maanantai 18. huhtikuuta 2011

Viikko vierähti

Mitäs kaikkea nyt on viikkoon mahtunutkaan... Kevät on tullut! Ja kura ja karvanlähtö! Nyt alkaa olla maa jo paljaana, odotan innolla pururadoille pääsyä.

Roki oli vähän kipeän oloinen silloin edellisenä viikonloppuna, mutta takapuolen punoitus ja muutenkin vaivaaminen meni ohi. Vettä se juo edelleen enemmän kuin ennen, mutta johtuiskohan ruuan vaihtamisesta? Jos tuo uusi ruoka janottaa enemmän? Me siirryttiin penturuuasta Hills'in johonkin adult-versioon. Täytyy testata ja seurata, miten se sopii.

Viime viikon tiistaina oli tokavikat agilityt. Ei jälleen jaksanut oikein emäntä eikä koira keskittyä. Karseeta säätöä oli. Intoa ja energiaa on Rokissa kuin pienessä pitäjässä, mutta emäntä on niin käsi, ettei tiedä mitä noilla ominaisuuksilla tekisi. Saldona oli mm. verinen rystynen ja äärimmäisen hiekkainen kaksikko. Jos nyt yritän muistella esteitä ja rataa, niin mieleen palaa lähinnä jännitys radan tekemisestä (siis treeneissä! minä, kokenut kisaratsu monesta lajista, jännitän treeneissä...). Ehkä ekaa kertaa Roki tajusi, mitä keinussa tapahtuu. Aiemmin se ei ole höntsäämiseltään rauhoittunut keinulla yhtään ja aika hazardia ollut. Puomi menee ihanasti, paitsi alastulon kontakti meinaa unohtua.

Kepit edelleen hienot! Tosin Roki haukkuu koko ajan, sanokaa nyt hyvät ihmiset, saako se haukkua ja miten kiellän, jos ei saa. Välillä Roki haukkuu kärsimättömyyttään ja silloin se ei myöskään ota käskyjä vastaan. Sitä sen ei mun mielestä tarvitse tehdä, kierrokset nousee yli. Mutta sitten se haukkuu myös tehdessään hyvällä draivilla. Esim noissa kepeissä juuri. Se vaan joutessaan haukkuu, vaikka touhuaa tehokkaasti ja keskittyneesti.

Viime perjantaina huoltomiehet kävivät purkamassa meidän kylppärin katon; sen, josta vesi tuli sisään pari viikkoa sitten. Tuota varten vihdoinkin luovuttiin Rokin pitämisestä eteisessä. Omaa laiskuutta ja helppouden tarvetta on ollut pitää Roki aidattuna eteiseen yksinolojen aikana ja öisin. Mulla on nyt mennyt ihan totaalisesti järki porttien yli kulkemiseen, vieraitakaan ei kehtaa kutsua, koska meillä vaan joutuu kiipeilemään porraskaiteiden ja esteiden yli.

Nyt sitten huolehdittiin ruuaksi kelpaavat pois koiran ulottuvista ja vedettiin säätönupit irti hellasta. Nyt Roki pääsee alakerrassa liikkumaan, mutta lapsiportti yläkerran portaisiin jätettiin. Perjantaina kuitenkin päädyttiin sulkemaan Roki tällä kertaa olkkarin puolelle, jotta huoltomiehet pääsevät eteisestä yläkertaan ilman koiran rakkautta ja toisaalta karkaamisriskiä. Oli varmaan virhe. Ihan hiukan hajosin, kun tulin kotiin ja havaitsin vahingot. Kaikki portaan kulmat olkkarin puolelta oli säretty ja pureksittu perusteellisesti niin ylös kuin koira oli ylettänyt. Samoin keittiön nurkan listaan oli jyrsitty ihan uusi kulmakerroin. Ei helkkari! Listat nyt on joutavan helppo uusia, mutta entäs noi portaiden astimet. Jokainen on kahdeksalla pultilla kiinni porrasrungossa ja jokaiseen pultattu myös rautakaiteen pinnat. Saakeli koko portaikko menee joskus uusiksi... Toistaiseksi etikkaa vaan joka paikkaan. Taas.

Sunnuntaina jatkettiin mätsäriuraa. Noutajayhdistys järkkäsi Vaajakoskella mätsärin ja Roki kävi postailemassa siellä. Noora oli tyytyväinen liikkeeseen ja kontaktiin. Seisottaminen on edelleen työn alla ja tällä kertaa sinisellä nauhalla jaksettiin odottaa myös sinisten kehä, johon sitten parivaljakko säntäsi aika yllättäin ja lopputulos olikin sen mukainen. Roki haukkua räkytti koko seisotuksen ajan ja tempoili juoksutuksessa. Oli kiva, että tuomari jaksoi antaa palautetta kaikille koirakoille. Kehui Rokin esiintymistä ja toivoi puolen vuoden lisäiän tuovan riittävästi jo rauhallisuuttakin kehätyöskentelyyn.

Ei noilla tuloksilla väliä, mutta näin me saadaan kivasti kokemusta koiratapahtumista, isommista ihmisjoukoista ja koiraseurasta! Jotain roturasistin vikaa Rokissa on, koska se tuijotteli lähinnä mustavalkoisia lajitovereita. Eniten huomiota saivat bortsupentu Juri ja hurmaava partispentu. Dalmatialaisenkin perään Roki katsasteli. Noutajat saivat olla rauhassa.

Tänään Rokilla oli sangen raskas päivä. Siskoni haki Rokin hoitoon remppatouhujen alta. Roki aidattiin heidän kotona eteiseen. Mutta koko päivä meni tuijotuskisassa siskon kissan kanssa. Kumpikaan ei antanut toiselle hetken rauhaa. Roki ei kyennyt syömään edes luuta, kun Teho-peijakas tuijotti koko ajan. Oli kuulemma ollut todellinen mielien mittelö, ääntäkään päästämättä. Joskus pitkällä iltapäivällä kumpikin lopulta luovutti ja vetelivät täysillä sikeitä meidän mennessä Rokia hakemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti