Sen verran harmittaa tämänpäiväinen tokokoe, että tässä lyhyesti pisteet ja kuvaus liikkeestä. Jotenkin onnistuin niittaamaan hyvän fiiliksen taas ja koira meni sijaistoiminnoille seuraamisissa. Ei se ollut edes sen Keuruun vertaa mukana. Oliko sitten syynä se, että oma hermo petti ennen kehää ja hoputin koiran leikitystä ottamalla siltä väkisin patukan pois suusta juuri viime hetkellä.
154,5 pistettä, 2. tulos. Tuomari Tuire Marjamäki.
Luoksepäästävyys: 8
Roki murisi tai jotain tuomarille. Ihan normaali moikkailuinto sillä oli ja kurkusta pääsi kurahdus, todennäköisesti se oli pelkkää intoiluäännähdys, mutta murinan tuomari kuuli.
Paikkamakuu: 9
Ihan priima makuu, vaikka viereinen koira lähti heti ohjaajien perään haukahtaen ja toinenkin koira nousi liikkeen aikana. Miinus, koska näytin käsimerkin "vänta"-käskyn vahvistukseksi. Ei mitään hajua miksi.
Seuraaminen kytkettynä: 6,5
Ihan totaalista haahuilua alusta loppuun asti. Milloin perässä milloin oikealla milloin nuuhkien.
Seuraaminen vapaana: 5,5
Kts. edeltä, lisäyksenä vielä niin totaali jääminen, että piti kutsua parikin kertaa.
Liikkeestä maahanmeno: 5,5
Seuraaminen kts. edeltä, kaksi käskyä ja maahanmenon katsominen. Toinen käsky ja katsominen btw oli turhaa, koska meni ekalla jätättämisestä huolimatta.
Luoksetulo: 9.5
Hienosti sujui. Paitsi Roki teki peliliikkeenä perusasennon suoraan ilman eteenistumista. Mitä ei olla koskaan tehty.
Liikkeestä seisominen: 9
Tosi hyvä suoritus. Vähennys ehkä seuraamisosioista? Tuomari ei sanonut.
Hyppy: 10
Oli sitä mitä Roki osaa.
Yleisvaikutus: 7
Olisi varmaan voinut olla vähemmänkin.
Harmittaa Rokin puolesta, kun onnistun ajamaan sen tuollaiseen tilaan. Tosi pidättynyt se oli vielä täällä kotonakin. Heti kokeen jälkeenkään en saanut sitä kunnolla palkattua, kun lelu ei kiinnostanut. Onneksi tuo loppukoe sujui kuitenkin paremmin, että jäi viimeiseksi nuo paremmalla fiiliksellä tehdyt liikkeet. Ehkä mä jännitin taas paljon tuttua tuomariakin, ehkä otin Rokin autosta liian aikaisin ja vire kuoli jo siinä lämmittelyvaiheessa. Ylimääräisiä kierroksia onneksi ei juuri noussut odottelussa, sen verran ripeästi päästiin asiaan.
Pitää vissiin taas nostaa häntä pystyyn ja suunnistaa seuraava koetta kohti tätä muistelematta. Seuraavan kerran ollaan Kuopiossa 17.11. kokeilemassa.
lauantai 27. lokakuuta 2012
maanantai 22. lokakuuta 2012
Lihashuoltoa
Huijui! Koekutsu ensi lauantaille tuli sähköpostiin ja heti alkoi jännittämään taas. Koe alkaa aikaisin, joten hyvissä ajoin pitää olla liikkeellä. Alokkaassa näytti olevan 16 koiraa, ja me jossain alkupäässä, joten valmistautumisaikaa ainakin monine paikkamakuineen piisaa. Tuomarina onkin yllättäen jälleen tuttu Tuire, toisaalta olisi pitänytkin arvata, että kahden tuomarin kokeesta on kyse, kun 50 paikkaa oli kokeeseen jaossa. Huomenna vähän vielä treenin viilausta ja loppuviikko sitten lunkisti.
Tänä iltana Roki kävi hierottavana Anne Naukkarisella. Yllättävän hyvin tällä kertaa Roki jaksoi käsittelyn ajan makoilla. Ensi yrittämä viime talvena kesti varmaan tuplasti tämäniltaisen ajan, ja yksi syy oli varmasti Rokin levottomuus ja jatkuva pyrky pois käsittelystä. Tänään selvittiin tunnissa. Anne kävi läpi Rokin lihaksiston molemmin puolin ja jo alkutsekkauksessa totesi Rokin takaosasta, että siellä riittää lihaksia vaikka muille jakaa. Hyvä, ettei ainakaan lihaskunnon puolesta koira ole laiskistumaan päin.
Kaiken kaikkiaan Roki oli nyt viimetalvista vetreämpi ja lihasjumeja oli vähemmän. Hieroja muisteli edellistä kertaa ja Rokin takapään jumituksia. Arveli todennäköisesti eturauhasen vaivanneen jo silloin. Rokihan ei antanut venyttää etureisiä silloin ollenkaan ja ilmeisesti selän alueella oli jäykkyyttä myös. Nyt takapää oli melko hyvä ja selkä myös. Rokilla oli paikallisia jumeja ja jonkin verran toispuolisuutta, joka voi selittyä tokoilulla ja toispuolisella seuraamisella. Tätä pitäisi kompensoida sekä aktiivisilla pujotteluharjoituksilla että kylkien rauhallisilla venytyksillä. Toispuoleisuus on kyllä näkynyt esimerkiksi puoltamisena rauhallisessa ravissa.
Kerroin olevani aivan avuton tunnistamaan mitään lihasongelmia käsikopelolla. Varmaan tajuan jonkin olevan pielessä vasta, kun koira linkuttaa. Nyt osaan ainakin tunnistaa lavan seudun jäykkyyden, Rokilla oli etuosassa oikea lapa jumissa, ei kuitenkaan niskaa myös, kintun venytystä ja verryttelyä kevyellä pyörityksellä saatiin kotiohjeeksi. Vastaavasti taas jumia löytyi vasemmasta takajalasta, lähinnä reiden etu- ja takaosasta. Jonkin verran vasemmalla puolella myös etuosasa lavan takaosassa jäykkyyttä. Anne sai etenkin etupuolta auki jo kuitenkin lyhyelläkin käsittelyllä, joten arveli noiden jumien olevan kyllä kotikonstein hallinnassa pidettäviä. Hän piti ihan mahdollisena, että Rokin kontaktinputoamiset oikeassa käännöksessä johtuisi jumeista.
Roki oli käsittelyn jälkeen vallan tyytyväinen ja veteli alkuiltaunet Villen kanssa sohvalla selällään. Huomenna vähän taas jumppaillaan tokoa, tälle iltaa olikin sitten luvassa vain hihnalenkkeilyä.
Tänä iltana Roki kävi hierottavana Anne Naukkarisella. Yllättävän hyvin tällä kertaa Roki jaksoi käsittelyn ajan makoilla. Ensi yrittämä viime talvena kesti varmaan tuplasti tämäniltaisen ajan, ja yksi syy oli varmasti Rokin levottomuus ja jatkuva pyrky pois käsittelystä. Tänään selvittiin tunnissa. Anne kävi läpi Rokin lihaksiston molemmin puolin ja jo alkutsekkauksessa totesi Rokin takaosasta, että siellä riittää lihaksia vaikka muille jakaa. Hyvä, ettei ainakaan lihaskunnon puolesta koira ole laiskistumaan päin.
Kaiken kaikkiaan Roki oli nyt viimetalvista vetreämpi ja lihasjumeja oli vähemmän. Hieroja muisteli edellistä kertaa ja Rokin takapään jumituksia. Arveli todennäköisesti eturauhasen vaivanneen jo silloin. Rokihan ei antanut venyttää etureisiä silloin ollenkaan ja ilmeisesti selän alueella oli jäykkyyttä myös. Nyt takapää oli melko hyvä ja selkä myös. Rokilla oli paikallisia jumeja ja jonkin verran toispuolisuutta, joka voi selittyä tokoilulla ja toispuolisella seuraamisella. Tätä pitäisi kompensoida sekä aktiivisilla pujotteluharjoituksilla että kylkien rauhallisilla venytyksillä. Toispuoleisuus on kyllä näkynyt esimerkiksi puoltamisena rauhallisessa ravissa.
Kerroin olevani aivan avuton tunnistamaan mitään lihasongelmia käsikopelolla. Varmaan tajuan jonkin olevan pielessä vasta, kun koira linkuttaa. Nyt osaan ainakin tunnistaa lavan seudun jäykkyyden, Rokilla oli etuosassa oikea lapa jumissa, ei kuitenkaan niskaa myös, kintun venytystä ja verryttelyä kevyellä pyörityksellä saatiin kotiohjeeksi. Vastaavasti taas jumia löytyi vasemmasta takajalasta, lähinnä reiden etu- ja takaosasta. Jonkin verran vasemmalla puolella myös etuosasa lavan takaosassa jäykkyyttä. Anne sai etenkin etupuolta auki jo kuitenkin lyhyelläkin käsittelyllä, joten arveli noiden jumien olevan kyllä kotikonstein hallinnassa pidettäviä. Hän piti ihan mahdollisena, että Rokin kontaktinputoamiset oikeassa käännöksessä johtuisi jumeista.
Roki oli käsittelyn jälkeen vallan tyytyväinen ja veteli alkuiltaunet Villen kanssa sohvalla selällään. Huomenna vähän taas jumppaillaan tokoa, tälle iltaa olikin sitten luvassa vain hihnalenkkeilyä.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Loman loppu
Ensin hihnaseuruu, liikkeestä maahan ja luoksari. Enää ei ihan alun intensiteetillä pitänyt kontaktia, mutta varsin mukavaa menoa silti. Maahanmeno oli terävöitynyt viikontakaisesta, harjoituksista on ollut hyötyä (esim. pujottelua ja maahan, kurre ja maahan, kieri ja maahan :D, temput auttavat!). Luoksarin eteenistuminen jäi aavistuksen kauaksi. Sitten leikit ja loput liikkeet seuraavassa satsissa. Seuraaminen edellistä parempaa. Seisomisen stoppi oli ihan jees, ei ylimääräisiä askelia. Hypyssä pieni liikahdus, kun tulin viereen. Joka tapauksessa ykköstuloksen tasoa. Noin kun menisi kokeessakin...
Naava tokotteli myös ja tehtiin paikkamakuu yhdessä. Sitten lähdettiin vielä lenkille Aittovuoreen, Rokikin oli tällä kertaa vähän enemmän innokas rallattelemaan Naavan kanssa. Alun kaverikuva on Aittovuoren luontopolun varrelta.
Lomalla ehdittiin torstaina heittää syysretki Leivonmäen kansallispuistoon. Siellä on kyllä kivat reitit, suosittelen, mukavaa kangasmetsää, harjua ja suota pitkoksilla kuljettavaksi. Ainut miinus tihkusateen lisäksi menee omaan piikkiin - makkarat retkeltä unohtuivat autoon :(.
Perjantainakin tokoiltiin, sillä kertaa Valorinteellä Hannan ja bc-tyttöjen sekä Anskun ja Pipsa bc:n kanssa. Pipsasta ja Anskusta saadaan seuraa myös ensi viikonlopun tokokokeessa. Ihan kohtis treeni taisi olla sekin, päälle lähdettiin vielä Rokin kanssa Suolahteen käymään. Kovasti yritti perrotyttö Luna Rokia leikittää anoppilan pihassa. Rokia ei vaan nuo pennut niin kauheasti jaksa kiinnostaa, kai se pari kierrosta Lunan kanssa pinkoi.
Huomenna töihin taas. Ja Roki illalla hierojalle.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Pohdintaa ja koiramaista syysloman viettoa
Oikein kun tuota Varkauden koesuoritusta on nyt pureskellut ja pohdiskellut, niin jopas onkin noussut draivia ja intoa edetä kilpailusaralla. Tämä tuntemus on kyllä tosi positiivinen ja pitkästä aikaa kutkuttaa tavoitteet mieltä. Olen tässä menneinä vuosina hurahtanut useampaan harrastukseen ja heittäytynyt niihin mukaan aina täydellä sydämellä ja omaa jaksamista paljonkaan murehtimatta - ja mikäs onkaan ollutkaan heittäytyessä, kun itse toiminta on ruokkinut sitä jaksamista.
Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.
Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.
Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.
Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.
Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.
Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.
Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.
Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.
Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.
Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.
Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.
Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.
Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.
Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.
lauantai 13. lokakuuta 2012
Tokokoe Varkaudessa
Tänään sitten toista kertaa tulessa Varkaudessa. Ja tulihan se ALO1 nyt! Tavoite täyttyi hienosti, kun saatiin jokaisesta liikkeestä pisteitä, yhteensä 162,5. Virheitä riitti kyllä kaikkiin liikkeisiin, mutta mitä pienistä. Tuomarina oli Katja Rautiainen, vaikutti kohtalaisen tiukalta pisteissään, mutta muuten mukava ja perusteli pisteet oikeudenmukaisesti. Olimme kuudensia viimeisellä ykköstuloksella. Yksi 12 koirakosta hylättiin.
Matkasin Varkauteen itsekseni, mikä varmaan oli ihan hyvä ratkaisu, ei tullut ääneen panikoitua kenenkään kanssa. Oltiin puoli tuntia ennen koetta paikalla. Ilmoittautumisen jälkeen kävelytin Rokia vartin lähiympäristössä, kokeiltiin kaikki liikkeet lenkkeilyn seassa. Koira tuntui oikein hyvältä eikä mitenkään levottomalta, päin vastoin suhtautui aika nätisti muihin koiriin. Saimme vuoronumeroksi ykkösen. Alusta lähtien tuntui, että ensimmäinen suoritusvuoro sopii meille hyvin. Alokkaassa oli 12 koirakkoa ja paikkamakuu otettiin kolmessa erässä. Alkupuhuttelussa Roki paukutti taas ja provosi ja provosoitui tuijottelusta. Tosin tähän hetkeen mahtui myös hyviä pätkiä, jolloin Roki oikeasti rauhoittui. Silittely auttoi ja olin kyykkysilläni koiran vieressä.
Kun sitten menimme yksilövuorolle, otin Rokin aika viime hetkellä autosta, leikitin saalisleikkiä patukalla, jotta intoa löytyisi ja sitten halliin. Sain vielä kätevästi nakattua patukan pois käsistä hallin ulkopuolelle Rokin huomaamatta, kun Rokilla oli niin kova veto halliin sisälle.
Tässä pisteet (suluissa kertoimen kanssa) ja kuvaus suorituksesta.
Luoksepäästävyys: 9 (9)
Roki täpisi kohti tuomaria ja lopulta hyppäsi vastaan. On kuulemma iloinen, mutta saisi pysyä vähän rauhallisemmin.
Paikkamakuu: 9 (27)
Meni vinoon maahan. Ei johtunut perusasennosta vaan naapurina olleesta suursnautserinartusta, jonka kanssa oli aluksi vähän pöhissyt. Piti sitten tsekata naapuria varmuuden vuoksi ilmeisesti. Samalla pää kääntyi enemmän ovelle päin ja Roki vähän katseli sinne. Kuitenkin leuka pysyi maassa koko makuun ajan.
Seuraaminen kytkettynä: 8 (16)
Paljon parempi kuin Keuruulla, mutta edelleen vire vähän alamaissa, mikä näkyi kontaktin puutteellisuutena. Reagoi kuitenkin hyvin käännöksiin ja istui pysähdykset. Parani hieman loppua kohti kontaktin osalta.
Seuraaminen vapaana: 8 (32)
Alkoi edellistä paremmin, jotenkin hihnan laittaminen taskuun viritti koiraa (vähän niin kuin lelu taskussa, leikittiinkin hihnalla ennen koetta). Kontakti oli parempaa. Ekan pysähdyksen hetkellä joku avasi hallin oven ja Rokin pää kääntyi. Ei meinannut lähteä mun matkaan ja jouduin polkaisemaan kunnolla jalkaa astuessani. Tästä sitten sakotusta, mutta muuten tosiaan parempi seuraaminen.
Liikkeestä maahanmeno: 6 (12)
Laiska seuraaminen ja vielä laiskempi maahanmeno. Toistin käskyn ja Roki meni maahan lopulta. Pisteet tätä myötä.
Luoksetulo: 9,5 (28,5)
Oikein kiva, parempi kuin Keuruulla. Vähennys pikkuisen vinosta perusasennosta. Eteenistuminen kelpasi tällä kertaa minulle, mutta vauhtia vieläkin saisi riittää loppuun asti enemmän.
Liikkeestä seisominen: 8 (16)
Onneksi tämä liike on tullut takaisin! Jes! Vähennykset laiskasta stopista. Mielestäni kuitenkin tämä liike oli kutakuinkin sitä tasoa, mihin me nyt parhaimmillaan pystytään. Eli nyt pikkuhiljaa tehtävä töitä terävämmän stopin kanssa.
Hyppy: 7 (14)
Tyhmää, että meidän läpihuutoliike meni vähän pieleen. Este oli normaalia vähän korkeampi. Roki lähti vinosta peruasennosta, koska en pistänyt sitä suoraan, vaikka hyvin olisin voinut. Jalat osuivat esteeseen (lähetys varmaan liian läheltä, mutta otan aina varmanpäälle, koska Roki haukkuu niin herkästi, jos vauhtia on yhtään). Stoppi hyvä, mutta taas joku avasi hallin oven ja Roki kääntyi sinnepäin, kun menin viereen. Eli seiska.
Yleisvaikutelma: 8 (8)
Varmaan juuri se, mitä oltiinkin. Ihan iloista yhteistyötä ja kannustusta, mutta vähän innokkuutta koiralta kaivataan lisää.
Yhteensä 162,5, 1. tulos.
Nyt tiedän hyvin, minkä asioiden kanssa jatkossa tehdään töitä. Vireen tietysti ja häiriön edelleen, mutta myös täytyy tuo maahanmeno ottaa tarkemmin työn alle. Nyt on keskitytty niin paljon tuon stopin kuntoonsaamiseen, että maahanmeno on jäänyt vähän hunningolle. Tästä on nyt vielä parempi jatkaa ja seuraava koe onkin jälleen taas kiikarissa!
Matkasin Varkauteen itsekseni, mikä varmaan oli ihan hyvä ratkaisu, ei tullut ääneen panikoitua kenenkään kanssa. Oltiin puoli tuntia ennen koetta paikalla. Ilmoittautumisen jälkeen kävelytin Rokia vartin lähiympäristössä, kokeiltiin kaikki liikkeet lenkkeilyn seassa. Koira tuntui oikein hyvältä eikä mitenkään levottomalta, päin vastoin suhtautui aika nätisti muihin koiriin. Saimme vuoronumeroksi ykkösen. Alusta lähtien tuntui, että ensimmäinen suoritusvuoro sopii meille hyvin. Alokkaassa oli 12 koirakkoa ja paikkamakuu otettiin kolmessa erässä. Alkupuhuttelussa Roki paukutti taas ja provosi ja provosoitui tuijottelusta. Tosin tähän hetkeen mahtui myös hyviä pätkiä, jolloin Roki oikeasti rauhoittui. Silittely auttoi ja olin kyykkysilläni koiran vieressä.
Kun sitten menimme yksilövuorolle, otin Rokin aika viime hetkellä autosta, leikitin saalisleikkiä patukalla, jotta intoa löytyisi ja sitten halliin. Sain vielä kätevästi nakattua patukan pois käsistä hallin ulkopuolelle Rokin huomaamatta, kun Rokilla oli niin kova veto halliin sisälle.
Tässä pisteet (suluissa kertoimen kanssa) ja kuvaus suorituksesta.
Luoksepäästävyys: 9 (9)
Roki täpisi kohti tuomaria ja lopulta hyppäsi vastaan. On kuulemma iloinen, mutta saisi pysyä vähän rauhallisemmin.
Paikkamakuu: 9 (27)
Meni vinoon maahan. Ei johtunut perusasennosta vaan naapurina olleesta suursnautserinartusta, jonka kanssa oli aluksi vähän pöhissyt. Piti sitten tsekata naapuria varmuuden vuoksi ilmeisesti. Samalla pää kääntyi enemmän ovelle päin ja Roki vähän katseli sinne. Kuitenkin leuka pysyi maassa koko makuun ajan.
Seuraaminen kytkettynä: 8 (16)
Paljon parempi kuin Keuruulla, mutta edelleen vire vähän alamaissa, mikä näkyi kontaktin puutteellisuutena. Reagoi kuitenkin hyvin käännöksiin ja istui pysähdykset. Parani hieman loppua kohti kontaktin osalta.
Seuraaminen vapaana: 8 (32)
Alkoi edellistä paremmin, jotenkin hihnan laittaminen taskuun viritti koiraa (vähän niin kuin lelu taskussa, leikittiinkin hihnalla ennen koetta). Kontakti oli parempaa. Ekan pysähdyksen hetkellä joku avasi hallin oven ja Rokin pää kääntyi. Ei meinannut lähteä mun matkaan ja jouduin polkaisemaan kunnolla jalkaa astuessani. Tästä sitten sakotusta, mutta muuten tosiaan parempi seuraaminen.
Liikkeestä maahanmeno: 6 (12)
Laiska seuraaminen ja vielä laiskempi maahanmeno. Toistin käskyn ja Roki meni maahan lopulta. Pisteet tätä myötä.
Luoksetulo: 9,5 (28,5)
Oikein kiva, parempi kuin Keuruulla. Vähennys pikkuisen vinosta perusasennosta. Eteenistuminen kelpasi tällä kertaa minulle, mutta vauhtia vieläkin saisi riittää loppuun asti enemmän.
Liikkeestä seisominen: 8 (16)
Onneksi tämä liike on tullut takaisin! Jes! Vähennykset laiskasta stopista. Mielestäni kuitenkin tämä liike oli kutakuinkin sitä tasoa, mihin me nyt parhaimmillaan pystytään. Eli nyt pikkuhiljaa tehtävä töitä terävämmän stopin kanssa.
Hyppy: 7 (14)
Tyhmää, että meidän läpihuutoliike meni vähän pieleen. Este oli normaalia vähän korkeampi. Roki lähti vinosta peruasennosta, koska en pistänyt sitä suoraan, vaikka hyvin olisin voinut. Jalat osuivat esteeseen (lähetys varmaan liian läheltä, mutta otan aina varmanpäälle, koska Roki haukkuu niin herkästi, jos vauhtia on yhtään). Stoppi hyvä, mutta taas joku avasi hallin oven ja Roki kääntyi sinnepäin, kun menin viereen. Eli seiska.
Yleisvaikutelma: 8 (8)
Varmaan juuri se, mitä oltiinkin. Ihan iloista yhteistyötä ja kannustusta, mutta vähän innokkuutta koiralta kaivataan lisää.
Yhteensä 162,5, 1. tulos.
Nyt tiedän hyvin, minkä asioiden kanssa jatkossa tehdään töitä. Vireen tietysti ja häiriön edelleen, mutta myös täytyy tuo maahanmeno ottaa tarkemmin työn alle. Nyt on keskitytty niin paljon tuon stopin kuntoonsaamiseen, että maahanmeno on jäänyt vähän hunningolle. Tästä on nyt vielä parempi jatkaa ja seuraava koe onkin jälleen taas kiikarissa!
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Roki on tossun alla
Syyslomaan kaksi päivää! Huikean nopeasti mennyt syksy, mutta johonkin on myös imaistu mehut energisestä opesta. Tosi väsyksissä alan olemaan, mutta siitä huolimatta olen jaksanut Rokin kanssa harrastaa kohtalaisesti. Lenkkiäkin on tullut aika reippaasti, kun Villellä on ollut työpäivät iltamyöhään nyt parin päivän ajan. Muuta urheilua tai treeniä en sitten olekaan ehtinyt yhtään mitään.
Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.
Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.
Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.
Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.
Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.
Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.
perjantai 5. lokakuuta 2012
Viikon puuhailuja
Tämän viikon ohjelmassa on ollut lenkkiä, tokoa ja jälkeä. Eilen käytiin Nooraa moikkaamassa ja Palokkajärven rantamaisemissa lenkkeiltiin. Todettiin siinä yhteistuumin, ettei Roki nyt ihan ole näyttelykuosissa. Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseksi tuo turkki kasvaa, kun uusi karva tosiaan on vähän kiharaa. Toivotaan, että siitä vielä tulee ihan asiallisen näköinen ja joskus saataisiin se viimeinenkin serti plakkariin.
Jäljellä taidettiin käydä keskiviikkona. Tallasin jäljen Hiihtomaahan, muistaakseni oli reilut 300 askelparia. Piti miettiä sopivaa paikkaa tarkkaan, koska tiedän miten paljon Hiihtomaassa käy koiraharrastajia ja nytkin ainakin yksi jälkikurssi pyörii niillä huudeilla. Jälki vanheni noin 2 tuntia. Pohja ei ollut paras Rokille, mutta toisaalta hyvähän sitä haastettakin on lisätä. Pääasiassa siis pelkkää sammalta, ei juurikaan muuta aluskasvillisuutta, joka helpottaaa yleensä jäljestämistä. Paljon pitkää suoraa, koska jälki oli rinteessä. Kuusi keppiä. Roki nosti ensin takajäljen. Tätä pitää treenata, koska ihan liian usein jälki lähtee janalta mulla samaan suuntaan, mihin olen ollut kulkemassa jäljelle tullessa. Nyt tein vastakkaiseen suuntaan jäljen.
Meno oli kieltämättä vähän töhöttämistä ja siksakkia ja Roki nuuski hajua selvästi maanpintaa korkeammalta. Todennäköisesti kuitenkin seurasi jälkeä aika tunnollisesti, haju vaan liikkuu herkästi sellaisessa maastossa. Vauhti oli liian kova taas, vaikka yritin jarruttaa. Kerran vielä telon itseni ihan tosissaan, nytkin revin nilkkani, astuin kivenkoloon ja törmäsin ties kuinka moneen kantoon ja töröttävään oksaan...
Uskomattoman hienosti hyörimisestä huolimatta nousivat kepit! Tää oli paras jälki ikinä keppien osalta! Jokaiselle kepille Roki päätyi suoraan ilman etsiskelyä ja nosti kepin suoraan suuhun näkyvästi. Enkä yhtään innostanut sitä keppejä etsimään. Meillä ei ollut edes normaalia keppiharjoittelua ennen jälkeä. Kaikki kuusi keppiä ylös ja vielä loppupalkkana ollut oravanhäntäkin löytyi! Oli kivaa :).
Tokossa tänään otettu aamutreeninä seuraamista, aika pitkiä pätkiä. Vire kestää taas hyvin, vaikka lelu on piilossa. Illalla sain liikkuriavuksi Hannan ja tehtiin koeliikkeet kahdessa erässä, pl. paikkamakuu ja hyppy. Hihnaseuraamisessa otettiin aika lyhyet suorat, vapaana seuraaminen oli aika normaali koeseuruu. Luoksepäästävyys onnistui hyvin ja kohtalaisen vähällä haukkumisella, Roki kesti yllättävänkin kivasti perusasennossa. Painui tosin maahan lopussa, kun Hanna jorisi aloituspuheita. Edelleen ongelmia peruasentoon tulossa tuossa tilanteessa. Vinkkejä saatu koeta varten.
Sitten vähän leikitin "kehän" ulkopuolella. Hihnaseuruussa vire säilyi, näin toivoisin homman menevän kokeessakin. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin kolme ja ongelmana olikin itse maahanmeno. Kahdella ekalla kaksi käskyä. Treeniä tähän. Palkkasin näiden jälkeen.
Vapaana seuraamisessa vähän kontakti karkaili enemmän ja yksi perusasento jäi väliin. Sain taas palautetta omasta liikkumisesta ja koiran huomiotta jättämisessä. Keskittymällä sain täyskäännöstä paremmaksi ja epäilemättä tuo koiran huomioiminen auttaa myös pysähtymisessä. Tästä kehut koiralle ja luoksetulo. Roki ei istunut eteen ennen kuin käskin. Outoa, koska tätähän on tosiaan treenailtu. Jatkettiin liikkeestä seisomisella. Ja huikeaa, se onnistui! Onnistui siis liikkuroituna, yhdellä käskyllä. Hieno juttu. Vähän on stoppi löysä, pari askelta tulee perään, mutta tätä aletaan korjaamaan vasta, kun itse seisominen alkaa nyt vihdoin olla paremalla tolalla.
Näiden jälkeen palkka ja pari noutoa vielä. Nyt taas vaihteeksi vaikuttaa paremmalta koetta ajatellen!
Jäljellä taidettiin käydä keskiviikkona. Tallasin jäljen Hiihtomaahan, muistaakseni oli reilut 300 askelparia. Piti miettiä sopivaa paikkaa tarkkaan, koska tiedän miten paljon Hiihtomaassa käy koiraharrastajia ja nytkin ainakin yksi jälkikurssi pyörii niillä huudeilla. Jälki vanheni noin 2 tuntia. Pohja ei ollut paras Rokille, mutta toisaalta hyvähän sitä haastettakin on lisätä. Pääasiassa siis pelkkää sammalta, ei juurikaan muuta aluskasvillisuutta, joka helpottaaa yleensä jäljestämistä. Paljon pitkää suoraa, koska jälki oli rinteessä. Kuusi keppiä. Roki nosti ensin takajäljen. Tätä pitää treenata, koska ihan liian usein jälki lähtee janalta mulla samaan suuntaan, mihin olen ollut kulkemassa jäljelle tullessa. Nyt tein vastakkaiseen suuntaan jäljen.
Meno oli kieltämättä vähän töhöttämistä ja siksakkia ja Roki nuuski hajua selvästi maanpintaa korkeammalta. Todennäköisesti kuitenkin seurasi jälkeä aika tunnollisesti, haju vaan liikkuu herkästi sellaisessa maastossa. Vauhti oli liian kova taas, vaikka yritin jarruttaa. Kerran vielä telon itseni ihan tosissaan, nytkin revin nilkkani, astuin kivenkoloon ja törmäsin ties kuinka moneen kantoon ja töröttävään oksaan...
Uskomattoman hienosti hyörimisestä huolimatta nousivat kepit! Tää oli paras jälki ikinä keppien osalta! Jokaiselle kepille Roki päätyi suoraan ilman etsiskelyä ja nosti kepin suoraan suuhun näkyvästi. Enkä yhtään innostanut sitä keppejä etsimään. Meillä ei ollut edes normaalia keppiharjoittelua ennen jälkeä. Kaikki kuusi keppiä ylös ja vielä loppupalkkana ollut oravanhäntäkin löytyi! Oli kivaa :).
Tokossa tänään otettu aamutreeninä seuraamista, aika pitkiä pätkiä. Vire kestää taas hyvin, vaikka lelu on piilossa. Illalla sain liikkuriavuksi Hannan ja tehtiin koeliikkeet kahdessa erässä, pl. paikkamakuu ja hyppy. Hihnaseuraamisessa otettiin aika lyhyet suorat, vapaana seuraaminen oli aika normaali koeseuruu. Luoksepäästävyys onnistui hyvin ja kohtalaisen vähällä haukkumisella, Roki kesti yllättävänkin kivasti perusasennossa. Painui tosin maahan lopussa, kun Hanna jorisi aloituspuheita. Edelleen ongelmia peruasentoon tulossa tuossa tilanteessa. Vinkkejä saatu koeta varten.
Sitten vähän leikitin "kehän" ulkopuolella. Hihnaseuruussa vire säilyi, näin toivoisin homman menevän kokeessakin. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin kolme ja ongelmana olikin itse maahanmeno. Kahdella ekalla kaksi käskyä. Treeniä tähän. Palkkasin näiden jälkeen.
Vapaana seuraamisessa vähän kontakti karkaili enemmän ja yksi perusasento jäi väliin. Sain taas palautetta omasta liikkumisesta ja koiran huomiotta jättämisessä. Keskittymällä sain täyskäännöstä paremmaksi ja epäilemättä tuo koiran huomioiminen auttaa myös pysähtymisessä. Tästä kehut koiralle ja luoksetulo. Roki ei istunut eteen ennen kuin käskin. Outoa, koska tätähän on tosiaan treenailtu. Jatkettiin liikkeestä seisomisella. Ja huikeaa, se onnistui! Onnistui siis liikkuroituna, yhdellä käskyllä. Hieno juttu. Vähän on stoppi löysä, pari askelta tulee perään, mutta tätä aletaan korjaamaan vasta, kun itse seisominen alkaa nyt vihdoin olla paremalla tolalla.
Näiden jälkeen palkka ja pari noutoa vielä. Nyt taas vaihteeksi vaikuttaa paremmalta koetta ajatellen!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Tokoa syyssateessa
Sunnuntaina satoi, maanantaina satoi ja aina silloin, kun ollaan ulkona. Tälle syksylle vettä onkin riittänyt ja vakuutan, ettei säätilojen muutos ole meidän tokoilun suurin ongelma.
Muita ongelmia sen sijaan ollaan yritetty nyt ratkoa. Vireongelma on huomattavasti pienentynyt. Parasta tokoa me saadaan aikaan työpäivän ja Rokin pitkän yksinolon jälkeen. Eilen otettiin treenit Satun ja Naavan kanssa maanantaiseen tapaan. Tehtiin Rokin kanssa pitkät seuruut sekä vapaana että hihnassa. Intoa oli niin paljon, että paikka ei meinannut sen takia pysyä, vaan Roki edisti ja poikitti. Mietittiin sitä Satun kanssa ja epäilen, että Roki ei oikeasti tiedä, missä se oikea seuraamispaikka on. Tästä voin tietysti syyttää ainoastaan itseäni ja epäjohdonmukaista treeniä, mutta oppia ikä kaikki. Huonossa vireessä Roki jätättää ja korkeassa vireessä peitsaa edessä. Jotain tajua kuitenkin paikasta ilmeisesti on, kun rytmiä hidastamalla ja jalkaa taputtamalla se hakee paikkaa kohdalleen.
Huonon ja korkean vireen toinen ero paikan lisäksi on kontakti, jota apeilla fiiliksillä ei ole ollenkaan ja korkeassa vireessä taas tosi intensiivisenä. Varottava vaan, ettei kontakti ole laatua "kyttään wubbaa sun taskussa!".
Joka tapauksessa, eilen saatiin minulle mieluisat hyvän kontaktin seuraamiset aikaan. Tein ensin pari pitkää pätkää, joista palkka. Sitten tein useamman lyhyen pätkän käännöksiä ja juoksuja ja pysähdyksiä, joiden välissä vain kehuin plus kommentoin kontaktia (toistelin "seuraa"-käskyä, kun kontakti oli hyvä). Paikkaa lukuunottamatta hyvää työtä Rokilla ja huojentaa mun mieltä, kun muistelee viikon takaista koetta.
Hypyllä leikittiin vähän lelunnoutoja. Tein myös luoksetuloa, jossa myös ollut omat ongelmansa. Nyt tein ensin vain eteenistumista ihan lyhyeltä etäisyydeltä. Palkkasin liivin helmaan käärityllä namilla. Nämä onnistuivat kivasti. Sitten pidensin matkaa ja tehtiin kaksi tai kolme luoksetuloa. Nyt niin, että kutsuin, peruutin juosten karkuun ja otin Rokin lopulta kuitenkin eteen istumaan taas nami liivin helmassa. Näin sain ainakin koiraan vauhtia loppuun asti ja silti tekemään hyvän loppuasennon. Katsotaan, mitä tällä tavalla saadaan aikaan.
Parit jäävät. Onnistui pelottavan hyvin. Seuruutin aika vapaasti Rokia ja vuorotellen käskin maahan ja seisomaan, menin pari askelta eteenpäin, palasin koiran luo ja jatkettiin matkaa siitä suoraan ja uudestaan. Tehtiin varmaan viisi kertaa yhtä kyytiä, enkä sen kummemmin "jessiä" enempää palkannut. Aiheellisesti lopetettiin tähän. Loppuun vielä paikkamakuu. Roki varastaa maahan vierustoverin käskystä. Tätä treenattava pikkuhiljaa. Makuu sinällään hyvä, seisoin välillä selin ja palkkasinkin välissä. Vielä pari häiriöharjoitusta vierustoverin kutsuessa koiraa luokse. Roki kesti viime viikkoon verrattuna tosi hyvin.
Pakko ottaa treenin alle taas perusasento. Tietyssä mielentilassa Roki ei kerta kaikkiaan tule viereen. Erityisesti ollessaan hihnassa ja vaikkapa ennen paikkamakuuta. Jotenkin Roki haastaa mua hihnassa, menee mun eteen ja tuijottaa ja tiedän heti, että nyt se ei tule vaikka kutsun. En oikein tiedä muuta konstia kuin hyödyntää mahdollisimman erilaisia paikkoja treeniä varten ja nimenomaan tottelevaisuutta myös hihnassa. Vapaana ollessaan Roki on kuulolla ja se kulkee mun jaloissa ja tekee mitä käsketään. Hihnassa se sinkoaa suuntaan ja toiseen koko hihnan mitalta eikä vastaanota käskyjä. Oiskohan se pitänyt opettaa kulkemaan vetämättä hihnassa...?
Niin, treenattiin me tokoa sunnuntainakin. Ihan ok treeni Tiituspohjassa, paikkamakuussa kävin piilossa ja on se makuu vaan Rokilla tällä hetkellä vahva. Siellä tehtiin myös ruutua ja pari alo-luokan hyppyä. Ja tietty seuruuta.
Muita ongelmia sen sijaan ollaan yritetty nyt ratkoa. Vireongelma on huomattavasti pienentynyt. Parasta tokoa me saadaan aikaan työpäivän ja Rokin pitkän yksinolon jälkeen. Eilen otettiin treenit Satun ja Naavan kanssa maanantaiseen tapaan. Tehtiin Rokin kanssa pitkät seuruut sekä vapaana että hihnassa. Intoa oli niin paljon, että paikka ei meinannut sen takia pysyä, vaan Roki edisti ja poikitti. Mietittiin sitä Satun kanssa ja epäilen, että Roki ei oikeasti tiedä, missä se oikea seuraamispaikka on. Tästä voin tietysti syyttää ainoastaan itseäni ja epäjohdonmukaista treeniä, mutta oppia ikä kaikki. Huonossa vireessä Roki jätättää ja korkeassa vireessä peitsaa edessä. Jotain tajua kuitenkin paikasta ilmeisesti on, kun rytmiä hidastamalla ja jalkaa taputtamalla se hakee paikkaa kohdalleen.
Huonon ja korkean vireen toinen ero paikan lisäksi on kontakti, jota apeilla fiiliksillä ei ole ollenkaan ja korkeassa vireessä taas tosi intensiivisenä. Varottava vaan, ettei kontakti ole laatua "kyttään wubbaa sun taskussa!".
Joka tapauksessa, eilen saatiin minulle mieluisat hyvän kontaktin seuraamiset aikaan. Tein ensin pari pitkää pätkää, joista palkka. Sitten tein useamman lyhyen pätkän käännöksiä ja juoksuja ja pysähdyksiä, joiden välissä vain kehuin plus kommentoin kontaktia (toistelin "seuraa"-käskyä, kun kontakti oli hyvä). Paikkaa lukuunottamatta hyvää työtä Rokilla ja huojentaa mun mieltä, kun muistelee viikon takaista koetta.
Hypyllä leikittiin vähän lelunnoutoja. Tein myös luoksetuloa, jossa myös ollut omat ongelmansa. Nyt tein ensin vain eteenistumista ihan lyhyeltä etäisyydeltä. Palkkasin liivin helmaan käärityllä namilla. Nämä onnistuivat kivasti. Sitten pidensin matkaa ja tehtiin kaksi tai kolme luoksetuloa. Nyt niin, että kutsuin, peruutin juosten karkuun ja otin Rokin lopulta kuitenkin eteen istumaan taas nami liivin helmassa. Näin sain ainakin koiraan vauhtia loppuun asti ja silti tekemään hyvän loppuasennon. Katsotaan, mitä tällä tavalla saadaan aikaan.
Parit jäävät. Onnistui pelottavan hyvin. Seuruutin aika vapaasti Rokia ja vuorotellen käskin maahan ja seisomaan, menin pari askelta eteenpäin, palasin koiran luo ja jatkettiin matkaa siitä suoraan ja uudestaan. Tehtiin varmaan viisi kertaa yhtä kyytiä, enkä sen kummemmin "jessiä" enempää palkannut. Aiheellisesti lopetettiin tähän. Loppuun vielä paikkamakuu. Roki varastaa maahan vierustoverin käskystä. Tätä treenattava pikkuhiljaa. Makuu sinällään hyvä, seisoin välillä selin ja palkkasinkin välissä. Vielä pari häiriöharjoitusta vierustoverin kutsuessa koiraa luokse. Roki kesti viime viikkoon verrattuna tosi hyvin.
Pakko ottaa treenin alle taas perusasento. Tietyssä mielentilassa Roki ei kerta kaikkiaan tule viereen. Erityisesti ollessaan hihnassa ja vaikkapa ennen paikkamakuuta. Jotenkin Roki haastaa mua hihnassa, menee mun eteen ja tuijottaa ja tiedän heti, että nyt se ei tule vaikka kutsun. En oikein tiedä muuta konstia kuin hyödyntää mahdollisimman erilaisia paikkoja treeniä varten ja nimenomaan tottelevaisuutta myös hihnassa. Vapaana ollessaan Roki on kuulolla ja se kulkee mun jaloissa ja tekee mitä käsketään. Hihnassa se sinkoaa suuntaan ja toiseen koko hihnan mitalta eikä vastaanota käskyjä. Oiskohan se pitänyt opettaa kulkemaan vetämättä hihnassa...?
Niin, treenattiin me tokoa sunnuntainakin. Ihan ok treeni Tiituspohjassa, paikkamakuussa kävin piilossa ja on se makuu vaan Rokilla tällä hetkellä vahva. Siellä tehtiin myös ruutua ja pari alo-luokan hyppyä. Ja tietty seuruuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)