Roki kävi näyttelemässä pitkästä aikaa

Päivitykset laahaa rankasti! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi puuhattu, mutta kieltämättä ekat työviikot ovat olleet aika raskaita. Harrastusrintamalla ollaan säännöllisesti tehty tokoa ja jonkin verran myös tottiksen liikkeitä. Pari iltaa sitten esineruutukin käytiin ihmettelemässä. Vähän oli epävarmat lähdöt pistoille, mutta ruudussa oli todella monta esinettä ja Roki nosti kyllä kaksi, kolmannelle en lähettänytkään. Kannustin ehkä liikaakin, olisi vaan pitemmän tauon jälkeen voinut antaa koiran ratkaista ruutua itse. Oma epävarmuus näkyi taas meidän tekemisessä.

Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.

Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."

Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.

Töihin takaisin...

Jopas tyhjensi ensimmäinen kokonainen työviikko takin. Aika hektinen aloitus ja vähän viime vuotta pitemmät työpäivät, viisi uutta opetusryhmää ja paljon juoksevia asioita takasi sen, että iltaisin ei ole paljon mitään ehtinyt ja jaksanut. Unentarvekin on aikamoinen ja vielä on vähän kesän myöhäisten iltojen rytmi päällänsä.

Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...

Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.

Kesän kertausta

Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.

Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.

Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.

Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn.  Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.


Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.

Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.

Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!