Voiko tokoesteelle peruuttaa?

Eilen oli mahtava kevätpäivä, lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lenkkeiltiin sitten koko perhe Jyväsjärven pitemmän puoliskon ympäri melkein kahden tunnin keikka. Nyt on tullut enemmän tehtyä hihnalenkkejä viime aikoina, mutta pakkohan se on myöntää, että vähän on vältelty noita ikäviä ohituksia. Nyt sitten tuli tehtyä 15 koiran ohitusta ja kaksi hevostakin kohdattiin :).

Keskimäärin lenkki sujui kyllä erinomaisesti. Ihan paria kertaa lukuunottamatta Roki otti nimestään kontaktin heti, ja kontakti säilyi koko ohituksen ajan, toki tietysti namiin. Hain kyllä välillä kontaktia käsi vähän kauempanakin koiran kuonosta ja yllättävän hyvin Roki pysyi imussa. Tosi hienoa oli! Kaksi kertaa se irtosi, eka jäi pelkäksi murinaksi, kun kaksi pikkupiskiä päästivät ensin rähinät. Toisella kerralla oli ihan perusrähinä, mutta silloinkin häiriö oli iso; mies istui puistonpenkillä ja antoi koiransa tuijottaa Rokin jo kaukaa ja pitkällä hihnalla ryntäsi sitten Rokia kohti rähinän kanssa. Ei ihan Poksun itsehillintä tuohon riittänyt.

Tehtiin myös seuraamista pihassa, se oli kauheaa. Syy kuitenkin pääasiassa mun, en "lämmittänyt" ja innostanut touhuun yhtään Rokia, vaan päätin kokeilla, miten se seuraa ilman palkkaa pitempää pätkää. No virhehän se oli, kyllä tiedän. Ihan hölmö olen, kun edes tuolla tavalla lähden kokeilemaan, sillä saa vaan pahan ja turhautuneen mielen itselleen. Pöllö olen myös, kun tunnustan julkisessa koirablogissa yritykseni...

Viikon aikana ollaan muuten treenattu perusasentoa paremmaksi ja toisena keskitytty liikkeestä seisomiseen. Molempien edistyminen näkyikin tänään ohjatuissa treeneissä!


Tämän päivän tokotreenit alkoivat kyllä sen suuntaisesti, että ajattelin heittää hanskat saman tien tiskiin. Rokia kiinnosti ainoastaan karjua hallin pihassa ja pöhistä kaikille tutuille ja tuntemattomille koirille. Pitäisi ottaa suihkupullo taas vaihteeksi kuvioihin mukaan, koska tuo paukutus hermostuttaa minut ja saa jo valmiiksi ihan surkean olon, kun en edes yhtä vaivaista koiranretkua saa hiljaiseksi.

Tähän nähden treenit sujuivatkin hyvin! Alku vaati vähän innostamista, motivointia ja kivojen temppujen tekemistä, mutta kun niin tein ja jatkoin sitä koko treenien läpi kaikki odotusvaiheet, Roki toimi myös tokoliikkeissä todella hyvin. Ja se rakastaa parhaimmillaan perusasentoharjoituksia ja askelsiirtymiä, joten niitähän myös tehtiin.

Treenien ohjelmana oli käydä koko koeluokka läpi liike kerrallaan. Osa tehtiin porukalla, osa yksin ja kaikki ohjattuina. Näin se sujui:

Luoksepäästävyys: Intotäpinässä meinasi mennä hammastarkastajan syliin, palautin takaisin sivulle ja toinen yrittämä sujui paikoillaan.

Paikkamakuu: 2 min, etäisyys hallin seinästä seinään, noin 15 metriä. Roki pysyi koko ajan hienosti paikoillaan, ainoastaan leuan alaspainaminen "rikkeenä". Perusasento vino lopussa.

Seuraaminen: Tehtiin ilman hihnaa. Pidin namia oikeassa kädessä. Kontakti oli kohtuullinen, mutta houkuttelin kyllä sanallisesti käännöksissä varsinkin. Kehua ja seuraa-käskyä tuli käytettyä. Juoksu tuntuu kontaktiltaan melkein parhailta hetkiltä. Käännöksissä putoaa pahiten. Pysähdykset onnistuivat tänään perusasentoon.

Liikkeestä maahanmeno: Oli tänään hyvä, tosin seuraamisen kontakti putoili. Välillä kateissa ollutta ripeyttä maahanmenoon löytynyt takaisin.

Luoksetulo: Oikein kiva! Iloinen laukka-askel, ei ollut liian vauhdikas eikä myöskään himmannut kyttäämään lopussa. Saatiin kehut tiiviistä eteenistumisesta, enkä muuten yhtään ohjannut siihen käsillä tai vartaloavulla! Perusasentoon pieni käsiapu, sanoisin että tuli vahingossa... :)

Liikkeestä seisominen: Ekassa yrityksessä ihan hiukan päällä vielä maahanmeno, ennakoi sitä. Ei kuitenkaan painunut alas, takajalat kuulemma vaan niiasivat. Johtui varmaan seuraamisen kehnosta kontaktista jälleen. Seisoi sitten käskystä hyvin ja paljon terävämmin kuin edellisellä viikolla, treeni on tuottanut tulosta! Tehtiin vielä uudestaan ja kaverin kommentin mukaan Roki otti kaksi pientä korjausaskelta stopattuaan, mutta ei varsinaisesti valunut, vaan enemmänkin joutui ottamaan säilyttääkseen tasapainon, koska stoppi oli niin terävä. Seisoi hienosti paikoillaan, kun palasin luo. Palkkasin seisoalleen.

Hyppy: Ei olla treenattu yhtään. Oli maailman noloin hetki. Oltiin viimeisiä tekijöitä ja yritin pitää Rokin huomion koko ajan jossain muussa kuin esteellä olevissa koirissa, koska Roki kuumenee hypystä niin paljon. Minä idiootti menin peruututtamaan Rokin agility-pöydälle kerran. No, tuli meidän vuoro ja menimme esteelle. Päätin antaa käskyn näyttämättä käsimerkkiä. Roki päästi käskyllä haukun ja peruutti sitten takajalkoja pomputellen hypylle. Tittidittidiii..... Koira takaisin perusasentoon, käsky käsimerkillä, koira hyppää ja haukahtaa isosti. Stoppi toiselle puolelle tosi hyvä ja odotti liikkumatta mut viereen. Sillai. Paljonko haukahdus pudottaa pisteitä?


Loppuun otettiin pari noutoa "loppukivaksi" ja ne kyllä olivatkin tosi kivoja. Vähän leikkiä ja hyvä mieli jäi :). Ensi viikolla onkin yksityistreenikerta. Varmaan sitä seuruuta otetaan... Tämä viikko kyllä on osoittanut, että me saataisiin toko koekuntoon aika pienellä, mutta säännöllisellä vaivalla.

Kissoja ja koiria

Perjantaina saatiin vähän esimakua seuraavan parin viikon ohjelmanumerosta. Siskoni muuttaa ja ruljanssin ajaksi tarvitsee vajaan kahden viikon verran kissanhoitoapua. Niilo-kissa, josta tässäkin blogissa lienee jo aiemminkin kuvia, tulee meille tiistain hoitoon. Perjantaina otettiin Nipa vierailulle koemielessä yön yli. Niilo on maailman hyväluontoisin maatiaiskissa ja tottunut aiemmassa kodissaan elämään myös koiran kanssa. Roki taas on äärimmäisen kiinnostunut kissasta, innoissaan ja jopa ihastunut, aivan liekeissä. Niiloa tietysti vähän jännitti uusi paikka, eikä sitä jännitystä nyt paljon auttanut se, että koira jahtasi sitä ympäri kämppää. Kertaalleen Nipa veti Rokia turpaan niin, että kuului vaan, kun kynnet räpsähtelivät irti naamataulusta... Noh, mun mielestä aiheellinen muistutus Rokille, onneksi vahinkoakaan ei sattunut.

Niilo on siis sulattanut Rokin todella hienosti, kun ollaan vierailtu siskoni luona. Uskon kyllä, että tuo vierailu meillä tulee sujumaan hyvin, koeyönkin nukkuivat nätisti, Niilo yläkerrassa meidän kanssa ja Roki alhaalla, josta se ei muutenkaan koskaan tule ylös yöksi. Niilo naukui jonkun verran ikävissään ja Roki vastaa siihen kiihkeällä vinkumisella. Nipa on kuitenkin niin supersosiaalinen otus, että uskon sen hakevan Rokista ihan seuraakin. Kiinnostavaa seurata, ja itse olen ihan innoissani, kun tykkään kissoista niin paljon! Pitäisiköhän Rokin saada ihan oma kissa...?`:D

Meillä olisi nyt möllitoko luvassa parin viikon päästä. En ole vielä varmaksi ilmoittautunut, koska möllit järjestetään Lahdessa enkä ole nyt varma jaksetaanko sinne asti lähteä. Ehkä jos joku kaveri lähtisi mukaan? Anne ja Aino-Mainio? :)

Viimeiseksi oikein hienoja uutisia! Roki on saanut semiserkkuja Vuohitalliin (ei siis verisukulaisia, mutta kennelserkkuja nyt ainakin). Loppuviikosta Saralle syntyi seitsemän hyvänkokoista mustavalkoista penneliä, ensin tuli kuusi Lumikkia ja viimeiseksi yksi Knääpiö porukan pomoksi. Pentueen blogi löytyy osoitteesta  http://vuohitallinpennut.blogspot.com/ . Onnea Birgitta ja Sara! :)

Kuvatuksia

Isot kiitokset Tiinalle, joka malttoi uhrata viime viikonloppunsa koirakuvauspäivien merkeissä. Meitä suosi sunnuntaina vielä mahtava sää, kirkkaansininen taivas ja auringonpaiste, kun Roki pääsi linssiluteeksi Killerillä. Tässä vähän tuon session antia. Ihania kuvia tuli ja oli kyllä ihan mahtavaa huomata, miten hyvin Roki totteli ja käyttäytyi tuolla kohtuu vilkkaalla paikalla, jossa vielä samaan aikaan olevat ravit aiheuttivat paljon ihmisten ja autojen liikkumista.

Tokoilua

Jaahas, päivitykset vähän laahaa. Tässä tulee nyt lähinnä tokoilua. Edellisistä treeneistä olikin kahden viikon tauko. Erityistehtäväksi jäi vahvistaa sitä perusasentoa ja mielestäni ollaankin edistytty. Vire ei kuitenkaan Rokilla ole hallissa yhtä hyvä kuin kotona. Toisaalta häiriötreeni on nyt muuten ollut vähäisempää. Pitäisi edelleenkin jatkaa tokoilua monenlaisissa paikoissa, esim. Prisman parkkipaikalla vilkkaaseen aikaan, kuten joskus ollaan tehty.

Toinen asia, joka silloin pari viikkoa sitten reistasi, oli liikkeestä seisominen. Se reistasi edelleen. Jos annan tiukan ja äänekkään käskyn, Roki lakoaa maahan. Pehmeämmällä käskyllä se seisoo, mutta valuu koirallisen eteenpäin. Käsiapu auttaa, mutku siitä pitäisi päästä eroon. Eli lelulla edelleen liikkeestä seisomista ja namipeliä. Näillä mennään

Eilen siis oltiin ohjatuissa treeneissä taas. Treeni keskittyi pitkään paikkamakuuharjoitukseen, joka meni hyvin ja huonosti. Reilun kolmen minuutin makuu ja puolet koirakoista poistui hallin ulkopuolelle. Yksi kerrallaan sisään ja pujottelu makaavien koirien välistä. Pujottelu meni meillä hyvällä kontaktilla. Makuulla taas Roki pysyi aivan mainiosti, mutta pää pyöri kyllä ohikulkijoiden suuntaan. Välillä Roki myös laski leuan alas. Onneksi ei kuitenkaan kääntänyt kylkeä ohikulkijoiden mukaan.

Sitten me oikeastaan tehtiinkin vain liikkeestä seisomista, ei juuri muuta. Ai niin, ja seuraamisjuoksua. Roki piti paikan sivulla hyvin, mutta edistää jonkin verran. Kontakti oli myös nyt kiva, mutta mulla olikin hirvi kainalossa. Kuitenkin näyttäisi lelun avulla tulevan hyvää ilmettä seuraamiseen. Roki myös korjaa seuraamispaikan hyvin pienestä äännähdyksestä, joten se oikea paikkakin on kyllä tiedossa, vaikka edistämään tuppaakin.

Yhtenä iltana viime viikolla lenkkeiltiin pitkät pätkät Päijänteen jäällä Annen ja Ainon kanssa. Silloin tehtiin myös lenkin päätteeksi paikkamakuu ja tuolloin makuu oli kyllä tosi kiva. Muuten lenkilläkin Roki käyttäytyi tosi hienosti Ainon seurassa, ei tällä kertaa jatkuvaa kosiskelua. Muutenkin Roki on nyt taas pitkästä aikaa käyttäytynyt myös hihnassa asiallisemmin, ohitukset onnistuvat namikontaktilla ja vetäminen on hillitympää. Luottamus myös luoksetuloon ja lähelläpysymiseen on vahva. Roki pysyy mainiosti vilkkaallakin paikalla hanskassa, vaikka ohi menisi autoja ja ihmisiä. Koiratkaan eivät häiritse Rokia, elleivät mene tosi läheltä. Irtipitäminen onnistuu vaikkapa parkkipaikalla. Tämä on kyllä ollut hieno huomata, se on varmaan osittain molemminpuolisen luottamuksen paranemista ja lujittumista, osin jotain on varmaan kliksahtanut myös Rokin päässä :), koska se on kyllä rauhoittunut aika lailla ja omaa kohtuullisen keskittymiskyvyn.

Lomalla

Hiihtoloma vetelee viimeisiään. Onpahan nyt päässyt myös hiihtämään, tosi mukavat talvisäät on nyt keskimäärin ollut. Pari ihan keväistä plussakelipäivääkin, nyt sitten aurinkoisia pakkaspäivää siihen päälle. Aika jäiset ladut, tiet ja lenkkipolut tosin vähän hankaloittavat liikkumista.

Rokin kanssa ollaan jauhettu nyt perusasentotreeniä kotona. Kyllä se sieltä taas löytyy, aluksi tein sen äärimmäisen helpoksi lelun ja namin avulla, sittemmin olen vaatinut oikeaa paikkaa ihan ehdottomasti. Paras apulainen on ollut uusi lelu herra Hirvi. Herra Hirvellä ei enää ole toista sarvea, housut ovat lähteneet jalasta ja toinen korva on väkivaltaisesti korvamerkitty. Vanha ystävä Aasikin löytyi kirjahyllyn päältä. Roki oli jo alustavaa kallotutkimusta sille tehnyt aiemmin ja nyt lomalla sitten ehti työstää Aasin aivovanut ulos päästä ja samalla myös jotenkin lyödä takaraivon kokonaan sisään. Näin siis meillä leikitään. Kuvassa Hirvi vielä housut jalassa.

Perjantaina lenkkeiltiin Suolahdessa kodalle ja paistettiin makkarat. Roki ryösti hiljaa ja salaa yhden makkaran ritilältä. Aika liero... Sehän ei kotona varasta ruokaa koskaan. Noh, ruokavaliosta saa kärsiä, pari päivää Roki on nyt ollut lievällä ripulilla. Kohtuullisen rankka oli kyllä tuo metsälenkki, osa matkaa mentiin umpihangessa (kuten pari muutakin lenkkiä nyt loman aikana) ja kyseinen päivä oli juuri niitä suojasääpäiviä, joten hanki upotti ja lumi oli raskasta. Roki oli kohtuu niitti perjantaina, kun illalla vielä tuli vieraita, joille piti näyttää kaikki temput ja nukkua ei ainakaan voinut. Tässä muutamia kuvia Suolahden retkeltä.

Lumi innosti Rokin kaivautumaan. Tätä se teki koko kodalla olon ajan.

Paluumatkalla paistoi aurinko.

Vanhalla ja ei niin laatuisellakin pokkarikameralla saa hyvällä säällä hauskoja kuvia vaikkapa lumipallon perässä hyppimisestä.

Kyllä se siitä...

Tänään jatkettiin sitten tokoilua omassa ryhmässämme. Ihan niin pyllystä ei ollut tämä treeni, mutta tulipahan taas todettua, miten Roki vie mammaa ihan satanolla.

Tein huolellisen esityön illan treeneille tänään. En ainakaan halunnut hallille ylivireää otusta, joten tänään oli alle kaksi lenkkiä, joista toinen melkein puolitoista tuntia pitkin poikin polkuja ja hankia Aittovuoressa solmua heitellen. Sen lisäksi tänään siivottiin koko kämppä enemmän tai vähemmän koko päivä siihen käyttäen, joten koira ei joutanut ottamaan päiväunia ollenkaan. Roki siis ei paineistu juurikaan siivoamisesta, ei stressaa imurista tms., mutta eipähän vaan nuku, jos kotona liikutaan ja riehutaan. Sitten vielä pientä temppuilua ja tokottelua lenkin päätteeksi ja treenien alle.

Roki olikin kivasti rauhallisempi hallilla, selkeästi jopa vähän väsynyt, ja ryhmän tutut koirakot eivät virittäneet liiaksi. Se jopa odotteli perusasennossakin nätisti. Rokia voi huoleti pitää myös irti hallissa, ryhmän muut koirat eivät käyttäydy arvaamattomasti ja Roki pysyy lähellä ja tulee kutsusta.

Paikkamakuu meni tänään hienosti, reilun kolmen minuutin pätkä, jonka aikana puolet koirakoista teki seuruuta. Ryhmässä ei ole kuin viisi koirakkoa, mutta joka tapauksessa häiriötä. Vähän pyöri pää Rokilla ja kaksi kertaa laski leuan alas maahan, mutta ei kääntynyt lonkalle. Paikalla pysyminen oli varmaa.  Lauantaina jouduin palauttamaan Rokin makuulle kolmesti ja silloin olin noin kolmen metrin päässä koirasta koko makuun. Tänään olin hallin vastakkaisella seinustalla.

Seuraaminen oli vaihteeksi kontaktiltaan heikkoa. Hyvistä käännöksistä piti palkata ja Roki selvästi ymmärsi harjoituksen aikana, mistä palkka tulee ja käännöksissä kontakti parani loppua kohti.

Liikkeestä seisomista ja luoksetulon stoppia tehtiin myös. Nyt on jäänyt seisominen heitteille, kun ollaan keskitytty liikkeestä maahanmenoon ja niin vähän ollaan treenattu, että ei kovin monipuolista ole ollut. Seisominen valuikin nyt pahasti tai vaihtoehtoisesti Roki tarjosi istumista (?) tai maahanmenoa. Tuo istuminen kyllä ihmetyttää, koska ei olla tehty liikkeestä istumista yhtään. Paitsi lauantain treeneissä kaksi kertaa. Jäiköhän sieltä jotain päälle? Mutta älköön kukaan nyt huolestu tästä kadonneesta stopista, siihen on lääkkeet, kuten ennenkin on huomattu (ja peräti tiedän ne toimivat tropit). Muutamassa päivässä saadaan se kuntoon - jos treenataan.

Kaukoista maahan-istu -siirtyminen paranee koko ajan! Sivupalkalla ollaan tehty hyvän neuvon ansiosta kotosalla ja Rokin pylly pysyy paikallaan. Välillä toimii myös ilman käsimerkkiä, mutta olen sitä käyttänyt, koska sitä saa käyttää. Kahden metrin etäisyydeltä toimii nyt myös ilman sivupalkkaa. Pitemmällä etäisyydellä alkaa lipsua.

