Tänään oli Laukan tokokurssin viimeinen treenikerta ja siis möllitoko. Kokeeseen mahtui hyvää ja ei niin hyvää ja ihan uusiakin kokemuksia, mutta päällisin puolin jäi kyllä oikein kiva fiilis. Erityinen parannus aiempiin mölleihin oli vireessä, joka kesti läpi kokeen. Päätin jo aluksi, etten palkkaa namilla tai lelulla yhtään, vaan testataan nyt "tosissaan" tämän hetken tilanne. Ihanan hyvin Roki palkkautui iloisista kehuista ja pienestä taputtelusta. Vire näkyi erityisesti perusasentoihin tulossa, ihan tuli perille asti eikä lonninut puoleen väliin. Toisaalta myös seuraamisessa, joka on ollut meidän tämän kesän kaikkein suurin edistysaskel. Millä sitä oikein tarpeeksi voisi hehkuttaa? :D Kontakti putoili välillä ja paikka seilasi hieman, mutta tärkein muutos viime kevään tokoiluihin oli se, että Roki korjasi kontaktia ja haki sen uudelleen pitkänkin seuruupätkän aikana. Ja kontakti on ylös mun kasvoihin. Jee!
Hanurista oli alussa Rokin älytön paukutus. Mun ei kai pitäis reagoida siihen mitenkään. En tiedä, mutta se tulee kyllä näkymään yleisvaikutelmapisteissä. Heti kun jätin Rokin paikkamakuuseen, se hiljeni. Mutta makuuttaminen esim. ohjeiden ja odotuksen aikana ei tuonut samaa vaikutusta. Aivan kaameeta komentamista, joka kiristää mun hermoa.
Tässäpä pisteet ja vähän kommenttia liikkeistä. Kurssin vetäjät eivät laskeneet kertoimilla, mutta tsekkaan senkin nyt mielenkiinnosta.
Luoksepäästävyys: 10 (10, kerroin 1)
Vähän töpsähti pylly eteenpäin, kun tuomari lähestyi, mutta muuten ok. Haukkuminenkin taukosi tämän hetken ajaksi.
Paikkamakuu: 10 (30, kerroin 3)
Tässä otettiin olosuhteiden vuoksi kaksi yritystä. Neljä koiraa oli rivissä ja Roki reunassa. Toinen uros, nuori valkoinenpaimenkoira, joka myös vepeilee meidän kanssa, nousi ekassa paikkamakuussa. Omistaja kävi palauttamassa sen, muttei kuullut tuomarin kehotusta kytkeä koira ja mennä rivistä taakse syrjään. Hän palasi koiran eteen ja se nousi uudestaan.
Ennen kuin omistaja ehti napata sen kiinni (oli kyllä jäänyt melko lähelle koiraa), se oli lähtenyt haistelemaan viereistä narttua, joka kyllä pysyi hyvin maassa. Tämä ei kuitenkaan urokselle riittänyt, vaan se meni edelleen Rokin luo. Olin itse täydessä matkassa, enkä lähtenyt mitään huutamaan, koska olisi voinut vaan pahentaa tilannetta. Roki kesti aivan jäätävän hyvin tuon tuttavuudenteon. Vasta kun toinen uros kävi persusta haistelemaan, Roki ponnahti seisomaan, mutta väisti. Onneksi kahakkaa ei syntynyt. Hieno juttu. Rokin reagointi oli itseasiassa todella asiallinen ja oli hyvä päästä näkemään se. Lisäksi nuo kaksi rähjäävät ihan tosi ikävällä tavalla toisilleen hihnassa.
Saimme ottaa koko paikkamakuun uudestaan ja vpku joutui syrjään. Roki ei pultannut tapahtuneesta tippaakaan, kehuin ja palkkasin sen ennen uutta yritystä. Toinen makuu meni aivan nappiin. Roki ei hievahtanutkaan ja makasi suorassa. Perusasentokin peräti suoraan.
Seuraaminen hihnassa: 9 (18, kerroin 2)
Kontakti pysyi jokseenkin hyvin, pari herpaantumista oli, mutta Roki haki itse kontaktin uudelleen. Vähän paikka seilasi ja kuulemma minulla on tapana korjata omaa liikettä koiran suuntaan, jos koira on etäällä. Tähän pitää keskittyä. Istumiset olivat vähän oikean paikan vieressä ja lisäksi mainittiin, että pysähdyn käännöksissä. Tämähän on nyt ollut ihan tietoista, kun olen ottanut käännökset niin paljon rauhallisemmin ja huolellisemmin. Sikäli palaute tuli ihan oikeasta kohdasta, mutta tärkeintä on, että Roki on alkanut tuon myötä myös ottaa käännökset paljon huolellisemmin.
Seuraaminen vapaana: 9,5 (38, kerroin 4)
Kontakti ja ilme yleensä oli edellistä parempaa. Todella hieno juttu, kun alla kuitenkin oli jo pitkä seuruu! Tsemppasin myös itse noita käännöksiä jouhevammiksi Rokin tarkkuuden siitä kärsimättä! Kuitenkin sitä pientä seilaamista oli, joten siitä pikkuvähennys.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5 (19, kerroin 2)
Onnistunut liike, kuulemma meni sen verran rauhallisesti maahan, että jotenkin ihan hiukan eteni siinä. Sain kehut siitä, että odotan oikeasti, että koira on valmis, ennen kuin sanon valmis. Tästäkin olen saanut kuulla aiemmin vähän toista ja meitsi tsemppasi!
Luoksetulo: 10 (30, kerroin 3)
Nappi. Onpas hienoa nähdä, kuinka treeni tuottaa tulosta. Roki odotti ihan täpisten, milloin saa luvan juosta ja lähtikin riemulla ja innolla. Himmasi hiukan ennen minua, mutta mitään laahustuskäyntiä sieltä ei tullut. Istui tosi napakasti lähelle eteen ja perusasento oli suora.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5 (10, kerroin 2) - oikeasti 0 (ja niin lasken loppupisteisiin)
Tässä arvioinnissa oli nyt vähän möllimeininkiä. Tämä liike nollaantui oikeasti. Roki valui hiukan seuruussa, mutta korjasi. Stoppasi hyvin käskystä. Oli kuulemma hiukan epäröinyt, ottanut askelen, toisen ja sitten käppäillyt mun perään. Kun käännyin, karjaisin seis uudestaan. Roki pysähtyi ja pääsin tekemään liikkeen loppuun. Mutta tämähän meillä nyt on viime viikot ollut ihan hukassa, joten ei mikään ylläri. Edelleen työn alla. Aikaa vielä on ... ups .. enpäs sano kuinka kauan.
