sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Eturauhasvaivoja odotellessa...

Joo, nyt näyttää kyllä nuoren herran viriiliyden taso siltä, että pian sattuu. Jouduin pistämään Rokin hihnaan äsken lenkillä Naava-snautserin kanssa, kun poika oli taukoamatta Naavan selässä. Ei ole ikänänsä ollut noin kuumana Naavaan, joka sentään on leikattu narttu ja meidän treeni- ja lenkkikaveri koko viime kesältä ja syksyltä. Komento oli vallan tiukka, mutta eikä kun uudestaan vaan nylkyttämään kerta toisensa jälkeen.

Roki vaikutti ihan siltä, ettei sillä ollut edes muistikuvia, miten Naavan kanssa voisi leikkiä. Sen verran hormonit vain hyrräsivät. Vähän helpotti aina kun oli enemmän tilaa rallata, mutta polkuja pitkin nyt pääosin mentiin, joten tilanne oli ahdistelulle otollinen.

Kyllähän tämä keväinen levottomuus nyt näkyy kaikilla hihnalenkeillä, hajut, pissanlussutus ja kuseskelu vievät ihan kaiken huomion. Ja varmaan osaltaan selittää myös härväystä ryhmätreenitilanteessa. Lähden aika nopeaan viemään virtsanäytettä tutkittavaksi, jos yhtään oireet alkavat siltä näyttää. Kai sitä joutuu jossain vaiheessa sterilointia miettimään, jos meno on tällaista.

Lähinnä urputusta

Keskiviikkona käytiin bortsu-kelpie-treeneissä Jattilassa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka Roki otti tosi nätisti. Pidin tosin namia kädessä, mutta hyvin meni pitkästä aikaa. Jäljemmässä tätä viestiä on kaikesta siitä, mikä ei mennyt hyvin...  Muuten treeni kosahti aikalailla, koska Rokia viritellessäni narupallon kanssa työnsin käteni lelun kanssa koiran suuhun ja kynsivalli aukesi aika kivalla palkeenkielellä. Sitten tulikin palkkauskädestä hyvästi verta ja treeni meni sössimiseksi. Hyvää kuitenkin oli pari oikein kivaa luoksetuloharjoitusta, ja estettä tehtiin myös. Hyppynoutoa lelulla. Siinä se sitten olikin.

Sitten hiukan urputusta.

Mulla on kyllä aika kokonaisvaltainen tympääntyminen edelleenkin käynnissä harrastamista kohtaan. Toivon todellakin, että kevät tuo vähän motivaatiota lisää, koska tässäkin näkyy syy ja seuraus. Kun en käy säännöllisesti ryhmätreeneissä, on satunnaiset treenitilanteet melko kauheita. Ja samantien ajattelen, miten kauheaa olisi koetilanteessa ja sitten tuntuukin jo siltä, että turha edes suunnitella sellaista. Ja mikä sitten niissä tilanteissa sitten on kauheaa? Lähinnä Rokin vöyhöttäminen. Toisten koirat tulevat kivasti kontaktissa treenihalliin, ne voi jättää istumaan ja odottamaan, kun suunnitellaan. Ne ottavat kontaktin heti kun lähdetään liikkeelle ja niin poispäin. Tai ainakin kuvittelen niin.

Rokihan on mulla huomattavasti paremmin hallinnassa vapaana kuin hihnassa. Hihnassa se säntää koko ajan juuri niin pitkälle edestakaisin, mitä hihnaa riittää. Vetää ja keuhkoaa, yökkii, kun panta kiristää ja on muuten huikean tyylikästä, kun saavumme halliin tai siirrymme esimerkiksi juoksutarkastukseen.. Itseänihän tästä jälleen saan syyttää, kun en ole opettanut Rokia kulkemaan kunnolla hihnassa. Tämä tekee kuitenkin halliin tulon ja siirtymiset esim. paikkamakuuriviin tai mihin vaan melko hermoillekäyviksi. Itse treeniä ajatellenhan Roki toimii aika hyvin. Se kuumenee nopeasti, mutta on myös hyvin kuulolla, kun tajuaa, että aletaan oikeasti tekemään. Lelun avulla vire löytyy nopeasti ja sen jälkeen ei hallin muut tapahtumat enää kiinnosta yhtään. Mutta ne sisääntulot... Ja minä itse en osaa sulkea muita ihmisiä pois mielestäni, ja nolotus koirani kouluttamattomuudesta on armoton.

Toisaalta, vaikka talvi on ollut vähän hiljaisempaa aikaa treenien kannalta, Roki on osoittautunut erittäin mainioksi koti- ja sohvakoiraksi. Vaikka puuhaa ja aktivointia ei ole niin paljon kuin kesällä, ei Roki mitenkään ylikuumene toimettomuuteen kotona. Se on sopeutuvainen ja kiltti. Tokihan se on liekeissä vieraista tai kyläilyreissuista, mutta rauhoittuu myös nopeasti vieraassa tilanteessa, jos sen kanssa ei hössötetä. Melko perskärpänen se kotosalla kyllä on eli seuraa joka paikkaan ja on jaloissa, mutta mielestäni Rokin vilkkaus näkyy juurikin tuollaisena reagointina toimintaan ja se kanavoi energiansa aika kivasti niihin hetkiin, jolloin äksöniä on. Eilen oltiin toista tuntia järven jäällä ja Roki riemuitsi keppien kanssa. Tänään taas päästään lenkille Naavan ja Satun kanssa, ja koirakaverin kanssa lenkkeily onkin erityisen tervetullutta pitkästä aikaa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Uintitreenit

Roki pääsi eilen taas uimaan. Tehtiin pitkästä aikaa vähän tekniikkatreeniäkin, dummy oli matkassa ja otettiin vientiä. Mietin jo valmiiksi, miten liikkeen saisi otettua varman päältä eikä menisi altaassa säätämiseksi. Ansku lähetti, jotta liike varmasti sujuisi. Lähetys otettiin rampilta. Eka lähtö oli varsin varovainen, täysin poikkesi siitä, miten Roki yleensä ampaisee veteen. Joku ihme klikki tuohon vientiin tuli viime loppukesästä ja nimenomaan veteen ja uimaan lähtö tökkii. Kutsuin kuitenkin paljon ja kannustaen ja Roki toi dummyn mainiosti käteen. Kolme suoritusta tehtiin ja jokainen oli edellistä parempi. Dummyä Roki ei mällää ja syljeskele, kuten palloa, vaan oikeasti luovuttaa sen käteen. Perään vielä alun toistakymmentä kiekkaa uintia muutamana eränä.

Suihkusta Roki päätti karata uudestaan rampille Naavan uintivuorolla. En viitsinyt tarttua riveleistä koiraa kiinni, kun onhan sen perhana toteltava. Rampille asti se kuitenkin kapusi, jotta pääsi kurkkaamaan altaaseen. Sieltä sitten komentamiseen taipui ja tuli mukisematta takaisin ja häkkiin suoraan. Naava ei välittänyt mun karjusmisesta eikä myöskään altaaseen himoitsevasta Rokista. Se on hauskalla tavalla vain omistajansa koira eikä sosiaalisuudestaan huolimatta ota itseensä kenenkään muun sanomisia. Rokihan olisi varmaan painunut maihin, jos joku toinen olisi samassa tilanteessa komentanut koiraansa. Ja ottihan Roki itseensä tokotreeneissäkin syksyllä, kun kuvitteli Satun napakan kiellon kohdistuvan siihen eikä Naavaan. Silti en sanoisi Rokia kovinkaan pehmeäksi, ennemmin tuo kertoo mulle ylitsevuotavasta kaikkien ihmisten hyväksynnästä ja olosta kodin ainoana the koirana.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Rokotuskäynnillä

Roki kävi tänään rokotuksilla ja siirrettiin samalla vanhat ja tuoreet tiedot lemmikkieläinpassiin. Mulle päivittyi myös vähän tietoa rokotusohjelmasta, olinkin ihan sekaisin, mitä rokotuksia tuolle pitäisi nyt laittaa. Kennelyskän lisäksi Roki sai rabies-rokotuksen. Neloisrokote uusitaan sitten vasta vuoden päästä, ja siinä siis mukana myös kennelyskä.

Tosi hienosti Roki oli lääkärissä (käytiin Tähdessä Kaistisella, josta kyllä tykkään paljon), kuten aina ennenkin. Liikaa se ei huvita, sen verran on vetoa ovelle, mutta vastaankaan ei pistetä eikä sen kummemmin ahdistuta. Lattian haistelu kiinnosti luonnollisesti eniten, varmasti osin sijaistoiminto osittain oikeasti kiintoisat hajut. Painoa oli tullut yksi talvikilo lisää ja oli siis 22,2 kg. Menkööt omistajien laiskan liikkumisen ja hihnalenkkien piikkiin, tuosta lähtee taas kevään koittaessa se kilo pois. Eikä tuossa painossa varmaan edes ole yhtään liikaa, lihastahan se vielä kasvattaa, nuori koira. Rokotteista Roki ei juuri tuumannut mitään, rabies vähän kutitti.

Suuta katsottaessa mainitsin kesällä havaitusta välihammaspuutoksesta. Ell totesi sen tietysti nyt myös, mutta ei siitä juuri numeroa tehnyt. Rokilta siis puuttuvat alaleuasta jälkimmäiset kaksista "pikkuhampaista" (P2) kulmureiden jälkeen syntyjään. Niillä ei sen kummemmin ole merkitystä ja puutos on rodulla ilmeisesti melko yleinen (lähde: kuulopuhe), mutta lähinnä olen ajatellut, että jos joskus Rokille löytyisi joku sopiva tyttöystävä (erittäin hypoteettista, vaivaa tämän etsinnän suhteen en ole nähnyt, enkä varmaan suuremmin aio nähdäkään), saisi neidolla olla kaikki leegot paikallaan.

Eläinlääkäri tsekkasi pyynnöstäni myös eturauhasen tilanteen. Kerroin viimekesäisistä vaivoista ja myös tämän hetkisestä kasvaneesta pissanlutkutusinnosta. Toistaiseksi eturauhanen oli peräaukon kautta tunnusteltaessa normaalin kokoinen ja sen keskivako tuntui selkeästi. Eli tällä hetkellä kaikki ok eikä Rokin pissaamisessakaan ole ollut ongelmia. Nuoleminen kuitenkin on ollut vähän aikaisempaa runsaampaa, mutta johtunee vain karvoihin jäätyneistä pisaroista.


Käytiin lekurikäynnin jälkeen vielä kotonani ja äidin kanssa lenkillä. Tuli useampi hihnaohitus, joissa pöristiin, muttei juurikaan temmottu ja kontakti löytyi heti ohitusten jälkeen. Olenkin nyt enemmän ohittanut pelkästään käskyttämällä Rokia, namien tonkiminen taskusta lapaset kädessä talvella on kömpelöä hommaa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin, mutta ehkä mun kannattaa kehittää tuota rauhoittelun ja käskemisen välimallia, koska se helpottaisi niiiiiin paljon arkista lenkkeilyä, jos pystyisi komentamalla pitämään hallinnassa Rokin ohituksissa. Palkkaan toki edelleen heti onnistuneen ohituksen jälkeen.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Pakkasta ja pikkuisen tokoa

Kovat pakkaset tulivat takaisin ja hiihtokelit ovat taas näiltä osin ohi. Itselle tuntuisi puskevan vähän kuumetta ja sitäkin ärsyttävämpää on lähteä tallustamaan lenkille hyytävään keliin. Roki on parit viime viikot lisäksi ollut aivan liekeissä joka ikisestä pissasta, joka tienvarresta löytyy. Hihnalenkkeily on siis varsin ahterista senkin takia - pitää mennä ihan lyhyellä hihnalla, jotta vetoa keltaiselle lumelle ei olisi.

Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.

Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.

Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.

Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Takaisin tokon pariin

Wuhuu! Treenikausi on startattu! Kylläpä taas meinasi olla työn ja tuskan takana, mutta nyt ainakin oli ihan kivaa. Jyvässeudun bortsu- ja kelpie-porukalla on Jattilassa vuoro varattuna tämän talven ajan kerran viikossa. Toistakymmentä meitä oli ja hyvin monenlaisin tavoittein ja taustoin eri-ikäisien koirien kanssa.

Otin Rokin heti alkuun kentälle ja turvallisesti Anskun ja Pipsan kanssa. Uusi paikka ja agility-esteitä ympärillä joka puolella. Koirahan siis oli aivan innoissaan, tarjosi perusasentoa ja muutenkin todella hyvin kuulolla. Uusi paikka ei häirinnyt, seura ei häirinnyt, esteet eivät häirinneet. Uroksiakin kentällä vilahteli, mutta Roki itselleen tyypillisesti ei treenatessa ottanut muista häiriötä niin paljon, että menisi hallinnasta. Vähän piti vain katsella välillä, mutta käskyn alta ei lähtenyt eikä edes arveluttanut.

Mullahan ei ollut mitään treenisuunnitelmaa ja ihan hukassa itse tunnuin olevan kaikin puolin. Mutta otin liikkeellelähtöjä perusasennosta ja ihan lyhyitä seuraamisia, joissa oli käännöstä, pujottelua yms. höysteenä. Roki oli jotenkin onnellisen skarpisti kuulolla, ihana oli. Omien kämmäilyjeni ja epätietoisuuden takia pari pätkää meni liian pitkiksi. Tein pari seuruulähtöä myös saalisleikin kautta (näissä lelu taskuun, aiemmissa pidin kainalossa), ja tuntuivat myös hyvältä. Rokilla on tietynlainen kiihkeys lisääntynyt lelu suussa ja pyrkii leikkiäristen painimaan mun kanssa, mutta pidän sitä ihan hyvänä asiana, koska hainkin sellaista intensiivistä tilaa jo syksyllä "tönimisleikillä". Tuskin siitä juuri haittaa on, koska tuostakin tilasta se lähtee tekemään välittömästi mitä vaan käsketään, tosin lelusta irrottaminen tökkii edelleen. Mutta kai sitä voi lelu suussakin touhuta? :)

Testasin jäävät ihan yksittäisillä suorituksilla, niihinkin olin tyytyväinen. En ottanut mitään loppuperusasentoja. Pari noutoa tehtiin myös, mutta ilman varsinaista luovutusta. Palkkasin nätistä noutoluvan odottamisesta. Luoksetuloa pari kertaa ihan läheltä eteen istumaan, tiivis eteenistuminen ensin namilla ja yhtä hyvin tuli myös ilman. Yksi luoksari ehkä 10 metrin matkalta, vauhti ja eteenistuminen siinäkin mielestäni mukavat. Perusasennot hakeutuiva myös järestään paikalleen. Loppuun paikkamakuu rivissä reunimmaisena, ehkä minuutti. Sitä ennen hiukan rauhoitin koiraa makuuttamalla lyhyitä pätkiä. Tyypillistä leukamaassalitteänälevytys-Rokia oli paikkamakuu, rauhallinen.