Kauheinta tänään oli perusasento. Roki puijaa minua tässä. Ei tule ykköskäskyllä eikä aina vartaloavullakaan. Osaa asian täydellisesti, olen ihan varma, mutta tykkää noudattaa käskyä pilkulleen vain, jos mulla on nami valmiina vasemmassa kädessä. Olohuoneessa toimii hyvin myös ilman namia. Hallilla ei toimi yhtään, esittää, ettei ymmärrä mitä sanon. Tuli todistettuakin se, ettei Roki oikeasti mitään käsiohjausta tarvitse. Tälläisen epätoivoisen perusasennon yrittämisen yhteydessä sitten sujautin vasemman käden taskuun - ja Roki pomppasi suoraan asentoon sivulle. En siis ohjannut enkä edes ottanut nakkia esiin, laitoin vain käden taskuun. Perusasento oli kuitenkin meillä jo johonkin väliin tosi vahvakin.

Kouluttaja oli sitä mieltä, että en saa liian kauan maanitella koiraa perusasentoon, se tietää, että kaivan ennen pitkää nami esiin ja kas, tavoite on saavutettu. Jos Roki ei tottele käskyllä ja korjauskäskyllä, ei muuta kuin siirrän koiran oikeaan paikkaan. Jossain määrin tämäntyyppinen fyysinen ohjaaminen arveluttaa, mutta olen tiettyjä temppuja treenatessa kyllä käyttänyt koiran siirtelyä ja Roki kestää sen mainiosti ja myös ymmärtää ja oppii. Sain läksyksi testata nyt järjestelmällisesti tätä ja todellakin vaatia perusasentoa johdonmukaisesti.

No, ihan ei ole niin epätoivoinen olo kuin lauantain jäljiltä. Mukavaa on myös nyt olla hiihtolomalla ja ehtiä touhuta monenlaista myös Rokin kanssa. Kyllä se siitä...

Hirveetä räpellystä

Taidan kohta luopua treenikuvausten kirjoittamisesta kokonaan, me otetaan vain takapakkia koko ajan. Ei näitä kehtaa enää muiden luettavaksi laitella. Ja syy on kyllä ihan minussa. Nyt tuntui tämän päivän treenien jälkeen taas siltä, että en hanskaa Rokia ollenkaan ja olen sen kanssa ihan hukassa, ei mitään otetta. Tosiaan, syy on siinä, että kaikista uhoamisista huolimatta en ole jaksanut treenata omalla ajalla säännöllisesti saati sitten eri ihmisten ja koirien kanssa. Ihan on turha kuvitella, että voitaisiin edistyä ja suhde kehittyä, jos yhdessä ei tehdä muuta kuin lenkkiä.

No itseään voi kyllä ruoskia, mutta objektiivisesti katsottuna kyllä yksi opettavainen osasyy tämän päivän treenien heikolle menolle oli myös uusi ryhmä. Me ollaan tokoiltu lähes samassa ryhmässä nyt  melkein puoli vuotta ja koirat ja ihmiset eivät herätä enää Rokissa suuria tunteita. Koska maanantaina ei päästy treeneihin, oltiin nyt sitten korvaamassa jatkokurssin ryhmässä tänään. Paljon uusia hajuja ja tyyppejä. Ja yksi kappale ihanaa bortsunarttua. Pipsa meinasi olla Rokille aivan ylivoimainen. Pitkään aikaan Roki ei ole treeneissä haukkunut tylsyyttään, nyt vinkuminen oli jatkuvaa ja välillä myös huutoa Pipsan perään.

Olipahan hyvä havaita, millaista työskentely Rokin kanssa vieraassa seurassa voi olla. Ihan noin koettakin ajatellen. Kertoo myös siitä, mitä pitäisi tehdä ja treenata, jos me aiotaan kokeeseen.

En taida jaksaa kirjoittaa treenin harjoitteista muuta kuin että olivat kyllä kivoja ja vaihtelevia, mutta me ei kyllä saatu mitään aikaan. Kontakti oli kateissa. Pari hyvää maahanmenoa kuitenkin, niitä nyt on tehtykin.