Vapaapäivien ohjelmaa

Ihanaa, kun on päässyt pitkästä aikaa päivittäin tekemään valoisalla lenkkejä! Kavereitakin on löytynyt seuraksi ja Roki on ollut iltaisin jopa väsynyt. Tänään käytiin lenkillä Annen ja nahkojen Santun ja Lakun kanssa. Santtua ei olla tavattu pitkään aikaan ja pieni epäilys oli mielessä, sulattaakohan Roki enää pikkupoikaa. Pentuhan se kuitenkin edelleen oli ja Roki paneutui leikkimään Santun kanssa täydellä innolla. 1,5 tunnin lenkki heitettiin poluilla ja pojat juoksivat ja painivat pitkin lenkkiä. Rokilla ei ollut mitään tarvetta pomottaakaan Santtua, leikki sujui tosi nätisti. Laku-pappa tallusti perässä ja osoitti varsin ilmeisesti, miten vähän voi nulikoitten riekkuminen kiinnostaa. Oli kiva lenkki pitkästä aikaa ja seura mitä parhainta!

Jouluaattona oltiin minun kotonakotona ja Roki matkassa. Roki oli todella asiallisesti koko päivän, vaikka jostain syystä se on yleensä tosi sählä mun porukoilla. Olisiko nyt pysynyt aisoissa, kun iskä pysyi aisoissa... Niillä on tapana yllyttää toisiaan ja iskä tarkoituksella haukuttaa Rokia, mikä on melko ärsyttävää. Iskä kuitenkin tykkää Rokista paljon ja hän kävikin naapureille viemässä jouluterveiset Rokin kanssa. Iskä vaan herkästi höpöttää Rokille ja innostaa sitä vöyhöttämään taukoamatta, etenkin jos koira hetkeksikin rauhoittuu paikoilleen. 

Joulupäivänä vierailtiin Suolahdessa. Tehtiin vähän pitempi lenkki metsätiellä ja umpihangessa Rokin ja perrotyttö Lunan kanssa, juoksunrallia riitti. Roki oli varsin kiinnostunut Lunasta, jolla nyt on ensimmäinen juoksu juuri ohi. Olisiko sitten vähän tuoksuja vielä ollut. Luna on vielä aika pentu eikä ihan osannut pitää jöötä tarpeeksi Rokille, jolla oli intoa kohtalaisesti.

Uutta vuotta tässä odotellaan ja taas sitä ikuista koiranomistajien riesaa - ilotulitusta. Tähän mennessä Roki ei ole koskaan vetänyt minkäänlaista pulttia raketeista ja toivotaan, että sama meno jatkuu edelleen. Siitä huolimatta meinataan lenkittää pitkästi päivällä ja paukkujen aikaan ulkona ei käydä sen kummemmin. Ehkä sitten iltalenkkiä pikaisesti puolen yön jälkeen.

Lomalla

Vihdoinkin loma! Valitettavasti vain puolitoista viikkoa, mutta loma joka tapauksessa. Tällä viikolla on ollut aivan mahtava talvikeli, lunta on reippaasti ja puut huurteessa. Tosin pakkastakin on varsin runsaasti ja ilmeisesti nyt jouluksi vielä kiristyy. Rokia se ei jarruta, kylmä ei edelleenkään arista sitä yhtään.

Tiistaina käytiin taas uimassa. Roki käytti oman varttinsa varsin tehokkaasti, uimalla altaassa kolme kertaa kuusi kierrosta hyvin lyhyillä palautuksilla. Tosi hyvin se jaksaa, loppua kohti vähän hyytyi, muttei alkanut takapää juurikaan edes painumaan. Roki siis polskuttaa edelleen itselleen ominaisella kelluttelutyylillä, mutta Ansku on kyllä saanut siitä myös vauhtia irti lelun avulla. Uiminen ei mielestäni ole mitenkään näkynyt Rokin liikkeissä tai jaksamisessa seuraavana päivänä eikä edes uinnin jälkeisenä iltana ole juuri uuvuttanut. Joko olen puusilmä tai sitten Rokilla on jonkilainen uintikunto kehkeytynyt viime kesän vepeharrastuksen aikana. Tai molemmat.

Roki sai etujoululahjaksi uuden hihnan, Hurtan heijastinsellaisen. En ole saanut heijastinliivin hankintaa aikomusta pidemmälle, mutta vaikuttaisi tuo hihna todella heijastavalta ja toimivalta ratkaisulta.

Tokoa pidetään yllä temppuilemalla sisällä ja lenkkien yhteydessä. Hihnaohitukset tuottavat lenkeillä edelleenkin tuskaa.

Joulu tulossa

Kamalaa, kun meinaa nämä päivitykset nyt laahata. Joo, kiire on töiden kanssa edelleen. Onneksi nyt viikonloppuna ehdittiin kuusenhakureissulle Luhankaan! Oli mukavaa käydä vähän sukuloimassa ja Roki viihtyi hankien keskellä. Paistettiin mökillä makkaratkin ja koira luonnollisesti sai osansa. Kuusikin löytyi vihdoin matkaan. Joulua vietettäneen minun porukoilla ja joulunpyhinä sitten mennään Suolahteen. Loppiaisena Roki menee hoitoon vanhemmilleni, meillä on luvassa silloin häiden juhlintaa, silloinkin Suolahdessa.

Lunta on tällä hetkellä reilusti ja kaikki sellaista höttöistä puuterilunta. Rokin kannalta sikäli ikävää, että lumi paakkuuntuu todella helposti anturoiden väliin. Ei viime talvena niin käynyt jokaisella lenkillä, nyt ilmeiseti lumen laadun takia riesa on jatkuva. Turkki onneksi on kasvanut hyvin ilmojen kylmenemisen myötä ja koira pärjää pakkasta vastaan.

Ensi viikolla on vielä viimeinen uintivuoro ennen joulua. Varmaankin tuota joka toisen viikon tahtia jatketaan myös joulun jälkeen. Jos sitä jaksaisi joulun jälkeen myös tokorintamalla taas aktivoitua. Treenejäkin löytyisi ihan kavereiden kanssa, kun Jyvässeudun bortsuomistajatkin ovat innostuneet varaamaan oman hallitreenivuoron kerta viikkoon.

Roki ja Rokin rakas lussutusviltti. Ainoa olemassaoleva esine ihan pikkupentuajoilta. Pikkuisen on (ajan)hammas vilttiä syönyt, mutta noin suunnilleen yhtenä kappaleena se edelleen on. Tämän kanssa Roki siis rauhoittaa itsensä iltaisin unille, yhtäjaksoinen peitonimeskely telkkarin edessä voi kestää puolikin tuntia.

Hiljaista on

Eipä tässä kummoisia ole tapahtunut. Treenitauko jatkuu edelleen ja sen kyllä huomaa koirasta. Muutenkin iso loppulukukauden väsymys meinaa viedä ihan kaikki mehut ja lenkillekin lähteminen on tuskan takana. Talvi tuli vihdoin ja samantien kunnolla, joten nyt sitten on ollut jo monta päivää 20 astetta pakkasta ja vähän päällekin. Onnellinen oon lumesta ja kauniista maisemasta, mutta pientä sopeutumisvaikeutta meinaa olla tuon kylmän kanssa. Hajottaa jo sekin, että Nissaniin pääsee sisälle vain apukuskin ovesta...

Ladut varmaan vedetään ihan näinä päivinä noille pururadoille, joten pitää sitten miettiä missä lenkkeillään. Minä ainakin siirryn sitten tienvarsiin, koska en pysty tällä hämäränäöllä menemään yksin pimeään metsään. Ville taas näkee ihan hyvin lenkkeillä hankien keskellä metsässäkin, kaupungin valot heijastaa riittävästi. Minä olen ihan turvallani poluilla, kun jotenkin hämärässä en näe enää pinnanmuotoja ja kulku menee kompuroinniksi. Huomenna kuitenkin itsenäisyyspäivä ja perjantaikin on mulla vapaata eli se tietää tervetulleita lenkkejä valoisassa useampana päivänä!

Eilen Roki kävi taas pulahtelemassa uimalassa. Vähän sillä oli into päällä, kun perille päästiin. Ei meinannut millään kestää odottamista, kun Naava ui ensin. Sitten tajusinkin, että Roki huutaa häkissä mun takia ja laitoin sen toiseen huoneeseen, jossa hiljeni. Mun komentaminen ei myöskään vaikuttanut mitään, mutta näköyhteyden katkeaminen tosiaan auttoi. Altaan rampille se syöksähti vauhdilla, Anskulla onneksi on hyvä hallinta Rokiin. Veteen menossa ei mitään epäröintiä, Roki on sitä mieltä, että viis treeniohjelmasta, täällä uidaan, tyhmää vaan että laita tulee niin nopeasti vastaan. Viiden kierroksen erissä Roki ui yhteensä 15 kiekkaa ja päälle vähän lelun noutoa vedestä. Ja vielä ois jaksanut. Yksi kerta uintia olisi ennen joulua jäljellä.