Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen! Onneksi suurin osa blogin seuraajista lienee tuttuja myös irl, joten syy nettihiljaisuuteen on useimpien ymmärrettävissä. Jos joku kuitenkin sattumoisin ihmettelee, niin koiraharrastus on hiljaisemmalla moodilla perheemme ihmislisäyksen ansiosta. Pikkupoika Eemeli syntyi marraskuun alussa täydentämään katrastamme.
On ollut varsin mielenkiintoista seurata Rokin suhtautumista vauvaan. Pienistä lapsista Rokilla on kokemusta lähinnä siskoni jälkikasvun muodossa. Roki on aina ollut erittäin neutraali suhteessaan lapsiin. Lapset ei millään tavalla kiinnosta sitä, mutteivät myöskään häiritse. Ainoastaan kadulla joskus joku härösti juokseva ja kiljuva yksilö saa Rokin hieman poukkoilemaan ja haukkumaankin. Olen tosin tulkinnut tämän lähinnä uinuvien paimenvaistojen pilkahdukseksi. Jos lapsi heittää Rokille pallon, Roki palauttaa sen lähimmälle aikuiselle. Roki hyppää riemuissaan aikuista vasten tervehtiessään, lasta se ei edes huomaa. Siskoni alle vuotias ryömi kerran Rokia kohti ja ojensi kätensä kuonoon. Tämä oli Rokin mielestä todella omituista, se murahti hieman ja lähti pois. Tilanne oli ainoa, jolloin Roki on reagoinut jotenkin negatiivisesti lapseen.
Eemelin tuloon oli valmistauduttu koiran osalta siten, että Roki oli saanut tsekkailla ja haistella kaikkia uusia varusteita ja kamppeita. Lisäksi Roki pääsi tutustumaan tulokkaan tuoksuun ennalta, kun sairaalassa oli matkassa riepu, johon vauva kapaloitiin pariinkin otteeseen. Roki sai rievun sitten haisteltavakseen. Tiedä sitten oliko näillä toimenpiteillä mitään vaikutusta, sen luokan ihmetapahtuma vauvan kotiintulo Rokille oli. Se oli todella kiinnostunut kopan sisällöstä, jopa maanisesti. Se ei kyennyt ensimmäiseen viikkoon nukkumaan päivällä ollenkaan vauvan ollessa samassa tilassa. Se vahti jokaista äännähdystä ja liikettä ja päivysti vauvan kopan vieressä. Se myös tuijotti maanisella katseella vauvaa. Tämä tuntui minusta jo häiritsevältä, ja olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä koiran korvien välissä tapahtui. Kauhukuviakin vilahteli, kuvitteleeko Roki vauvaa vinkuleluksi tai jotain muuta mielenkiintoista. Otin aluksi Rokin vessaankin mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä vauvan kanssa hetkeksi.
Olin Rokin alkureaktiosta ehkä vähän yllättynyt. Nyt kahdessa kuukaudessa meno on kuitenkin tasaantunut ja Roki on ihan rento vauvan seurassa. Huomionkipeä tosin, kun perheen ykköspentu on taantunut nyt lapsipuolen tai oikeastaan koiran asemaan. Ehkä hieman osoittaa mieltä esittämällä apaattista ja piestyä, huonostipideltyä otusta kotona. Mikä kuitenkin on täysin poispyyhitty asenne, kun päästään sisältä liikkeelle ulos tai jos kylään tulee vieraita. Tämä onkin ollut parasta Rokista! Meillä on käynyt todella paljon vieraita kuluneina viikkoina, ja Rokin vankan teorian mukaan kaikki vieraat ovat tulleet nimenomaan koiran takia kylään! Vastaanotto kelle tahansa on sivunmennen sanoen riemukas. Nyt olisi kiva, jos oltaisiin joskus jaksettu kouluttaa Roki olemaan haukkumatta ovikelloa ja hyppimättä ihmisiä vasten... Onneksi se rauhoittuu jäähypaikallaan vessassa tai pitemmän päälle eteisessä, joista jälkimmäisestä se kuitenkin näkee mitä muualla asunnossa tapahtuu.
Rokista on myös todella hyötyä kotona. Lisäksi koira taitaa nauttia aikalailla kokiessaan olevansa hyödyksi - tai leikkivänsä temppuja tekemällä. Jo raskausaikanani oli tosi jees, että Roki osaa nostella osoittamiani esineitä ja tuomalla ne käteen. Näin esimerkiksi sukkapyykin ripustelu kuivaustelineelle helpottui kummasti. Nyt on tosi kiva, että Roki osaa tuoda esimerkiksi kaukosäätimen tai minkä tahansa muunkin esineen pyydettäessä. Oikeastaan riittää, että voi osoittaa esineen Rokille. Joskus koira tuntuu ymmärtävän jo senkin, että katseella pystyy näyttämään mitä haluaa tuotavaksi. Tipahtamisesta syntyvä ääni on myös varma merkki Rokille, että pitää toimia. Kovin kätevää ja pätevä elukka!
Roki lienee ymmärtänyt Eemelin nyt ihmiseksi ja perheenjäseneksi. Se ei enää sätkyile Eemelin liikkeistä tai itkusta. Se saattaa tulla makaamaan matolle vauvan viereen, kun vauvan kanssa seurustellaan tai vaihdetaan kamppeita. Vaunulenkit sujuvat mainiosti, Roki kulkee vaunujen kanssa paremmin hihnassa kuin ilman vaunuja, ja myös koiraohitukset sujuvat nuhteessa, varsinkin kun huolehdin vaunut aina koirien väliin ohituksen aikana. Lisäksi tämä talvi alkoi oikeastaan vasta nyt, eli tähän asti on jatkunut karsean pimeää syksyä - tämän ainoa hyvä puoli on se, että ollaan voitu koko ajan lenkkeillä pururadoilla, joille ei ole saatu tehtyä latuja. Nytkin on ainoastaan tiukka pakkanen, lunta ei nimeksikään, joten edelleen on kätevä mennä lenkille sekä vaunujen että koiran kanssa.
Tässä kuva lasketulta päivältä marraskuun alussa. Eemeli syntyi kaksi päivää myöhemmin.
Meillä on erikoinen koira...
Rokin terveysasioista vielä lyhyesti.
Roki kävi Tampereella Eläinystäväni -eläinklinikalla marraskuussa. Sen selkä ja moni muukin paikka kuvattiin ja muutamia verikokeita otettiin tutkittavaksi. Selässä ei ollut mitään erityistä ja poikkeavaa muutosta, joten selkävaivat eivät siis olleet sen kipuilun ydin. Eläinlääkäri paikallisti Rokilta erittäin jumissa olevat vatsalihakset, jotka luonnollisesti vaikuttivat lantion asentoon. Lisäksi yllätykseksi paljastui todella aristavat ja turvottavat nivelet takajalkojen varpaissa. Tätä lääkäri arveli kaiken taustalle varsinaiseksi syyksi. Rokille määrättiin tanakka kipulääkekuuri ja borrelioosin ja reuman varalta lähetettiin verta tutkittavaksi. Kipulääke tuntui purevan ainakin lihasoireisiin ja hierojalta ollaan saatu hyvää palautetta joulukuun ja tammikuun käynneillä. Nyt tammikuussa käytin Rokin hierottavana pari viikkoa sitten ja selän alueen lihaksisto alkaa olla normaalintuntuinen. Labravastaukset olivat negatiiviset, joten mysteeriksi toistaiseksi jäi, mikä on niveltulehduksen alkuperä.
Ensi viikolla vien Rokin rokotuksille eläinlääkäriin, ja samalla olisi tarkoitus ottaa kontrolliverikokeet ja muutenkin arvioida varpaiden tilannetta. Mitään huolta mulla ei tällä hetkellä koirasta ole, se on terveenoloinen, liikkuu mielestäni normaalisti - takaliike on syksyistä laajempaa ja vapautuneempaa. Se myöskin seisoo nyt selkälinja suorempana, eivätkä takajalat painu niin koiran alle. Lihashuoltoa ja jumppaa ollaan jaksettu tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti, treeniä tokon saralla myös jonkin verran. Heittoleikkejä ei harrasteta tällä hetkellä (ehkä vähän koiran riemuksi sitten kun lunta on maassa pehmentämässä ja hidastamassa vauhtia). Roki on ehkä ottanut pikkuisen joulukiloja, mutta kuten hieroja sanoi, onpahan siinä sitten mistä alkaa rakentaa :D.
