Tänään oli varsin koirainen päivä, vaikka sitä tulikin vasta jälkikäteen ajatelleeksi. Muutoinkin mielessä on nyt enimmäkseen ollut pihan laittaminen ja se on pääasiallisesti vienytkin viime päivien ajan. Kiitokset esmes Annelle ja Ainolle lenkkeilyseurasta lähiaikoina, niin koira ei ihan ole ollut hunningolla ja huomiotta!
Aamulla Rokilla oli eläinlääkäriaika. Pissakontrolli oli puhdas! Vähän kieltämättä jännitin mitenkähän pitkittyväksi Rokin tulehdus venyy, mutta onneksi poika on nyt tervehtynyt. Toivottavasti näistä tulehduksista ei tule tapa jatkossakaan tai säännöllisesti keväisin. Eläinlääkäri tsekkasi vielä Rokin vehkeet, kokeili eturauhasen ja tyhjensi anaalit. Pippeli oli puhdas ulkoisesti ja eturauhanen pieni ja selväpiirteinen. Kolme viikkoa sitten ell oli sitä mieltä, että eturauhanen olisi hieman turvoksissa, nyt ei ollut mitään epäilystä normaaliudesta. Anaalit tyhjenivät helposti ja erite oli normaalia.
Roki on jotenkin aikuistunut lyhyessä ajassa, on paljon rauhallisempi kotioloissa ja nyt lääkekuurin loppupuolella myös remmikäyttäytyminen on jälleen parantunut ja Roki ottaa taas kontaktia ohitustilanteissa. Tulehduksen paranemisella on aivan varmasti osansa tähän. Toisaalta myös hormonihyrräyksen rauhoittuminen on osaltaan varmaan vaikuttanut "aikuistumiseen". Se voi siis mennä vielä ohikin, kun Tardakin vaikutus pikkuhiljaa lakkaa... Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että Roki nukkui ne ekat pari päivää pistoksen laittamisen jälkeen juuri siksi, että olo helpotti ja mieli rauhottui.
Olen tosi tyytyväinen siihen, että vaihdettiin eläinklinikkaa. Rokin vastaanotti tänään toinen lääkäri kuin viimeksi, mutta oli vähintään yhtä positiivinen kokemus kuin edellinenkin. Käytiin siis Jyväskylän Kypärämäessä eläinklinikka Tähdessä. Pieni paikka, mutta myös asiakaspalvelu on kohdillaan.
Illemmalla koiratouhut jatkuivat ilman koiraa. Lähdin Muurameen vesipelastusryhmän aloituspalaveriin. Jatkossa treenataan maanantaisin ja ryhmämme on "kokeneita" alottelijoita. Toinen aloittava ryhmä oli ihan nyypiöt. Onhan meillä joo jo huikeasti kokemusta lajista... :) Jos vaan treenitiimi on hyvä porukka, tuolla voi olla aika hauskakin treenata. Ihan liian kokenutta sakissa ei kukaan ollut, mutta vähän talkoohengellä ja toisia jeesaten treenaaminen on varmaan ihan palkitsevaa. Käytiin tsekkaamassa myös treeniranta Isolahdessa. Aika suojainen lahdenpoukama ja veneenlaskuramppi. Ainakaan tuuli ei ota siinä rannassa niin kovasti kuin alkeiskurssimme treenirannassa.
Ampaisin sitten heti Muuramesta palattuani Hiihtomaahan ja tallasin 200 askelparin jäljen Rokille, aloitus janalta. Jälki vanheni pari tuntia ja lenkkeilin vähän ennen sen tekemistä sitten jonkin aikaa Rokin kanssa. Hiihtomaassa oli samaan aikaan käynnissä Tuiren jälkikurssin treenit ja sopivasti ehdin muutaman sanan Tuirenkin kanssa vaihtaa tämän hetken meiningistä Rokin kanssa. Häntä tietty kiinnosti, ollaanko tokoiltu ahkerasti... Myönnettävä oli, että aika pienissä on ollut, vaikka niin uhosin ilmoittavani koiran alkukesän kokeisiinkin. Mutta syyt on aika selvät, ensinnäkin nuo Rokin terveysvaivat - lääkekuurit ja hormonihoidot - ovat estäneet kisaamisen. Lisäksi perustottelevaisuus selkeästi kärsi sairastamisesta ihan konkreettisestikin. Toisekseen minä itse kyllä tarvitsen säännölliset treenit ja säännöllistä treeniseuraa, miksei myös treeninvetäjän, jotta motivaatio säilyy. Hain Laukan alo-avo -kisaryhmään, jonka pitäisi pyöriä nyt kesän ajan, mutta mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, joten en tiedä mahduttiinko porukkaan. Ehkä nyt realistista olisi suunnitella kokeita alkusyksylle, jos treenit saadaan taas pyöräytettyä käyntiin.
Itse jälki. Päätin keskittyä erityisesti olemaan ohjaamatta koiraa. Homma toimi ja Roki jäljesti erinomaisesti koko jäljen! Jäljellä oli useampi polunylityskin ja Roki otti ne erittäin varmasti ja ilman ohjailua. Maasto oli kuivaa ja hiukan kosteaa kangasmetsää, jossa pääosin tosi korkea varvikko (ajattelin hankalaksi, mutta taisikin olla aika helppo, koska haju lienee pysynyt todella hyvin jäljellä) Roki lähti alun rauhallisesti ja janalta tarkkaan jäljelle. Ekasta kepistä se ajoi yli, mutta toimi siten, että mun pitäisi alkaa malli tunnistamaan vähitellen. Bongasin ekan kepin itse ja päätin poimia sen ylös, mutta en kutsua Rokia kepille (kuten olen usein tehnyt, jos satun havaitsemaan yliajamisen). Roki kuitenkin jäi itselleen tyypillisesti pyörimään kepin jälkeen jäljelle. Tämä mun pitäisi nyt tunnistaa, tämä pyöriminen, joka selvästi johtuu kepistä. Siitä jää alueelle joku haju, jonka Roki huomaa, vaikka olisikin erehdyksessä ohittanut kepin. Silloin pitäisi antaa Rokin vaan etsiä, yleensä se keppi sieltä nousee. MUISTA tämä!!!
Kakkoskeppi nousi ihan suoraan ja tuli hienosti käteen. Kolmonen ja nelonen jäivät väliin, ei mitään pyörimistä missään, vaan huolellista jäljestystä. Mulla ei mitään hajua, miksi kepit eivät nousseet. Vitonen taas ylös varmasti ja kutonen pienellä houkuttelulla. Halusin, että Roki nostaa kutosen eli viimeisen kepin, jotta saadaan selkeä lopetus. Koska muistin jäljen loppupaikan, usutin siellä Rokin etsimään kepin, vaikka koira olisikin jatkanut mielellään jo mun jäljeltäpoistumisloikkia eteenpäin.
Alkukesän paras jälki oli tämä! Hauskaa huomata, että homma etenee ja parhaimmillaan Roki osaa tämänkin tehtävän. Oli kiva kertoa Tuirellekin onnistumisesta, hän oli vielä parkkipaikalla viimeisten kurssilaisten kanssa. Näitä nyt lisää, Roki kaipaa kieltämättä aivojumppaa ja muutakin puuhastelua kuin lenkkiä ja leikkejä kaverien kanssa. Huomenaamulla kuitenkin tavataan ihana Rieha-kelpie :). Josko samaan syssyyn käviskin jäljenkin Rokille ajamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti