Roki Road - koiranelämää ja elämää koiran kanssa

Tiukat pakkaset

2012-01-31T18:44:00.000+02:00

Pakkanen kiristyy kaiken aikaa ja ainakin ensi viikonloppuun asti luvattu vähintään pariakymmentä astetta. Eilen oli tokotreenitkin peruttu. Mikä kyllä ihan hyvä, koska minun näpit ei ainakaan meinaa kestää kovaa pakkasta ja koirankuolaa. Roki tarkenee hienosti pakkasilla, joten metsälenkkejä on kyllä kylmyydestä huolimatta tehty. Eilenkin kahteen otteeseen.

Olohuonejumppaa tehdään lähes joka ilta nyt korvaamaan ulkotreenejä. Eilisillan ohjelmassa oli seuraavaa:

Perusasento ja perusasennosta maahanmeno: Perusasento helposti ensin vino. Aiemmin korjasin ja palkkasin, nyt korjaan asennon, kehun ja sitten otetaan liike uudestaan ja onnistuneesta palkka. Oma keskittyminen erityisesti omiin maneereihin ja toisaalta virheen "ilmaisuun" koiralle esimerkiksi ohottelemalla. Liian helposti otan vain uudestaan, enkä anna virheestä selkeää palautetta ja toisaalta taas palkkaan namilla kehumatta ensin. Maahanmenot olivat nyt tosi hyviä ja nopeita, mutta perusasennosta tehtynä myös hiukan vinoja.

Kaukot. Parannusta edelleen havaittavissa. Seisomaan tarvitsee käsiapua sekä makuulta että istualtaan. Etenee, kun menee seisomasta makuulle, siksi vein namilla, ja takajalat pysyivätkin paikoillaan. Roki kesti myös hyvin tätä jumppaa niin tehtynä, että hiukan pidättelin kämmenellä takajalan päältä, jotta paikka säilyy. Tätähän Helmisen Hanna viime kesänä ehdotti. Makuulta istumaan on parantunut paljon ja onnistuu nyt ilman käsiapua. Jos olen liian kaukana, takapuoli siirtyy tosin edelleen eteenpäin.

Liikkeestä maahanmenoja. Matka tietysti lyhyt, lähinnä olohuoneen matolla. Kuitenkin todelle hyviä ja valumattomia maahanmenoja. Tehtiin sekä niin, että peruutin edeltä että seuraamisesta.

Seuraamisen liikkeellelähtöjä. Kontakti paranee koko ajan! Toivottavasti siirtyy myös kentälle ja pitempiin seuraamisiin. Nyt tehtiin noita muutaman askeleen pätkiä ja kontakti pysyy ylös.

Kaverin treenivideoiden innoittamana otettiin kurre takaisin temppuohjelmaan. Roki on tehnyt kurren aina ottamalla tukea namikädestä tai jaloista. Nyt haetaan omaa tasapainoa, ei kovin hyvä vielä, mutta nytkin kun on vasta parina iltana tehty, Roki alkaa hakea koko ajan paremmin ja itsenäisemmin liikettä.

Kurren lisäksi tehtiin PAM-käskyllä kyljelle kellahtamista. Meinaa mennä helposti kierimiseksi, koska kieriminen on Rokille ihan super-liike, jota se tarjoaa todella mielellään. Alkoi sitten kyllä PAMkin löytymään, kun rauhoitettiin se pieni hetki kyljellään ennen palkkaa. Käsiohjauksella teki sekä makuulta että istumasta/seisomasta, mutta koiraan ei tarvinnut koskea ollenkaan.

Ihan lopuksi otettiin vielä pari nojatuoliin peruutusta ja sitten seinälle myös. Hyvin haki. Jotain toiminnallista ja energistä kuitenkin tuossa liikkeessä on nyt vaikkapa kurreen verrattuna, että Roki haukahtaa joka kerta, kun nostaa takajalkoja. Sehän haukkuu aina, jos minä sekoilen ja annan epäselviä ohjeita tai jos Roki ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Se on kärsimätön ja alkaa paukuttaa. Mutta tuossa peruutusjutussa ei liene kyse siitä, ja minäkin olen pyrkinyt rauhoittamaan omaa käskytystäni ja minimoimaan liikkeeseen ohjaavia eleitä. Roki nyt vaan haukkuu, kun tehdään jotain intoa nostattavaa. Onko tässä ajattelussa järkeä?

Roki ja kissa

2012-01-24T22:22:00.001+02:00

Johan tulee nyt päivitystä putkeen, mutta löysin tuossa muutaman kuvan joulukuulta, joita en ollutkaan tänne laittanut. Roki on tehnyt tuttavuutta siskoni kissojen kanssa. Teholta, joka on nelivuotias narttukissa, tulee turpaan niin että lotisee. Tai tulisi, jos annettaisiin tilanteen kehittyä omalla painollaan. Roki on alusta lähtien väistänyt Tehoa, vaikka hiukan utelias onkin. Teho on pieni, epäluuloinen, arka ja erittäin itsenäinen kissa. Viime kesänä siskoni perhe otti toisen kissan löytöeläinkodista, kyseessä 2-vuotias uros. Niilo on ihan toisen ääripään maatiaisotus kuin Teho. Huippusosiaalinen, hellyydenkipeä, lauhkea ja lempeä, ei ehkä se terävin kynä penaalissa. Nipa oli jo edellisessä kodissaan tottunut toisiin kissoihin ja koiriin, eikä Rokinkaan kanssa ole ollut ongelmaa. Roki on ihan sairaan utelias kissan suhteen ja Niilo antaa nuuskuttaa. Vähän välillä pehmeällä tassulla läiskii kuonolle.

Rokin kanssa ollaan Niiloa moikkaamassa.

Kuka sä oot?

Ovat aika hauskat yhdessä. Kavereilla on samanlaiset takit päällä ja ehkä Rokikaan ei ole se pakan terävin veitsi. Jutut sopivat yksiin :D.

Video seinätreeneistä

2012-01-24T19:32:00.006+02:00

Tässä pätkässä ei nyt ole ääntä, mutta kerrottakoon, että koira louskuttaa koko ajan ja emäntä käskyttää epäjohdonmukaisesti.

Enemmän murinaa ja yksi hilpeä valopilkku

2012-01-23T22:31:00.002+02:00

Purkautumisen aihetta riittää. Sekä lenkeiltä että treeneistä. Remmirähjääminen jatkuu, välillä jo käskytys tehosi, nyt taas mennään ihan lapasesta. Nami-imutuksella onnistuu ja Rokin huomion saa kyllä, vaikka se olisikin jo bongannut vastaantulevan koiran. Välillä Roki ei nakin kanssakaan kestä sitä, että toinen koira rähähtää ensin ja silloin meinaa tulla sormille. Voi ketut, kun meinaa ottaa päähän, edelleen se BH-koe ja muutkin kokeet huvittaisi kovasti.

Nahoissaan ei meinannut herra pysyä myöskään tämän illan tokotreeneissä. Oli vanhoja tuttuja ja uusia tuttuja. Äkkipäätä vilkaisemalla vaikutti siltä, että ryhmässä oli vain yksi toinen uros. Mikä on hyvä. Toisaalta siihenkin häiriöön olisi syytä totutella muuallakin kuin kokeessa.. Seitsemän koirakkoa siellä tänään oli, ehkä pari liian monta. Ilmeisesti sitä tavoitetta ei ole, että koko kurssi osallistuisi johonkin kokeeseen lopuksi. Se olisi kyllä sopinut mulle tosi hyvin. Mutta joo, kyllä pyöri koiran pää ja taaskaan ei paikalleen kyennyt rauhoittumaan, onneksi piippaili varsin vähän.

Meidän täytyy nähtävästi alkaa oikein harjoittelemaan perusasennossa oloa. Siis niin, että siinä nökötetään pitempään käymättä kärsimättömänä pomppimaan ympäriinsä. No lähtökohtaongelmahan tänään oli se, ettei Roki ollut mielestään koskaan edes ennen tehnyt perusasentoa. Se tuli 'sivu'-käskystä ainoastaan eteen istumaan ja tiiviisti tulikin. Ihan hukassa.

Paikkamakuu meni hyvin, tosin makuulle meno oli vino.

Seuraaminen oli yllättävänkin siedettävä. Hieno homma! Se on kuitenkin se pisin (ja tylsin) liike.

Liikkeestä maahanmenot olivat taas taantuneet. En voi ymmärtää. Tuirekin sanoi, että sulla on siinä bordercollie, jonka pitäisi heittäytyä maahan. Roki sen sijaan valuu, laskeutuu ja vielä ryömii. Ja hitaasti. Tää on kyllä ihan kummallista, koska Roki todellakin osaa laota maahan ja innolla. Jostain syystä se ei toimi samalla tavalla tuolla hallilla. Tai minä en toimi. Musta tuntuu että käskytänkin sitä jotenkin erilailla ja eri sävyllä. Roki ei oikein halunnut mennä edes perusasennosta maahan. Ahistaa, se olen kyllä minä joka on nuija eikä koira.

Toinen ongelma perusasentoon liittyen on liikkeiden aloitukset, jos tehdään ohjattuna. Kontakti on hyvä, kunnes sanon "valmis", jolloin Roki alkaa katselemaan muualle. Voi perhana, kun nyt kaikki mahdolliset ajoitusasiat pissii. :(

En jaksa nyt muistella, tehtiinkö treeneissä vielä jotain muuta. Ainakin harjoitusten sisällöstä ja menetelmistä, sekä palkkauksesta, sen määrästä ja oikea-aikaisuudesta oli paljon puhetta. No, toivotaanpa että kurssi lähtee taas rullaamaan, saadaan treeniin rutiinia niin omissa kuin halliharkoissakin.

Sitten se otsikossa luvattu valopilkku tänne loppuun ;). Me ollaan tehty niitä sohvalleperuutusharjoituksia tässä lähes joka ilta ja tänään sitten virittelin vähän. Meillä on tosi liukas parkettilattia olohuoneessa, joten kiskoin karvalankamaton seinän viereen. Sitten eiku koira peruuttamaan seinälle. Ja sehän peruutti! Huikeeta, tämä on kyllä nyt ihmeellisin asia, minkä olen koiralle koskaan opettanut, enkä varmaan edes uskonut, että se voisi onnistua. Eli poika peruutti komeasti takajalat ylös seinälle ja käsinseisontaan seinää vasten :D. Ja karjui kuin syötävä koko ajan. Pieni miinus, meidän bortsu ääntää ihan hiukkasen...

Mukava viikonloppu

2012-01-22T22:50:00.001+02:00

Olipas kiva viikonloppu vain olla kotona. Tämä tuli kyllä tarpeeseen reissaamisten päälle, viime viikonlopunkin vietin Kuopiossa kyläilemässä. Viikonloppuun kuului nyt siivoamista, töiden tekemistä, lenkkeilyä, hiihtolenkki, vieraita ja vähän kyläilyäkin.

Eilen korkkasin hiihtokauden Touruvuoressa. Oli kyllä aika rankka seitsemän kilsaa, mutta mieli palaa kyllä ladulle nyt kovasti! Perinteisesti eka lenkki on se pahin ja yllättävän moneen paikkaan sattui joko rasituksesta tai tottumattomuudesta. Sykkeetkin toitottelivat turhan korkeissa lukemissa, mutta kyllä se siitä tasoittuu, kun saadaan lisää kilometrejä alle!

Ville käytti sitten eilen Rokia lenkkeilemässä Aittovuoressa ja koira pääsi vetämään iloista lumirallia. Tänään sitten tehtiin pari hihnalenkkiä. Puolilta päivin lähdettiin koululle äänestämään, Roki matkassa. Pientä puuhastelua otettiin koulun pihassa, kun käytiin vuoronperään antamassa äänet. Teetin Rokille kaukoja, etäisyyttä nyt ei ollut edes metriä, mutta Roki yllätti positiivisesti. Todella laiskasti ollaan siis näitä jaksettu treenailla. Roki nousi nyt istumaan makuulta ilman käsimerkkiä pelkällä käskyllä, eikä persaus pomppinut edes eteenpäin. Istu-seiso -settiä tehtiin myös, mutta seisominen vaatii vielä "vetämisen". Paluumatkalla käytiin vielä Siwassa, jossa paikkamakuu V:n käydessä kaupassa. Vajaa tunteroinen vierähti (siis tällä keikalla, ei paikkamakuussa).

Iltapäivällä tuli minun kotiväet kylään, ja Roki oli luonnollisesti vieraista onnesta soikeena. Eli riehui mielenköyhänä. Milloinkohan me osataan opettaa se tervehtimään vieraat rauhallisesti? Roki rauhoittui rapsuteltavaksi kuitenkin positiivisen nopeasti. Riehui sitten uudestaan, kun myöhemmin siskoni tuli perheineen kahville, mutta rauhoittui jälleen kivasti. Siskon kaksivuotiaan voi huoletta pitää samassa tilassa Rokin kanssa, Roki ei ole lapsesta yhtään kiinnostunut, paitsi vaipasta välillä. Roki ei esimerkiksi tarjoa ikinä leluja tytölle eikä muutenkaan tervehdi tai nuolaise edes, mitä taasen harjoittaa hervottomissa määrin isojen ihmisten kanssa. Tyttö hiukan kavahtaa Rokin nopeita liikkeitä ja kovaa ääntä, mutta aika söpöistä on, kun aina vähän aika totuteltuaan sitten jo halaa Rokia.

Rankka iltapäivä ilman päiväunia vaati Rokilta veronsa ja koira kuukahti heti, kun vieraat lähtivät. Näki sitten unta ja huudahteli. :D

Me lähdettiin sitten illansuussa ilman Rokia tsekkaamaan suloista rhodesiankoiran pentua, joka kotiutui kaverille pari viikkoa sitten. Oli muuten todella söpö isonahkainen tytteli, joka täysin avoimesti tuli tervehtimään ja kiipeili syliin. Ei kuitenkaan riehunut liiaksi tai antanut hammasta sen kummemmin. Taistelutahtoakin löytyi, saalisti roadkill-kettua ja puruotekin oli napakka. Friida sippasi sittemmin emäntänsä syliin.

Iltalenkillä Rokin kanssa heiteltiin vielä hangessa vähän keppiä ja pelattiin polulla namipeliä maahanmenoilla ja stopeilla. Hurjasti intoa ja energiaa :).

Huomenna tokoilemaan kurssille! Kivaa, saadaan taas rytmiä treeniin. Varmaan vaan järki menee taas alkuunsa...

Sopeutumista arkeen

2012-01-18T09:40:00.000+02:00

Ottipa viime viikko koville! Aikaero meinasi jäädä sitkeästi päälle. Vasta viikonloppuna alkoi rytmi palata ennalleen. Työtkin iskivät ryminällä käyntiin, paljon puuhaa onkin, kun presidentinvaaleja koulussa järjestellään ja aloitin myös oppilaskunnan hallituksen ohjaajana. Nyt seuraavaksi pistän harrastusasioita järjestykseen ja eiköhän tässä nyt saada jonkilainen treeniohjelma Roksun kanssa aikaan.

Ensi maanantaina aloitetaan taas ohjatut tokotreenit ja kyllä meidän tarkoitus on nyt valmistautua kokeeseen. Joulun seutu oli ihan treenilomaa Rokille eikä viime viikollakaan saatu vielä mitään aikaan. Jotain kuitenkin on muhinut Rokin lihasmuistissa ja koira peruuttelee ihan liekeissä sohvalle. :D Se suorastaan pompauttaa takajalat ylös niin, että ihan luonnostaan varaa hetken koko painolla etukäpälille. Varmaankin pitäisi nyt korottaa sohvaa tyynyillä ja siirtyä sitten seinälle, jos tuosta saisi sitä "käsilläseisontaa" aikaiseksi.

Ville on alkanut aamulenkkeilemään Rokin kanssa pari kolme kertaa viikkoon. Siis tekemään pitemmän juoksulenkin ennen töitä. Toivon tosissani, että into riittää yli kaksi viikkoa... Muutenhan Rokin aamulenkit ovat olleet sellaisia 15-20 minuutin tarpeentekokierroksia. Nyt mulla on useampana päivänä vain iltapäivällä töitä, joten myös itse olen meinannut harrastaa vähän pitempää aamulenkkeilyä Rokin kanssa.

Uusi vuosi ja kotiinpaluun ihanuus...

2012-01-10T07:31:00.001+02:00

... ja kamaluus. Lauantaina myöhään illalla saavuttiin Thaimaan reissusta Jyväskylään ja edelleen nyt tiistaina elän ihan jossain muussa ajassa kuin kotimaan. Iltakahdeksalta olen ihan valmis tapaus nukkumaan ja viideltä aamulla tikkana ylös. Työhommia olisi hulluna, mutta mitään ei meinaa jaksaa tehdä.

Ihanaa oli saada koira kotiin sunnuntaina! Rokilla oli ollut kiinnostavan toimelias loma ja koira vetelikin unia koko sunnuntai-iltapäivän kotona. B:n luona hoidossa ollessaan Roki oli laumautunut hyvin ja B kehuikin Rokia helpoksi koiraksi kotioloissa ja vaivattomaksi hoidokiksi. Rokille nousi kuitenkin henkisesti (ja fyysisesti) ylivoimaiseksi Saralla uutena vuotena alkanut juoksu. Kovasti aiheutti hämmennystä ja B oli täysin vakuuttunut, että Roki nuoresta iästään huolimatta on täysin selvillä, mitä juoksuisen nartun kanssa pitää tehdä. Nooh, vahinkoja ei sattunut, mutta Rokin pää meni sen verran pyörälle, että pissiminen muuttui todella vaikeaksi. Kun B epäili jo eturauhasvaivaa pissahankaluuksien vuoksi, Roki sitten toiseen hoitopaikkaan tiistaina uuden vuoden jälkeen.

Pissivaivat helpottuivatkin sitten, kun Roki pääsi hajuista pois. Ja nyt kotona ollessaan ei olla huomattu mitään poikkeavaa. Rokin aktiiviloma jatkui vielä toisessakin hoitopaikassa, ja viimeisenä päivänä se pääsi vielä koirauimalaan pulikoimaankin! Iso kiitos Birgitalle ja Anskulle hoitopaikasta!

Uutena vuotena koirat lenkkeilivät taas yhdeksän piskin laumana. Tässä muutama kuva tuolta lenkiltä, kiitos Tiinalle näistä!

Tässä vasemmalta oikealle: Peppi, Aatu, Zero, Sara, Veki, Nita, Roki, Piika ja Kilju.

Rokilla meinaa hillintä pettää, kun kaverit karkaavat rivistä :)

Hyvää joulua!

2011-12-22T20:25:00.000+02:00

Kaikille tämän postauksen lukijoille oikein hyvää joulua! Meidän talous lennähtää kaukomaille joulunpyhiksi ja uudeksi vuodeksi. Palaamma asiaan reilun kahden viikon kuluttua. :)

Roki lähti Lievestuore - Saarijärvi akselille viettämään joulunseutua. Voipi olla piskillä sen verran rankka loma koirakaverien kanssa, että ottaa uuden vuoden vastaan innolla palaten kotiin ja päiviksi rauhallisesti unten maille hiljaisessa kodissa.

Lähipäivät ovat kuluneet vallan hektisesti matkan järjestelyiden ja viimeisten työnaherrusten kanssa. Tänään loppuivat koulut joulujuhliin ja loma starttasi. Onneksi Roki on kaiken tylsyyden keskellä päässyt muutamaan otteeseen viihtymään Aino-Mainion seurassa ja rallaamaan pitkin Hiihtomaata tyttökaverin kanssa. Peruutteluharjoituksia on jatkettu myös ja edistystä on tapahtunut joka päivä! Nyt Roki peruuttaa suoraan takajalat sohvalle niin, että istun sohvan vieressä ja nakkelen palkkanameja sitten pitkin mattoa. Periaatteessa Roki on jo tajunnut taaksepäin "kiipeämisen" ja melkein pompauttaa takajalat sohvalle. Seuraavaksi varmaan vaan korotan sohvaa tyynyillä (onneksi on sellaiset aika kovat ja suorareunaiset sohvatyynyt) ja sitten kaiketi siirrytään seinälle.

Mutta tämä kaikki lomailun jälkeen. Nyt tosiaan rauhallista ja mukavaa joulua ja riehakasta uutta vuotta!

Pakki päällä

2011-12-15T23:17:00.000+02:00

Pimeä loskakeli jatkuu. Iltojen ratoksi ollaan temppuiltu paljon! Suostuttelin Villeä ottamaan jonkin temppuprojektin Rokin kanssa, mutta itse sitten aloitin sen. Peruutusharjoituksia tehdään nyt ahkerasti, peruutetaan tyynylle ja peruutetaan kahdelle tyynylle. Jälleen vaan on havaittavissa, että Roki kuumuu kauheasti uusista jutuista, joita se ei ihan vielä osaa. Ja tämä ilmenee karjumisena. Intoa on kuin pienessä pitäjässä, se kiiluu silmissä ja ilmenee hurjana namin metsästyksenä. Intoa, vaan ei malttia. Ja sitten huudetaan!

Roki peruuttaa ihan kohtiksesti perusasennosta, kun peruutaan vieressä. Nyt on treenattu vapaata peruttamista ja se onnistuu vähän, jos seison koiran sivulla naamari kohti koiraa. Niin ei onnistu ollenkaan, jos seison suoraan koiran edessä ja käsken. Roki istuu vaan eteen ja istuukin niin tiiviisti, että sen yli voi vaikka kävellä. Korkeintaan pakon edessä pompauttaa peppua taaksepäin - tai kaatuu vaikka selälleen. Olisi varmaan helpompi opettaa kaverille takaperin kuperkeikka kuin peruuttaminen. B suositteli namilla usuttamista niin, että vie namikäden koiran seisoessa tosi alas, rintalastan alle. Mutta kuten B epäilikin, koira, jolla on vahva maahanmeno menee todellakin maahan tuosta eikä tod peruuta.

Nyt kuitenkin tänään jo peruutettiin vähän portaita ylös (luetaan perse ekalle rapulle) ja yritettiin epätoivon vimmalla nojatuoliin - ei onnistunut, haukkui paljon, kerran nosti toisen takajalan. Sen sijaan kahden paksun sohvatyynyn päälle pertsaus onnistuu ja Roki tarjoaakin sitä! Myös sohvatyynyn ollessa nojallaan sohvan reunaa vasten pakitetaan pätevästi jyrkkäänkin kulmaan. Mutta yleensä mun tarvitsee siis pakittaa vieressä :D. Ja koska Roki mielellään pakittaa korokkeesta ohi, olen pitänyt koiraa seinän ja itseni välissä ja ne sohvatyynyt kiinni seinässä, Roki siis peruuttaa ikään kuin käytävässä. On joka tapauksessa tullut edistystä joka päivä.

Lisäksi Piikan temppuilun innostamana Roki myös vilkuttaa ja opettelee pyörähdystä kumpaankin suuntaan (tähän mennessä tarjoaa vain vastapäivään ja alan jo pelätä, että koiralla menee paikat jumiin, koska tarjoaa niin innokkaasti pyörähdystä, sekä samoin kierii vain toiseen suuntaan). Kerran sillä meni pyörähdys ja kieriminen sekaisin ja se lähti pyörähtämään, mutta heittäytyikin ilmassa siitä selälleen - pam - ja kieri. Ihme että se on ehjä. Into sata - äly nolla. Hieronta on kyllä eka asia koiranhoitolistalla tammikuussa.

Samalla treenataan koko ajan myös peruasentoa vahvemmaksi ja seuraamisen kontaktia.

Remmirähjä

2011-12-07T22:27:00.000+02:00

Lumi tuli ja meni ja tuli taas. Toivottavasti tämä olisi jo pysyvää, niin paljon mukavampaa ja valoisampaa ja erityisesti puhtaampaa on kulku ulkona koiran kanssa. Ville loukkasi viikko sitten jalkansa, rasitusmurtuman tyyppinen vaiva siinä on. Nyt koiranlenkitys on luonnollisesti enemmän mun vastuulla. Olisi kyllä ihanaa, jos pääsisi valoisalla lenkkeilemään, mutta aika harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.

Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.

Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.

Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.

Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!

Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!

Tokokurssin loppukoe mallilla mölli

2011-11-28T22:05:00.000+02:00

Ihanaa kun tuli lumi maahan! Tosin se tuli eilen kertaheitolla ja varmaan lähtee huomenna, mutta silti ihanaa! Ja joku hullu hiihtäjä tuolla jo heti oli valloittamassa meidän lenkkipolkuja. Se tässä pitkässä ja pimeässä syksyssä on ollut hyvä puoli, että lenkkeilemään on päässyt pitkin hiljaisia mutta valaistuja pururatoja. No, en ala hiihtäjiä noitumaan, odotan itsekin ihan innolla jo ladulle pääsyä. Vähän suunniteltiin, että käytäisiin kokeilemassa valjakkohiihtoa järven jäällä koiran kanssa. Voi olla aika hurjaa menoa, enkä todellakaan ensi kokeilua aio tehdä missään metsässä ladulla.

Roki intoili lumesta ja sai ihmesätkyjä tänään lenkeillä. Lisäksi hajut vissiin ovat tosi erilaisia ja Roki nuohoaa täysin korvattomana pitkin lumen pintaa. Mutta ei tämän syksyn ensilumi kuitenkaan viimevuotista ihmetystä enää aiheuttanut. Poika kasvaa ja kestää näköjään tilanteenvaihdokset coolisti. :)

Tänään päättyi meidän tokokurssi. Viime viikolla oli koko kurssin kaikkien ryhmien yhteinen häiriötreeni, joka meni kyllä yllättävän hyvin. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno tupsahti noin vain takaisin ja toimii taas naulittuna. Sen sijaan seisominen on epävarma. Vähän on ollut laiskaa treenaaminen tässä viime viikkoina ja mua jo alkoi tämä kurssikin ahdistamaan, ettei olisi liiemmin huvittanut lähteä enää viimeisiin treeneihin ollenkaan. Kuitenkin raahauduttiin tänään paikalle, kun oli loppukoe. Ja sehän menikin sitten aika hyvin! Me tehtiin se möllinä eli alokasluokka muuten normaalisti, paitsi paikkamakuu vain 1 minuutti ja saa palkata liikkeiden välissä. Myös käsimerkkiä sai käyttää yhdessä käskyn kanssa. Lisäksi saatiin halutessa lupa pitää namia kädessä seuraamisen aikana, jonka tietysti käytin vielä mielelläni.

Oma yleisvaikutelma kokeesta oli hyvä, Roki oli levoton hallin laidalla, mutta kehässä hyvin kuulolla eikä karkaillut. Vire oli jos ei superinnokas niin ainakin kiva. Seuraaminen yllätti todella positiivisesti, kontakti pysyi nyt siihen oikeaan käteen. Tosin vähän edisti. Kokonaisuutena jäi tosi hyvä mieli ja suunniteltiin porukalla toisen kurssin aloitusta vuodenvaihteen jälkeen niin, että otettaisiin koko sakki sama tokokoe tavoitteeksi ja ilmotuttaisiin siihen heti kättelyssä.

Näin se meni. Eli mölli alokasluokka, kokeessa neljä koirakkoa.

Luoksepäästävyys: 10
Roki intoili hiukan tuomarin luokse, mutta piti takapuolen maassa ja antoi tietysti nätisti katsoa hampaat.

Paikalla makaaminen 1 min: 10
Maahanmeno oli hiukan vino, Roki kuitenkin korjasi makuun ihan suoraan, painoi leuan maahan ja pysyi hievahtamatta loppuuna asti.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Vähän vaihteleva kontakti, lievää edistämistä, käännöksissä kävi vähän kaukana/jouduin melkein kävelemään yli. Ei istunut ilman erillistä käskyä perusasentoon lopussa.

Seuraaminen taluttimetta: 9
Huomattavasti tasaisempi suoritus kuin edellinen. Jälleen sama, ei istunut perusasentoon lopussa ilman erillistä käskyä. (Ihan varmasti johtui lihapullasta oikeassa kädessä - Roki on pikkuisen liian edessä eikä jotenkin tajua tilannetta)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Ihan nakki. Tuomari hyväksyi mun päännyökkäyksen käskyä tehostavana "käsimerkkinä". Taas jotain, mitä en edes tiedosta tekeväni. Näitä pitäisi kuvata videolle joskus, kuulemma mulla on paljon vartaloapuja, varmaan en tiedä kaikkia.

Luoksetulo: 9,5
Hyvä eteenistuminen. Peruasento himpan jäi vajaaksi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6
Kaksi käskyä. Silti koira valui yli yhden koiranmitan. (Näissä stoppiseuraamisissa muuten ei ollut lihapullaa kädessä ja kontakti kesti kyllä nämä pätkät)

Estehyppy: 8
Oisi voinut tulla mun mielestä heikommatkin pisteet. Ihan vähän jalka kopsahti esteeseen ja Roki myös piippasi hyppyyn lähtiessä. Kun meni viereen, kääntyi ja otti pikkuaskeleen minuun päin.

Kokonaisvaikutus: 9,5

Yhteensä 179 pistettä, ykköstulos ja parhaat pisteet neljästä osallistujasta! Jee! Vähänkö sain intoa tähän touhuun! :)

Lenkillä laumassa

2011-11-20T12:14:00.000+02:00

Eilen käytiin parin tunnin lenkillä yhdeksän koiran lauman kanssa. Aika huippua menoa isolla porukalla. Tiina kuvasi videota lenkiltä: Koiralauma lenkillä.

Matkassa oli toinen nuori uros myös ja Aatun läsnäolo vaikuttikin Rokin käyttäytymiseen porukkalenkillä. Roki ei aivan uskaltanut lähteä niin hurjaan ralliin joukon mukana, mitä pari viikkoa sitten. Se kyttäsi jatkuvasti Aatua, eikä antautunut sellaiseen tilanteeseen, että Aatu olisi juossut Rokin perässä. Roki väisti joka kerta Aatua, kun tämä tuli lähelle, eikä myöskään ärhennellyt sille ollenkaan. Varmaan vähän provosointia oli kuitenkin tuijottamalla ilmassa ja Aatu katsoi tehtäväkseen pari kertaa näyttää kaapin paikkaa Rokille, vaikka toinen ilmiselvästi alistuikin heti. Kuitenkaan mitään ongelmia ei ollut, koirilla oli niin paljon tilaa, ettei varsinaisia konflikteja syntynyt ja toisaalta taas meitä ihmisiäkin oli riittävästi mukana, että heti joku puuttui, jos jotain kränänpoikasta koirien välillä ilmeni.

Metsässä on kivaa!

2011-11-19T12:55:00.000+02:00

Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.

Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.

Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.

Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.

Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.

Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.

Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...

Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.

Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.

Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.

Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.

Takapäätreeniä

2011-11-12T11:54:00.000+02:00

Olen tässä sairastanut sitkeää flunssaa jo yli kaksi viikkoa. Todella ärsyttävää, kun ei sitten malta oikein rauhoittua toipumaan. Pitempiä lenkkejä en nyt ole kuitenkaan tällä viikolla tehnyt ja urheilu muutenkin poissa ohjelmasta. Silti meinaa vaan nuha jatkua ja jatkua ja päätä särkee edelleen melkein päivittäin.

Rokin kanssa on harrastettu tällä viikolla olohuonetokoa ja vähän temppuilua. Otin työn alle koiran takapään käytön. Koska ollaan tehty paljon agilitya ajatellen kontaktitreeniä portaissa, Roki oppi välittömästi, mitä pitää tehdä, kun laitetaan pesuvati nurinpäin olohuoneen lattialle. Eli etujalat vadin päälle. Nyt sitten yritän saada takajalat liikkeelle ja se onnistuukin hyvin, muutama askel kerrallaan. Mutta jostain syystä toinen suunta on helpompi kuin toinen. Onko kyse oivalluksesta vai jumittaako jotkut lihakset toiselta puolelta niin, että liike on epämiellyttävä?

Takajalkatreenit otettiin lähinnä sen takia, että vaikka Roki osaa mainiosti peruuttaa ja pyörittää hanuriaan, sillä on perusasento niin vahva, että yleensä se pakittaa takapuoli alhaalla. Jos tehdään askelsiirtymiä taaksepäin, Roki pompottaa melkein istuallaan taaksepäin, terävästi ja nopeasti kyllä. Samoin, jos tehdään täyskäännös vasempaan, takapuoli painuu alas.

Peruutusharjoituksia ollaan taas tehty seinän vieressä. Yritän saada peruuttamisen menemään "vapaasti" ilman namia, ja jos namia tarvitaan, yritän muistaa pitää sen niin alhaalla, etten vedä namilla koiraa istumaan. Lisäksi haluaisin opetella Rokin kanssa pujottelemaan peruuttamalla! Tähän vinkkejä kenelläkään??? Miten omat askeleet menee / miten koiraa kantsisi opettaa? Eteenpäinhän pujottelu sujuu meiltä hyvin.

Palatakseni vatiin. Se toinen temppu olisi sitten Rokin takajalat vadilla. Miten saan koiran laittamaan takajalat vapaaehtoisesti vadille?? Päätin ensin treenata ison tyynyn kanssa. Roki ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan tyynylle, vaikka tehtiin peruuttamista seinän vieressä. Se jopa kerran kompuroi selälleen, koska ei vaan suostunut siirtämään takajalkoja tyynyn päälle. Onneksi pöljä emäntä tajusi, että eihän ole pakko peruuttaa saadakseen takajalat korokkeelle. Huomasin kyllä, että Rokille todellakin oli jokseenkin epämiellyttävää kävellä ison tyynyn yli. Mutta pikkuhiljaa saatiin kuitenkin onnistuneita takajalat tyynyllä -suorituksia.

Mulla varmaan oli jymähtäneenä tuo peruuttaminen korokkeelle niistä harjoitteista, joita olen nähnyt tehtävän, kun koiraa on opetettu "seisomaan käsillään". Toisaalta, peruuttaminenhan meillä tässä nyt on juuri työn alla, joten toivoisin, että pakilla pallin päälle meneminenkin onnistuisi.

Paljon on meillä vielä tekemistä

2011-11-08T09:00:00.000+02:00

Sitkeä flunssa on iskenyt, mutta sellaisilla puolitehoilla, että sairastamaan ei oikein ole viitsinyt jäädä. Senpä takia olenkin potenut tätä jo reilusti toista viikkoa. Yhtenä päivänä yskittää, toisena päivänä kurkku turvoksissa, sitten niistetään ja välillä on vaan väsynyt ja kuumeinen olo. Tulisi nyt kunnolla tai olisi tulematta, typerää mennä vähän päivästä toiseen Buranan voimin.

Viime torstain tokoilut jätettiin väliin kipeän olon takia, mutta käytiin sitten eilen korvaamassa toisessa ryhmässä. Mitään intensiivitreenejä ei olla viikon varrella otettu, mutta ollaan harjoiteltu aika paljonkin lenkkeilyn yhteydessä ja iltaisin kotosalla. Treenaaminen on pysynyt hauskana ja lelua ollaan käytetty paljon esimerkiksi jääviä harjoiteltaessa.

Eilen oli viimeinen ryhmätreeni, nyt on jäljellä vissiin kolme kertaa vielä, ensi maanantaina puolen tunnin yksityisharkat, sitten koko tokoporukan häiriötreenit ja viimeisellä kerralla koko porukan loppukoe, jossa me suoritetaan alokasluokka joko möllinä tai oikeana. Vielä en ole päättänyt, mutta eiliset treenit kyllä kertoivat aika paljon siitä, missä mennään, jos apuja ja palkkaa jätetään vähemmälle...

Käytännössä siis tehtiiin koko koeluokka läpi kaikkine liikkeineen. Ja näin se sujui:

Luoksepäästävyys: Tuire tsekkasi hampaat, Roki pysyi nätisti käskystä paikallaan, tosin mulla vielä nami kädessä ylhäällä.

Paikkamakuu: Rivissä neljä koiraa, joista kolme muuta tekivät avoimen luokan makuun, joten omistajat menivät ulos hallista. Minä menin vastakkaiselle seinälle, matkaa oli lähes se 20 metriä. Roki meni toisella käskyllä vinoon makaamaan, korjasi asennon kun olin kaukana. Laski leuan alas ja nosti jossain vaiheessa. Pysyi muuten paikallaan ja oli hiljaa. Tässä ollaan edistytty huimasti. Olen tosi tyytyväinen.

Seuraaminen taluttimen kanssa: Nami vasemmassa kädessä, Rokin kontakti vasemmassa kädessä. Ei mitenkään hääppöinen suoritus, liian pitkä matka edelleen. Roki jää jälkeen, liikkuu vähän veltosti. Vaatii kannustusta ja vetämistä.

Seuraaminen taluttimetta: Meni edellistä paremmin, pistin namin oikeaan käteen, jolloin koiran paikka parani, ei silti edistänyt. Pudotin namin jossain vaiheessa, jolloin koko seuraaminen hajosi, koska Roki halusi löytää namin.

Liikkeestä maahanmeno: Sujui ihan ok, maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, mutta liike oli kuitenkin terävämpi kuin parin viikon takaiset innottomat valumiset.

Luoksetulo: Jäi hyvin istumaan, mutta ennakoi lähdön. Tutisi jo siinä vaiheessa, kun liikkeenohjaaja antoi luvan kutsua. Käskyn aikana oli jo hanuri irti maasta. Tuli vauhdilla luokse, ihan hiukkasen vielä ohjasin eteen (parantunut kuitenkin). Perusasentoonkin meinaan ohjata kädellä, vaikka se onnistuukin hyvin myös pelkällä käskyllä. Lisäksi näytän alussa kädellä merkin, kun jätän koiran istumaan. Siitäkin pitäisi päästä eroon. Mutta meidän ykkösharjoitus on kyllä tähän liittyen pelkkä paikkaistuminen...

Liikkeestä seisominen: Ei ollut kaunista katseltavaa. Rokia häiritsi taas muiden koirakoiden saamat käskyt. Pelkkä käskysana 'seis' ei stopannut Rokia. Olen tässäkin tehnyt viime aikoina tosi paljon lelulla ja ilmeisesti teen jonkin stoppaavaan eleen kädellä samalla, kun sanon käskyn. Ollaan kuitenkin varioitu harjoitusta aika paljon, enkä todellakaan aina heitä lelua samaan aikaan, kun sanon käskyn. Sikäli ihmeellistä, että Roki jäi niin pahasti valumaan. Eka meni paremmin, mutta siinä käytin käsimerkkiä käskyn kanssa. Takaisin tullessa Roki istui, tämä sen takia, että mulla oli nami vasemmassa kädessä. Toisella kertaa jätin käsimerkin pois, Roki valui ainakin koiranmitan ja käskyjä tarvittiin kaksi. Tullessani takaisin Roki seisoi kuitenkin hienosti loppuun asti - nami olikin eri kädessä tällä kertaa.

Nouto: Ekaa kertaa kokonaan liikkuroituna. Roki ampui kaksi kertaa suoraan heitosta kapulan perään. Ärsyttävää tietysti, mutta tähän löytyy kuitenkin syy, eikä tää jäänyt harmittamaan. Rokilla vähän kestää kontaktin ottaminen perusasennossa, kun samalla pitää kytätä kapulaa. Silloin kun vastasin liikkurille olevani valmis, Roki katsoi myös liikkeenohjaajaa. Malttamattomasti heitin kapulan samantien, vaikka Roki ei ollut kääntänyt katsetta takaisin minuun. Tämänhän vaadin normaalisti aina kun heitän noutokapulaa. Mulle vaan jotenkin tuli niin kiireinen olo siitä liikkuroinnista :). Mutta tämä saadaan kyllä kuntoon. Kapulan palautus sen sijaan oli kyllä tosi väljä.

Kaukot: Noin metrin päässä koirasta. Istumisiin käsimerkki ja pylly pysyi paikallaan.

Hyppy: Oikea esteen korkeus. Tehtiin kaksi suoritusta, Roki haukahti molemmilla hypyillä. Lähetys vielä tosi läheltä estettä, Roki stoppaa myös toisella puolella tosi lähelle. Ekalla 'seis' -komento oli auttamatta myöhässä ja Roki tuli esteen viereen eikä malttanut odottaa liikkumatta. Toisella ajoitus parempi ja Roki myös odotti paikoillaan, tosi pieni käsimerkki odotukseen.

Kaukana siis ollaan vielä ihanteesta. Liikkeet kuitenkin osataan jotenkuten. Jos tässä nyt jatkon treeniohjelmaa miettii, pitäisi varmaankin valita aina pari liikettä kerrallaan treenattavaksi. Tehdä leikkien kivoja osasuorituksia hyvällä fiiliksellä ja innolla, ja ehkä kerran tai kaksi treeniin jonkin ongelmakohdan "kisasuoritus". Toivon, että yksityistreenissä ensi viikolla katsotaan erityisesti seuraamista ja sen edistymistä.

Seinäjoen näyttelyssä

2011-10-29T19:48:00.000+03:00

Tänään heitettiin näyttelykeikka Seinäjoelle. Lähtö oli aikainen ja paluu myös jo hyvissä ajoin, mutta ihan koomatessa on loppupäivä mennyt, kun edellisen yön unet jäivät lyhyiksi. Reissu oli itseasiassa aika hauska, ja koirain näköiset arvioinnit saatiin kehästä. Minut yllätti hallinäyttelyssä tilan likaisuus, siis se, että koirat paskoivat ja pissasivat ihan miten sattuu pitkin hallia. Tokihan niitä siivoiltiin, mutta silti jotenkin yllätyin. Joku kyllä oli varoittanut, että harva se kerta on reput ja muut releet pissassa, kun joku ehtii koiven nostaa. Mutta se kakkaaminen?! Ulos ei voinut tehdä? Nyt kyllä tekee mieli pestä kaikki mukana olleet kamppeet, vaikka oletettavasti oltiinkin ihan siistissä kohdassa parkissa..

Rokilla ei ehkä ollut ihan paras päivä, vaikkakin se kyllä käyttäytyi omassa mittapuussaan tosi nätisti sekä kehässä että sen ulkopuolella. Bortsukehää ei ollut matotettu muuten kuin reunoilta ja siitä seurasi jalkojen lipsumista nurkissa. Muutenkin kehä oli pieni, eikä Rokin liikkuminen oikein päässyt oikeuksiinsa. Häntä oli niin kippuralla selän päällä kuin mahdollista :D. Seisotus sujui rauhallisesti, tosin tuomaria vähän pussaten. Kyseinen tuomari tuntui kyllä tykkäävän koiran tervehdyksestä.

Roki oli NUO-EH arvostelulla: "Correct type. Correct proportions on the head. Correct body construction. Needs much more straight topline. Tail carried over the body. In movement front & rear legs should be more parallel. Nice temperament." Tuomari oli romanialainen Dagmar Klein.

Luulen että tuo viittaus liikkeeseen liittyi Rokin epävarmaan liikkumiseen liukkailla paikoilla ja tiukoissa kulmissa. Nooran kanssa Roki kyllä käyttäytyy kyllä uskomattoman fiksusti toisten koirien seurassa kehässä. Olen monta kertaa sanonut, että Noora vaan luottaa Rokiin niin paljon, että Roki saa siitä suoritusvarmuutta hurjasti! Ei taatusti sujuisi minun kanssa yhtä hyvin. Kiitti taas Nooralle!

Noora käytti myös Saran kehässä. Saran varma kehätyöskentely ja kohtuu olematon turkki toivat arvostelun AVO-EH. Piika sen sijaan misseili ansiokkaasti ollen ROP-pentu ja sai myös KP:n. Piikan ekasta näyttelystä onnentoivotukset! Kotimatkalla Piika oli sitä mieltä, että kauniina oleminen on järjettömän rankkaa ja levytti ihan koomassa koko matkan jalkotilassa, johon menomatkalla neito ei mielestään mahtunut ollenkaan. Myös Roki oli paluumatkan ajan älli mättäällä, on nää pienille ja innokkaille raskaita reissuja.

1,5-vuotias Roksu!

2011-10-28T23:22:00.001+03:00

Rokilla oli eilen synttärit, puolitoista vuotta kasassa! Toivottavasti tässä lähiviikonloppuina olisi sen sorttisia säitä, että saataisiin muutama kiva kuva Rokista. Ehkä joku kuva myös huomisista näytelmistä Seinäjoelta! Nyt on kyllä ollut niin surkeita pimeitä syyssadepäiviä, että ei tosikaan. Ville punnitsi pari viikkoa sitten Rokin ja painoa oli lähes 21 kiloa. Poika miehistyy, mutta osaltaan uskon painon olevan myös syksyn tuomaa pientä lihomista, koska aktiivisuustaso on laskenut kesäajasta. Vähän ollaan vähennetty ruoka-annosta tai lähinnä tarkkaillaan ruuan määrää sellaisina päivinä, kun koiraan on uponnut paljon namia ja nakkia treenien tai leikkien yhteydessä.

Tässä illalla puunasin Rokin huomista varten. Pitkästä aikaa pesin koko koiran ja föönailinkin. Oli alunperin tarkoitus, että kaveri ehtisis parturoida vähän Rokia ja leikellä erityisesti korvia esiin. Lopulta minä en kuitenkaan ehtinyt sitä järjestää ja Roki menee nyt turilaana kehään.

Eiliset tokotreenit olivat monien kivasti menneiden jälkeen sitten sieltä kamalasta päästä. Huomaan selvästi, mikä merkitys jäljestyksellä on ollut Rokin muulle treenaamiselle. Nyt ei olla viikkoon tehty yhtään jälkeä ja en ehtinyt eilenkään ennen tokoilua muuta kuin puolen tunnin lenkille Rokin kanssa. Vire oli sitten sen mukainen myös hallissa. Pakkaa sotki myös kaksi uutta koirakkoa, jotka eivät yleensä ole meidän ryhmässä. Roki oli heti kättelyssä kierroksilla ja kierrokset vaikuttivat tekemisen tarkkuuteen koko treenin ajan. Kurssin alussa huomasin, että Roki rauhoittuu hallissa kyllä, jos en kiinnitä siihen ohjeenannon aikana huomiota, enkä pidä nameja kädessä. Mutta nyt ongelmaksi on noussut tuijottelu, josta pari muuta urosta ryhmässä provosoituu ja tämän takia mun on pakko yrittää pitää Rokia lähellä. Eli en voikaan ignorata sen rempomista hihnassa. Todella hankalaa.

Tässä vähän itse treenin sujumisesta. Tehtiin mun mielestä ehkä vähän liian montaa asiaa yhtä treeniä kohden.

Luoksepäästävyys: Vierustoveri kävi katsomassa hampaat. Sujui ihan hyvin, Roki pysyi suunnilleen nahoissaan. Minun piti sitten tsekata se seuraava koira, Roki jäi hyvin istumaan, mutta nousi, kun palasin sen luokse. Otin uudestaan ja sujui, mutta huomasin, että en voi katsoa koiraa silmiin, kun palaan takaisin, sillä Roki ottaa sen jonkin sortin kutsuna ja lähtee liikkeelle.

Paikkamakuu: 2 min. Meni tosi vinoon makuulle ja vaati siihen useamman käskyn. Pysyi kyllä hienosti kaksi minuuttia, vaikka puolet ryhmästä tekivät häiriöksi seuraamisen samalla.

Seuraaminen: Tehtiin monta eri osiota. Aluksi paikkamakuulaisille häiriönä ja ohjattuna. Meni vähän miten sattuu -kontaktilla, mutta käännökset nyt paremmat kuin viimeksi. Palkkailin välillä. Tehtiin myös juoksuun lähtöjä. Aika hyvin pysyi juoksussa paikka. Ensin edisti, mutta korjaantui.

Liikkeestä seisominen: Sujunut treeneissä tosi hyvin, hehkutinkin vissiin aiemmin, miten on varmistunut. Meni ihan perseelleen. Ensi yrittämällä osa teki liikkeestä maahanmenoa ja Roki meni sitten naulittuna maahan naapurikoirakon käskystä. Ihme juttu, koska maahanmenohan meillä on tökkinyt. No tästä seurasi nyt se, ettei Roki enää stopannut kunnolla, vaan valui pahasti. Ja vaikka stoppasikin, ei kestänyt juuri hetkeäkään paikallaan, vaan lähti kohti. Voi kökkö, joutuuko tätäkin aloittamaan ihan alusta?

Liikkeestä maahanmeno: Mitä tästä nyt sanoisi, sujui ihan ulkopuolisen ihmisen käskystä, joka ei ollut edes osoitettu Rokille. Ei toiminut mun käskyllä.

Luoksetulon stoppi: Yllättäen aika kivoja kokeiluja. Lyhyt matka, törpön kohdalla stoppi. Käsimerkillä ja käskyllä pysähtyi hyvin, heitin palkkanamin välittömästi.

Nouto: Tehtiin erikseen nouto-osaa, innostin alkuun kapulalla. Vauhdikas ja innokas nouto, odottaa tosi varmasti lupaa lähteä liikkeelle. Erikseen tehtiin pelkkää kapulan suuhun ottoa ja luovutusta. Pureskeli ihan vähän tai pyöritti suussa.

Kaukot: Hyvin sekavaa, tehtiin ohjattuna. Ei pelittänyt kunnolla, sekoilin itse ja Roki pääsi valuttamaan hanuria eteenpäin. :(

Ei mennyt kaksisesti... Ja jäi vähän paska fiilis. Olin kyllä väsynyt jo lähteissä ja aavistus oli, ettei omakaan mielentila nyt sovi riittävään kärsivällisyyteen, jota treenit vaatii. Treenaillaan taas ensi viikkoa varten, lähinnä lenkkien yhteydessä. Milläs mä nyt vaan väsytän Rokia ennen treenejä, ensi viikolla käännetään kelloja ja vielä vähemmän on aikaa töistä ehtiä metsään jäljenajoon.

Lomaviikon jälkeen

2011-10-25T22:24:00.000+03:00

Syysloma hurahti ohi ja jälleen aherretaan arjessa. Jakso vaihtui koulussa ja tunteja on pari edellistä enemmän. Loma oli sujui mukavasti ja kotosalla rentoutuen. Roki veti viime lauantain koko päivän sikeitä ja oli ilmeisesti sitä mieltä, että on tää lomailu rankkaa hommaa. Ei saa nukkua päivällä ja kaikenlaista ohjelmaa järjestetään.

Rokin kanssa vietettiin yksi iltapäivä Saviolla ja lenkkeiltiin kolmatta tuntia pitkin peltoja, puskia ja rantoja tutulla porukalla. Birgitan kanssa naureskeltiin Rokin edelleen kohtalaisen kömpelölle riemurallille rantakivikossa, mutta todettiin, että kyllä se vepe voisi pojalle sopia, koska uidessahan kukaan ei ole köntys :D. Roki kyllä ui mainiosti, vauhti on oikeasti hyvä ja liike taloudellinen. Lisäksi vedestä nouto on varma (mikäli Roki malttaa katsoa mihin keppi lensi). Roki keksi myös kytätä Nitan kanssa Saraa. Nitahan harrastaa Saran "kiusaamista" koko ajan, mutta tähän asti Roki on vaan lällätellyt joukossa tajuamatta mitään kaverien kemioista. Tällä kertaa Roki lähtikin mamman kanssa vaanimaan ja ihan pikkuisen ajamaan Saraa.

Toinen lomapäivä seikkailtiin Isojärven kansallispuistossa. Ihana hiljainen metsäreitti, makkaranpaistot nuotiolla - just hyvä syysretki! Helppokulkuista maastoa, varmaan joku 10-15 kilsaa mentiin. Harmi, ettei sää ollut kummoinen, ihan harmaa päivä. Suomaisema olisi auringossa näyttänyt komealta, kun kasvillisuus vielä oli punaista ja oranssia.

Treeniä otettiin niin jäljellä kuin tokossakin. Annen ja Ainon kanssa käytiin pariin otteeseen ajamassa jäljet ja mustavalkoiset ottivat myös leikinrallatuksesta ilon irti. Todettiin, että nyt voi pitää taukoa jäljenteosta Hiihtomaassa, taitaa häiriöjälkeä olla sienestäjien jäljiltä vähän liikaa meidän aloittelijoille. Viimeiset pitkät jäljet meni poskelleen sekä Rokilla että Ainolla. Kumpikin kyllä jäljesti loppuun asti, mutta keppejä jäi väliin ja kaameaa haahuilua myös välillä. Ville teki Rokille Suolahdessa lyhyemmän jäljen koskemattomampaan metsään ilman janaa ja se olikin taas sujunut ihan hyvin, Roki myös oli varmasti nostanut kaikki kepit paitsi viimeistä.

Tokotreeniä ollaan otettu iltalenkin yhteydessä ja sisällä. Liikkeestä seisominen on eniten ollut työn alla ja myös varmistunut tosi paljon. Viime torstain treeneissä tehtiin alkeita myös luoksetulon stoppia varten. Roki seisoo liikkeestä varsin tarkasti ja kestää koko ajan paremmin myös sen, että liikun ympärillä ja seison vieressä.

Liikkeestä maahanmenoa ollaan nyt tehty leikkien ja käsi-/vartaloavulla. Näyttäisi pikkuhiljaa taas nopeutuvan.

Treeneissä hyppy sujui ihan älyttömän hyvin. Alokasluokan tasolla ollaan helposti eikä tätä liikettä liikaa tarvitse treenailla.

Seuraamista jatketaan askelsiirtymien avulla. Perusasento on edelleen Rokista kivaa ja niinpä seuraamista sitten tehdä ajatuksella ´perusasennosta toiseen´. Välillä imutan edelleen myös. Täytyy vaan virittää noihin lyhyisiin seuruupätkiin aina vaan mahdollisimman paljon intoa ja puhtia. Itselle myös...

Paikkamakuu - sekin paranee! Roki kestää treeneissä sen, kun vieruskaveri nousee ja ohjaaja käy palauttamassa sen paikalleen. Roki levyttää leuka maassa, samalla tavalla kuin odottaessaan ruokaa. Yritän olla mahdollisimman rento ja vähän "puuhailla" odotusaikana, en siis seistä napota paikallaan ja tuijota koiraa silmiin. Vähitellen pitää pidentää etäisyyttä, aika on nyt ollut sellaista kolmen minsan luokkaa enimmillään (omissa treeneissä).

Luoksetulossa ongelmana yhä eteenistumisen paikka. Meinaa mennä sivulle, jos mun kädet on sivulla. Jos en ohjaa, jää kauaksi. Aika harvoin kuitenkaan tehdään kokonaista luoksetuloa, ehkä kerran treenissä, joskus ei ollenkaan. Yleensä vaan palkkaan suoraan leluun. Harvemmin heitän lelua, koska Roki alkaa kyttäämään jo ennen matkan puoliväliä, milloin narupallo lentää. Eteenistumista ollaan reenailtu kotosalla.

Lauantaina Seinäjoelle näyttelemään. Reissu onkin tosiaan sitten vuoden viimeinen, koska unohdin Jyväskylän ilmoittautumisen. Seuraksi minulle, Rokille ja Nooralle on lähdössä myös Sara ja Piika taustajoukkoineen.

Noloja tunnustuksia

2011-10-16T19:04:00.005+03:00

Kaipa se täytyy nyt kerran lähteä tällaiseen kiertomeininkiin mukaan. Eli kiitokset Heidille tästä tunnustuksesta! :)

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Jaan tunnustuksen eteenpäin Ellulle, Anskulle, Liisalle, Riikalle, Ammalle, Annalle ja Nooralle. Jatkakaa jos huvittaa!

1. Roki on meidän ensimmäinen oma koira. Olenkin pitänyt itseäni enemmän kissaihmisenä, koska lapsuudessani meillä oli kissa. Vanhemmillani on nyt koira, mutta se on otettu muuttamiseni jälkeen.
2. Inhoan yli kaiken sotkua ja epäjärjestystä - ja siivoamista, joten minua inhottaa siis jatkuvasti. ;)
3. Minulla on musta vyö eräässä kamppailulajissa.
4. Tykkään laulaa karaokea.
5. Jään todella helposti koukkuun kaikennäköisiin peleihin, mitä yksinkertaisempi, sen helpommin. Sudokut, pasianssit, miinaharava jne. Voin pelata tunteja putkeen. Melko ahdistavaa.
6. Olen käynyt armeijan.
7. Olen työssä, joka on minulle jonkin sortin kutsumusammatti. Pidän työstäni todella paljon, mutta stressaan siitä myös ehkä liikaa ja olen usein ihan poikki työpäivän päälle.
8. Tällä hetkellä ei ole stressiä, olen SYYSLOMALLA!!!

Torstain tokotreenien anti

2011-10-15T13:24:00.002+03:00

Kooste vielä torstain tokoiluista.

Paikkamakuu: 1min 30s, minä noin viiden metrin päässä. Roki pysyi aivan paikoillaan, kerran vaan vilkaisi sivulle. Naapuri nousi ja lähti omistajaa kohti, Roki huomasi, muttei reagoinut. Ja tälläkään kertaa ei ollut namia tai mitään täkynä nenän edessä. Me edistytään! Mutta on tätä kyllä treenailtukin.

Perusasennosta täyskäännöksiä molempiin suuntiin ja askelsiirtymiä: Rokilla on paljon vahvistunut perusasento eikä näissä mitään ongelmia, vaikka pitäisin kädet sivuilla rentona. Mutta hyvää ja hyödyllistä treeniä, josta Roki myös tuntuu pitävän. Kontakti näissä, kuten myös askelsiirtymissä on hyvä. Näistä yhden askeleen siirtymistä tai käännöksistä mun vaan pitää alkaa sitä seuraamistakin rakentamaan.

Liikkeestä seisominen: Seuraaminen pitempää matkaa vähän löysää verrattuna noihin yhden tai kahden askeleen siitymiin. Stoppi oli tosi hyvä. Käytin kyllä käsimerkkiä käskyn kanssa. Lelun heitolla kantsii tätä edelleen vahvistaa ja virittää. Roki istuu helposti, kun palaan luokse (sama hypyssä). Vaatii odota - odota - odota -käskytystä vielä. Kesti huonosti sitä, kun liikuin toiselle puolelle/takaviistoon. Seisominen on herkkä.

Luoksetulo: Tämä olikin jännä kokeilu. Tehtiin ohjattuna, matka ehkä parikymmentä metriä. Ennen kutsua piti laittaa silmät kiinni ja mitään käsiapua ei saanut koiralle antaa oikeaa paikkaa varten. En epäillyt hetkeäkään, etteikö Roki tulisi, mutta eteen istumisen paikka oli arvoitus. Roki tuli suoraan asentoon eteen, mutta jäi parinkymmenen sentin päähän minusta. Positiivista se, ettei Roki epäröinyt istumisen kanssa, korjattavaa tuo etäisyys. Pelkäsin, että se tulisi sivulle, koska se hakee käsistä paikkaa.

Pieni äksidenttikin sattui, tein hyppyä Rokin kanssa ja palkkasin retuutusleikillä. Roki oli kierroksilla, hyppy nyt vaan aiheuttaa sen, ja kivat ärinät päästi leikissä. Lähellä teki toinen nuori uros luoksetuloa, sekin siis irti hihnasta ja oli vissiin tuijotellut Rokin touhuja ja päätti sitten käydä kimppuun. Onneksi oltiin ihmiset siinä niin lähellä, että karjumalla vaan päästiin väliin, eikä tuo toinen koira ehtinyt kiinni asti. Ei jäänyt mulle mitenkään ikävää fiilistä tilanteesta, kyseinen koira ei ollut se kurssimme hiukan agressiivisen oloinen iso kaveri, vaan tähän asti rauhallisesti käyttäytynyt pienempi uros. Näitä nyt vaan sattuu. Ja Roki on kova poika tuijottamaan. Ensimmäisenähän se ei käy haastamaan suoraa uhoa, mutta tuo tuijotuskin lienee uhkaava. Mutta oli kyllä kiinnostavaakin nähdä, miten Roki kuumeni sekunnin murto-osassa tuossa tilanteessa ja pöhinän rauhoittaminen otti aikalailla aikaa. Toisaalta tekemisen vire ei kuitenkaan herpaantunut, melkein päinvastoin. Vähän aikaa vain rauhoittelin ja hain kontaktia. Tehtiin vielä tosi hieno nouto tuon jälkeen.

Syysloma alkoi!

2011-10-15T12:51:00.004+03:00

Ihanaa, lomaviikko tuli niin tarpeeseen! Tässä viime viikoilla on aika kivasti sattunut hyvät syyssäät viikonlopuille ja harmaat sadepäivät viikolle (sikälikin kivaa, että ajellaan edelleen kahdella autolla, vaikka toisesta on pitänyt jo pitkään luopua). Viime viikonloppuna bongattiin taas uusi käymätön luontopolku, tällä kertaa Muuratsalosta, ja lähdettiin kiertämään sitä. Oli komeat Päijännemaisemat ja kiva reitti, tosin melko puutteellisesti merkattu ja pariinkin otteeseen mentiin harhaan. Kiirusta ei ollut, joten ei koitunut haittaa.

Roki oli aivan innoissaan metsälenkistä, kieltämättä nyt pitemmät pöpelikkölenkit ovat olleet vähemmällä. Yhden sortin riemuidiootti tuo koira kyllä on, isot naurut sai aikaan moneen kertaan. Ärsyttävää, kun mun pokkarikamera on niin kehno, ettei sillä saa liikkeestä juuri minkäänlaista kuvaa ja muutenkin värit palaa jotenkin oudoiksi, vaikka valo olisikin hyvä ja olen yrittänyt kokeilla jos jonkinlaisia asetuksia.

Poseeraan myös hienosti

Parina iltana tässä ollaan käyty myös Aino-bc:n kanssa lenkkeilemässä. Ainon kanssa leikki sujuu nyt todella hyvin. Roki ei ole edes liiemmin "yrittänyt" Ainoa, rallaavat vaan innoissaan (mitä nyt eilen Roki tosin vähän pissasi Ainon kylkeen, kiva). Ainokin treenaa jälkeä, joten viime viikolla tehtiin myös jäljet toisillemme. Olen nyt kurssin loppumisen jälkeen ajanut Rokin kanssa pari jälkeä viikossa ja tarkoitus on tässä ennen lumia nyt vaan pidentää jälkiä sekä vahvistaa keppejä ja janatyöskentelyä. Ainon omistajan Annen tekemän jäljen Roki ajoi koko ajan vähän sivussa ja kaksi keppiä jäi nostamatta. Olisiko tuuli sitten painanut hajua jäljen sivuun? Jälki vanheni alle tunnin.

Toissailtana tein pitemmän, parinsadan askelparin jäljen, joka taas vanheni vähän liian vähän aikaa. Rokilla oli ihan järkyttävä kiire. Viisi keppiä kuudesta se nosti ihan selkeästi, tosin nyt se bongaa kepin, mutta ei välttämättä ihan kohdalla. Tarkoitan siis, että Roki alkaa kepin kohdilla pyörimään, muttei välttämättä löydä sitä heti. Eli vaatii taas lisäkannustusta, että saan kepin käteen asti. Yksi keppi jäi matkan varrelle. Yleensä työskentely rauhoittuu, mitä pitemmälle jälki on jatkunut. Torstaina kuitenkin vaikutti siltä, että motivaatio laski ja loppupuoli jäljestä meni entistä enemmän sähläämiseksi. Viimeinen keppi kuitenkin löytyi. Varmaan oli liian tuore jälki, ja mun ei pitäisi tehdä jälkeä itse.

Viitaten aiemmin mainittuun riemuidioottiin, idiootit hommat jatkuvat iltaisin myös kotona. Meillähän ei voi olla mitään leluja lattioilla Rokille, koska se joutessaan rikkoo ja syö kaiken. Nyt syksyn hittituote onkin ollut muovipullo. Pitkäksi aikaa sitäkään ei voi Rokille jättää, mutta hetken ilo siitä kyllä irtoaa. Se pyörii ja kolisee kivasti, joten sillä voi leikkiä itsekseenkin. Lisäksi sitä voi tunkea emännän ja isännän jalkoihin, josko siitä saisi jonkinlaista peliä aikaiseksi. Sen lisäksi Roki yrittää aina ottaa korkin irti - pullon funktio on siis ymmärretty.

Kuten kuvasta ja Rokin hännästä erityisesti näkyy, meillä ollaan tällä hetkellä hieman huonossa karvassa. Tai siis asunto on oikeinkin hyvässä karvassa, mutta koira ei. Sikäli harmi, koska nyt parin viikon päästä olisi edessä Seinäjoen kv-näyttely ja siitä pari viikkoa Jyväskylän. Johon VOI APUA piti ilmoittautua eilen! Voihan pee, se jälki-ilmoittautumismaksu on kamalan kova. Muistin vielä eilen päivällä ja kävin vielä näyttelyn nettisivuillakin. Jääköhän se nyt väliin... Voi kettu. Anteeksi Noora, tämähän oli sovittuna jo vaikka kuinka kauan sitten. Mun moka :(.

Tokottelut

2011-10-06T22:34:00.004+03:00

Pikapäivitys vielä illan tokotreeneistä ja harjoiteltavista liikkeistä.

Paikkamakuu: Tehtiin 1 min 15 s, olin n. 5 metrin päässä, en jättänyt täkyä Rokin nenän alle, pysyi ihan mainiosti, kuono pitkin maata. Nousi kun menin sivulle. Oma moka, kun oli nami kädessä. Harjoiteltiin muutamaan kertaan makuulle jättöä ja luoksepalaamista niin, että perusasento käskystä onnistui.

Seuraaminen: Treenattava pysähdyksiä, perusasennon löydyttävä heti. Ei vaikeata Rokin kanssa, itse vaan on haettava ja opittava ne asennot, joiden mukaan Roki istuu suoraan. Roki lukee ihan pilkuntarkkaan mun kropan liikkeitä ja asentoja.

Seuruusta maahanmeno: Jostain syystä tosi laiskaa edelleen. Totuttu terävä lävähdys on kadonnut, tarvitsee usein kaksi käskyä ja valuu monta askelta, ennen kuin laskeutuu maahan. Onko jumeja? Voisko johtua sellaisesta? Treenaan käsiavun kanssa, palataan vähän taaksepäin. Makuun pitäisi kestää myös se, että palaan takaisin ja kierrän koiran ympäri tai seison takana. Roki kääntyy helposti muutenkin kuin pään osalta mun suuntaan.

Kaukot: Istumista ja maahanmenoa. Rokin takapuoli liikkuu järkyttävän helposti eteenpäin istumaannoustessa. Pitäiskö ottaa testinkiin Hannan ohje, takajalasta kiinni? Täytyy treenata vaan varmalta etäisyydeltä ja käsimerkin kanssa.

Luoksetulo: Hyvin onnistui, eteenistuminen ei ollut tiivis, tarkoituksella testasin, mihin Roki istuu, jos en ohjaa kädellä. Treenaillessamme tehdään harvoin tätä koko liikettä ja luoksetuloja yleensä lelulla ja läpijuoksuna enemmän. Erikseen pitää taas ottaa nuo eteenistumiset.

Hyppy: Kämmin itse ihan turhan paljon. Rokilla nousi pultit taas noin kolmen toiston jälkeen ja alkoi haukkua käskytettäessä. Muistettava: EI tosiaan kannata ottaa perusasentoa loppuun treenatessa, Roki istuu muutenkin liian herkästi seisonnasta, kun vain lähestynkin, tuskin on siis koskaan ongelma ja turha "treenata" sellaista. Roki meinaa kääntyä mun suuntaan, kun tulen koiran luo. Tiukempi kontrolli seisonnassa pysymiseen...

Paikkaistuminen: Oikein hyödyllinen harjoitus meille, Roki kun tekee lähtöä istuessaan melkein vapisten. Odottaa ilmeisesti luoksetulokäskyä. Ja ai niin, tietysti tässä on ihan juuri se agilityradan lähtötilanne! Pöllö minä, kun ei tullut tuo jo treeneissä ihan ilmiselvänä mieleen. Joo, ilman muuta paikkaistumistreenit ovat meille erittäin paikallaan.

Muuten Roki käyttäytyi treeneissä kivasti. Homma on parantunut huomattavasti, kun en pidä nameja kädessä odotteluaikoina. Roki rauhoittuu paaaaaljon entistä paremmin. Ryhmässä on yksi rähähtelevä nuori labbisuros. Roki tykkää vastata sen rähähdyksiin, yritän ennakoida tilanteita ja tilanteessa vaan saada Rokin huomion mahdollisimman nopeasti.

Väsyttää...

2011-10-06T19:11:00.003+03:00

Nyt alkaa taas työstressi puskemaan oikein olan takaa ja väsyttää. Syksy alkaa jo olla aika pitkällä ja syysloma häämöttää ensi viikon jälkeen. Ja tulee tarpeeseen. Tosi rankkoja päiviä on muutaman viikon ollut ja harmi kyllä siitä seuraa suoraan se, ettei Rokin kanssa jaksa liikoja puuhailla. Onneksi lähdettiin sille tokokurssille, koska se ainakin kerran viikkoon pakottaa hallille (ja on myös kivaa). Ollaan me nyt lenkkien lomassa ja kotosalla myös treenailtu muutenkin, mutta mitään pitkiä treenisessioita ei.

Niiltä osin otin kokeneempien neuvoista vaarin, että rahtaan Rokia nyt kauppareissuilla sun muilla mukana ja tehdään häiriötreeniä mahdollisimman vaihtelevissa paikoissa. Tähän mennessä on lähinnä leikitty erilaisilla parkkipaikoilla ja mm. Äänekoskella satamassa, kun odottelin Villeä koulun melontareissulta teinilauman keskellä. Leikkiessä vaadin vain huomiota ja kontaktia minuun ja kieltämättä se onnistuu hyvin. Lelulla sen saa myös pian palautettua, jos hetki pidetään taukoa. Ollaan myös tehty perusasentoa ja parin askelen seuruupätkiä. Perusasento on mun mielestä ihan viikossa vahvistunut huimasti. Vaihtelen palkan paikkaa ja käsien asentoa perusasentoa tehdessä, jotta Roki ei siis ottaisi paikkaa esim. mun vasemmasta kädestä, jolla olen kuitenkin vielä paljon ohjannut.

Luoksetulot lenkeillä on taas vaihteeksi olleet karseita. Roki pompottaa mua noissa. Mistä löytyy se mahtikäsky, jonka saan toimimaan aina??? Onneksi tokoluoksetulo on varma, vauhdikas ja iloinen.

Pari jälkeä ollaan nyt viikkoon myös tehty. Mun pitäisi muistaa aina pikkuisen lämmittää kepeillä ja leikillä Rokia ennen jälkeä. Tänään ei taaskaan nostanut ekaa keppiä.

Tämän päivän jälki: noin 200 askelparia (pisin tähän mennessä), tein itse, vanheni pari tuntia. Maasto kivaa mutta märkää sammalikkoa ja matalaa varpua. Janatyöskentely jälleen pomminvarma, mutta se eka keppi jäi noteeraamatta, oli ehkä kymmenen metriä janalta. Toinen keppi nousi, mutta vasta mun kannustuksesta. Kulmat otti hyvin, toisella ysikympillä kävi haistamassa metrin ensin suoraan, sitten vasemmalle ja sen jälkeen oikealle eli oikeaan suuntaan päättäväisesti. En ollut merkannut jälkeä ollenkaan, mutta koiran työskentelystä erottaa tosi hyvin, missä mennään ja milloin eksytään. Kolme seuraava keppiä nousivat erittäin hyvin. Lopussa vähän jäljestys muuttui huolimattomaksi, piti pari kertaa pissata ja kertaalleen painoi vähän hutiin. Viimeinen keppi nousi pienellä kannustuksella. Hyvä mieli jäi tästä treenistä.

Viime viikolla tehtiin yksi jälki tosi hankalassa maastossa, todella kuivaa, paljon polkuja ja varmasti tosi paljon ihmisten kulkema metsäpläntti. Vähän sekoilua koiralta, mutta jäljesti loppuun asti. Kepit nousivat kutakuinkin tämänpäiväisen kaltaisella tavalla.

Loppukoe

2011-09-30T19:05:00.000+03:00

Loppukoe jälkikurssilta suoritettu. Harmi kyllä jostain syystä kepit eivät nousseet tällä kertaa. Jäljellä pysyttiin hienosti, ainakin kouluttajan mukaan, kun hän kuvasi ajamaansa reittiä. Vain yhden kepin Roki nosti itse, sitä edellisen poimin minä. Työ oli kuitenkin Rokilta normaalia rauhallisempaa ja tosi tarkkaa. En tiedä, miksi kepit eivät nousseet, ehkä en ollut itse tarpeeksi tarkka ja luotin jo siihen, että Roki ilmaisee selvemmin palikat. Toinen voisi olla, etten leikittänyt narulla Rokia yhtään etukäteen, enkä myöskään vilautellut keppejä. Jos se jotenkin orientoitui pelkkään jälkeen. Tuulistakin oli, ehkä se meni vähän sivussa jäljestä?

Jossitella voi, mutta ei tällä oikeasti ollut enää mitään merkitystä. Tuo kurssi on saanut meidät tekemään tosissaan töitä ja kehitystä on tullut huikeasti. Myös minun oma luotto Rokiin on parantunut todella paljon. Ja johan nämä meidän viimeaikaiset treenit ovat näyttäneet, että varmuus hommassa on hyvä ja kepit sujuvat kyllä mainiosti. Joku vaan vähän vippasi tänään.

Tästä on hyvä jatkaa, aika sopivalta lajilta tuntuu sekä koiralle että minulle! Ja jostain syystä olen ihan hurahtanut ryysimään paskaisissa vaatteissa pitkin umpipöpelikköjä. :D

Viimeiset hionnat ennen loppukoetta

2011-09-29T23:12:00.002+03:00

Tänään tehtiin viimeinen treenijälki ennen kurssin loppukoetta. Ajeltiin Lievestuoreen kylkeen ja Birgitta teki Rokille jäljen. Jälki oli varmastikin nyt lähellä sitä, mitä huomisen koejälkikin. Se vanheni ehkä runsaat puoli tuntia.

Janalla mentiin taas ensin pitkäksi, mutta pistän kyllä sen jälleen mun piikkiin. En tavallaan antanut koiralle mahdollisuutta lähteä jäljelle, olin itse menossa vaan suoraan janan loppuun. Pöllöä. Pakitettiin vähän ja Roki ampaisi jäljelle ja taaskin takuuvarmasti oikeaan suuntaan.

Kaikki kepit nousivat ihan huipusti. Yleensä se vaikein ensimmäinenkin keppi nousi hyvin. Ehkä kolmannen kepukan jälkeen vauhti vähän rauhoittui, kauheaa ryysimistä oli alku. Jäljellä pysyttiin oikein mallikkaasti, ainoastaan yhden metsäautotien/metsäkoneen jäljen ylityksen kohdalla vähän meni pyörimiseksi. Annoin koiran ihan rauhassa työskennellä, ja jälki löytyikin ongelmitta uran toiselta puolen lopulta.

Kepeiltä Roki lähtee tosi vauhdilla eteenpäin ja Birgitan kanssa mietittiin, kannattaisiko Rokin vaan antaa ampaista suoraan matkaan, kun jäljellehän se kuitenkin pyrkii. Mutta siinä voi ongelmaksi tulla, etten itse ehdi mukaan ja liina on tuhannella solmulla mun ja koiran ympärillä. Kutsun siis edelleen Rokin viereen ja pienen hetken rauha ennen jatkoa.

Mutta ei mitään valittamista, kyllä se hienosti jäljestää! Oikein kiva lähteä huomenna kokeilemaan sitä loppukoetta! Jatkossa sitten jäljestetään niin kauan kuin kelejä riittää, mutta tuskin ihan näin tiiviillä tahdilla kuitenkaan. Samoin sitä esineruutua pikkuhiljaa treenaamaan. Talvi tottistellaan ja ehkäpä sitten ensi keväänä se BH-koe edessä :).

Illalla oli vielä tokotreenit. Roki oli yllättävän rauhallinen, oisko ehkä johtunut sitten päivän pitkästä jäljestä. Toisaalta pidin nyt odotuksen ja ohjeenannon aikana aina namit pois käsistä, jolloin Roki ei komentanutkaan mua ollenkaan. Huomattavasti vähemmän myös taukojen aikana huomioin koiraa ja tuntui toimivan. Se makailikin aika paljon. Tosin nyt virekin oli vähän hukassa. Sitä ei huvittanut perusasento...

Paikkamakuu 1 minuutti. Jätin koiran, nousi välissä. Jätin uudestaan, tällä kertaa namia nenän alle. Pysyi hyvin, vaikka naapuri nousi. Pitää vähitellen tuota täkyä siirtää vaikka kauemmaksi.

Tehtiin perusasentoa. Vähitellen saatava käsi-/vartaloapua pienemmäksi, koska sivulletulo ei onnannut ollenkaan, jos mulla oli nami oikeassa kädessä. Kouluttaja kannusti pitämään hihnaa vasemmalla ja namia oikealla ja tämä meinasi jo olla mun motoriikallekin liikaa :D. Yllättävän hyviä seuraamispätkiä me kuitenkin saatiin näinkin aikaiseksi, ehkä imutusseuraaminen alkaa tuottaa tulosta - eihän me muuta seuraamista ollakaan tehty viime aikoina.

Perusasentoa haettiin myös käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan. Näitähän me ollaan tehty tosi paljon aina siitä lähtien, kun Roki oppi peruuttamaan. Sujuvatkin tosi hienosti. Ja Roki lukee mun kroppaa ihan millimetritarkkuudella, koska jos käännyn juuri oikealla tavalla hieman vajaasti, Roki istuu suoraan, muuten vinoon. Hauskoja erilaisia tapoja tulla sivulle tuossa vasemmassa käännöksessä tuli nähtyä toisilta kurssilaisilta. Joku pomppi kahdella jalalla ja toinen kiersi pitkän lenkin, koska ei osannut peruuttaa. Roki vaan pomputtaa takapuolta ja on miltei istuallaan koko käännöksen ajan.

Seuraamisessa pelkkiä liikkeellelähtöjä palkalla. Ei imuttamalla vaan juurikin se palkka oikeassa kädessä. No kokeillaan tätä nyt vaihteeksi. Toisaalta sillä oli parantavaakin vaikutusta. Roki on nimittäin seurannut todella väljästi ja innottomasti viime aikoina, jos en ole imuttanut. Nyt kun se nami olikin oikeassa kädessä, vaikkei nenän edessä, Rokin ilme oli parempi ja myöskin etäisyys.

Liikkeestä maahanmeno. Meinasi olla vaikeaa, kuten on viime aikoina ollut. Alkoi kuitenkin toistoilla toimia, tosin vähän verkkaisesti. Ensin tarvittiin kaksi käskyä, mutta lopuksi selvittiin yhdellä. Liikkeestä maahanmenoa myös niin, että peruutin koiran edellä.

Hyppy. Roki kuumeni pelkän esteen näkemisestä eikä kuunnellut minua. Meinasi olla työ ja tuska saada sivulle. Pari ihan kivaa hyppyä lopulta saatiin. Pelkkä seis-komento riittää stoppaamaan koiran, mutta varmistella vielä täytyy, että se jaksaa odottaa paikallaan seisten, kun menen palkkaamaan.

Ihan kivat treenit oli, ja onpa mukava treenata tuolla hallilla vaan neljän koirakon ryhmässä! Roki viihdytti myös yleisöä kääntymällä selälleen ketarat pystyssä kertaalleen pelkästään, kun vilkaisin sitä. Ei ole tuollaista opetettu...

Jälkikoira

2011-09-23T20:05:00.001+03:00

Jee jee! Jäipä huippuhyvä fiilis tämän illan jälkitreeneistä! Kyllä me rohjetaan mennä loppukokeeseen, joka muuten on ensi viikon perjantaina. Olen jopa niin innoissani tällä hetkellä, että mielessä pyörii jälkikokeetkin jo ensi kesää ajatellen. Mutta pitäis kai sitä esineruutua myös alkaa ajamaan sisään ja ai niin, se tottis...

Todellakin, ne kepit nousee ja hienosti. Rokin jäljestystyyli muuttui tosiaan täysin ja kertalaakista silloin, kun jätettiin nakit pois jäljeltä. Vauhtia on paljon ja veto on kova. Toisaalta vetoon voi vaikuttaa myös se, että valjaat toimivat nyt ja se ei ole kivuliasta koiralle. Roki ei häiriinny yhtään siitä, että jarrutan tosi voimakkaasti. Hyvin Roki pysyy jäljellä ja erotan nyt jo aika hyvin, milloin ollaan poissa reitiltä. Roki myös ikään kuin ilmoitttaa sen minulle tosi pian katsahtamalla minuun.

Tämän päivän jäljen teki toinen kurssilainen. Jäljelle merkittiin ainoastaan janan alku, muita merkkejä ei ollut. Kaksi virhettä, jotka tehtiin, meni minun piikkiin. Kolmas moka Rokille ;). Silti en voisi tyytyväisempi olla!

Olin ensin liian tehokas janalla, ajattelin, että jälki menisi kauempaa, mitä se todellisuudessa meni, enkä välittänyt, vaikka Roki selkeästi havaitsi jäljen. Meni vähän pyörimiseksi, palasin takaisin janalla, Roki haki hetken takajälkeä ja ampaisi sitten äärimmäisen varmana oikeaan suuntaan.

Toinen moka tuli kulmassa. Keppi oli kutakuinkin kulman kohdalla ja en osannut sitä arvata. Jotenkin lähdin päättäväisesti sitten siitä kulmasta suoraan. Roki kuitenkin seuraa sitä mun ohjailua jonkin verran, joten se sitten lähti sinne, mihin minäkin. Meni taas ihan selkeästi pyörimiseksi, palattiin takaisin ja Roki otti kulman jälleen erinomaisen varmasti. Mun pitäisi vaan muistaa luottaa koko ajan koiraan! Se on niin hieno ja se tietää! :D

Kepit nousivat ihan superhyvin, Rokin kannustuksen tarve on vähentynyt koko ajan ja nyt se jo lähtee itsenäisesti tuomaan keppiä. Vetoleikki edelleen palkkana, vähän ongelmia vaan on sen lelun luovutuksen kanssa. Roki haluaa vaan jatkaa vetoa eikä mielellään päästä lelusta irti. Tämän asian kanssahan on jo väännetty pitkään. Sitten kun lelu kuitenkin irtoaa, on Roki välittömästi valmis jatkamaan jälkeä. Eli ei mitenkään jää haikailemaan leikin perään. Se on kyllä hienoa, kun motivaatio kaikkeen on niin korkea! Ei tule palkkaamisongelmia Roksun kanssa.

Vaadin tosiaan kuitenkin Rokilta pienen rauhoittumisen ennen kuin kepiltä voi jäljestämistä jatkaa. Janan alussa vaadin istumaan, mutta keppien jälkeen riittää, että Roki tulee suunnilleen sivulle, seisoo rauhassa ja katsahtaa jäljen suuntaan. Sitten voidaan taas mennä. Viime viikolla Roki oli tosi nihkeä kuuntelemaan minua, nyt on parit viime treenit sujunut paljon paremmin.

Viimeinen keppi ei sitten noussut. Luulen syyksi sitä, että loppupalkkapurkki oli muutaman metrin päässä kepistä ja Rokin pää nousi. Se otti varmaankin ilmavainun purkista. Oikeastaan ne purkit on ihan tarpeettomia jäljellä. Jos haluan loppupalkaksi nakkia, voisin antaa sen ihan hyvin taskusta viimeisellä kepillä. Sikäli kuitenkin tuo ruokapalkka lopussa sopisi ehkä hyvin, että Rokin olisi hyvä rauhoittua, kun jälki loppuu. Ettei jää päälle.

Toko-porsas

2011-09-19T21:04:00.002+03:00

Merkit viittaavat siihen, ettei meillä olekaan kasvamassa toko-koira vaan toko-porsas. Porsastelu ilmenee tonkimisena, nuuhkuttamisena, röhkimisenä, vinkumisena ja sikailuna.

Päätin nyt sitten pitkän pähkäilyn jälkeen lähteä tokokurssille pitkästä aikaa. Taitavilla Tassuilla mennään taas kymmenen kerran pätkä. Oli kyllä aika rankka setti koiralle tuo eka treeni, paikalla jotain 12 koirakkoa ja hirveän paljon odottamista. Ja odottaminen piti suorittaa nätisti peruasennossa... No, tämä oli lähinnä häiriöharjoitus, jatkossa treenataan pienemmissä tasoryhmissä. Meidän alokasluokkaan tähtäävään sakkiin tuli viisi koiraa.

Olenkin vähän kysymysmerkkinä: ? Pitäisikö antaa koiran vaan katsella, vinkua, repiä sinne tänne ja ignorata sen touhut ja odottaa, että se rauhoittuu? Siis silloin kun ei ole meidän vuoro. Vai pitäisikö sitä koko ajan rauhoitella, keksiä tekemistä, työntää nakkia turpiiniin? Kumpikaan ei jotenkin tunnu hyvältä idealta. Miksi Roki ei vain voi rauhoittua vaikka makoilemaan ja kattelemaan? Niinhän muidenkin koirat tekee. Mutta ei, Rokilla pitää olla kierrokset neljässä tonnissa koko ajan.

Intoa kyllä oli ja oikein kivaa virettä. Silloin kun siis tapahtui jotain. Perusasentoa Roki hakee ihan liekeissä. Seuraaminen meni vähän niin ja näin, kontaktit karkaili, vaikka imutinkin. Hajut hallin pohjassa kiinnosti. Toiset koirat ei niinkään. Tällä kertaa liikkeestä seisominen oli ihan takuuvarma, maahanmeno taas oli ihan inhaa. Rokia ei huvittanut liikkeestä mennä maahan, ellen kyykistynyt mukana. Ihme homma, tämähän oli ihan tykki liike aiemmin.

Joo, perusasennossa odottelu oli aika tuskaa. Paikkaistuminen sen sijaan oli ihan jännä harjoitus. Koirat ringissä istumassa ja omistajat siirtyivät keskelle. Sitten vaihdoimme paikkaa eri koirien eteen. Roki pönötti tosi hienosti. Odotti kyllä pienintäkin merkkiä, että milloin saa liikkua, mutta ei lähtenyt vaan istui.

Paikkamakuutreeni meni kyllä yllättävän hyvin. Minuutin jaksoi pysyä kohtalaisen nätisti paikallaan (ei ainakaan noussut, vähän vaihtoi vaihtoi kylkeä ja katseli). Olin noin viiden metrin päässä ja yritin olla rennosti... Jatkoimme paikkamakuuharjoituksia sitten niin, että omistajat tekivät kaikennäköistä koiran edessä. Roki kesti oikein hyvin pään raapimisen, käsien pyörittelyn ja kyykkyyn menon, mutta hyppääminen ilmaan oli sille liikaa :D. Saatoin kyllä sen arvata, ollaanko ehkä joskus lenkkipolulla spurtiteltu koiraa pomppimalla... Se innostuu ihan kamalasti siitä..

Luoksetulo oli ihan nappi. Pysyi hyvin istumassa ja tuli riemuisasti laukalla eteen istumaan.

Kyllä se vaan on niin, että Rokin juttuja ovat nuo vauhdikkaat ja hauskat puuhailut, mutta odottaminen on ihan hanurista.

Illan päätti vielä Villen tekemä jälki. Kulmat oiottiin ihan sutjakkaasti ilmeisesti ilmavainulla pää pystyssä, oli kuulemma merkattukin nauhalla kulmat, mutta jäi multa kyllä näkemättä. Sen sijaan keppejä nousi neljästä kolme, joten kai me aika iso osa sitten kuljettiin jäljelläkin. Ja loppupurkki löytyi.

Ne kepit siis nousee!!!! JEEE! :D

Rymypäivä pusikossa

2011-09-18T20:30:00.002+03:00

Ihan mahtava syyssää sattui tälle viikonlopulle, aurinko paistoi kirkkaan kuulaalta taivaalta, ilma jo vähän kirpakka, mutta paisteessa lämmintä. Lähdettiin Suolahteen jeesailemaan taimikon raivauksessa. Puolimetriset kuusentaimet piti kaivaa heinikosta ja vatukosta esiin, ja riehua vesurin kanssa pajukot nurin, ettei lumi paina talvella kasvillisuuden päällä taimia lyttyyn. Rakkojahan se tiesi käsiin, mutta olipa mukavaa nollata töistä kuplivaa päätä (en ole kolmeen yöhön nukkunut kunnolla, kun työt pyörii mielessä) oikein perusfyysisellä työllä.

Roki nautti koko pienen koiran sydämellä päivästä pusikossa. Se railatti ympäri metsää ja hakkuuaukkoa kokonaiset kolme-neljä tuntia. Pitkin ojaa, kiveltä toiselle, hurjilla loikilla ja ihan kauhealla kaahotuksella sekä kamalalla tappomeiningillä kantojen kimpussa. :D Vähän hirvittikin, koska maasto oli tosi epätasaista, kivikkoa ja suonsilmäkettä siellä täällä. Lisäksi aamulla olivat kuulemma törmänneet yhteen maa-ampparipesäänkin. Onneksi ei ampiaisia tai kärmeksiä päivällä tiellemme tullut. Maa-ampiaiset ovatkin tänä kesänä/syksynä kuulemma olleet useammankin kaverin ja kaverin koiran riesana. Jännä juttu, koska en ole koskaan (kopkop) törmännyt ampiaispesään maassa.

Jos nyt itselläkin tällä hetkellä on aika reporanka olo, niin on kyllä Rokikin ihan ventti. Sillä ei pysy silmät ollenkaan auki. Pitäisi vielä sen tassut ja varpaat tsekkailla, ettei nyt ole repinyt itseään mihinkään tänään. Varulta vaan, ei se mitenkään vaikuta itseään teloneelta (vaikka uhkaavan lähellä heilahtavaa vesuriakin se pari kertaa kävi...).

Jäljellä ollaan sitten otettu iso harppaus eteenpäin. Birgitta kannusti viime viikolla kokeilemaan jälkeä ilman mitään nameja. Olin todella skeptinen, itsestä tuntuu kai vaan niin uskomattomalta ajatukselta, että Roki voisi sellaisen jäljen metsästä löytää. Tämä kokeilu nyt kuitenkin sen takia, että Roki ei nosta keppejä ollenkaan, jos jäljellä on nakkia. Käytiinkin Liepeellä tekemässä pari jälkeä torstaina yhdessä. Ja onpa se pieni vaan hieno! Niin nousi kepit kuin vettä vaan jäljeltä! Roki tuo käteen asti, kun vähän kannustaa. Itsellä vaan meinasi olla haastavaa seurata koiraa niin tarkkaan, että huomaisin sen hetken, kun Roki nostaa kepin. Toistaiseksi se nimittäin tarvitsee tosiaan vähän kannustusta, jotta se tuo kepin ohjaajalle. Mutta meininki oli siis täysin toinen keppien kanssa tällaisella jäljellä, jossa ei ollut namia. Vetoleikki palkkana kepistä.

Roki vetää ihan mielettömällä vauhdilla nyt näitä nakittomia jälkiä. Joutuu tosissaan jarruttamaan. Sen kierrokset nousevat vielä siitä vetoleikistä. Mutta kyllä se löytää jäljen todella hyvin ja ottaa kulmatkin edelleen tarkkaan. Ohjatuissa treeneissä meillä nousi kaverin tekemältä jäljeltä 4/6 keppiä ja eilen, kun tein itse jäljen, taisi nousta myös se 4/6. Uskon, että pääsyy sille, että kaikki kepit eivät nouse, on etten vaan huomaa ilmaisua ja en kannusta oikealla hetkellä. Paljon opittavaa vielä itsellä koiran lukemisesta. Tuntuu vaan, että oma keskittyminen jakaantuu niin moneen asiaan. Pitää pysyä puskissa pystyssä, pitää kerätä merkit, kepit, jarruttaa koiraa, selvitellä liinaa, seurata pysytäänkö jäljellä ja samalla yrittää vilkuilla mitä koira puuhaa.

Mutta nyt voi kyllä lähteä loppukoejäljelle ilman tuskailua, Roki löytää jäljen ilman namia! Varmaan suurin este onnistumiselle on se, että minä olen epävarma. En aio enää merkata treenijälkiä kovinkaan tarkkaan. Pitää pystyä luottamaan siihen, että Roki pysyy jäljellä ja toisaalta, että minä erotan Rokin käyttäytymisestä, onko se jäljellä vai ei.

Jäljellä

2011-09-13T09:40:00.001+03:00

Päivitystahti on himpan hidastunut, kun mitään ihmeellistä ei koiran ja perheen elämään kuulu. Agility on edelleen tauolla, osittain Rokin ontumisen ja osittain koutsin kipeilyn vuoksi. Jälkeä ollaan tehty ja hihnalenkkiä.

Jälkikurssia ei taida enää olla kuin pari kertaa käymättä. Kieltämättä loppukoejälki kuulostaa ihan mahdottomalta, siinä vaiheessa jäljelle ei laiteta namia ollenkaan ja merkkejä jäljellä ei myöskään ole. Keppejä pitäisi se kuusi poimia. Olen vähentänyt nameja jäljeltä nyt aika paljon ja edelleenkin se jälki löytyy, tosi hienosti menee kulmat ja muutenkin työskentely on pääsääntöisesti rauhallista ja tarkkaa. Mutta kepit eivät nouse ollenkaan. Teen säännöllisesti pelkkiä "keppijälkiä" Rokin kanssa niin, ettei jäljellä ole mitään muuta palkkaa kuin kepit. Silloin Roki tuo kepit mulle ja palkkaan leikillä. Mutta mikäli jäljellä on nameja, kepit ignorataan täysin.

Olen nyt löytänyt yleensä meidän kepit jäljeltä, kun olen jättänyt kepin alle palkkaa enemmän ja Roki siis on pysähtynyt kepeille syömään nameja.

Nuo keppijäljet olen tehnyt niin, että Roki on edelleen nähnyt jäljen teon. Pitäisi varmaan nyt kokeilla kertaalleen niin, että tekisin jonkin helpon aika suoran jäljen, jossa olisi pelkästään keppejä ja loppupalkka. Antaisin jäljen vanheta normaalisti ja ennen jäljelle lähtöä vielä leikittäisin Rokia kepeillä. Täytynee testata..

Viikko rauhallista menoa

2011-09-05T08:41:00.002+03:00

Roki ei arvosta yhtään! Siis rauhallista menoa. Viime päivityksessä kirjoittelin, että Roki on ontunut viime sunnuntain aksatreeneistä lähtien. Viikolla ontuminen pikkuhiljaa vähentyi, mutta oireilee siis edelleen. Enää jalka ei mene alta, mutta käynti on välillä sellaista keinuvaa, joten joku siellä vielä kaihertaa. Uintia ja hierontaa voisi harkita nyt palauttavana.

Nyt siis ollaan viikko kuljettu pelkkiä hihnalenkkejä, melko lyhyitä sellaisia. Yllättävänkin hyvin Roki on sopeutunut rauhallisempaan menoon. Jälkiä ollaan kuitenkin tehty ja ainakin eilinen jälki sujui tosi hyvin! Vaihtelevasti nuo ovat nyt kulkeneet. Viime torstain jälkitreenit olivat täysi floppi. Illat pimenevät jo aika vauhtia ja meidän treenivuoro on ollut myöhään. Viime viikolla käytännössä aloitettiinkin jo ihan hämärässä. Jälki alkoi taas janalta ja tällä kertaa siihen teki vieras ihminen häiriöjäljen. Aikamoista säätämistä oli tuo jäljen tekeminen, mutta aivan pelleilyksi homma meni Rokilta. Lähdettiin miltei heti koiran kanssa ajamaan jälkeä - otsalamput päässä. Etukäteen jänskäsin, ottaako Roki häiriötä pahasti lamppuni valokeilasta. Ei häirinnyt. Mutta sen sijaan toisen koiranomistajan lamppu häiritsi, se tuikki jonkin matkan päässä metsässä. Rokilla ei jäljestämisestä tullut mitään, se löysi kyllä jäljen janalta hienosti, mutta torppasi sitten hanurinsa mättäälle, tuijotti valopistettä ja puhkui ja puhisi.

Tilanne oli melko koominen, arvasinkin, että Roki ei kestä tuollaista häiriötä. Ihme kyllä sain sen usutettua seuraamaan jäljen loppuun asti. Ilmavainulla tosin varmasti mentiin pitkät pätkät, vauhti oli niin kova. Välillä taas istuttiin ja puhistiin. Joo-o, purkit löytyivät, mitään hajua ei ole mulla, häiritsikö häiriöjäljet Rokia ja kymmenestä kepistä maastoon jäi seitsemän, kolme löysin itse. Oikeasti, kyllä Roki ainakin yhden niistä kolmesta nosti, muttei vaan tuonut mulle asti. Että sellainen treeni.

Eilen jäljestys tosiaan taas sujui hirmu hienosti. Jäljellä ei ollut häiröjälkiä, mutta kolme polunylitystä tehtiin ja ne menivät täysin varmasti. Työskentely oli tällä kertaa rauhallista ja tarkkaa. Janalta Roki lähti takajäljelle, mutta korjasi itsenäisesti. 90 asteen kulmia jäljellä oli kolme ja kaikki otettiin tarkkaan, yhdellä Roki pyörähti kerran ympäri. Olen vähentänyt nyt namia itse kulmasta, sitä ennen ja sen jälkeen on vielä tiheässä. Muuten namia on joka kolmannesta joka viidenteen askeleeseen. Poluilla enemmän. Vaikeissa paikoissa kävelen vielä kukonaskelilla, mutta muuten melko normaalilla askelpituudella.

Onnahtelun lisäksi riesana Rokilla on viime viikosta alkaen olleet vuotavat silmät. Pientä tulehdusta mahdollisesti, koska näyttävät kutisevan ja luomet ja valkuaiset punoittavat selvästi. Tähän asti olen vain putsaillut keitetyllä vedellä, eikä tila ainakaan ole pahentunut.

Jälkivaljaat menivät vaihtoon, koska päättelimme Annen kanssa, että Rokin jäljestysongelmat (yökkiminen ja heinänsyönti) johtuivat valjaista. Uskon kyllä tuohon diagnoosiin, Rokin valjaiden mahanalushihnan yläosa painoi suoraan kurkkuun rintalastan yläpuolelle. Roki vetää välillä jäljellä ja tunne on varmaan ollut ihan todella ärsyttävä, kun koira vielä painaa pään alas jäljestäessä. Nyt testissä on Vekin husky-valjaat ja ainakaan tähän mennessä ei vastaavia ongelmia ole ollut. Pitänee teetättää itselle Rokille omat samanlaiset, ne kun käyvät myös juoksuvyön kanssa. Eihän niillä Rokin vanhoilla valjailla ole enää mitään käyttöä, koska niissä ei kerta kaikkiaan voi vetää.

Onnistumisia ja huolia

2011-08-30T09:58:00.002+03:00

Sunnuntai-iltana vääntäydyttiin agilitytreeneihin. Todellakin meinasi olla lähdössä tekeminen, lauantain näyttelykeikka oli raskas ja sunnuntaina ei tahtonut jaksaa mitään. Yllättäen olikin sitten tosi kivaa ja homma sujui!

Ensinnäkin Roki malttoi tokoilla kentän laidalla mallikkaasti ja hyvällä vireellä. Yleensä sen motivaatio kohdistuu vain aksaesteisiin ja perusasennon tai seuruun tekeminen evvk. Koira oli varmaan vähän väsynyt edellisen päivän jäljiltä ja sunnuntaina oli todella lämmin ilma, joten nämä kaikki yhdessä tekivät hyvän lopputuloksen. Jättö onnistui tosi kivasti yhdellä hypyllä, kun taas sivussa sitä treenattiin. Vähän lämmiteltiin myös tekemällä kahdeksikkoa hypyllä. Rimakin pysyi!

Rataa tehtiin pätkissä ja pääsin itse yllättävän nopeasti kärryille. Vähän alan jo tajuamaan omaa tekemistäni ja myös ymmärtämään virheitä itse. Rokin jättäminen lähtöön onnistui myös radalla, vaikka minun aloituspaikka olikin kaukana, kahden esteen etupuolella. Sain lopulta ohjauksen toimimaan aika hyvin, ja koirakin paukutti vain silloin, kun sekoilin. Mutta ne rimat kyllä lentelevät. Anskukin mietti, että ei se pelkästään mun kämmeistä johdu. Koira ei vaan kerta kaikkiaan katso niitä hyppyjä, roiskii vaan. Hyppytreeniä siis ja tarkkuutta Rokille, että se itse myös havainnoisi esteitä.

Lopuksi tehtiin keinua. Tämä siis ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin. Kontaktipinnat menivät vähän aiempaa paremmin, ollaan Rokin kanssa treenailtu kontakteja portaissa. Otin kokonaan uuden sanan kontaktille, koska 'KOSKE' liittyy ainakin mun mielessä niin selvästi tokoiluun. Kontaktipinta on nyt 'PISTE'. Keinun kanssa vahvistui nyt mun käsitys siitä, että Rokia ei tosiaankaan pelota tai epäilytä tuo este. Se ei vaan ole tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu. Roki menisi ihan hurjalla vauhdilla vaan läpi, ja silloin jää jälkimmäinen kontakti tekemättä, kun koira pomppaa keinun keikahtaessa alas. Eli malttia ja tuntumaa esteeseen haetaan. Pelosta ei tosiaan ole kyse.

Kivat treenit kaikkiaan, ainut vaan, että kävellessämme autolle katsoin, että Roki ikään kuin aristaa askeliaan. Eilen ja tänä aamuna olen kiinnittänyt samaan huomiota ja näyttää siltä, että se onnahtelee etuosaansa. On todella vaikea sanoa, mitä kohtaa, mutta käynnissä joka toisella askeleella pää ja hartia jollain tavalla painuu alemmas. Varpaissa ei näy mitään eikä Roki arista kopelointia, vaikka olen kummatkin etujalat käynyt hieroen ja puristellen läpi. Myöskään nivelien taivuttelu ei aiheuta mitään reaktioita. Täytyy tätä seurata. Eilen käytiin illalla jäljellä Annen ja Ainon kanssa, jälki meni hanurilleen, mutta ralli Ainon kanssa oli kivaa ja mitään vaivaa ei Rokilla näkynyt. Tänä aamuna sitten taas.

Jälki kaatui taas pariin yökkäykseen ja hervottomaan heinänsyöntiin. Nyt Annen kanssa sitä ihmeteltiin ja vahva veikkaus on, että Rokin valjaat eivät sovi hommaan. Roki veti ihan kamalasti eilen jäljellä, vauhtia liikaa. Valjaat saattoivat olla vähän tiukallakin, mutta epäilen, että niiden malli ylipäätään on sellainen, että veto kohdistuu suoraan rintalastan yläosaan ja saa Rokin yskähtelemään. Pahimmillaan siis oksentamaan ja siihen loppuu jäljestys. Nyt on ensiksi kokeiltava toisenmallisia valjaita.

Jotain hyvääkin, aloitimme jäljen janalta, n. 5 metrin päästä itse jäljestä. Roki lähti vauhdilla, mutta bongasi jäljen todella suoraan ja lähti oikeaan suuntaan epäröimättä!

Näyttelemässä

2011-08-27T16:10:00.006+03:00

Tänään pyörähdettiin Tervakoskella kv-näyttelyssä. Kotiin tuotiin Erittäin Hyvä koira. Eli serttejä ei tällä kertaa ropissut, mutta taso oli mielestäni kyllä tosi kova tänään. Koiria oli ilmoitettu kehään 29 bortsua. Roki kisasi nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Kehässä se käyttäytyi jälleen hienosti, Noorakin alkaa olla aika kokenut jo esittämään Rokista kaikki parhaat puolet! Ainut vaan että häntä oli liikkeessä oikein kunnon vappuhuiska. Ja tällä kertaa se häiritsi myös tuomaria.

Saatiin mielestäni oikein Rokin näköinen arvostelu, joka on kyllä linjassa sen kanssa, mitä itsekin ajattelen Rokista. Oikein hieno päivä oli kaikinpuolin, tällä kertaa myös sään puolesta. Roki käyttäytyi myös tosi hienosti ylipäätään näyttelypaikalla ja rauhoittui aiempaa paremmin häkkiinsä.

Arvostelu:
NUO-EH "16 months. Of correct size & good proportions. He needs to develope the chest & needs a bit more upper arm. His head is a little narrow at the moment. Good expression. Has a good stride (astelu, harppaus). His tail set & carriage could be better." Frank Kane, Iso-Britannia.

Mukana reissussa oli myös pari muuta bortsua samassa seurueessa. Annen Aino (Pikkupaimenen U Make Me Crazy), niukin naukin 9 kk vanha tyttönen, oli tänään kolmannessa junnunäyttelyssään ERI1 SA. PN-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta Aino sai todella hienon arvostelun tuomarilta, erittäin hienoa tulevaisuutta Ainolle povattiin! Lisäksi matkassa oli Pikkupaimenen Front Page News eli Tuisku-mummo. Tuisku putsasi vankalla kokemuksella pöydän haalien kaikki mahdolliset ROP-tittelit. Sinne edelleen meidän lähtiessä jäivät Anne sekä koirat odottelemaan ryhmäkehiä Tuiskun kanssa. Onnea, hieno veteraani Tuisku kyllä on!

Kaikennäköistä puuhailua

2011-08-24T21:39:00.003+03:00

Vaihteeksi on taas puuhasteltu Rokin kanssa kaikennäköistä. Jälkiä on tällä viikolla tehty vähän edellistä vähemmän, ja siitä voipi olla ihan hyvät seuraukset! Maanantaina lähdettiin Annen ja Aino-bc:n kanssa Hiihtomaahan tarkoituksena tehdä hauvoille jäljet ja pikkuisen kävelyttää niitä. Reissuun meni lopulta reilut kaksi tuntia. Anne teki Ainolle jäljen lyhyeksi niitettyyn heinikkoon ja minä Rokille metsään. Rokin jälki oli 50-100 metriä pitkä (oikeesti ei mulla ole pituudesta hajuakaan, multa katoaa suuntavaiston lisäksi myös kaikennäköinen matkanarviointitaito metsässä). Roki jäljesti pitkästä aikaa nyt todella hyvin! Alussa höntysi vähän, mutta rauhottui ja oli tosi tarkka. Jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa eri suuntiin ja kaksi kaarretta. Kulmat menivät erittäin hienosti. Jäljelle sattui myös polku, jonka Roki tällä kertaa myös otti hyvin.

Kiva huomata, että pieni treenimäärän kevennys toi näin hyviä tuloksia! Keppien treenaamisessa me sen sijaan ollaan nyt jäljessä. Roki ei bongaa keppejä jäljeltä ollenkaan ja mun mielestä syy on se, ettei se osaa yhdistää keppejä jälkeen. Koska muuten se nostaa omat kepit kaikennäköisen risukon joukosta hienosti ja on niistä kiinnostunut. Pitäisi varmaan tehdä sille lyhyitä keppijälkiä. Leikkipalkkakin saattaisi auttaa keppien huomioimiseen jäljellä.

Huomenna jäljestetään taas ohjatuissa treeneissä. Tänään jäi jäljen teko väliin ja eilen Roki treenasi vain keppejä Villen kanssa lenkillä. Katsotaan huomenna, miten sujuu!

Ai niin, maanantain treenit jatkuivat sitten Rokin ja Ainon riehuttamisella, Aino rypi oikein kunnon mutalääryissä ja päätettiin uittaa koirat Asmalammessa. Lopulta lenkkeiltiin koko lammen ympäri ja Roki ehti uimaan oikein urakalla kepin perässä. Jotenkin näytti että uintiin on tullut vauhtia lisää. Edellisestä kerrasta onkin nyt jo aikaa.

Tänään poikettiin Viihdekeskuksella "viimeistelytreenissä" Tervakosken kv-näyttelyä varten, joka siis on lauantaina. Mukana myös Aino ja Tuisku-bc. Noora testaili Ainoa ensin ja itse vähäsen tokoilin Rokin kanssa. Ei olla tehty pitkään aikaan yhtään mitään sillä sektorilla ja voi kun olikin poju innoissaan! Palauteltiin ruutua mieleen, ja hienosti sujui! Ihan liekeissä koko koira, tehtiin juuri noita vauhdikkaita juttuja, lähinnä noutoa ja ruutua. Vähän hyppyytin myös estettä, kentällä oli pk-este.

Noora juoksutti sitten Rokia ja Anne kopeloi seisottaessa. Vähän oli koira levoton, taisi olla melko nälkäisenä nakin perään. Eiköhän se kuitenkin kehässä taas suju! Treenin lopuksi pikkuisen vielä päästettiin Aino ja Roki rallattelemaan.

Elämää porokoiran kanssa

2011-08-21T21:48:00.003+03:00

Roki on nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna joutunut stressaantumaan vieraasta naisseurasta. Viikko sitten porokoiramummo Alli oli meillä viikonlopun yli isäntäväen ollessa pk-lajien SM-kisoissa. Allin kanssa Rokikin osaa ottaa ihan lunkisti, koirat eivät ole järin kiinnostuneita toisistaan ja Alli viihtyi lähinnä keittiön pöydän alla. Vähän Rokin piti kuitenkin mustis olla ja paukuttaa, kun Alli liimautui jalkaan kiinni rapsuteltavaksi.

Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D

Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.

Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.

Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.

Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).

Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!

Eilen myös liideltiin

2011-08-15T19:40:00.003+03:00

Eli ehditiin myöskin agility-treeneihin eilen. Roki toimi kohtuu hyvin taas erillisellä hypyllä, jolla treenattiin jättöä, odottamista ja lähtöä. Lämmittelyksi myös kahdeksikkoja hypyn yli ja ympäri.

Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!

Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.

Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.

Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...

Vähän liian vaikeita jälkiä

2011-08-15T19:22:00.002+03:00

Kylläpä teettää jälkikurssi puuhaa! Lisäksi viimeisen viikon jälkitreenit eivät ihan jokainen enää ole olleet pelkkää voittokulkua. Torstain ohjatuissa treeneissä jätettiin ekaa kertaa koira autoon jäljenteon ajaksi. Jäljen piti olla kaikkinensa n. 50 metriä pitkä (omani tuli pidemmäksi kyllä) ja kahdella 90 asteen kulmalla. Eli pisin jälki tähän mennessä, koira ei näe jäljen tekoa ekaa kertaa ja kaksi sellaista kulmaa, joita ei olla ennen tehty. Mulla oli vähän tappiomieliala jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään (tiedän, asennevamma vaikuttaa myös koiran suoritukseen). Vedin jäljen sellaiseen pöpelikköön, että jo maasto oli haastavampi kuin aiemmin plus menin itse ihan hukkaan. Kun nakit kävi vähiin, jätin loppupalkan ja tarvoin arpapelillä umpimetsästä takaisin pururadalle. (Suuntavaisto vain petti, purkkarille olisi päässyt lyhyempääkin reittiä pitkin.)

Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.

Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.

Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.

Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.

Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.

Terveystulokset

2011-08-11T20:09:00.004+03:00

Tulipas hienoja uutisia tänään! Rokin lonkka- ja kyynärkuvien lausunto tuli vihdoin kennelliitosta ja paremmin ei voisi olla. Lonkat A-A ja kyynärät 0-0. Ollaan kyllä niin iloisia näistä uutisista. Sanoihan se eläinlääkäri jo kuvauksen jälkeenkin, ettei hän näe kuvissa mitään vikaa, ja tärkeintähän onkin, että koira on terve. Mutta kyllä se kuitenkin vielä tuntui hyvältä nähdä ihan virallisena nuo tulokset!

Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.

Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.

Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.

Iltajäljet ja aamun näyttelytreeniä

2011-08-08T12:27:00.002+03:00

Lauantai pidettiin vapaata jälkitreeneistä. Perjantaina tehtiin yksi kulman kanssa korkeampaan puolukanvarvikkoon, Roki jäljesti sen ihan priimasti. Eilen iltana hämärissä kaksi jälkeä metsään, taas vähän rouheampaa maastoa.

Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!

Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.

Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!

Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.

Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).

Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.

Loma loppuu ja uutta suunnitellaan

2011-08-05T11:31:00.005+03:00

Enää kolme kokonaista päivää lomaa jäljellä. Mihin se melkein kymmenen viikkoa meni? Toisaalta, ehkä on hyvän ja onnistuneen loman merkki, että on jo pikkuisen innostunut töihin lähdöstäkin. Ja ei se joululomalla odotettava Thaimaan reissu yhtään myöskään harmita! :D Eilen nyhjättiinkin jotain kuusi tuntia koneella valkkaamassa ja varaamassa hotelleja reissuun.

Phuketista aloitetaan, mutta päätettiin, ettei mennäkään millekään turistirannalle, vaan Phuket Towniin ja reissataan sitten vaikka paikallisbusseilla Katalle ja Patongille. Löytyi vielä tosi paljon halvemmalla erittäin asiallisen oloinen hotelli. Ollaan siellä matkan aluksi kolme yötä ja lopuksi kaksi. Siitä kaupungista päästään myös kätevästi satamaan, josta lautat lähtevät Krabin rannikon saarille. Ensin mennään kahdeksi yöksi Phi Phille, jossa meidän budjetin mukaiset hotellit vaikuttivat kyllä ihan karseilta viemäreiltä, mutta jospa niissä nyt kaksi yötä nukkuisi. Phi Phi ei liene enää ihan se koskematon paratiisi, vaan turistit ovat käsittääkseni sen pilanneet, mutta käydään nyt mekin sitten jalanjälki sinne jättämässä. Sieltä jatketaan Koh Lantalle viikoksi, uuden vuoden yli. Siellähän oltiin häämatkalla ja tykättiin paljon. Tosin tuokin rauhallinen saari on varmaan kolmessa vuodessa muuttunut aikalailla... Koh Lantalta otettiin vähän "parempi" hotelli, kun noissa kahdessa muussa tingittiin rahasta mahdollisimman paljon.

On sitä kiva nyt vaan odotella joululomaa!

Rokin kanssa ollaan jälkeilty nyt lähes joka päivä. Jäljestäminen on kyllä jotain, minkä Roki kokee automaattisesti mielekkääksi. Mitäänhän en tiedä, mutta mun mielestä Rokilla on tosi hyvä vire jälkeen ja se vire löytyy välittömästi. Toisin kuin agilitytreeneissä, joissa ihan koko ajan painiskellaan liiallisen kuumumisen kanssa. Roki on ihan täpinässä, kun teen jälkeä ja vinkuu. Kun lähdemme jäljen alkuun, on veto ihan hirmuinen, juuri ja juuri pystyy käskystä istumaan ja odottamaan lupaa. Heti kun nenä menee ekalle nakille maahan, työskentely alkaa ja intensiteetti on hieno. Roki ei rynni jäljellä ja vaikka nakin paloja jää väliin, se menee kävelyvauhtia ja nenä tiiviisti jäljellä.

Eilen käytiin taas treeneissä ja haastetta tuli kertaheitolla paljon lisää. Aion koko ajan tehdä helpompia jälkiä rinnalla, mutta välillä voisi kokeilla vähän hankalampaa maastoa ja myös treeneissä tulleita uusia juttuja. Eilinen treeni ei ollut sitten missään tapauksessa liian haastava Rokille, olin hurjan ylpeä koiran hyvästä työskentelystä, mutta haluan, että pohja tälle oikein lupaavan kivalle harrastukselle tehdään sen verran hyvin, että tästä voisi joskus saada ihan kilpalajinkin.

Eilen siis tehtiin noin 40 metrin jälki (hyvin summittaisesti arvioin tuon matkan maastossa). Alkuun laitettiin nakkia joka askeleelle, josta sitten taas harvennettiin (laitoin vuoron perään joka kolmannelle ja jokaiselle, vaikka ohje oli jopa vielä harvemmin). Askelen pituutta myös venytettiin vähän, jätin noin viisi senttiä varpaiden ja kannan väliin. Puoliväliin tehtiin kulma, loiva sellainen, muttei kuitenkaan mikään kaarros vaan käännös yhdellä askeleella. Sekä ennen että jälkeen kulman parisen metriä tehtiin taas tiivistä kukonaskelta ja nakkia joka askeleelle, jotta koira ottaisi sen huolella.

Roki selvisi mainiosti harvemmista askelista ja käännöksestä seuraten jälkeä tunnollisesti. Kerran se pyörähti jäljellä ympäri ja söi pari nakkia takaansa. Tällöin riitti vain oikean suunnan osoittaminen ja jälki löytyi uudestaan. Jäljen loppuun jätettiin muutaman metrin pätkä ihan ilman nakkia päättyen pääpalkintopurkkiin. Tällekin osuudelle Roki jatkoi tosi hienosti, tosin vähän ennen purkkia se nosti pään jäljeltä ja näki rasian. Tuossa pohdittiinkin sitten, että pitemmät tyhjät pätkät kannattanee tehdä jäljen keskelle, että nakki on löydettävissä kuono alhaalla ilman selkeää näköhavaintoa. Toisaalta taas lopun nakitonta osuutta puoltaa se, että purkista saisi sitten vaativan jakson jälkeen The Pääpalkinnon.

Ihan huippua oli tavata tänään Rokin iskää Riittiä! Riitti, sen kaveri Käämi ja omistajat kävivät kylässä ja koirien sekä ihmisten näkeminen pitkästä aikaa oli puolin ja toisin oikein mukavaa. Riitti me ollaan tavattu ennen kertaalleen ja Käämiä ei ollenkaan. Nyt tuli katsottua Riittiä ihan eri silmällä, koskea edellisellä kerralla Roki taisi olla vasta haave kasvattajan mielessä... Kyllä tunnistaa Rokin isänsä pojaksi, mutta on niiden olemuksessa erojakin. Riitti on tietysti paljon aikuisempi ja vankempi rakenteeltaan, antanee osviittaa siitä, mitä Rokistakin on tulossa. Ilmeissä myös on eroja, aika paljon näköjään Roki on perinyt ilmeilyään Nitalta, se mulkoilee ja hymyilee :D. Liikkeissä ja eleissä taas on tosi paljon samaa Riitin kanssa. Käämi taas on hauska vempula, olisi ollut kiva pitempäänkin seurata sen tekemisiä ja leikittää vaikka Rokin kanssa. Mutta Tiia epäili, että koirilla saattaa olla kyläilyreissujen jäljiltä tarttunut täitä, eikä sitten päästetty niitä kontaktiin Rokin kanssa. Toisella kertaa sitten!

Ja unohtui ottaa ajantasaiset kuvat isästä ja pojasta :(, olisi ollut kiva tänne sellainen liittää.

Treenit jatkuvat

2011-08-01T15:18:00.003+03:00

Allekirjoittaneen pyöreitä juhlittiin viikonloppuna ja Roki pääsi sen johdosta Birgitalle hoitoon. Itse asiassa Roki lähtikin sitten lauantaina turistiksi agilitykisoihin Orivedelle. Oli kuulemma pääpiirteittäin käyttäytynyt asiallisesti ja ollut varsin väsynyt päivän päätteeksi, mutta kuumunut ihan hurjasti, kun Birgitta oli kertaalleen sitä kisapaikalla kävelyttänyt ja hyppyyttänyt lämpimikseen yhtä estettä. Roki on yleensä tosi nöyrää poikaa Birgitan seurassa, mutta tällä kertaa oli sitten vetänyt ne minulle tutut kierrokset, jolloin paukuttaa vain, eikä rekisteröi yhtään minkään sortin kontaktinottoa. Kun tuosta oli poika jäähylle viety, olikin sen jälkeen näyttelyreissuiltakin tutulla tavalla rauhoittunut katselemaan, vaikka ympärillä muita koiria ja ihmisiä paljon onkin.

Hoitopaikkaa tietysti aina silloin tällöin Rokille tarvitaan, mutta nyt onkin talvella edessä pitempi pätkä, kun ollaan nyt varattu lennot Phuketiin joululomalla. Reissu kestää kaksi viikkoa. Thaimaan matkalla juhlistetaan samalla kertaa myös allekirjoittaneen puolison pyöreitä...

Viime loppuviikosta tehtiin vielä parit jäljet, edelleen noin 15 metrin pätkiä kukonaskelilla ja nakki jokaiselle askelelle. Torstaina on seuraava treeni, joten melkein joka päivä varmaan nyt teen Rokille jäljen, ehkä vähän harvennan nakin määrää, mutta teen edelleen kukonaskelilla.

Eilen illalla raahauduin vielä agilitykentälle. Huolimatta emännän väsyneestä olotilasta treenit olivat oikein antoisat. Roki oli hyperkierroksilla, joilta ollaan varmaan kuuman sään takia viimeisten muutaman treenin ajan vältytty. Nyt sitten paukutus ei meinannut loppua millään. Tein muutaman jättöharjoituksen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Sitten päätettiin tehdä rataa pienissä pätkissä lentävillä lähdöillä. Ensin tehtiin hyppy-kepit -yhdistelmää kuudella kepillä. Hypyn jälkeen suorakulmakäännös kepeille. Tehtiin kummastakin suunnasta, jotta tuli ohjausta kepeillä molemmilta puolilta. Ensin vauhtia oli ihan liikaa kepeille tullessa ja vaikka Roki lähti oikeaan väliin, se skippasi monta kertaa seuraavan kepin. Vähän kun saatiin ohjausta ja käskytystä kohdalleen ja vauhtia pikkuisen himmattua, vasemmalla ohjaus meni hienosti. Oikealla sen sijaan sekä emäntä oli vähän pihalla että koiralle vähän vieraampaa menoa. Tähän rauhoitettiin vauhtia reilusti ja pujottelu sujui. En vaan osannut oikein osoittaa aloitusväliä Rokille, kun eka keppi jäikin meidän väliin.

Vähän oli jo virran kärki koiralta katkaistu noilla harjoituksilla ja sitten jatkettiin vielä loppusuoraa, jossa hyppy ja rengas. Rengasta ei olla tehty sitten kevään kurssin. Roki seurasi nyt ohjausta jo niin hyvin, että ei meinannut millään tajuta rengasta, vaan meni alta. Tehtiin sitten pelkkää rengasti niin, että Ansku otti vastaan toiselta puolelta. Sen jälkeen hyppy-rengas siten, että Birgitta piti Rokia lähdössä kiinni, että pääsin ohjaamaan koiraa edelle. Lentävällä lähdöllä en nimittäin ikinä ehtinyt renkaalle ajoissa. Sitten saatiinkin ihan kivoja onnistuneita suorituksia, ongelmana kyllä lentelevät rimat, jos en ole ohjauksessa huolellinen. Jos esimerkiksi olen kumarassa tai tilanteessa liikaa edellä, Rokilta lentää rima hypyssä.

Lopuksi tehtiin vielä kontaktitreeniä puomilla. Tämäkin ollut hyvin vähällä harjoituksella. Käskysanat vähän hakusessa, mun pitää keksiä kontaktille joku hyvä sana, joka sopii omaan suuhun ja ei mielellään ole muussa käytössä koiran kanssa. Sellainen sana, joka mun päässä sopii sekä alku- että loppukontaktille. Saatiin lopulta ihan onnistuneitakin kontakteja, vaikka alussa oikean menetelmän keksiminen meinasi olla työn ja tuskan takana, kun koiralla edelleen oli turhan paljon kierroksia. Lopulta saatiin tähän ihan hyviä lähtöluvanodottamisharjoituksia myös mukaan. Loppukontakti oli hyvä, jos pääsiin palkkaamaan Rokin suoraan nenän edestä. Roki pysyi kontaktilla myös, kun käskin odottamaan ja nousin seisomaan ja palkkasin sieltä. Vaatii kyllä ihan hurjasti vielä treeniä.

Jälkeä etsimässä

2011-07-27T20:28:00.004+03:00

Tänään oli ekat jälkitreenit ja olen kyllä ihan innoissani! Niin oli kyllä Rokikin, mutta lähinnä toisista koirista, porukassa oli ihQ nainen Roksun mielestä. Samassa ryhmässä näyttäisi olevan viisi koirakkoa, joka on oikein mukava määrä. Se über-ihana oli Rokia vähän nuorempi bortsunarttu Tankki. Mikä siinä onkin, että samanrotuiseen koiraan tuo iskee silmänsä. Tankki on vielä mun mielestä sinivalkoinen eli ei ihan samaa näköäkään.

No mutta saatiin me sitten hommiakin tehtyä ja Roki kyllä oli tosi kiinnostunut tämän päivän puuhailuista. Aluksi vetäjä esitteli jälkeä harrastuksena ja nyt sain kyllä hyvää perustietoa alkaen käsitteistä ja jäljestä käytännössä. Kurssi on kymmenen kerran mittainen ja päättyy loppukokeeseen, jolla ajetaan 200 metrin jälki. Kuusi keppiä pitäisi nostaa matkalta. Olen saanut tosi hyviä neuvoja jäljen pohjaharjoituksiin ja ollaan siis Rokin kanssa tehty nyt säännöllisesti ensin nakkiruutua ja sitten kolmioita, joita on vähitellen venytetty.

Pitäkää mua nyt vaikka idioottina, mutta nyt valkeni esimerkiksi se, mikä on jälkikeppi :D. Minkäs teet, kun koko koiraurheilun käsitemaailma on ihan ventovieras. Ja kun joku selittää näitä asioita nyypiölle, ei nyypiö aina kehtaa kysyä, että mitä se ja se käytännössä tarkoittaa (tai näyttää). Olin siis ajatellut, että jäljellä kepit, jotka koiran pitää "nostaa", on jotain tarkoitukseen suunniteltuja metrin mittaisia rimoja, jotka tökätään maahan :D. Pieni hervoton sisäinen kikatus pääsi, kun kurssin ohjaaja antoi jokaiselle ryhmäläiselle keppien "starttipaketin", eli kuusi n. 15 senttistä metsästä katkottua sormenpaksuista kepukkaa.

Ajattelin, että tekisimme tänään koirien kanssa juurikin nakkiruudut tms. Mutta kuten joku ennustikin, kurssilla edetään aika rivakkaan. Teimmekin siis ekan ihan oikean jäljen! Noin 15 metriä tallasin metsään kukonaskelin, eli kantapää kiinni edellisen askelen ukkovarpaaseen. Pudotin nakkia joka askeleelle, useimmille sekä kannan että päkiän kohtaan (kouluttajan mukaan yksikin per askel olisi riittänyt). Loppupalkkana kannellisessa purkissa loput nakit. Poistuminen aloituspaikkaan jälki kaukaa kiertäen.

Roki sai katsella jäljen teon. Se lähti jäljelle suurella innolla ja olen kyllä tosi ylpeä sen tarkkuudesta. Vaikka se ei syönyt ihan joka nakinpalaa, se kyllä nuuhkutti käytännössä kaikki askeleet läpi. Kerran se pyörähti paikalla ympäri, mutta ei lähtenyt palaamaan takaisin ja ohjasin hiukan sitä hiukan liinasta jäljelle. Hienosti eteni loppuun asti, jossa sai loput nakit purkista. Kätkin vielä purkin jälkeä tehdessäni vähän puunjuuren taakse, ettei sininen purkin kansi osuisi heti aluksi jo Rokin silmään.

Aion nyt tehdä jälkiä Rokille mahdollisimman monena päivänä ennen seuraavia treenejä (ensi torstaina). Meinaan tehdä edelleen kolmiota ja siitä harjoituksia eteenpäin sekä sitten noita 10-20 metrin jälkiä sekä nurmikolle että metsään. Tuleepahan tehtyä hyvin pohjatyötä jatkolle. Tuo tämänpäiväinen jälki tehtiin metsään sammaleiselle ja varvikkoiselle pohjalle.

Jälki tuntuu oikein kivalta harrastukselta ja koira on myös todella innoissaan touhusta. Hankalinta varmasti tulee totuttuun tapaan olemaan ohjeiden ja palautteen anto ryhmässä, kun Roki ei pysty olemaan rauhassa toisten koirien ja ihmisten ympäröimänä. Kukaan ei varmasti usko, että sama koira on mennyt huippunätisti isossa koiraporukassa näyttelyssä ja odottanut myös rauhallisesti ja hyvällä kontaktilla. Roki sinkoilee ja vinkuu ja haukkuukin. Tuttu ilmiö. Nyt se sentään yritti rauhoittua välillä ja oli aiempaa paremmin kuulolla (jos siis vertaan viime kevään ryhmäkoulutuksiin vaikkapa agilityssa). Se ei vaan malta. Jotenkin oikein näkyy, että se hetken pinnistää rauhallisena, alkaa vapista ja sen jälkeen hihna kiristyy pingahtaen, kun Roksu paukasee lähintä koiraa kohti. Onneksi se keskittyi ihan täysillä edes sen jäljen tekoon ja myös minun työskentelyyn, kun tein jälkeä, vaikka Tankki omistajineen olivat parinkymmenen metrin päässä.

Aksaa taas

2011-07-25T19:28:00.004+03:00

Taas on lämpimiä kelejä pidellyt ja samalla ollut melkein päivittäin ukkosta. Hienoa huomata, ettei Roki reagoi ukkosenjyrinään ollenkaan. Tai saattaa kääntää päätä ja todeta äänen, mutta ei mitenkään häiriinny. Tosin tuossa eräänä aamuna viime viikolla sade alkoi kesken aamulenkin ja silloin pamahti ukkonen kertaalleen ihan kohdalla ja jyräys alkoi oikein kunnon repivällä äänellä. Sillä kertaa pompattiin hätkähdyksestä kyllä sekä koira että omistaja molemmat ilmaan...

Eilen käväistiin mökillä kälysen synttäreitä viettämässä ja paikalta löytyi oikein monta ihmistä, jotka Roki kätevästi narutti pallon heittoon kerta toisensa jälkeen. Porukka saunoi myös ja Roki lähti vuoronperään kaikkien kanssa uintilenkille. Roki oli jo aika rento tuon neljän tunnin rupeaman jälkeen, mutta päätettiin sitten vielä lähtä agilitytreeneihin illalla.

Olipa hyvä treeni taas! Edistystä ollaan otettu lähtöön jätön kanssa. Tai sitten onnistumiset johtuivat väskästä koirasta. Treenattiin kuitenkin ensin taas yksittäisellä hyppyesteellä kentän reunassa pelkkää jättöä. Ensin ilman hyppyä ja sitten hypyn kanssa. Vuoronperään palasin takaisin palkkaamaan koiraa ja hyppyytin esteen yli. Paukutusta ei nyt kuulunut, vaikka Roki ennakoikin jonkun aloituksen. Jes! Toisaalta nyt mätti maahanmeno. Roki ei mennyt oikeastaan ollenkaan sivulta maahan ja se nyt on jo pitkään ollut ihan varma toko-liike, sekä paikaltaan että liikkeestä. Outoa. Nyt sen kanssa taas askel taaksepäin. Muistaakseni tällaisia vaiheita oli joskus talvella myös, että joku tuttu liike muuttuikin vaikeaksi.

Rata oli helppo ja tehtiin lentävällä lähdöllä. Ovaalinmuotoinen, jossa vastakkaisissa päissä U-putket ja putkien välissä kaksi hyppyä molemmin puolin. Koira piti ohjata esteeltä toiselle ristiin, joten valssikäännös tehtiin hyppyjen välissä. Aluksi taaskaan en osannut nähdä rataa koiran silmin ja oma liikekin oli hätäistä. Nyt kuitenkin ajatus tuli aika pian mukaan ja idea jatkuvassa liikkeessä pysymisessä. Linjatkin aukenivat ja ohjaus alkoi toimia myös valssissa koiraa huomioiden. Olin ihan poikki jo juoksemisesta, kenties koirakin, mutta vielä piti yksi kerta aina tehdä :D.

Roki irtoaa yleensä tosi hyvin putkelle, mutta nyt tuli vaikeuksia, jos minä ensin juoksin täysillä hypyltä toiselle ja sitten pysähdyin "heittämään" koiran putkeen. Roki hämmentyi, kun näki minun liikkeen stoppaavaan eikä sitä huvittanut mennä putkeen. Oli sitten juostava koiran kanssa lähemmäs putkea, jolloin ongelma hävisi. Hauska "rata" oli, vauhdikas jälleen, mutta ajatustakin alkoi saada omaan toimintaan mukaan.

Keskiviikkona lähdetään Taitavien tassujen jälkikurssille. Se järjestetään kivasti lähellä Hiihtomaassa. Tässä on tehty kesän aikana nakkiruutuja ja -kolmioita, mutta onhan se nyt mun kokemattomuus huomioiden kätevintä lähteä säännöllisiin ohjattuihin treeneihin. Todennäköisesti hommaa vaan pitää aika paljon treenata myös treenien välillä, jotta pysytään tahdissa mukana. Mutta niin sitten tehdään!

Käynti röntgenissä

2011-07-19T15:36:00.004+03:00

Roki kävi tänään lonkka- ja kyynärkuvissa Äänekoskella Hiskinmäen eläinsairaalassa. Aiemmin en ole Rokia siellä käyttänyt, mutta suosituksen perusteella mentiin sinne. Birgitta lähti matkaan, halusi myös itse nähdä kuvat. Ville jeesasi hoitajaa röntgenissä. Pikkuisen on poju nyt pöpperöissään, rassukka. Minusta oli jokseenkin inhottava seurata koiran rauhoittamista, aiemmalla kahdella kerralla kun olen sen koiran ja kissan kohdalla nähnyt, molemmat lopetettiin samalla. :(

Asiaan. Kuvat näyttivät oikein hyviltä! Nivelet vaikuttivat terveiltä ja puolivuotiskuviin verrattuna lonkat olivat Birgitan mielestä paremmat, aiemmin oli vielä ell:n mukaan asiaankuuluvaa löysyyttä. Eläinlääkäri ei mielestään nähnyt nyt mitään vikaa kuvissa. Eikun sitten odotellaan vaan Kennelliiton lausuntoa!

Eilen iltana tokoiltiin pikkuisen porukoiden pihassa. Seuraaminen on tästä lähtien tehtävä ensimmäisenä, ilman mitään ihanaa leikitystä ensin. Rokia on tosi vaikea motivoida seuraamistreeniin, jos sen kanssa on ensin vedetty tai heitetty lelua. Osaamme tehdä tiiviin seuraamisen ainoastaan nakilla ja nakki taas ei lelun jälkeen tahdo kelvata, ellei itse liikkeeseen liity vauhtia ja meininkiä. Eilen tehtiin lähinnä hyppyä ja hyppynoutoa (kapulalla myös!) sekä ruutua. Hypyn kanssa lähinnä leikittiin, Hannan ohjeiden mukaan, ruutu taas sujui aika hienosti! Ai, ja tehtiin me pari noutoakin lelupalkalla.

Perään heitettiin vielä reilun tunnin lenkki Laajavuoressa. Roki kulki hyvin hihnassa pitkästä aikaa, oli vissiin vähän lämmin. Myös koirien ohitukset sujuivat poikkeuksellisen nätisti ja vähällä rähinällä. Kerran taisi peräti pitää koko ohituksen ajan nakkikontaktin, vaikka kyllä varmasti huomasi vastaantulijan. Itse näkisin, että näyttelyreissusta on edelleen hyötyä - siellä kohdattiin rähisemättä miljoona koiraa. Hetken ainakin auttaa myös kotipoluilla tuo koiraruuhkaan turtuminen.

Valoa pilkottaa

2011-07-18T11:31:00.002+03:00

Eilen illalla matkattiin Rokin kanssa agilitytreeneihin. Pitkästä aikaa niiden jäljiltä jäi hyvät fiilikset! Mietin, että ehkä maaliskuussa viimeksi... Itsellä oli kerrankin vähän tolkkua ohjauksessa, ts. oli jotain ajatusta mukana ja tiesin ainakin välillä, mitä olin tekemässä. Lisäksi hyvä tunne jäi siitäkin, että vaikka kämmäsin ohjauksen kanssa, sain korjattua omaa tekemistä siten, ettei koira pummannut estettä.

Seuraavat kuvaukset treeneistä ovat varmasti lukijalle harvinaisen epäselviä. Kirjoittelen kuitenkin treenit auki itseäni varten, olen huomannut, että treenin purkamisesta mielessä tai vaikka kirjoittamalla on minulle paljon hyötyä. Tulee mietittyä omaa tekemistä ja nähtyä hommaa uudelleen vähän kuin videokuvana.

Treenasin jälleen ensin ohjauskuvioita Zerolla. Välillä oli jopa ärsyttävää, kun Zero tiesi täysin, mitä sen kuuluu tehdä ja mun ohjaus meni harakoille, koska koira olisi tehnyt muutenkin oikein (enkä siis saanut siihen kontaktia). Treenattiin kuitenkin neljällä hypyllä persjättöä ja toisekseen takaohjausta. Ensin tuntui hankalalta, kun en nähnyt koiraa ja olin sitten auttamattomasti myöhässä, kun yritin odottaa koiraa. Tästä seurasi pari koomista "ohjaaja juoksee koiraa karkuun" -tilannetta (Birgitalla oli hauskaa), kun Zerosta kuului perässä vielä jotain örinää ja vaikutelma oli että se justiinsa käy kiinni mun hanuriin :D. Mutta tajusin jutun juonen muutaman yrityksen jälkeen ja saatiin harjoitus tehtyä! Samoin ohjausharjoitus samaisilla hypyillä koiran takana oli hyödyllinen ja huomasin hyvin, miten paljon vartalon suunnalla ja käytöllä on vaikutusta koiran tekemiseen.

Kun otin Rokin kentälle, teimme aluksi lähtöharjoituksia. Otin yhden hypyn erilleen kentän toiselle puolelle. Ensin vähän tehtiin seuraamista, jalkojen pujottelua ja maahanmeno treeniä. Roki oli hyvässä vireessä ja innokas noissa touhuissa. Kuitenkin se kuumeni välittömästi, kun lähestyttiin hyppyestettä. Tein siis maahanjättöjä ensin kaukana esteestä, kävelin muutaman metrin päähän ikään kuin agilityradalla ja palasin palkkaamaan Rokia. Kaikki sujui hienosti, mutta kun tehtiin samaa hyppyesteen kohdalla, Roki ei malttanut. Ja haukun paukuttaminen alkoi välittömästi epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Tällöinhän en saa mitään käskyä Rokille perille.

Tehtiin kuitenkin paljon toistoja ja aina paukutuksen alkaessa aloin pelata namipeliä Rokin kanssa eli viskoin nakinpaloja maata pitkin ja Roki meni perässä. Aina välillä komensin maahan. Tästä Roki kiinnostui myös "ylikuumana" ja palautui hyvään vireeseen, kun hetki pelattiin. Tämä oli siis ihan se sama peli, mitä Hanna neuvoi tokoilua varten.

Sitten tehtiin pari lähtöä hypylle niin, että jätin Rokin makaamaan nakki nenän edessä. Silloinhan se pysyy aivan mainiosti, ensin vaan pitää vapauttaa kaveri syömään nakki ja sen jälkeen hyppäämään. Tässä on kuitenkin riski siitä, että Roki jatkossa vain nuuskuttelee pitkin kenttää nakin toivossa, enkä siis mielelläni tuota keinoa lähdössä käytä. Saatiin sitten pari tosi onnistunuttakin aloitusta ja uskallettiin siirtyä radalle.

Radalla vähän sama meininki jatkui, mutta onnistuneitakin lähtöjä tuli (meni huomattavasti paremmin kuin edellisissä treeneissä). Yritin piirtää eilistä rataa, mutten kertakaikkiaan muistanut, miten päin esteet olivat, vaikka ohjauskuviot siis muistan. Tarkoitus oli tehdä rata, joka on koiralle riittävän yksinkertainen, ohjaajalle tulee muutama ohjausmuuvi, mutta ohjaaja joutuu pitämään koko ajan kunnolla vauhtia yllä. Tuntui kinkkiseltä, mutta yllättäen onnistuttiinkin ihan kohtalaisesti. Harjoittelin ensin ilman koiraa ja sitten Rokin kanssa. Minä huusin Rokille ohjeita ja Ansku huusi mulle ohjeita :D. Vieläkin tahtoo mun asento painua kyyryyn, ellen aktiivisesti sitä mieti.

Tällä radalla ei ollut muita esteitä kuin hyppyjä ja kaksi putkea. Hyppyjä varten Roki tarvitsee selkeää ja aika tarkkaa ohjausta, putkeen taas Rokin voi lähettää kaukaa ja se suorittaa varmasti (tykkää putkesta kuin hullu puurosta). Itselle radalla tuli kaksi valssikäännöstä ja kaksi persjättöä. Nämä jätöt olivat helpompia kuin aiemmin Zerolla harjoittelemani (hyppyjen välissä), koska jättö tapahtui putken jälkeen ja oli itse helpompi ehtiä oikealle paikalle, kun koira ei putkea tehdessään nähnyt ohjaajaa.

Eilen päivällä Roki oli vielä selkeästi normaalia rauhallisempi, varmasti lauantain näyttelykeikan jäljiltä. Virtaa löytyi kyllä sitten kentällä perinteiseen tapaan, mutta nyt kontakti oli hiukkasen edellistä parempaa kuitenkin.

Lisää näyttelyreissusta

2011-07-17T15:43:00.004+03:00

Eilen tosiaan heitettiin hienosti mennyt näyttelyreissu Ouluun. Lähtö oli hävyttömän aikaisin, puoli viideltä startattiin pohjoiseen. Matkassa mukana Noora ja myös Birgitta ja Sara. Sää oli sateinen ja menomatka oli aika rankka ajaa, koska tiellä oli vettä niin paljon. Vettä tuli tasaiseen tahtiin myös näyttelypaikalla, joka oli siis ravirata. Onneksi satoi sen verran hillitysti, että ihan mutalääryksi ei alue muuttunut.

Koiria bortsukehässä oli kohtalaisen paljon, 28 kappaletta. Uroksia ja narttuja suunnilleen saman verran. Junnu-uroksia oli kolme ja Roki vei niistä voiton, ERI1 ja SA sieltä. Tämä oli jo enemmän kuin olisin arvannut! Päästiin siis paras uros -kehään, muistaakseni koiria oli ainakin seitsemän siellä. Roki tuli kakkoseksi valiouroksen jälkeen ja näin ollen sai sertin! Todella hienoa junnu-urokselta kaikkien avoimen luokan koirien seassa. Portugalilainen tuomari selkeästi tykkäsi Rokin reippaasta ja skarpista esiintymisestä. Nooralla ei ollut Rokin kanssa mitään ongelmia kehässä, ja mielestäni hyvän yhteistyön perusta heillä on Nooran luottamus Rokin tekemiseen ja taitoihin. (Minulta tuo luotto vielä puuttuu esimerkiksi tokoilua ajatellen...)

Arvostelussa kehuttiin jälleen Rokin turkkia ja onhan se komea. Varmaan tuo hyvä karva vaikuttaa myös siten, että Rokin nuoren pojan rakenne ei pistä niin paljon silmään, koira ei vaikuta niin keskeneräiseltä, mitä moni muu junnu-uros omaankin silmään näyttää. Noora on saanut Rokin myös seisomaan hienosti, mikä on Rokin kaltaisen melko lyhytrunkoisen bortsun kanssa tärkeää - ainakin voi yrittää antaa paremman vaikutelman pidemmästä rungosta hyvällä seisotuksella. Liikkeessä Rokilla edelleen nousi häntä kovasti, mutta tuomari ei pitänyt sitä ilmeisesti kovin raskauttavana.

Näyttelyssä oli myös Royal Caninin juniorikilpailu ja Rokista tuli bortsujen ROP-junnu. Tämä automaattisesti, koska junnunarttujen ykkönen ei saanut SA:ta. Ruusuke tästäkin. :) ROP-junioreilla olisi kisa jatkunut vielä ryhmissä ja itseasiassa vielä sunnuntainakin, mutta meille riitti tämä menestys ja pakkasimme kamat.

Noora on kyllä tehnyt hienon työn Rokin kanssa, aikamoinen show-mies tuosta koirasta vielä tulee! Ja toki Noora myös tietää, miten esittää Rokia hienosti. Kiitos siitä!

Sara meni myös Nooran kanssa kehään ja hienosti sujui silläkin. Sara oli avoimen luokan kolmas, SA ja PN4. Saran työskentely on varmaa, mutta tuomari jäi kaipamaan "attitudea" :D. Tuo kohta Saran arvostelussa oli niin osuva, että repeilin pitkään, koska sanavalinta oli niin täydellinen. Nimenomaan jotain asenteeseen liittyvää puuttui, mikä näkyi Saran ilmeessä ja tekemisessä. Birgitan mukaan aika tyypillistä Saraa.

Päivä oli pitkä, kotona oltiin vasta kuuden pintaan. Kannatti kuitenkin lähteä ja sitä paremmaksi mielen noista tuloksista tekee se, että näyttely oli niin suuri ja koiria paljon. Toivottavasti ei jää pytty luppakorvabortsun viimeiseksi!

Näyttelysuunnitelmnissa jatkossa olisi vielä pari-kolme keikkaa syksylle. Elokuussa olisi tarkoitus jossain käydä (jossain, mihin vielä ehtii ilmoittautua, en ole laittanut vielä), sitten lokakuuta suunniteltiin, jos isommalla porukalla lähdettäisiin. Marraskuussa olisi vielä Jyväskylän kv, johon aika varmasti ollaan osallistumassa, kotikisat.

Roki posettaa

Sara posettaa

Roki ylpeän handlerin kanssa

Rokilla oli mennyt alkuviikko Anskun luona oikein kivasti "lomaillessa". Anskultahan sitä muutakin laumaa löytyy, mutta Roki sopeutui porukkaan hyvin. Jälleen huomaa, että Roki pyrkii hakemaan paikkaa laumassa haastamatta toisia koiria, yllättävän hyvät sosiaaliset taidot sille kyllä on kehittynyt. Niinpä Aatu-mali pari kertaa oli taas pöhähtänyt Rokille ja Roki oli väistänyt ja mielistellyt. Kyse kun on kahdesta nuoresta uroksesta, tilanne voisi olla myös ihan toisenlainen.. Tuosta tulikin mieleen, että hihnassa ollessaan Roki käyttäytyy toisin. Kun se ei pääse avoimesti kohtaamaan lenkillä vastaantulevaa koiraa, se rähisee. Tämä on ollut viime aikojen ongelma, johon kyllä kuonopanta auttaa, mutta ei siis todellakaan poista itse probleemaa.

Kiitos Anskulle alkuviikosta Rokin kanssa! Tänään tavataankin vielä illalla taas agilityn merkeissä.

Oulun kv:sta tuliaisina serti!

2011-07-16T19:11:00.003+03:00

Myöhemmin luvassa lisäkertomusta Rokin loma- ja näyttelyreissusta. Tässä nyt kuitenkin Oulun kansainvälisen näyttelyn lopputulos:

JUN-ERI JUK1 SA PU2 SERT, lisänä ROP-junnu

Lomailua

2011-07-11T00:02:00.003+03:00

Tänään peruttiin aksaradalle lähtö ukkoskuurojen takia. Ollaan kyllä oltu muutenkin tosi velttoa sakkia näinä hellepäivinä. Tiedän, että Rokiin oikein patoutuu energia, kun pitkiä lenkkejä ei ainakaan emäntä ole jaksanut tehdä... Nyt sateen jälkeen käytiin pururadalla, heitettiin narupalloa ja edelleen oli niin kuuma, että Roki meinasi tikahtua läähätykseen. Lisäksi itikat olivat riesana.

Tarkoitus oli lenkin päälle vähän tokoilla, mutta olisi todellakin pitänyt tehdä niin, että olisi käyttänyt Rokin ensin vaan tarpeillaan ja tokoilun päälle varsinaisella lenkillä. Rokia ei huvittanut mikään, paitsi paikkamakuussa pysyi hyvin :D. Seuraamista en välittänyt edes yrittää, ruutua tehtiin ja noutoa. Niihin sillä on korkea motivaatio, vaikka olisikin kuuma ja ahistaa! Etenkin ruutu on mielestäni mennyt eteenpäin, 'seis'-komento ruudussa piti koiran tarkasti paikallaan. Kosketusalustaa en ottanut ruudusta pois.

Noudosta ollaan tehty melkein päivittäin kotosalla luovutus-vaihetta. Siinäkin menty eteenpäin ja kapulan pureskelu on jäänyt vähiin, plus Rokia ei tarvitse enää "pakottaa" ottamaan kapulaa suuhun, nakin toivossa tarttuu siihen nätisti.

Nyt alkuviikosta heitetään pieni Etelä-Suomi -turnee, reitti ei ole vielä lainkaan selvä, tarkentuu matkalla. Roki pääsee hoitoon Anskulle. Alettiin reissua suunnittelemaan tänään eikä tietenkään oletettu hoitopaikan tällä varoitusajalla järjestyvän. Ajateltiinkin, että sitten sovelletaan reissua ja otetaan piski matkaan. Mutta kävipä nyt kivasti!

Nenäpunkkioireet ovat hellittäneet, tiedä sitten onko lääkkeen ansiota vai oliko vaiva kenties jokin muu. Jos joku on vaikka pistänyt sitä nenään, kun varsinainen ryystäminen alkoi niin yllättäen.

Varasin Rokille vihdoin ajan virallisiin lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Välikuvathan Rokista otettiin puolivuotiaana ja tuolloin kuvattiin myös selkä. Kaikki oli ok silloin ja kasvuvaiheelle normaalissa kehitysvaiheessa. Toivotaan, että samalla mallilla mennään edelleen! Kuvaus on Äänekosken eläinsairaalassa 19.7.

Haastetta riittää

2011-07-07T00:11:00.003+03:00

Ohhoijjakkaa... Ois se kivaa, mutta onpa se vaikeeta! Tänään taas illalla aksailtiin ja täytyy sanoa, että sinällään ihme, että ylipäätään jotain saadaan tehtyä, kun yhdistelmä on kättä ja jalkaa oleva kömpelö ja pihalla oleva emäntä ja älyttömällä draivilla kuumeneva korvaton koira. Tähän kun vielä yhdistää huomion koiranuorukaisen murrosiästä ja emännän vähäisestä auktoriteetista, voi vain pienessä mielessä kuvitella, miltä meidän agilityn treenaaminen näyttää.

Hommahan alkoi taas sillä, ettei Roki pysynyt jätettäessä paikallaan. En myöskään meinannut käskemällä saada sitä maahan ja se haukkui. Kontaktia sain koiraan kuitenkin yllättävänkin hyvin tuohon vireystilaan nähden. Ehkä ainoa onnistunut aloitus saatiin sillä, kun jätin nakin koiran nenän alle ja käskin siihen odottamaan. Siirryin sitten esteen toiselle puolelle, vapautin syömään nakin ja päästiin liikkeelle. Tästä lähtien tehdään jättötreeniä joka treeneissä kentänlaidalla parilla esteellä.

Muita ansioita treeneissä oli mm. kaadettu hyppyeste ja kaksi kovaa tälliä kylki edellä keppeihin (siis Roki törmäsi). Ohjaus onnistui, kun palkkasin joka esteen jälkeen. Koska treenasin ensin kuivaharjoitteluna ohjausta juoksemalla Anskun perässä ja sen jälkeen Zerolla, en sekoillut ihan niin paljon ohjauskuvioissa kuin edelliskerralla. Tajusin, mikä on valssikäännös, ennen pyörin vain ympyrää sen kummemmin tarkoitusta ymmärtämättä (hiukan kärjistäen). Rokin kepeistä on kyllä annettava iso käsi! Jätkä on jotenkin minusta huolimatta (tuskin ansiosta) oppinut pujottelemaan tosi hyvin. Tahti on vauhdikas ja Roki tarvitsee vain selkeän ja rauhallisen ohjauksen alkuun. Pari kertaa yritti oikoa (tehtiin 12 keppiä) lopussa, mutta sekin kyllä meni ohjauksen piikkiin.

Rokin kanssa tehtiin ainoastaan radan alkupätkää: hyppy-hyppy-hyppy-kepit. Zeron kanssa tehtiin koko rataa myös.

Haastetta tässä oli todellakin mulle riittävästi. Haastetta löytyisi riittävästi jo sellaiseltakin radalta, missä ei tarvitse ohjauspuolen kanssa pelaamista miettiä. Näköjään liian monta liikkuvaa osaa. Mutta täähän on tuttu juttu, perfektionistia ärsyttää kun ei heti osaa ja toisaalta minkäänlaiset koreografiat eivät ole koskaan olleet minulle helppoja. En hahmota liikettä sillä tavalla, että voisin heti toistaa sen näkemisen perusteella. Tarvitsee paljon toistoja ja pienissä osissa tekemistä. Tämän olen itsestäni oppinut jo aikanaan voimistelusta tai tanssista.

Tästä itsensä ruoskimisesta huolimatta olen tosi innoissani agilityn tekemisestä ja uuden oppimisesta. Pikkuisen toivon kuitenkin, että Rokin kierrokset ihan vähän laskisivat iän kertyessä. :) Mutta jos joku pientä komediaa haluaa nähdä, sitä saa, jos tulee katsomaan meidän agitreenejä. Tänäänkin muuta sähläämistä väritti ensin älytön punkkiepisodi, Rokissa alkuverryttelyn jälkeen vaivaiset viisi, Vekin kohdalla lopetettiin laskeminen, kun oli 40 punkkia nypitty turkista irti. Mulla oli myös etana jalassa, joka luonnollisesti aiheutti lisäkiljumista.

Nenäpunkki

2011-07-05T12:17:00.003+03:00

Roki on ryystänyt hengitystään nyt muutaman päivän ajan. Kotidiagnoosi oli nenäpunkki ja eläinlääkäri oli samaa mieltä. Koira pärskii ja aivastelee ja saa välillä "kohtauksen", jossa se ikään kuin vetää katkonaisesti ja pakonomaisesti henkeä räkäisen kuuloisesti sisäänpäin. Rokilla hervahtaa tällöin takajalatkin ihan linkkuun, kun ryystäminen on niin voimakasta. Roki on muuten ihan normaali, ei tunnu olevan lämpöä, ruoka maistuu ja leikki ja touhuaminen kiinnostaa. Nyt sitten hoidetaan Strongholdilla tuo vaiva. Nenäpunkki tarttuu helposti, joten varmaan sitä löytyy oireilla tai oireettomana niiltä koirilta, joiden kanssa Roki on viime aikoina pyörinyt.

Rokilla oli eläinklinikan vaa'an mukaan pudonnut paino kilolla viime käynnistä pari kuukautta sitten (rokotukset). Se painoi 17,8 kiloa. Aika yllättävää, mutta itse mietin, että on Rokin aktiivisuustasokin noussut, kun jäimme kesälomalle. Toisaalta luulisi, että lihasmassaakin olisi samaa myötä tullut lisää ja sen luulisi lisäävänkin painoa. Eläinlääkäri mietti, että pojan murkkuikä ja hormonitoiminnan lisääntyminen vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vaikuttaa painoon. Oli sitä mieltä, ettei tarvitse huolestua, mutta Rokin paino ei saa tuosta laskea kyllä yhtään.

Pitänee vähän kasvattaa ruoka-annosta. Se onkin pidetty samana nyt siitä lähtien, kun vaihdettiin Spesificin pentumuona joskus keväällä Hill'sin adultiin. Roki saa tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä 2,5 desiä Hill'siä. Kaksi säkkiä se on nyt syönyt Hill'siä. Ensimmäinen oli muistaakseni beefiä ja piti Rokin mahan jatkuvasti löysänä. En tiedä johtuiko sitten ruuasta vai jostain muusta, mutta toinen säkki ostettiin sitten eri aineksilla eli kanaa taisi olla, ja uloste muuttui sen myötä kiinteämmäksi. Nappulan lisäksi silloin tällöin luita, siankorvia jne. Puruluu sillä on aina saatavilla ja syöhän se aikalailla myös nakkia (koska emäntä ei ole jaksanut kuin yhden kerran keitellä sydäntä treeninameiksi).

Juhannus ja treenailua

2011-06-30T12:52:00.005+03:00

Jussin vietto

Juhannus sujui mökkeilyn merkeissä. Meitä oli isompi kaverilauma liikkeellä ja Roki siinä meni mukavasti mukana. Lähdimme mökille jo keskiviikkona, kaverit sitten saapuivat torstaina ja perjantaina. Juhannusta kruunasi huonosta säästä huolimatta sellainen pommi, että sain viime torstaina töitä Jyväskylästä! Onnenkantamoisen ansiosta olen sitten ensi vuoden historian, yhteiskuntaopin ja et:n tuntiopettajana Jyväskylässä ja jatkon mahdollisuus on myös olemassa. Isona yllätyksenä tuo paikan saanti tuli! Ikävä tulee Suonenjoen työkavereita ja oppilaita :(. Työmatka lyhenee noin 90 kilometriä, ja se painaa aika paljon vaa'assa, kuten myös tuo työn jatkumisen mahdollisuus.

Mutta siis juhannukseen. Vettä tuli aika ankarasti varsinkin lauantaina. Juhannusaattona päästiin kiertämään kohtalaisen hyvässä säässä Laulavan Mörön luontopolkua Laulumäkeen, jossa Rokin kanssa käytiin viimekin vuonna. Rokille koko juhannus oli varsin rankka, koska se ei ehtinyt ottaa päiväunia jatkuvan päivystämistehtävän vuoksi. Ihmisiä oli paljon ja kaikki ehtivät jossain välissä heittelemään koiralle lelua (puuhun jäi rakas narupallo). Lisäksi Rokin piti viettää päivät ulkosalla, koska mökin vakiokäyttäjäporukassa on kovia allergikkoja. Ensimmäisenä päivänä jätkä ei meinannut hyväksyä pihakomennusta ja huusi ja kurkisteli ikkunoista sisään. Lopulta homma sujui aika kivasti ja Roki päivysti sitten mökin kuistilla. Yöt me nukuttiin tutusti rannan pikkumökissä, joten ulkona ei koirankaan tarvinnut öitä viettää. Hyvin se kyllä nukkui, ei mitään normivaeltelua öisin. Niin poikki se oli.

Tokoilua

Maanantai-iltana käytiin Killerillä tokoilemassa Riikan sekä Riehan, Viiman ja Tuiken ynnä Satun ja Naavan kanssa. Vire ei Rokilla ollut paras mahdollinen, sääkin oli tosi lämmin. Seuraaminen on ollut häiriössä aika vaikeata ja kontakti tippuu koko ajan. Saatiin kuitenkin ihan kivaa imutuspätkää aikaiseksi auton ympäri. En sitten muuta seuruutusta teettänytkään paitsi vähän perusasennon hakua, että koira joutuu pyörittelemään takapuoltaan. Kontaktitreeniä tehtiin myös, kehuna 'seuraa'-käsky ja nakkia. Yritän muistaa Hannan ohjeen siitä, että 'seuraa' on onnistunutta suoritusta ja pieleen menneestä kontaktista huudellaan jotain ihan muuta tai ollaan hiljaa.

Tein pari luoksetuloa loppuun asti nakkipalkalla. Aika kivaa rentoa tulemista laukalla. Eteenistuminen suora ja kohtuu tiivis.

Nouto oli hienoa ja iloista ja kivaa! Palkkasin edelleen vaiheista, mutta tehtiin myös pari suoritusta ykkös- ja kakkosvaiheet yhdistäen. Palkka narupallolla taaksepäin. Ei luovutusta. Luovutustreeniä ollaan tehty kotona "pakkoluovutuksella". Käytän jotain pienempää palikkaa ja tehdään pelkkää ota suuhun - irrota -vaihetta.

Ruutuakin tehtiin. Lätkä ruudussa. Toimii hyvin 'ruutuun'-komennolla, Roki hakee ruudun hienosti kaukaakin. Lähetin koiran vierestä. Ainut vaan, että Roki tahtoo valua 'seis'-käskyn jälkeen kohti kohta lentävä lelua. Voisinko komentaa sen ruudussa maahan? Silloin pysyisi taatusti paremmin. Nyt sitten treenattiinkin tuota paikallaan seisomista ruudussa. En palkannut ennen kuin pysyi ja käskin uudestaan 'ruutuun', jos meinasi valua. Pari hyvää saatiin. Tehtiin myös kaksi lähetystä ruudun vierestä, jätin Rokin ruudun reunaan eri puolille ja noistakin siirtymiset lätkälle toimivat hyvin.

Satulla oli hyppy mukana ja tein muutaman hypyn Rokin kanssa. Koira täytyy vielä lähettää aika läheltä estettä, koska kiertää muuten helposti, kun laitoin nakkipalkan toiselle puolelle. Sen sijaan ilman palkkaa meni paremmin, tai siis niin, että palkkasin vasta, kun Roki teki hypyn myös takaisin. Muutama hyppynoutokin patukalla, poju osaa kyllä!

Lopuksi lähdettiin porukalla uittamaan koiria. Rieha ja Roki viihtyivät eniten kapulan noutamisessa järvestä. Rieha vielä Rokiakin innokkaampana. Roki ei viitsi lähteä kilpailemaan kepistä, jos toinen ehtii ampaista järveen ensin. Rokilla on joku syvä ihastus Riehaa kohtaan ja vaikka mukana oli kolme muutakin narttukoiraa, vain Rieha kiinnosti Rokia. Jopa siinä määrin, että Roki oli samantien selässä, jos vain sai kiinni Riehan... Ehkä vähän ärsyttävää. Otin lopuksi Rokin hihnaan ja Rieha ja Naava pääsivät sitten vähän keskenään temmeltämään ilman perässä juoksevaa kiljuvaa häirikköä.

Agilityä

Eilen käytiin agility-radalla. Olin taas tapani mukaan ihan kassalla aluksi, aloitettiin vielä Rokin kanssa ja Anskun suunnittelema rata oli mulle ohjauksellisesti liian vaikea. Selviän joten kuten vielä, jos ei tarvitse puolia vaihdella ja esteet tulevat suunnilleen suoraan eteen. Mutta olen kyllä kaamea kömpelys ja pää ei toimi ollenkaan. Vaatii itseltä vielä paljon rauhoittumista ja jotenkin harrastus on vielä niin vieras ja uusi minulle, että jännitän noita treenitilanteitakin. Pitää vain tehdä pienissä paloissa.

Tein sekä Rokilla että Pessillä samaa rataa. En oikeastaan osaa luonnehtia koiria, koska nyt kyllä oma keskittyminen oli lähes täysin siinä omassa tekemisessä ja kämmäilyssä. Roki ei kyllä ole ollenkaan pöljempi ja motivaatiota siitä kyllä löytyy. Aloitus on vaikeaa ja pitää palkata sitä jatkossa alun rauhallisesta odottamisesta. Uskon, että omaan työhön alkaa löytyä kyllä vähitellen tolkkua, kun jotenkin pääsen sisälle lajiin. Mulla on koko ajan huomio joko pelkästään koirassa tai pelkästään itsessä. Putkiaivo! :D Tuosta on kyllä varmasti pidemmän päälle suunnaton hyöty nimenomaan yhteistyölle.

En jaksa rataa kuvata, mutta sen esimerkiksi opin, että pitää yrittää nähdä asiat myös koiran silmin. Eli ei kannata peittää omalla keholla sitä seuraava estettä, johon koiran pitäisi suunnata. Täytyy pitää katse koirassa ja samalla muistaa mihin mennään seuraavaksi. Pitää antaa käsky reilusti ennen estettä, tietysti että koira tietää mihin on seuraavaksi menossa. Minulla on paha taipumus varsinkin hypyissä sanoa komento silloin, kun koira jo hyppää. Ihan älytöntä, mutta keksin sille selityksen. Olen ajanut hyppyä sisään esim. metsälenkeillä, kun tulee kaatunut puunrunko vastaan. Ja olen siis sanonut 'hyppy' juuri silloin kun Roki hyppää, jotta assosiaatio käskyn ja liikkeen välillä syntyy. Nyt pitää alkaa miettiä ohjauksen näkökulmasta käskytystä, eiköhän nuo itse komennot ole jo Rokilla mielessä oikeisiin paikkoihin.

Lopuksi harjoittelin vielä juoksemista ja ohjaamista neljän puolikaaressa olevan hypyn kanssa. Edelleen painuu asento kyyryyn liian helposti. Tuo oli kuitenkin mulla kiva ja toimiva harjoitus, ja riittävän yksinkertainen, jotta virheitä sai korjattua. Sopiva myös Rokille hyppyharjoitukseksi, koska se tykkää roiskia hyppyjä ihan miten sattuu ja väärällä ajoituksella juurikaan itse estettä katsomatta. Puuskuttamaan harjoitus kyllä minut sai, mutta sehän on kivaa! Eniten päivän treeneistä sai myös ajatusta mukaan työskentelyyn, varmaan juuri yksinkertaisuuden vuoksi.

Kun kasattiin esteitä pois, laitoin Rokin vielä paikkamakuuseen kolme nakinpalaa nokan edessä. Mulla on välillä kunnianhimo vetänyt överit paikkamakuuharjoituksissa, yrittänyt liian kauan ja Roki on lähtenyt lätkimään. Nyt koira oli jo tosi väsynyt treenistä ja makasi erinomaisesti, vaikka liikuimme esteiden kanssa ympärillä. Makasi varmaan pari minuuttia todella hienosti, oli tietoinen ympäristöstä mutta pysyi! Vautsivau! :)

Tokokurssin päätös

2011-06-21T21:25:00.004+03:00

Tänään oli viimeiset Hannan tokotreenit tältä erää. Sen kunniaksi läpikäytiin alokasluokan liikkeet läpi. Paljon on tekemistä vielä, mutta paljon meni ihan kivastikin. Tuosta saatiin nyt ideoita omatoimitreeniä varten ja runsaat kehoitukset tehdä myös muuta kuin pelkkiä alo-liikkeitä. Mistä olen täysin samaa mieltä, tylsäksi muuten muuttuu.

Seuraamisessa on vielä paljon tekemistä, jatkuvalla nakkikontaktilla kuitenkin selvittiin sekä hihnalla että hihnatta seuraamisesta. Tuo kontakti karkailee, kun on häiriötä ympärillä. Täällä kotona sisällä Roki on tosi innoissaan tekemässä pelkkää peruasentoa ja seuraamista, se suorastaan pompahtelee paikalleen. Kentällä evvk. Eli kontaktiharjoitusta ja palkkaa 'seuraa'-komennolla. Seuraamisen pitää olla kivaa, ja 'seuraa'-komennon positiivinen kommentti, jolla palkkaa.

Liikkeestä maahanmeno oli ältsin hieno! Tämä on kyllä varma ja selkeä liike. Aloituskontaktin pitää vaan olla hyvä. Muistettava, että sanoessani VALMIS, on oltava koiraan kontakti!

Luoksetulo oli tällä kertaa ihan kiva ja Roki tuli eteen istumaan kohtalaisella draivilla ja kohtalaisen vähällä kyttäämisellä, vaikka emäntä sotki käskyt. Tähän liittyen on muistettava: eri käsky koiran jättöön luoksetuloa tms. varten kuin paikkamakuussa. Paikkamakuuseen vaihdetaan käsky, koska tilanne on niin selkeästi erilainen, kuin muut odottamistilanteet. Luoksetulon jättöön tai muuhun paikallapysymiseen käytössä edelleen 'odota', paikkamakuuseen nyt sitten tästälähin vaikkapa 'vänta' (Hannan ehdotus). :D

Liikkeestä stoppi oli ihan karsea. Kyllä sen arvasinkin. Ensinnä taaskaan ei seuraamisen kontakti ollut hyvä ja liikkeellelähtökin aika hirveä. Jättö ei onnistunut ollenkaan, Roki jäi hiippailemaan perään eikä tiennyt kai mitä pitäisi tehdä. Itse en myöskään reagoi siihen tarpeeksi nopeasti. On opittava nyt vaan antamaan palautetta pian, että eihän höpö tuollainen peli vetele! Käytän ihme kaksoiskäskyä 'seis' 'odota'. Eli tuossakin tilanteessa, mikäli liike ei pysähdy 'seis'-käskyllä, 'odota'-toimii. Hannan mielestä kannattaa käyttää sitkeästi vaan 'seissiä' ja jättää sitä odotattamista vähemmälle. Käsimerkkiä tyrkytän tuohon myös vielä.

Hyppy meni oikein kivasti. Mulle selvisi nyt vasta sekin, ettei koiran loppuasennon suunnalla ole väliä, kunhan se vaan pysähtyy. Tuossakin tilanteessa 'seis'-käskyllä mennään ja 'odota'-käskyä vähemmälle.

Paikkamakuu on siis alo-luokan koesuorituksessa 2 min ja ohjaaja on noin 20 metrin päästä koirasta kasvot koiraan päin. Hannan mukaan koiraan ei kannata katsoa suoraan, muutenkin olla tosi rennosti, ettei viritytä koiraa. Paikkamakuuta ei nyt tänään tehty.

Vauhti teki ruutua ja hyppyä, kun me Rokin kanssa taas vedettiin tuo alo-luokka läpi. Hypyssä pelasivat samaa peliä, mistä meillä viimeksi oli puhetta, eli hyppyytetään koira esteen yli ja teetetään sille vaikka istumista ja maahanmenoa esteen toisella puolella, jonka jälkeen kutsutaan takaisin. Lisäksi myös hyppynoutoa. Kaukoihin saatiin myös neuvoja, kaukojumppaa pitäisi aloitella sillä tavalla, että ihan pitämällä näytetään takajalan oikea paikka, jonka pitää pysyä vaikka asento vaihtuu. Ensin olemalla koiran sivulla, sitten siitä vähitellen eteen siirtyen.

Oli puhetta Vauhdin emännän kanssa, että otetaan muutama treeni yhdessä vielä kesän aikana ja hingutaan sitten taas kurssille ensi syksynä, kun Hanna aloittelee taas ryhmiä.

Treenin jälkeen käytin Rokin vielä Köhniö-järvessä uimassa. Roki jaksaa hyvin ja pitkään ja on ihan innoissaan kepin noutamisesta järvestä.

Heinäkuun puoliväliin olen ilmoittanut Rokin Ouluun kv-näyttelyyn portugalilaiselle tuomarille. Ilmoitin myös Birgitan Saran, joka lähtee myös Nooran esitettäväksi. Huomenna olisikin tarkoitus käväistä Saviolla Nooran kanssa ja testata näyttelytemput Saran kanssa. Varmaan käydään lenkilläkin, jos on hyvä ilma. Sitten me suunnataan Suolahteen ja juhannuksen viettoon!

Herajärven kierros Kolilla

2011-06-20T17:52:00.013+03:00

Tulipahan sitten testattua vaelluskunto ja samalla myös retkeily koiran kanssa. Yhteenvetona todettakoon, että uudestaankin kyllä kelpaa Rokin kanssa lähteä. Ongelmia oli lähinnä hihnassa kulkemisen, ylläri, ja pienen tottelemattomuuden kanssa. Telttailu sujui aivan loistavasti. Roki kulki vaelluksen joustavassa liinassa, joka oli kiinnitetty juoksuvyöhön. Lähinnä Ville kuljetti koiraa. Leiripaikoilla pidettiin koiraa myös jonkin verran irti ja sehän ei kauas irtoa, vaan pysyy lauman lähellä. Paimenkoiran elkeet itseasiassa hankaloitti hihnassa liikkumista, koska Rokin piti jatkuvasti tsekkailla, ovatko kaikki neljä ihmistä matkassa. Matkassa oli siis meidän lisäksi myös toinen pariskunta hyviä kavereita.

Maasto yllätti vaativuudellaan, lähes jatkuvaa nousua ja laskua kallionlaitaa ja juurakkoista kivikkopolkua pitkin. Aluetta koskevissa infoissa oli ilmaistu huolenaiheena maaston rapautuminen ja eroosio ja tämän takia retkeilijöitä kehotettiin pysymään merkityillä poluilla. Huoli oli mielestäni erittäin aiheellinen ja tämän takia ihmeteltiinkin, miksi suosittua retkeilyreittiä ei ole sen kummemmin rakennettu. Muutama portaikko pahoihin paikkoihin ja lahoamispisteissä olevien pitkosten kasaaminen helpottaisi niin liikkumista kuin suojaisi myös maastoa.

16.6. torstai
Startattiin kello viisi aamulla liikenteeseen. Perillä Kolilla oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ja kauppareissulla varustautuneina yhdentoista jälkeen. Ukko-Kolin luontokeskukselta päästiin siis puolilta päivin aloittamaan vaellus.

Upeita kansallismaisemia oli nähtävissä heti matkan alusta lähtien. Järvistä, saarista, kallioista ja metsästä nautittiin pitkin reissua näköalapaikoilla, mistä luonnollisesti seurasi paljon ylös-alas -menoa jatkuvasti.

Ekalle päivälle oltiin laskeskeltu noin kymppikilsa taivalta ja leppoisalla tahdilla sitä taitettiin, kiirusta ei ollut. Oltiin kuultu, että alueen juomavesitilanne on kohtalaisen heikko, mikä pitikin paikkansa. Veden keittäminen juomatarkoitukseen ei huvittanut yhtään ja toisaalta, myöskään järvivettä ei ollut liian hyvin tarjolla siihen tarkoitukseen.

Pysähdyttiin pari kertaa matkan aikana vähän pitemmiksi tauoiksi, jotta sai kengät heitettyä jalasta hetkeksi. Rokia ei matka vielä painanut, vaan olisi jaksanut vaikka kuinka vielä rallata kepin kanssa. Kun ihmisistä ei piisannut leikkiseuraa, Roki tyytyi pureksimaan keppiä ja uimaan joessa. Edellisestä seurasi monta oksennusta, Roki ei ole vieläkään oppinut, että kaluttu puunsilppu tulee siitä puolen tunnin päästä oksulla ulos. Uimista Roki harrasti aina tilaisuuden tullen, ekan joen taukopaikalla se yllätti myös kiipeämällä vedestä puolen metrin korkeudella olevalle sillalle.

Ennen yöpymispaikaksi valitsemaamme Ryläyksen kotaa löytyi lähde, josta saimme juoma- ja keittovedet. Kiersimme siis Herajärven kierrosta vastapäivään eli aloitimme taipaleen järven länsipuolta pitkin. Ryläys oli vaara, jonne päästiin järkyttävän pitkällä yhtäjaksoisella ja jyrkällä nousulla. Meinasi kyllä usko siinä loppua kesken. Kota oli hienolla paikalla ja ruokatauon jälkeen jaksettiin vielä Villen kanssa huonen arpaonnen kohdatessa lähteä takaisin alas lähteelle tankkaamaan pullot vielä seuraavaa päivää varten. Roki jäi kaveriemme kanssa Ryläykselle odottamaan.

Illalla tsekattiin vielä ihan Ryläyksen laki ja siellä oleva lintutorni. Maisemat jälleen upeat eikä Rokilla paljon päätä pakottanut jylhillä kallioilla. Itseä sen sijaan hirvitti enemmänkin koiran rohkea liikuskelu kalliomaisemissa.

Ensimmäinen yö nukuttiin autiokodassa Ryläyksen nuotiopaikalla. Leveillä lavereilla nukutti hyvin ja myös Roki nukkui rauhallisesti, mitä nyt muutaman kerran yön aikana kävi pussailemassa kaikki ihmiset. Itse varauduin korvatulpilla, joista olikin iso apu, koska tapanani on vieraassa paikassa tosi paljon kuulostella Rokin liikkeitä. Ville kävi ulkosalla yöllä ja havaitsi suon laidasta kovaa rytinää ja liikettä. Roki ei tähän reagoinut, mutta Ville arveli hirveksi. Seuraavana päivänä kuultiin, että alueella on tehty myös karhuhavaintoja eikä olisi ollut tuossakaan tilanteessa yhtään mahdotonta.

17.6. perjantai
Aamulla jatkettiin kohti Kiviniemeä, joka aiemmin oli Herajärven kierroksen eteläisin piste. Nyt järven eteläpään lahden olisi päässyt kiertämään reittiä pitkin kokonaan, mutta siitä olisi tullut 20 kilometriä lisätaivalta ja meidän suunnitelmaan kuuluikin nyt ylittää järvi Kiviniemen kohdalla olevien salmien ylitse menevällä lautalla ja sillalla.

Toisen päivän maasto Herajärven länsirannalla jatkui erittäin jyrkkäpiirteisenä ja raskaana.

Kiviniemessä olimme puolilta päivin ja pidimmekin oikein hyvänlaisen breikin siellä. Kiviniemessä on matkailutila ja sen nurmikolla istuttiin taukoa. Vettä oli saatavissa ja astiatkin tiskattiin. Taidettiin auringonpaisteessa vähän torkahtaakin. Roki päätyi lopulta tolppaan kiinni, vaikka lupa irtipitämiseenkin saatiin. Tämä sen jälkeen, kun irtipidetty Roki oli käynyt ensin vetämässä isäntäväen kissan safkat portailta ja kaatanut meidän trangian.

Tässä vaiheessa myös Roki alkoi tajuta, että silloin kun pidetäään taukoa, kannattaa oikeasti vaikka ottaa tirsat eikä höntyillä ympäriinsä.

Kiviniemestä lähtiessämme paikan isäntä varoitti käärmeistä. Eikä aiheetta, koska heti kohta seuraavaa niittyä ylittäessämme polulla luikerteli noin 30-senttinen kyy. Tulipahan taas aiheellinen varoitus siitä, miksi kannattaa tietynnäköisillä paikoilla pysytellä tiiviisti poluilla. Eipä päästetty Rokia harhailemaan polulta yhtään puskaan niitty- tai hakkuu-aukeilla.

Ylitimme sitten salmen lautalla, jota kiskottiin itse liikkeelle vaijereiden avulla. Rokia ei hirvitä mitkään uudet kokemukset, alustat tai paikat. Lautallekin meni reippaasti ja päivysti siinä niin kauan, että päästiin yli. On sillä hyvät hermot ja pääkoppa kunnossa, helppo koira kaikissa uusissa tilanteissa! Toinen salmi ylitettiin sitten siltaa pitkin.

Tällä kertaa sitten kaverit kävivät hakemassa vettä läheisestä kaivosta, jonne tuli muutaman sadan metrin pisto polulta. Me odoteltiin sen aikaa polkujen risteyksessä ja vahdittiin rinkkoja. Itikoita tuolla oli aika järkyttävät määrät, meinasi vähän hermoon itellä ottaa. Rokia ei kuitenkaan kauheasti häirinnyt, kyllä sillä silmänympärykset oli syötynä, mutta ei riesaksi asti. Ja kun ötökkä oli lähinnä hyttystä, ei mäkärää, selvittiin vähän helpommalla. Meitä oli varoitettu tuosta Seppälän tilan kaivosta, että viime kesänä veden laatu ei olisi ollut hääppöistä. Nyt ei kuitenkaan mietitty sitä ja ainakin maultaan vesi oli kylmää ja raikasta. Eikä menneet mahat sekaisin.

Kiviniemeä edeltävä Herajärven länsipuoli oli se jyrkempi ja rankempi puoli. Tasaisia pätkiä ei oikeastaan ollut ollenkaan. Matka eteni vähän jouhevammin järven itäpuolella ja jätettiin tuolta perjantai-illalta tarkoituksella pisto Vesivaaralle tekemättä, vaikka paikkaa oli hienoksi näkymiltään kehuttu. Matkaa kertyi perjantaille noin 20 kilometriä jo sinälläänkin.

Leiriytymään päädyttiin Ylä-Murhin telttapaikalle. Polku kulki järven pohjoisosissa Kolin kansallispuistoalueella eikä siellä olisikaan saanut telttailla kuin merkityillä paikoilla. Ylä-Murhi oli entistä laidunaluetta, muutama aitta ja riukuaita piti perinnemaisemaa yllä. Kun sinne päästiin joskus seitsemän jälkeen, satoi jonkin verran vettä. Laitettiin teltat pystyyn ja alettiin ruuanlaittoon. Paikalla leiriytyi myös toinen porukka, kaksi samanikäistä pariskuntaa hekin. Sieltä löytyi samantien myös bortsunomistajat, Nice Try -kasvatti kuulemma kotona. Hauskoja yhteensattumia :).

Telttayö meni ihan mahtavasti. Tämähän nyt oli se, mitä etukäteen jänskättiin. Ettei teltassa nukkumisesta tulisi kellään yhtään mitään. Mutta kun viimein vetäydyttiin yöpuulle ja Roki tuli telttaan ensi kertaa elämässään, se käpertyi viltin päälle ja alkoi unille. Ja nukkui siinä koko yön. Kun aamulla heräiltiin, se könysi meidän väliin lällyteltäväksi. Mutta aivan selvästi matka ja ulkoilu väsytti jo koiraakin kunnolla ja uni maittoi.

18.6. lauantai
Vika päivä oli selvästi sateisin. Kaksi ekaa oltiin säätiedotuksista huolimatta päästy menemään kohtalaisen aurinkoisessa ja lämpöisessä, oikeastaan tosi hienossa kelissä. Yöllä kuitenkaan ei tullut vettä juurikaan ja säilyttiin teltassa kuivina, vaikka tiedossa olikin, että meitin retkeilyteltasta löytyy pienoisia reikiä. Tulevaisuuden hankintalistalta löytyy kyllä telttakin... Vettä tuli sitten tasaiseen tahtiin ripottelemalla. Noin kymppikilsa oli matkaa jäljellä ja se taittui kohtalaisen hyvää tahtia helpommassa maastossa. Jätimme jälleen pari komeaa kohdetta väliin, ei vain virtaa ollut ja toisaalta sääkään ei oikein suosinut maiseman katselua. Matkan varrelta olisi löytynyt Pirunkirkko ja Mäkrävaara. Pidettiin muutama breikki matkan varrella ja edettiin sopivaa vauhtia.

Ikolanaholta löytyi vielä kaivo ja hyvää juomakelpoista vettä, joten päätimme siellä noin kolme kilometriä ennen Ukko-Kolia vielä kokata lounaan. Eväitähän matkassa oli reilusti, olimme viisastuneet parin vuoden takaisesta Kevon reissusta, jossa vähän oltiin niukemmilla ruuilla matkassa. Pidettiin sitten vielä reilu tauko ja syötiin hyvin. Tästä jatkettiin sitten lopulta takaisin Luontokeskus Ukon parkkipaikalle ja autolle, ja olisiko ajoitus parempi voinut olla - aivan kauhea kaatosade alkoi ensimmäistä kertaa koko reissulla juuri silloin, kun avattiin auton ovet.

Tosi hieno reissu oli ja seura mitä parhainta, yhteistyö ja ajoitus toimi, mikä on aika tärkeää tuollaisella reissulla, varsinkin jos pitempään matkattaisiin. Ennen ei oltukaan tuolla kokoonpanolla vaeltamassa oltu. Hulvattomat jutut piristivät myös matkaa ja jotenkin positiivista pilkettä sai myös Rokista, joka kieltämättä on aika huvittava sälli. Hihnassa kulkemisessa oli oikeastaan ainoat vaikeudet, mitä sen kanssa matkassa tuli. Itse totesin kuntoni melko paskaksi ja muutamassa mäessä tuntui kyllä kamalalta. Mutta plussan puolelle reissu kyllä kääntyi huomioiden sen, että jalassa oli lähtöä edeltävänä päivänä ostetut kengät ja selässä myös ensi kertaa uusi rinkka kunnon vaelluksella. Varusteet eivät kyllä pettäneet, mutta aikansa otti, ennen kuin sai säädettyä rinkan välitykset sopiviksi. Samoin jalat säilyivät ilman rakkoja, mutta varret kyllä vaativat vähän nöyrtymistä, nilkkoihin otti ja painoi aikalailla.

Kun päästiin kotiin, Roki veteli sikeitä lähes 24 tuntia yhtä soittoa. Söi ja kävi pienillä lenkeillä välissä. Vielä tänäänkin Roki on ollut sisätiloissa tosi rauhallinen, mutta metsässä löytyi jo kaverista virtaa, heittelin narupalloa ja tehtiin yksi nakkiruutu. Nyt jostain niitä ohjeita tuon jäljen treenaamiseen nakkiruudusta eteenpäin, hyvin Roki työskentelee ruudussa!

Hieno kokemus oli, toivottavasti päästään vielä Lappiin reissuun loppukesästä!

Tokoa kouluttajan johdolla

2011-06-14T21:54:00.003+03:00

Hannan tokotreeneissä oltiin tänään. Oli kivaa ja Roki oli toooooosi pätevänä! Nauratti myös sivustakatsojia temppuilulla. Jokin liike ei onnistunut ollenkaan mun käskytyksellä, ite kämmin tai Roki ei tajunnut. Kun sitten sain Hannalta lisäohjeita, Roki kävi hyppäämässä esteen tai juoksi pönöttämään keskelle ruutua, että mitä te oikein siellä höpisette, osaan nämä aivan mainiosti... On se aika kettu :). Tässäpä vähän muistiinpanoja tulevia treenejä varten.

Ruutu: Saatiin paljon kehuja tekemisestä, Roki olikin varma ruudun kanssa. Lähetykset läheltä ja kaukaa, 'ruutu'-komennolla. Lähetyksiä myös jättäen koira seisomaan eri sivuille tai ruudun reunaan, itse lähettäessä kuitenkin aina samalla paikalla seisten. Kosketusalustaa pois ruudusta vähitellen, voi piirtää rinkulan ruutuun merkiksi. 'Seis'-komento oikea-aikaisesti, ei saa palkata väärästä paikasta/asennosta. Palkkaukseen voi käyttää myös lelua, vaihtelevasti. Lelu pitää jaksaa heittää kaukaakin ruutuun :D. Rokin pitää pysähtyä ruutuun kunnolla, annetaan vaikka kaksi käskyä.

Nouto: Edelleenkin tehdään vaiheittain. Roki näytti kyllä tosi taitavaa osaamista ja intoa. Sain kehuja hyvin tehdystä pohjatyöstä ja hyvästä suhteesta koiran kanssa. Heitettävä kapula paljon pitemmälle. Palkkaus takaisintuontivaiheessa vauhdista. Roki ennakoi välillä ja sylkee tosi ajoissa kapulan jo pois, mutta ei saa odottaa niinkään kauan, että Roki pysähtyisi kapula suussa. Täytyy jotenkin vaan saada lennosta palkka jälleen oikea-aikaisesti. Lisäksi Hanna suositteli, että tehdään iloista vauhtinoutoa lelulla. Tämähän ei ole mikään ongelma, jokaikinen päivä melkein sitä pelataan :).

Noudon luovutusta tehtiin erikseen. Pakkoluovutusta pitäisi treenata myös. Koira istumaan selkä nurkkaanpäin ja pieni kapula suuhun. Rokin pitää pitää kapulaa paikallaan suussa, ei saa pureksia tai lillutella kielellä. Voi pitää kuonosta kiinni. Alussa pikkuhetki rauhallisena riittää, palkka nakilla heti. Jos tekee noutokapulalla edessä istumisesta, pitää antaa kapula koiralle kuonon korkeudelta.

Hyppy: Pitkästä aikaa! Ei varmaan olla talven jälkeen toko-hyppyä tehty, vaikka naapurista saatiin este lahjoituksena. Käskysanana on 'este' erotukseksi agilityn hypystä. Tehtiin niin, että Hanna seisoi toisella puolella ja minä toisella. Roki meni aika hyvin esteen yli, pari kertaa yritti kiertää. Voidaan treenata laittamalla namikupit palkkausta varten molemmin puolin estettä. Hypyn jälkeen olevaa namikuppia voi pikkuhiljaa siirtää sivummaksi, kun hypyn suorittaminen alkaa varmistua. Treenata kannattaa myös niin, että hyppyyttää Rokin toiselle puolen ja sitten teettää temppuja sillä ollen itse toisella puolella hyppyä. Sitten hypyn yli takaisin. Tärkeää muistaa: Ei saa vapauttaa koiraa tulemaan hypyn jälkeen takaisin esteen sivulta. Aina joko palkkaus viemällä nami koiralle, kun koira odottaa hypyn jälkeen tai palkkaus, kun koira on tullut hypyn yli takaisin.

Myös hyppynouto lelulla onnistui mainiosti. Tätä Hanna kokeili huvikseen - no problem!

Seuraaminen: Tähän ei Rokilla enää riittänyt kärsivällisyyttä, normaali tekemisen vire puuttui. En saanut kunnolla kontaktia. En jaksa kuvailla suoritusta, siitä ei juuri ole kerrottavaa. Ohjeena tuli jatkaa imutusta, lyhyitä matkoja, auton kiertämistä ja seinänvierustoja. Lisäksi voi pitää lelua kainalossa ja palkata ylhäältä päin. On kuulemma ihan terveellistä nuorelle urokselle päästä joskus luvan kanssa ryysimään päälle, tämä siis, kun palkkaa lelulla ylhäältä niin, että koira saa itse napata lelun.

Nyt seuraava ohjattu koulutus on jo ensi viikolla. Vähän typerää, koska me ollaan nyt puolet ajasta vielä reissussa. Täytyy katsoa, pitäisikö sitä siirtää.

Hellettä ja kesäsuunnitelmia

2011-06-10T11:12:00.004+03:00

Alkoipas loma nyt kertakaikkisen upeilla säillä! Nyt on viikon verran kohta ollut helteistä kesäkeliä. Ilmeisesti alkuviikosta viilenee. Sikäli hyvä, että Rokin kanssa pääsee sitten treenailemaan. Nyt on poika ollut aika reporanka, kuuma sää verottaa. Pitempi lenkki on voitu tehdä vasta illalla ja treenaaminen on ollut vähissä. Lisäksi itikkakausi on käynnistynyt todenteolla ja mäkäräisistä on sekä itselle että Rokille aikalailla kiusaa. Mahanalus ja silmäkulmat on koiralla syötyinä. Onneksi ei nuo puremajäljet tunnu juuri kiusaavan Rokia, se ei hankaa niitä eli ne eivät varmaan juuri kutia.

Toissailtana käväistiin mökillä. Paikka on metsän keskellä järven rannassa ja arvata saattaa, että siellä niitä ötököitä piisasi. Roki kuitenkin oli aivan onnessaan järvestä ja kävi pulahtamassa monta kertaa uimassa sekä kepin perässä että omin päin. Virkistyi siitä silmin nähden ja sai hurjia hepulikohtauksia, jotka pistivät koiran rallaamaan mökin ympäri ihan pöllönä.

Kotona onneksi on viileää alakerrassa. Varsinkin eteisen laattalattia on Rokille mieluisa, kuten viime kesältäkin muistettiin.

Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Kolille kolmeksi päiväksi vaeltamaan. Itikat kyllä huolettaa minua, enemmän tosin itseni kuin Rokin takia. Mulla ei hermo meinaa kestää ininää ja ötökkäpilveä ympärillä. Ihan menee järki niiden kanssa, vaikka siis mitään kummempia allergiaoireita niistä ei tule. Ennemmin vaan ei pää kestä. Toivotaan ensi viikolla vähän ilman viilenemistä ja tuulisempaa keliä, niin olisi vähän helpompaa. Mulla on varusteetkin vähän niin ja näin kunnossa. Rinkka on kyllä uusi ja hyvä, mutta kengät kappaleina ja nekin ovat vain Salomonin retkeilykengät, eivät kunnon vaellusjalkineet. Gore-kalvo ainakin on mennyttä ja ne kastuvat läpi, jos on märkää. Saa nähdä, vieläkö ostaisin koeajoon uudet kengät ensi viikolle. Onpahan sitten vaan jalat paskana, jos uusilla kengillä lähtee saman tien rinkka selässä päiväreissuille.

Tuleepahan testattua myös Roki ja telttailu. Vähän jännittää, saako itse nukuttua reissussa ollenkaan, jos koira on kovin levoton. Korvatulpat ainakin on ihan pakollinen setti itselle. Meillä on onneksi ihan tilava kolmen hengen teltta, jossa koirakin varmasti menee. Luulisi Rokia väsyttävän, jos pitkät päivät ilman varsinaisia nukkumataukoja kuljetaan. Mutta uudet tilanteet tietysti ovat aina vähän outoja. Koli on kansallispuistoaluetta ja koira tulee pitää kytkettynä. Eli ihan hurjaa höntyämistä ei ole luvassa. Kiinostavaa testata joka tapauksessa!

Tämä vaellusharrastus on kyllä meihin pienen kipinän sytyttänyt ja Lappi houkuttaa vielä loppukesästä. Kaksi vuotta sitten valloitettiin Utsjoella Kevon kanjoni ja haaveissa siintelee vielä jonain päivänä Kebnekaise. Viime kesänä jäi pitempi vaellus väliin, mutta tehtiin Lapin rundilla kuitenkin muutama päiväretki Saana-tunturilla ja Ylläksellä. Tälle loppukesälle suunniteltiin jälleen Utsjokea, mutta tällä kertaa itäosia eli Sevettijärvi-Pulmanki -reittiä.

Iltapuhteella

2011-06-06T22:18:00.003+03:00

ISÄNTÄ: Nousee nojatuolista. "Pitäsköhän toi koira ruokkia?"
EMÄNTÄ: "Mmmmmhh kai sen vois."
ISÄNTÄ: Lässyttäen, "Olitkohan itkän puupelolla nälkä? Onko nälkä? Haluisko pupelo luokaa?"
ROKI: Häntää heiluttaen, läähättää.

Isäntä kömpii keittiöön ja laittaa nappulat kuppiin.

Palaa istumaan nojatuoliin, kunhan on ensin paahtanut itselleen leipää ja napannut sipsipussin kylkiäiseksi. Hakee vielä unohtuneen tee-mukin.

15 min myöhemmin.

ROKI: Hengittää raskaasti ulos. Hengitys vinkuu.
EMÄNTÄ: "Annoiksä Rokille ruokaa?"
ISÄNTÄ: Silmät tiiviisti tietsikan ruudussa. "Joo." Nostaa katseen kohti eteistä. "Roki, vapaa!"

Meitin koira alkaa nätisti hanskata paikkamakuuta :D.

Toko-treenejä

2011-06-03T19:14:00.002+03:00

Kaiken koulutohinan keskellä on vähän tokoilu päässyt unohtumaan. Nyt on ollut ohjatuista treeneistäkin tosi pitkä tauko, seuraavat taitaakin olla vasta parin viikon päästä ja edellisistä on aikaa. Nyt kuitenkin parina iltana on ehditty ihan tuohon viereiselle pihakentälle vähän touhuamaan. Olen pyrkinyt nyt etukäteen suunnittelemaan, mitä tehdään ja minkä verran. Toimii ihan hyvin, eikä epäonnistumisia väsymisen takia tule juurikaan.

Parit treenit ollaan nyt tehty niin, että sidon Rokin tolppaan kiinni siksi aikaa, kun valmistelen paikkoja. Roki tekee sinä aikana paikkamakuun ja toisen sitten treenin lopuksi, kun keräilen kamoja. Toiminut aivan loistavasti! Roki jaksaa katsella hyvin ja rauhassa, kun touhuan. Pientä häiriötäkin aina saadaan, koska pihatie kulkee ihan vierestä ja toisella puolella on isomman tien risteys.

Vihdoinkin sain hankittua jonkinlaista pyykkinarua ruutunaruksi ja jopa löysin pienet merkkitötteröt kulmiksi. Olen vienyt kosketusalustan ruutuun ja tehnyt sekä ruudun vierestä, että kauempaa lähetyksiä. Roki menee alustalle aivan mainiosti myös ´ruutuun´-käskyllä. Olen lähettänyt koiraa eri sivuilta, jotta hahmottaisi itse ruudunkin. Kunnianhimo tässä meni viimeksi pykälän liian pitkälle. Olen nimittäin aina lopuksi ottanut yhtä suoritusta varten kosketusalustan pois ruudusta, ja Roki on silti löytänyt paikan tosi hienosti! Eilen sitten päätin ottaa alustan pois ja lähetinkin Rokin ruutuun eri sivulta, mistä suurin osa toistoista oli tehty. No koira juoksi ruudun ympäri vaan rinkiä, kun ei tajunnut mihin pitäisi mennä... Askel taaksepäin siis, muistutus emännälle, ettei intoile liikaa :).

Nouto on parantunut ihan hurjasti myös. Ostin siis jo aiemmin keväällä isomman kapulan ja se oli aluksi outo. Lisäksi Hannan ohjeiden mukaan pilkottiin nouto kolmeen osaan ja pääasiassa ollaankin treenattu noissa palasissa. Roki odottaa erittäin hyvin heiton ajan. Palkkaan siitä. Sitten lähetän Rokin noutamaan ja kun se tulee vauhdilla kapula suussa luo, nakkaan menosuuntaan lelun. Ihan erikseen on sitten tehty noudon luovutusta, yleensä niin, että lasken kapulan Rokin nenän alle, peruutan pari askelta ja Roki tuo kapulan siltä etäisyydeltä. Roki tekee luovutuksen eteen, koska pk-lajit edelleen siintää myös mielessä ja siellä tottistellessa kapula pitää luovuttaa eteen. Nämä vaiheet sujuvat nyt kyllä tosi kivasti!

Ollaan tehty myös luoksetuloja teemalla iloinen ilme. Kyttäys onkin vähentynyt, kun lelulla palkkaaminen lopetettiin. Vieläkin usein vapautan koiran kehuilla heti lähdön jälkeen, mikä lisää riemukkuutta luoksetulossa edelleen. Palkkauksen teen vaihtelevasti joko mennen kyykkyyn ja kääntäen selän koiralle tai välillä myös otan ihan loppuun asti istumaan eteen. Jälkimmäistä kuitenkin vain, jos fiilis on ollut hyvä ensin muissa suorituksissa.

Ohjelmassa on ollut myös seuraaminen ja namipelit. Seuruuta olen nyt tehnyt ainoastaan ja vain jatkuvalla imutuksella ja korkeintaan viittä askelta kerrallaan. Käännöksiä ollaan kyllä tehty. Välillä seuruutan seinän tai auton vierustalla. Itsekin olen käynyt nyt kätevämmäksi nakin pitäjäksi ja koira kulkee mielestäni kohtuu suoraan sivulla. Joka kerta tehdään myös muutama hanurinkäyttöharjoitus eli Roki joutuu hakemaan perusasentoa välillä myös peruuttaen tai kääntyen ja peruuttaen.

Onpas ollut nyt hauskaa tuo tokoilukin! Ja hauskemmaksi edelleen muuttuu huomenna, kun LOMA ALKAA! Kymmenen viikkoa lomaa (tai mun tapauksessa työttömyyttä) sitten edessä. Huomiseksi härdellipäiväksi Roki menee Tiinalle ja Jannelle hoitolapseksi. Vien sen aamulla työmatkalta Liepeelle. Ja aivan varmasti käyn samalla kurkkaamassa pienen mustavalkoisen, Piika-pennelin :).

Koiran buuttaaminen

2011-05-29T21:22:00.004+03:00

Tänään päästiin verestämään agilityä. Olipas opettavainen keikka ja hetki menee nyt tätä pureskellessa. Kesän aikana olisi tarkoitus nyt saada harrastusta eteenpäin. Ensimmäinen asia on kuitenkin minun ja Rokin yhteistyön parantaminen ja kontaktin löytyminen. Tänään otettiin kerran kunnolla yhteen ja tehokas ratkaisu löytyi vanhasta tutustua Bliw-saippuaputelista.

Välillä kontaktia Rokiin on tosi vaikea saada, mikäli se päättää alkaa haistelemaan tai katselemaan ympäristöä. Parhaimmillaan se taas napottaa innoissaan tai on intensiivisesti nakin perään. Se on kuitenkin auttamaton räksyttäjä, jos ohjeet eivät tule riittävän rivakasti ja toimintaa ei ole. Silloin tulee pattitilanne - en saa käskyä annettua, koska koira ei rauhoitu/keskity ja koira ei keskity, koska ei pääse tekemään mitään. Pakko kokeilla välillä, saako Rokin komentamalla lopettamaan louskutuksen. No, ei saa. Ja lisäksi omat kierrokset kasvaa, mikä pahentaa tilannetta.

Tiina piti liinasta kiinni, kun yritin saada Rokin istumaan hypyn eteen odottamaan käskyä. Kun olin noin kymmenen kertaa yrittänyt jättää koiran ja siirtyä hypyn toiselle puolelle ja Roki oli joka kertaa noussut perään ja huusi kuin hinaaja, olin jo pikkuisen kireänä ja koulutustapa oli ah-töistäkin-tuttu "huudan vain kovempaa kuin penska, jotta viesti menee perille"... Päätin hakea vanhan tutun vesiruiskausputelin, yksi ruikkaus Rokin naamaan ja viretila muuttui saman tien. Sitten sitä jaksettiin taas odottaa nätisti ja hienosti. Se on kyllä ihme, miten tuo toimii. Ja mitenkään siis Roki ei paineistu pullosta tai ruikkauksesta, se vaan unohtaa, mitä oli tekemässä ja nollaa itsensä. Siis koiran buuttaus. On tässä opettelemista...

Mutta saatiin me jotain tehtyäkin. Ansku suunnitteli meille helpon radan, jossa ohjasin koko ajan koiraa samalta puolelta. Hyppy, suora putki, toinen suora putki, hyppy, puomi, hyppy ja putki. Ohjaaminen parani jo heti toisella yrittämällä, kun sain ajatusta vähän mukaan. Liikun tosi herkästi kumarassa, jos en ajattele. Ajoituskin vähän parani, ensin olin auttamattomasti käskyissä myöhässä. Oli kivaa ja Roki yllättävän hyvin mukana ja kuulolla. Tehtiin myös valssikäännöstä putkelta hyppyyn. Saatiin pari sinnepäin suoritusta, itse en vaan taaskaan ollut tarpeeksi rauhallinen, jolloin unohtuu se varsinainen koiran ohjaaminen, teen vain sinnepäin ja liialla kiireellä.

Haettiin myös puomin alastulon kontaktia. Käskysanoja pitää vielä miettiä, mutta nyt olisi tarkoitus pysäyttää koira alastulokontaktille nakin ja alustan avulla istumaan puomille etukäpälät maassa. Pysäytyksestä pitäisi saada varma. Näin ainakin homman nimen käsitin ja tätä pitäisi sitten kotonakin treenata.

Kepit vetäistiin myös pariin kertaan. Kivasti Roki muisti aiemmin opitun ja pujotteli (ainakin mun mielestä) kerrassaan hienosti. Ohjaukseen sain jälleen neuvoja, samoin aloitukseen ja lähestymiseen eri kulmista.

Tässä on tosiaan paljon sulateltavaa, tuli vaan jälleen kerran sellainen olo, että mulla on liian iso kädellinen tuossa koirassa ja olen ihan pihalla siitä, miten Rokin kanssa pitäisi toimia missäkin tilanteessa. Lähinnä siis ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä noin lupaavalle koiralle. Ihan liikaa mietin, mitä toiset ajattelee meidän tekemisestä. Neuvoja tulee viideltätoista eri suunnalta kaikkien eri kokemusten rintaäänillä, enkä aina osaa arvioida, mikä on meidän kannalta parasta ja mikä ei toimi. Pakko vaan kokeilla ja välillä menee sitten pieleen. Kun vaan osaisi olla johdonmukainen... Mun mielestä on niin ihanaa, kun homma välillä toimii hienosti, yhteistyö pelaa ja koiran into tekemiseen näkyy!

Koira tuli meille kuitenkin erityisesti perheenjäseneksi ja kaveriksi huomioiden tietysti samalla aktiivisen rodun tarpeet harrastuksien avulla. Sitten meillä tehokkaiden treenien jälkeen myös voidaankin ottaa koira kotona sohvalle kainaloiseksi ja lällytellä. Ei se ole niin vakavaa ;).

Näyttelyreissu Varkauteen

2011-05-28T20:32:00.004+03:00

Rokin näyttelyura jatkui tänään Varkauden kaikkien rotujen näyttelyssä. Päivä lupaili alusta alkaen vesikuuroja, mutta sadetta saatiin lopulta niskaan vasta kisakentällä. Onneksi oltiin sateenvarjoilla ja pressulla varauduttu, tosin jäi huomaamatta pieni kuoppa kentässä sillä kohtaa, mihin tällättiin meidän leiri. Kaatosateesta kehkeytyi älytön lätäkkö meidän kohtaan ja koirakin vettyi altapäin. Vähän oltiin surkeita ja kehät venyivät, kun tuomaritkaan eivät viitsineet kaatosateessa astua teltoistaan ulos. Onneksi sade oli kuuroluontoista ja saatiin tauon aikana leiri siirrettyä kauemmas lätäköstä.

Rokille hurjan suuri plussa tästä päivästä! Poika käyttäytyi todella hienosti sekä odotellessa että kehässä. Tällä kertaa antoi tuomarin käsitellä istuutumatta ja liikkuminen oli kaunista katseltavaa. Tuomari oli irlantilainen Michael Leonard, joka oli tarkka ja perusteellinen, erityisesti katsoi koirien liikkumista. Vaikutti tosi ystävälliseltä ja jutteli Rokille käsittelyn aikana. Tuomari sanoi Nooralle kehän jälkeen, että hieno koira on, mutta "needs time" :). Vielähän se on kovin keskeneräinen.

Kehässä oli 18 bortsua, junnu-uroksia 3. Yksi eli Amazeme Cosmic Time "Oiva" sai ERI:n ja oli samalla PU1 ja VSP. Roki oli JUN-EH. Arvostelukin kertoi Rokista ja tuomaristakin tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä näyttelykäynnillä: "Coat of good texture, well presented. Correct bite, exell(ent) temperament. Correct length of back. To be critical I´d like stro(nger) topline, more width between ears and sometimes carries tail too high. Moved a little close behind."

Ollaan tosi tyytyväisiä tähän keikkaan! Minähän ihan innostun tästä näyttelypuuhasta. Ja kun ei Rokin kanssa vielä oikein muihin kisoihin tai tapahtumiin voi lähteä, niin miksei sitten kahlailisi noita näyttelyitä. Paljon koiria ja ihmisiä ja katseltavaa. Samalla erittäin tervetullutta sosiaalistumista Rokille, rauhoittumisen opettelua ihmis- ja koiravilinässä. Nyt katsellaan vielä heinäkuulle joku näyttely ja sitten loppusyksyllä viimeistään Jyväskylän kv. Suurkiitos vielä Nooralle, joka on tehnyt paljon töitä Rokin kanssa ja homman onnistuminen näkyi jälleen tänään tosi hienosti!

Tässä viime viikonlopulta pari kuvaa Rokista, Tiina kuvasi Rokia yksivuotissynttäreiden hengessä.

Viime viikonloppuna muuten Roki rälläsi onnessaan Saviolla ison seurueen kanssa. Yhteensä kahdeksan koiran voimin lenkkeiltiin ja koirat pulahtivat myös uimassa. Rokille sekin edelleen mieluista puuhaa! Matkassa oli Rokin lisäksi Nita, Veki ja Sara. Suomenlapinkoirauros Pessi, malikat Ipi ja Aatu, käppänämummo Peppi ja Sero-seropi. Sakkia oli niin paljon, ettei kukaan jäänyt kenenkään silmätikuksi tai jalkoihin. Seuraavana aamuna jatkettiin vielä lenkkeilyä Anskun kanssa, Roki ja Aatu saivat painella menemään. Tuolloin sitten Aatu keskittyi pöllyyttämään Rokia, mutta Roki kyllä tosi hienosti passaa nuo tilanteet, eikä alkanut uhittelemaan yhtään!

Roki kokeili myös himppasen paimentamista Birgitan ja vuohien kanssa. Roki ei suoranaisesti pelännyt otuksia, mutta ei osoittanut mielenkiintoa, vähän sijaistekemistä eli paskansyöntiä keksi itselleen eli oli varmaan vähän hämmentynyt. Kuitenkin se seurasi jonkun verran Nitan ja Saran työskentelyä ja varsinkin aidan toiselta puolelta katseli kiinnostuneena. Joskus pitää vielä joku kurssi käydä, Rokilla on todella vahva silmä esim. leikissä. Samasta asiasta saattanee tulla ongelmia tokoilussa, kuten nyt on jo vaikkapa luoksetulon harjoittelussa havaittu.

Huomenna taidetaan päästä pitkästä aikaa agility-esteille! Kivaa!

Ai niin, Kimman jalanjälkiin on astunut uusi pieni neito. Saksasta Tiinan ja Birgitan yhteisomistukseen saapui keskiviikkona 10-viikkoinen tytteli Alice vom Skuddenhof. Pentu on Rokin serkkulikka. Kuvia voi käydä kurkkaamassa Pipipäät-blogista, jonne linkki tuolla sivussa! Onnittelut pentusesta!

Rokotuksilla

2011-05-21T10:27:00.002+03:00

Hulluja työviikkoja ovat nämä viimeiset. Tällä viikolla ainoastaan eilen pääsin lähtemään suoraan tuntien jälkeen, kaksi päivää meni ihan iltaan asti. Tietääpähän ainakin tehneensä loman edestä työtä - tiedoksi kaikille niille, joiden mielestä opettajan työpäivät ovat lyhyitä ja lomat ylimitotettuja! :D Olen ihan tajuttoman väsynyt, vaatii varmaan pari viikkoa rauhoittumista ja normiyöunia, ennen kuin tämä alkaa helpottaa. Mieli kuitenkin ollut hyvä ja iloinen.

Osasyy virkeään mieleen on varmasti se, että viime vuoteen verrattuna on motivoivaa harrastettavaa. Vanhana kilpaurheilijana en meinaa innostua mistään jumpassa käymisestä tai salilla rehkimisestä, jos siinä ei ole mitään varsinaisia tavotteita. Nyt on tekemisen mielekkyys löytynyt uusista harrastuksista, laulutunneista ja tietysti harrastamisesta koiran kanssa. Aina se lenkillelähtö iltaisin ei meinaa huvittaa, mutta niin paljon ollaan löydetty muita koiraharrastajakavereita, että usein on joku pyytämässä treenailemaan. Mätsäreitä kierretty, näyttelyreissuja edessä ja takana, agilitytreenejä luvassa toivottavasti kesällä, tokoilua sekä kouluttajan johdolla, itsekseen, että kaverien kanssa, hakutreenejä uudella kaveriporukalla ja niin edespäin.

Tällä viikolla ehdittiin pitkistä työpäivistä huolimatta käydä belgien mätsärissä Palokassa. Noora tietysti matkassa. Lähtökohtaisesti jo tiesin, että voi olla aika levoton keikka, Roki ei ollut ulkoillut tai touhunnut kuin välttämättömät pissatukset ja näin ollen virtaa riitti vähän enemmän, mitä tylsissä näyttelykehissä ja odotellessa tarvitaan. Rokia huvitti haukkua ja riekkua. Kehä meni kuitenkin oikein kivasti - sininen nauha kuitenkin, vastapuolena tyyni snautseri. Huomionarvoista se, että oltiin ekaa kertaa aikuisten koirien kehässä. Sinisten ryhmäkehässä sitten pikkaisen haukuttiin. Mutta ei Rokia sieltä ihan ensimmäisenä päästetty pois ;). Seisominen oli kohtuullista ja muistaakseni Roki jaksoi seistä myös käsittelyn ajan. Nyt kyllä piti vähän pussailla myös tuomaria.

Tiistai-aamuna käytin Rokin 1-vuotisrokotuksilla. Myös pallit ovat nyt paperilla :D. Pyysin eläinlääkäriä katsomaan Rokin vasenta etutassua, kun Roki on pari viikkoa ihan työkseen nuoleskellut anturoita siitä. Sama tassu siis, josta oli aiemmin keväällä ylin antura "jarrunappula" halki. Ell katsoi, että iho on varpaiden välissä tulehtunut. Oli vaikea sanoa, mikä on syynä, koska on se nuoleminenkin voinut vaan jäädä päälle ja ylläpitänyt tulehdusta. Saatiin siihen kuitenkin korvatippoja (:D), jotka desinfioi ja sisältävät niin antibioottia kuin hiivalääkettäkin, kutinan pitäisi myös asettua. Ell kuitenkin sanoi, että jos oireet eivät asetu, on käpälä mahdollisesti syytä kuvata, ilmeisesti mietti joko vierasesinettä tai murtumaa. Ei Roki sitä varsinaisesti arista, enkä pysty liikkeessä havaitsemaan mitään ontumista (ei se varmaan ontuisi ennen kuin olisi kinttu poikki, sen verran kiire on joka paikkaan, ettei ehdi). Usein se kuitenkin seisoskellessa saattaa varata tuolle käpälälle vähemmän painoa tai pitää sitä ilmassa. Toivotaan nyt, että paikallishoito auttaa.

Näyttelyn jälkeen

2011-05-15T16:35:00.004+03:00

Eilisestä näyttelystä ei tullut otettua juurikaan kuvia. Tämäkin poseeraus ei ole kovin kaunis, mutta olkoot nyt edes jotain!

Eilisen illan Roki oli aivan reporanka, kaipa tuo näyttelytilanne oli aika stressaava, vaikkei sinällään kovinkaan raskasta puuhastelua. Oltiin me kuitenkin viisi tuntia reissun päällä. Tänään ollaan käyty metsässä lenkillä, koiraa seotti ihan täysillä. Veti päätöntä rallia ympäri pusikkoa reilun metrisen kepin kanssa. Tein Rokille pitkästä aikaa nakkiruudun, puolitoista metriä kertaa puolitoista. Annoin vanheta ehkä vartin. On kyllä jännä, miten hyvin Roki tunnistaa ruudun rajat ja miten huolella ja kauan se jaksaa nuuskuttaa ruudussa. Se löytää nakit tarkasti ja varmasti. Ihan toinen juttu kuin vaikka toko-treeneissä, joissa sille voi heittää nakkipalan suoraan nenän eteen ja kaveri on niin kierroksilla, ettei löydä sitä. Nyt joku neuvomaan meille, miten jälkitreenin alkuun pääsee!

Nyt viimeistään pitäisi vähän tarttua töihin, enää kolme viikkoa! Hommia olisi kyllä vaikka muille jakaa. Jos sitä nyt hetken niitä tekisi, niin illalla keskitytään sitten Suomen finaalipeliin jääkiekon MM-kisoissa!

Näytelmäuran avaus

2011-05-14T17:17:00.004+03:00

Tänään siis koettiin Äänekosken 1 & 5 ryhmien ryhmänäyttely. Kiinnostavaa oli seurata näyttelymeininkiä. Harvinaisen monimutkaiselta vaikutti arvostelumenetelmä ja systeemit, mutta kaipa nuo alkavat aukeamaan. Odottelu oli pitkä suuren shelttiryhmän takia, jonka esiintyminen kesti kehässämme tosi kauan.

Noora juoksutti Rokia ja käytti muutamaan otteeseen kävelyllä lähimetsässä. Kehä sujui Nooralta ja Rokilta hienosti, oli kyllä kiva nähdä, miten hyvin yhteistyö on alkanut pelaamaan! Jännitystä oli ilmassa, mutta se ei kyllä paistanut kehässä hermoiluna. Roki katseli hiukan minun perään, muttei häiriintynyt. Juoksi hyvin ja seisoi myös. Tuomarin käsitellessä pyrki istumaan, joten sitä edelleen treenattava vieraiden kanssa. Toisaalta ei niitannut tuomaria pussailu- ja syliinhyppyhyökkäyksellä, joten vähän edes ollaan edistytty!

Junnu-uroksia oli kehässä kolme kappaletta. Sinällään hauskaa, että kahden muunkin taivalta olen jossain määrin seurannut, toinen oli Amazeme-kasvattajan Oiva-poika, juuri siitä pentueesta, jota Laukaasta katselimme silloin kun koiran ottaminen oli suunnitelmissa. Toinen taas kennel WWW:n ässä-pentueen Luka, samoihin aikoihin syntyneitä sekin (velipoika Marneuksen blogiin löytyy tuosta sivusta linkki).

Oiva vei kehän, mutta Roki sai myös JUN-ERI -arvostelun! Huikeata, minulla ei tosiaankaan ollut mitään odotuksia näyttelyn suhteen. Oiva sai myös SA:n ollen ryhmän paras, mutta ei harmita yhtään, vaikka meiltä jäi SA saamatta. Hienosti meni, nyt sitten seuraavan kerran Varkaudessa kahden viikon päästä.

Arvostelu:
Rodunomainen lähestyttäessä. "1 year old male of good type. Good head, expression, eyes, ears, teeth. Good neck and body, good angulations and tail. Movements with power." Tuomari: Cees Beenen, Alankomaat.

Niin paljon treenejä ettei ehdi treenata

2011-05-10T21:55:00.003+03:00

Öööö.. onko se mahdollista? Näin nyt kuitenkin meinaa olla. Hyvä kuitenkin, että on harrastuksia! :D Ohjatuissa treeneissä, oli ne sitten tokoa tai näyttelyä (tai emännän laulutunteja) aina todetaan, että joo tämän ja tämän asian kanssa on tehtävä hommia, harjoitellaan niitä seuraavaa kertaa varten. Puuhaa riittääkin sitten kaikennäköisten harjoitusten ja ihme ja kumma myös työn kanssa niin paljon, että seuraavissa ohjatuissa treeneissä muistuu mieleen, että eihän tätä nyt kyllä olla tehty kuin sitte viimeksi...

Nyt on tosiaan ehditty puuhata jos jonkinlaista. Näyttelyt lähestyy uhkaavasti, lauantaina siis lähdetään Äänekosken ryhmikseen. Tällä hetkellä luvataan sadetta ja kolmea lämpöastetta... Toivotaan vaan, että säätiedotus ampuu harhaan! Nyt nimittäin on muutaman päivän ollut pariakymmentä astetta auringonpaistetta. Jännitystä on ilmassa sekä handlerilla että itsellä. Onneksi koira on autuaan tietämätön. Perjantai-iltana sitä odottaa pesu-urakka ja vähän varmaan pitänee föönillä kuivailla. Huomenna pitäisi vielä käydä treenailemassa ja nyt nimenomaan siihen seisottamiseen ja käsittelyyn keskittyen. Torstaina olisi mätsäri, mutta ihan auki vielä on, ehditäänkö osallistumaan.

Lauantaina käytiin hakutreeneissä. Oli hieno päivä ja kolme tuntia metsässä vierähti hetkessä. Auton meinasin metsätielle telottaa ihan kättelyssä, joku terävä iso kivi raappasi pohjan oikein täpäkästi. Vuotoja ei ole (vielä) ilmaantunut. Rokille homma ei vielä avautunut, niin oli herra intona ja täpinässä, ettei rauhoittunut haistamaan. Kolme kertaa testattiin. Tuuli oli kaiken kaikkiaan vähän hankala. Jenni leikki ensin Rokin kanssa ja lähti sitten lelun kanssa piiloon. Roki ei hokannut varmaankaan etsivänsä ketään ja "löysi" Jennin vasta, kun oltiin kuljettu ihan kohdalle. Toisella yrityksellä Roki oli motivoituneempi etsimiseen, mutta otti ilmasta hajun vasta vajaa kymmenen metriä ennen piiloa. Kolmannella kerralla testattiin eri taktiikkaa, Jenni lähti Rokin nähden ja juosten ja mölisten piiloon. Tämän jälkeen kierrettiin tuulen mukaan vähän matkaa ja päästin Rokin etsimään. Roki palasi takaisin ja haki jäljen.

Tuosta nyt kuitenkin päästään liikkeelle. Aikaahan noihin harjoituksiin menee, mutta ihan innolla lähden kyllä uudestaankin kokeilemaan. Oli myös kiinnostavaa ja opettavaa seurata kokeneemman koiran työskentelyä. Tytti-mali on harrastanut enemmän ja olimme sitten maalimiehinä Tytille.

Kuumat säät ovat selvästi häiritseviä Rokille. Vaatii totuttelua. Nyt se alkaa tosi nopeasti läähättämään ja myös väsyy. Keskittyminen treeneissä ei todella ole huippua, enkä oikein tiedä, mitä kannattaa silloin edes treenailla Rokin kanssa. Tänään toko-treeneissä kouluttaja neuvoikin meitä tekemään ihan jotain pieniä ja "kevyitä" harjoitteita, kun totutellaan lämpimässä olemiseen ja treenaamiseen.

Toko-treeneistä muutama muistiinpano:

Luoksetulo: Olen ollut pulassa luoksetulon kanssa. Jos Roki tietää odottaa lelupalkkaa, se aloittaa kyttäämisen ihan ensi askeleesta alkaen. Palkataan jatkossa namilla kyttäämisen välttämiseksi. Voi palkkausta varten kyykistyä/kääntyä selin ja kyykistyä. Erikseen tehdään muutaman askelen etäisyydeltä eteenistumista.

Kosketusalusta: Stoppia perään, 'seis'-komento heti, kun koira on alustalla, nami perään. Nami pitää heittää terävästi ja nopeasti, jotta koiralla ei ole aikaa ihmetellä. Kosketusalusta viedään myös ruutuun. Lähetys ruutuun: näytetään alusta, muistutetaan alustasta, mutta itse lähetys 'ruutuun'-komennolla. Palkka lentää heti, kun seisoo ruudussa.

Nouto: Voi palkata välillä myös nakilla. Me ollaan tehty lelulla. Edelleen kolme vaihetta. Mutta voi yhdistää: rauhallinen heiton odottelu ja palkkaus + nouto suoraan ja palkka. Tehdään iloisesti leikkien, ei oteta koiraa odottelemaan suoritusten välissä, vaan esim. narua vetäen siirrytään etäämmälle kapulasta ja jälleen nouto. Luovutus tarkkaan paikkaan, ei lipsuta.

Tehtiin myös paikkamakuu Vauhdin kanssa treenien jälkeen, ehkä pari minuuttia. Roki pysyi tosi hyvin, palkkasin välillä, ei silti noussut. Asento oli aika ruma. Liikuin koiran eteen ja ympärillä. Vauhti makasi muutaman metrin päässä ja vaikka sillä alussa olikin hankalaa, nousi pari kertaa, Roki ei ottanut häiriötä.

Kaiken kaikkiaan Roki oli tosi hieno tänään! Nyt jatketaan noilla samoilla liikkeillä ja lisätään myös seuraamistreeniä. Naapuri lahjoitti meille tokon hyppyesteen joten varmaan sekin ohjelmassa.

Eka punkki bongattu

2011-05-06T18:57:00.004+03:00

Joo näin se on, kesä tulee kohisten ja Roki the Punkkimagneetti toimii taas. Tänään laitettiin punkkipanta kaulaan, kun eräs yksilö tavattiin pyyhältämästä pitkin koiran päälakea. Muuten on kyllä huippua, kun kesä tulee ja puut vihertää!

Ihanaa kun pääsee taas metsään lenkkeilemään ja rymyämään! Toissailtana heitettiin mahtava lenkki Hiihtomaan maastoihin. Alku oli nihkeää, koska Rokia ei taas vaihteeksi huvita kulkea hihnassa hetkeäkään kunnolla. Ottaa aina ainakin puoli tuntia, että veto ja sinkoilu hellittää. Melko pöljä tuo koira kyllä on, tietää ihan tarkkaan, millainen hihnakäyttäytyminen on ok, mutta silti pelleilee. Jos pysähdytään, Roki painuu saman tien ulkoiluttajan selän taakse ja tottelee myös 'taakse'-käskyä, muttei pysy siellä muutamaa sekuntia kauempaa - sitten on taas keuhkoaminen käynnissä. Mentiin kuitenkin Aittovuoren takaa suoraan pöpelikköön, löydettiin uusia polkuja. Pitkästä aikaa leikittiin Rokin kanssa piilosta. Toinen pitää koirasta kiinni ja toinen menee piiloon. Voi sitä intoa, millä Roki lähtee etsimään!

Osittain em. syystä innostuin etsimään seuraa kokeilemaan hakua meidän kanssa. Sitähän sitten löytyikin ja huomenna ollaan menossa ekoihin hakutreeneihin. En tunne ketään tuosta neljän hengen porukasta, mutta käsittääkseni kaksi muutakin koiraa (en tiedä omistajista) ovat ensikertalaisia tai ainakin vasta-alkajia lajissa. On nuo koiraharrastajien foorumit hyödyllisiä, monta uutta kaveria olen saanut ja ihan uuteen verkostoon päässyt sisälle.

Parit näyttelytreenit ollaan myös Nooran kanssa ehditty ottaa. Nyt onkin Äänekosken ryhmis jo lähellä, viikon päästä lähdetään sinne patsastelemaan. Kutsukin jo saapui, kisassa näyttäisi olevan 18 bordercollieta, sitä tosin en tiedä, paljonko Rokin junior-sarjassa on osallistujia. Tiistai-iltakohan se nyt oli, kun lähdettiin Killerille näyttelytreenaamaan. Oltiin sovittu treffit kaverin kanssa, joka opasti meitä sekä juoksutuksessa että erityisesti seisottamisessa. Paljon hyviä neuvoja! Ja ostin myös näyttelyhihnan Rokille. Nyt ollaan vähän viisaampia sen suhteen, miten Rokia kannattaa esittää ja millaista ilmettä ja asentoa hakea. Roki jopa tuntui hiffaavan jotakin ja kehittyvän esiintymisessä ihan noissa yksissä treeneissä! Samalla Roki pääsi parturiin, samainen kaveri siisti tassukarvoja, mahanalustaa sekä leikkeli korvia koiralle näkyviin :D.

Tokoiltu ollaan myös, mutta ei kyllä ihan liikaa... Ensi viikolla on jälleen Hannan treenit, täytyisi tässä vähän ehtiä vielä harjoitella! Luoksetulon kanssa mulla on vähän sormi suussa, piti tehdä sellaisia innokkaita lentäviä ja vauhdikkaita luoksetuloja leluun, mutta Roki alkaa heti alusta lähtien kyttäämään lelua ja ennakoi ihan kamalasti. Nätimmin se tulee esimerkiksi kosketusalustalta. Silloin se ei tähtää ihan niin räikeästi suoraan leluun, vaan tulee paremmalla ilmeellä hakemaan palkkaa. Yhdistän tuohon nyt vaan 'tänne'-komentoa

Kosketusalusta sujuu ihan huipusti ja se on tällä hetkellä kaikkein kivintä ja hurjan iloista tekemistä! Noutoa pitäisi kehitellä tässä myös.

Roki täyttää vuoden!

2011-04-27T19:31:00.004+03:00

Paljon onnea Roki karvakuonolainen, kokonainen vuosi täynnä!

Painoa kaverilla edelleen ne 18 kiloa ja korkeus taitaa olla n. 54 cm, eli ei muutoksia viime kuukausina.

Hyvää pääsiäistä!

2011-04-24T22:04:00.003+03:00

Pörheä on peräpeili. Turkki Rokilla on aika muhkea ja komea!

Tulipa miniloma tarpeeseen! Mitään ihmeitä ei olla puuhailtu, mutta jopa pihan siivous ja haravointi oli jotenkin rentouttavaa ja kivaa! Grillikausikin avattiin eilen.

Roksulla on ollut sikäli puuhakkaita päiviä, että päiväunia ei juuri ole ehtinyt ottaa. Tietty kun ollaan tässä kotosalla ja pientä puuhaa riittää.

Viime keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa koirauimalalla Tiituspohjassa. Se liikuntamuoto tosiaan sopii Rokille! Uinti on kivan ja taloudellisen rauhallista, Roki menee veteen mielellään, ei tarvitse kiskoa. Roki myös jaksoi hyvin, puoleen tuntiin mahtui aika monta kierrosta allasta ympäri. Heitettiin altaassa myös palloa sille, hienosti lähti itsenäisesti noutamaan.

Eilen lenkkeiltiin Hiihtomaahan bc-tytteli Ainon seurassa. Aino on 5 kuukautta, mutta melko kookas ikäisekseen ja oikein reipas leikkikaveri Rokille. Jopa siinä määrin, että Aino kyllä määräsi tahdin. Harvemmin on päässyt missään seurassa sanomaan, että Rokihan vaikuttaa melko rauhalliselta. Aino kohteli Rokia kuten Kimma aikoinaan, roikkui kaulurissa ja selätti. :) Aika rapaisia kuviakin saatiin reissusta aikaan.

Aino liekeissä mutalammikossa!

Aino myllytti Rokia

Rokilla taitaa vielä jokin ihottuman tapainen vaivata. Kivekset punottaa ja iho hiukan hilseilee. Samoin kyynärpäästä on lähtenyt karvat ja iho punertaa. Tänään lenkkeiltiin pari tuntia Saviolla ja harkittiin kauluria muutamaksi päiväksi, kivesten nuoleminen on voinut jäädä tavaksi ja sikäli pahentaa ihottumaoireita. Kauluri unohtui ottaa lainaan, joten täytyy harkita tiistaina oman hankkimista.

Kun remppamiehet purkivat kylppärin kattoa, Roki purki yläkerran portaita...

Viimeiset agilityt

2011-04-20T16:09:00.002+03:00

Kuvapäivitykset odottavat tuloaan - meillä hajosi läppäri ja kuvat toistaiseksi vain kameralla. Onneksi saatiin otettua varmuuskopio tiedostoista ennen totaalista pimahdusta. On se vaan persuksesta, että kaksi ja puoli vuotta riitti sille koneelle. Näytönohjain sekosi ja ilmeisesti sen uusiminen maksaa 300-400 euroa, joten uutta vempainta tässä hankitaan. Ihme kyllä Ville sai varastojen uumenista vanhan koneen pelittämään edes sen verran, että nettiin pääsee. Mitään työjuttuja ei kylläkään pysty tekemään, sovellusten käyttö kaataa koneen.

Hurja treenipäivä meillä oli eilen Roksun kanssa. Viimeisen kerran meni samalle illalle sekä toko että agility. Pisteet kyllä Rokille, hyvin se jaksoi! Agilityn alkeet päättyi eilen. Sen kunniaksi tehtiin rata, jolta laskettiin virhepisteet. Aikaa ei otettu. Me taidettiin olla kunniakkaasti viimeisiä... Vauhtia oli tietty hurjana, mutta virheet meni täysin omaan piikkiin. En taaskaan rauhoittanut itseäni, jolloin koira sekoilee pöpien ohjausten takia. Mistähän kaikesta me otettiin virheitä... Pituudessa kaatui ainakin palikka, pöydältä Roki hyppäsi ennalta pois, puomi lähti vasta toisella yrityksellä, kontakti kyllä onnistui, mutta sen jälkeen Roki hyppäsi pois. Pujottelussa tuli virhe jne... Niitä riitti, mutta Roki oli hieno! Itse olin p*ska.

Katsotaan nyt miten ja milloin tuota uraa jatketaan!

Toko-treeneistä laitan asiat tänne ylös, jotta muistan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä:

Luoksetulo: Tehdään iloisesti ja vauhdikkaasti, ei stopata eteen. Voi kiertää esim. puuta tai kassia tms. Varottava paimennuseleitä. Eli vauhti päällä vaan koko ajan ja jos koira hidastaa tai alkaa kyttäämään, on jo virhe tapahtunut. Lelupalkkaa vaan vauhdista. Ei tehdä luoksetulon stoppeja, "pilannut" Rokin luoksetuloa.

Stopit: Seisomaan pysähtyminen parantunut edellisestä, vielä voisi liikettä ja vauhtia lisätä. Varottava käyttämästä luoksetulon komentoa muussa yhteydessä. Juoksuttaa koiraa namin perässä ja tehdä välillä stoppeja.

Kosketusalusta: Roki oivaltanut tosi hyvin. Rättiä pienempi alusta käyttöön :D. Etäisyyttä lisää ja pitää luottaa koiran ongelmanratkaisukykyyn - ei saa osoittaa liian suurilla eleillä alustaa tai toistaa käskyä. Vähitellen lähetys kauempaa ja kauempaa. Tähän pikkuhiljaa yhdistetään seisomista tai maahanmenoa kosketuksen jälkeen.

Nouto: Taas menty metsään tehtäessä koko liikettä. Ehkä se toisaalta oli hyvä mun kannalta, että tiedän ainakin, mitä ollaan tekemässä. Nyt sitten treenataan noutoa kolmessa vaiheessa. Koiraa palkataan rauhassa odottamisesta heiton aikana. Toisekseen vauhtinoutoa, lelupalkkaan vaihdetaan kapula lennosta, ei puututa luovutukseen. Kolmantena luovutusvaihe, kapula koiralle suuhun ja palkka oikeassa paikassa, esim. takin helmasta.

Kaiken pitää olla kivaa, myös odottamisen. Ehkä meillä onkin jo joistain asioista tullut tylsiä? Isommat namit pitäisi olla, olen vaan vähän huolissani noista nakeista, joita käytämme. Nehän ovat niin suolaisia, ihmisten ruokaa. En myöskään osaa arvioida, pitääkö Rokille antaa normaali vai pienempi ruoka-annos tuollaisina treenipäivinä, jolloin palkkanameja uppoaa paljon. Pitäisi nyt jo vihdoin tehdä, mitä olen suunnitellut, eli ostaa kanaa tai sydäntä tms. ja keittää siitä treeninameja. Jäisi suolat pois ja olisi kuitenkin pehmeää, maistuvaa, eikä ehkä ihan sotkisi taskuja.

Viikko vierähti

2011-04-18T18:42:00.003+03:00

Mitäs kaikkea nyt on viikkoon mahtunutkaan... Kevät on tullut! Ja kura ja karvanlähtö! Nyt alkaa olla maa jo paljaana, odotan innolla pururadoille pääsyä.

Roki oli vähän kipeän oloinen silloin edellisenä viikonloppuna, mutta takapuolen punoitus ja muutenkin vaivaaminen meni ohi. Vettä se juo edelleen enemmän kuin ennen, mutta johtuiskohan ruuan vaihtamisesta? Jos tuo uusi ruoka janottaa enemmän? Me siirryttiin penturuuasta Hills'in johonkin adult-versioon. Täytyy testata ja seurata, miten se sopii.

Viime viikon tiistaina oli tokavikat agilityt. Ei jälleen jaksanut oikein emäntä eikä koira keskittyä. Karseeta säätöä oli. Intoa ja energiaa on Rokissa kuin pienessä pitäjässä, mutta emäntä on niin käsi, ettei tiedä mitä noilla ominaisuuksilla tekisi. Saldona oli mm. verinen rystynen ja äärimmäisen hiekkainen kaksikko. Jos nyt yritän muistella esteitä ja rataa, niin mieleen palaa lähinnä jännitys radan tekemisestä (siis treeneissä! minä, kokenut kisaratsu monesta lajista, jännitän treeneissä...). Ehkä ekaa kertaa Roki tajusi, mitä keinussa tapahtuu. Aiemmin se ei ole höntsäämiseltään rauhoittunut keinulla yhtään ja aika hazardia ollut. Puomi menee ihanasti, paitsi alastulon kontakti meinaa unohtua.

Kepit edelleen hienot! Tosin Roki haukkuu koko ajan, sanokaa nyt hyvät ihmiset, saako se haukkua ja miten kiellän, jos ei saa. Välillä Roki haukkuu kärsimättömyyttään ja silloin se ei myöskään ota käskyjä vastaan. Sitä sen ei mun mielestä tarvitse tehdä, kierrokset nousee yli. Mutta sitten se haukkuu myös tehdessään hyvällä draivilla. Esim noissa kepeissä juuri. Se vaan joutessaan haukkuu, vaikka touhuaa tehokkaasti ja keskittyneesti.

Viime perjantaina huoltomiehet kävivät purkamassa meidän kylppärin katon; sen, josta vesi tuli sisään pari viikkoa sitten. Tuota varten vihdoinkin luovuttiin Rokin pitämisestä eteisessä. Omaa laiskuutta ja helppouden tarvetta on ollut pitää Roki aidattuna eteiseen yksinolojen aikana ja öisin. Mulla on nyt mennyt ihan totaalisesti järki porttien yli kulkemiseen, vieraitakaan ei kehtaa kutsua, koska meillä vaan joutuu kiipeilemään porraskaiteiden ja esteiden yli.

Nyt sitten huolehdittiin ruuaksi kelpaavat pois koiran ulottuvista ja vedettiin säätönupit irti hellasta. Nyt Roki pääsee alakerrassa liikkumaan, mutta lapsiportti yläkerran portaisiin jätettiin. Perjantaina kuitenkin päädyttiin sulkemaan Roki tällä kertaa olkkarin puolelle, jotta huoltomiehet pääsevät eteisestä yläkertaan ilman koiran rakkautta ja toisaalta karkaamisriskiä. Oli varmaan virhe. Ihan hiukan hajosin, kun tulin kotiin ja havaitsin vahingot. Kaikki portaan kulmat olkkarin puolelta oli säretty ja pureksittu perusteellisesti niin ylös kuin koira oli ylettänyt. Samoin keittiön nurkan listaan oli jyrsitty ihan uusi kulmakerroin. Ei helkkari! Listat nyt on joutavan helppo uusia, mutta entäs noi portaiden astimet. Jokainen on kahdeksalla pultilla kiinni porrasrungossa ja jokaiseen pultattu myös rautakaiteen pinnat. Saakeli koko portaikko menee joskus uusiksi... Toistaiseksi etikkaa vaan joka paikkaan. Taas.

Sunnuntaina jatkettiin mätsäriuraa. Noutajayhdistys järkkäsi Vaajakoskella mätsärin ja Roki kävi postailemassa siellä. Noora oli tyytyväinen liikkeeseen ja kontaktiin. Seisottaminen on edelleen työn alla ja tällä kertaa sinisellä nauhalla jaksettiin odottaa myös sinisten kehä, johon sitten parivaljakko säntäsi aika yllättäin ja lopputulos olikin sen mukainen. Roki haukkua räkytti koko seisotuksen ajan ja tempoili juoksutuksessa. Oli kiva, että tuomari jaksoi antaa palautetta kaikille koirakoille. Kehui Rokin esiintymistä ja toivoi puolen vuoden lisäiän tuovan riittävästi jo rauhallisuuttakin kehätyöskentelyyn.

Ei noilla tuloksilla väliä, mutta näin me saadaan kivasti kokemusta koiratapahtumista, isommista ihmisjoukoista ja koiraseurasta! Jotain roturasistin vikaa Rokissa on, koska se tuijotteli lähinnä mustavalkoisia lajitovereita. Eniten huomiota saivat bortsupentu Juri ja hurmaava partispentu. Dalmatialaisenkin perään Roki katsasteli. Noutajat saivat olla rauhassa.

Tänään Rokilla oli sangen raskas päivä. Siskoni haki Rokin hoitoon remppatouhujen alta. Roki aidattiin heidän kotona eteiseen. Mutta koko päivä meni tuijotuskisassa siskon kissan kanssa. Kumpikaan ei antanut toiselle hetken rauhaa. Roki ei kyennyt syömään edes luuta, kun Teho-peijakas tuijotti koko ajan. Oli kuulemma ollut todellinen mielien mittelö, ääntäkään päästämättä. Joskus pitkällä iltapäivällä kumpikin lopulta luovutti ja vetelivät täysillä sikeitä meidän mennessä Rokia hakemaan.

Touhukas viikonloppu

2011-04-11T15:40:00.004+03:00

Lauantaina meillä oli kylässä mummokoira Alli naapurista. Isäntäväki lähti reissuunn ja Alli jäi meille hoitoon. Roki ja Alli suhtautuvat toisiinsa erittäin neutraalisti, eivät käytännössä piittaa ollenkaan. Ainoastaan puruluiden perään olivat molemmat ja pari ärähdystäkin kuultiin puolin toisin. Erittäin helppoa joka tapauksessa, tervetuloa mummo-porokoira uudelleenkin!

Lauantai-aamusta käytiin Nooran kanssa Killerillä treenailemassa Rokin kanssa. Roki taas vaihteeksi katseli kaihoisasti minun perään ja tehtiinkin sitten erään vinkin mukaan. Roki takaisin peräkonttiin ja minä autoon istumaan. Noora "tuli hakemaan" Rokin takakontista ja lähtivät sitten saman tien sen verran etäälle, ettei autoa näkynyt. Kuulemma oli heti ikävä unohtunut ja Roki toimi hyvin Nooran kanssa. Näyttelytreenistä siis oli jälleen kyse ja oli myös kiva kuulla, että Noora kokee oppivansa omasta tekemisestään asioita Rokin kautta. Jännä lähteä toukokuussa näyttelyitä kokeilemaan!

Jatilla oli agility-kisat Killerin hallissa ja treenin jälkeen poikettiin niitä katsomaan. Oli kyllä hauskan näköistä menoa, ehdin siinä vähän aikaa vilkaista 1-luokan rataa joka kokoluokasta, ja näytti siltä, että olisin saanut Rokin ohjattua radan läpi, ainakin, jos välissä olisi saanut palkata ja hidastaa tahtia. Tosi kiva rata oli! Meininki oli kyllä niin mukavaa, että oikein polttelee päästä joskus kokeilemaan! Nyt meni hiukkasen (!) energiaa Rokin pitelemiseen. Se oli tietysti kovasti toisten koirien perään, korvat ja kontakti taas kateissa. Roki vaatii niin jatkuvaa huomiota. Makuutin sitä treeninkin vuoksi, mutta jos oma huomio koiraan herpaantuu (esim. kun katselin rataa), ei se malta ja saattaa myös haukkua. Ja voi pojat sitten kun Roki tajusi, mitä hallissa oikeasti oli tapahtumassa! Siitä se riemu vasta repesikin, ensin koira ei nähnyt aitojen taakse kentälle, mutta kun kurkkasi lopulta raosta, valkeni sille, että tutut esteethän siellä olivat ja käskytkin muuttuivat ennenkin kuulluiksi! Sitten me lähdettiin menemään, emännän hermorakenne ei kestänyt kauan... :D

Lauantai-iltapäivällä heitettiin kevään eka hölkkälenkki. Kierrettiin Jyväsjärven pitempi puolikas, varmaan siitä kymppi tuli. Osittain kävelyä, osittain juoksua. Positiivista oli se, että Roki ei enää yhtään alkanut komentaa juoksevaa ulkoiluttajaa. Ennenhän se oli tosi ongelma, Roki alkoi hyppiä päin, haukkua ja juosta jalkoihin. Positiivista oli myös se, että kun koira alkoi väsyä, se myös kulki paremmin hihnassa. Senhän saattaa jopa onnistua opettamaan olemaan vetämättä!

Negatiivista oli sen sijaan emännän naurettavan heikoksi käynyt juoksukunto ja tällä hetkellä aivan tajuttoman kipeät sääret. Lisäksi se, että Roki edelleen poukkoilee ja vetää hihnassa, varsin epämiellytävää juostessa. Sellainen havainto myöskin, mitä olisi kyllä pitänyt jo etukäteenkin ajatella, että Rokille on ehdottomasti juoksua varten hankittava sopivat valjaat. Juoksuvyökin oli suunnitelmissa, mutta ihan normihölkkälenkkiäkin varten valjaat on ehdottomasti pantaa parempi idea (ainakin niin kauan, kun tuota vetämistä ja sinkoilua esiintyy).

Eilen pyörähdettiin Suolahdessa sukuloimassa, siellä sitten lenkkeiltiinkin metsässä. Olipa kiva mennä sulaa metsäautotietä! Ilmakin oli hirmu hieno! Tennispallo kaivettiin naftaliinista ja Roki paineli menemään :).

Tänään Roki on aristanut takapuoltaan, luulin aamulla, että sillä oli kokkare kiinni karvoissa ja Ville suihkutti koiran lenkin jälkeen. Ei siellä sitten pastillia ollutkaan, mutta peräaukon seutu ja pallit punoitti. Töistä tultuani seurailin Rokia ja takapuoli selkästi häiritsee sitä. Jatkuvasti yrittää nuolla tai nyhtää. Täytyypä nyt seurata, miten tuo kehittyy, onko siellä sitten vaan iho ärtynyt jatkuvasta kostumisesta/kuivamisesta/liasta jne. Vai mahdollisesti jotain ihottumaa? Puhdistan nyt joka tapauksessa ihoa ja viime kesäisen persihottuman jäljiltä Rokille taisi jäädä jotain rauhoittavaa mietoa antibioottista voidettakin.

Tehotiistai

2011-04-06T16:41:00.002+03:00

Eilinen oli kyllä tosi tehopäivä treenien osalta. Rokille nyt muutenkin, kun pääsi aamupäivällä lenkkeilemään metsään naapurin hakemana Narun ja Allin kanssa. Meillä oli huoltomies käymässä, kun ikävä kyllä vettä tippuu kylppärin kattopaneelien välistä.

(Pakko siis lisätä edelliseen, että katosta on tullut sulamisvedet läpi ja myös työhuoneen puolella on tumma läikkä sisäpuolella katossa. Joutuvat avaamaan katon ja vaihtamaan villat ja mahdollisesti kuivattamaan vielä erikseen... Voihan voihan...)

Noniin. Siis tunnin lenkki hyvässä seurassa metsässä riekkuen. Siihen päälle lähdettiin ekoihin Hanna Helmisen toko-treeneihin Norssin parkkipaikalle. Seurana meidän "ryhmässä" on toinen bortsu-poika, 8-kuinen Vauhti. Tehokkaasti tartuttiin saman tien asiaan ja täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin. Tarkkaa ja perusteellista, hauskuutta unohtamatta. Hyviä ohjeita, pieniä palasia treenaillaan nyt seuraavan kahden viikon aikana ennen toisia harjoituksia. Oma toiveeni oli, että saisin tietää, millaisia tokossa vaikkapa alo-luokan oikeat, puhtaat, hyvät suoritukset ovat, jotta olisi itsellä mielikuvat siitä, mitä harjoitellaan. Nyt seuraamisen osalta vähän kirkastuikin.

Seuraamista tehtiin ihan alusta. Hanna tsekkasi, millä mallilla meillä on seuraaminen ja ihan kiitosta tuli siitä, että mikään ei ole aivan pielessä... Ilmettä ja suoraa liikkumista lähdetään koiralta hakemaan. Harjoitteena tehdään seuruuta ihan muutaman askelen pätkissä imutuksella ja mielellään jonkin seinän vieressä tai esim. autoa kiertäen, jotta koira kulkee suoraan. Palkkauksessa ainakin itselle paras vinkki tuli käden asennosta ja sijainnista, miten pienellä asialla voikaan olla vaikutusta esim. siihen, missä Rokin takapää kulkee. Täytyy yhä enemmän kiinnittää nyt omiin maneereihin, liikkumiseen, asentoihin jne. huomiota.

Katsoimme pikaisesti myös kosketusalustaa, maahanmenoa ja stoppia. Kosketusalustan kohdalla mulla itsellä meni vähän sekaisin nämä meidän tiskirättiharjoitukset ja sitten taas TT:n treeneissä tehty eteenlähetys. Tämä siksi, että Hanna opetti nyt kosketusalustaa ainoastaan kuonolla koskettavaksi, jolloin harjoite muistutti noita eteenlähetyksiä. Näytin, mitä me ollaan Rokin kanssa tehty ja käsittääkseni meidän kannattaa jatkaa tiskirättimallilla. Eteenlähetyksessä on jokin ongelma, mitä en ihan ehkä tajunnut, mutta sain siitä hyvästä luennon pk-puolen tottis-kokeen vastaavasta liikkeestä, joka on kannattavampi aina tehdä määrättyä reittiä, jota on kuljettu ennestään (eli koira ei randomilla sinkoile vain joka merkille). Tämä meni multa vähän yli hilseen ja eiköhän me nyt tehdä kosketusalustaa sillä ´KOSKE´ komennolla, kuten ollaankin treenattu. Kosketuksen jälkeen harjoitusta voi jatkaa esim. stopilla tai maahanmenolla. Toi on kyllä vähän ongelma, koska Rokihan menee maahan kosketusalustalle automaattisesti...

Maahanmenoissa oli tärkeätä nopea palkkaus suoraan kohti koiran naamataulua. Ja toistot. Samoin seisomaan stoppaamisessa pitää saada koira pysähtymään räväkästi itse varsin terävää liikettä käyttäen ja palkkaus melkein samalla hetkellä.

Nyt siis treenaillaan! Onneksi lumet vihdoin näyttävät sulavan ja treenikentät aukeavat, vettä on tullut nyt muutaman päivän ajan ja ehkäpä se kauanodotettu terminen kevät :D on nyt alkamassa eli pakkasta ei ole nyt ollut. Johan tässä huhtikuuta nyt eletäänkin, joten kyllä lumien on aika jo lähteä.

Ilta päätettiin vielä aksatreeneissä. Vähän oli taas haukkumista ja komentamista aluksi, mutta paikkamakuu vuoroa odottaessa rauhoitti kivasti. Kepit on kyllä hienot! Nyt pitäisi vaan vähentää avustusta, jotta kehitys jatkuisi. Uutena esteenä rengas, joka ei kiinnostanut kovinkaan paljon Rokia. Ehkä se ei pitänyt kovin oleellisena mennä renkaan läpi, kun sivuiltakin pääsee. Mun ohjauksessa on kyllä ihan järkyttävästi puutteita, en esimerkiksi seiso suorana vaan kumarrun koko ajan koiran puoleen, jolloin se käyttäytyy pöllösti (esim hyppää muuria päin, meni ihan kokonaan kyllä minun piikkiin, toivottavasti ei sattunut :( ).

Meinasi myös tulla yhteenotto tämän aiemminkin mainitun karkailevan snautserin kanssa, tällä kertaa myös tuo oli kyllä minun syy. Rauhoittelin Rokia kentän laidalla ja snautseri teki rataa. Menivät sitten ihan meidän vierestä muurille ja Roki vetäisi sekunnin tuhannesosassa pultin "MUURI" komennosta ja säntäsi mun käsistä snautserin luo. Hitsi, kun näitä ei saisi käydä, pyytelin kyllä anteeksi kovasti.

Ei ihan niin huippua ollut eilen kuin edellisellä viikolla, mutta kyllä tuosta kivan urheiluharrastuksen meille voisi kehitellä vähitellen!

Tiskirättiharjoitukset

2011-04-02T22:05:00.002+03:00

Me ollaan nyt treenailtu kosketusalustaa Rokin kanssa. En edes tiedä, mihin kaikkeen sitä voi hyödyntää, mutta ilmeisesti nyt ainakin niitä aksan kontaktipintoja varten. Käsittääkseni tuo konsti tulee olemaan kätevä myös toko-jutuissa, mutta kaikki aikanaan, kun emäntä ensin itse viisastuu.

Otin siis kivan tiskirätin tekstillä ´Hyvin pyyhkii´ käyttöön kosketusalustaksi. Rokihan mieluiten retuuttaisi sitä, mutta on myös tajunnut tempun, jolla namin saa. Eli kun Anne sanoo KOSKE, pennun pitää heittäytyä puolen metrin korkeudelta kummatkin etukäpälät rättiin paiskaten makuulle. Tämä siis tapahtuu, vaikka rätti vietäisiin kauemmaksikin, kova vauhti, ja korkealta paiskautuminen alustalle. Ja jee, se on kivaa! Ainut vaan, että tämä rauhallinen ja hillitty pikku harjoitus nostaa pentumme kierroksia niin valtavasti, ettei se kykene olemaan karjumatta samalla, kun saa lätkäistä tassunsa rättiin.

Noniin, ehkä siitä siis jonain päivänä on hyötyä...

Nyt on kevään suunnitelmat koiraurheilun saralla hiukan selvinneet. Äänekoskelle lähdetään ryhmänäyttelyyn 14.5. ja Varkaudessa olisi kaikkien rotujen näyttely 28.5. Ainakin yksi mätsäri aikatauluun sopi myös.

Training tracksin toko-kurssi aloitetaan ensi viikolla. Agilityä on jäljellä kaksi tai kolme kertaa enää, saas nähdä, missä muodossa sitä jatketaan. JATille tekisi mieli pyrkiä, mutten ole vielä selvitellyt, onko mitään mahkuja päästä enää tänä keväänä/kesänä ryhmiin mukaan. Täysin auki on, päästäisiinkö treenailemaan myös palveluslajeja, jälkeen tekisi mieli saada lisäoppia. Löytyyhän Jykylästä toki senkin sortin seura. Täytyy suunnitella, kun lomaankin enää on yhdeksän viikkoa!!!

Onnistumista

2011-03-29T22:15:00.002+03:00

Wuhuu! Oli ihan huiput agility-treenit äsken! Noin hyvin Roki ei ole tehnyt vielä kertaakaan. Olihan sillä tietysti normaalit kierrosten vetämiset välillä päällänsä ja haukkui intojaan ja kärsimättömyyttään, mutta ei se tuonkaan vertaa ole aiemmin rauhoittunut välissä tai keskittynyt ohjeisiin.

Putki ja pussi ovat varmoja ja riemulla Roki niitä tekee. Hypyt, muuri ja pituus sujuvat vaivatta. Kepeistä olen innostunut tosi paljon ja Roki tekee kyllä hitsin hyvin. On sisäistänyt pujottelun kyllä jo ihan omaan koirankehoonsa ja tarvitsee varsin vähän ohjausta enää, kunhan aloituksen näyttää. Saatiin kehuja ja kurssin ohjaaja testasi myös itse Rokilla keppejä. Hän sanoi, että kun ohjausta tulee vähemmän, Roki selkeästi hiukan hidasti tahtia ja "mietti" mitenkäs tämä nyt meni.

Liina Rokilla on edelleen perässä, se oikeastaan toimii emännän rauhoittajana. Kertaakaan ei ole tullut edes potentiaalista karkaamistilannetta Rokille, joten uskon, että se pysyisi ilman liinaakin hallinnassa. Mutta itselläni on varmempi olo liinan kanssa. Varsinkin, kun yksi kurssin koirista karkaa koko ajan ja hihnalla saan tuolloin hallittua varmasti Rokin.

"Kiipeilytelineistä" A sujuu varmasti, Roki pysähtyy kontakteille. Mutta niiden treenaamista pitäisi kyllä tehdä enemmän. Nythän kontakti ja pysähtyminen tapahtuu täysin nakin avulla. Uutena tuli keinu. Jälleen emäntää jänskätti vähän, mutta kokeilut menivät kyllä ihan ok. Vähän kiire Rokilta on esteeltä pois, mutta varsinaisesta keinahdusvaiheesta ei piitannut mitään, kun nakki oli nokan alla. Teimme siis niin, että koira kiipesi keskelle keinua, ohjaaja laski hitaasti toisen pään alas ja sitten ohjattiin koira loppuun.

Puomia pääsin vihdoin tekemään onnettoman muutaman viikon takaisen yrityksen jälkeen. Oli todella huojentavaa havaita, että Rokilla ei ollut mitään pelkoa estettä kohtaan, se oli itse menossa heti. Kontakti alkuun, ohjaaja varmisti vielä toisella puolella Roki meni omaa tahtia, joka on varsin vauhdikas, silti kuitenkin rauhoittuen loppuun. Hienoa! Jess!!! Ja huh! :D

Ratakin tehtiin ja kivaa oli! Meillä taitaa olla pieni liitäjäkoiran alku :).

Viittä vaille vuotias

2011-03-27T10:58:00.002+03:00

Tänään olisi Rokilla yksitoista kuukautta täynnä. Nyt ei ole pennun koossa tapahtunut mitään muutoksia viimeiseen pariin kolmeen kuukauteen. 18 kiloa näyttäisi olevan painoa epätarkalla sylipunnituksella.

Eilen käytiin Viihdekeskuksella temmeltämässä Riikan ja kelpie-tyttö Riehan kanssa. Riehalla on ollut varpaan murtuman takia pari kuukautta liikuntarajoitteita ja nyt pitkästä aikaa pennut pääsivät rallaamaan, kun Rieha on saanut luvan jälleen juosta! Rokista kyllä huomasi, että on ollut pari hiljaisempaa päivää treenaamisen ja lenkkeilyn kannalta. Se veti hulluna rinkiä alkuunsa, ihan sama, juoksiko Rieha matkassa vai ei. Hyvin ne leikkivät myös yhdessä, vetoleikkiäkin saivat aikaan juoksemisen lisäksi. Harmillisen paljon Rokin piti yrittää Riehan selkään, kyllä poikaa vähän hormoonit vie... Onneksi narulelun perässä juokseminen on jylpyttämistä vielä hauskempaa, joten jäpityspuuhat sai keskeytettyä heittämällä lelua.

Seuraavat kuvat eiliseltä Riikka Närän käsialaa:

11-kuisen posetukset

Rallia Riehan kanssa

Paimenlasten kohtaaminen - oisko Riehalla pikkuisen taipumusta?

Vetoleikkiä kahdella koiralla

Saihan ne tyylikkäästikin samaan kuvaan, tosin hajuraon kanssa

Agilityt meni kivasti tiistaina. Puomia ei tehty, mutta A tuli uutena. Ei ollut mitään uskaltamisongelmia. Tehtiin ihan ratakin, Roki seurasi ohjausta, ainoastaan putken herra halusi tehdä kahdesti, siihenkin syynä kyllä minä, koska seisoin putken pään edessä, kun Roki sieltä oli tulossa.

Mätsärissä

2011-03-20T11:29:00.004+02:00

Eilen oltiin kuin oltiinkin tutustumassa näyttelymeininkiin JAT:in mätsärissä uudella hallilla Killerillä. Koirakoita oli ihan älyttömän paljon, en olisi ikinä osannut arvata, että sitä väkeä riittäisi siinä määrin. Mutta oli suosio yllättänyt täysin myös järjestäjät, harmittelivat sitä, että kaikki pennut olivat samassa kehässä ja homma venyi pitkäksi. En varmaan paljon valehtele, jos sanon, että yhteensä siellä oli yli 300 osallistujaa.

Me oltiin Rokin ja Nooran kanssa paikalla 15:30, kun ilmoittautuminen alkoi. Pois lähdettiin joskus puoli seitsemän jälkeen. Siinä vaiheessa pentukehä oli vielä kesken. Toisaalta harmitti, ettei päästy näkemään meininkiä ihan loppuun asti, koirathan olisi otettu vielä uudestaan kehään niissä kokoonpanoissa, jotka olivat saaneet samanvärisen nauhan ensimmäiseltä kierrokselta ja edelleen vielä mätsärien parhaiden valintaan.

Eniten hirvitti jo tullessa se ihmisten ja koirien määrä. Rokin rauhoittelu käy todellakin työstä itselle ja hiukan meinasi ketuttaa, kun alusta lähtien näki, että aikaa tulee kulumaan, ennen kuin edes päästään kehään. Hommaa kuitenkin helpotti se, ettei yksin tarvinnut Rokiin keskittyä ja Nooralla alkoi jo synkata Rokin kanssa tosi hyvin. Kun kehät vihdoin alkoivat, siirryimme halliin sisälle. Etukäteen arvelutti myös se Rokin merkkailuinto, mutta yllättävää kyllä, yhtään tilannetta ei tullut, missä Roki olisi edes nuuskutellut maata hallissa - ei siis pissaakaan. Siellä oli varmasti vaan niin paljon ihmeteltävää muutenkin. Loppujen lopuksi Roki alkoi olla aika lunkisti kaiken sen häiriön keskellä eikä höntyillyt enää joka ikisen koiran ja ihmisen perään. Eli todella hyvää harjoitusta ja kokemusta!

Etukäteen mietittiin myös sitä, että Roki on tosi paljon minun perään ja minun ehkä pitäisi mennä ulos hallista ja pois näkösältä silloin, kun Rokin pitää toimia Nooran ohjaamana. Kuitenkin havaittiin, että Roki lähtee tosi kivasti nyt jo Nooran mukaan, mutta ongelma onkin se, jos minä lähden Rokin luota pois. Silloin se jää huutamaan vaan perään. Treeneissä ollaan oltu tyhjällä kentällä, jossa ainoa Rokia kiinnostava objekti olen ollut minä. Ja koska häiriötä tuolla hallilla oli ylenmäärin, todettiin, että homma kyllä toimii ja Roki seuraa Nooraa, kunhan minä en kiinnitä liiaksi Rokiin huomiota.

Kehä itsessään meni kyllä hienosti. Sininen nauha sieltä otettiin, kilpakumppanina huomattavasti rauhallisempi kelpie. Kyllä selvästi treenaaminenkin on auttanut ja Noora tutustunut Rokiin niin hyvin, että osaa nyt saada Rokin hyvin ravaamaan ja liikkumaan. Varsinkin ympyrällä ravaaminen meni hienosti, ei laukkaa eikä peitsausta. Seisottaminen nyt ennalta-arvattavasti oli vähän hankalaa, mutta tuomari sai kyllä Rokilta ylitsevuotavasti rakkautta. Arvostelukin saatiin: luonne - erinomainen, liikunta ja esiintyminen - vielä harjoiteltavaa, yhteistyö - hyvä.

Oikein tyytyväisiä kokemukseen ollaan koko porukka! Mulle ehkä varsinaista kehäsuoritusta tärkeämpää oli se, että Roki oli niinkin nätisti noin isossa ihmis- ja koiraporukassa, ja nimenomaan kokemuksen hankkiminen tuontyyppisestä tilanteesta. Kiitokset Nooralle, kevään mittaan jatketaan harjoituksia ja varmasti myös käydään oikeassa näyttelyssä!

Agility meni putkeen

2011-03-16T17:18:00.002+02:00

Jälleen pusketaan töitä. Lomaan on laskujeni mukaan 13 viikkoa ja onhan siinä pääsiäinenkin vielä edessä - eli ei enää juuri mitään :). Toivottavasti vaan alkaisi taas omat ensi lukuvuoden työkuviot ratkeamaan. Vielä ei ole mitään hajua.

Ville lähti eilen Rokin kanssa kaksistaan agility-tunnille. Ja tulivat hyvällä tuulella takaisin! Rokin kanssa oli jälleen kokeiltu puomia ja koira oli kuin olikin kulkenut sen nyt itse, ensin enemmän, sitten vähemmän jännittäen. Helpommin joka tapauksessa kuin viimeksi. Huh, mua ehti jo pelottaa, että se rakenteli puomista itselleen mörön. Oli kuulemma kulkenut sitten jo nätisti nakin perässä pitkin puomia. Eilisissä treeneissä oli sitten mennyt kalkkunanakkia yli puoli paketillista, mutta siinäpähän sitten tekivät. Oli muutenkin ollut parempi vire Rokilla edelliseen viikkoon verrattuna, eikä koira kieltäytynyt millään esteellä.

Näyttelytreenejäkin ollaan taas pidetty. Havaittiin Nooran kanssa, että minun täytyy tosiaan olla poissa Rokin näkyvistä silloin, kun he touhuavat, muuten se ei kuuntele Nooraa ollenkaan ja tuijottelee vain minua. Nyt yritänkin hommata kaveria lauantain mätsäriin Nooran ja Rokin seuraksi, jos ja kun joudun itse hallista sitten poistumaan.

Toko-treenejä jatketaan ohjatusti tässä kevään aikana, Helmisen Hannaan otin yhteyttä. Suunnitelmat kokeiden suhteen selkeytyvät varmaan pikkuhiljaa tässä Rokin murrosiän edetessä, kun näkee, missä vaiheessa keskittymiskyky alkaa olla koeluokkaa. Kiirettä ei tosiaan ole, mutta kiinnostunut kyllä olen ihan kilpailumielessä tokosta!

Vähän tokoiltiinkin eilen, kun ennen agilitytreenejä käytiin Viihdekeskuksella painittamassa Rokia ja naapurin Narua. Otin Rokin kanssa seuraamista, ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä, perusasennon hakua (joka muuten oli taas ihan todella napakkaa ja mainiota), liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloja. Tehtiin myös luoksetulon stoppia (maahan), mikä onnistuu kyllä, mutta luoksetulosta seisominen on karseaa katseltavaa, Roki edelleen hiippailee minkä kerkiää. Sitten tehtiinkin seisomaan stoppaamista niin, että minä houkuttelin nakilla koiraa ja peruutin edellä. Käsimerkkiä käyttäen stoppeja siitä. Vähän paremmin sujui ja Roki myös jaksoi seistä paikallaan pikkuhetket.

Kaikki ei mene ihan suunnitelman mukaan

2011-03-11T09:41:00.004+02:00

Loma on kääntymässä jo loppuaan kohti, enää viikonloppu edessä. Kivaa ohjelmaa kyllä luvassa myös. En ole lähtenyt mihinkään reissuun, joten Rokin kanssa olen kyllä ehtinyt touhuta. Vähän on jotakin treenattu joka päivä.

Tiistaina näyttelytreenailtiin Nooran kanssa. Sää oli tuulinen, mutta lepattava kehänauha ei häirinnyt Rokia yhtään, tajusikohan se sitä edes. Roki liikkui nyt vähän paremmin, mutta ongelma olen minä. Poika on niin paljon mun perään, että kyttäilee minua, vaikka ohjaaja tekee vaikka mitä temppuja. Istuin siis autossa piilossa ja Roki kulki ja kuunteli paremmin. Muitakin hankaluuksia oli. Roki ei malta ravata, jos ohjaaja hölkkää, vaan painaa laukalle tai peitsaa. Edelleenkään sitä ei myöskään huvita seistä, mieluummin istutaan. Katsotaan vielä vähän treeniä ensi viikolla ja sitten olisi JAT:n mätsäri.

Saman päivän iltana käytiin vielä agilitytreeneissä. Ei mennyt erityisemmin putkeen. Lähdettiin sinne molemmat mukaan Villen kanssa ja sitä virhettä ei sitten tehdä enää toista kertaa. Jälleen Roki on toisen perään, jos toinen ohjaa. Roki oli myös melko haluton tällä kertaa tekemään. Haukkumista oli edellistä kertaa enemmän ja jopa putkilla tuli kieltäytymisiä. Pussiinkaan ei suostunut menemään, ellei päätä avattu. Kepit taas kulki kivasti molemmilta puolilta ohjattuina. Siis heti sen jälkeen, kun itse lakkasin kämmimästä.

Ikävin tapaus sattui kuitenkin uudella esteellä, puomilla. Rokia hirvitti tuo este, ilmeisesti liian kapea sen energiselle oksat pois -tyylille. Se ei luottanut yhtään jalkoihinsa puomilla. Ja koska tarkoitus oli saman tien viedä koko este korkealla läpi, tuli tuosta hommasta aika kauheaa. Roki oli sen verran hädissään, ettei puomilla houkutuksena olevat namit kelvanneet ollenkaan. Lopulta Roki pakotettiin läpi esteen. Noin puolen välin jälkeen se kulki omilla jaloillaan puomin loppuun... En nyt ole ihan varma tämän harjoittelutavan sopimisesta Rokille, mua pelotti itseänikin eikä tosiaan tuntunut hyvältä katsoa koiraa. En taida haluta teettää Rokilla puomia ollenkaan, ennen kuin suoritusvarmuus matalalla alkaa löytyä. Ostan siis varastoon pätkät samanlevyistä lankkua ja treenataan sitten omassa pihassa tuota. Samanlaiset pultit Roki on vetänyt aiemmin ainoastaan koirauimalan altaalle johtavilla portailla.

Harmi, että olen niin nyypiö ja pihalla näiden esteiden erilaisista harjoittelutavoista, etten osaa sanoa tai keksiä mitään vaihtoehtoja. Teen vaan niin kuin käsketään. Toivon vaan niin, ettei Rokille jäänyt kammoa puomiin. Se on onneksi aika kova tapaus ja ryhmämme ohjaajakin sanoi, ettei hän olisi vienyt estettä läpi tuolla tavalla ellei olisi tiennyt millainen koira Roki on. Tuo ohjaaja on kuitenkin seurannut Rokin tekemisiä aina nelikuisesta lähtien.

Tokoilemassa ollaan käyty myös. Joka päivä vähän jotakin lenkkien yhteydessä ja keskiviikkona vähän enemmän Killerillä. Seuraa oli tuolloin myös paikalla. Nouto on aika varma edelleen, mutta liian monen toiston jälkeen Roki alkaa leikkiä kapulalla. Seuraamisesta maahanmeno on hieno. Paikkamakuuta ollaan treenattu nyt myös. Onnistuu paremmin, jos Rokilla on jotain odotettavaa, kuten lelu tms.

Keskiviikkona lähdettiin kahville kaverin luo suoraan treeneistä. Tulipahan todistettua nyt tämän hetken täystuhotilanne, mitä olenkin jo treenihallikokemusten perusteella epäillytkin. Roki merkkailee täysin hallitsemattomasti, treenihallissa yritän aina ehtiä kieltää ajoissa, mutta se vaatii ihan jatkuvaa kyttäämistä ja silti ehtii välillä lirahtaa. Nyt sitten vierailu kotiin, jossa asuu kaksi narttukoiraa, aiheutti noin viidet merkkailut ympäri asuntoa. Suljettiin sitten koira keittiöön, jossa se pissasi enää vain pakastimen kulmalle. Voi elämä, kun otti päähän ja nolotti myös, etenkin kun jälkiä siivotessani kiskaisin tiskipöydältä vielä juomalasin säpäleiksi lattialle. Ei varmaan olla saamassa kutsua uudestaan ihan justiinsa ;).

Onko tämä hillitön merkkailu vain vaihe? Meneekö se ohi? Ei me pian uskalleta sinne mätsäriinkään lähteä, se on JAT:n uudella hallilla Killerillä ja pissaaminen halliin on luonnollisesti kielletty. Tuo koiranrakki varmaan nostaa kinttuaan tuomarinkin jaloille...

Hiihtolomalla!

2011-03-08T11:27:00.004+02:00

Vihdoinkin se kauan kaivattu hiihtoloma! Sää on oikein keväinen, pakkasta muutamia asteita ja aurinko paistaa melkein joka päivä. Ville oli viime viikon lomalla, joten erityisiä suunnitelmia ei nyt ole. Ainut vaan, että tekisi mieli keksiä joku pikku reissu tai edes jotain poikkeavaa tälle viikolle. Muuten ei oikein tunnu lomailulta. Tietysti on ihanaa nukkua vaan tarpeeksi ja touhuta kiireettömästi kotona.

Rokin kanssa käytiin parit luontopolkulenkit heittämässä viikonloppuna. Tosin polut oli aikalailla ummessa tai vaihtoehtoisesti ajettu laduksi. Haapaniemessä kuitenkin talsittiin osa reissusta polulla ja osa Päijänteen jäällä. Oli aurinkoinen ihana ilma, mutta tuuli kovasti. Saatiin kuitenkin kuviakin otettua, kyllä se aurinko auttaa!

Lentävä koira mielipuuhassaan

Sunnuntaina etsittiin Nyrölän luontopolku. Sitä oli onneksi osittain ajettu kelkalla ja hanki kantoi. Kiva lenkki sekin, vaikka vähän meinattiin eksyksissä olla välillä.

Mitä ihmettä se tekee??

Nautitaan auringosta!

Jonkun verran ollaan nyt tokoiltu omin päin. Roki on hienosti oivaltanut uudelleen perusasentoon tulon. Harjoittelimme muutamaan otteeseen peruuttamista seinän ja sohvan vieressä ja Roki oppi todella nopeasti. Heti se osasi myös soveltaa tuon takapään käytön sivulletuloon. Asentoon ei tarvitse nyt ohjata koiraa ollenkaan, ainoastaan käskyn yhteydessä näyttää vasemmalla kädellä housun saumaa. Asento löytyy hienosti myös silloin, kun teen sivulletulon hankalaksi, ts. olen Rokin takana tai vinottain takana.

Kymppikuinen

2011-03-01T22:06:00.002+02:00

Rokilla tuli lasiin sunnuntaina 10 kuukautta. Vitsit se ei enää ole pikkupenneli. Toisaalta ihanaa, toisaalta puupeloikä meni niin äkkiä. Kriittisiä mittoja otettiin taas tietysti ja nyt ei ollut tullut korkeutta eikä painoakaan lisää. Eli 18 kiloa punnittiin ja n. 54 senttiä säkä.

Viikonloppuna Roki rallasi taas Saviolla mustavalkoisten kanssa ja ihmiset tarpoivat jäällä hangessa. Niin, ja olihan myös Pessi mukana, mutta hihnassa. Otin neuvoista vaarin ja nyt Roki kulkee jatkossa lenkeillä liinassa, myös silloin, kun mennään metsässä. Otetaan tiukka linja luoksetuloihin. Birgitta myös havaitsi, että kun minun on pakko saada Roki kiinni, muuttuu ääni maanittelevaksi ja Roki ei varmasti tottele. Tiesinkin sen, en luota yhtään siihen, että Roki tulee ja sen huomaa minusta heti. Mulle iskee kokemuksesta sellainen kissan luoksehoukuttelukutsumoodi päälle.

Roki tulee luokse ja antaa kiinni paljon paremmin silloin, kun ollaan kaksin, samoin Villen kanssa. Hommaa tehostaa selän kääntäminen Rokille tai kyykistyminen. Roki myös antaa ottaa kiinni nätisti. Mutta jos virikkeitä on yhtään enemmän, kaveria ei huvitakaan. Tänään treenattiin Tanjan ja Nemon seurassa samaa, ja kylmästi kiskaisin Rokin luokse liinasta, jos muuten ei kutsusta tullut. Haluan luoksetulon sellaiseksi, että tuo epävarmuus häviää minulta eikä tarvitse käyttää kutsussa vippaskonsteja eli pelkkä käsky riittää.

Nemon kanssa oli taas niiiin hauskaa! Pojat painivat menemään ja juoksivat narun perässä. Ja haukkuivat yhdessä metsästä pölähtäneitä suunnistajia (kuka suunnistaa iltahämärässä talvipakkasella?!?). Kivaa oli.

Illalla tsekattiin vielä agilitytreenit. Ja löytyihän nyt vihdoin jotain yhteistä säveltäkin. Mutta kyllä se vaati koiran rauhoittelua tosi paljon. Hallin hajut ovat Rokille ihan vastustamattomia eikä se varmaan mahda pissailulle mitään. En meinaa ehtiä joka tilanteeseen mukaan. Mutta siis esteillä alkoi jotain tolkkua löytymään. Ongelma edelleen on ekalle esteelle lähetys, koska Rokilla on niin kova hoppu. Mutta kun taas itse muistin rauhoittua, havaitsin, että tehdessä useampia esteitä peräkkäin, Roki hakee ohjetta multa. Se kääntyy aina esteen jälkeen minun luokseni. Aloin odottaa tätä ja annoin uuden käskyn vasta tuon jälkeen, kun aiemmin olen vain yrittänyt juosta Rokin edellä ja hosua. En edes juuri liikkunut itse. Eikä karkailujakaan tapahtunut tänään (Rokilla, muut senkin edestä).

Varmaan joku lukija, jolla on kokemusta agilitysta enemmän, havaitsee, että olen ihan pihalla koko homman kanssa. Pitää paikkansa, tämä on aivan ensi kosketuksia koko lajiin ja aloitan ohjaajana aivan alkeista itsekin. Oppimista kuitenkin tapahtuu! Uskon myös kehittyväni, minulla on kova taipumus analysoida omaa tekemistäni ja johan se tuli selkeästi huomattua, että suurin vaikutus koiran touhuihin on sillä, miten minä siellä radalla toimin.

Uutena esteenä tuli "pussi". Ei mitään ongelmaa suorittamisessa, paitsi Roki yritti loikkia läpi pussin, ei tajunnut sukeltaa. Keppejä tehtiin niin, että ohjaaja kulki koiran sivulla nenä samaan suuntaan. Alun takeltelun ja haukkumisen jälkeen löytyi tähänkin kivasti rytmiä. Ja taasen sen jälkeen, kun Anne rauhoittui... Putki on edelleen kaikkein paras ja Roki vetää kauheat pultit, kun joku muu koira käsketään putkeen. Sitten keskityttiinkin toisen vuoron aikana odottamisharjoituksiin juuri silloin, kun putkea toiset tekivät. Vähensi kuumumista huomattavasti ja lopputreenistä Roki ei enää välittänyt, kun muut rytisivät putkessa.

Lopuksi tehtiin peräkkäin kepit, putki, kaksi hyppyä, pussi ja muuri. Kepeissä taas vähän sähläystä, mutta loput menivät mielestäni kivasti. Katkoja tulee joka väliin, koska haluan antaa ohjeen Rokille niin, että se kuuntelee. Ja onnistuikin! Se on kyllä kovin taitava lukemaan mun ohjeita, jos sählään, sekin sählää eikä tee mitä pitäisi.

Jatkoa edelliseen...

2011-02-25T17:33:00.004+02:00

Mikäli päätät antaa pitkäkarvaiselle koirallesi kananmunan kuorineen, olethan myös valmiina vajaan vuorokauden päästä irrottamaan piskisi berberistä kakkosella päällystetyn kananmunankuori-rekkamiehenpastillin.

Kananmuna

2011-02-24T19:59:00.002+02:00

Pitihän se minunkin teettää kanamunatesti Rokille, kun kaveritkin ovat kokeilleet omille koirilleen. Sen pitäisi kaiketi olla jonkinmoinen koiran älykkyystesti, mutta tulosten analysoinnista en ole kuullut mitään. Yleensä ilmeisesti on vain jännä katsoa, mitä koira tekee kananmunalla. Eli en siis tiedä paljastuiko Rokista tämän testin perusteella älykkö vai toope.

Oletus: Riehakas mutta lyhyt ilo.

Välineet: Valkea vapaan kanan muna. Koira.

Tapahtuman kuvaus: Kananmuna sijoitettiin keskelle eteisen lattiaa. Koira kiinnostui oitis. Pyörittely ja kanniskelu oli äärimmäisen varovaista. Viltille päätyivät lopulta, jossa nenällä munan tuuppiminen jatkui. Erittäin varovainen kananmunan rei'itys tapahtui lopulta, jonka jälkeen erinomaisen huolellinen sisällön imeminen kautta litkiminen. Kesti kauan eikä vahingossakaan säretty kuorta enempää kuin aivan välttämätöntä. Lopuksi söi myös kuoret, nekin äärimmäisellä varovaisuudella.

Käytetty aika: 14 minuuttia.

Testi tuotti yllättävät tulokset. Tästä kenties voisin päätellä, että raikuli-intoilija-häslääjä -koirastamme löytyy myös salaperäisiä keskittymisen voimavaroja. Ehkä jonakin päivänä saamme ne valjastettua käyttöön myös hyödyllisempinä hetkinä

Vähän treeniä, vaikka onkin kylmä

2011-02-23T19:40:00.003+02:00

Eilen oli pakkasesta huolimatta agility-treenit. Eikä eilen niin kylmä ollutkaan, korkeintaan -15 astetta illalla. Tänään taas keikutaan päälle kahdessakympissä. Vahingosta viisastuneena Rokilla oli eilen reilun kolmen metrin liina perässä. Karkailuja ei tapahtunut eilen. Mutta on se kyllä kamala tykki ja intoa ihan räjähdyspisteeseen asti, kun näkeekin vain esteen ja tajuaa että on meidän vuoro. Temuaminen ja intoilu on hillitöntä. Mulla ei ole ollenkaan kykyä ja taitoa ohjata ja rauhoitella Rokia. Yksinkertaisesti en ehdi antaa sille käskysanaa ja ohjata, kun kaveri ampaisee jo menemään. Muutenkin Roki kaikessa tekemisessään ennakoi mun pienintäkin värähdystä.

Agility tulee vaatimaan minultakin todella paljon opiskelua ja opettelua. On ihanaa, että koira pursuaa intoa ja energiaa, mutta voisi olla helpompi aloittaa jollain vähän haluttomammalla yksilöllä :D. Treeneissä katson, kun joku joutuu maanittelemaan ja usuttamaan koiraansa putkeen, koira saattaa kieltäytyä kerta toisensa perään ja sitten korkeintaan hitaasti hiippailla esteelle. Mun koira saa hepulin kun vain kävelläänkin ohi ja on menossa ihan käskemättäkin sitä juoksemaan hullunvauhti päällä. Lelu pitää jättää pois ohjauksesta, se nostaa entisestään kierroksia.

Eilen kuitenkin tehtiin useampaa estettä ja kyllähän ne sujuivatkin. Mutkaputki oli uusi - ei mitään ongelmaa. Hyppyä tehtiin myös muurin yli, ei ongelmaa. Pujottelua aloitettiin ekaa kertaa, meillä ei kouluttaja käytä ohjureita eikä keppikujaa, suoraan vaan ohjattiin koiraa peruutellen keppien välistä. Uskon, että Roki kyllä oivaltaa tuon, mutta olen nähnyt kyllä noiden apuvälineidenkin kanssa harjoiteltavan ja olisi kiva myös kokeilla. Yhdistelmänä tehtiin mutkaputkea ja hyppyä. Nyt jopa saatiin suorituksia aikaan, viimeksi ei kertaakaan. Roki haukkuu tehdessään. Kouluttajan mukaan agilitykoirat haukkuvat siksi, koska ohjaaja ei ole tilanteen tasalla. Tämä varmasti totta, mutta minä kyllä uskon että Roki tulee haukkumaan aksaillessaan pelkkää intoaankin.

Birgitan neuvo on erittäin paikallaan, pitää tehdä korostetun hitaasti ja pakottaa koirakin tekemään hitaasti. Silloin ehdin ohjata ja toisaalta olen itsekin riittävän rauhallinen ja liikkeet opitaan oikein. Huomaa ihan selkeästi, että hätäilen itsekin, kun koira sinkoilee ja tavallaan siis yritän olla yhtä nopea kuin Roki, kun parempi varmasti olisi olla kunnolla tilanteen tasalla ja hidastaa myös Rokin tahtia.

Tänä iltana käytiin palelemassa Kodin Terran parkkiksella ja tokoiltiin vähän. Seuraakin oli kahden naisihmisen ja neljän koiran verran. Rokin kanssa "osallistuttiin" kokeenomaiseen paikkamakuuseen todellisena häiriönä. Tuo tehtiin heti alkuunsa eikä Roki vielä yhtään jaksanut keskittyä muhun - ainakaan missään niin tylsässä kuin paikallaan olemisessa. Jäin viereen ja työnsin nakkia suuhun. Katsekontaktia ei meinannut ottaa sitten millään, heti kun nakki loppui jatkui tuijotus, joko viereiseen kaveriin tai tyttöihin.

Lelu oli luonnollisesti riittävän kiinnostava ja se sopikin meille. Leikittiin paljon ja Roki toi narua nätisti. Nyt jo kontaktikin onnistui hyvin. Vähän seuruutin ensin, mutta sormet meinasi jäätyä eikä virekään ollut oikea. Niinpä tehtiin sellaisia liikkeitä, joihin leikkipalkka sopii. Noutoa ensin narulla ja sitten myös kapulalla, sujui hienosti, jopa narua kärsi heittää niin, että Roki jaksoi odottaa. Tosin heitto pitää tehdä todella eleettömästi ja vähin maneerein. Samoin kapulan kanssa. Kapulaa toi myös oikein mallikkaasti, taisi karata vain yhden kerran suoraan heitosta kapulan perään ja tehtiin kuitenkin kymmenisen toistoa. Viimeiset alkoivat vähän hajoilla. Roki kantoi kapulaa keskimäärin nätisti, mutta pureskelee luovuttaessa.

Luoksetuloa lelupalkalla, sujui siedettävästi, pariin kertaan Roki ei jaksanut odottaa. Into on niin kova! Tehtiin myös luoksetulosta maahanmenoa, hienosti sekin onnasi.

Ihanaa katsoa Rokin tekemisen intoa ja odotuksen paloa - milloin saa lähteä, milloin tulee käsky!!?! Kontakti voi olla ihan mielettömän kiinteää ja intensiivistä, sitten taas välillä huomiota ei saa kertakaikkiaan millään. Nytkin oli kyseessä uusi paikka ja uudet kaverit, eihän siinä nyt emännälle riitä mielenkiintoa. Roki ei osoittanut yhtään palelemisen merkkejä, vaikka naama olikin ihan huurteessa. Ei tuolla innolla vielä ehdi viluilemaan!

Komeita kelejä kamalilla pakkasilla

2011-02-21T18:11:00.005+02:00

Karseat pakkaset ovat jatkuneet nyt jo reilusti toista viikkoa. Hankkiuduin vielä flunssaan, onneksi ei kuumeen kanssa, mutta ärsyttävää tämä on silti. Sairaana en olekaan ollut melkein vuoteen. Sairauksista puheen ollen, Rokin mahatauti meni ohi parin päivän paastolla, vähän löysällä minun mielestä koira on vieläkin, mutta ei mitään siihen viikon takaiseen verrattuna. Eikä vahinkoja tosiaankaan ole enää sattunut.

Koko viime viikko mentiin oikeastaan melko lyhyillä remmilenkeillä. Arveluttikin jo vähän, josko koira pimahtaa jossain vaiheessa, kun keräilee kierroksia. Olisiko sitten aistinut pakkasen ja pysyi tosi nätisti rauhallisena, vaikkei virtaa päässytkään oikein purkamaan. Viikonlopulle saatiin sitten pari parempaa lenkkiä ja tänäänkin heitettiin tunnin kiekka Aittovuoressa, vaikka keli edelleen on kylmä. Eilen taas käväistiin lenkillä Saviolla ja Roki päästeli jäällä tutun trion mukana

Kävin kyläilemässä Kuopiossa työkaverin luona viikonloppuna ja siellä ovelta napitti tämmöinen vastaan:

Roope on karkeakarvainen mäykkäri ja päivän verran Rokia nuorempi. Aika samanlaisia edesottamuksia on molemmissa talouksissa kohdattu.. Roki ja Roope itse asiassa tapasivatkin ennen joulua pikaisesti meidän pihassa.

Tässä vielä muutama otos tämän päivän lenkkeilyltä. Huikeitten pakkasten ohessa myös sää on ollut upean aurinkoinen näinä päivinä, harmi vaan, ettei meinaa kameran kanssa tuolla tareta.

Metsässä pilkotti aurinko :)

Kukahan se mahtais tän narun mulle nakata hankeen...?

Päivystää

Ylläreitä ja pakkasta

2011-02-15T21:23:00.005+02:00

Taisi todellakin olla viime perjantain hirveenluuköntti liikaa Rokille. Koiran maha meni ihan sekaisin ja ruoka ei pysynyt sisässä. Voihan se tietysti olla vatsatautiakin, mutta epäilen vahvasti luuta. Ei olisi varmaan pitänyt antaa mitään muuta ruokaa Rokille luupäivinä. Eilen kotona odotti ekaa kertaa ikinä ripulit lattialla ja parit oksennukset. Tosi vaisu Roki oli koko illan ja maha tyhjeni pihalle totaalisesti. Lähinnä piimää eilen sitten annettiin enkä tänäänkään ole antanut normaalimäärää ruokaa. Nyt kuitenkin Roki on paljon eilistä virkeämpi jo eikä tänään löytynyt töistä tullessa ylläreitä eteisestä.

Törkeän kylmät talvikelit vaivaavat tällä hetkellä meidän harrastamista ja lenkkeilyäkin. Loppuviikosta lähtien pakkasta on ollut pariakymmentä ja aamuisin reilusti enemmänkin. Tämän illan agilitytreenitkin peruttiin. Oikeastaan ihan hyvä, koska en välttämättä olisikaan tuon ripuloinnin takia lähtenyt. Eipähän jäänyt nyt treenikertaa väliin.

Kylmät ilmat häiritsevät myös ihmisten elämää. Eilen jouduin autoni käynnistelemään kaapeleilla ainoastaan kaksi kertaa - työmatkalle lähtiessä mennen tullen. Onneksi löytyi kaverit antamaan virtaa..

Näyttelytreeniä

2011-02-13T13:42:00.006+02:00

Upeista aurinkoisista talvipäivistä ollaan päästy tässä männä viikolla nauttimaan. Ikävä kyllä pakkasta on vaan vähän liian paljon, pariakymmentä huitelee ja päällekin. Eilen käytiin Viihdekeskuksen parkkipaikalla aloittamassa näyttelytreenejä. Noora oli kehänauhankin hommannut käyttöönsä ja kävelytti ja pikkuisen juoksuttikin Rokia. Virtaa oli ehkä vähän liikaa Rokilla tuohon hommaan ja lumi myös paakkuuntui tassunpohjiin. Ei ihan näyttänyt vielä vimosen päälle olevan hanskassa tuo homma Roksulla. Veti myös hihnassa ja oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi kehässä kulkemisesta. Samoin seisottamisessa omat ongelmansa, koska Roki vain haluaa istua. Mutta jos tässä nyt joku mätsäri bongailtaisiin alle ja sitten toukokuun alkuun ryhmänäyttelyyn tositoimiin.

Voitasko pliis ennemmin heitellä sitä lelua kuin kulkea ympyrää?

Roki sai toissailtana ison hirvenluumöykyn, todennäköisesti oli sahattu lonkasta. Luun jäytämistä Roki jatkoi vielä eilenkin ja lopulta heitin pois ihan pienen palasen luuta. Roki siis syö ja rouskuttaa myös itse luuta. Yleensä mikään ei pistä Rokin mahaa sekaisin, mutta viime yönä koira oli oksentanut eteiseen ja aamulla myös pissannut. Mitään mesoamista se ei ollut pitänyt, koska ei herätty yön aikana. Pissat oli todennäköisesti vahingossa lirahtanut silloin, kun Roki aamulla alkoi itsestään ilmoitella. Ei mitään isoa lätäkköä. Sitten ulkona tavaraa olikin tullut koirasta oikein kunnolla ja vähän kurallakin taisi olla. Annoin kyllä eilen ja toissapäivänä normaalia selvästi vähemmän nappularuokaa tuon luun takia, mutta ilmeisesti luunmuru tulee suoraan koirasta läpi ja vähän sotkee ruuansulatusta.

Tänään Rokia kävi moikkaamassa Riitti-iskän omistaja. Tuntui kyllä tykkäävän myös pojasta ja kehui myös Rokin otetta lelusta vetoleikin aikana sekä kannusti näyttelykehien testaamista. Hauska olisi tavata myös Riittiä sekä heidän toista bc:a Käämiä. Riitti me ollaan kertaalleen nähty livenä noin vuosi sitten, kun alettiin rotuun tosissaan tutustua. Tuolloin tavattiin Jyväskylän bc-harrastajien tokotreeneissä.

Kaikenlaista mukavata ja kivaa

2011-02-09T16:11:00.005+02:00

Lällättelen tässä vilttini kanssa (kyseinen viltti korvaa siis sekä äidin, vihollisen että hyshyshommat)

Läähätän lähes aina joutessani

Viime lauantaina Roki pääsi taas pitkästä aikaa pulahtelemaan uima-altaaseen. Leppäveden koirauimalassa oli tutustumisuinnit bortsuille ja lapinkoirille, ja lähdettiinkin sitten Tanjan ja Nemon kanssa uinneille. Kymmenen minuutin setit oli varattu per koira, mutta aika kivasti siinäkin ehti polskia. Rokilla oli pieniä probleemia taas portaiden ja rampin kanssa, meinasivat vähän hirvittää ja jouduttiin Tiinan (joka oli Anskua jeesailemassa tuon kiireisen päivän ajan) kanssa käytännössä nostamaan Roki rampille. Uinti sen sijaan oli taas melko vaivatonta, Roki ei pärskinyt enää ollenkaan eikä myöskään pyrkinyt reunoille. Kiva kun tykkää!

Nemo uitettiin myös, sillekään veteen meno ei ollut mikään ongelma, mutta tyyli oli huomattavasti Rokia rivakampi ja veden loiske ja pärske aikamoinen. Kenties pientä hätäilyä hommassa. Vauhtia oli niin paljon, että varmasti Nemoakin väsytti keikan jälkeen.

Roki jäikin sille tielleen, koska lähti Birgitan luo sitten hoitoon viikonlopuksi. Ehdin siinä moikata myös Nita-mamman, joka oli hyvin toipunut äskettäin tehdystä kohdunpoistosta. Roki jäi häkkiin loppuiltapäiväksi uimalalle, oli kuulemma ollut edelliseen kertaan verrattuna hiljaa ja nätisti. Hoitopaikassa oli sitten myös esitellyt uhmaikäoireitaan. On tehtävä nyt selväksi, kuka määrää - Roki ei ole tyhmä ja kokeilee rajojaan. Kahden päivän puuhastelun jälkeen Roki oli aivan reporanka sunnuntai-iltana. Lenkit Birgitan koirien kanssa ja Nitan leikit olivat vissiin imaisseet lapsesta mehut.

Sohvanvaltaajain rento meininki

Eilen sitten aloitettiin agilityn abc-kurssi Taitavilla tassuilla. Oli kyllä tosi kivaa, mutta pitää muistaa itse keskittyä tosi paljon odotteluaikana pitämään koiraa rauhallisena ja kontaktissa. Odotusaikaa on sen verran paljon, että Rokilla meni ihan toisten tuijotteluksi, jos ei ollut koko ajan lelulla pelaamassa tai tekemässä rauhoittumis- ja odottamisharjoituksia.

Teimme ensin putkea, huippuhauskaa! Roki oivalsi tosi nopeasti jutun juonen, ja kun vielä heitin lelua edeltä, koira painoi kuin tykki. Mulla tulee olemaan todellisia ongelmia pysytellä Rokin tahdissa. Kouluttaja mainitsi jotain putkihulluudesta ja taisi myös sanoa, että Roki saattoi saada tartunnan samantien. Estettä hypättiin myös.

Mun on ehdottomasti hommattava Rokille kevyt liina noita agi-treenejä varten. Pannan ja raskaan nahkahihnan yhdistelmä ei toiminut kertakaikkiaan, rimat putoilevat ja sitten taas tein virheen ja sidoin hihnan pantaan solmuun. Tästä seurasi sitten se ikävä tilanne, että putki-este -yhdistelmän jälkeen Roki ei halunnutkaan tulla mun luo, vaan lähti lallattelemaan toisten koirien luokse. Ei toiminut lelu eikä mikään kutsu. Onneksi kouluttaja sai kutsuttua Rokin luokse ekalla yrittämällä. Mä en vaan ole kai kovin kiinnostava. Tästä viisastuneena seuraavalle tunnille järkevämmillä varusteilla.

Tänään pääsin aiemmin töistä ja painelin Palokkaan morjestamaan muutamaa entistä työkaveria ja Rokin "kummisetää". Kummisetää sikäli, että ex-kollega soittelee bändissä, jonka laulun mukaan Rokin kennelnimi on annettu. Olihan se nyt korkea aika poikain kohdata! Samalla tavattiin myös Nooraa, joka kenties on lupautunut Rokia esittämään näyttelyissä tässä kevättä myöten. Roki näytti kaikki teinielkeensä ja hihnassavetämisen jalon taidon. Ja minä olin rehellinen jätkän ominaisuuksista niin hyvässä kuin pahassa. Siitä huolimatta Noora oli melko vakuuttunut, että Roki on kutakuinkin älykäs otus ja ei ainakaan kehdannut sanoa, etteikö näyttelyhomma edelleenkin kiinnostaisi Rokin kanssa ;).

Kummisedän seurassa

Tottelevaisuuskurssin loppukoe

2011-02-05T10:31:00.003+02:00

Maanantaina käytiin jatkokurssin loppukokeessa Rokin kanssa. Vähän jänskätti etukäteen, koska pari viimeistä treenikertaa oli mennyt ihan hulinaksi. Ei emäntä eikä koira olleet kyenneet keskittymään ja vanhat varmatkin liikkeet olivat hukassa. Avoimin mielin kokeeseen ja hauskaa pitämään tuli sitten meidän asenteeksi :). Ensin heitettiin tunteroisen lenkki, heittelin lelua Rokille ja vähän reenailtiinkin. Ehkä tuon ansiosta poju oli yllättävän rauhallinen hallilla. Toki keskityinkin rauhoitteluun normia enemmän. Toiset koiratkin pysyivät hienosti rauhallisina. Koko koe tehtiin ohjatusti, ensin alkuun luoksepäästävyys ja paikkamakuu porukalla, sitten loput osiot vuoron perään. Tässä vähän tulosta suorituksista.

Pisteitä saattoi tulla väliltä 5-10, 0 oli hylätty. Joissain liikkeissä kerroin saattoi olla myös 2.

1. Luoksepäästävyys. Pisteet 10 (kerroin 1)
Nou problem, Roki jopa pysyi paikoillaan, vaikkakin täpinöi ihanaa kouluttajaa. Hampien katsomisessa ei mitään ongelmia.

2. Paikallaolo maassa. Pisteet 12 (kerroin 2).
Aika 30 s, matka 5 m. Ei onnistunut ollenkaan. Olisi ehkä pitänyt jäädä lähemmäksi. Roki meni nätisti maahan ja odotti, kunnes olin 5 metrin päässä. Sitten se nousi ja lompsutteli luokse. Viereiset koirat ottivat mallia... Palautin takaisin, jonka jälkeen teki saman uudestaa. Tuolloin aika olikin jo ohi.

3. Seuraaminen (vapaana). Pisteet 20 (kerroin 2).
Nami oli mulla vasemmassa kädessä, mutten palkannut suorituksen aikana. Paikka pysyi kivasti ja koira piti kontaktia (nakkiin todnäk). Seuraaminen tehtiin ohjattuna, pätkään kuuluivat käännökset ja täyskäännökset molempiin suuntiin, pari pysähtymistä ja juoksu. Hyvinhän se meni.

4. Liikkeestä maahanmeno. Pisteet 9,5 (kerroin 1).
Muistaakseni sanoin käskyn kahdesti, kun en luottanut että Roki menisi ekalla. Ei tarvinnut mitään vartaloapua tai pysähtymistä. Hienosti meni!

5. Luoksetulo (koira istuu paikalla odottamassa). Pisteet 20 (kerroin 2).
Roki odotti nätisti, kun meni määrämatkan päähän. Kerroin olisi ollut 1, jos koirasta olisi joutunut pitämään kiinni. Luoksetulo suoraan eteen, asento kivasti tiivis ja suora! Tää oli varma nakki!

6. Liikkeestä seisominen. Pisteet 9 (kerroin 1).
Roki pysähtyy käskyllä ja käsiavulla, hiippaili ehkä askelen mun perään ja istui, kun palasin luokse (ei odottanut lupaa istahtaa).

7. Noutaminen. Pisteet 20 (kerroin 2).
Kapulan nouto onnistuu mainiosti. Narulelu oli palkkana ja tuota lelua näyttämällä Roki myös malttoi odottaa heiton ajan ja lähti noutamaan vasta käskystä. Luovutus edessä istuen onnistui myös nappiin.

8. Eteenmeno (ja luoksetulo + maahanmeno). Pisteet 10 (kerroin 2).
No ei sitten millään. Roki odotti nätisti, kun vein namin merkille. Lähti myös nätisti ja söi namin. Kutsuin luo ja käskin maahan, Roki otti merkin ja lällätellen rallatteli merkin kanssa, ei tehnyt kumpaakaan toivotuista. Sen jälkeen havaitsi edellisen kohdan kapulan seinän vieressä, nouti sen ja toi hilmuisen nätisti sen mulle.

9. Hyppy (seuraamisesta, vapaana). Pisteet 9 (kerroin 1).
Edisti ensin, kun tajusi hypyn. Kutsuin takaisin ja toisella yrittämällä kontakti vähän parempi. Emäntä taas edisti perusasennon ennen liikkurin komentoa.

10. Kokonaisvaikutus 9.

Pisteet yhteensä 128,5 / 150.

En kuullut juuri muiden koirakoiden pisteitä, joku sai vähän enemmän ja kaikki muut noteeraamani vähemmän. En kyllä juuri katsellutkaan muiden suorituksia. Oli hauska kokemus, ja pientä repeilyä aiheutti erityisesti tuo eteenmeno. Kyllä taitaa tokoilu meille jatkossakin maistua! Tiistaina sitten agility-kurssille. On myös hauskaa, että sinne tulee tuttuja koirakoita tuolta tottelvaisuuspuolelta.

Kuvatuksia

2011-01-29T10:45:00.004+02:00

Nyt ei kuvasato ole kovin hedelmällistä. Roki ei halunnut poseerata. Jotenkin mittasuhteet näyttävät vielä näissä kuvissa omituisilta. Mutta jotain kummiskin!

Roki 9 kuukautta

Tässä näyttää pää suhteettoman isolta

Istun

Pönötän

Enemmän sitä itteään :)

Söin kukan. Multaa ei ole lattialla sen takia, että multa on parasta. (Anteeksi ystävät hyvät, jotka toitte sen meille kerran tuparilahjaksi, Rokin mielestä se oli kiva. :( )

Yhdeksän kuukautta ja hormoonit hyrrää

2011-01-28T16:10:00.002+02:00

Eilen tuli 9 kuukautta täyteen. Roki painoi himpan alle 18 kiloa, korkeus oli nyt tosi vaikea mitata ja oudosti näytti siltä, että kaveri olisi matalampi kuin kuukausi sitten. No ota siitä nyt selvä, tyyppi yritti vain istua ja kiemurteli minkä kerkesi, joten tulos ei ole luotettava...

Äärimmäisen ärsyttävät murrosiän oireet herralle ovat iskeneet.

1. Kuseskelu
Joka paikkaan, koko ajan, muutaman metrin välein, jopa keskelle katua. Ja tiistaina ekaa kertaa myös treenihallissa sika nosti koipeaan agility-puomille ja varmaan neljä kertaa myös hiekalle kivan hajun kohdalle.

2. Hajut
Niitä on kaikkialla, joten joka paikassa pitää nuuskuttaa. Silloin ei yleensä ole korvia eikä järkeä. Hajuille pitää myös pissata.

3. Vetäminen
Megalomaanista. Siskoni ei enää viitsi ulkoiluttaa Rokia, varsinkaan liukkailla tai runsaassa lumessa (jossa hänen 1-vee tyttönsä joutuu kulkemaan pulkassa). Jälleen koira kuuroutuu ja unohtaa, että raahaa perässään jotakuta ihmistä. Olen kiepauttanut nyt hihnan Rokin mahan alta ja se kyllä auttaa. Tuntuu vissiin aika ärsyttävältä. Kuonopanta on pian se seuraava. Villen sitkeä työ on tuottanut ällistyttäviä tuloksia ja jos lenkillä pysähtyy koiran vetäessä, Roki palaa heti luo ja kiertää sivulle. Olen itse lenkittänyt paljon vähemmän Rokia nyt ja en minä ainakaan tuota ole opettanut. Toinen on se, että polulla Rokin voi käskeä kulkemaan takana ja pysyy siellä nätisti.

4. Luoksetulon vaikeudet
Tulleet jälleen, toivottavasti eivät jäädäkseen. Ei meinaa kutsusta tulla ja lällättelee vaan.

5. Ei osaa enää tulla perusasentoon tai mennä maahan
Unohtunut vaan kokonaan.

6. Kaikki vähäinenkin kärsivällisyys on kadonnut
Jos läsnä on muita koiria tai edes ihmisiä. Ei kertakaikkiaan millään nakilla pidä huomiotaan minussa. Paikkamakuu treeneissä ei onnistu ollenkaan, juuri hetkeäkään. Nouto, joka oli meidän bravuuri, menee siihen, että Roki lähtee kapulan kanssa muiden luo mieluummin kuin minun. Luoksetulossa jätkä taas sitten noutaa lätkän, jolle se ensin on lähetetty, siis merkin.

7. Rähjätään hihnassa
Tääkin on uutta. Ohitukset onnistuivat jo kivasti tuossa välillä, nyt koira kuuroutuu jälleen kerran ja pitää meteliä vastaantulijoille. Ihmisten luo pitää aina päästä.

Plussana sanottakoon, että koira rauhoittuu kotona jo tosi kivasti, ja on viimeisen päälle lällypoika-kainaloinen. Tosin sen pitää koko ajan olla joka paikassa läsnä ja aina kaikessa mukana. Ite ei saa hetken rauhaa, ellei ole pitkään täysin liikkumatta ja ei kiinnitä Rokiin mitään huomiota.

Riemukas jälleennäkeminen

2011-01-19T19:55:00.004+02:00

Vitsit, kun työnteko vie harrastuksilta aikaa. Nyt on ollut aika haipakkaa ja pitkiä päiviä, venyneet vielä iltapäivistä. Kotiintulo on kuitenkin aina mukavaa, saa vallan lämpimän vastaanoton kerrasta toiseen - ensin poika ei meinaa pysyä nahoissaan, kun yrittää hillitä itseään, pyrkii pysymään istumassa ja teputtelee paikallaan etukäpälillä, sitten pokka pettää ja kaveri puhkuu ja puhisee, sen jälkeen tulee riemuisasti halaamaan ja kieli lopsaa erittäin päättäväisesti. Näin sydämellisen vastaanoton saan onneksi (?) vain karvaisemmalta miespuoliselta asuinkumppaniltani (kumpihan lienee), toinen varmaan hankkisi tuolla vastaanotolla ennen pitkää mustan silmän (allekirjoittanut ei ikinä ole parhaimmalla tuulellaan töistä kotiutuneena).

Rokin tyyli jakaa hellyyttä on tyrmäävän päättäväinen. Pari nimeltämainitsematonta muuta bortsua ja kelpietä tekevät sekunnin sadasosassa täsmäiskuja kohti rakkauden kohteeksi joutuneen ihmisen naamaa, joskus saattaa saada turpiinsa, kun rakastaja saapuukin hampaat edellä tai saattaa esimerkiksi silmälasit HAJOTA. Roki ei perusta tekniikkaansa kuitenkaan pika-attackeihin. Rokin rakkaushyökkäys tapahtuu hitaammin, mutta heikompaa hirvittää, kielen lopse on karmiva ja sitä on vaikea väistää, jos tulee ahdistetuksi seinää vasten. Roki myös halaa rakkauden kohdetta tiukalla syliotteella. Korvia Roki rakastaa erityisesti, niiden aromi on pikkubortsun makuun. Vieraat, varautukaa.

Jottei nyt syntyisi vääriä käsityksiä koirankasvatusmenetelmistä, niin useimmiten meillä pyritään tekemään kotiintulot mahdollisimman matalalla profiililla ja koirasta piittaamatta, jotta vieraidenkin vastaanottaminen sujuisi lunkisti Rokilta. Välillä vaan lipsuu ja saattaa mennä ehkä vahingossa koiran yllyttämisenkin puolelle... *nolo*

Koirakoulun jatkokurssi lähenee loppuaan, yksi kerta enää ja loppukoe. Täytyy sitten katsoa, missä jatketaan, minä ainakin tarvitsen kädestystä alokasluokkaa varten. Suurin osa liikkeistä alkaa olla periaatteen tasolla hallussa, nakin kanssa onnistuu, ohjaavilla liikkeillä ja lyhyillä etäisyyksillä.

Nouto on meidän supersuosikki, Roki on siinä niiiiin innokas! Ja söpyläinen noutaa nykyään mitä vaan. Eilen tehtiin namialustaa käyttäen koiran lähettämistä luota eteen-komennolla, takaisin tullessa piti tulla joko suoraan eteen istumaan tai matkalla piti käskeä maahan tai seisomaan. Kumpikin onnistuu, mutta myöhään. Olohuoneessa Roki reagoi välittömästi, mutta hallilla ei kerkeä kuunnella mua. Tulee kyllä tosi nopeasti luokse, mutta maahanmeno tapahtuu ihan viime metrillä. Ylipäätään ihmettelen, miten Roki on oppinut pysähtymään seisomaan, koska en ole osannut opettaa sitä ja olen käyttänyt varmaan viittä eri käskysanaakin. Niin se vaan kuitenkin pysähtyy, tosin laiskasti ja kenties vielä yhden askelen ottaen. Mutta itse asiaan takaisin, hauskinta kuitenkin oli, että kun tuon harjoituksen viimeinen toisto oli ohi, lähetin Rokin hakemaan vielä lätkänkin ja hilmu nätisti toi vielä senkin mulle <3.

Viikonlopun puuhailua

2011-01-09T17:21:00.004+02:00

Postailua tuulessa ja tuiskeessa!

Uusien juttujen opetteluun kun on koiran kanssa keskitytty, onkin vanhat kosahtaneet. Nyt on alkanut näyttää siltä, että Roki on unohtanut perusasennon eikä osaa tulla sivulle kuin suoraan eteenpäin eli mun takaa. Ohjausta tarvitsee tosi paljon eikä enää vahingossakaan tarjoa perusasentoa. Vaikka nami kädessä näyttäisi paikkaa, saattaa koira jäädä johonkin suunnilleen sivustalle istumaan ihan miten päin tahansa, kunhan nyt kuono osoittaa namikäteen päin.

On mulla kuitenkin teoria syystä, varmaan yksi osa on se, että avustavaa liikettä ei olla edes yritetty juurikaan häivyttää. Ja olen taatusti liian usein korjannut perusasentoa liikkumalla itse. Vaikkakin yleensä eteenpäin, jolloin koiran on myöskin korjattava asentoa. Mutta varsinainen syy on mun mielestä Rokin kasvu ja se, että peräpään käyttö ei enää onnistu kovin kätevästi. Tähän pitäisi nyt keksiä harjotteita, että nuo takajalat siirtäisivät Rokin hanurin oikealle paikalle, tosi laiskasti nyt Roki kääntää takaosaansa. Korjaavat liikkeet suoristavat koiran tietysti, kun otan askelen eteenpäin, mutta tuolloin ei itse sivulletulo parane yhtään.

Teetän sitten Rokilla nyt ihan alusta perusasentoharjotteita, että tuo sivu-käsky vahvistuisi sinälläänkin. Nuo harjoitukset tulevat kyllä tarpeeseen myös kontaktin ottamisenkin kannalta.

Kuvasatoa on tarjolla ihan kotioloista ja eilisen päivän lenkkeilyiltä Jyväsjärvellä. Siellä tuli vastaan bc-pentu Elmo 5,5 kuukautta, vaihdettiin samantien emännän kanssa numerot, lähdetään joskus pentulenkille. Tänään taas ulkoiltiin Minjan ja Nastjan kanssa Aittovuoressa. Nastjan kanssa juoksivat ihan kivasti, varsinaista leikkiä ei kuitenkaan tyttöjen kanssa synny. Minja pistää Rokin paikalleen eikä Roki tätiä enää härkkinytkään. Roki oikeastaan vaan pyyhältää matkassa mukana, mutta melko välinpitämättömiä tytöt pikkuherran suhteen olivat.

Syystä tai toisesta koira saa nykyään tulla meillä sohvalle ja nojatuoliin...

Vetoleikki on edelleen parasta! Noutaminen tulee hyvänä kakkosena :)

Töitä ja temppuja

2011-01-06T21:29:00.003+02:00

Huoh. Työt jatkuu. Loppiainen tänään kuitenkin kevensi ekaa työviikkoa. Muuten ollutkin sitten melkolailla rankkaa, kun työunirytmi ei yllättäen palautunutkaan paikalleen. Mulla ei ole ollut nukkumisvaikeuksia koko viime syksyn aikana, mutta nyt meni neljä yötä ihan muutaman tunnin unilla. Viime yö jo ok, toivottavasti asettuu nyt. En siis mitenkään jaksa tuota vajaan sadan kilsan työmatkaa tollasilla unilla, tilttaan rattiin ja ahistaa jo etukäteen matka.

Roksu-poksu nautiskelee edelleen lomasta, Villellähän tämä viikko vielä on vapaata. Muistaakseni sunnuntaina kävivät Rokin kanssa Villen porukoilla kyläilemässä, ohjelmaan kuului lenkki metsässä ja leikkiä tuttavaperheen lasten kanssa. Oli kiva kuulla, että Roki leikki tosi nätisti lasten kanssa ja vanhempi 10-v. poika oli myös onnistunut käskyttämään Rokia (istu, maahan, tänne) ja oli toiminut kuulemma hyvin. Pitäisikin välillä antaa muiden ohjata Rokia, itsellä on niin hyvä tuntuma siihen, että osaa ajoittaa käskyn juuri oikein, valita äänensävyn ja hakea oikein kontaktia automaattisesti. Olisi terveellistä, jos Roki toimisi muidenkin kanssa.

Olohuonetokoilua ollaan edelleen jatkettu melkein joka päivä. Tänne pitäisi vetää mattoja lattialle enemmän, parketilla ei pysty tekemään yhtään mitään liukkauden vuoksi. Olohuoneen iso matto on ainoa mahdollinen paikka. Haluaisin saada neuvoja uusiin temppuihin, joita koiralle voisi opettaa, ideat on vähissä.

Jalkojen välistä pujottelua on tehty jonkin verran, kaksi askelta menee oikein nätisti yhdellä palkitsemisella, eikä tarvitse enää edes ohjata.

Kurre on edelleen nami- ja käsiavusteinen, Roki ottaa kädestä käpälillä tukea, ei pysy itsekseen.

Kieriminen on aivan selkärangassa, temppu, jota Roki tarjoaa ihan omin päinkin. Mutta jos kierroksia on yhtään liikaa, ei malta tehdä sitä, aloittaa, mutta pomppaa ylös ja ääntää.

Ympäri Roki pyörähtää myös paikallaan nätisti. Teki sitä eilen myös ilman käsimerkkiä.

Tassua Roki antaa hyvin kummallakin käpälällä.

Odota-komento on hienosti hallussa, Roki odottaa lupaa sekä ruokaan, namiin, leluun ynnä muuhun toimintaan. Miinuspuolena se, että odota-komentoa tulee käytettyä joka helkatin tilanteessa aina hihnassa vetämisestä lähtien. Mun teorian mukaan Roki ei osaa käskystä seistä paikallaan juuri sen takia, että siihenkin tilanteesta riippuen on käsketty joko "seis", "seiso" tai "odota".

Yritin opettaa laittamaan käpälät laatikkoon. Pari kertaa sain palkattua oikeasta suorituksesta, Rokin mielestä paras temppu laatikon kanssa kuitenkin on sen syöminen. Edelleen olen kannatuttanut Rokilla kaikenlaisia pieniä ja isojakin esineitä. Hampaanjäljet kaukosäätimessä todistaa. Hienosti se tuo nyt kaiken käteen. Huvittavinta ehkä oli, kun yritin saada työhuoneessa yläkerrassa Rokin tuomaan nitojan. Esine oli kuitenkin liian omituinen eikä Roki suostunut ottamaan suuhun sitä. Myöhemmin tulin alas ja Roki myöhemmin perässä ja kolautti nitojan eteisen lattialle :D.

Ihan tokoilusta luoksetulo onnistuu nyt ilman käsiavustetta! Asento on hienosti suora ja parhaimmillaan myös tosi tiivis. Pieni vartalon nytkäyttäminen tiivistää vielä hiukan löysän asennon. Maahanmeno liikkeestä on parantunut hirmuisesti namipelin ansiosta. Liikkeestä seisomista ja hyppyä ei olla tehty yhtään... Koiran jättäminen sekä makuulle että istumaan onnistuu aika kivasti, olen liikkunut koiran ympärillä n. kolmen metrin säteellä ja Roki pysyy nätisti paikallaan. Olohuoneen lisäksi ollaan tokoiltu pihalla meidän parkkipaikalla. Se on mukavan hiljainen ja riittävästi valaistu. Noutoa varsinkin tehty siellä. Lelupalkalla sain Rokin jopa odottamaan sivulla heiton ajan. Wuhuu! Pidin siis lelua Rokin näkösällä ja vaikka koira oli tietoinen myös kapulasta ja noteerasi myös heiton, jaksoi lelun avulla odottaa paikoillaan. Noutokäsky piti tosin antaa pari kertaa, koska mieluummin olisi ekaksi tarrannut leluun :). Haki kuitenkin kapulan!

Sivulletulo on nyt jostain syystä kosahtanut. Roki tulee kohtiksesti, jos on selän takana, kun kutsun ja näytän kädellä paikkaa. Mutta etupuolelta ei sitten millään, ei edes namilla vetämällä. Istuu jäpöttää vaan johonkin ja jotenkin päin. Pitää ottaa taas kunnon nakit käyttöön ja aloittaa alusta. Johan se tuon osasi pelkällä käskylläkin jossain vaiheessa. Käännöksiä ollaan seuraamisessa kuitenkin tehty jatkuvasti, mutta kai tuo takapään käyttö on vielä aika heikkoa ja pitää sivullekin houkutella taas laajoissa kaarissa...

TT:n treenit jatkuu ensi viikolla. Pitäisi sitä seisomaan pysähtymistä ja hyppyä tehdä...

Uusi vuosi 2011

2011-01-02T12:51:00.002+02:00

Uuden vuoden juhlinnasta selvittiin hienosti. Paukut ja välähdykset eivät häirinneet Rokia tippaakaan, ei noteerannut raketteja oikeastaan ollenkaan. Meillä oli vieraita iltaa viettämässä ja Roki keskittyi söpöilemään vuoronperään kaikkien kainalossa. Tosi nätisti käyttäytyi koko illan ajan, ei ihan hillitöntä riehumista enää.

Aattoaamuna käytiin väsyttämässä koiria isommalla porukalla Alvajärven jäällä. Mukana oli Riikka Riehan ja Viiman kanssa, sekä Satu ja Naava-snautserityttö. Roki keskittyi entisenlaisesti rallaamaan Riehan kanssa, ja kyllä ne juoksivatkin! Lunta oli edellisenä yönä tullut paljon lisää ja kyllä tuo lenkki varmasti pentujen voimille otti. Roki sai poikkeuksellisen hyvin Riehaa nyt kiinni, kun tyttösellä on lyhyemmät kintut, normaalistihan Rieha painelee Rokia lujempaa. Pikkaisen alistustarvetta Rokilla oli nuorempaa kohtaan ja meinasi aina kiinni saatuaan ryhtyä jylpyttämään... Uudesta kaverista, Naavasta, Roki ei juurikaan tällä lenkillä piitannut. Uskon kuitenkin, että tulisivat kivasti juttuun ja leikkikin toimisi, jos ei olisi muita koiria matkassa. Tässä muutama Satun ottama kuva uudenvuodenaaton luminaamoista:

Rieha ja Naava

Melkein koko porukka kasassa

Ihana pusukone Rieha isoine korvineen

Aika kivasti on ehditty myös treenailla lomapäivinä. Noutoa ollaan harjoiteltu edelleen järjestelmällisesti ja alkaa sujua jo tosi nätisti. Vielä kun jaksaisi Roki pysyä paikallaan perusasennossa kapulan heiton ajan, työn alla tämäkin. Tänään askarreltiin vähän sisällä, kontaktiharjoitukset ollaan otettu takaisin ohjelmaan, kun seuraamisessa Roki kyttää aina vain kättä, jossa tietää namin olevan. Muutamana päivänä olen nyt palkannut katsekontaktin ottamisesta erilaisissa harjoituksissa ja nyt tehtiin sisällä myös seuraamista, ihan yksittäisiä askelia vain, perusasennosta perusasentoon ja poju napotti nyt kyllä tosi nätisti silmiin.

Huvikseen treenattiin myös erikoisten esineiden ottamista, kanniskelua ja tuomista käteen. Tulitikkuaski, pieni avaimenperä, pullasuti ja kaukosäädin kelpasivat mainiosti ja Roki toi tosi nätisti. Palkkaus narunvedolla. Lusikkaa Roki ei suostunut kantamaan, otti pari kertaa suuhun kyllä, mutta sylki pois. Oli varmaan eka metalliesine ja sen takia outo. Kännykkän Roki toi myös, mutta soiva puhelin oli vähän omituinen :). Tästä kuitenkin treeni alkaa, jos se joskus toisi puhelimen sen soidessa! Kyllä se nytkin pari kertaa suostui kantamaan soivaa kännyä, mutta ihan ei vielä homma mennyt jakeluun (otin kyllä värinän pois päältä, se olisi varmaan ollut jo ihan liian paha).

8 kuukauden poset

2010-12-30T11:50:00.002+02:00

Tässäpä olisi "pakolliset" seisotuskuvat kahdeksan kuukauden kohdalta. :) Hurjan iso karva Rokilla alkaa jo olla!

Mun nähdäkseni ekat merkkauspissat Roki lorotti tänään erään mäykkärin pissojen kylkeen. Siitä se äijäily lähtee...

Touhua ja tavoitteita

2010-12-29T12:54:00.004+02:00

Eilen oli puuhakas päivä noin ulkoilun ja liikunnan kannalta. Päivällä käytiin Alvajärvellä reilun tunnin lenkki tarpomassa Riikan, Viiman ja Riehan kanssa. Pennut pisteli menemään ihan onnessaan pitkin jäätä ja myös Viima ja Roki intoutuivat leikkimään. Luoksetulo jäällä onnistui aika hienosti Rokin kanssa lelupalkalla. Ville on sitkeästi teettänyt luoksetuloa lelun kanssa ja homma onkin alkanut pelata kivasti. Roki tulee eteen ja odottaa. Huolta on pidetty myös siitä, että koiran pantaan kosketaan joka kerta, kun luoksetulo onnistuu. Paljon paremmin lelu toimi nytkin jäällä toisten koirien seurassa kuin nami.

Kauheita jääkökköjä Rokin varvaskarvoihin tarttui tuolta hangesta. Pitänee lyhentää karvoja varpaiden väleistä ynnä harkita rasvaamista, edelleen toisessa takajalassa anturan pinnassa on halkeama.

Illalla tehtiin vielä toinen tunteroisen hihnalenkki leikillä höystettynä (vetää edelleen kuin höyryveturi, välillä tosin jo parempiakin hetkiä, jos herra suvaitsee ottaa korvat käyttöön). Sitä ennen itse olin korkannut hiihtokauden, ei tuntunutkaan ihan niin pahalta, mitä ennakoin. Nyt ikävä kyllä taas pakastaa kovemmin, joten hiihtokelejä odottelen.

Olen tehnyt Rokin kanssa nyt noutoa kaikennäköisillä leluilla ja kapuloilla. Oikean noutokapulan käyttö kuitenkin jätetään varsinaisiin treeneihin, ettei vahingossakaan homma menisi kapulalla leikkimiseksi ja pureskeluksi. Mahtavaa on, että Roki on alkanut nyt luovuttamaan käteen myös pallon, joka aiemmin oli se kaikista mahdottomin. Hommaan auttoi se, että noutoa treenattiin ensin kaikella, mitä voi myös vetää. Rokia ei enää harmita luovuttaa esine, kun välittömästi luovutuksen jälkeen palkataan vetoleikillä. Tällähän se luoksetulokin saatiin kuntoon!

Vimosin edistysaskel saatiin eilen iltana, kun ekaa kertaa harjoiteltiin noutoa perusasennosta, pidin kouluttajan ohjeiden mukaan koiraa pannasta kiinni, että rauhoittuu ennen noutoa (muuten ampaisee välittömästi jo ennen heittoa hakemaan...). Sain Rokin odottamaan lupaa ja käskyn saatuaan Roki haki lelun. Varsinainen edistyaskel oli se, että Roki istui eteen lelu suussa! Tähän asti istuminen ja suussa pitäminen on ollut mahdotonta pienelle aivolle tehdä yhtä aikaa. Ehkä kerran viime treeneissä onnistui. Nyt kuitenkin oikein mainiosti. Vähän kauaksi normaaliin eteentuloon nähden tosin Roki jäi, mutta kun vielä luovutti lelun käteen, palkattiin vetoleikillä hienosta suorituksesta.

Ensi vuotta zuumaillessa olen vähän miettinyt tavoitteita Rokin kanssa. Harrastamisen alkuun haluaisin päästä myös kisakentillä, joten lajeja on mietitty.

- Toko on varmasti se ensimmäinen ja alokasluokassa toivon pääsevämme starttaamaan ensi kesänä.

- Agilityn alkeita otetaan harrastusmielessä kuvioihin vuodenvaihteen jälkeen, varmaankin Taitavien Tassujen alkeiskurssille lähdetään näin aluksi. (Olen perustellut nämä kohtuu kalliit kurssit itselleni sillä, etten tällä hetkellä harrasta mitään muuta ja se raha, mikä aiemmin on mennyt omiin harrastuksiin, menee nyt näihin kursseihin. Mua ei jotenkin vielä huvita/ei ole aikaa lähteä varsinaiseen seuratoimintaan mukaan, mikä tulisi kylkiäisenä, jos hakeutuisin JAT:n tms. ryhmiin.)

- Kesällä olisi kyllä hirveän kivaa päästä myös pk-lajien parissa alkuun. Jäljen tekeminen vaikutti jo viime kesänä niin sopivalta touhulta Rokille.

- Näyttelyitä kokeiltaisiin kokemuksen vuoksi. Mutta en yhtään halua lähteä Rokia itse esittämään. Ainakaan ekoilla kerroilla. Vapaaehtoisia?

- Yleinen terveys sekä koiralla että omistajilla on tietysti ykköshomma. Rokotukset ajallaan ja luustokuvaukset Rokille.

Koirauintia ja synttäritkin!

2010-12-27T23:03:00.006+02:00

Meinasi aiemmasta päivityksestä unohtua, että tänäänhän Roki on kahdeksan kuukautta! Synttäreitä juhlittiin käymällä illalla Koirasportissa uittamassa pentu. Päivä oli ollut aika jänskä Rokille jo muutenkin, yllättävän hyvin jaksoi polskia siihen nähden. Aamulla olivat käyneet isomman koiralauman kanssa umpihankilenkillä ja sitten iltapäivän ajan Roki oli ollut matkassa uimalareissulla. Rähjännyt luonnollisesti muille läsnäoleville...

Uintivuorolla Roki jännitti aikalailla altaalle nousevia portaita ja ramppia, jota pitkin koira menee veteen. Uinti itsessään sujui aivan hienosti, aluksi oli vähän jännää ja piti pärskiä, mutta kyllähän viime kesänkin kokemuksesta tiesin, että uinti sujuu. Ja lelunkin Roki nappasi vedestä pariin otteeseen matkaan. Vähän kauhistunutta katsetta poju välillä näytti ja vinkui rampilla, mutta lähti uudelle kiekalle kyllä melkein joka kerta ihan itse uimaan. Hassusti samaa ilmettä kuin Nita-mammalla Rokinkin naamalla näytti olevan ja uintityyliäkin Ansku vertasi Nitan menoon. Linkin lopusta löytyy myös videonpätkää Keski-Suomen uutisista, myös Nita ui klipissä. Koirasportti

Tässä malliksi Rokin surkea ilme uintilenkin päätteeksi

Mainiota liikuntaa tuo uiminen koiralle kyllä on, ja nyt pitkän tauon jälkeen varmasti otti tosissaan myös kunnon päälle. Meillä oli koko puolituntinen käytettävissä, vaikka lyhyempikin aika näin ekalle kerralle olisi varmasti riittänyt. Pidettiin nyt sitten hyvät tauot lenkkien välissä, että vähän henki ja syke tasoittui. Reporanka Roki könähti autoon uinnin jälkeen, mutta kotona käytiin hetki vielä ihan ylikierroksilla. Nyt varmasti unet maittaa yön yli ja aamulla Roki pääseekin järven jäälle peuhaamaan kaverien kanssa!

Niin, ja nyt kahdeksan kuukauden iässä Roki painaa 17 kiloa ja on noin 54-55 senttiä korkea. Turkki on pörhistynyt huimasti, oikein mainio talvikarva pojalla alkaa olla. Voi sitä karvanlähtöä, joka jossain vaiheessa edessä on...

Joululomalla

2010-12-27T11:59:00.002+02:00

Jouluja on nyt vietetty muutaman päivän verran, syöty ähkyt moneen kertaan ja niin poispäin. Koirakin on nautiskellut herkuista, kinkku maistuu, kuten myös kaikki muu, mitä suuhun tarjoaa. Jopa niin paljon, että oksensi jouluyönä pitkästä aikaa. Tosi harvoin kyllä purjo Rokilta lentää, mutta joku nyt pisti mahaa sekaisin. Olisiko sitten vaan sekalaiset herkut, joita koira jouluaattona sai. Oksut oli kuitenkin lähinnä nappulaa, joten koira pisteli ne toiseen kertaan poskeensa ihan tyytyväisenä. Osasyy tietysti voi olla myös vieras paikka, oltiin jouluaatto Villen kotona Suolahdessa ja yötä naapurissa, mummolan maalaistalon tyhjässä puoliskossa. Koira nukkui varmaan ihmisiä paremmin, maalämpöpumppu nimittäin hajosi yön aikana ja aamulla lämpöjä makuuhuoneessa noin +13 astetta.

Kovat pakkaset sattuivat joulunseudulle, nyt on vähän lauhempaa ja lunta tulee lisää, mutta jouluaattona pakkasta taisi olla parhaillaan lähemmäs 30 astetta. Roki jo hiukan nosteli käpäliä, mutta ei sitä kylmyys tunnu häiritsevän, niin paljon on vielä pennun touhotusta ja virtaa, ettei paikalla malta pysyä. Lumi ainoastaan kittaantuu jäisiksi klönteiksi varpaiden väleihin ja karvoihin kiinni ja ne varmasti tuntuvat koirasta ikäviltä. Oikeassa takajalassa näyttäisi myös olevan pientä halkeamaa anturassa, ei vereslihaan asti, mutta tassu on ainoa, jota Roki vähän nostelee. Täytyy ostaa tassurasvaa noita oireita varten.

Tänään päästään kokeilemaan koirauintia Koirasportin uimalaan Leppävedelle. Roki on omistajan luona par'aikaa hoidossa ja illalla haetaan poju tuolta uimalalta ja päivän päätteeksi otetaan vuoro sieltä. Paikka on varsin uusi ja kaverit ovat siellä paljon käyneet ja kehuneet. Erityisesti nyt pakkasilla on ollut kiva väsyttää koiraa jotenkin muuten kuin lumihangessa palelemalla ja tarpomalla. Roki tykkäsi uimisesta ainakin viime kesänä, katsotaan illalla, miten sujuu sisätiloissa!

Lomaa odotellessa

2010-12-20T18:43:00.003+02:00

Tässä on enää yksi päivä jäljellä joululomaan! Pitkä loma ei valitettavasti ole, palaan ruotuun jo heti uuden vuoden jälkeen maanantaina. Ville taas aloitti jo lauantaina ja lomailee vielä viikon mun palattua jo töihin. Mutta onpahan kumminkin ja tarpeeseen tulee.

Tänään Ville kävi hakemassa Rokin kanssa minut töistä :). Hauskaa, kun tuo matka on kuitenkin sen puoleen pitkä, ettei muuten varmasti tulisi käyneeksi. Roki matkasi siis yhteensä noin kolme tuntia autossa. Ei edelleenkään mitään ropleemaa autoilun kanssa. Ainut omituinen asia oli vaan autonpesu, jossa käytiin Jari-Pekassa. Ensin Roki seuraili peräosastolta ihan rauhallisena ja vaan tosi kiinnostuneena. Harjat kuitenkin vähän jännitti ja niiden takia piti ihan pikkuisen vinkua ja yrittää kavuta peräpenkille suojusritilän yli. Nopeasti Roki kuitenkin rauhoittuu eikä jää mitenkään hermostuneeksi.

Tottelevaisuuskurssi siirtyi viime viikolla parilla päivällä pakkasten takia. Tunti sujui kuitenkin treenin vähyyteen nähden tosi hyvin. Siitä se yleensä onkin kiinni, jaksaako Roki keskittyä vai ei. Oikeastaan silläkään ei ole niin paljon väliä, osataanko tai onnistuuko liikkeet. Torstaina keskittyminen oli tosi hyvä ja varsinkin noutokapulaan saatiin hyviä ja toimivia neuvoja. Roki kantaa ja luovuttaa nätisti, istumista liikkumisen jälkeen kapula suussa pitäisi nyt seuraavaksi harjoitella.

Seuraaminenkin oli parempaa kuin viimeksi, oisikohan Rokilla oikeasti viime kerralla ollut selkä jumissa tai jtkn, kulki silloin kumman kaukana minusta. Täyskäännöksiä tehdään läksynä (aika karseita ne on, ja pitäisi ylipäätään tossa seuraamisessa tehdä vain ihan pieniä pätkiä ja tosi harvoin mitään pitempää siirtymistä). Paikallaolo on parantunut aivan hurjasti, sekä istuen että makuulla ja pystyn Rokin myös jättämään ja kulkemaan lähistöllä ympäriinsä. Kaukot istumaan ja maahan onnistuvat oikein hienosti ainakin kolmesta metristä... Siitä se lähtee! Seisomista ressu ei oikein tajua, todnäk todella sekavan ja monipuolisen käskytyksen takia (kiitti vaan ihan itselle siitä).

Tässä vielä joulukuusimetsästä Luhangasta viikonlopulta pari otosta: