

Lopuksi vielä iloinen nouto ja superpalkaksi vetoleikkiä.


Nyt olen kovasti flunssassa ja kuumeessa. Ohjelmassa koiran kanssa lienee olohuonetokoa ja joku lyhyt lenkki tänään.

Suunnitelmia ja lenkkeilyä

Tänään tein päätöksen. Nyt katselen meille hetkohta tokokokeen tai pari, johon haetaan paikkaa. Muuten ei tämä treenimotivaatio ota kasvaakseen. Ja haluaisin tosissaan innostua jostain tekemisestä oikein kovasti! Jos olen onnistunut nyt muutamaan viikkoon opettamaan Rokille useamman varsin merkillisen tempun, niin onhan minun nyt selvittävä niistä tokoliikkeistäkin. Aion nyt tehdä selkeän treeniohjelman ja yrittää päästä ohjattujen treenien lisäksi ainakin kerran viikossa treenaamaan jonkun muunkin kanssa.

Näytelmäpuolelta on myös suunnitelmia tälle keväälle. Ilmoitin Rokin jo toukokuulle Tampesterin kv-näyttelyyn ja sitä ennen käymme Vaasassa myöskin kansainvälisessä huhtikuun puolivälin jälkeen. Vaasaan ehditään juuri ennen kuin Rokilla tulee kaksi vuotta täyteen. Alkukesästä oli myös pari näyttelyä vähän lähempänä, ainakin Jämsä ja Kangasniemi. Muistaakseni noista Jämsä ellei Kangasniemikin oli ryhmänäyttely.

Muita pläänejä kesän varalle olisi vepeharrastuksen aloittaminen. Meillä sattuu olemaan tokoryhmässä eräs vepeaktiivi ja häneltä kyselinkin jo kuvioista. Pitäisi nyt liittyä Keski-Suomen kennelkerhoon ja ilmoittautua yhteyshenkilölle.

Keväällä jatketaan tietysti myös jälkeä ja muutenkin valmistaudutaan pk-puolen eri osa-alueisiin. BH-koe nyt on edelleen sitten hamassa tulevaisuudessa sen mukaan, missä vaiheessa Roki pääsee eroon noista toisiin koiriin kohdistuvista klikeistä, jotka hihnassa ollessa ilmenevät. Olipa hienosti sanottu, täytyy täsmentää, että viime aikoina remmilenkkeily on ollut harvinaisen veemäistä ja Rokin agreilu on kaikista yrityksistä huolimatta melkein vain pahentunut.

Toivon, että voidaan jatkaa vastaavalla tavalla kuin viimekin vuonna agilityä ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Mitään erikoisia tavoitteita mulla ei sen suhteen ole, ellei nyt yllättäen sitten edistytä kovasti ja puolivahingossa ajauduta johonkin mölleihin. Mutta mitään paineita aksasta ei oteta eikä treenata suunnitelmallisesti ;).


Johan tuli suunnitelmia nyt purettua! Tässä viikonlopulle meillä kuitenkin on ohjelmassa vain lenkkeilyä, tänään käytiin Päijänteen jäällä ekaa kertaa tälle talvelle ja kierrettiin Haapasaari. Kovinkaan paljon kanssaliikkuja jäällä ei näkynyt, vaikka pakkanenkin on hellittänyt kymmeneen asteeseen. Vielä lienee vähän pelkoa jäiden kestävyydestä, eikä noille paikoillekaan ollut vielä koneella ajettu latuja. Kuljettiin varsin lähellä rantaa ja jonkinmoisia jälkiä pitkin. Rokilla oli kivaa, rallaili tuulessa ja juoksi narupallon perässä. Pari kuvaakin nappaistiin. Huomenna olisi tarkoitus käydä lenkkeilemässä Saviolla Birgitan lauman kanssa.

Naurava koira tuulen pöllyttämänä.

Odottaa vaikka ikuisesti kaikkein parasta lelua.

 Pakollinen lentävä koira

Hiukan söpökin se on

Maanantain tokot

Tokotreenit pitkästä aikaa! Viime viikkohan jäi pakkasten takia väliin. Nyt jäi oikein hyvä mieli treeneistä, ilmeisesti oma asenne oli vähän paremmin kohdillaan kuin viimeksi.

Treenien alle tehtiin puolen tunnin lenkki. Sattui tulemaan aika paljon koiria vastaan ja Roki oli ihan tuhannen kierroksilla. Heittelin narua tuossa vieressä pikkukentällä vielä lenkin päälle, ja mielessä kävi kyllä, että nyt ehkä menee vähän ylivire päälle, kun täpinä tuli jo niistä koirista ja sitten vielä innostan heittoleikillä. Ehdin onneksi sitten rauhoittaa Rokia vähän pihassa ja tehtiin sitten seuraamispätkiä ja liikkeestä maahanmenoa. Hyvin tuo otus kyllä palautuu moisista kierroksista.

Hallin edustalla piti vielä mölistä ja tempoa edellisen ryhmän koirille, mutta onneksi hallissa sitten Roki aika kivasti rauhoittui. Ensin eräs ryhmäläinen kiersi katsomassa hampaat kaikilta koirilta. Roki ei pysynyt nahoissaan ja rynni luokse. Toisella yrittämällä pompotti pyllyä vaan vähän eteenpäin, mutta pysyi istumassa. Ei näköjään olla treenattu lähiaikoina tätä.

Paikkamakuu 1,5 minuuttia meni siististi. Naapurit molemmin puolin nousivat istumaan ja monta kertaa, omistajat ramppasivat palauttamassa niitä ja Roki ei edes vilkuillut sivuille.

Seuraaminen kytkettynä, haettiin hyviä pysähdyksiä perusasentoon. Askelsiirtymissä Roki hakee hyvin perusasennon, mutta pidemmän seuraamisen päälle edistää tai tulee tosi vinoon. Vaikka kontakti on huikeasti parantunut viime syksyisestä, ei Roki varmaan kuitenkaan jotenkin ole ihan hereillä. Oikeista käännöksistä se jatkoi herkästi suoraan ja nuo istumiset menivät myös pitkiksi. Positiivista kuitenkin, että se ylipäätään istui, välillähän se on jäänyt pönöttämään seisaalleen, etenkin sen jälkeen kun olen siirtänyt palkkanamin joskus viime syksynä oikeaan käteen.

Ruutu. Jee pitkästä aikaa! Olipa kivaa! Ja Roki osasi edelleen. Ehkä viidestä metristä lähetin. Lätkä oli ruudussa, Roki haki sitä tosi hienosti jo kun lämmitin sitä kyselemällä "missä ruutu?" ennen lähettämistä. Stoppi lätkälle oli siisti ja tarkka. Edelleen jätin seisomaan, kuten aiemminkin on tehty. Palkkasin nopeasti heittämällä namin. Roki oli ihan liekeissä koko kosketusalustasta.

Hyppy. Meni vähän haukkumiseksi, ei olla taas pitkään aikaan tehty. Unohdin myös, ettei saa käyttää agi-käskyä 'hyppy', vaan olen käyttänyt tokossa 'este'. Varmaan tuo käskykin osaltaan sai Rokin haukahtelemaan. Ihan kivoja hyppyjä, mutta se rääkäisy hypätessä... Lisäksi 'seis' ei meinannut toimia, vaan Roki valui eteenpäin. Noh, täytyy nyt vähän palautella mieleen. Kävelytin huvikseni Rokin pari kertaa esteelle ja yli, tälläisessä rauhallisessa "puolivahingossa" menossa Roki ei haukkunut.

Liikkeestä maahanmeno. Tehtiin ohjattuna, kun muut seikkailivat hypyssä ja ruudussa. Yritin keskittyä kulkemaan luontevasti enkä kyttäämään koiraa. Ennen tätä vielä piti motivoida koiraa oikein super-maahanmenoon ja vire olikin mielestäni hyvä. Ekalla kerralla kuulemma Roki nousi takaisin seisomaan ja meni uudestaan maahan, siis yhdellä käskyllä. Outoa, en ole huomannut sen tekevän noin. Toinen oli parempi, Roki meni nopeasti maahan, mutta kuulemma se aina vähän suuntaa sen maahanmenon eteenpäin ja ikäänkuin valahtaa mun perään. Parempi tämä kuitenkin oli kuin kaksi viikkoa sitten.

Paikkaistuminen. Otettiin ehkä minuutti ja jäin viiden metrin päähän, kun ei ollut hajuakaan, miten Roki pysyisi. Ylläri oli, että pysyi hyvin.

Treenistä jäi hyvä maku, varmaan yhtenä syynä ruutu, jonka tekeminen on niin kivaa minustakin. Jatketaan harjoituksia, ja kouluttajan ohje seuraamiseen pidetään mielessä, pitää tehdä erilaisia harjoituksia, ettei kumpikaan osapuoli puudu tekemiseen.


Me ollaan nyt usein illalla kateltu Rokin kanssa telkkarista Koirakuiskaajaa, minä rötvään sohvalla ja Roki luputtaa vilttiä matolla. En aina koe Cesar Millanin menetelmiä itselleni sopiviksi, mutta jotain siinä hänen asenteessaan koiraa kohtaan on kohdillaan. Joku sellainen tyynen rauhallinen tilanteenhallitseva johtajuus. Ja koirassa tavallaan se tila, jossa koira toimii, kun ohjaaja pystyy säilyttämään rauhallisuuden. Siitä mielentilasta yritän kyllä todellakin ottaa oppia, sen vaikutus koiraan on ihan konkreettinen ja samoin vaikutus omaan itseen.

Temppuja ja kavereita kylmyyden keskellä

Paukkupakkaset jatkuvat, nyt kuluneella viikolla on joka päivä ollut vähintään -25 astetta. Eilisaamu taisi olla kylmin, kun lenkille lähdettiin 30 asteen pakkasessa. Saatiin Rokin kanssa Anne ja Aino seuraksi, Ainon juoksu alkoi olla ohi. Roki nuuskutteli kyllä vielä, mutta niin aina, eikä nyt into yltynyt ainakaan liian kovaksi. Olimme ulkona melkein tunnin, ensin pidettiin koirat hihnassa ja lopulta mentiin myös tuohon lähimetsään, jossa saivat temuta vapaina. Tervetullutta vaihtelua pakkaslenkkeihin!

Tänä aamuna lenkkeiltiin ensin äänestämään, Roki oli jälleen virallisella vaalimatkalla mukana :). Kylmyyttä piisasi sunnuntaiaamullekin, mutta pienen tuulenvireen kanssa vielä hyytävämpänä. Säätiedotukset lupaavat kyllä jo huomiselle lauhempaa. Toisaalta kovat pakkaset ovat aika hienoakin, minulle jotenkin mahtava osa Suomen talvea, ja nyt vielä on ollut todella kaunista aurinkoisine päivineen. Kuitenkin tuo ulos lähteminen meinaa olla näillä pakkasilla vähän nihkeää ja vaatteiden määrä ja säänmukainen pukeutuminen ylipäätään ärsyttävää, joten senkun vaan nyt vähän pienemmille pakkasille. Hiihtoladutkin ovat vielä lähes koluamatta.

Uhmattiin kuitenkin toiseenkin otteeseen pakkasta ja lähdettiin Haukanniemeen kaverin ja hänen tolleri Milon kanssa. Milo ja Roki eivät ole ennen tavanneet ja pienellä varauksella suhtauduin, kun tiedän, miten Roki nykyään toisten nuorten urosten kanssa käyttäytyy. Milo on vain muutaman kuukauden Rokia vanhempi. Koirat pääsivät tapaamaan irti ja odotetusti hyvin jäykin niskoin ja karvat pystyssä olivat. Milo teki avoimesti tuttavuutta, Roki oli varautuneempi. Alku oli vähän hankalaa ja Roki esitteli ikeniään ja ärisi. Mentiin sitten Tuomiojärven jäälle, jossa kapea polku ei enää ahdistanut koiria liian lähekkäin ja tunnelma vapautui oikein kivasti. Kovasti pojat haukkuivat toisilleen, mutta karjuminen ja ärähtelyt jäivät vähemmälle. Lisäksi ne saivat aikaan jo leikkiä ja kovaa rallia pitkin ja poikin, sekä pissasivat yhdessä tuumin samalle kepille. Lopuksi myös hihnassa kulkeminen onnistui ihan siedettävästi, mutta kun jäimme kaverin kanssa vielä juttelemaan ja koirat haistelivat toisiaan hihnassa, Roki ärähti jälleen kunnolla Milolle. Tätähän Roki on nyt tehnyt juuri remmissä ollessaan toisille koirille. Näköjään kuitenkin lenkkeily ei tuota mitään ongelmia, kun koirat ovat irti ja meininki näytti sen verran toimivalta, että suhde varmaan paranee, jos useammin käydään ulkoilemassa porukalla!

Tässä vielä videonpätkää meidän iltatreeneistä. Tässä treenataan jälleen kurrea, PAMia ja niiden yhdistelmää. Tehtiin vielä näiden jälkeen pari perusasentoa loppuun, joilla Roki rauhoittuu. Mun ei varmaan pitäisi sietää Rokilta yhtään haukkumista, mutta nytkään en malttanut lopettaa settiä haukahteluun... No hankaloitanpahan siinä omaa treenaamistamme.