Sunnuntai-iltana vääntäydyttiin agilitytreeneihin. Todellakin meinasi olla lähdössä tekeminen, lauantain näyttelykeikka oli raskas ja sunnuntaina ei tahtonut jaksaa mitään. Yllättäen olikin sitten tosi kivaa ja homma sujui!
Ensinnäkin Roki malttoi tokoilla kentän laidalla mallikkaasti ja hyvällä vireellä. Yleensä sen motivaatio kohdistuu vain aksaesteisiin ja perusasennon tai seuruun tekeminen evvk. Koira oli varmaan vähän väsynyt edellisen päivän jäljiltä ja sunnuntaina oli todella lämmin ilma, joten nämä kaikki yhdessä tekivät hyvän lopputuloksen. Jättö onnistui tosi kivasti yhdellä hypyllä, kun taas sivussa sitä treenattiin. Vähän lämmiteltiin myös tekemällä kahdeksikkoa hypyllä. Rimakin pysyi!
Rataa tehtiin pätkissä ja pääsin itse yllättävän nopeasti kärryille. Vähän alan jo tajuamaan omaa tekemistäni ja myös ymmärtämään virheitä itse. Rokin jättäminen lähtöön onnistui myös radalla, vaikka minun aloituspaikka olikin kaukana, kahden esteen etupuolella. Sain lopulta ohjauksen toimimaan aika hyvin, ja koirakin paukutti vain silloin, kun sekoilin. Mutta ne rimat kyllä lentelevät. Anskukin mietti, että ei se pelkästään mun kämmeistä johdu. Koira ei vaan kerta kaikkiaan katso niitä hyppyjä, roiskii vaan. Hyppytreeniä siis ja tarkkuutta Rokille, että se itse myös havainnoisi esteitä.
Lopuksi tehtiin keinua. Tämä siis ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin. Kontaktipinnat menivät vähän aiempaa paremmin, ollaan Rokin kanssa treenailtu kontakteja portaissa. Otin kokonaan uuden sanan kontaktille, koska 'KOSKE' liittyy ainakin mun mielessä niin selvästi tokoiluun. Kontaktipinta on nyt 'PISTE'. Keinun kanssa vahvistui nyt mun käsitys siitä, että Rokia ei tosiaankaan pelota tai epäilytä tuo este. Se ei vaan ole tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu. Roki menisi ihan hurjalla vauhdilla vaan läpi, ja silloin jää jälkimmäinen kontakti tekemättä, kun koira pomppaa keinun keikahtaessa alas. Eli malttia ja tuntumaa esteeseen haetaan. Pelosta ei tosiaan ole kyse.
Kivat treenit kaikkiaan, ainut vaan, että kävellessämme autolle katsoin, että Roki ikään kuin aristaa askeliaan. Eilen ja tänä aamuna olen kiinnittänyt samaan huomiota ja näyttää siltä, että se onnahtelee etuosaansa. On todella vaikea sanoa, mitä kohtaa, mutta käynnissä joka toisella askeleella pää ja hartia jollain tavalla painuu alemmas. Varpaissa ei näy mitään eikä Roki arista kopelointia, vaikka olen kummatkin etujalat käynyt hieroen ja puristellen läpi. Myöskään nivelien taivuttelu ei aiheuta mitään reaktioita. Täytyy tätä seurata. Eilen käytiin illalla jäljellä Annen ja Ainon kanssa, jälki meni hanurilleen, mutta ralli Ainon kanssa oli kivaa ja mitään vaivaa ei Rokilla näkynyt. Tänä aamuna sitten taas.
Jälki kaatui taas pariin yökkäykseen ja hervottomaan heinänsyöntiin. Nyt Annen kanssa sitä ihmeteltiin ja vahva veikkaus on, että Rokin valjaat eivät sovi hommaan. Roki veti ihan kamalasti eilen jäljellä, vauhtia liikaa. Valjaat saattoivat olla vähän tiukallakin, mutta epäilen, että niiden malli ylipäätään on sellainen, että veto kohdistuu suoraan rintalastan yläosaan ja saa Rokin yskähtelemään. Pahimmillaan siis oksentamaan ja siihen loppuu jäljestys. Nyt on ensiksi kokeiltava toisenmallisia valjaita.
Jotain hyvääkin, aloitimme jäljen janalta, n. 5 metrin päästä itse jäljestä. Roki lähti vauhdilla, mutta bongasi jäljen todella suoraan ja lähti oikeaan suuntaan epäröimättä!
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Näyttelemässä
Tänään pyörähdettiin Tervakoskella kv-näyttelyssä. Kotiin tuotiin Erittäin Hyvä koira. Eli serttejä ei tällä kertaa ropissut, mutta taso oli mielestäni kyllä tosi kova tänään. Koiria oli ilmoitettu kehään 29 bortsua. Roki kisasi nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Kehässä se käyttäytyi jälleen hienosti, Noorakin alkaa olla aika kokenut jo esittämään Rokista kaikki parhaat puolet! Ainut vaan että häntä oli liikkeessä oikein kunnon vappuhuiska. Ja tällä kertaa se häiritsi myös tuomaria.
Saatiin mielestäni oikein Rokin näköinen arvostelu, joka on kyllä linjassa sen kanssa, mitä itsekin ajattelen Rokista. Oikein hieno päivä oli kaikinpuolin, tällä kertaa myös sään puolesta. Roki käyttäytyi myös tosi hienosti ylipäätään näyttelypaikalla ja rauhoittui aiempaa paremmin häkkiinsä.
Arvostelu:
NUO-EH "16 months. Of correct size & good proportions. He needs to develope the chest & needs a bit more upper arm. His head is a little narrow at the moment. Good expression. Has a good stride (astelu, harppaus). His tail set & carriage could be better." Frank Kane, Iso-Britannia.
Mukana reissussa oli myös pari muuta bortsua samassa seurueessa. Annen Aino (Pikkupaimenen U Make Me Crazy), niukin naukin 9 kk vanha tyttönen, oli tänään kolmannessa junnunäyttelyssään ERI1 SA. PN-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta Aino sai todella hienon arvostelun tuomarilta, erittäin hienoa tulevaisuutta Ainolle povattiin! Lisäksi matkassa oli Pikkupaimenen Front Page News eli Tuisku-mummo. Tuisku putsasi vankalla kokemuksella pöydän haalien kaikki mahdolliset ROP-tittelit. Sinne edelleen meidän lähtiessä jäivät Anne sekä koirat odottelemaan ryhmäkehiä Tuiskun kanssa. Onnea, hieno veteraani Tuisku kyllä on!
Saatiin mielestäni oikein Rokin näköinen arvostelu, joka on kyllä linjassa sen kanssa, mitä itsekin ajattelen Rokista. Oikein hieno päivä oli kaikinpuolin, tällä kertaa myös sään puolesta. Roki käyttäytyi myös tosi hienosti ylipäätään näyttelypaikalla ja rauhoittui aiempaa paremmin häkkiinsä.
Arvostelu:
NUO-EH "16 months. Of correct size & good proportions. He needs to develope the chest & needs a bit more upper arm. His head is a little narrow at the moment. Good expression. Has a good stride (astelu, harppaus). His tail set & carriage could be better." Frank Kane, Iso-Britannia.
Mukana reissussa oli myös pari muuta bortsua samassa seurueessa. Annen Aino (Pikkupaimenen U Make Me Crazy), niukin naukin 9 kk vanha tyttönen, oli tänään kolmannessa junnunäyttelyssään ERI1 SA. PN-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta Aino sai todella hienon arvostelun tuomarilta, erittäin hienoa tulevaisuutta Ainolle povattiin! Lisäksi matkassa oli Pikkupaimenen Front Page News eli Tuisku-mummo. Tuisku putsasi vankalla kokemuksella pöydän haalien kaikki mahdolliset ROP-tittelit. Sinne edelleen meidän lähtiessä jäivät Anne sekä koirat odottelemaan ryhmäkehiä Tuiskun kanssa. Onnea, hieno veteraani Tuisku kyllä on!
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Kaikennäköistä puuhailua
Vaihteeksi on taas puuhasteltu Rokin kanssa kaikennäköistä. Jälkiä on tällä viikolla tehty vähän edellistä vähemmän, ja siitä voipi olla ihan hyvät seuraukset! Maanantaina lähdettiin Annen ja Aino-bc:n kanssa Hiihtomaahan tarkoituksena tehdä hauvoille jäljet ja pikkuisen kävelyttää niitä. Reissuun meni lopulta reilut kaksi tuntia. Anne teki Ainolle jäljen lyhyeksi niitettyyn heinikkoon ja minä Rokille metsään. Rokin jälki oli 50-100 metriä pitkä (oikeesti ei mulla ole pituudesta hajuakaan, multa katoaa suuntavaiston lisäksi myös kaikennäköinen matkanarviointitaito metsässä). Roki jäljesti pitkästä aikaa nyt todella hyvin! Alussa höntysi vähän, mutta rauhottui ja oli tosi tarkka. Jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa eri suuntiin ja kaksi kaarretta. Kulmat menivät erittäin hienosti. Jäljelle sattui myös polku, jonka Roki tällä kertaa myös otti hyvin.
Kiva huomata, että pieni treenimäärän kevennys toi näin hyviä tuloksia! Keppien treenaamisessa me sen sijaan ollaan nyt jäljessä. Roki ei bongaa keppejä jäljeltä ollenkaan ja mun mielestä syy on se, ettei se osaa yhdistää keppejä jälkeen. Koska muuten se nostaa omat kepit kaikennäköisen risukon joukosta hienosti ja on niistä kiinnostunut. Pitäisi varmaan tehdä sille lyhyitä keppijälkiä. Leikkipalkkakin saattaisi auttaa keppien huomioimiseen jäljellä.
Huomenna jäljestetään taas ohjatuissa treeneissä. Tänään jäi jäljen teko väliin ja eilen Roki treenasi vain keppejä Villen kanssa lenkillä. Katsotaan huomenna, miten sujuu!
Ai niin, maanantain treenit jatkuivat sitten Rokin ja Ainon riehuttamisella, Aino rypi oikein kunnon mutalääryissä ja päätettiin uittaa koirat Asmalammessa. Lopulta lenkkeiltiin koko lammen ympäri ja Roki ehti uimaan oikein urakalla kepin perässä. Jotenkin näytti että uintiin on tullut vauhtia lisää. Edellisestä kerrasta onkin nyt jo aikaa.
Tänään poikettiin Viihdekeskuksella "viimeistelytreenissä" Tervakosken kv-näyttelyä varten, joka siis on lauantaina. Mukana myös Aino ja Tuisku-bc. Noora testaili Ainoa ensin ja itse vähäsen tokoilin Rokin kanssa. Ei olla tehty pitkään aikaan yhtään mitään sillä sektorilla ja voi kun olikin poju innoissaan! Palauteltiin ruutua mieleen, ja hienosti sujui! Ihan liekeissä koko koira, tehtiin juuri noita vauhdikkaita juttuja, lähinnä noutoa ja ruutua. Vähän hyppyytin myös estettä, kentällä oli pk-este.
Noora juoksutti sitten Rokia ja Anne kopeloi seisottaessa. Vähän oli koira levoton, taisi olla melko nälkäisenä nakin perään. Eiköhän se kuitenkin kehässä taas suju! Treenin lopuksi pikkuisen vielä päästettiin Aino ja Roki rallattelemaan.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Elämää porokoiran kanssa
Roki on nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna joutunut stressaantumaan vieraasta naisseurasta. Viikko sitten porokoiramummo Alli oli meillä viikonlopun yli isäntäväen ollessa pk-lajien SM-kisoissa. Allin kanssa Rokikin osaa ottaa ihan lunkisti, koirat eivät ole järin kiinnostuneita toisistaan ja Alli viihtyi lähinnä keittiön pöydän alla. Vähän Rokin piti kuitenkin mustis olla ja paukuttaa, kun Alli liimautui jalkaan kiinni rapsuteltavaksi.
Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D
Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.
Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.
Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.
Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).
Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!
Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D
Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.
Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.
Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.
Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).
Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!
maanantai 15. elokuuta 2011
Eilen myös liideltiin
Eli ehditiin myöskin agility-treeneihin eilen. Roki toimi kohtuu hyvin taas erillisellä hypyllä, jolla treenattiin jättöä, odottamista ja lähtöä. Lämmittelyksi myös kahdeksikkoja hypyn yli ja ympäri.
Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!
Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.
Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.
Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...
Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!
Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.
Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.
Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...
Vähän liian vaikeita jälkiä
Kylläpä teettää jälkikurssi puuhaa! Lisäksi viimeisen viikon jälkitreenit eivät ihan jokainen enää ole olleet pelkkää voittokulkua. Torstain ohjatuissa treeneissä jätettiin ekaa kertaa koira autoon jäljenteon ajaksi. Jäljen piti olla kaikkinensa n. 50 metriä pitkä (omani tuli pidemmäksi kyllä) ja kahdella 90 asteen kulmalla. Eli pisin jälki tähän mennessä, koira ei näe jäljen tekoa ekaa kertaa ja kaksi sellaista kulmaa, joita ei olla ennen tehty. Mulla oli vähän tappiomieliala jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään (tiedän, asennevamma vaikuttaa myös koiran suoritukseen). Vedin jäljen sellaiseen pöpelikköön, että jo maasto oli haastavampi kuin aiemmin plus menin itse ihan hukkaan. Kun nakit kävi vähiin, jätin loppupalkan ja tarvoin arpapelillä umpimetsästä takaisin pururadalle. (Suuntavaisto vain petti, purkkarille olisi päässyt lyhyempääkin reittiä pitkin.)
Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.
Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.
Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.
Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.
Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.
Kun otin koiran autosta, oli se ihan yliylikierroksilla. Lähdettiin muiden edellä jäljelle, mutta Roki kyttäsi vain toisia koiria. Jäljen alku ei meinannut ekaa kertaa tähän mennessä kiinnostaa ja Roki päätti pissata. Jäljelle päästiin ja loppuunkin asti jopa, mutta pari kertaa pää nousi ja koira pyöriskeli. Toisen kulman otti hyvin, toisesta jatkoi suoraan. Toppasin muutaman metrin päähän ja Roki haki takaisin jäljelle.
Ville on sitten tehnyt parina päivänä Rokille jälkiä ja ne ovat sujuneet. Muutama helpompi väliin ja tatsi löytyi taas ja ollaan myös pidetty autossa Rokia jäljenteon ajan. Eilen myös sujui minun tekemä hyvin.
Tänään sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Birgitta teki ysitien varteen Rokille päivällä pari jälkeä ja me lähdettiin niitä ajamaan nyt iltapuolella. Löysin aloitusmerkit, mutta muuten jälkiä ei ollut merkattu ja jouduin siis luottamaan koiraan pelkästään. Ekan jäljen tekeminen lopetettiin parinkymmenen metrin jälkeen, kun yht'äkkiä Roki yskähti, painui mahalleen ja alkoi oksentamaan. Tätä yökkimistä kesti monta minuuttia ja Roki vaan laahautui mahallaan sammalikolla ja söi heinää samalla. Mitään muurahaisia tai muita ötököitä ei tuossa maastossa näkynyt, joten tosi outoa enkä tiedä mitä tapahtui. Lopetettiin siihen ja palattiin autolle ja heinän syönti oli ihan hervotonta. Roki ei reagoinut edes palloon, vaan veti vain heinää.
Odottelin sitten Rokin rauhoittumista jonkun vartin ja lähdin hyvin pienin odotuksin toiselle jäljelle. Roki pyöri todella pitkään aloituspaikalla ja olin ihan varma, ettei se lähde jäljestämään, koska heinän syönti jatkui ja koira merkkaili huvikseen. Sitten vaan yllättäen jälki alkoi kiinnostaa ja löytyi ja taas mentiin hienosti. Ehkä joku 50 metriä edettiin, ei ihan priimasti, mutta jäljellä enivei (pää siis nousi välillä ja pieniä spurtteja vauhtiin tuli muutamaan otteeseen). Sitten oletettavasti tuli kulma vastaan, eikä Roki löytänyt jälkeä, vaikka annoin sen rauhassa etsiä. Kiinnostus lopahti ja kaveri alkoi tarjota keppiä leikkiin. Lopetettiin sitten siihen.
Suunnitelma tästä eteenpäin: pari päivää helpompaa jälkeä ja huolella tehtyjä kulmia kera runsaan nakin. Lyhyempiä pätkiä myös. Keppejä treenataan lenkkeilyn ohessa.
torstai 11. elokuuta 2011
Terveystulokset
Tulipas hienoja uutisia tänään! Rokin lonkka- ja kyynärkuvien lausunto tuli vihdoin kennelliitosta ja paremmin ei voisi olla. Lonkat A-A ja kyynärät 0-0. Ollaan kyllä niin iloisia näistä uutisista. Sanoihan se eläinlääkäri jo kuvauksen jälkeenkin, ettei hän näe kuvissa mitään vikaa, ja tärkeintähän onkin, että koira on terve. Mutta kyllä se kuitenkin vielä tuntui hyvältä nähdä ihan virallisena nuo tulokset!
Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.
Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.
Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.
Hyvä tietääkin tuo nivelten kunto, Roki on nimittäin alkanut ottaa ihan järkyttäviä koikkaloikkia tavoitellessaan palloa. Sen toiminta näyttää juurikin ketterän ja erittäin huolettoman teinipojan kikkailulta. Välillä se hyppää ihan hyödyttömiä pomppuja muka pallon perään näyttäen tekevän sitä vain ihan huvikseen ja siksi, koska vaan pystyy siihen. Toinen juttu sitten on ihan älyttömät äkkijarrutukset, joita se tekee heittoleikin tiimellyksessä. Kaikki nivelet lukkoon, äkkipysäytys, jarrujäljet, ja usein vielä takajalat nousevat ilmaan, kun koira jarruttaa etutassuilla. Hullun hommaa ja täytyy tosi tarkkaan katsoa, että alusta on hyvä, kun palloa heitellään.
Tänä iltana lähdetään vielä jälkitreeneihin. Kotitreenausta ollaan tehty männä viikolla viitenä päivänä, yksi tai kaksi jälkeä kerrallaan. Helpompaa ja vaikeampaa. Nurmikko Viherlandialla oli yllättävän hankala Rokille, kun käytiin pari päivää sitten Annen ja Ainon kanssa siellä. Alusta oli jotenkin selkeä ja nopea ja Roki painelikin liian lujaa ja sitä rataa harhaan. Se kuitenkin kykeni itse palaamaan jäljelle huomattuaan, että nyt jälki on hukassa. Ei tarvinnut mitenkään osoittaa, koira toimi hyvin hakiessaan jäljelle uudestaan. Olisi vaan kuitenkin nurmella pitänyt laittaa nakkia joka askeleelle vielä, kun ei olla vähään aikaan ruohikolla tehty. Ihme kyllä parin metrin nakittoman pätkän ja kulman Roki otti kuitenkin huolella. Häröily tulikin niillä nakillisilla osuuksilla. Metsäjälki on järestään sujunut paremmin. Vaikka välillä on tehty varvikkoon, välillä helpompaan sammaleeseen.
Anne vähän siisti Rokin korvakarvoja em. treenien yhteydessä. Saatiin taas luppakorvat esiin, kun Anne neuvoi vielä nyppimään huonoa harmaata kikkurakarvaa korvien alta. Olin leikellyt niitä aiemmin, mutta nehän lähtevätkin ihan kevyesti nyppimällä irti. Päälle päätteeksi se näyttäisi tuntuvan Rokista kivalta. Se toisaalta on aina tykännyt korvien rapsuttelusta ja kyhnimisestä.
maanantai 8. elokuuta 2011
Iltajäljet ja aamun näyttelytreeniä
Lauantai pidettiin vapaata jälkitreeneistä. Perjantaina tehtiin yksi kulman kanssa korkeampaan puolukanvarvikkoon, Roki jäljesti sen ihan priimasti. Eilen iltana hämärissä kaksi jälkeä metsään, taas vähän rouheampaa maastoa.
Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!
Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.
Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!
Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.
Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).
Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.
Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!
Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.
Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!
Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.
Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).
Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.
perjantai 5. elokuuta 2011
Loma loppuu ja uutta suunnitellaan
Enää kolme kokonaista päivää lomaa jäljellä. Mihin se melkein kymmenen viikkoa meni? Toisaalta, ehkä on hyvän ja onnistuneen loman merkki, että on jo pikkuisen innostunut töihin lähdöstäkin. Ja ei se joululomalla odotettava Thaimaan reissu yhtään myöskään harmita! :D Eilen nyhjättiinkin jotain kuusi tuntia koneella valkkaamassa ja varaamassa hotelleja reissuun.
