lauantai 18. elokuuta 2012

On treenattu ja säädetty

Nyt on luvassa volinaa, urputusta ja tuskailua.

Tokoiltu on joo. Tällä viikolla tosin alkoi työt rytinällä ja treeni on suoritettu lenkkeilyn yhteydessä - jossain määrin tosin joka päivä. Meininki on aika hyvä, mutta pikkujutut menee takapakkia ja mulla ei meinaa hermo kestää. Esimerkiksi perusasento on vinompi ja vinompi koko ajan, suoraan sanottuna tuntuu että Roksupoksu vit...kettuilee mulle ihan huvikseen ja namin toivossa. On nimittäin tehty treeniä myös sisätiloissa ja peilin edessä ja ilman mun ohjausmaneereitakin Rokin OSAA tulla oikeapaikkaisesti sivulle ja pirun innokkaasti vielä.

Pari muuta "pikkujuttua" jotka ovat aivan taantuneet. Paikallaan pysyminen seistessä jäävässä ja hypyssä. Roki ei kestä, kun tulen viereen. Kaikki mahdolliset jojottelut tehty moneen kertaan. Maahanmeno perusasennosta - aivan vinoon. Perusasento makuulta tai seisomasta - järkyttävän vinoon, Roki aivan siirtyy musta kauemmaksi ja 90 astetta vimpsalleen tuijottamaan.

Ja minä sitten yritän pitää positiivista asennetta päällä, mutta jumitun noihin juttuihin ja meinaa se iloinen leikkimistekeminen unohtua. Mutta jos tässä nyt yrittää pohtia syitä, niin niitähän löytyy ja sitä kautta myös usko siihen, että tää on tilapäistä.

Syy 1. Nimenomaan tuo leikkimistekeminen. Ollaan heitetty nyt niin monta kertaa palloa, että Roki odottaa sitä palkaksi joka hetki. Ollaan myös tehty niin paljon liikkeiden osasuorituksia eikä juurikaan viimeistelyjä, kuten perusasentoa liikkeen päätteeksi (erikseen toki sitäkin enemmän), joten Rokin liikkuminen johtuu lelunheiton odotuksesta. Sellainen rauhallinen keskittyminen puuttuu, kun on treenattu niin korkealla vireellä ja haettu sitä intoa.

Jonkilainen ratkaisu: Nakki mukaan treeneihin taas ja välillä nakkivetoisesti vain oikeaa liikettä. Ihan perusjuttuja. Rauhallista jojottelutreeniä tuohon valumis- ja liikahteluongelmaan.

Syy 2. Ollaan treenattu paljon. Paljon enemmän kuin aiemmin. Tulee ähky. Ja tämän oivalluksen takia uskoisin, että myös edistymistä tapahtuu ja se ilmenee... jossain vaiheessa.

Syy 3. Tällä viikolla on treenattu vain yksin ja se yleensä tarkoittaa liian suuria toistomääriä. Mun pitäis varmaan suunnitella treenejä paremmin ja tyyliin päättää etukäteen liikkeet ja myös toistojen määrät.


Vepe. Kahdet treenit kuluneella viikolla ja kummissakaan vienti ei sujunut. Menin itse veneeseen molemmissa treeneissä, mutta Roki ei meinannut lähteä uimaan. En tiedä mikä hämmennys sillä on, mutta vienti ei tahtonut onnistua edes läheltä. Mulla onkin käynyt mielessä, missä vaiheessa treeni alkaa ottaa takapakkia, kun tää on sujunut koko kesän niin hyvin. Sikäli vaan harmi, kun yritettiin tälle viikonlopulle sovepaikkaa Hämeenlinnaan. No, varasijalta ei päästy kokeeseen, joten ei niin väliä, mutta harmittaa kuitenkin  (siksikin harmittaa, että mun kämmäilyn takia myöskään kaveri ei päässyt kokeeseen). Täytyy nyt aloittaa vientitreeni ihan alkuharjoituksista taas (vaikka maallahan tässä ei edelleenkään ole mitään ongelmaa). Luulen, että Roki saattoi vähän hämmentyä niistä treeneistä, joissa harjoiteltiin vientiä veneeseen vieraalle. Aloitettiin vähän liian pitkällä etäisyydellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti