Takanpäin on aika raskas ja pitkien päivien työviikko, joten Rokille ja minulle onkin tullut tarpeellista taukoa enemmistä tokoiluista. Maanantaina palauteltiin, kuten kirjoittelinkin jo aiemmin, ja se sujui hyvin. Perjantaina otettiin päivällä lenkin päälle myös pientä treeninkiä kentällä, mutta taisin olla itse niin väsyksissä ja vähän kipeäkin, että Rokista ei oikein parasta irronnut.
Eilen käytiin lenkkeilemässä Annen, Ainon ja Santtu-pennun kanssa. Alle käytiin tekemässä bortsuille jäljet Hiihtomaahan. Jäljestys on ollut meiltä tauolla varmaan pari kuukautta. Aino kurmootti lenkillä perinteiseen tapaansa Rokia. Rokilla on kyllä huippupitkä pinna Ainon kanssa, selkeästi Roki ei liikaa välitä Ainon päällekäyvästä tavasta leikkiä, mutta takaisin se ei tytölle anna. Ja juoksee kuitenkin Aipan perään ihan lunkisti kerta toisensa jälkeen. Rokilla ei vaikuta hermo kiristyvän yhtään Ainolle. Tai sitten on vain se yksi mielessä.
11-viikkoiseen nahkacollie Santtuun Roki suhtautuu erinomaisesti eli ignoraa täysin. Ainakin nyt näillä lenkeillä, kun Aino on myös ollut mukana. Näyttää melkein siltä, että Roki vain katsoo Santun yli eikä näekään pientä sinttiä siellä näkökentän alaosassa. Ja jos Santtu sattuu törmäilemään Rokiin, Roki korkeintaan nuuhkaisee pentua, jos piittaa ollenkaan. Tällä tapaahan Roki on pentuihin muutenkin suhtautunut, lukuun ottamatta naapurin Ruusaa, jota Roki ei vaan edelleenkään sulata.
Olikin sitten ihan mahtavaa päästä jäljelle pitkästä aikaa! Jäähdyteltiin hetken koiria autossa, Roki ei aja kunnolla, jos se läähättää jo valmiiksi. Roki tiesi välittömästi, mitä ollaan menossa tekemään ja se puhkui intoa. Palasi taas mieleen, miten metsässä tarpominen onkaan melkein sitä parasta, mitä Rokin kanssa voi touhuta! Pitäisiköhän se BH-koe ottaa suunnitelmiin..? No, itse jäljellä Rokilla oli ehkä hiukan liikaa vetoa päällä. Jälki oli arviolta 250 metriä pitkä. Maasto oli aluksi Rokille todella sopivaa ja helppoa ajettavaa. Eli aika paljon kasvillisuutta ja puskaa, jossa haju säilyy selkeänä. Roki jäljesti vauhdista huolimatta todella tarkasti ja nosti kolme ekaa keppiä suoraan ja varmasti ilman epäröintiä. Mahtavaa treenitauko huomioiden!
Neljäs keppi jäi hukkaan, maasto muuttui karummaksi kuusenalussammalikoksi, jossa Rokin olisi pitänyt hidastaa vauhtia pysyäkseen jäljellä. Huomasin kyllä heti haahuilun, mutta annoin Rokin tehdä työt ja pyöriskelyn päätteeksi jälki löytyikin taas, mutta se yksi keppi jäi. Sitten polun ylitys, jonka jälkeen nosti taas kepin mainiosti. Sitten taisikin olla haju jo loppupalkassa eli lelussa ja viimeinen keppi jäi nostamatta, mutta lelu löytyi. Olipa oikein hyvä suoritus kaikkiaan, motivaatio kohdillaan ja työskentely myös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti