Rokin käytös vaihtelee mielenkiintoisella tavalla. Nyt on selkeästi taas menty parempaan suuntaan ja tämä näkyy erityisesti hihnalenkeillä. Haistelu on vähentynyt ja pissojen lipittely myös. Korvat löytyvät myös paremmin ja ohituksissa ottaa jälleen kontaktia. En usko, että tässä on kyse itsestään parantuneesta virtsiksestä, ainoastaan tulee mieleen, että tässä lähinaapurustossa on jollain nartulla ollut juoksut ja Rokin tapa reagoida on yllämainitunlainen. Koskaanhan Roki ei ole karkaillut tai esim. huutanut sisällä narttujen perään. Onhan meillä seinänaapurinakin narttukoira. En ole liiemmin ollut nyt naapurin kanssa jutuilla, mutta arvioni mukaan sillä ei pitäisi vielä olla toista juoksua, se on viime talven pentu ja lokakuussa juoksi ekaa kertaa muistaakseni.
Roki ja naapurin Ruusa jonkin verran komppaavat seinän läpi toisiaan. Kun Roki haukkuu sisällä, myös Ruusa haukkuu. Mutta Roki ei näyttäisi reagoivan milläänlailla Ruusan mölyämiseen, mikä on kyllä mainio juttu, koska edelleenkään Roki ei oikein sulata Ruusaa, jos pihassa tulee vastaan. Eli kun meillä soi ovikello ja Roki päästää peruskiljaisun, huutaa myös naapuri.
Tiina heitti blogissaan mielenkiintoisen kysymyksen koiran mielileluista ja leikistä, mikä toimii motivoinnissa parhaiten. Kysymys tuntui ensin simppeliltä, mutta lukiessani Tiinan kirjoitusta, heräsi enemmänkin ajatuksia. Rokihan leikkii millä vaan, ihan mikä tahansa esine kelpaa palkaksi, vaikka pala pahvia. Vinkulelut eivät ole mitenkään erityisen pop, Roki ei sen kummemmin villiinny vinkuäänestä tai itse vinguttamisesta. Kaikki vetämiseen soveltuvat lelut ovat varmastikin Rokin mielestä parhaita. Tiinan mainitseman Piikan tavoin myös Roki ottaa yleensä kokosuun puruotteen, korkeintaan kerran korjaa otetta heti alkuunsa. Vetoleikkiä Roki suorastaan vaatii palkaksi tempuista ja touhuamisesta.
Kysymys siitä, työskenteleekö koira mulle vai lelulle herätti miettimään. Luultavasti Roki tekee useinkin töitä nimenomaan lelulle, mehän ollaan saatu esim. seuruuta parempaan kuntoon niin, että Roki seuraa lelu suussa. Sisätiloissa se tarjoaa jatkuvasti esim. perusasentoa viltin kulma suusta repsottaen. Toisaalta Roki tyytyy todella harvoin leikkimään itsekseen. Jonkin uuden lelun kanssa se saattaa jonkin minuutin pyöriä selällään olohuoneen matolla, mutta harvoin se palaa tuon ensi kerran jälkeen joutessaan itsekseen leikkimään. Lenkkipolulla se saattaa jaksaa rallata keppi suussa koikkaloikkaa omin päin pitkäänkin, mutta tyypillistä tuolle koiralle on säännöllisesti tulla tarjoamaan lelua ihmiselle, jopa röyhkeästi jalkaan tarraten (käpälillä) ja tönien. En ole niin perehtynyt koiran sielunmaisemaan, että ymmärtäisin kovin hyvin Rokin palkkautumista, mutta noihin eleisiin peilaten olettaisin, että tosi hyvä palkka Rokille on, kun ohjaaja tarttuu lelun toiseen päähän.
Noutamista Roki jaksaa myös loputtomiin eli se on ilmeisen kivaa. Tämäkin esimerkki kuitenkin selkeästi ohjaajan kanssa harjoitettavasta leikistä. Jos kysyisi Rokilta, mitä koiraharrastuslajia se mieluiten harrastaisi, Roki varmaan olisi kahden vaiheilla pitkään. Se punnitsisi vaihtoehtoja. Joko se haluaisi ainoastaan ja vain vepeillä pelkän noutoliikkeen kimpussa tai vaihtoehtoisesti jäljestää ja kulkea nenä maassa ikuisesti, koska etsiminen vaan yksinkertaisesti on niin hauskaa vaikkei mitään löytyisikään. Todennäköisesti se valitsisi vepen, koska välillä pallon sun muun lisäksi vedestä voi noutaa venettä, jolloin harrastukseen liittyy myös köydenveto rannassa. Toisaalta jäljeltä saa välillä nakkia ja kepeillä leikitään, joten puntit on aika tasan.
Roki on kyllä aika hauska koira. Nyt varsinkin, kun pahimmat ongelmat lenkeillä on taas vaihteeksi hetkeksi selätetty, Roki on varsin kiva otus. En enää ehkä kutsuisi sitä ihan pentuajan riemuidiootiksi, mutta tosi hauska se kyllä on ja juurikin moni-ilmeisyytensä vuoksi ja siksi, että se haluaa nimenomaan leikkiä ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti