sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Koiran buuttaaminen

Tänään päästiin verestämään agilityä. Olipas opettavainen keikka ja hetki menee nyt tätä pureskellessa. Kesän aikana olisi tarkoitus nyt saada harrastusta eteenpäin. Ensimmäinen asia on kuitenkin minun ja Rokin yhteistyön parantaminen ja kontaktin löytyminen. Tänään otettiin kerran kunnolla yhteen ja tehokas ratkaisu löytyi vanhasta tutustua Bliw-saippuaputelista.

Välillä kontaktia Rokiin on tosi vaikea saada, mikäli se päättää alkaa haistelemaan tai katselemaan ympäristöä. Parhaimmillaan se taas napottaa innoissaan tai on intensiivisesti nakin perään. Se on kuitenkin auttamaton räksyttäjä, jos ohjeet eivät tule riittävän rivakasti ja toimintaa ei ole. Silloin tulee pattitilanne - en saa käskyä annettua, koska koira ei rauhoitu/keskity ja koira ei keskity, koska ei pääse tekemään mitään. Pakko kokeilla välillä, saako Rokin komentamalla lopettamaan louskutuksen. No, ei saa. Ja lisäksi omat kierrokset kasvaa, mikä pahentaa tilannetta.

Tiina piti liinasta kiinni, kun yritin saada Rokin istumaan hypyn eteen odottamaan käskyä. Kun olin noin kymmenen kertaa yrittänyt jättää koiran ja siirtyä hypyn toiselle puolelle ja Roki oli joka kertaa noussut perään ja huusi kuin hinaaja, olin jo pikkuisen kireänä ja koulutustapa oli ah-töistäkin-tuttu "huudan vain kovempaa kuin penska, jotta viesti menee perille"... Päätin hakea vanhan tutun vesiruiskausputelin, yksi ruikkaus Rokin naamaan ja viretila muuttui saman tien. Sitten sitä jaksettiin taas odottaa nätisti ja hienosti. Se on kyllä ihme, miten tuo toimii. Ja mitenkään siis Roki ei paineistu pullosta tai ruikkauksesta, se vaan unohtaa, mitä oli tekemässä ja nollaa itsensä. Siis koiran buuttaus. On tässä opettelemista...

Mutta saatiin me jotain tehtyäkin. Ansku suunnitteli meille helpon radan, jossa ohjasin koko ajan koiraa samalta puolelta. Hyppy, suora putki, toinen suora putki, hyppy, puomi, hyppy ja putki. Ohjaaminen parani jo heti toisella yrittämällä, kun sain ajatusta vähän mukaan. Liikun tosi herkästi kumarassa, jos en ajattele. Ajoituskin vähän parani, ensin olin auttamattomasti käskyissä myöhässä. Oli kivaa ja Roki yllättävän hyvin mukana ja kuulolla. Tehtiin myös valssikäännöstä putkelta hyppyyn. Saatiin pari sinnepäin suoritusta, itse en vaan taaskaan ollut tarpeeksi rauhallinen, jolloin unohtuu se varsinainen koiran ohjaaminen, teen vain sinnepäin ja liialla kiireellä.

Haettiin myös puomin alastulon kontaktia. Käskysanoja pitää vielä miettiä, mutta nyt olisi tarkoitus pysäyttää koira alastulokontaktille nakin ja alustan avulla istumaan puomille etukäpälät maassa. Pysäytyksestä pitäisi saada varma. Näin ainakin homman nimen käsitin ja tätä pitäisi sitten kotonakin treenata.

Kepit vetäistiin myös pariin kertaan. Kivasti Roki muisti aiemmin opitun ja pujotteli (ainakin mun mielestä) kerrassaan hienosti. Ohjaukseen sain jälleen neuvoja, samoin aloitukseen ja lähestymiseen eri kulmista.

Tässä on tosiaan paljon sulateltavaa, tuli vaan jälleen kerran sellainen olo, että mulla on liian iso kädellinen tuossa koirassa ja olen ihan pihalla siitä, miten Rokin kanssa pitäisi toimia missäkin tilanteessa. Lähinnä siis ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä noin lupaavalle koiralle. Ihan liikaa mietin, mitä toiset ajattelee meidän tekemisestä. Neuvoja tulee viideltätoista eri suunnalta kaikkien eri kokemusten rintaäänillä, enkä aina osaa arvioida, mikä on meidän kannalta parasta ja mikä ei toimi. Pakko vaan kokeilla ja välillä menee sitten pieleen. Kun vaan osaisi olla johdonmukainen... Mun mielestä on niin ihanaa, kun homma välillä toimii hienosti, yhteistyö pelaa ja koiran into tekemiseen näkyy!

Koira tuli meille kuitenkin erityisesti perheenjäseneksi ja kaveriksi huomioiden tietysti samalla aktiivisen rodun tarpeet harrastuksien avulla. Sitten meillä tehokkaiden treenien jälkeen myös voidaankin ottaa koira kotona sohvalle kainaloiseksi ja lällytellä. Ei se ole niin vakavaa ;).

lauantai 28. toukokuuta 2011

Näyttelyreissu Varkauteen

Rokin näyttelyura jatkui tänään Varkauden kaikkien rotujen näyttelyssä. Päivä lupaili alusta alkaen vesikuuroja, mutta sadetta saatiin lopulta niskaan vasta kisakentällä. Onneksi oltiin sateenvarjoilla ja pressulla varauduttu, tosin jäi huomaamatta pieni kuoppa kentässä sillä kohtaa, mihin tällättiin meidän leiri. Kaatosateesta kehkeytyi älytön lätäkkö meidän kohtaan ja koirakin vettyi altapäin. Vähän oltiin surkeita ja kehät venyivät, kun tuomaritkaan eivät viitsineet kaatosateessa astua teltoistaan ulos. Onneksi sade oli kuuroluontoista ja saatiin tauon aikana leiri siirrettyä kauemmas lätäköstä.

Rokille hurjan suuri plussa tästä päivästä! Poika käyttäytyi todella hienosti sekä odotellessa että kehässä. Tällä kertaa antoi tuomarin käsitellä istuutumatta ja liikkuminen oli kaunista katseltavaa. Tuomari oli irlantilainen Michael Leonard, joka oli tarkka ja perusteellinen, erityisesti katsoi koirien liikkumista. Vaikutti tosi ystävälliseltä ja jutteli Rokille käsittelyn aikana. Tuomari sanoi Nooralle kehän jälkeen, että hieno koira on, mutta "needs time" :). Vielähän se on kovin keskeneräinen.

Kehässä oli 18 bortsua, junnu-uroksia 3. Yksi eli Amazeme Cosmic Time "Oiva" sai ERI:n ja oli samalla PU1 ja VSP. Roki oli JUN-EH. Arvostelukin kertoi Rokista ja tuomaristakin tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä näyttelykäynnillä: "Coat of good texture, well presented. Correct bite, exell(ent) temperament. Correct length of back. To be critical I´d like stro(nger) topline, more width between ears and sometimes carries tail too high. Moved a little close behind."

Ollaan tosi tyytyväisiä tähän keikkaan! Minähän ihan innostun tästä näyttelypuuhasta. Ja kun ei Rokin kanssa vielä oikein muihin kisoihin tai tapahtumiin voi lähteä, niin miksei sitten kahlailisi noita näyttelyitä. Paljon koiria ja ihmisiä ja katseltavaa. Samalla erittäin tervetullutta sosiaalistumista Rokille, rauhoittumisen opettelua ihmis- ja koiravilinässä. Nyt katsellaan vielä heinäkuulle joku näyttely ja sitten loppusyksyllä viimeistään Jyväskylän kv. Suurkiitos vielä Nooralle, joka on tehnyt paljon töitä Rokin kanssa ja homman onnistuminen näkyi jälleen tänään tosi hienosti!

Tässä viime viikonlopulta pari kuvaa Rokista, Tiina kuvasi Rokia yksivuotissynttäreiden hengessä.





Viime viikonloppuna muuten Roki rälläsi onnessaan Saviolla ison seurueen kanssa. Yhteensä kahdeksan koiran voimin lenkkeiltiin ja koirat pulahtivat myös uimassa. Rokille sekin edelleen mieluista puuhaa! Matkassa oli Rokin lisäksi Nita, Veki ja Sara. Suomenlapinkoirauros Pessi, malikat Ipi ja Aatu, käppänämummo Peppi ja Sero-seropi. Sakkia oli niin paljon, ettei kukaan jäänyt kenenkään silmätikuksi tai jalkoihin. Seuraavana aamuna jatkettiin vielä lenkkeilyä Anskun kanssa, Roki ja Aatu saivat painella menemään. Tuolloin sitten Aatu keskittyi pöllyyttämään Rokia, mutta Roki kyllä tosi hienosti passaa nuo tilanteet, eikä alkanut uhittelemaan yhtään!

Roki kokeili myös himppasen paimentamista Birgitan ja vuohien kanssa. Roki ei suoranaisesti pelännyt otuksia, mutta ei osoittanut mielenkiintoa, vähän sijaistekemistä eli paskansyöntiä keksi itselleen eli oli varmaan vähän hämmentynyt. Kuitenkin se seurasi jonkun verran Nitan ja Saran työskentelyä ja varsinkin aidan toiselta puolelta katseli kiinnostuneena. Joskus pitää vielä joku kurssi käydä, Rokilla on todella vahva silmä esim. leikissä. Samasta asiasta saattanee tulla ongelmia tokoilussa, kuten nyt on jo vaikkapa luoksetulon harjoittelussa havaittu.

Huomenna taidetaan päästä pitkästä aikaa agility-esteille! Kivaa!

Ai niin, Kimman jalanjälkiin on astunut uusi pieni neito. Saksasta Tiinan ja Birgitan yhteisomistukseen saapui keskiviikkona 10-viikkoinen tytteli Alice vom Skuddenhof. Pentu on Rokin serkkulikka. Kuvia voi käydä kurkkaamassa Pipipäät-blogista, jonne linkki tuolla sivussa! Onnittelut pentusesta!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Rokotuksilla

Hulluja työviikkoja ovat nämä viimeiset. Tällä viikolla ainoastaan eilen pääsin lähtemään suoraan tuntien jälkeen, kaksi päivää meni ihan iltaan asti. Tietääpähän ainakin tehneensä loman edestä työtä - tiedoksi kaikille niille, joiden mielestä opettajan työpäivät ovat lyhyitä ja lomat ylimitotettuja! :D Olen ihan tajuttoman väsynyt, vaatii varmaan pari viikkoa rauhoittumista ja normiyöunia, ennen kuin tämä alkaa helpottaa. Mieli kuitenkin ollut hyvä ja iloinen.

Osasyy virkeään mieleen on varmasti se, että viime vuoteen verrattuna on motivoivaa harrastettavaa. Vanhana kilpaurheilijana en meinaa innostua mistään jumpassa käymisestä tai salilla rehkimisestä, jos siinä ei ole mitään varsinaisia tavotteita. Nyt on tekemisen mielekkyys löytynyt uusista harrastuksista, laulutunneista ja tietysti harrastamisesta koiran kanssa. Aina se lenkillelähtö iltaisin ei meinaa huvittaa, mutta niin paljon ollaan löydetty muita koiraharrastajakavereita, että usein on joku pyytämässä treenailemaan. Mätsäreitä kierretty, näyttelyreissuja edessä ja takana, agilitytreenejä luvassa toivottavasti kesällä, tokoilua sekä kouluttajan johdolla, itsekseen, että kaverien kanssa, hakutreenejä uudella kaveriporukalla ja niin edespäin.

Tällä viikolla ehdittiin pitkistä työpäivistä huolimatta käydä belgien mätsärissä Palokassa. Noora tietysti matkassa. Lähtökohtaisesti jo tiesin, että voi olla aika levoton keikka, Roki ei ollut ulkoillut tai touhunnut kuin välttämättömät pissatukset ja näin ollen virtaa riitti vähän enemmän, mitä tylsissä näyttelykehissä ja odotellessa tarvitaan. Rokia huvitti haukkua ja riekkua. Kehä meni kuitenkin oikein kivasti - sininen nauha kuitenkin, vastapuolena tyyni snautseri. Huomionarvoista se, että oltiin ekaa kertaa aikuisten koirien kehässä. Sinisten ryhmäkehässä sitten pikkaisen haukuttiin. Mutta ei Rokia sieltä ihan ensimmäisenä päästetty pois ;). Seisominen oli kohtuullista ja muistaakseni Roki jaksoi seistä myös käsittelyn ajan. Nyt kyllä piti vähän pussailla myös tuomaria.

Tiistai-aamuna käytin Rokin 1-vuotisrokotuksilla. Myös pallit ovat nyt paperilla :D. Pyysin eläinlääkäriä katsomaan Rokin vasenta etutassua, kun Roki on pari viikkoa ihan työkseen nuoleskellut anturoita siitä. Sama tassu siis, josta oli aiemmin keväällä ylin antura "jarrunappula" halki. Ell katsoi, että iho on varpaiden välissä tulehtunut. Oli vaikea sanoa, mikä on syynä, koska on se nuoleminenkin voinut vaan jäädä päälle ja ylläpitänyt tulehdusta. Saatiin siihen kuitenkin korvatippoja (:D), jotka desinfioi ja sisältävät niin antibioottia kuin hiivalääkettäkin, kutinan pitäisi myös asettua. Ell kuitenkin sanoi, että jos oireet eivät asetu, on käpälä mahdollisesti syytä kuvata, ilmeisesti mietti joko vierasesinettä tai murtumaa. Ei Roki sitä varsinaisesti arista, enkä pysty liikkeessä havaitsemaan mitään ontumista (ei se varmaan ontuisi ennen kuin olisi kinttu poikki, sen verran kiire on joka paikkaan, ettei ehdi). Usein se kuitenkin seisoskellessa saattaa varata tuolle käpälälle vähemmän painoa tai pitää sitä ilmassa. Toivotaan nyt, että paikallishoito auttaa.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Näyttelyn jälkeen

Eilisestä näyttelystä ei tullut otettua juurikaan kuvia. Tämäkin poseeraus ei ole kovin kaunis, mutta olkoot nyt edes jotain!



Eilisen illan Roki oli aivan reporanka, kaipa tuo näyttelytilanne oli aika stressaava, vaikkei sinällään kovinkaan raskasta puuhastelua. Oltiin me kuitenkin viisi tuntia reissun päällä. Tänään ollaan käyty metsässä lenkillä, koiraa seotti ihan täysillä. Veti päätöntä rallia ympäri pusikkoa reilun metrisen kepin kanssa. Tein Rokille pitkästä aikaa nakkiruudun, puolitoista metriä kertaa puolitoista. Annoin vanheta ehkä vartin. On kyllä jännä, miten hyvin Roki tunnistaa ruudun rajat ja miten huolella ja kauan se jaksaa nuuskuttaa ruudussa. Se löytää nakit tarkasti ja varmasti. Ihan toinen juttu kuin vaikka toko-treeneissä, joissa sille voi heittää nakkipalan suoraan nenän eteen ja kaveri on niin kierroksilla, ettei löydä sitä. Nyt joku neuvomaan meille, miten jälkitreenin alkuun pääsee!

Nyt viimeistään pitäisi vähän tarttua töihin, enää kolme viikkoa! Hommia olisi kyllä vaikka muille jakaa. Jos sitä nyt hetken niitä tekisi, niin illalla keskitytään sitten Suomen finaalipeliin jääkiekon MM-kisoissa!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Näytelmäuran avaus

Tänään siis koettiin Äänekosken 1 & 5 ryhmien ryhmänäyttely. Kiinnostavaa oli seurata näyttelymeininkiä. Harvinaisen monimutkaiselta vaikutti arvostelumenetelmä ja systeemit, mutta kaipa nuo alkavat aukeamaan. Odottelu oli pitkä suuren shelttiryhmän takia, jonka esiintyminen kesti kehässämme tosi kauan.

Noora juoksutti Rokia ja käytti muutamaan otteeseen kävelyllä lähimetsässä. Kehä sujui Nooralta ja Rokilta hienosti, oli kyllä kiva nähdä, miten hyvin yhteistyö on alkanut pelaamaan! Jännitystä oli ilmassa, mutta se ei kyllä paistanut kehässä hermoiluna. Roki katseli hiukan minun perään, muttei häiriintynyt. Juoksi hyvin ja seisoi myös. Tuomarin käsitellessä pyrki istumaan, joten sitä edelleen treenattava vieraiden kanssa. Toisaalta ei niitannut tuomaria pussailu- ja syliinhyppyhyökkäyksellä, joten vähän edes ollaan edistytty!

Junnu-uroksia oli kehässä kolme kappaletta. Sinällään hauskaa, että kahden muunkin taivalta olen jossain määrin seurannut, toinen oli Amazeme-kasvattajan Oiva-poika, juuri siitä pentueesta, jota Laukaasta katselimme silloin kun koiran ottaminen oli suunnitelmissa. Toinen taas kennel WWW:n ässä-pentueen Luka, samoihin aikoihin syntyneitä sekin (velipoika Marneuksen blogiin löytyy tuosta sivusta linkki).

Oiva vei kehän, mutta Roki sai myös JUN-ERI -arvostelun! Huikeata, minulla ei tosiaankaan ollut mitään odotuksia näyttelyn suhteen. Oiva sai myös SA:n ollen ryhmän paras, mutta ei harmita yhtään, vaikka meiltä jäi SA saamatta. Hienosti meni, nyt sitten seuraavan kerran Varkaudessa kahden viikon päästä.

Arvostelu:
Rodunomainen lähestyttäessä. "1 year old male of good type. Good head, expression, eyes, ears, teeth. Good neck and body, good angulations and tail. Movements with power." Tuomari: Cees Beenen, Alankomaat.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Niin paljon treenejä ettei ehdi treenata

Öööö.. onko se mahdollista? Näin nyt kuitenkin meinaa olla. Hyvä kuitenkin, että on harrastuksia! :D Ohjatuissa treeneissä, oli ne sitten tokoa tai näyttelyä (tai emännän laulutunteja) aina todetaan, että joo tämän ja tämän asian kanssa on tehtävä hommia, harjoitellaan niitä seuraavaa kertaa varten. Puuhaa riittääkin sitten kaikennäköisten harjoitusten ja ihme ja kumma myös työn kanssa niin paljon, että seuraavissa ohjatuissa treeneissä muistuu mieleen, että eihän tätä nyt kyllä olla tehty kuin sitte viimeksi...

Nyt on tosiaan ehditty puuhata jos jonkinlaista. Näyttelyt lähestyy uhkaavasti, lauantaina siis lähdetään Äänekosken ryhmikseen. Tällä hetkellä luvataan sadetta ja kolmea lämpöastetta... Toivotaan vaan, että säätiedotus ampuu harhaan! Nyt nimittäin on muutaman päivän ollut pariakymmentä astetta auringonpaistetta. Jännitystä on ilmassa sekä handlerilla että itsellä. Onneksi koira on autuaan tietämätön. Perjantai-iltana sitä odottaa pesu-urakka ja vähän varmaan pitänee föönillä kuivailla. Huomenna pitäisi vielä käydä treenailemassa ja nyt nimenomaan siihen seisottamiseen ja käsittelyyn keskittyen. Torstaina olisi mätsäri, mutta ihan auki vielä on, ehditäänkö osallistumaan.

Lauantaina käytiin hakutreeneissä. Oli hieno päivä ja kolme tuntia metsässä vierähti hetkessä. Auton meinasin metsätielle telottaa ihan kättelyssä, joku terävä iso kivi raappasi pohjan oikein täpäkästi. Vuotoja ei ole (vielä) ilmaantunut. Rokille homma ei vielä avautunut, niin oli herra intona ja täpinässä, ettei rauhoittunut haistamaan. Kolme kertaa testattiin. Tuuli oli kaiken kaikkiaan vähän hankala. Jenni leikki ensin Rokin kanssa ja lähti sitten lelun kanssa piiloon. Roki ei hokannut varmaankaan etsivänsä ketään ja "löysi" Jennin vasta, kun oltiin kuljettu ihan kohdalle. Toisella yrityksellä Roki oli motivoituneempi etsimiseen, mutta otti ilmasta hajun vasta vajaa kymmenen metriä ennen piiloa. Kolmannella kerralla testattiin eri taktiikkaa, Jenni lähti Rokin nähden ja juosten ja mölisten piiloon. Tämän jälkeen kierrettiin tuulen mukaan vähän matkaa ja päästin Rokin etsimään. Roki palasi takaisin ja haki jäljen.

Tuosta nyt kuitenkin päästään liikkeelle. Aikaahan noihin harjoituksiin menee, mutta ihan innolla lähden kyllä uudestaankin kokeilemaan. Oli myös kiinnostavaa ja opettavaa seurata kokeneemman koiran työskentelyä. Tytti-mali on harrastanut enemmän ja olimme sitten maalimiehinä Tytille.

Kuumat säät ovat selvästi häiritseviä Rokille. Vaatii totuttelua. Nyt se alkaa tosi nopeasti läähättämään ja myös väsyy. Keskittyminen treeneissä ei todella ole huippua, enkä oikein tiedä, mitä kannattaa silloin edes treenailla Rokin kanssa. Tänään toko-treeneissä kouluttaja neuvoikin meitä tekemään ihan jotain pieniä ja "kevyitä" harjoitteita, kun totutellaan lämpimässä olemiseen ja treenaamiseen.

Toko-treeneistä muutama muistiinpano:

Luoksetulo: Olen ollut pulassa luoksetulon kanssa. Jos Roki tietää odottaa lelupalkkaa, se aloittaa kyttäämisen ihan ensi askeleesta alkaen. Palkataan jatkossa namilla kyttäämisen välttämiseksi. Voi palkkausta varten kyykistyä/kääntyä selin ja kyykistyä. Erikseen tehdään muutaman askelen etäisyydeltä eteenistumista.

Kosketusalusta: Stoppia perään, 'seis'-komento heti, kun koira on alustalla, nami perään. Nami pitää heittää terävästi ja nopeasti, jotta koiralla ei ole aikaa ihmetellä. Kosketusalusta viedään myös ruutuun. Lähetys ruutuun: näytetään alusta, muistutetaan alustasta, mutta itse lähetys 'ruutuun'-komennolla. Palkka lentää heti, kun seisoo ruudussa.

Nouto: Voi palkata välillä myös nakilla. Me ollaan tehty lelulla. Edelleen kolme vaihetta. Mutta voi yhdistää: rauhallinen heiton odottelu ja palkkaus + nouto suoraan ja palkka. Tehdään iloisesti leikkien, ei oteta koiraa odottelemaan suoritusten välissä, vaan esim. narua vetäen siirrytään etäämmälle kapulasta ja jälleen nouto. Luovutus tarkkaan paikkaan, ei lipsuta.

Tehtiin myös paikkamakuu Vauhdin kanssa treenien jälkeen, ehkä pari minuuttia. Roki pysyi tosi hyvin, palkkasin välillä, ei silti noussut. Asento oli aika ruma. Liikuin koiran eteen ja ympärillä. Vauhti makasi muutaman metrin päässä ja vaikka sillä alussa olikin hankalaa, nousi pari kertaa, Roki ei ottanut häiriötä.

Kaiken kaikkiaan Roki oli tosi hieno tänään! Nyt jatketaan noilla samoilla liikkeillä ja lisätään myös seuraamistreeniä. Naapuri lahjoitti meille tokon hyppyesteen joten varmaan sekin ohjelmassa.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Eka punkki bongattu

Joo näin se on, kesä tulee kohisten ja Roki the Punkkimagneetti toimii taas. Tänään laitettiin punkkipanta kaulaan, kun eräs yksilö tavattiin pyyhältämästä pitkin koiran päälakea. Muuten on kyllä huippua, kun kesä tulee ja puut vihertää!

Ihanaa kun pääsee taas metsään lenkkeilemään ja rymyämään! Toissailtana heitettiin mahtava lenkki Hiihtomaan maastoihin. Alku oli nihkeää, koska Rokia ei taas vaihteeksi huvita kulkea hihnassa hetkeäkään kunnolla. Ottaa aina ainakin puoli tuntia, että veto ja sinkoilu hellittää. Melko pöljä tuo koira kyllä on, tietää ihan tarkkaan, millainen hihnakäyttäytyminen on ok, mutta silti pelleilee. Jos pysähdytään, Roki painuu saman tien ulkoiluttajan selän taakse ja tottelee myös 'taakse'-käskyä, muttei pysy siellä muutamaa sekuntia kauempaa - sitten on taas keuhkoaminen käynnissä. Mentiin kuitenkin Aittovuoren takaa suoraan pöpelikköön, löydettiin uusia polkuja. Pitkästä aikaa leikittiin Rokin kanssa piilosta. Toinen pitää koirasta kiinni ja toinen menee piiloon. Voi sitä intoa, millä Roki lähtee etsimään!

Osittain em. syystä innostuin etsimään seuraa kokeilemaan hakua meidän kanssa. Sitähän sitten löytyikin ja huomenna ollaan menossa ekoihin hakutreeneihin. En tunne ketään tuosta neljän hengen porukasta, mutta käsittääkseni kaksi muutakin koiraa (en tiedä omistajista) ovat ensikertalaisia tai ainakin vasta-alkajia lajissa. On nuo koiraharrastajien foorumit hyödyllisiä, monta uutta kaveria olen saanut ja ihan uuteen verkostoon päässyt sisälle.

Parit näyttelytreenit ollaan myös Nooran kanssa ehditty ottaa. Nyt onkin Äänekosken ryhmis jo lähellä, viikon päästä lähdetään sinne patsastelemaan. Kutsukin jo saapui, kisassa näyttäisi olevan 18 bordercollieta, sitä tosin en tiedä, paljonko Rokin junior-sarjassa on osallistujia. Tiistai-iltakohan se nyt oli, kun lähdettiin Killerille näyttelytreenaamaan. Oltiin sovittu treffit kaverin kanssa, joka opasti meitä sekä juoksutuksessa että erityisesti seisottamisessa. Paljon hyviä neuvoja! Ja ostin myös näyttelyhihnan Rokille. Nyt ollaan vähän viisaampia sen suhteen, miten Rokia kannattaa esittää ja millaista ilmettä ja asentoa hakea. Roki jopa tuntui hiffaavan jotakin ja kehittyvän esiintymisessä ihan noissa yksissä treeneissä! Samalla Roki pääsi parturiin, samainen kaveri siisti tassukarvoja, mahanalustaa sekä leikkeli korvia koiralle näkyviin :D.

Tokoiltu ollaan myös, mutta ei kyllä ihan liikaa... Ensi viikolla on jälleen Hannan treenit, täytyisi tässä vähän ehtiä vielä harjoitella! Luoksetulon kanssa mulla on vähän sormi suussa, piti tehdä sellaisia innokkaita lentäviä ja vauhdikkaita luoksetuloja leluun, mutta Roki alkaa heti alusta lähtien kyttäämään lelua ja ennakoi ihan kamalasti. Nätimmin se tulee esimerkiksi kosketusalustalta. Silloin se ei tähtää ihan niin räikeästi suoraan leluun, vaan tulee paremmalla ilmeellä hakemaan palkkaa. Yhdistän tuohon nyt vaan 'tänne'-komentoa

Kosketusalusta sujuu ihan huipusti ja se on tällä hetkellä kaikkein kivintä ja hurjan iloista tekemistä! Noutoa pitäisi kehitellä tässä myös.