Rokin rajoitettu liikkuminen jatkuu edelleen. Lantiorangan vaivoista ei ole vielä päästy eroon ja treenailu ja rankemmat rallattelulenkit ovat vielä pannassa. Olen käyttänyt nyt Rokin kahdesti hierottavana ja toissapäivänä vielä osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella myös. Lantiorangan 5. ja 6. nikama erityisesti vaivaavat. Niiden väli on tiukka ja ilmeisesti vähän nikamatkin vinksallaan. Osteopaatti sai kyllä availtua fasettilukot, mutta piti hieman huolestuttavana Rokin selkeää kipuilua käsittelyn aikana. Roki tosiaan uikutti, vaikkakin kesti hyvin paikoillaan käsittelyn. Lihakset olivat edelleen jumissa ja sidekudokset keränneet nestettä.
Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.
Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.
Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).
maanantai 21. lokakuuta 2013
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Lihasjumia
Täällä edelleen ollaan. Ei olekaan aiemmin koko tämän blogin olossaolon aikana tullut yli kuukauden mittaista päivitystaukoa. Selityksenä tälle kelvatkoon muuttuva elämäntilanne ja se, ettei viime aikoina ole priorisoitunut bloggaaminen ihan ykköseksi. Koiran kanssa kyllä ollaan puuhattu jonniinkin verran ja pientä (toivottavasti vain pientä) terveysongelmaa meillä myös on riesana.
Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.
Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.
Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.
Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.
Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?
Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.
Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.
Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.
Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.
Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)