Yhteenvetona totean, että koiralle tauko on tehnyt tosi hyvää ja liikkeet ovat menneet eteenpäin. Etenkin sellaiset pikkuisen keskeneräiset asiat olivat korjaantuneet, kuten perusasento, luoksetulon vauhti ja eteenistuminen. Perusasennon kanssa ei tullut yhtään kertaa tänään sellaista pattitilannetta, jossa Roki kieltäytyy hakemasta paikkaa. Nyt homman jatkuvuus vaatii multa oikeastaan vaan vähän suunnitelmallisuutta. Sitä myötä tulee näissä keskiviikkotreeneissä olemaan myös helppo pyytää tarvittaessa kavereilta apuja. Avoimen suuntaan pitäisi myös liikkeitä kehittää pikkuhiljaa sekä ruutua ja tunnarin alkeita myös. Hyvä fiilis!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Takaisin arkeen

Nyt on palattu normaaliin työjärjestykseen ja epäilen, että koirakin taitaa huokaista helpotuksesta, kun päivät saa vetää unta kuulaan. Viikonlopun Roki oli hoidossa porukoillani, kun olimme hääreissussa. Roki oli päässyt rallaamaan urakalla pitkin metsäteitä ja järven jäätä. Olikin sitten väsynyttä koiraa, kun kotiin päästiin ja nukkui koko sunnuntai-iltapäivän ja illan.

Eilen lenkkeilin töistä tullessani teitä pitkin Rokin kanssa ja mielestäni liikkuminen ei näyttänyt ihan puhtaalta, mutta oli todella vaikea sanoa, mikä siinä kiikasti. Vähän etupuolta arvelen, koska pää näytti välillä varsinkin hitaassa käynnissä painuvan epärytmikkäästi. Kokeilin kinttuja läpi, mutta mitään aristusta anturoissa tms. ei ollut. Ennemmin epäilen lihasjumeja ja pitäisikin taas varata Roksulle hieronta-aikaa.

Eilen sattuikin sitten sopivasti vuoden eka uintikerta ja kerroin epäilyistäni Anskulle. Ei sitten tehtykään mitään kierrosenkkoja, vaan kahden kierroksen satseissa rauhallisemmalla tahdilla Ansku uitti Rokin. Uinnissa ei näkynyt merkkejä väsymisestä tai jumeista, mikä ei tietysti yllätäkään. Toivottavasti uinti tuli nyt hyvänä palautuksena ja venyttelynä riehumislomailun jälkeen.

Roki meinaa kyllä uimalalla haljeta intoonsa. Tällä kertaa oltiin ekana vuorossa ja sitten pitikin vinkua koko Naavan uintivuoron ajan, että miksi joku muu saa polskia, vaikka mäkin olen täällä. On erinomaista hillintäkoulutusta myös yrittää mennä uimalalle sisään niin, ettei anna Rokin ryysiä. Anskua taas Roki mielistelee niin paljon kuin mahdollista, ilmiö, jota en paljon ole muiden seurassa Rokilta nähnyt. Jotenkin liittynee siihen, että Anskulla lienee aika hyvä auktoriteetti Rokin suhteen yhdistettynä Rokin uinti-intoon ja sen pidättelyyn ennen altaaseen menoa. Roki muuttuu ihan emäkseen kaikkine silmänräpyttelyineen, hymyineen ja mäyränkatseineen. Koominen todellakin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Onnea uudelle vuodelle 2013!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogin vierailijoille! Meillä sujui vuodenvaihde rattoisasti ja edelleenkin Roki pärjää paukuttelun aikaan mainiosti. Aluksi se kyllä reagoi pamahduksiin hätkähtäen ja vähän pöhisikin ulko-ovella. Tätä se tosin tekee muutenkin, jos kuuluu oven puolelta ulkoa esim. puhetta. Äkkiä kuitenkin rauhoittui syömään luuta ja sitten koisimaan. Kun muutama kaveri tuli vieraaksi, paukut ja välähdykset unohtuivat kokonaan, leikkiminen vei kaiken huomion.

Tässä kohtaa olisi varmaan kiinnostavaa listata vähän uuden vuoden tavotteita ja ottaa katsausta vanhaan. Vuosi 2012 sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan koiraharrastuksen osalta. Rokin terveys oli ok lukuunottamatta alkukesän eturauhasvaivaa. Silmätarkastus tehtiin aikataulun mukaan ja tulos oli terve.

Harrastussektorilla...

