Takanpäin on aika raskas ja pitkien päivien työviikko, joten Rokille ja minulle onkin tullut tarpeellista taukoa enemmistä tokoiluista. Maanantaina palauteltiin, kuten kirjoittelinkin jo aiemmin, ja se sujui hyvin. Perjantaina otettiin päivällä lenkin päälle myös pientä treeninkiä kentällä, mutta taisin olla itse niin väsyksissä ja vähän kipeäkin, että Rokista ei oikein parasta irronnut.
Eilen käytiin lenkkeilemässä Annen, Ainon ja Santtu-pennun kanssa. Alle käytiin tekemässä bortsuille jäljet Hiihtomaahan. Jäljestys on ollut meiltä tauolla varmaan pari kuukautta. Aino kurmootti lenkillä perinteiseen tapaansa Rokia. Rokilla on kyllä huippupitkä pinna Ainon kanssa, selkeästi Roki ei liikaa välitä Ainon päällekäyvästä tavasta leikkiä, mutta takaisin se ei tytölle anna. Ja juoksee kuitenkin Aipan perään ihan lunkisti kerta toisensa jälkeen. Rokilla ei vaikuta hermo kiristyvän yhtään Ainolle. Tai sitten on vain se yksi mielessä.
11-viikkoiseen nahkacollie Santtuun Roki suhtautuu erinomaisesti eli ignoraa täysin. Ainakin nyt näillä lenkeillä, kun Aino on myös ollut mukana. Näyttää melkein siltä, että Roki vain katsoo Santun yli eikä näekään pientä sinttiä siellä näkökentän alaosassa. Ja jos Santtu sattuu törmäilemään Rokiin, Roki korkeintaan nuuhkaisee pentua, jos piittaa ollenkaan. Tällä tapaahan Roki on pentuihin muutenkin suhtautunut, lukuun ottamatta naapurin Ruusaa, jota Roki ei vaan edelleenkään sulata.
Olikin sitten ihan mahtavaa päästä jäljelle pitkästä aikaa! Jäähdyteltiin hetken koiria autossa, Roki ei aja kunnolla, jos se läähättää jo valmiiksi. Roki tiesi välittömästi, mitä ollaan menossa tekemään ja se puhkui intoa. Palasi taas mieleen, miten metsässä tarpominen onkaan melkein sitä parasta, mitä Rokin kanssa voi touhuta! Pitäisiköhän se BH-koe ottaa suunnitelmiin..? No, itse jäljellä Rokilla oli ehkä hiukan liikaa vetoa päällä. Jälki oli arviolta 250 metriä pitkä. Maasto oli aluksi Rokille todella sopivaa ja helppoa ajettavaa. Eli aika paljon kasvillisuutta ja puskaa, jossa haju säilyy selkeänä. Roki jäljesti vauhdista huolimatta todella tarkasti ja nosti kolme ekaa keppiä suoraan ja varmasti ilman epäröintiä. Mahtavaa treenitauko huomioiden!
Neljäs keppi jäi hukkaan, maasto muuttui karummaksi kuusenalussammalikoksi, jossa Rokin olisi pitänyt hidastaa vauhtia pysyäkseen jäljellä. Huomasin kyllä heti haahuilun, mutta annoin Rokin tehdä työt ja pyöriskelyn päätteeksi jälki löytyikin taas, mutta se yksi keppi jäi. Sitten polun ylitys, jonka jälkeen nosti taas kepin mainiosti. Sitten taisikin olla haju jo loppupalkassa eli lelussa ja viimeinen keppi jäi nostamatta, mutta lelu löytyi. Olipa oikein hyvä suoritus kaikkiaan, motivaatio kohdillaan ja työskentely myös!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
Onnistuneet palauttelut
Minkähän koiran minä oikein eilen otinkaan kokeeseen mukaan? Tänään mulla lähti treeneihin mukaan ainakin ihan eri koira. Tai sitten vaan asia on niin, kuten kaveri sanoi, eli Roki oli onnellinen tänään, kun minä olin normaali ja minä olin onnellinen, kun Roki oli normaali.
Ihan mahtis palauttelut otettiin nyt illalla Satun ja Naavan kanssa. Oikeastaan kävin kaikki liikkeet läpi ja kaikki meni ihan putkeen. Riemukkaasti hössöttäen touhuttiin ja Roki haki aivan koko ajan iloisesti kontaktia, jopa enemmän kuin pitkään aikaan. Tehtiin ensin seuruupätkiä, suoraa, käännöksiä ja juoksua. Tosi lyhyitä tosin enkä vaatinut perusasentoja loppuun. Alkuun ei tarvinnut edes vaatia, kun koira pomppi tuhisten käskemättäkin sivulle (vrt. eilinen). Seuruut tehtiin hauskasti patukka suussa (siis Rokilla). Aivan liekeissä oltiin molemmat, vire hienoa, vähän poikittamista, mutta ei haittaa nyt. Käännöksissä vähän etäisyys heitteli, mutta Roki seurasi kaikkia liikkeitäni ja reagoi suunnan ja vauhdin muutoksiin.
Jäävät tehtiin vain kertaalleen ja helpotettuina, lyhyet seuruut, lyhyt erkaneminen koirasta eikä perusasentoa loppuun. Molemmat oikein mainiot, stopit jokseenkin terävät. Seisomisessa takapalkka käytössä.
Luoksetulo kaksi kertaa, innostin Rokia toistamalla kutsua ja saatiinhan siihen lisää vauhtia. Ruutua ensin lätkällä ja sitten ilman, hakee kyllä tosi hienosti ja innolla tätä liikettä. Hyppynouto patukalla ja pari hyppyä niin, että käskin hypyn jälkeen maahan, istumaan ja kerran seisomaan. Palkkasin nakilla hypyn yli.
Lopuksi paikkamakuu. Nakki nenän eteen lisäämään tarkkuutta. Lyhyt etäisyys ja lyhyt aika. Sitten tehtiin vielä häiriöpaikkamakuut niin, että toinen makasi ja toinen teki luoksetulon vierestä. Taas nakkia nenän eteen ja jäin lähelle. Roki kyllä vilkaisi liikkeellelähtevää Naavaa, mutta pysyi nätisti. Vähitellen kestävyys tässäkin paranee ja voidaan pikkuhiljaa vähentää nakkia nenän alta.
Hirmu hyvä fiilis jäi tästä ja vielä heitettiin vajaan tunnin lenkki päälle Hiihtomaassa. Aamulla lenkkeiltiin jo samanmoinen sateisessa metsässä myöhäisen työpäivän alun kunniaksi. Oli kivaa olla jo aamulla pitemmällä lenkillä, yleensähän aamulenkki meillä tarkoittaa max 20 minuuttia.
Ihan mahtis palauttelut otettiin nyt illalla Satun ja Naavan kanssa. Oikeastaan kävin kaikki liikkeet läpi ja kaikki meni ihan putkeen. Riemukkaasti hössöttäen touhuttiin ja Roki haki aivan koko ajan iloisesti kontaktia, jopa enemmän kuin pitkään aikaan. Tehtiin ensin seuruupätkiä, suoraa, käännöksiä ja juoksua. Tosi lyhyitä tosin enkä vaatinut perusasentoja loppuun. Alkuun ei tarvinnut edes vaatia, kun koira pomppi tuhisten käskemättäkin sivulle (vrt. eilinen). Seuruut tehtiin hauskasti patukka suussa (siis Rokilla). Aivan liekeissä oltiin molemmat, vire hienoa, vähän poikittamista, mutta ei haittaa nyt. Käännöksissä vähän etäisyys heitteli, mutta Roki seurasi kaikkia liikkeitäni ja reagoi suunnan ja vauhdin muutoksiin.
Jäävät tehtiin vain kertaalleen ja helpotettuina, lyhyet seuruut, lyhyt erkaneminen koirasta eikä perusasentoa loppuun. Molemmat oikein mainiot, stopit jokseenkin terävät. Seisomisessa takapalkka käytössä.
Luoksetulo kaksi kertaa, innostin Rokia toistamalla kutsua ja saatiinhan siihen lisää vauhtia. Ruutua ensin lätkällä ja sitten ilman, hakee kyllä tosi hienosti ja innolla tätä liikettä. Hyppynouto patukalla ja pari hyppyä niin, että käskin hypyn jälkeen maahan, istumaan ja kerran seisomaan. Palkkasin nakilla hypyn yli.
Lopuksi paikkamakuu. Nakki nenän eteen lisäämään tarkkuutta. Lyhyt etäisyys ja lyhyt aika. Sitten tehtiin vielä häiriöpaikkamakuut niin, että toinen makasi ja toinen teki luoksetulon vierestä. Taas nakkia nenän eteen ja jäin lähelle. Roki kyllä vilkaisi liikkeellelähtevää Naavaa, mutta pysyi nätisti. Vähitellen kestävyys tässäkin paranee ja voidaan pikkuhiljaa vähentää nakkia nenän alta.
Hirmu hyvä fiilis jäi tästä ja vielä heitettiin vajaan tunnin lenkki päälle Hiihtomaassa. Aamulla lenkkeiltiin jo samanmoinen sateisessa metsässä myöhäisen työpäivän alun kunniaksi. Oli kivaa olla jo aamulla pitemmällä lenkillä, yleensähän aamulenkki meillä tarkoittaa max 20 minuuttia.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Ensimmäinen tokokoe
No niin. Ensin onnittelen itseämme - tokoura on vihdoin virallisesti korkattu, kisajännitys ylitetty ja ensimmäinen koe kahlattu läpi. Näin tänään siis Keuruulla Tuire Marjamäen tuomaroimana.
Sitten nuhtelut. Jännitys tappoi Rokilta vireen, toivoin että jännitys vaan tuo positiivista täpinää, mutta tänään kävikin niin, että kontaktia ei meinannut koiraan saada ollenkaan ja poju oli ihan kuutamolla. Leikkikään ei oikein sujunut viritellessä ennen koevuoroa. "Sivu" oli taas vaihteeksi Rokille täysin ventovieras käsky. Eniten harmittaa kontaktin ja vireen puuttuminen, koska juuri niiden asioiden kanssa ollaan tehty hurjasti koko kesä hommia ja edistytty oikeasti tosi paljon. Nyt sitten näytettiin Tuire-tuomarille, jonka tokovalmennuksessa oltiin koko viime talvi, ihan samanlaista velttoa ja innotonta menoa, mitä harjoitettiin keväälläkin. Harmi, ettei kehitys näkynyt tänään. Meno oli tosi erilaista kuin vaikkapa viime mölleissä Laukan tokokurssin päätteeksi.
Tulos siis ALO3 pistein 138,5. Ja näin se meni:
Luoksepäästävyys: 10 (10, kerroin 1)
Olin oikein tyytyväinen. Oltiin toisena rivissä, alku oli tahmea enkä meinannut saada Rokia perusasentoon ollenkaan. Ekan koiran kanssa kuitenkin oli vähän hässäkkää ja ehdin siinä koota pakkaa. Roki täpisi tuomarin lähestyessä, mutta piti paikkansa ja todella nätisti haki kontaktin, kun tuomari katsoi hampaita. Hieno!
Paikkamakuu: 10 (30, kerroin 3)
Hieno meno jatkui, Roki teki itselleen tyypillisen levytyspaikkamakuun eikä hievahtanut senttiäkään. Kun palasin luokse, se kokosi itsensä ja nosti leuan maasta. Peruasento oli vino, mutta ei sakotettu.
Seuraaminen kytkettynä: 7 (14, kerroin 2)
Ei ollut kaunista katsottavaa. Suoritimme numerolla 9, joten odottelua riitti, mutta pidimme koirat autossa ja leikitin vasta edellisen koirakon aikana. Seuraaminen lähti jälleen vaikeasta perusasennon hakemisesta ja heti aluksi jo kontakti putosi. Sitten oltiin välillä menossa myös eri suuntiin, josta tuli noottia hihnan kiristymisestä. Kulki se mukana.
Seuraaminen vapaana: 7,5 (30, kerroin 4)
Pykälän edellistä parempaa, muttei paljon. Jätti yhden pysähdyksen istumatta. Puutui edelleen vire ja yhdessätekeminen.
Liikkeestä maahanmeno: 0
Käveli perään, ei mennyt maahan ollenkaan (tätä ei olekaan ennen tapahtunut).
Luoksetulo: 9 (27, kerroin 3)
Ihan siisti. Perusasennot vinot, josta vähennys. Mun mielestä myös himmasi liikaa lopussa vauhtia ja istui eteen liian väljästi.
Liikkeestä seisominen: 0
Ei stopannut ollenkaan, käveli perään.
Estehyppy: 9,5 (19, kerroin 2)
Oikein siisti suoritus. Olisiko perusasennot olleet taas pikkuisen vinossa.
Kokonaisvaikutus: 8,5 (8,5, kerroin 1)
Tähän pistemäärään olen oikein tyytyväinen, koska yhteistyömme ei tosiaan ollut nyt hyvää ja iloista. Yritin kuitenkin olla iloinen ja kannustava ja huomioida Rokia niin seuraamisen aikana kuin uuteen liikkeeseen lähtiessäkin. Tällä kertaa haukuttiin vain kehän ulkopuolella, kehässä ei ilmeisesti kiinnostanut edes sen vertaa...
Yhteensä siis 138,5, kolmostulos ja 9. sija.
Tästä nyt lähdetään uutta koetta suunnittelemaan ja myöskin miettimään, miten hallitsisin oman jännitykseni paremmin. Samalla myös pohdin valmistautumista kokeeseen, kannattaako kokeen lähestyessä tehdä paljon palkattomuustreeniä, käyttää superpalkkaa vai kenties olla harjoittelematta kokonaan. Nyt tehdään palauttava onnistumistreeni tänään tai huomenna ja ensi viikko voitaisiin vaikka tehdä jälkeä ja pitää tokot kokonaan tauolla. Motivaatio ja innokas vire edelleen etsinnässä siis!
Sitten nuhtelut. Jännitys tappoi Rokilta vireen, toivoin että jännitys vaan tuo positiivista täpinää, mutta tänään kävikin niin, että kontaktia ei meinannut koiraan saada ollenkaan ja poju oli ihan kuutamolla. Leikkikään ei oikein sujunut viritellessä ennen koevuoroa. "Sivu" oli taas vaihteeksi Rokille täysin ventovieras käsky. Eniten harmittaa kontaktin ja vireen puuttuminen, koska juuri niiden asioiden kanssa ollaan tehty hurjasti koko kesä hommia ja edistytty oikeasti tosi paljon. Nyt sitten näytettiin Tuire-tuomarille, jonka tokovalmennuksessa oltiin koko viime talvi, ihan samanlaista velttoa ja innotonta menoa, mitä harjoitettiin keväälläkin. Harmi, ettei kehitys näkynyt tänään. Meno oli tosi erilaista kuin vaikkapa viime mölleissä Laukan tokokurssin päätteeksi.
Tulos siis ALO3 pistein 138,5. Ja näin se meni:
Luoksepäästävyys: 10 (10, kerroin 1)
Olin oikein tyytyväinen. Oltiin toisena rivissä, alku oli tahmea enkä meinannut saada Rokia perusasentoon ollenkaan. Ekan koiran kanssa kuitenkin oli vähän hässäkkää ja ehdin siinä koota pakkaa. Roki täpisi tuomarin lähestyessä, mutta piti paikkansa ja todella nätisti haki kontaktin, kun tuomari katsoi hampaita. Hieno!
Paikkamakuu: 10 (30, kerroin 3)
Hieno meno jatkui, Roki teki itselleen tyypillisen levytyspaikkamakuun eikä hievahtanut senttiäkään. Kun palasin luokse, se kokosi itsensä ja nosti leuan maasta. Peruasento oli vino, mutta ei sakotettu.
Seuraaminen kytkettynä: 7 (14, kerroin 2)
Ei ollut kaunista katsottavaa. Suoritimme numerolla 9, joten odottelua riitti, mutta pidimme koirat autossa ja leikitin vasta edellisen koirakon aikana. Seuraaminen lähti jälleen vaikeasta perusasennon hakemisesta ja heti aluksi jo kontakti putosi. Sitten oltiin välillä menossa myös eri suuntiin, josta tuli noottia hihnan kiristymisestä. Kulki se mukana.
Seuraaminen vapaana: 7,5 (30, kerroin 4)
Pykälän edellistä parempaa, muttei paljon. Jätti yhden pysähdyksen istumatta. Puutui edelleen vire ja yhdessätekeminen.
Liikkeestä maahanmeno: 0
Käveli perään, ei mennyt maahan ollenkaan (tätä ei olekaan ennen tapahtunut).
Luoksetulo: 9 (27, kerroin 3)
Ihan siisti. Perusasennot vinot, josta vähennys. Mun mielestä myös himmasi liikaa lopussa vauhtia ja istui eteen liian väljästi.
Liikkeestä seisominen: 0
Ei stopannut ollenkaan, käveli perään.
Estehyppy: 9,5 (19, kerroin 2)
Oikein siisti suoritus. Olisiko perusasennot olleet taas pikkuisen vinossa.
Kokonaisvaikutus: 8,5 (8,5, kerroin 1)
Tähän pistemäärään olen oikein tyytyväinen, koska yhteistyömme ei tosiaan ollut nyt hyvää ja iloista. Yritin kuitenkin olla iloinen ja kannustava ja huomioida Rokia niin seuraamisen aikana kuin uuteen liikkeeseen lähtiessäkin. Tällä kertaa haukuttiin vain kehän ulkopuolella, kehässä ei ilmeisesti kiinnostanut edes sen vertaa...
Yhteensä siis 138,5, kolmostulos ja 9. sija.
Tästä nyt lähdetään uutta koetta suunnittelemaan ja myöskin miettimään, miten hallitsisin oman jännitykseni paremmin. Samalla myös pohdin valmistautumista kokeeseen, kannattaako kokeen lähestyessä tehdä paljon palkattomuustreeniä, käyttää superpalkkaa vai kenties olla harjoittelematta kokonaan. Nyt tehdään palauttava onnistumistreeni tänään tai huomenna ja ensi viikko voitaisiin vaikka tehdä jälkeä ja pitää tokot kokonaan tauolla. Motivaatio ja innokas vire edelleen etsinnässä siis!
tiistai 18. syyskuuta 2012
Tokoa ja syksyn ihania hajuja
Luonnetestistä palautuminen otti Rokilta - ei hetkeäkään. Minkäänlaisia traumoja tai reaktioita ei tunnu jääneen päälle. En kyllä muuta odottanutkaan. Roki koisasi kotimatkan Maaningalta ja veteli illallakin hartaasti sikeitä, mutta se onkin peruskuvio reissupäivien päälle. Sunnuntai otettiin rauhallisesti eikä lähdetty edes Saviolle tokoilemaan, minä kärsin aikamoisesta flunssasta, joka ei edelleenkään ota hellittääkseen.
Luonnetestistä toipunut Roki kivisellä tiellä (myös testipaikalla eräs toimitsija kyseli hauskan nimen takia, onko Rokin taival ollut kivinen ;) ).
Tässä kuvassa näkyy kohtalaisesti, miten heikossa hapessa Rokin turkki alkaa olla, kauluri on ihan raasku, paikoin pitkät karvat puuttuvat kokonaan.
Maanantaina tokoiltiin Satun ja Naavan kanssa. Vakiokentällä oli paljon metrin mittaisia futareita pelaamassa, joten suunnattiin suoraan Hiihtomaahan. Keli oli ankea, vettä tihrusti. Ihan huipputreeniä ei Roki malttanut tehdä. Vähän haettiin seuraamispaikkaa autoa kiertämällä. Kuitenkin mielestäni vire ja kontakti on edelleen paikkaa tärkeämpiä, joten toistaiseksi paikanhakutreenejä ei tehdä paljoa. Hypyssä kämmäilin, kun en huomannut, että toisella puolella oli Naavan kosketusalusta. Roki vähän sekoili sen takia ja saatiin sitten haukkuhyppyjä aikaiseksi, mikä ongelma on pitkään ollut hallinnassa. Tehtiin väliin lääkettä eli hyppynoutoa ja saatiin sitten vielä yksi hiljainen alo-hyppy aikaiseksi.
Satu kävi pari kertaa tervehtimässä Rokia. Tällä kertaa luoksepäästävyys oli oikein siisti Rokin osalta. Pylly pysyi paikallaan ja haki nätisti kontaktia muhun. Ihan kuin joku lamppu ois syttynyt, että sekin on vähän niin kuin temppu!
Luoksetulo ohjattuna. Halusin käskytyksen Rokin lähettyviltä, kun on joskus reagoinut "käsky" komentoon lähtemällä liikkeelle. Nyt ei sen osalta ongelmaa, mutta luoksari oli vähän kyttääväinen ja himmasi reilusti lähestyessään minua. Hain vauhtia pari kertaa juoksemalla Rokia karkuun. Juurikaan muuta ei tehty ja lähdettiin sitten lenkille.
Rokilla on vaihteeksi taas ja syksyn kunniaksi noussut mielenkiinto hajuihin. Selkeästi enemmän merkkailua, nuuskutusta ja pissanlussutusta. Lisäksi se on parinkin nartun selkään noussut lähiaikoina, mitä ei ole paljoakaan kesällä tapahtunut. Voi tietysti olla juoksutuoksuja (yksi uhreista oli Piika, jolla voisi kyllä ollakin juoksu alullaan), samoin kenties Saralla, joka kiinnosti jälleen Roki selkeästi eniten ja enemmän kuin viime aikoina, kun viikko sitten Saviolla käytiin. Roki yritti kovasti eilen myös Naavaa, joka sentään on leikattu. Tosi ärsyttävää ja pieni hermostus on myös, että alkaako eturauhanen taas noista himoista vaivata... Siitä taas on suora yhteys käytökseen, perustottelevaisuuteen ja treenaamisen sujumiseen. Enkä tietenkään haluaisi lääkitä Rokia jälleen. No, oireita ei toistaiseksi pissailussa tms. ole. Ja toivotaan ettei tule.
Luonnetestistä toipunut Roki kivisellä tiellä (myös testipaikalla eräs toimitsija kyseli hauskan nimen takia, onko Rokin taival ollut kivinen ;) ).
Tässä kuvassa näkyy kohtalaisesti, miten heikossa hapessa Rokin turkki alkaa olla, kauluri on ihan raasku, paikoin pitkät karvat puuttuvat kokonaan.
Maanantaina tokoiltiin Satun ja Naavan kanssa. Vakiokentällä oli paljon metrin mittaisia futareita pelaamassa, joten suunnattiin suoraan Hiihtomaahan. Keli oli ankea, vettä tihrusti. Ihan huipputreeniä ei Roki malttanut tehdä. Vähän haettiin seuraamispaikkaa autoa kiertämällä. Kuitenkin mielestäni vire ja kontakti on edelleen paikkaa tärkeämpiä, joten toistaiseksi paikanhakutreenejä ei tehdä paljoa. Hypyssä kämmäilin, kun en huomannut, että toisella puolella oli Naavan kosketusalusta. Roki vähän sekoili sen takia ja saatiin sitten haukkuhyppyjä aikaiseksi, mikä ongelma on pitkään ollut hallinnassa. Tehtiin väliin lääkettä eli hyppynoutoa ja saatiin sitten vielä yksi hiljainen alo-hyppy aikaiseksi.
Satu kävi pari kertaa tervehtimässä Rokia. Tällä kertaa luoksepäästävyys oli oikein siisti Rokin osalta. Pylly pysyi paikallaan ja haki nätisti kontaktia muhun. Ihan kuin joku lamppu ois syttynyt, että sekin on vähän niin kuin temppu!
Luoksetulo ohjattuna. Halusin käskytyksen Rokin lähettyviltä, kun on joskus reagoinut "käsky" komentoon lähtemällä liikkeelle. Nyt ei sen osalta ongelmaa, mutta luoksari oli vähän kyttääväinen ja himmasi reilusti lähestyessään minua. Hain vauhtia pari kertaa juoksemalla Rokia karkuun. Juurikaan muuta ei tehty ja lähdettiin sitten lenkille.
Rokilla on vaihteeksi taas ja syksyn kunniaksi noussut mielenkiinto hajuihin. Selkeästi enemmän merkkailua, nuuskutusta ja pissanlussutusta. Lisäksi se on parinkin nartun selkään noussut lähiaikoina, mitä ei ole paljoakaan kesällä tapahtunut. Voi tietysti olla juoksutuoksuja (yksi uhreista oli Piika, jolla voisi kyllä ollakin juoksu alullaan), samoin kenties Saralla, joka kiinnosti jälleen Roki selkeästi eniten ja enemmän kuin viime aikoina, kun viikko sitten Saviolla käytiin. Roki yritti kovasti eilen myös Naavaa, joka sentään on leikattu. Tosi ärsyttävää ja pieni hermostus on myös, että alkaako eturauhanen taas noista himoista vaivata... Siitä taas on suora yhteys käytökseen, perustottelevaisuuteen ja treenaamisen sujumiseen. Enkä tietenkään haluaisi lääkitä Rokia jälleen. No, oireita ei toistaiseksi pissailussa tms. ole. Ja toivotaan ettei tule.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Luonnetesti
Maaningan reissu on heitetty ja luonnetesti on nähty. Hyvinhän se läpi meni, oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Vähän jännittikin, mutta siis yllättävän vähän ja vasta juuri ennen testiä. Hirmu tyytyväinen olen Rokiin, kyllä se on aika hieno koira. Kuormittui kyllä, mutta palautui nopeasti noin kaiken kaikkiaan. Taisteluhalu ja leluun pureminen on tuomarin sanoin Rokin kantava vahvuus. Koevaiheista kelkka oli haastavin osa-alue.
Tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg. Mukana oli myös tuomariharjoittelija joka ohjeisti meitä kokeen aikana. En kirjoita tähän tarkempaa kuvausta osa-alueiden sujumisesta tai tuomareiden kommenteista, koska Tiina kuvasi koko kokeen ja linkitän sen tähän mukaan heti, kun video on verkossa. Siinä näkyy koko koe ja lisäksi tuomarien palaute.
Pimeä huone ei näy tietenkään videolla, joten siitä sen verran, että sujui varsin hyvin ja Roki liikkui reippaasti huoneissa. Se kävi haistelemassa sisälläolleet tuomarit ja tuli lähellekin minua, mutta kävi vielä pyörähtämässä uudestaan edellisessä huoneessa. Sitten kuitenkin tuli suoraan vähän johonkin laatikkoon törmäten mun luokse ilman mitään kutsuääniä.
Video luonnetesti
Tässäpä siis tulokset kokonaisuudessaan.
Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma
Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg. Mukana oli myös tuomariharjoittelija joka ohjeisti meitä kokeen aikana. En kirjoita tähän tarkempaa kuvausta osa-alueiden sujumisesta tai tuomareiden kommenteista, koska Tiina kuvasi koko kokeen ja linkitän sen tähän mukaan heti, kun video on verkossa. Siinä näkyy koko koe ja lisäksi tuomarien palaute.
Pimeä huone ei näy tietenkään videolla, joten siitä sen verran, että sujui varsin hyvin ja Roki liikkui reippaasti huoneissa. Se kävi haistelemassa sisälläolleet tuomarit ja tuli lähellekin minua, mutta kävi vielä pyörähtämässä uudestaan edellisessä huoneessa. Sitten kuitenkin tuli suoraan vähän johonkin laatikkoon törmäten mun luokse ilman mitään kutsuääniä.
Video luonnetesti
Tässäpä siis tulokset kokonaisuudessaan.
Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma
Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Taantumista...
Useampi asia tokossa on mennyt takapakkia viime päivinä. Liikkeestä seisomista ollaan saatu vähän kasattua, mutta muuten on ilmassa jonkinsorttista treeniväsymystä. Seuraaminen falskaa ja seilaa, luoksetulossa Roki ei viitsi odottaa istuallakaan, vaan lähtee perään ja perusasennot ovat taas todella velttoja ja vinoja.
Koska tässä nyt pieniä tavotteitakin jossain vaiheessa tokon saralla olisi, meinaa ahistaa ja ottaa kupoliin. Tänään treenattiin Saviolla ja lähinnä ainut onnistunut liike oli paikkamakuu.
Nyt sellaisella suunnitelmalla kasataan pakkaa, että tällä alkavalla viikolla ei tokoilla muuten kuin sisätiloissa kotona, jossa vire on aina ihan toppen ja toisaalta ei ole tilaa tehdä kokonaisia liikkeitä. En vahingossakaan ahnehdi. Lenkillä ja kentän laidalla heitellään lelua ja max tehdään seuraamista kovalla hetsauksella. Ensi lauantaina suunnataan sitten Maaningalle ihmettelemään luonnetestiin!
Koska tässä nyt pieniä tavotteitakin jossain vaiheessa tokon saralla olisi, meinaa ahistaa ja ottaa kupoliin. Tänään treenattiin Saviolla ja lähinnä ainut onnistunut liike oli paikkamakuu.
Nyt sellaisella suunnitelmalla kasataan pakkaa, että tällä alkavalla viikolla ei tokoilla muuten kuin sisätiloissa kotona, jossa vire on aina ihan toppen ja toisaalta ei ole tilaa tehdä kokonaisia liikkeitä. En vahingossakaan ahnehdi. Lenkillä ja kentän laidalla heitellään lelua ja max tehdään seuraamista kovalla hetsauksella. Ensi lauantaina suunnataan sitten Maaningalle ihmettelemään luonnetestiin!
maanantai 3. syyskuuta 2012
Tokoa, tokoa, tokoa ja karvanlähtöä
Rokilta lähtee takki nyt ihan kokonaan. Täysin irtoaa nyt pitkää päällikarvaa ja tänään kampasin Rokilta housut jalasta. Vielä viikko sitten ne pöksytakut eivät irronneet kuin saksilla, tänään lähti kaikki takut kevyesti kampaamalla ja kampa meneekin nyt helposti kolmesta karvasta läpi. No ei ne nyt ehkä ihan niin harvat ole, mutta rumat kuitenkin :D. Täytynee sanoa ei Seinäjoen näyttelylle. Häntäkin muistuttaa jo enemmän risua kuin puuhkaa.
Tokoa tulee kohta korvista ja silmistä ulos, mutta jostain kumman syystä edelleen on pääsääntöisesti hauskaa. Eilen ja tänään otettiin treeniä kavereiden kanssa. Eilen oli tehokasta, muttei niin hauskaa, tänään oli hauskaa ja onnistuttiinkin. Eilen sain Birgitalta runtua omasta elekielestäni ja epävarmuudesta ja omituisista koiran kehumismetodeista. Oli oikeesti kuitenkin ihan huippua, kun B keskittyi pariin meidän ongelmakohtaan eilen. Eli työn alla oli ensin se komentamishaukkuminen odotustilanteissa ja toisekseen liikkeestä seisominen. Toistoja tehtiin niin paljon, että ongelman ytimet jollain tavalla sieltä nousivat esiin. Välttämättä tuo kyseinen treeni ei edistänyt vielä Rokia oikealle tielle, koska se väsyikin hieman, mutta nimenomaan löytyi ne jutut, joihin pitää kiinnittää huomiota.
Haukkumisessa huomiotta jättäminen, ei edes katsekontaktia. Minkä kyllä tiesinkin. Mutta ne pahimmat tilanteet ovat juuri niitä, joissa olisi pakko kontrolloida paukutusta = antaa huomiota. Mun pitää jättää kaikki supattelu ja hillitseminen pois, kun mennään kentälle tai koekehään. Pitää vaan hihnan niin lyhyellä, ettei Roki ihan joka paikkaan sinkoile. Rivissä on sitten pakko vähän estää koiraa, koska jos se ei saa huomiota multa, se alkaa tuijotella toisia koiria. Mutta treenitilanteessa nyt jatketaan ignoraamista ja kenties palautetaan vesiruisku treeneihin mukaan.
Liikkeestä seisomisessa mun epävarmuus heijastuu Rokiin. Nyt paljon toistoja sisätiloissa, ilman häiriötä. Jätän koiran seisomaan jämptillä seis-käskyllä, käyn pienen matkan päässä, huom. päättäväiset askeleet, palaan viereen aina, välillä perusasento, välillä palkkaus seisomaan. En toistele seis-komentoa turhaan, ainoastaan jättäessäni koiran. Ja tämä niin helkkarin monta kertaa, että viimeisellä kerralla Roki ei valu mun perään eikä myöskään liiku, kun tulen viereen. Ja kehut onnistumisesta aina samalla lailla, samoin kuin käskysanakin. Kehuksi yritän saada vakiintumaan iloista "Jes!"-kiljahdusta. Kun eilen yritin pitää kehusanan samana, suustani tuli vuorotellen "Hyvä!" "Jes!" "Hieno!" "Wau!" "Taitava!" . Jos liike ei mennyt ihan putkeen, mutta ämpyilin kuitenkin kehumaan, äänensävy oli paljon apeampi. Kun kuumenin miljoonan epäonnistuneen jälkeen, alan vinkumaan käskysanat. Kun varon koiran liikkumista jo ennakolta, alan hiippailemaan sitä kohti varovaisin askelin. Jostain kumman syystä myös palkkaan koiraa pörröttämällä sitä kaulurista.
Että sitä tuntee ittensä idiootiksi. Miettikää mua kentällä kaikkine noine yrityksineni saada koira tekemään mitä haluan :D :D. Kiitos Birgitta silmät avaavasta treenistä omaan ohjaajuuteeni. Voin vaan kuvitella, että Roki hihittää koko ajan sisäänpäin, koska sehän osaa tän liikkeen, mutta haluaa vaan katsoa, millaisia temppuja se saa mut tekemään. Reps :D.
Lenkki päälle ison lauman kanssa. Huomasi, ettei Roki ole taas vähään aikaan laumassa liikkunut, vähän oli pihalla muiden touhuista.
Tänään oli huippuhyvä treeni Halssilassa Satun ja Naava-snautserin kanssa. Sopivan lyhyt, mutta onnistumista saatiin kivasti! Aluksi seuraamiset, joihin olin kyllä tosi tyytyväinen. Palkkasin wubbaa lennättämällä. Ensin saalistusleikkiä ja väleissäkin. Aluksi tehtiin suoraa ja juoksua. Paikka pysyi mun mielestä paremmin kuin perjantaina, tosin tehtiin nyt koko ajan ilman hihnaa. Välissä pari liikkeelle lähtöä ja palkka suoraan. Sitten käännökset joka suuntaan yksitellen ja palkka käännöksen perään. Sitten taas lyhyitä pätkiä perusasentoon pysähtyen ja palkka lentää. Tokavikana oikein pitkä seuruu, johon tuli kaikki kommervenkit, kontakti säilyi. Ihan lopuksi vielä seuruutin Rokia ja kierreltiin paikkamakuuta tekevän Naavan ympärillä. Edelleen hyvä ote tekemiseen. Tästä jäi tosi hyvä fiilis!
Paikkamakuu yhdessä. Roki nousi mun perään?! Mitä ihmettä, toivoa vaan sopii, ettei se nyt aloita makaamisenkin kanssa samaa veivuuta kuin seisomisessa. Toinen yritys onnistui. Oli huvittavaa katsoa, kun Roki yritti läähättää leuka maassa. Ihan ok makuu loppuasentoa lukuunottamatta, joka täysin vino. Sivu-maahan-sivu-maahan -sulkeiset siis perään.
Pari liikkeestä maahanmenoa liikkuroituna. Roki lahnailee maahanmenossa ja saattaa hivuttautua vähän eteenpäin. Tarkkuutta siis tähän.
Taukoja pidettiin toki välissä, mutta sitten otin tuota eilistä seisomistreeniä ja Satusta oli iso apu, kun hän ilmoitti, liikkuiko Roki vai ei. Yksikään yritys ei tainnut onnata ykkösellä, vaan joutui jojottelemaan useamman kerran. Parannuksena kuitenkin eiliseen, Roki kesti sivulle tulon liikkumatta. Perään se lähti edelleen.
Loppukivana ruutu! Ja täähän meni aika hyvin. Ruudussa lätkänä pieni pyöreä purkinkansi meidän valkoisen ison sijaan. Lisäksi se oli violetti ja maastoutui aika hyvin hiekkakenttään. Käytiin katsomassa se ensin Rokin kanssa, sitten ruutuunlähetys suoraan parinkymmenen metrin päästä. Nyt näytti ekaa kertaa siltä, että Roki tosiaan haki ruutua eikä kosketusalustaa. Oli itseasiassa tosi hyvä se eka veto, kun selkeästi näki, että Roki hetken mietti, mihin piti mennä. Tehtiin lähetystä myös toiselta sivulta ja samoin haki ruudun hyvin. Kiva että ollaan tässä vähän edetty, vaikkei olla ruutua tehty muuten kuin loppukivahömpöttelynä.
Treenit päätettiin lenkkiin Hiihtomaassa. Roki ja Naava vetivät iloista rallia, tosi hyvin pelasi leikit yhteen. Aiemminhan kaksikko ei ole keskenään lenkkeillyt ilman, ettei muitakin olisi ollut mukana.
Tokoa tulee kohta korvista ja silmistä ulos, mutta jostain kumman syystä edelleen on pääsääntöisesti hauskaa. Eilen ja tänään otettiin treeniä kavereiden kanssa. Eilen oli tehokasta, muttei niin hauskaa, tänään oli hauskaa ja onnistuttiinkin. Eilen sain Birgitalta runtua omasta elekielestäni ja epävarmuudesta ja omituisista koiran kehumismetodeista. Oli oikeesti kuitenkin ihan huippua, kun B keskittyi pariin meidän ongelmakohtaan eilen. Eli työn alla oli ensin se komentamishaukkuminen odotustilanteissa ja toisekseen liikkeestä seisominen. Toistoja tehtiin niin paljon, että ongelman ytimet jollain tavalla sieltä nousivat esiin. Välttämättä tuo kyseinen treeni ei edistänyt vielä Rokia oikealle tielle, koska se väsyikin hieman, mutta nimenomaan löytyi ne jutut, joihin pitää kiinnittää huomiota.
Haukkumisessa huomiotta jättäminen, ei edes katsekontaktia. Minkä kyllä tiesinkin. Mutta ne pahimmat tilanteet ovat juuri niitä, joissa olisi pakko kontrolloida paukutusta = antaa huomiota. Mun pitää jättää kaikki supattelu ja hillitseminen pois, kun mennään kentälle tai koekehään. Pitää vaan hihnan niin lyhyellä, ettei Roki ihan joka paikkaan sinkoile. Rivissä on sitten pakko vähän estää koiraa, koska jos se ei saa huomiota multa, se alkaa tuijotella toisia koiria. Mutta treenitilanteessa nyt jatketaan ignoraamista ja kenties palautetaan vesiruisku treeneihin mukaan.
Liikkeestä seisomisessa mun epävarmuus heijastuu Rokiin. Nyt paljon toistoja sisätiloissa, ilman häiriötä. Jätän koiran seisomaan jämptillä seis-käskyllä, käyn pienen matkan päässä, huom. päättäväiset askeleet, palaan viereen aina, välillä perusasento, välillä palkkaus seisomaan. En toistele seis-komentoa turhaan, ainoastaan jättäessäni koiran. Ja tämä niin helkkarin monta kertaa, että viimeisellä kerralla Roki ei valu mun perään eikä myöskään liiku, kun tulen viereen. Ja kehut onnistumisesta aina samalla lailla, samoin kuin käskysanakin. Kehuksi yritän saada vakiintumaan iloista "Jes!"-kiljahdusta. Kun eilen yritin pitää kehusanan samana, suustani tuli vuorotellen "Hyvä!" "Jes!" "Hieno!" "Wau!" "Taitava!" . Jos liike ei mennyt ihan putkeen, mutta ämpyilin kuitenkin kehumaan, äänensävy oli paljon apeampi. Kun kuumenin miljoonan epäonnistuneen jälkeen, alan vinkumaan käskysanat. Kun varon koiran liikkumista jo ennakolta, alan hiippailemaan sitä kohti varovaisin askelin. Jostain kumman syystä myös palkkaan koiraa pörröttämällä sitä kaulurista.
Että sitä tuntee ittensä idiootiksi. Miettikää mua kentällä kaikkine noine yrityksineni saada koira tekemään mitä haluan :D :D. Kiitos Birgitta silmät avaavasta treenistä omaan ohjaajuuteeni. Voin vaan kuvitella, että Roki hihittää koko ajan sisäänpäin, koska sehän osaa tän liikkeen, mutta haluaa vaan katsoa, millaisia temppuja se saa mut tekemään. Reps :D.
Lenkki päälle ison lauman kanssa. Huomasi, ettei Roki ole taas vähään aikaan laumassa liikkunut, vähän oli pihalla muiden touhuista.
Tänään oli huippuhyvä treeni Halssilassa Satun ja Naava-snautserin kanssa. Sopivan lyhyt, mutta onnistumista saatiin kivasti! Aluksi seuraamiset, joihin olin kyllä tosi tyytyväinen. Palkkasin wubbaa lennättämällä. Ensin saalistusleikkiä ja väleissäkin. Aluksi tehtiin suoraa ja juoksua. Paikka pysyi mun mielestä paremmin kuin perjantaina, tosin tehtiin nyt koko ajan ilman hihnaa. Välissä pari liikkeelle lähtöä ja palkka suoraan. Sitten käännökset joka suuntaan yksitellen ja palkka käännöksen perään. Sitten taas lyhyitä pätkiä perusasentoon pysähtyen ja palkka lentää. Tokavikana oikein pitkä seuruu, johon tuli kaikki kommervenkit, kontakti säilyi. Ihan lopuksi vielä seuruutin Rokia ja kierreltiin paikkamakuuta tekevän Naavan ympärillä. Edelleen hyvä ote tekemiseen. Tästä jäi tosi hyvä fiilis!
Paikkamakuu yhdessä. Roki nousi mun perään?! Mitä ihmettä, toivoa vaan sopii, ettei se nyt aloita makaamisenkin kanssa samaa veivuuta kuin seisomisessa. Toinen yritys onnistui. Oli huvittavaa katsoa, kun Roki yritti läähättää leuka maassa. Ihan ok makuu loppuasentoa lukuunottamatta, joka täysin vino. Sivu-maahan-sivu-maahan -sulkeiset siis perään.
Pari liikkeestä maahanmenoa liikkuroituna. Roki lahnailee maahanmenossa ja saattaa hivuttautua vähän eteenpäin. Tarkkuutta siis tähän.
Taukoja pidettiin toki välissä, mutta sitten otin tuota eilistä seisomistreeniä ja Satusta oli iso apu, kun hän ilmoitti, liikkuiko Roki vai ei. Yksikään yritys ei tainnut onnata ykkösellä, vaan joutui jojottelemaan useamman kerran. Parannuksena kuitenkin eiliseen, Roki kesti sivulle tulon liikkumatta. Perään se lähti edelleen.
Loppukivana ruutu! Ja täähän meni aika hyvin. Ruudussa lätkänä pieni pyöreä purkinkansi meidän valkoisen ison sijaan. Lisäksi se oli violetti ja maastoutui aika hyvin hiekkakenttään. Käytiin katsomassa se ensin Rokin kanssa, sitten ruutuunlähetys suoraan parinkymmenen metrin päästä. Nyt näytti ekaa kertaa siltä, että Roki tosiaan haki ruutua eikä kosketusalustaa. Oli itseasiassa tosi hyvä se eka veto, kun selkeästi näki, että Roki hetken mietti, mihin piti mennä. Tehtiin lähetystä myös toiselta sivulta ja samoin haki ruudun hyvin. Kiva että ollaan tässä vähän edetty, vaikkei olla ruutua tehty muuten kuin loppukivahömpöttelynä.
Treenit päätettiin lenkkiin Hiihtomaassa. Roki ja Naava vetivät iloista rallia, tosi hyvin pelasi leikit yhteen. Aiemminhan kaksikko ei ole keskenään lenkkeillyt ilman, ettei muitakin olisi ollut mukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)