Takaisin arkeen

Nyt on palattu normaaliin työjärjestykseen ja epäilen, että koirakin taitaa huokaista helpotuksesta, kun päivät saa vetää unta kuulaan. Viikonlopun Roki oli hoidossa porukoillani, kun olimme hääreissussa. Roki oli päässyt rallaamaan urakalla pitkin metsäteitä ja järven jäätä. Olikin sitten väsynyttä koiraa, kun kotiin päästiin ja nukkui koko sunnuntai-iltapäivän ja illan.

Eilen lenkkeilin töistä tullessani teitä pitkin Rokin kanssa ja mielestäni liikkuminen ei näyttänyt ihan puhtaalta, mutta oli todella vaikea sanoa, mikä siinä kiikasti. Vähän etupuolta arvelen, koska pää näytti välillä varsinkin hitaassa käynnissä painuvan epärytmikkäästi. Kokeilin kinttuja läpi, mutta mitään aristusta anturoissa tms. ei ollut. Ennemmin epäilen lihasjumeja ja pitäisikin taas varata Roksulle hieronta-aikaa.

Eilen sattuikin sitten sopivasti vuoden eka uintikerta ja kerroin epäilyistäni Anskulle. Ei sitten tehtykään mitään kierrosenkkoja, vaan kahden kierroksen satseissa rauhallisemmalla tahdilla Ansku uitti Rokin. Uinnissa ei näkynyt merkkejä väsymisestä tai jumeista, mikä ei tietysti yllätäkään. Toivottavasti uinti tuli nyt hyvänä palautuksena ja venyttelynä riehumislomailun jälkeen.

Roki meinaa kyllä uimalalla haljeta intoonsa. Tällä kertaa oltiin ekana vuorossa ja sitten pitikin vinkua koko Naavan uintivuoron ajan, että miksi joku muu saa polskia, vaikka mäkin olen täällä. On erinomaista hillintäkoulutusta myös yrittää mennä uimalalle sisään niin, ettei anna Rokin ryysiä. Anskua taas Roki mielistelee niin paljon kuin mahdollista, ilmiö, jota en paljon ole muiden seurassa Rokilta nähnyt. Jotenkin liittynee siihen, että Anskulla lienee aika hyvä auktoriteetti Rokin suhteen yhdistettynä Rokin uinti-intoon ja sen pidättelyyn ennen altaaseen menoa. Roki muuttuu ihan emäkseen kaikkine silmänräpyttelyineen, hymyineen ja mäyränkatseineen. Koominen todellakin.