Estehyppy: 9,5 (19, kerroin 2)
Hyppy ok, laiska stoppi. Siirsi takajalkoja pikkuisen, kun menin viereen. Tuomari ei tätä ilmeisesti nähnyt. Istui suoraan perusasentoon. Ihme kyllä siis kesti tämän seisomisen (melkein). Meidän ei tarvitse hyppyä edes treenata. Itse hyppy on aivan varma ja jos tuo liikkeestä seisominen saadaan kuntoon, on tämäkin valmis.
Yleisvaikutelma: 8 (8, kerroin 1)
Muuten iloista ja motivoitunutta tekemistä ja yhteistyö pelasi, mutta koira haukkui niin paljon, ettei tuomarin ääni kuulunut... Tämä siis silloin alussa, liikkeiden aikana ja välillä Roki oli hiljaa, paitsi kun pikkuisen yllytin sitä haukkumaan virettä nostaakseni liikkeiden välissä.
Yhteispisteet: 80,5 (kertoimilla 172 pistettä, 1. palkinto!)
Sen lisäksi, että koira on kehittynyt, olen minäkin kehittynyt hurjasti! :D Monissa asioissa tsemppasin. En kuulemma käytä maneereita ollenkaan jäävissä, vaan Roki tottelee hienosti pelkkiä sanallisia käskyjä. Ja monta muuta kohtaa, joita tuossa jo mainitsinkin.
Roki on kyllä niin hieno, kyllä mulla on hyvä koira, kun itse olen niin tumpelo ja aloittelija. Aikalailla toistemme tavoille ollaan opittu ja kasvettu, vaikka tekemistä on vielä huimasti ja kikkakolmosia pitää kehitellä puolin ja toisin, joilla toista voi puijata. Nyt työn alla on tuo koiran tapa vedättää mua liikkeestä seisomisessa sekä iso urakka tuon haukkumisen kanssa. Intoa löytyy taas lisää!
P.S. Me muuten sijoituttiin neljästä koirakosta vetäjien mukaan kolmosiksi pistein 70,5. Mutta tuo 80,5 on kyllä ne oikeat pisteet, kun ne äsken tarkistin pistelapusta, ja näin ollen oltiin kakkosia. Samapa tuo, mutta eihän se ollenkaan niin persuksilleen mennytkään? ;)
perjantai 31. elokuuta 2012
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Toko ynnä vepe
Nyt ei olla ihan edellisen viikon tahtiin tokoiltu, jotain pientä kumminniin joka päivä. Suurimmat ongelmat tulivat liikkeestä seisomiseen pitkästä aikaa. Tätä ollaan sitten hinkkailtu ja oikeastaan juuri pitkien treenien puutteessa en ole vienyt liikettä nyt liian pitkälle. Olen sen verran kärsimätön, että liian helposti lähden yrittämään parin onnistuneen harjoitteen jälkeen jo koko suoritusta. Nyt ei olla koko liikettä sitten viime perjantain tehty, ainoastaan olen palkannut stopista ja pikkuisen siedättänyt Rokia mun liikkumiseen sen lähistöllä. Mielestäni se pysyy taas jo paremmin seisomassa. Lisäksi olen lelun sijaan palkannut nyt namilla, koska se rauhoittaa näissä liikkeissä, missä homma on mennyt överiksi.
Luonnollisesti sitten seuruuta treenataan edelleen lelulla. Pari viikkoa sitten, kun otettiin Tiinan kanssa yhteiset tokotreenit, Tiina suositteli ottamaan käännöksiä hionnan alle ja sain hyviä neuvoja omaan liikkeeseen käännöksissä. Mun mielestä Roki ottaakin nyt käännökset paljon tarkemmin ja seuraa mua paremmin, kun olen hidastanut tahtia. Jopa oikeassa käännöksessä se seuraa minua. Koetilanteessa luultavasti katson täyskäännöksen suunnan tilanteen mukaan. Nimittäin jos Roki edistää, vasen käännös ei onnistu, mutta jos Roki on oikealla paikalla tai vähän perässä, vasen käännös toimii huomattavasti oikeaa paremmin. Toisaalta tässäkin oikea käännös parani jo sillä, että hidastin omaa vauhtia.
Sunnuntaina treenattiin tokoa porukalla ja saatiin aikaiseksi hyvää sekä ei niin hyvää tekemistä. Uutena leikittiin tunnaria. Tähän käytin ihan autosta löytyneitä jälkikeppejä. Piilotin puskaan kepin ja lähetin Rokin etsimään. Oli kivaa ja keppi löytyi, mutta en sitten tiedä toimiiko tuo alkeisharjote meillä, koska Roki puree luonnonkeppejä. En ole siitä kieltänyt, koska usein leikitään jäljellä noilla kepeillä palkaksi. Noutokapulaa se taas ei pure, joten vaikea sanoa kumpi maneeri sitten siirtyy tunnarikapuloihin.
Paikkamakuu oli oikein hyvä, vaikka pää pari kertaa nousi ja laski. Häiriöpaikkamakuu tehtiin niin, että kolme makasi ja yksi istui ja ohjaaja kutsui tämän luokseen. Roki kesti kahdesti ja irtosi kerran. Jäin joka kerta varsin lähelle, mutta siinä yhdessä irtoamisessa en jättänyt namia nenän alle. Etupalkalla siis pysyi paikallaan.
Ruutuakin tehtiin huvikseen, se on hauskaa! Lisäksi otettiin luoksepäästävyysharjoituksia. Vähän Roki täpisee ja meinaa mennä koplaajan syliin, mutta suurempi ongelma on haukkuminen. Juuri noissa hermostuneen puoleisissa odotustilanteissa se alkaa komentaa. Sain ihan hyviä neuvoja, joilla voisi yrittää kitkeä haukkumista pois, mutta saapa nähdä... Sinällään koe ei alokkaassa siihen kaadu, mutta hermo menee mulla.
Vepeä ollaan otettu sekä maanantaina että tiistaina. Ensi viikolla päästään möllisovea testaamaan ja arvoitus on, onnistuuko vienti. Maanantaina Muuramessa paikalla oli tosi vähän porukkaa, mutta koska meidän lisäksi sinne tuli myös toinen vetäjistä (ilman koiraa) ja eräs uusi lajiin tutustuja, päätettiin kuitenkin tehdä ainakin osa liikkeistä. Roki virittyi treeniin tosi hyvin, kun heittelin ensin lelua sille järveen. Veneestä hyppy oli mallikas, vauhtia uimiseen hain kehuilla ja runsailla kutsuilla sekä lelun heiluttelulla. Vienti oli vähän kinkkinen järjestää, kun jouduin itse soutamaan venettä. Huolimatta tästä säätämisestä Roki ei tällä kertaa epäröinyt yhtään. Onnistui sekä läheltä että kauemmas. Roki teki myös veneen noudon, joka oli varmaa työtä, ainut vaan köyden pudottaminen heti kun jalat ottivat pohjaan.
Eilisissä treeneissä pohdinkin sitten tuota pudottamisongelmaa ja tehtiin sitten veneenhaku niin, että Roki haki pelkän köydenpätkän. Ajattelin, että houkuttelen sitä suoraan leikkimään köydellä, niin se toisi pätkän käteen asti. Nyt se peräti kahlasi muutaman askelen jalkojen otettua pohjaan ja tuli maalilnjalle asti, mutta jälleen sylki köyden veteen ja ilmeestä päätellen "Näetkö, olen märkä ja kurja, ei pysty, valun vettä". Roki hiippailee rantaan hitain askelin ja kumma kyllä yleensä kuitenkin antautuu leikkimään lelulla ennen ravistelua.
Vienti ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin Muuramessa, pientä epäröintiä ilmassa rannasta lähdettäessä. Täyttä jäätymistä ei kuitenkaan nyt tapahtunut, kun vaan kutsuin koko ajan Rokia veneestä. Muutama toisto tehtiin, pisimmillään matka ehkä 15 metriä. Hukkuvaa ei tehty tälläkään kertaa.
Luonnollisesti sitten seuruuta treenataan edelleen lelulla. Pari viikkoa sitten, kun otettiin Tiinan kanssa yhteiset tokotreenit, Tiina suositteli ottamaan käännöksiä hionnan alle ja sain hyviä neuvoja omaan liikkeeseen käännöksissä. Mun mielestä Roki ottaakin nyt käännökset paljon tarkemmin ja seuraa mua paremmin, kun olen hidastanut tahtia. Jopa oikeassa käännöksessä se seuraa minua. Koetilanteessa luultavasti katson täyskäännöksen suunnan tilanteen mukaan. Nimittäin jos Roki edistää, vasen käännös ei onnistu, mutta jos Roki on oikealla paikalla tai vähän perässä, vasen käännös toimii huomattavasti oikeaa paremmin. Toisaalta tässäkin oikea käännös parani jo sillä, että hidastin omaa vauhtia.
Sunnuntaina treenattiin tokoa porukalla ja saatiin aikaiseksi hyvää sekä ei niin hyvää tekemistä. Uutena leikittiin tunnaria. Tähän käytin ihan autosta löytyneitä jälkikeppejä. Piilotin puskaan kepin ja lähetin Rokin etsimään. Oli kivaa ja keppi löytyi, mutta en sitten tiedä toimiiko tuo alkeisharjote meillä, koska Roki puree luonnonkeppejä. En ole siitä kieltänyt, koska usein leikitään jäljellä noilla kepeillä palkaksi. Noutokapulaa se taas ei pure, joten vaikea sanoa kumpi maneeri sitten siirtyy tunnarikapuloihin.
Paikkamakuu oli oikein hyvä, vaikka pää pari kertaa nousi ja laski. Häiriöpaikkamakuu tehtiin niin, että kolme makasi ja yksi istui ja ohjaaja kutsui tämän luokseen. Roki kesti kahdesti ja irtosi kerran. Jäin joka kerta varsin lähelle, mutta siinä yhdessä irtoamisessa en jättänyt namia nenän alle. Etupalkalla siis pysyi paikallaan.
Ruutuakin tehtiin huvikseen, se on hauskaa! Lisäksi otettiin luoksepäästävyysharjoituksia. Vähän Roki täpisee ja meinaa mennä koplaajan syliin, mutta suurempi ongelma on haukkuminen. Juuri noissa hermostuneen puoleisissa odotustilanteissa se alkaa komentaa. Sain ihan hyviä neuvoja, joilla voisi yrittää kitkeä haukkumista pois, mutta saapa nähdä... Sinällään koe ei alokkaassa siihen kaadu, mutta hermo menee mulla.
Vepeä ollaan otettu sekä maanantaina että tiistaina. Ensi viikolla päästään möllisovea testaamaan ja arvoitus on, onnistuuko vienti. Maanantaina Muuramessa paikalla oli tosi vähän porukkaa, mutta koska meidän lisäksi sinne tuli myös toinen vetäjistä (ilman koiraa) ja eräs uusi lajiin tutustuja, päätettiin kuitenkin tehdä ainakin osa liikkeistä. Roki virittyi treeniin tosi hyvin, kun heittelin ensin lelua sille järveen. Veneestä hyppy oli mallikas, vauhtia uimiseen hain kehuilla ja runsailla kutsuilla sekä lelun heiluttelulla. Vienti oli vähän kinkkinen järjestää, kun jouduin itse soutamaan venettä. Huolimatta tästä säätämisestä Roki ei tällä kertaa epäröinyt yhtään. Onnistui sekä läheltä että kauemmas. Roki teki myös veneen noudon, joka oli varmaa työtä, ainut vaan köyden pudottaminen heti kun jalat ottivat pohjaan.
Eilisissä treeneissä pohdinkin sitten tuota pudottamisongelmaa ja tehtiin sitten veneenhaku niin, että Roki haki pelkän köydenpätkän. Ajattelin, että houkuttelen sitä suoraan leikkimään köydellä, niin se toisi pätkän käteen asti. Nyt se peräti kahlasi muutaman askelen jalkojen otettua pohjaan ja tuli maalilnjalle asti, mutta jälleen sylki köyden veteen ja ilmeestä päätellen "Näetkö, olen märkä ja kurja, ei pysty, valun vettä". Roki hiippailee rantaan hitain askelin ja kumma kyllä yleensä kuitenkin antautuu leikkimään lelulla ennen ravistelua.
Vienti ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin Muuramessa, pientä epäröintiä ilmassa rannasta lähdettäessä. Täyttä jäätymistä ei kuitenkaan nyt tapahtunut, kun vaan kutsuin koko ajan Rokia veneestä. Muutama toisto tehtiin, pisimmillään matka ehkä 15 metriä. Hukkuvaa ei tehty tälläkään kertaa.
perjantai 24. elokuuta 2012
Lähinnä luonnetestipohdintaa
Vähän näköjään työnteko hidastaa blogin päivittelyä. Toisaalta mitään kovin erikoista ei ole tässä tapahtunutkaan. Rokin luonnetestipaikka Maaningalle on varmistettu ja maksettu, lauantaina 15.9. sinne ajellaan ja itse testi alkaa jo aamusella. Tavallaan tilanne vähän jännittää ja laukaukset pitäisi käydä etukäteen kokeilemassa, etten minä itse hermoile niitä. Kai sen jännityksen tekee vain ihan uusi kokemus, koska mitä jännitettävää nyt luonnetestissä oikeasti on. En lähde tuloksella spekuloimaan, toki mulla on vahvat arvaukset, miten Roki erilaisissa tilanteissa käyttäytyy. Uskon, että testi läpäistään eikä Roki kuormitu siitä liikoja.
Viime aikoina on keskitytty lenkeillä ja ulkoillessa muutenkin siihen, että Rokin väijymisputki katkaistaisiin heti alkuunsa. Tuijotuksen alle joutuvat tietysti koirat, mutta joskus myös tienvarressa jotenkin "oudosti" seisoskelevat ihmiset tai erityisesti pienet lapset. Outo seisoskelu voi olla vaikka bussipysäkillä pönöttämistä. Ihmisten kohdalla Roki yleensä luopuu itsekin tuijottamisesta ennen kuin päästään ihan kohdalle ja menee sitten jo puskia haistellen. Koirien kanssa taas ei olla edistytty yhtään, mutta kontaktin Roki antaa nyt sujuvasti keskenkin tuijottelun ja ohitukset kontaktissa namin avulla ovat onnistuneet nyt ihan järestään. Mikäli vastaantulija rähjää kunnolla Rokille, Rokilla saattaa pokka pettää, mutta jotenkin huomaa, että se oikeasti yrittää ensin hillitä. Joskus vaan hihnatila saa sitten noissa tilanteissa vallan.
Pyöräilijät ovat myös oma lukunsa. Niihin Roki ei reagoi läheskään aina, mutta varsinkin, jos pyöräilijä sujahtaa hurjaa vauhtia alamäessä vastaan tai ohi, silloin yleensä sille pitää pöhähtää ja pompahtaa ja pörhistää. Tila menee nopeasti ohi, yleensä merkkaamaan pitää päästä. Näissä tilanteissa Roi palautuu kyllä jo pelkästä kehotuksesta. Sen sijaan koiran bongauksesta palautuminen kestää joskus paljon pitempään. Näin erityisesti tilanteissa, joissa toinen koira kulkee jossain meidän edellä. Oikeastaan mitään muita tilanteita ei edes ole, joissa Roki keräisi painetta. Äänet eivät sitä edelleenkään juuri hetkauta. Joten on kyllä ihan todella mielenkiintoista nähdä, miten se luonnetestin erilaisiin painetta luoviin tilanteisiin reagoi ja miten se niistä selviää. Tässähän on vielä se pointti, että koira on hihnassa koko ajan, ja hihnahan Rokia jonkin verran muuttaa epävarmempaan suuntaan.
Tokoa on edelleen ahkerasti tehty. Vähän se on sellaista sahaamista. Keksitään keino, joka parantaa jotakin liikettä, jee! Seuraavana päivänä jatketaan samalla tavalla ja sitten tuo uusi keino viekin liikkeen ihan överiksi toiseen suuntaan. Eli joku pää vuotaa aina ja suoritusvarmuus ja -puhtaus vaihtelee rankasti. Mutta eiköhän tästä sitä kehitystäkin nouse. Ja opin koko ajan itse erityisesti kärsivällisyyttä...
Vepestä oli nyt väliviikko, ensi viikolla olisi tarkoitus treenailla taas. Soveen me ei nyt päästä tänä syksynä, mutta mölliversio taidetaan Muuramessa päästä kokeilemaan.
Viime aikoina on keskitytty lenkeillä ja ulkoillessa muutenkin siihen, että Rokin väijymisputki katkaistaisiin heti alkuunsa. Tuijotuksen alle joutuvat tietysti koirat, mutta joskus myös tienvarressa jotenkin "oudosti" seisoskelevat ihmiset tai erityisesti pienet lapset. Outo seisoskelu voi olla vaikka bussipysäkillä pönöttämistä. Ihmisten kohdalla Roki yleensä luopuu itsekin tuijottamisesta ennen kuin päästään ihan kohdalle ja menee sitten jo puskia haistellen. Koirien kanssa taas ei olla edistytty yhtään, mutta kontaktin Roki antaa nyt sujuvasti keskenkin tuijottelun ja ohitukset kontaktissa namin avulla ovat onnistuneet nyt ihan järestään. Mikäli vastaantulija rähjää kunnolla Rokille, Rokilla saattaa pokka pettää, mutta jotenkin huomaa, että se oikeasti yrittää ensin hillitä. Joskus vaan hihnatila saa sitten noissa tilanteissa vallan.
Pyöräilijät ovat myös oma lukunsa. Niihin Roki ei reagoi läheskään aina, mutta varsinkin, jos pyöräilijä sujahtaa hurjaa vauhtia alamäessä vastaan tai ohi, silloin yleensä sille pitää pöhähtää ja pompahtaa ja pörhistää. Tila menee nopeasti ohi, yleensä merkkaamaan pitää päästä. Näissä tilanteissa Roi palautuu kyllä jo pelkästä kehotuksesta. Sen sijaan koiran bongauksesta palautuminen kestää joskus paljon pitempään. Näin erityisesti tilanteissa, joissa toinen koira kulkee jossain meidän edellä. Oikeastaan mitään muita tilanteita ei edes ole, joissa Roki keräisi painetta. Äänet eivät sitä edelleenkään juuri hetkauta. Joten on kyllä ihan todella mielenkiintoista nähdä, miten se luonnetestin erilaisiin painetta luoviin tilanteisiin reagoi ja miten se niistä selviää. Tässähän on vielä se pointti, että koira on hihnassa koko ajan, ja hihnahan Rokia jonkin verran muuttaa epävarmempaan suuntaan.
Tokoa on edelleen ahkerasti tehty. Vähän se on sellaista sahaamista. Keksitään keino, joka parantaa jotakin liikettä, jee! Seuraavana päivänä jatketaan samalla tavalla ja sitten tuo uusi keino viekin liikkeen ihan överiksi toiseen suuntaan. Eli joku pää vuotaa aina ja suoritusvarmuus ja -puhtaus vaihtelee rankasti. Mutta eiköhän tästä sitä kehitystäkin nouse. Ja opin koko ajan itse erityisesti kärsivällisyyttä...
Vepestä oli nyt väliviikko, ensi viikolla olisi tarkoitus treenailla taas. Soveen me ei nyt päästä tänä syksynä, mutta mölliversio taidetaan Muuramessa päästä kokeilemaan.
lauantai 18. elokuuta 2012
On treenattu ja säädetty
Nyt on luvassa volinaa, urputusta ja tuskailua.
Tokoiltu on joo. Tällä viikolla tosin alkoi työt rytinällä ja treeni on suoritettu lenkkeilyn yhteydessä - jossain määrin tosin joka päivä. Meininki on aika hyvä, mutta pikkujutut menee takapakkia ja mulla ei meinaa hermo kestää. Esimerkiksi perusasento on vinompi ja vinompi koko ajan, suoraan sanottuna tuntuu että Roksupoksu vit...kettuilee mulle ihan huvikseen ja namin toivossa. On nimittäin tehty treeniä myös sisätiloissa ja peilin edessä ja ilman mun ohjausmaneereitakin Rokin OSAA tulla oikeapaikkaisesti sivulle ja pirun innokkaasti vielä.
Pari muuta "pikkujuttua" jotka ovat aivan taantuneet. Paikallaan pysyminen seistessä jäävässä ja hypyssä. Roki ei kestä, kun tulen viereen. Kaikki mahdolliset jojottelut tehty moneen kertaan. Maahanmeno perusasennosta - aivan vinoon. Perusasento makuulta tai seisomasta - järkyttävän vinoon, Roki aivan siirtyy musta kauemmaksi ja 90 astetta vimpsalleen tuijottamaan.
Ja minä sitten yritän pitää positiivista asennetta päällä, mutta jumitun noihin juttuihin ja meinaa se iloinen leikkimistekeminen unohtua. Mutta jos tässä nyt yrittää pohtia syitä, niin niitähän löytyy ja sitä kautta myös usko siihen, että tää on tilapäistä.
Syy 1. Nimenomaan tuo leikkimistekeminen. Ollaan heitetty nyt niin monta kertaa palloa, että Roki odottaa sitä palkaksi joka hetki. Ollaan myös tehty niin paljon liikkeiden osasuorituksia eikä juurikaan viimeistelyjä, kuten perusasentoa liikkeen päätteeksi (erikseen toki sitäkin enemmän), joten Rokin liikkuminen johtuu lelunheiton odotuksesta. Sellainen rauhallinen keskittyminen puuttuu, kun on treenattu niin korkealla vireellä ja haettu sitä intoa.
Jonkilainen ratkaisu: Nakki mukaan treeneihin taas ja välillä nakkivetoisesti vain oikeaa liikettä. Ihan perusjuttuja. Rauhallista jojottelutreeniä tuohon valumis- ja liikahteluongelmaan.
Syy 2. Ollaan treenattu paljon. Paljon enemmän kuin aiemmin. Tulee ähky. Ja tämän oivalluksen takia uskoisin, että myös edistymistä tapahtuu ja se ilmenee... jossain vaiheessa.
Syy 3. Tällä viikolla on treenattu vain yksin ja se yleensä tarkoittaa liian suuria toistomääriä. Mun pitäis varmaan suunnitella treenejä paremmin ja tyyliin päättää etukäteen liikkeet ja myös toistojen määrät.
Vepe. Kahdet treenit kuluneella viikolla ja kummissakaan vienti ei sujunut. Menin itse veneeseen molemmissa treeneissä, mutta Roki ei meinannut lähteä uimaan. En tiedä mikä hämmennys sillä on, mutta vienti ei tahtonut onnistua edes läheltä. Mulla onkin käynyt mielessä, missä vaiheessa treeni alkaa ottaa takapakkia, kun tää on sujunut koko kesän niin hyvin. Sikäli vaan harmi, kun yritettiin tälle viikonlopulle sovepaikkaa Hämeenlinnaan. No, varasijalta ei päästy kokeeseen, joten ei niin väliä, mutta harmittaa kuitenkin (siksikin harmittaa, että mun kämmäilyn takia myöskään kaveri ei päässyt kokeeseen). Täytyy nyt aloittaa vientitreeni ihan alkuharjoituksista taas (vaikka maallahan tässä ei edelleenkään ole mitään ongelmaa). Luulen, että Roki saattoi vähän hämmentyä niistä treeneistä, joissa harjoiteltiin vientiä veneeseen vieraalle. Aloitettiin vähän liian pitkällä etäisyydellä.
Tokoiltu on joo. Tällä viikolla tosin alkoi työt rytinällä ja treeni on suoritettu lenkkeilyn yhteydessä - jossain määrin tosin joka päivä. Meininki on aika hyvä, mutta pikkujutut menee takapakkia ja mulla ei meinaa hermo kestää. Esimerkiksi perusasento on vinompi ja vinompi koko ajan, suoraan sanottuna tuntuu että Roksupoksu vit...kettuilee mulle ihan huvikseen ja namin toivossa. On nimittäin tehty treeniä myös sisätiloissa ja peilin edessä ja ilman mun ohjausmaneereitakin Rokin OSAA tulla oikeapaikkaisesti sivulle ja pirun innokkaasti vielä.
Pari muuta "pikkujuttua" jotka ovat aivan taantuneet. Paikallaan pysyminen seistessä jäävässä ja hypyssä. Roki ei kestä, kun tulen viereen. Kaikki mahdolliset jojottelut tehty moneen kertaan. Maahanmeno perusasennosta - aivan vinoon. Perusasento makuulta tai seisomasta - järkyttävän vinoon, Roki aivan siirtyy musta kauemmaksi ja 90 astetta vimpsalleen tuijottamaan.
Ja minä sitten yritän pitää positiivista asennetta päällä, mutta jumitun noihin juttuihin ja meinaa se iloinen leikkimistekeminen unohtua. Mutta jos tässä nyt yrittää pohtia syitä, niin niitähän löytyy ja sitä kautta myös usko siihen, että tää on tilapäistä.
Syy 1. Nimenomaan tuo leikkimistekeminen. Ollaan heitetty nyt niin monta kertaa palloa, että Roki odottaa sitä palkaksi joka hetki. Ollaan myös tehty niin paljon liikkeiden osasuorituksia eikä juurikaan viimeistelyjä, kuten perusasentoa liikkeen päätteeksi (erikseen toki sitäkin enemmän), joten Rokin liikkuminen johtuu lelunheiton odotuksesta. Sellainen rauhallinen keskittyminen puuttuu, kun on treenattu niin korkealla vireellä ja haettu sitä intoa.
Jonkilainen ratkaisu: Nakki mukaan treeneihin taas ja välillä nakkivetoisesti vain oikeaa liikettä. Ihan perusjuttuja. Rauhallista jojottelutreeniä tuohon valumis- ja liikahteluongelmaan.
Syy 2. Ollaan treenattu paljon. Paljon enemmän kuin aiemmin. Tulee ähky. Ja tämän oivalluksen takia uskoisin, että myös edistymistä tapahtuu ja se ilmenee... jossain vaiheessa.
Syy 3. Tällä viikolla on treenattu vain yksin ja se yleensä tarkoittaa liian suuria toistomääriä. Mun pitäis varmaan suunnitella treenejä paremmin ja tyyliin päättää etukäteen liikkeet ja myös toistojen määrät.
Vepe. Kahdet treenit kuluneella viikolla ja kummissakaan vienti ei sujunut. Menin itse veneeseen molemmissa treeneissä, mutta Roki ei meinannut lähteä uimaan. En tiedä mikä hämmennys sillä on, mutta vienti ei tahtonut onnistua edes läheltä. Mulla onkin käynyt mielessä, missä vaiheessa treeni alkaa ottaa takapakkia, kun tää on sujunut koko kesän niin hyvin. Sikäli vaan harmi, kun yritettiin tälle viikonlopulle sovepaikkaa Hämeenlinnaan. No, varasijalta ei päästy kokeeseen, joten ei niin väliä, mutta harmittaa kuitenkin (siksikin harmittaa, että mun kämmäilyn takia myöskään kaveri ei päässyt kokeeseen). Täytyy nyt aloittaa vientitreeni ihan alkuharjoituksista taas (vaikka maallahan tässä ei edelleenkään ole mitään ongelmaa). Luulen, että Roki saattoi vähän hämmentyä niistä treeneistä, joissa harjoiteltiin vientiä veneeseen vieraalle. Aloitettiin vähän liian pitkällä etäisyydellä.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Viikon treenit
Kuluneella viikolla ollaankin ahkeroitu urakalla. Kyseessä on viimeinen lomaviikko ja huomenna työt alkavat taas häiritsemään lupaavasti alkanutta treeniputkea.
Maanantai: Kotitokoilua, vepetreenit jätettiin väliin, koska viikonlopun kyläily ja näyttelyreissu väsyttivät sen verran Rokia, että kaveri nukkui kokolailla maanantain vielä.
Tiistai: Vepetreenit, sujuivat mukavasti, paitsi viennin osalta oli taas ongelmia vieraalle viemisessä. Tätä treenataan siis kovasti. Yksi vienti niinpäin, että minä olin veneessä ja se oli ihan priima. Sovea suunnitellaan.
Keskiviikko: Lomapäivä työmaalla ja illanistuntaa Saviolla, treenit pienissä.
Torstai: Tokoilua kera kaverien Killerillä. Kenties vähän suunnittelematon treeni ja alussa oltiin aika hukassa, oma epävarmuus heijastui koiraan. Loppua kohti parempaa virettä, mutta treeni venähti vähän liian pitkäksi. Kivaan ruutuun oli hyvä lopettaa. Paljon hyviä vinkkejä jäi käteen, kiitos!
Perjantai: Tokotreenit Vihtavuoreessa, teemana jäävät ja kaukot. Tehtiin molemmat jäävät liikkuroituna yhtä kyytiä ilman välipalkkaa. Seisominen vielä kohtis, ja itseasiassa maahanmenokin, mutta jälkimmäisessä seuraaminen oli rumaa. Samoin perusasennot kaiken kaikkiaan. Perusasentotreeni palautettu tehokkaasti päiväohjelmaan. Kaukoissa ylläri, Roki osaa nousta makuulta seisomaan käskystä. Ilmeisesti kosketusalustatreenien ansiota, koska tätä ei olla varsin harjoiteltu. Muuten jäi aika säätämisen maku treeneistä, ei mitenkään pätevää settiä ainakaan ohjaajalta.
Lauantai: Tokotreenit Tiinan ja Piikan kanssa Halssilassa. Oikein kiva treeni, vaikka olin jo ajatellut, että Roki ei jaksa kolmatta pitempää treenipäivää putkeen. Roki ja Piika kestävät toistensa häiriön hyvin. Tehtiin pitkä paikkamakuu, josta olen kyllä Rokiin kovin tyytyväinen, luotettava se on! Haettiin kaukoihin oikeita liikeratoja ja asentoja, lähinnä sain parempaa kuvaa siitä, millaiselta asentojen ja siirtymien pitäisi näyttää. Rokin kanssa perusasentotreeniä taas ja myös treenattiin sivulta maahanmenoa, koska menee vinoon nykyään, vaikka perusasento olisi suora - rönähtää suoraan lonkalle herkästi. Hirmu hyödyllinen häiriöharjoitus myös, eli toinen koira paikkamakuussa ja toinen tekee vierestä luoksetulon. Ei kumpikaan koira kestänyt makuuta aluksi, mutta Piika honasi jo toisella kerralla, Roki tarvitsi vähän usemman harjoituksen. Hirmu kivan luoksetulon se kuitenkin tässä yhteydessä teki.
Seuraamista myös. Harjoittelin käännöksiä ilman koiraa. Pyörähdän liian nopeasti kaikki käännökset, opettelen nyt kävelemään ne rauhallisesti. Samoin unohdan huomioida koiraa, kun kuuntelen liikkuria. Mutta on oikeasti hienoa, että nyt voi liikkuroidut seuruutreenit ottaa myös ohjelmaan, koska Roki seuraa koko ajan pitempiä pätkiä! Parasta seuraaminen on nyt silloin, kun alkuun on innostettu saalisleikillä ja lelu menee seuruun ajaksi taskuun. Kontakti pysyy, mutta Roki ei kyttää. Roki unohtaa istua, kun liike pysähtyy, joten tätäkin treenataan. Ja käännökset nyt erikoisharjoittelun alle.
Pikaisesti vielä jääviä, tässä vaiheessa alkoi jo vähän vire laskea ja lopeteltiin treeniä. Heitettiin sitten vielä aika reilu lenkki metsissä ja kävin sitten itsekin putoamassa suolampeen Rokin kepin perässä. Harvinaisen fiksu olo jäi siitä. Likomärissä vaatteissa sitten lompsin kotiin. Putosin laiturilta, joten menin kyllä ihan kainaloita myöten lampeen. Onneksi treeniliivin tasku piti sen verran vettä, että puhelin ei ottanut hittiä. Mutta ponkaisin kyllä aika reippaasti vedestä takaisin laiturille ja mielessä oli vain se puhelin, kun nyt vielä olen juuri siirtynyt nykyaikaan puhelimen kanssa...
Tänään vähän enemmän lepopäivä, rippijuhlareissu meillä ja Roki ottaa ansaittua lepiä. Koiraa lienee ihan onnellinen kun työt alkaa ja saa taas ottaa unta kuulaan päivät pitkät :).
Maanantai: Kotitokoilua, vepetreenit jätettiin väliin, koska viikonlopun kyläily ja näyttelyreissu väsyttivät sen verran Rokia, että kaveri nukkui kokolailla maanantain vielä.
Tiistai: Vepetreenit, sujuivat mukavasti, paitsi viennin osalta oli taas ongelmia vieraalle viemisessä. Tätä treenataan siis kovasti. Yksi vienti niinpäin, että minä olin veneessä ja se oli ihan priima. Sovea suunnitellaan.
Keskiviikko: Lomapäivä työmaalla ja illanistuntaa Saviolla, treenit pienissä.
Torstai: Tokoilua kera kaverien Killerillä. Kenties vähän suunnittelematon treeni ja alussa oltiin aika hukassa, oma epävarmuus heijastui koiraan. Loppua kohti parempaa virettä, mutta treeni venähti vähän liian pitkäksi. Kivaan ruutuun oli hyvä lopettaa. Paljon hyviä vinkkejä jäi käteen, kiitos!
Perjantai: Tokotreenit Vihtavuoreessa, teemana jäävät ja kaukot. Tehtiin molemmat jäävät liikkuroituna yhtä kyytiä ilman välipalkkaa. Seisominen vielä kohtis, ja itseasiassa maahanmenokin, mutta jälkimmäisessä seuraaminen oli rumaa. Samoin perusasennot kaiken kaikkiaan. Perusasentotreeni palautettu tehokkaasti päiväohjelmaan. Kaukoissa ylläri, Roki osaa nousta makuulta seisomaan käskystä. Ilmeisesti kosketusalustatreenien ansiota, koska tätä ei olla varsin harjoiteltu. Muuten jäi aika säätämisen maku treeneistä, ei mitenkään pätevää settiä ainakaan ohjaajalta.
Lauantai: Tokotreenit Tiinan ja Piikan kanssa Halssilassa. Oikein kiva treeni, vaikka olin jo ajatellut, että Roki ei jaksa kolmatta pitempää treenipäivää putkeen. Roki ja Piika kestävät toistensa häiriön hyvin. Tehtiin pitkä paikkamakuu, josta olen kyllä Rokiin kovin tyytyväinen, luotettava se on! Haettiin kaukoihin oikeita liikeratoja ja asentoja, lähinnä sain parempaa kuvaa siitä, millaiselta asentojen ja siirtymien pitäisi näyttää. Rokin kanssa perusasentotreeniä taas ja myös treenattiin sivulta maahanmenoa, koska menee vinoon nykyään, vaikka perusasento olisi suora - rönähtää suoraan lonkalle herkästi. Hirmu hyödyllinen häiriöharjoitus myös, eli toinen koira paikkamakuussa ja toinen tekee vierestä luoksetulon. Ei kumpikaan koira kestänyt makuuta aluksi, mutta Piika honasi jo toisella kerralla, Roki tarvitsi vähän usemman harjoituksen. Hirmu kivan luoksetulon se kuitenkin tässä yhteydessä teki.
Seuraamista myös. Harjoittelin käännöksiä ilman koiraa. Pyörähdän liian nopeasti kaikki käännökset, opettelen nyt kävelemään ne rauhallisesti. Samoin unohdan huomioida koiraa, kun kuuntelen liikkuria. Mutta on oikeasti hienoa, että nyt voi liikkuroidut seuruutreenit ottaa myös ohjelmaan, koska Roki seuraa koko ajan pitempiä pätkiä! Parasta seuraaminen on nyt silloin, kun alkuun on innostettu saalisleikillä ja lelu menee seuruun ajaksi taskuun. Kontakti pysyy, mutta Roki ei kyttää. Roki unohtaa istua, kun liike pysähtyy, joten tätäkin treenataan. Ja käännökset nyt erikoisharjoittelun alle.
Pikaisesti vielä jääviä, tässä vaiheessa alkoi jo vähän vire laskea ja lopeteltiin treeniä. Heitettiin sitten vielä aika reilu lenkki metsissä ja kävin sitten itsekin putoamassa suolampeen Rokin kepin perässä. Harvinaisen fiksu olo jäi siitä. Likomärissä vaatteissa sitten lompsin kotiin. Putosin laiturilta, joten menin kyllä ihan kainaloita myöten lampeen. Onneksi treeniliivin tasku piti sen verran vettä, että puhelin ei ottanut hittiä. Mutta ponkaisin kyllä aika reippaasti vedestä takaisin laiturille ja mielessä oli vain se puhelin, kun nyt vielä olen juuri siirtynyt nykyaikaan puhelimen kanssa...
Tänään vähän enemmän lepopäivä, rippijuhlareissu meillä ja Roki ottaa ansaittua lepiä. Koiraa lienee ihan onnellinen kun työt alkaa ja saa taas ottaa unta kuulaan päivät pitkät :).
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Toinen sertilöinen plakkarissa
Rokilla oli mainio näyttelypäivä tänään! Kannattaa vissiin jatkossakin lähettää Roki omin päin näytelmiin, kun vaihteeksi menikin hienosti. Me Villen kanssa oltiin tosiaan ihan toisella suunnalla häissä ja asuntomessuilemassa tämä viikonloppu ja Roki lähti Tiinalle hoitoon sekä tänään samassa seurassa Kuopion kv-näyttelyyn.
Tuomarina oli Harry Tast, ensimmäinen kotimainen, jolla Roki on käynyt. Hän oli syynännyt kovasti liikkeitä ja halunnut Rokilta ja Nooralta enemmän vauhtia juoksutukseen. Rokin päätä hän oli myös mietiskellyt, tällä kertaa ei niinkään korvia kuin kallon mallia.
Roki sai Tastilta erinomaisen ja SA:n, sijoittui paras uros-kehässä kakkoseksi ja koska ykkönen oli veteraani ja jo valio, Roki toi kotiin sekä sertin että cacibin! Vautsi vau! Sitä yhtä sertiä sitten vielä kaivataan (ja luonnetestitulosta, 15.9. pitäisi olla se plakkarissa!). Arvostelu kuului seuraavasti: "Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, takaluisu kallo, korkea otsapenger, hyvät kulmaukset, kevyt rintakehä, erinomainen kesäturkki. Takaliikkeet ahtaat, riittävä askelpituus, oikea hännän asento."
Ei vissiin Roki liikoja pörhistellyt, kun ekaa kertaa ikinä on maininta oikeasta hännän asennosta...
Roki ja ylpeä handlerinsa Noora. Vai Noora ja hyvästä handleristaan ylpeä koira? :D
Hoidossakin oli mennyt kivasti, Piika ja Kilju-mali tulivat oikein hyvin juttuun Rokin kanssa ja leikki sujui. Oli kiva nähdä Roki hammaspainimassa Piikan kanssa, pitkään aikaan Roki ei ole liiemmin ollut moisesta leikistä innostunut. Kuulemma meininki oli ollut samanmoista myös näyttelyreissulla.
Ihan lyhyesti vielä tokoilusta. Perjantaina Laukan treeneissä keskityttiin jääviin. Oikein kiva treeni oli! Fiilis pysyi hyvänä ja on huippua huomata, että oma asennemuutos leikkimisen ja höntsäämisen suuntaan pitää Rokilla myös treenin kivana ja oikeasti leikkinä ja temppuiluna koko ajan! Ihanaa, että nyt vihdoin kahden vuoden touhuamisen jälkeen alkaa se meidän tapa tehdä tokoa löytyä. Jääviä treenattiin ensin namipelillä ja sitten lelun kanssa varsinkin stoppia. Mielestäni maahanmeno oli kohtalaisen sähäkkä verrattuna kevään himmailuihin. Stoppiin löytyi taas lelulla oikein hyvää terävyyttä. Kouluttaja neuvoi tässäkin välillä käyttämään takapalkkaa, jotta Rokin keskittyminen ei joka kerta olisi mun hallussa olevassa lelussa. Oikein hyvää vaihtelua treeniin sekin.
Tänään otettiin vielä vähän Tiinan takapihalla tokoa, kun hain Rokin. Kokeiltiin myös agi-kepit ohjureilla :D. Roki ei heti tajunnut mistä on kyse ja eihän me olla keppejä sitten viime kesän edes tehty, mutta ihan kivasti se muisti sitten miten pujottelu sujuu. Aluksi vaan se oli hiukan jumissa verkoissa, jopa pienellä hädällä. Luoksetuloihin vähän uutta kikkaa kehiteltiin ja ihan kelpo mallilla meidän tokoura voisi alka olemaan... :)
Tuomarina oli Harry Tast, ensimmäinen kotimainen, jolla Roki on käynyt. Hän oli syynännyt kovasti liikkeitä ja halunnut Rokilta ja Nooralta enemmän vauhtia juoksutukseen. Rokin päätä hän oli myös mietiskellyt, tällä kertaa ei niinkään korvia kuin kallon mallia.
Roki sai Tastilta erinomaisen ja SA:n, sijoittui paras uros-kehässä kakkoseksi ja koska ykkönen oli veteraani ja jo valio, Roki toi kotiin sekä sertin että cacibin! Vautsi vau! Sitä yhtä sertiä sitten vielä kaivataan (ja luonnetestitulosta, 15.9. pitäisi olla se plakkarissa!). Arvostelu kuului seuraavasti: "Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, takaluisu kallo, korkea otsapenger, hyvät kulmaukset, kevyt rintakehä, erinomainen kesäturkki. Takaliikkeet ahtaat, riittävä askelpituus, oikea hännän asento."
Ei vissiin Roki liikoja pörhistellyt, kun ekaa kertaa ikinä on maininta oikeasta hännän asennosta...
Hoidossakin oli mennyt kivasti, Piika ja Kilju-mali tulivat oikein hyvin juttuun Rokin kanssa ja leikki sujui. Oli kiva nähdä Roki hammaspainimassa Piikan kanssa, pitkään aikaan Roki ei ole liiemmin ollut moisesta leikistä innostunut. Kuulemma meininki oli ollut samanmoista myös näyttelyreissulla.
Ihan lyhyesti vielä tokoilusta. Perjantaina Laukan treeneissä keskityttiin jääviin. Oikein kiva treeni oli! Fiilis pysyi hyvänä ja on huippua huomata, että oma asennemuutos leikkimisen ja höntsäämisen suuntaan pitää Rokilla myös treenin kivana ja oikeasti leikkinä ja temppuiluna koko ajan! Ihanaa, että nyt vihdoin kahden vuoden touhuamisen jälkeen alkaa se meidän tapa tehdä tokoa löytyä. Jääviä treenattiin ensin namipelillä ja sitten lelun kanssa varsinkin stoppia. Mielestäni maahanmeno oli kohtalaisen sähäkkä verrattuna kevään himmailuihin. Stoppiin löytyi taas lelulla oikein hyvää terävyyttä. Kouluttaja neuvoi tässäkin välillä käyttämään takapalkkaa, jotta Rokin keskittyminen ei joka kerta olisi mun hallussa olevassa lelussa. Oikein hyvää vaihtelua treeniin sekin.
Tänään otettiin vielä vähän Tiinan takapihalla tokoa, kun hain Rokin. Kokeiltiin myös agi-kepit ohjureilla :D. Roki ei heti tajunnut mistä on kyse ja eihän me olla keppejä sitten viime kesän edes tehty, mutta ihan kivasti se muisti sitten miten pujottelu sujuu. Aluksi vaan se oli hiukan jumissa verkoissa, jopa pienellä hädällä. Luoksetuloihin vähän uutta kikkaa kehiteltiin ja ihan kelpo mallilla meidän tokoura voisi alka olemaan... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)