Tokoa ja syksyn ihania hajuja

Luonnetestistä palautuminen otti Rokilta - ei hetkeäkään. Minkäänlaisia traumoja tai reaktioita ei tunnu jääneen päälle. En kyllä muuta odottanutkaan. Roki koisasi kotimatkan Maaningalta ja veteli illallakin hartaasti sikeitä, mutta se onkin peruskuvio reissupäivien päälle. Sunnuntai otettiin rauhallisesti eikä lähdetty edes Saviolle tokoilemaan, minä kärsin aikamoisesta flunssasta, joka ei edelleenkään ota hellittääkseen.

Luonnetestistä toipunut Roki kivisellä tiellä (myös testipaikalla eräs toimitsija kyseli hauskan nimen takia, onko Rokin taival ollut kivinen ;) ).

 Tässä kuvassa näkyy kohtalaisesti, miten heikossa hapessa Rokin turkki alkaa olla, kauluri on ihan raasku, paikoin pitkät karvat puuttuvat kokonaan.

Maanantaina tokoiltiin Satun ja Naavan kanssa. Vakiokentällä oli paljon metrin mittaisia futareita pelaamassa, joten suunnattiin suoraan Hiihtomaahan. Keli oli ankea, vettä tihrusti. Ihan huipputreeniä ei Roki malttanut tehdä. Vähän haettiin seuraamispaikkaa autoa kiertämällä. Kuitenkin mielestäni vire ja kontakti on edelleen paikkaa tärkeämpiä, joten toistaiseksi paikanhakutreenejä ei tehdä paljoa. Hypyssä kämmäilin, kun en huomannut, että toisella puolella oli Naavan kosketusalusta. Roki vähän sekoili sen takia ja saatiin sitten haukkuhyppyjä aikaiseksi, mikä ongelma on pitkään ollut hallinnassa. Tehtiin väliin lääkettä eli hyppynoutoa ja saatiin sitten vielä yksi hiljainen alo-hyppy aikaiseksi.

Satu kävi pari kertaa tervehtimässä Rokia. Tällä kertaa luoksepäästävyys oli oikein siisti Rokin osalta. Pylly pysyi paikallaan ja haki nätisti kontaktia muhun. Ihan kuin joku lamppu ois syttynyt, että sekin on vähän niin kuin temppu!

Luoksetulo ohjattuna. Halusin käskytyksen Rokin lähettyviltä, kun on joskus reagoinut "käsky" komentoon lähtemällä liikkeelle. Nyt ei sen osalta ongelmaa, mutta luoksari oli vähän kyttääväinen ja himmasi reilusti lähestyessään minua. Hain vauhtia pari kertaa juoksemalla Rokia karkuun. Juurikaan muuta ei tehty ja lähdettiin sitten lenkille.


Rokilla on vaihteeksi taas ja syksyn kunniaksi noussut mielenkiinto hajuihin. Selkeästi enemmän merkkailua, nuuskutusta ja pissanlussutusta. Lisäksi se on parinkin nartun selkään noussut lähiaikoina, mitä ei ole paljoakaan kesällä tapahtunut. Voi tietysti olla juoksutuoksuja (yksi uhreista oli Piika, jolla voisi kyllä ollakin juoksu alullaan), samoin kenties Saralla, joka kiinnosti jälleen Roki selkeästi eniten ja enemmän kuin viime aikoina, kun viikko sitten Saviolla käytiin. Roki yritti kovasti eilen myös Naavaa, joka sentään on leikattu. Tosi ärsyttävää ja pieni hermostus on myös, että alkaako eturauhanen taas noista himoista vaivata... Siitä taas on suora yhteys käytökseen, perustottelevaisuuteen ja treenaamisen sujumiseen. Enkä tietenkään haluaisi lääkitä Rokia jälleen. No, oireita ei toistaiseksi pissailussa tms. ole. Ja toivotaan ettei tule.