- Pk-puolella ei edetty mihinkään. Jäljestettiin huvin vuoksi ja kun emäntä eksyi ilman kännykkää metsään, huvi loppui hetkeksi siihen. Keppien ilmaisuvarmuus parantunut paljon. Esineruudussa ei edetty, treeni laiskanpuoleista. BH-koetta ei edes suunniteltu remmirähinän takia. Jälki on kuitenkin edelleen todella mieluisaa puuhaa sekä koiralle että emännälle.

- Aloitettiin uusi harrastus, vesipelastus, joka sekin tuntuu sopivan Rokille tosi hyvin. Vienti takkuaa pahiten, mutta sitäkin treenataan nyt läpi talven säännöllisissä uimalatreeneissä, samoin uintikunto pysyy kohdillaan.

- Tokossa oli eniten tavotteita, alokasluokka korkattiin kolmella kokeella, joista yksi ykköstulos. Tyytyväinen en oikein ollut, ongelmia on paljon edelleen ja puuduin treenaamattomaksi koko joulukuuksi.

- Näyttelyura hankaloitui hiukan Rokin sairastamisen takia. Siitä huolimatta taisi olla neljä käyntiä kehässä, joista yksi poiki sertin ja cacibin.

- Luonnetestissä Roki kävi syyskuussa selviytyen siitä mainiosti omana itsenään pistein +170 ja laukausvarma.

- Roki on päässyt pahimman murkkuilun yli ja on sangen luotettava perheenjäsen, joka uskoo hyvin kieltoa ja välillä tuntuu ymmärtävän myös kehoitukset mitä erikoisimpiin asioihin. Opittuja temppuja on esim. peruuttaminen sohvalle ja seinää vasten, kellahdus molemmille kyljille ja kahdeksikon pujottelu jalkojen välistä. Kun päästään lenkkeilemään niin, että koira on irti, Roki pysyttelee aina lähistöllä, on mainiosti kuulolla eikä karkaa ihmisten, koirien, lintujen tai minkään muukaan perään. Hihnalenkkeily on päin peetä, hihnassa vedetään, kuonopanta helpottaa sen verran, että koira on hallittavissa. Hihnassa rähistään aina toisille koirille. Namin kanssa ohitus voi onnistua, vaatii tiiviin kontaktin.


Tavotteita vuodelle 2013:

- Hihnalenkkeily kuntoon ja BH-koe suunnitelmiin. (tää ei kyllä välttämättä toteudu, ei ole motivaatiota tuohon hihnakäyttäytymisen hiomiseen...)

- Terveyttä toivotaan, rokotukset sun muut hoidetaan ajallaan.

- Vepessä soveltuvuuskoe ja alokasluokan korkkaus ja ahkeraa treeniä tietty.

- Tokossa TK1-koulari ja avoimen luokan (vakuuttava) korkkaus. Voittajan liikkeiden kokoaminen.

- Jälkeä harrastuksen vuoksi.

- Näyttelyistä se viimeinen SERT. Ja ehkä joku ulkomaailman näyttely, jos oikein sopivasti natsaisi (ja ei ois ite pakko lähteä mukaan;) ).

- Uusia temppuja! Viimeisimpänä työn alla 'sukka' . Eli Roki vetää sukan pois omistajan jalasta.


Tässä vielä muutamia kännykkäkuvia Rokin tylsästä elämästä loppuvuodesta 2012, kun omistajilta alkoi veto olla loppu ja harrastaminen jäi vähiin.

Saman joukkueen pelaajat rötvää sohvalla.

 Siskontyttö Alina ja vahtikoira vartioi.

Lettu.

Pianonsoitosta oudosti viehättynyt koira. Tulee aina makaamaan pianon viereen, kun soitan ja laskee kuonon pedaalijalalle.

Joulukorttikuvan ottaminen meinasi olla hankalaa, kun poseeraus oli tätä luokkaa.

Onnistui kuitenkin!

Joululomalla Luna-serkun kanssa umpihankilenkillä.

Elämä on. Tylsää.