Hauska koira

Rokin käytös vaihtelee mielenkiintoisella tavalla. Nyt on selkeästi taas menty parempaan suuntaan ja tämä näkyy erityisesti hihnalenkeillä. Haistelu on vähentynyt ja pissojen lipittely myös. Korvat löytyvät myös paremmin ja ohituksissa ottaa jälleen kontaktia. En usko, että tässä on kyse itsestään parantuneesta virtsiksestä, ainoastaan tulee mieleen, että tässä lähinaapurustossa on jollain nartulla ollut juoksut ja Rokin tapa reagoida on yllämainitunlainen. Koskaanhan Roki ei ole karkaillut tai esim. huutanut sisällä narttujen perään. Onhan meillä seinänaapurinakin narttukoira. En ole liiemmin ollut nyt naapurin kanssa jutuilla, mutta arvioni mukaan sillä ei pitäisi vielä olla toista juoksua, se on viime talven pentu ja lokakuussa juoksi ekaa kertaa muistaakseni.

Roki ja naapurin Ruusa jonkin verran komppaavat seinän läpi toisiaan. Kun Roki haukkuu sisällä, myös Ruusa haukkuu. Mutta Roki ei näyttäisi reagoivan milläänlailla Ruusan mölyämiseen, mikä on kyllä mainio juttu, koska edelleenkään Roki ei oikein sulata Ruusaa, jos pihassa tulee vastaan. Eli kun meillä soi ovikello ja Roki päästää peruskiljaisun, huutaa myös naapuri.


Tiina heitti blogissaan mielenkiintoisen kysymyksen koiran mielileluista ja leikistä, mikä toimii motivoinnissa parhaiten. Kysymys tuntui ensin simppeliltä, mutta lukiessani Tiinan kirjoitusta, heräsi enemmänkin ajatuksia. Rokihan leikkii millä vaan, ihan mikä tahansa esine kelpaa palkaksi, vaikka pala pahvia. Vinkulelut eivät ole mitenkään erityisen pop, Roki ei sen kummemmin villiinny vinkuäänestä tai itse vinguttamisesta. Kaikki vetämiseen soveltuvat lelut ovat varmastikin Rokin mielestä parhaita. Tiinan mainitseman Piikan tavoin myös Roki ottaa yleensä kokosuun puruotteen, korkeintaan kerran korjaa otetta heti alkuunsa. Vetoleikkiä Roki suorastaan vaatii palkaksi tempuista ja touhuamisesta.

Kysymys siitä, työskenteleekö koira mulle vai lelulle herätti miettimään. Luultavasti Roki tekee useinkin töitä nimenomaan lelulle, mehän ollaan saatu esim. seuruuta parempaan kuntoon niin, että Roki seuraa lelu suussa. Sisätiloissa se tarjoaa jatkuvasti esim. perusasentoa viltin kulma suusta repsottaen. Toisaalta Roki tyytyy todella harvoin leikkimään itsekseen. Jonkin uuden lelun kanssa se saattaa jonkin minuutin pyöriä selällään olohuoneen matolla, mutta harvoin se palaa tuon ensi kerran jälkeen joutessaan itsekseen leikkimään. Lenkkipolulla se saattaa jaksaa rallata keppi suussa koikkaloikkaa omin päin pitkäänkin, mutta tyypillistä tuolle koiralle on säännöllisesti tulla tarjoamaan lelua ihmiselle, jopa röyhkeästi jalkaan tarraten (käpälillä) ja tönien. En ole niin perehtynyt koiran sielunmaisemaan, että ymmärtäisin kovin hyvin Rokin palkkautumista, mutta noihin eleisiin peilaten olettaisin, että tosi hyvä palkka Rokille on, kun ohjaaja tarttuu lelun toiseen päähän.

Noutamista Roki jaksaa myös loputtomiin eli se on ilmeisen kivaa. Tämäkin esimerkki kuitenkin selkeästi ohjaajan kanssa harjoitettavasta leikistä. Jos kysyisi Rokilta, mitä koiraharrastuslajia se mieluiten harrastaisi, Roki varmaan olisi kahden vaiheilla pitkään. Se punnitsisi vaihtoehtoja. Joko se haluaisi ainoastaan ja vain vepeillä pelkän noutoliikkeen kimpussa tai vaihtoehtoisesti jäljestää ja kulkea nenä maassa ikuisesti, koska etsiminen vaan yksinkertaisesti on niin hauskaa vaikkei mitään löytyisikään. Todennäköisesti se valitsisi vepen, koska välillä pallon sun muun lisäksi vedestä voi noutaa venettä, jolloin harrastukseen liittyy myös köydenveto rannassa. Toisaalta jäljeltä saa välillä nakkia ja kepeillä leikitään, joten puntit on aika tasan.

Roki on kyllä aika hauska koira. Nyt varsinkin, kun pahimmat ongelmat lenkeillä on taas vaihteeksi hetkeksi selätetty, Roki on varsin kiva otus. En enää ehkä kutsuisi sitä ihan pentuajan riemuidiootiksi, mutta tosi hauska se kyllä on ja juurikin moni-ilmeisyytensä vuoksi ja siksi, että se haluaa nimenomaan leikkiä ihmisten kanssa.

Uintia ja tokoakin

Maanantaina oli jälleen uintivuoro Koirasportilla. Roki otti ens alkuun pari vientiä. Nyt teen varman päälle liikettä ja haluan Rokilta kaiken lähtöepäröinnin pois. Näin ollen Roki lähtee rampilta, hetsailen sitä, kierrän altaan toiselle puolelle ja avustaja lähettää koiran. Kehun myös heti, kun Roki lähtee liikkeelle ja kutsun tietty reippaasti. Eka meni todella hyvin luovutusta myöten, palkkasin heittämällä damin. Tokaa varten Roki ui rampille takaisin ja avustaja otti koirasta kopin, mutta tällä kertaa sitten lähtö oli aavistuksen epävarma, tuli kuitenkin. Kolmannelle kerralle "vein" Rokin takaisin rampille, eli kiersin rampin puolelle itsekin ja otin damin siltä itse pois. Taas vähän hössötystä ja kierto takaisin paikalle ja nyt Roki lähti jälleen todella hyvin.

Varman päälle harkkoja jatketaan ja tänään just tuli ilmoitus, että jo huhtikuun alussa aloitellaan Muuramen veperyhmän kanssa kuivaharjoittelua. Sinne mukaan!

Uimalassa luonnollisesti Roki myös kuntoili. Se taisi uida noiden kolmen viennin päälle vielä 3 x 5 kierrosta. Tällä kertaa ohjaaja ei laittanut Rokille hihnaa/flexiä ollenkaan, vaan uitti sen vapaasti lelu kädessä. Aluksi Roki meinasi oikoa keskeltä allasta, ei huvittanut laitaa pitkin uinti, mutta kun kierroksia tuli muutama alle, alkoi myös linjat löytymään. Oisko sitten jo pahin höyry päässyt ulos, kun Roki oli kohtuu vikkelä käännöksissään altaassa alkuunsa. Enivei uitto ilman hihnaa meni ihan ok, koska hyvin Roki seuraa damia eikä sillä ainakaan ole mikään hinku altaasta pois!


Parina iltana on tokoiltukin lenkkien yhteydessä. Seuraamista haen suunnilleen joka toinen kerta lelulla ja leikillä ja innon kautta, ja joka toinen kerta namin kanssa niin, että 'seuraa'-käsky tarkoittaa suoranaisesti silmiin katsomista. Palkka siis vain katsekontaktista ja todella lyhyitä pätkiä, ehkä vain perusasentoa välillä ollaan otettu. Stopit ovat tällä hetkellä varsin terävät ja kivat. Roki kestää myös kiertämisen, jota olen välillä lisännyt harjoitteluun. Luoksarissa olen joka toisissa treeneissä tehnyt myös yhden stoppiharjoituksen, yleensä lelua lennättämällä. Roki kuitenkin ennakoi heti ekasta moisesta alkaen ja treeni on aina päätetty normiluoksetuloon, estän himmailun juoksemalla Rokia karkuun. En halua edes testata sellaista normiluoksaria, jonka alle on tehty useampi stopillinen - mieluummin jätän hyvän mielikuvan liikkeestä Rokille ja tosiaan pingon vahvistukseksi sitä karkuun, jotta lelun kyttäily unohtuu.

Vastaus haasteeseen

En yleensä ole vastannut mihinkään saamiini haasteisiin bloggauksen saralla, ne tuntuvat niin ketjukirjeiltä ja toisaalta mulla ei tälle blogille ole tavoitteena kasvattaa kuulijakuntaa, vaan lähinnä pitää päiväkirjaa koiratouhuista. Hauskaa kuitenkin, että melko moni laskurien mukaan seurailee Rokin elämää tämän blogin kautta. Tässä kuitenkin ajattelin Nooran heittämään haasteeseen pähkäilläkin muutaman vastauksen.

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Miten sinusta tuli koiraihminen? Oliko lapsuudenkodissa koiria tms?
En mielestäni ole ollut koskaan koiraihminen - enkä tiedä olenko oikeastaan vieläkään :D. Lapsuudenkodissani oli kissa ja kaksi akvaariota, ja olen aina ajatellut, että jotenkin tykkään enemmän kissan tavasta elää ja olla verrattuna koiraan. Koira kuitenkin meille tuli ja asia oli harkittu perin pohjin, joten kai sitä jonkilaista koiraihmisyyttäkin sitten alkoi löytyä.

2. Mikä on koiraharrastuksen lempilajisi?
Vaikea sanoa, joten tästä tulee ympäripyöreä sepostusvastaus. Tokoon ollaan Rokin kanssa eniten perehdytty ja se jotenkin muistuttaa omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia harrastuskuvioita tarkkuuden ja säntillisyyden ja suorittamisen puolesta - ja siksi myös minua miellyttää. Toisaalta taas jäljen ajaminen metsässä on aivan huippua ja me molemmat nautitaan siitä tosi paljon, mutta sillä saralla ei sinällään kauheasti etenemistavotteita nyt ole. Vepe vaikuttaa tosi kivalta ja sopivalta lajilta, ja näyttelyissäkin olen viihtynyt. Agility voisi olla joskus todella kiinnostava vaihtoehto, mutten ole ihan varma että tämän koiran kanssa..

3. Usein kuulee omistajien muistuttavan koiriaan. Onko sinulla ja koirallasi/koirillasi jotain yhteistä?
Minä ja koirani tykätään molemmat tosi paljon juustosta.

4. Miten hemmottelet koiraasi/koiriasi?
Roki käy silloin tällöin hierojalla. Tietysti ihan perus kainaloelukan rapsuttelu ja paijailu. Ja ajoittaiset hirvenluukestit.

5. Jos ajatellaan, että teille kotiutuisi pentu, minkä rotuinen se olisi?
Varmaan toinen bortsu tai sitten aussi.

6. Mitkä ovat mielestäsi koiraharrastuksen parhaat puolet?
Lähiaikoina ylipäätään uuden harrastuksen aloittaminen on antanut mulle tosi paljon ja aktivoinutkin ihan eri tavalla, toisaalta oppiminen aina alussa on nopeaa ja pitää motivaatiota yllä. Sen lisäksi ihmiset, niin monta uutta kaveria olen tätä kautta saanut! Ja kolmantena se, että nkäee koiransa intoa täynnä ja Roki näyttäisi todella nauttivan yhdessä touhuamisesta ja temppuilusta.

7. Oletteko kilpailleet koirasi/koiriesi kanssa harrastuskentillä? Jos, millaisia kokemuksia kilpailut ovat olleet?
Oletan, että kilpailemin tässä tarkoittaa virallisia näytteitä osaamisesta ja vaikkapa näyttelyitä. Näyttelyitä on koluttu, melko leppoisaa touhua. Kerran itsekin kävin kehässä ja kovin ylpeä olen siitä, että selvisin siitä. Tokokokeet aloitettiin viime syksynä ja jännittäminen on kamalaa. Harmi kyllä jännityksen piikkiin voin pistää myös epäonnistumiset, jotka verottivat motivaatiota aika rankasti. Sinällään kokeissa on ollut mukavaa ja reilu meininki.

8. Millaiseksi koet oman rotusi/rotujesi terveystilanteen?
Melko hyvä, tosin jotkin terveysongelmat tuntuvat melko yleisiltä. Arvostan kasvattajan harkintakykyä koiravanhempia valittaessa ja olen onnellinen, että oma koira on tähän asti osoittautunut varsin perusterveeksi.

9. Mitä erikoisia piirteitä tai tapoja koirallasi/koirillasi on?
Viltin lussutus. Pennusta lähtien lussuttanut tiettyä vilttiä ihan joka päivä. Polkee tassuilla sitä samalla. Lussuttaminen on jonkin sorttinen itserauhoittelutapa.

10. Mikä oli mieleenpainuvin hetki koirasi/koiriesi pentuajoilta?
Muutettiin nykyiseen kotiin, kun Roki oli ollut meillä pari viikkoa. Muuttopäivänä pentua vissiin otti aivoon, kun joutui olemaan omissa oloissaan ja kaatoi sitten raskaan keraamisen vesikupin aitauksessaan keittiössä ja pissasi siihen lätäkköön. Se oli ikään kuin piste iin päälle kaikessa siinä muuttokaaoksessa ja nauratti ja v*****i yhtä aikaa ja todellakin jäi mieleen.

11. Pelkäsitkö ensimmäistä koiraa ottaessasi, miten tulisit pärjäämään pennun kanssa? Mikä arvelutti eniten?
Jännitti jonkin verran, koska koiraa ei ennen ollut ollut. Huoletti, ettei osata olla riittävän johdonmukaisia koiran kanssa ja aktiivisen ja vilkkaan rodun edustajasta tulee ihan kauhukakara.


Välittäisin haasteen edelleen seuraaville: Riikka, Ansku, Anne ja Heidi. Vähän otin Nooralta mallia ja seuraaviin kysymyksiin toivoisin vastauksia:

1. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.
2. Mikä on koirasi ärsyttävin tapa?
3. Mihin koiraharrastuksiin olet tutustunut? Mikä miellyttää eniten?
4. Miten päädyit omaan koirarotuusi?
5. Minkä rotuista koiraa et ottaisi? Miksi?
6. Minkälainen koirasi olisi ihmisenä?
7. Mikä on kallein asia, jonka olet koirasi takia hankkinut?
8. Mikä koirastasi on parasta, mistä se innostuu kaikkein eniten?
9. Mikä koirassasi on parasta?
10. Millainen pentu koirasi oli?
11. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?

Ohjeet vastaamiseen löytyvät siis tämän bloggauksen alusta!

Näyttelyarvostelu

Tässäpä olisi Rokin Tallinnan näyttelyarvostelun käännöskyhäelmä. Iso kiitos Jenni ja Miia, jotka paneuduitte tekstin kääntämiseen! Muutama kysymysmerkki siellä taitaa vielä olla, mutta ehkä joskus löytyy joku näyttelysanaston tuntija, joka tämän venäjänkielisen tekstin saisi aukottomasti käännettyä.

Tallinna Winter Cup 10.2.2013, tuomari Lyubov Terenteva:
AVO-ERI3 "Rodunomainen, hyvänkokoinen; voimakas; ilmeikäs pää; hieman lyhyt kaula; erinomainen rinnan volyymi (ts. laajuus, runsaus); hieman ??? ristiluu/lantio/takaosa; riittävät takaliikkeet (?); värityksessä ja turkissa ei huomauttamista."

Rokin tassuissa ei ole juuri reissu painanut. Toisaalta se tietysti on koisinut työpäivät kotosalla ja ehkä on käyttänyt illatkin tehokkaasti nukkumiseen. Lenkkeillessä ja touhutessa ei väsymystä ole näkynyt. Lenkkien yhteydessä on tokoiltu jonkin verran, VTT:n parkkipaikka on meidän vakio treenikenttä, kun meinaa valaistut aukeat olla keskitalvella vähissä. Tänään olisi taas myös bortsutokot, mutta olen havainnut tällä motivaatiotasolla olevan lähes mahdotonta saada itseni liikkeelle treenimielessä klo 21-22. Päivän piteneminen onneksi alkaa auttaa jo jaksamista ja kaikkia lenkkejäkään ei onneksi enää tarvitse tehdä pimeässä, joten ehkä se kauan kaivattu motivaatio alkaa taas löytyä!

Roki reissussa

Tallinnan Winter Cup 2013 kv-näyttelystä ei ihan pyttyjä käynyt Roki hakemassa, mutta varsin asiallisesti oli AVO ERI3. Näyttelykeikka oli siis tänä viikonloppuna ja kehässä Roki oli tänään puolilta päivin. Anne pisti viestiä tuloksesta. Saan kenties jossain vaiheessa arvostelunkin tänne, ongelmana kuitenkin kieli, koska venäläinen tuomari Lyubov Terenteva antoi myös arvostelun venäjäksi ja toistaiseksi käännöstä ei ole.