Phuketista aloitetaan, mutta päätettiin, ettei mennäkään millekään turistirannalle, vaan Phuket Towniin ja reissataan sitten vaikka paikallisbusseilla Katalle ja Patongille. Löytyi vielä tosi paljon halvemmalla erittäin asiallisen oloinen hotelli. Ollaan siellä matkan aluksi kolme yötä ja lopuksi kaksi. Siitä kaupungista päästään myös kätevästi satamaan, josta lautat lähtevät Krabin rannikon saarille. Ensin mennään kahdeksi yöksi Phi Phille, jossa meidän budjetin mukaiset hotellit vaikuttivat kyllä ihan karseilta viemäreiltä, mutta jospa niissä nyt kaksi yötä nukkuisi. Phi Phi ei liene enää ihan se koskematon paratiisi, vaan turistit ovat käsittääkseni sen pilanneet, mutta käydään nyt mekin sitten jalanjälki sinne jättämässä. Sieltä jatketaan Koh Lantalle viikoksi, uuden vuoden yli. Siellähän oltiin häämatkalla ja tykättiin paljon. Tosin tuokin rauhallinen saari on varmaan kolmessa vuodessa muuttunut aikalailla... Koh Lantalta otettiin vähän "parempi" hotelli, kun noissa kahdessa muussa tingittiin rahasta mahdollisimman paljon.
On sitä kiva nyt vaan odotella joululomaa!
Rokin kanssa ollaan jälkeilty nyt lähes joka päivä. Jäljestäminen on kyllä jotain, minkä Roki kokee automaattisesti mielekkääksi. Mitäänhän en tiedä, mutta mun mielestä Rokilla on tosi hyvä vire jälkeen ja se vire löytyy välittömästi. Toisin kuin agilitytreeneissä, joissa ihan koko ajan painiskellaan liiallisen kuumumisen kanssa. Roki on ihan täpinässä, kun teen jälkeä ja vinkuu. Kun lähdemme jäljen alkuun, on veto ihan hirmuinen, juuri ja juuri pystyy käskystä istumaan ja odottamaan lupaa. Heti kun nenä menee ekalle nakille maahan, työskentely alkaa ja intensiteetti on hieno. Roki ei rynni jäljellä ja vaikka nakin paloja jää väliin, se menee kävelyvauhtia ja nenä tiiviisti jäljellä.
Eilen käytiin taas treeneissä ja haastetta tuli kertaheitolla paljon lisää. Aion koko ajan tehdä helpompia jälkiä rinnalla, mutta välillä voisi kokeilla vähän hankalampaa maastoa ja myös treeneissä tulleita uusia juttuja. Eilinen treeni ei ollut sitten missään tapauksessa liian haastava Rokille, olin hurjan ylpeä koiran hyvästä työskentelystä, mutta haluan, että pohja tälle oikein lupaavan kivalle harrastukselle tehdään sen verran hyvin, että tästä voisi joskus saada ihan kilpalajinkin.
Eilen siis tehtiin noin 40 metrin jälki (hyvin summittaisesti arvioin tuon matkan maastossa). Alkuun laitettiin nakkia joka askeleelle, josta sitten taas harvennettiin (laitoin vuoron perään joka kolmannelle ja jokaiselle, vaikka ohje oli jopa vielä harvemmin). Askelen pituutta myös venytettiin vähän, jätin noin viisi senttiä varpaiden ja kannan väliin. Puoliväliin tehtiin kulma, loiva sellainen, muttei kuitenkaan mikään kaarros vaan käännös yhdellä askeleella. Sekä ennen että jälkeen kulman parisen metriä tehtiin taas tiivistä kukonaskelta ja nakkia joka askeleelle, jotta koira ottaisi sen huolella.
Roki selvisi mainiosti harvemmista askelista ja käännöksestä seuraten jälkeä tunnollisesti. Kerran se pyörähti jäljellä ympäri ja söi pari nakkia takaansa. Tällöin riitti vain oikean suunnan osoittaminen ja jälki löytyi uudestaan. Jäljen loppuun jätettiin muutaman metrin pätkä ihan ilman nakkia päättyen pääpalkintopurkkiin. Tällekin osuudelle Roki jatkoi tosi hienosti, tosin vähän ennen purkkia se nosti pään jäljeltä ja näki rasian. Tuossa pohdittiinkin sitten, että pitemmät tyhjät pätkät kannattanee tehdä jäljen keskelle, että nakki on löydettävissä kuono alhaalla ilman selkeää näköhavaintoa. Toisaalta taas lopun nakitonta osuutta puoltaa se, että purkista saisi sitten vaativan jakson jälkeen The Pääpalkinnon.
Ihan huippua oli tavata tänään Rokin iskää Riittiä! Riitti, sen kaveri Käämi ja omistajat kävivät kylässä ja koirien sekä ihmisten näkeminen pitkästä aikaa oli puolin ja toisin oikein mukavaa. Riitti me ollaan tavattu ennen kertaalleen ja Käämiä ei ollenkaan. Nyt tuli katsottua Riittiä ihan eri silmällä, koskea edellisellä kerralla Roki taisi olla vasta haave kasvattajan mielessä... Kyllä tunnistaa Rokin isänsä pojaksi, mutta on niiden olemuksessa erojakin. Riitti on tietysti paljon aikuisempi ja vankempi rakenteeltaan, antanee osviittaa siitä, mitä Rokistakin on tulossa. Ilmeissä myös on eroja, aika paljon näköjään Roki on perinyt ilmeilyään Nitalta, se mulkoilee ja hymyilee :D. Liikkeissä ja eleissä taas on tosi paljon samaa Riitin kanssa. Käämi taas on hauska vempula, olisi ollut kiva pitempäänkin seurata sen tekemisiä ja leikittää vaikka Rokin kanssa. Mutta Tiia epäili, että koirilla saattaa olla kyläilyreissujen jäljiltä tarttunut täitä, eikä sitten päästetty niitä kontaktiin Rokin kanssa. Toisella kertaa sitten!
Ja unohtui ottaa ajantasaiset kuvat isästä ja pojasta :(, olisi ollut kiva tänne sellainen liittää.
Phuketista aloitetaan, mutta päätettiin, ettei mennäkään millekään turistirannalle, vaan Phuket Towniin ja reissataan sitten vaikka paikallisbusseilla Katalle ja Patongille. Löytyi vielä tosi paljon halvemmalla erittäin asiallisen oloinen hotelli. Ollaan siellä matkan aluksi kolme yötä ja lopuksi kaksi. Siitä kaupungista päästään myös kätevästi satamaan, josta lautat lähtevät Krabin rannikon saarille. Ensin mennään kahdeksi yöksi Phi Phille, jossa meidän budjetin mukaiset hotellit vaikuttivat kyllä ihan karseilta viemäreiltä, mutta jospa niissä nyt kaksi yötä nukkuisi. Phi Phi ei liene enää ihan se koskematon paratiisi, vaan turistit ovat käsittääkseni sen pilanneet, mutta käydään nyt mekin sitten jalanjälki sinne jättämässä. Sieltä jatketaan Koh Lantalle viikoksi, uuden vuoden yli. Siellähän oltiin häämatkalla ja tykättiin paljon. Tosin tuokin rauhallinen saari on varmaan kolmessa vuodessa muuttunut aikalailla... Koh Lantalta otettiin vähän "parempi" hotelli, kun noissa kahdessa muussa tingittiin rahasta mahdollisimman paljon.
On sitä kiva nyt vaan odotella joululomaa!
Rokin kanssa ollaan jälkeilty nyt lähes joka päivä. Jäljestäminen on kyllä jotain, minkä Roki kokee automaattisesti mielekkääksi. Mitäänhän en tiedä, mutta mun mielestä Rokilla on tosi hyvä vire jälkeen ja se vire löytyy välittömästi. Toisin kuin agilitytreeneissä, joissa ihan koko ajan painiskellaan liiallisen kuumumisen kanssa. Roki on ihan täpinässä, kun teen jälkeä ja vinkuu. Kun lähdemme jäljen alkuun, on veto ihan hirmuinen, juuri ja juuri pystyy käskystä istumaan ja odottamaan lupaa. Heti kun nenä menee ekalle nakille maahan, työskentely alkaa ja intensiteetti on hieno. Roki ei rynni jäljellä ja vaikka nakin paloja jää väliin, se menee kävelyvauhtia ja nenä tiiviisti jäljellä.
Eilen käytiin taas treeneissä ja haastetta tuli kertaheitolla paljon lisää. Aion koko ajan tehdä helpompia jälkiä rinnalla, mutta välillä voisi kokeilla vähän hankalampaa maastoa ja myös treeneissä tulleita uusia juttuja. Eilinen treeni ei ollut sitten missään tapauksessa liian haastava Rokille, olin hurjan ylpeä koiran hyvästä työskentelystä, mutta haluan, että pohja tälle oikein lupaavan kivalle harrastukselle tehdään sen verran hyvin, että tästä voisi joskus saada ihan kilpalajinkin.
Eilen siis tehtiin noin 40 metrin jälki (hyvin summittaisesti arvioin tuon matkan maastossa). Alkuun laitettiin nakkia joka askeleelle, josta sitten taas harvennettiin (laitoin vuoron perään joka kolmannelle ja jokaiselle, vaikka ohje oli jopa vielä harvemmin). Askelen pituutta myös venytettiin vähän, jätin noin viisi senttiä varpaiden ja kannan väliin. Puoliväliin tehtiin kulma, loiva sellainen, muttei kuitenkaan mikään kaarros vaan käännös yhdellä askeleella. Sekä ennen että jälkeen kulman parisen metriä tehtiin taas tiivistä kukonaskelta ja nakkia joka askeleelle, jotta koira ottaisi sen huolella.
Roki selvisi mainiosti harvemmista askelista ja käännöksestä seuraten jälkeä tunnollisesti. Kerran se pyörähti jäljellä ympäri ja söi pari nakkia takaansa. Tällöin riitti vain oikean suunnan osoittaminen ja jälki löytyi uudestaan. Jäljen loppuun jätettiin muutaman metrin pätkä ihan ilman nakkia päättyen pääpalkintopurkkiin. Tällekin osuudelle Roki jatkoi tosi hienosti, tosin vähän ennen purkkia se nosti pään jäljeltä ja näki rasian. Tuossa pohdittiinkin sitten, että pitemmät tyhjät pätkät kannattanee tehdä jäljen keskelle, että nakki on löydettävissä kuono alhaalla ilman selkeää näköhavaintoa. Toisaalta taas lopun nakitonta osuutta puoltaa se, että purkista saisi sitten vaativan jakson jälkeen The Pääpalkinnon.
Ihan huippua oli tavata tänään Rokin iskää Riittiä! Riitti, sen kaveri Käämi ja omistajat kävivät kylässä ja koirien sekä ihmisten näkeminen pitkästä aikaa oli puolin ja toisin oikein mukavaa. Riitti me ollaan tavattu ennen kertaalleen ja Käämiä ei ollenkaan. Nyt tuli katsottua Riittiä ihan eri silmällä, koskea edellisellä kerralla Roki taisi olla vasta haave kasvattajan mielessä... Kyllä tunnistaa Rokin isänsä pojaksi, mutta on niiden olemuksessa erojakin. Riitti on tietysti paljon aikuisempi ja vankempi rakenteeltaan, antanee osviittaa siitä, mitä Rokistakin on tulossa. Ilmeissä myös on eroja, aika paljon näköjään Roki on perinyt ilmeilyään Nitalta, se mulkoilee ja hymyilee :D. Liikkeissä ja eleissä taas on tosi paljon samaa Riitin kanssa. Käämi taas on hauska vempula, olisi ollut kiva pitempäänkin seurata sen tekemisiä ja leikittää vaikka Rokin kanssa. Mutta Tiia epäili, että koirilla saattaa olla kyläilyreissujen jäljiltä tarttunut täitä, eikä sitten päästetty niitä kontaktiin Rokin kanssa. Toisella kertaa sitten!
Ja unohtui ottaa ajantasaiset kuvat isästä ja pojasta :(, olisi ollut kiva tänne sellainen liittää.
maanantai 1. elokuuta 2011
Treenit jatkuvat
Allekirjoittaneen pyöreitä juhlittiin viikonloppuna ja Roki pääsi sen johdosta Birgitalle hoitoon. Itse asiassa Roki lähtikin sitten lauantaina turistiksi agilitykisoihin Orivedelle. Oli kuulemma pääpiirteittäin käyttäytynyt asiallisesti ja ollut varsin väsynyt päivän päätteeksi, mutta kuumunut ihan hurjasti, kun Birgitta oli kertaalleen sitä kisapaikalla kävelyttänyt ja hyppyyttänyt lämpimikseen yhtä estettä. Roki on yleensä tosi nöyrää poikaa Birgitan seurassa, mutta tällä kertaa oli sitten vetänyt ne minulle tutut kierrokset, jolloin paukuttaa vain, eikä rekisteröi yhtään minkään sortin kontaktinottoa. Kun tuosta oli poika jäähylle viety, olikin sen jälkeen näyttelyreissuiltakin tutulla tavalla rauhoittunut katselemaan, vaikka ympärillä muita koiria ja ihmisiä paljon onkin.
Hoitopaikkaa tietysti aina silloin tällöin Rokille tarvitaan, mutta nyt onkin talvella edessä pitempi pätkä, kun ollaan nyt varattu lennot Phuketiin joululomalla. Reissu kestää kaksi viikkoa. Thaimaan matkalla juhlistetaan samalla kertaa myös allekirjoittaneen puolison pyöreitä...
Viime loppuviikosta tehtiin vielä parit jäljet, edelleen noin 15 metrin pätkiä kukonaskelilla ja nakki jokaiselle askelelle. Torstaina on seuraava treeni, joten melkein joka päivä varmaan nyt teen Rokille jäljen, ehkä vähän harvennan nakin määrää, mutta teen edelleen kukonaskelilla.
Eilen illalla raahauduin vielä agilitykentälle. Huolimatta emännän väsyneestä olotilasta treenit olivat oikein antoisat. Roki oli hyperkierroksilla, joilta ollaan varmaan kuuman sään takia viimeisten muutaman treenin ajan vältytty. Nyt sitten paukutus ei meinannut loppua millään. Tein muutaman jättöharjoituksen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Sitten päätettiin tehdä rataa pienissä pätkissä lentävillä lähdöillä. Ensin tehtiin hyppy-kepit -yhdistelmää kuudella kepillä. Hypyn jälkeen suorakulmakäännös kepeille. Tehtiin kummastakin suunnasta, jotta tuli ohjausta kepeillä molemmilta puolilta. Ensin vauhtia oli ihan liikaa kepeille tullessa ja vaikka Roki lähti oikeaan väliin, se skippasi monta kertaa seuraavan kepin. Vähän kun saatiin ohjausta ja käskytystä kohdalleen ja vauhtia pikkuisen himmattua, vasemmalla ohjaus meni hienosti. Oikealla sen sijaan sekä emäntä oli vähän pihalla että koiralle vähän vieraampaa menoa. Tähän rauhoitettiin vauhtia reilusti ja pujottelu sujui. En vaan osannut oikein osoittaa aloitusväliä Rokille, kun eka keppi jäikin meidän väliin.
Vähän oli jo virran kärki koiralta katkaistu noilla harjoituksilla ja sitten jatkettiin vielä loppusuoraa, jossa hyppy ja rengas. Rengasta ei olla tehty sitten kevään kurssin. Roki seurasi nyt ohjausta jo niin hyvin, että ei meinannut millään tajuta rengasta, vaan meni alta. Tehtiin sitten pelkkää rengasti niin, että Ansku otti vastaan toiselta puolelta. Sen jälkeen hyppy-rengas siten, että Birgitta piti Rokia lähdössä kiinni, että pääsin ohjaamaan koiraa edelle. Lentävällä lähdöllä en nimittäin ikinä ehtinyt renkaalle ajoissa. Sitten saatiinkin ihan kivoja onnistuneita suorituksia, ongelmana kyllä lentelevät rimat, jos en ole ohjauksessa huolellinen. Jos esimerkiksi olen kumarassa tai tilanteessa liikaa edellä, Rokilta lentää rima hypyssä.
Lopuksi tehtiin vielä kontaktitreeniä puomilla. Tämäkin ollut hyvin vähällä harjoituksella. Käskysanat vähän hakusessa, mun pitää keksiä kontaktille joku hyvä sana, joka sopii omaan suuhun ja ei mielellään ole muussa käytössä koiran kanssa. Sellainen sana, joka mun päässä sopii sekä alku- että loppukontaktille. Saatiin lopulta ihan onnistuneitakin kontakteja, vaikka alussa oikean menetelmän keksiminen meinasi olla työn ja tuskan takana, kun koiralla edelleen oli turhan paljon kierroksia. Lopulta saatiin tähän ihan hyviä lähtöluvanodottamisharjoituksia myös mukaan. Loppukontakti oli hyvä, jos pääsiin palkkaamaan Rokin suoraan nenän edestä. Roki pysyi kontaktilla myös, kun käskin odottamaan ja nousin seisomaan ja palkkasin sieltä. Vaatii kyllä ihan hurjasti vielä treeniä.
Hoitopaikkaa tietysti aina silloin tällöin Rokille tarvitaan, mutta nyt onkin talvella edessä pitempi pätkä, kun ollaan nyt varattu lennot Phuketiin joululomalla. Reissu kestää kaksi viikkoa. Thaimaan matkalla juhlistetaan samalla kertaa myös allekirjoittaneen puolison pyöreitä...
Viime loppuviikosta tehtiin vielä parit jäljet, edelleen noin 15 metrin pätkiä kukonaskelilla ja nakki jokaiselle askelelle. Torstaina on seuraava treeni, joten melkein joka päivä varmaan nyt teen Rokille jäljen, ehkä vähän harvennan nakin määrää, mutta teen edelleen kukonaskelilla.
Eilen illalla raahauduin vielä agilitykentälle. Huolimatta emännän väsyneestä olotilasta treenit olivat oikein antoisat. Roki oli hyperkierroksilla, joilta ollaan varmaan kuuman sään takia viimeisten muutaman treenin ajan vältytty. Nyt sitten paukutus ei meinannut loppua millään. Tein muutaman jättöharjoituksen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Sitten päätettiin tehdä rataa pienissä pätkissä lentävillä lähdöillä. Ensin tehtiin hyppy-kepit -yhdistelmää kuudella kepillä. Hypyn jälkeen suorakulmakäännös kepeille. Tehtiin kummastakin suunnasta, jotta tuli ohjausta kepeillä molemmilta puolilta. Ensin vauhtia oli ihan liikaa kepeille tullessa ja vaikka Roki lähti oikeaan väliin, se skippasi monta kertaa seuraavan kepin. Vähän kun saatiin ohjausta ja käskytystä kohdalleen ja vauhtia pikkuisen himmattua, vasemmalla ohjaus meni hienosti. Oikealla sen sijaan sekä emäntä oli vähän pihalla että koiralle vähän vieraampaa menoa. Tähän rauhoitettiin vauhtia reilusti ja pujottelu sujui. En vaan osannut oikein osoittaa aloitusväliä Rokille, kun eka keppi jäikin meidän väliin.
Vähän oli jo virran kärki koiralta katkaistu noilla harjoituksilla ja sitten jatkettiin vielä loppusuoraa, jossa hyppy ja rengas. Rengasta ei olla tehty sitten kevään kurssin. Roki seurasi nyt ohjausta jo niin hyvin, että ei meinannut millään tajuta rengasta, vaan meni alta. Tehtiin sitten pelkkää rengasti niin, että Ansku otti vastaan toiselta puolelta. Sen jälkeen hyppy-rengas siten, että Birgitta piti Rokia lähdössä kiinni, että pääsin ohjaamaan koiraa edelle. Lentävällä lähdöllä en nimittäin ikinä ehtinyt renkaalle ajoissa. Sitten saatiinkin ihan kivoja onnistuneita suorituksia, ongelmana kyllä lentelevät rimat, jos en ole ohjauksessa huolellinen. Jos esimerkiksi olen kumarassa tai tilanteessa liikaa edellä, Rokilta lentää rima hypyssä.
Lopuksi tehtiin vielä kontaktitreeniä puomilla. Tämäkin ollut hyvin vähällä harjoituksella. Käskysanat vähän hakusessa, mun pitää keksiä kontaktille joku hyvä sana, joka sopii omaan suuhun ja ei mielellään ole muussa käytössä koiran kanssa. Sellainen sana, joka mun päässä sopii sekä alku- että loppukontaktille. Saatiin lopulta ihan onnistuneitakin kontakteja, vaikka alussa oikean menetelmän keksiminen meinasi olla työn ja tuskan takana, kun koiralla edelleen oli turhan paljon kierroksia. Lopulta saatiin tähän ihan hyviä lähtöluvanodottamisharjoituksia myös mukaan. Loppukontakti oli hyvä, jos pääsiin palkkaamaan Rokin suoraan nenän edestä. Roki pysyi kontaktilla myös, kun käskin odottamaan ja nousin seisomaan ja palkkasin sieltä. Vaatii kyllä ihan hurjasti vielä treeniä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)