Faktaa Rokista

Vuohitallin Kivinen Tie "Roki"

Rotu: Bordercollie
Sukupuoli: Uros
Syntymäaika: 27.4.2010
Väri: mustavalkoinen

Vanhemmat: i. FI TVA VPVA Covateco Casino Royale, e. FI MVA Kalisha vom Skuddenhof

Roki KoiraNetissä

Paino:
- 8 viikkoa: 4,5 kg
- 10 viikkoa: 6,3 kg
- 11 viikkoa: 7,1 kg
- 12 viikkoa: 7,8 kg
- 14 viikkoa: 9 kg
- 15 viikkoa: 9,8 kg
- 16 viikkoa: 10,4 kg

- 4 kk: 11,5 kg
- 4,5 kk: 13 kg
- 5 kk: 13,5 kg
- 6 kk: 15 kg
- 7 kk: 16 kg
- 8 kk: 17 kg
- 9 kk: 18 kg
- 10 kk: 18 kg

- 1 v: 19 kg

- 2 v: 21 kg

Korkeus:
- 10 viikkoa: 33 cm
- 15 viikkoa: 40 cm

- 4 kk: 45 cm
- 4,5 kk: 47 cm
- 5 kk: 48 cm
- 6 kk: 51 cm
- 7 kk: 53 cm
- 8 kk: 54 cm
- 9 kk: 54 cm
- 10 kk: 54 cm

Omistaja: Anne Wacklin, Jyväskylä
Kasvattaja: Birgitta Burman-Hallikainen, Lievestuore

Terveys:
- silmät: pentupeilattu terveiksi 6/10, peilattu terveiksi 5/12, CEA DNA terve vanhempien testitulosten perusteella
- TNS-kantaja
- lonkat A-A (7/11)
- kyynärät 0-0 (7/11)
- selkä (1/14):
 * nikamien epämuotoisuus: normaali
 * spondyloosi: puhdas
 * välimuotoinen lanne-ristinikama: normaali

Luonnetesti:
- 15.9.2012 Maaninka, tuomareina Jorma Kerkkä ja Leena Berg
- Hyväksytty +170 pistettä, +++ laukausvarma

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin


Meidän koiraprojekti oli vireillä monta vuotta, ennen kuin tosissaan alettiin pentua vuodenvaihteen 2010 jälkeen etsimään. Viimeinen niitti oikeastaan oli kun selvisi, että Villen lapsuudenaikaiset eläinpölyallergiat olivat ajan myötä lieventyneet olemattomiin. Itse haaveilin vuoroin kissasta, vuoroin jos jonkin rotuisesta koirasta, välillä taas "tulin järkiini" ja projektit menivät jäihin aina vähäksi aikaa.

Into syttyi jälleen, kun käytiin talvella tutustumassa bortsutyttöihin Minjaan ja Nastjaan. Bordercollie oli sitten se juuri oikea rotu, Ville olikin ollut jo paljon pitempään sitä mieltä. Talven aikana kuulosteltiin useampiakin pentueita ja oltiin kasvattajiin yhteydessä. Lisäksi käytiin kurkkimassa koiria ja meininkiä Jyväskylän bortsujen toko-treeneissä. Ilman muuta oli selvää, että harrastuskoiraa haetaan ja tämä rotu sopii siihen kuin nyrkki silmään! Koiraharrastusten osalta ollaan kyllä ihan nyypiöitä, mutta oppii ken tahtoo.

Harmillisia takaiskuja tuli kyselemiemme pentueiden kohdalla, mutta viimein oli kaksikin sopivan tuntuista pentuetta luvassa ja vielä Keski-Suomesta. Käytiin tutustumassa kasvattajiin ja koiriin, ja kuume senkus kasvoi. Iloiset olivat uutiset, kun kuultiin, että Lievestuoreella Nita-koiran masussa oli uutta elämää! Vielä siinä vaiheessa jännitti omasta puolesta aikalailla, kun selvisi, että pentuja lopulta oli ainoastaan kaksi. Urospentu kuitenkin valloitti meidän sydämet ja kasvattajakin näytti meille vihreää valoa.

Niinpä 19.6.2010 saapui Roki kotiin. Nimensä poika sai osittain kennelnimen mukaan, osittain siksi, koska Roki nyt vaan natsasi. Toivottavasti Rokin elämä ei ole niin kivinen kuin nimi antaa ymmärtää - ja laulun mukaan, viehän se tie sentään aina kotiinpäin!

syyskuu 2012

Roki on nyt miltei 2,5 vuotiaana täysmääräinen perheenjäsen. Se on ottanut paikkansa erinomaisesti ja se on ihan huippu harrastuskaveri. Oikeastaan viime talvesta lähtien se on selkeästi aikuistunut ja jossain määrin rauhoittunut ja tullut varmemmaksi kaikin puolin. Se on helppo kaveri metsälenkeillä, se ei ole terävä eikä reagoi räväkästi häiriöön. Roki uskoo mainiosti luoksetulokutsun ja muutenkin pysyy hyvin hollilla, se ei edes irtoa kovin kauas.

Toisaalta Rokin kanssa ehkä hankalinta on ohittaa hihnassa toinen koira. Siinä tilanteessa Roki on tosi varautunut ja karjuu koiralle kuin koiralle. Kuitenkin tähän mennessä vapaana lenkkeily on onnistunut lähes kaikkien koirien kanssa. Roki tarvitsee enemmän tilaa kuin hihnanmitan. Muutenkaan hihnalenkkeily ei ole oikein meidän heiniä. Hihnassa kulkeminen on äärimmäisen ärsyttävää ja vetämisen poisopettaminen ei ole onnistunut (luetaan kärsivällisyys ei riitä). Onneksi Rokilla ei ole ollut mitään ongelmaa hyväksyä kuonopantaa, joten se pelasti meidän lenkit. Ylipäätään Roki sopeutuu uusiin asioihin, paikkoihin ja tilanteisiin nopeasti ja helposti.

Kotona arjessa Roki menee vaivattomasti. Tuhovimmaa ei ole, eikä se myöskään kajoa sille kuulumattomiin esineisiin tai ruokiin pöydillä. Meille saapuvat vieraat se tervehtii aina äärimmäisellä riemulla ja tätä riekkumista plus voimakasta reaktiota ovikelloon emme ole jaksaneet karsia pois... Yksinoloissa ei ole koskaan ollut ongelmia ja muutenkin kotosalla ollessamme Roki rauhoittuu nopeasti.

Harrastuskaverina Roki on minulla erityisesti tokossa. Myös jälkeä ja vepeä ollaan tehty varsin paljon ja agilityäkin kokeiltu. Aksa kuitenkin on yli-innon ja taitamattoman ohjaajan vuoksi tauolla. Kaikkea olen halunnut Rokin kanssa kokeilla, myös paimennusta on testattu. Jokaiseen lajiin on Rokista löytynyt intoa (no paimennuksessa se selkeästi kiinnostui lampaista, mutta enemmän ajomielessä...), ominaisuuksiltaan Roki varmasti sopii tokoon ja vepeilyyn, ja kaikkein kivintä meillä kyllä on varmaankin ollut metsässä. Roki ei ole maailman nopein ja ketterin bordercollie, vaikka onkin kivaa mennä kovaa ja hypätä korkealta. Koeputki on vielä avaamatta, mutta kovasti suunnitteilla (kolme tokokoetta saatiin koluttua syksyn 2012 aikana, yksi ykköstuloskin plakkarissa!). Näyttelyitä sen sijaan ollaan kierretty jonkin verran, kun löydettiin mainio vakkari-handleri.

Luonnetesti kertoo Rokista varsin hyvin. Omin sanoin lyhyesti kuvattuna Roki on avoin ja ihmisrakas, varsin sosiaalinen tyyppi. Se ei liikoja vatvo asioita, vaikka ne muistaakin ja palautuminen on tilanteesta kuin tilanteesta varsin nopeaa.

Harrastuskoirana se on taistelutahtoinen ja helposti motivoitava niin lelulla kuin ruuallakin. Erityisesti hyvää virettä Rokiin saa nimenomaan lelulla. Roki kestää paljon toistoja ja kestää myös ohjaajan tössit hyvin ja moottoria tekemiseen löytyy. Vaikka Roki on luonnetestattu hieman pehmeäksi, miellyttämisenhalu ei kuitenkaan ole sen eteenpäinvievä voima harrastuksissa. Enemminkin se puhkuu intoa touhuta, tehdä yhdessä ja leikkiä. Se on urosmaisen suoraviivainen yhden asian mies, iloinen ja energinen. Jos ei tapahdu, Roki komentaa kaikkia. Se siis haukkuu aika paljon, mutta silloin kun toimintaa on, ääntä ei kuulu. Kuitenkin aika mielenkiintoista on, että näinkin putkiaivoisesta kaverista löytyy myös hiven kieroutta, oisko sitten äidin peruja, kuka tietää. Välillä treenitilanteessa vedätetään selvästi emäntää eikä koiraa. Roki osaa myös siis mennä siitä mistä aita on matalin ja vaatii uusia juttuja innostuakseen touhuamaan.

Tavallaan omituista on, että Roki vedättää helpoiten juuri minua, joka olen eniten sen kanssa touhunnut. Vieraammalle ihmiselle se on huomattavasti nöyrempi ja ottaa helpommin komentamisen itseensä.

Roki ei ollut mikään helppo pentu, mutta siitä on kyllä kasvanut oikein täyspäinen koti-, lenkki- ja treenikoira. Ja pitäähän koiran myös olla se lällyteltävä sohvaelukka, joka tunkee kainaloon selälleen ja halaa ja pussaa perheenjäsenet aamuisin ja töistä tullessa. Kyllä se ensimmäinen oma koira varmaan useimmiten on se Elämän Koira - niin tässäkin tapauksessa!

-Anne