Näin siis Roki menestyi maailmalla. Reissusta poika kotiutuu joskus illalla, mutta ilmeisesti kaikki tähän saakka on mennyt asiallisesti ja Roki on ollut fiksu matkaaja. Perjantai-iltana Anne kaappasi Rokin mukaansa ja takapaksissa matkustivat Santun kanssa. On huippuhauskaa seurata Rokia ja Santtua yhdessä, kun pojilla natsaa toistaiseksi leikit ja kemiat ihan todella nappiin. Viime viikolla käytiin kertaalleen lenkilläkin ja edelleenkään ei kaveruksilla ole mitään kitkaa eikä myöskään räikeää arvovaltaeroa tai pomottamisen tarvetta. Santulla tuli juuri puoli vuotta lasiin.


Roki kävi torstai-iltana pulahtamassa myös KoiraSportin altaassa. Käytettiin koko aika uimiseen, oiskohan Roki vetänyt 4 x 4 kierrosta, noutoja vielä loppuun. Kovasti tuntuu uimisesta tykkäävän ja altaaseen on aina yhtä kova hinku. Kotona harjasin föönin kanssa turkin kuivaksi ja ihan komea siitä tulikin erityisesti tätä viikonlopun näyttelykeikkaa ajatellen. Hassu viikonloppu muuten itselle, kun koira on ollut poissa. Kyllähän se niin kalustoon kuuluu, että melko outoakin olla kotosalla ilman Rokia.

Koira viettää kissanpäiviä

Tänään Roki pääsi hierojalle ja uimaan vien sen torstaina. Naureskeltiin kaverien kanssa, että koiran hyvinvoinnista pidetään meillä huomattavasti parempaa huolta kuin ihmisten. Olen käynyt kerran elämässäni hierojalla. Edellisten lisäksi ensi viikonloppuna Roki suuntaakin sitten risteilylle ja käymään Tallinnaan.

Hierontakeikka Naukkarisen Annella vahvisti epäilyitä, että jotain siellä Rokin etuosassa on jumittanut. Toisaalta mistään kovin pahasta ei ollut kyse, joten liekö sitten pahimmat jumit jo lauenneet omiakin aikoja. En oikein usko, että Roki olisi saanut mitään pahempaa tälliä, mutta oikean lavan seutu oli aika tukossa ja ilmeisesti erityisesti lavan takaosa. Luultavasti yhdistelmä rauhallista talvieloa ja poikkeuksellisen railakkaita lenkkejä jäällä riekkuen harvakseltaan. Lisäksi hihnalenkkeily on omiaan jumittamaan. Pieniä pyörittelyitä saatiin läksyksi ja kotihoito-ohjeeksi. Kovin paha jumi ei ollut ja Anne veikkasi Rokin palautuvan aika nopeasti letkeään kuntoon. Hirmu nätisti Roki oli hierottavana, kerran nousi ylös ja pari kertaa vilkuili ja nosti päätä, kun tuntui vähän ikävältä. Vähemmän jumittavaa kylkeä hierottaessa alkoi jo silmäkin lupsamaan. Takaosassa ei ollut mitään pahempaa, miltä osin myöskin rauhoitti mieltä, ettei se eturauhanen tyttöintoilusta huolimatta ole vielä ärtynyt.

Jostain syystä muuten Rokilla on ollut ihan löysällä maha tänään ja tyhjentynytkin aika totaalisesti. Todella harvinaista meillä, mutta varmaan syypää voi olla iso luu, jota Roki eilen kalttasi ollessaan porukoilla meidän kauppareissujen ajan hoidossa.

Välillä muuten myös lenkkeily sujuu kivasti. Päästiin viime viikolla jäälle lenkille Annen, Ainon ja Lakun kanssa. Rokilla oli kyllä mielenkiintoa Ainoa kohtaan, tyttelillä edellinen juoksukin oli äskettäin. Kuitenkaan samankaltaista hässäkkää kuin Naavan kanssa ei tullut. Tilaa oli enemmän rallata ja Ainohan myöskin pölläyttää varsin napakasti takaisin, jos herran lähestymisyritykset ei miellytä. Niinpä Roki tyytyikin lopulta vain juoksemaan ja leikkimään Ainon kanssa ja meno oli hauskaa