perjantai 25. helmikuuta 2011
Jatkoa edelliseen...
Mikäli päätät antaa pitkäkarvaiselle koirallesi kananmunan kuorineen, olethan myös valmiina vajaan vuorokauden päästä irrottamaan piskisi berberistä kakkosella päällystetyn kananmunankuori-rekkamiehenpastillin.
torstai 24. helmikuuta 2011
Kananmuna
Pitihän se minunkin teettää kanamunatesti Rokille, kun kaveritkin ovat kokeilleet omille koirilleen. Sen pitäisi kaiketi olla jonkinmoinen koiran älykkyystesti, mutta tulosten analysoinnista en ole kuullut mitään. Yleensä ilmeisesti on vain jännä katsoa, mitä koira tekee kananmunalla. Eli en siis tiedä paljastuiko Rokista tämän testin perusteella älykkö vai toope.
Oletus: Riehakas mutta lyhyt ilo.
Välineet: Valkea vapaan kanan muna. Koira.
Tapahtuman kuvaus: Kananmuna sijoitettiin keskelle eteisen lattiaa. Koira kiinnostui oitis. Pyörittely ja kanniskelu oli äärimmäisen varovaista. Viltille päätyivät lopulta, jossa nenällä munan tuuppiminen jatkui. Erittäin varovainen kananmunan rei'itys tapahtui lopulta, jonka jälkeen erinomaisen huolellinen sisällön imeminen kautta litkiminen. Kesti kauan eikä vahingossakaan säretty kuorta enempää kuin aivan välttämätöntä. Lopuksi söi myös kuoret, nekin äärimmäisellä varovaisuudella.
Käytetty aika: 14 minuuttia.
Testi tuotti yllättävät tulokset. Tästä kenties voisin päätellä, että raikuli-intoilija-häslääjä -koirastamme löytyy myös salaperäisiä keskittymisen voimavaroja. Ehkä jonakin päivänä saamme ne valjastettua käyttöön myös hyödyllisempinä hetkinä
Oletus: Riehakas mutta lyhyt ilo.
Välineet: Valkea vapaan kanan muna. Koira.
Tapahtuman kuvaus: Kananmuna sijoitettiin keskelle eteisen lattiaa. Koira kiinnostui oitis. Pyörittely ja kanniskelu oli äärimmäisen varovaista. Viltille päätyivät lopulta, jossa nenällä munan tuuppiminen jatkui. Erittäin varovainen kananmunan rei'itys tapahtui lopulta, jonka jälkeen erinomaisen huolellinen sisällön imeminen kautta litkiminen. Kesti kauan eikä vahingossakaan säretty kuorta enempää kuin aivan välttämätöntä. Lopuksi söi myös kuoret, nekin äärimmäisellä varovaisuudella.
Käytetty aika: 14 minuuttia.
Testi tuotti yllättävät tulokset. Tästä kenties voisin päätellä, että raikuli-intoilija-häslääjä -koirastamme löytyy myös salaperäisiä keskittymisen voimavaroja. Ehkä jonakin päivänä saamme ne valjastettua käyttöön myös hyödyllisempinä hetkinä
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Vähän treeniä, vaikka onkin kylmä
Eilen oli pakkasesta huolimatta agility-treenit. Eikä eilen niin kylmä ollutkaan, korkeintaan -15 astetta illalla. Tänään taas keikutaan päälle kahdessakympissä. Vahingosta viisastuneena Rokilla oli eilen reilun kolmen metrin liina perässä. Karkailuja ei tapahtunut eilen. Mutta on se kyllä kamala tykki ja intoa ihan räjähdyspisteeseen asti, kun näkeekin vain esteen ja tajuaa että on meidän vuoro. Temuaminen ja intoilu on hillitöntä. Mulla ei ole ollenkaan kykyä ja taitoa ohjata ja rauhoitella Rokia. Yksinkertaisesti en ehdi antaa sille käskysanaa ja ohjata, kun kaveri ampaisee jo menemään. Muutenkin Roki kaikessa tekemisessään ennakoi mun pienintäkin värähdystä.
Agility tulee vaatimaan minultakin todella paljon opiskelua ja opettelua. On ihanaa, että koira pursuaa intoa ja energiaa, mutta voisi olla helpompi aloittaa jollain vähän haluttomammalla yksilöllä :D. Treeneissä katson, kun joku joutuu maanittelemaan ja usuttamaan koiraansa putkeen, koira saattaa kieltäytyä kerta toisensa perään ja sitten korkeintaan hitaasti hiippailla esteelle. Mun koira saa hepulin kun vain kävelläänkin ohi ja on menossa ihan käskemättäkin sitä juoksemaan hullunvauhti päällä. Lelu pitää jättää pois ohjauksesta, se nostaa entisestään kierroksia.
Eilen kuitenkin tehtiin useampaa estettä ja kyllähän ne sujuivatkin. Mutkaputki oli uusi - ei mitään ongelmaa. Hyppyä tehtiin myös muurin yli, ei ongelmaa. Pujottelua aloitettiin ekaa kertaa, meillä ei kouluttaja käytä ohjureita eikä keppikujaa, suoraan vaan ohjattiin koiraa peruutellen keppien välistä. Uskon, että Roki kyllä oivaltaa tuon, mutta olen nähnyt kyllä noiden apuvälineidenkin kanssa harjoiteltavan ja olisi kiva myös kokeilla. Yhdistelmänä tehtiin mutkaputkea ja hyppyä. Nyt jopa saatiin suorituksia aikaan, viimeksi ei kertaakaan. Roki haukkuu tehdessään. Kouluttajan mukaan agilitykoirat haukkuvat siksi, koska ohjaaja ei ole tilanteen tasalla. Tämä varmasti totta, mutta minä kyllä uskon että Roki tulee haukkumaan aksaillessaan pelkkää intoaankin.
Birgitan neuvo on erittäin paikallaan, pitää tehdä korostetun hitaasti ja pakottaa koirakin tekemään hitaasti. Silloin ehdin ohjata ja toisaalta olen itsekin riittävän rauhallinen ja liikkeet opitaan oikein. Huomaa ihan selkeästi, että hätäilen itsekin, kun koira sinkoilee ja tavallaan siis yritän olla yhtä nopea kuin Roki, kun parempi varmasti olisi olla kunnolla tilanteen tasalla ja hidastaa myös Rokin tahtia.
Tänä iltana käytiin palelemassa Kodin Terran parkkiksella ja tokoiltiin vähän. Seuraakin oli kahden naisihmisen ja neljän koiran verran. Rokin kanssa "osallistuttiin" kokeenomaiseen paikkamakuuseen todellisena häiriönä. Tuo tehtiin heti alkuunsa eikä Roki vielä yhtään jaksanut keskittyä muhun - ainakaan missään niin tylsässä kuin paikallaan olemisessa. Jäin viereen ja työnsin nakkia suuhun. Katsekontaktia ei meinannut ottaa sitten millään, heti kun nakki loppui jatkui tuijotus, joko viereiseen kaveriin tai tyttöihin.
Lelu oli luonnollisesti riittävän kiinnostava ja se sopikin meille. Leikittiin paljon ja Roki toi narua nätisti. Nyt jo kontaktikin onnistui hyvin. Vähän seuruutin ensin, mutta sormet meinasi jäätyä eikä virekään ollut oikea. Niinpä tehtiin sellaisia liikkeitä, joihin leikkipalkka sopii. Noutoa ensin narulla ja sitten myös kapulalla, sujui hienosti, jopa narua kärsi heittää niin, että Roki jaksoi odottaa. Tosin heitto pitää tehdä todella eleettömästi ja vähin maneerein. Samoin kapulan kanssa. Kapulaa toi myös oikein mallikkaasti, taisi karata vain yhden kerran suoraan heitosta kapulan perään ja tehtiin kuitenkin kymmenisen toistoa. Viimeiset alkoivat vähän hajoilla. Roki kantoi kapulaa keskimäärin nätisti, mutta pureskelee luovuttaessa.
Luoksetuloa lelupalkalla, sujui siedettävästi, pariin kertaan Roki ei jaksanut odottaa. Into on niin kova! Tehtiin myös luoksetulosta maahanmenoa, hienosti sekin onnasi.
Ihanaa katsoa Rokin tekemisen intoa ja odotuksen paloa - milloin saa lähteä, milloin tulee käsky!!?! Kontakti voi olla ihan mielettömän kiinteää ja intensiivistä, sitten taas välillä huomiota ei saa kertakaikkiaan millään. Nytkin oli kyseessä uusi paikka ja uudet kaverit, eihän siinä nyt emännälle riitä mielenkiintoa. Roki ei osoittanut yhtään palelemisen merkkejä, vaikka naama olikin ihan huurteessa. Ei tuolla innolla vielä ehdi viluilemaan!
Agility tulee vaatimaan minultakin todella paljon opiskelua ja opettelua. On ihanaa, että koira pursuaa intoa ja energiaa, mutta voisi olla helpompi aloittaa jollain vähän haluttomammalla yksilöllä :D. Treeneissä katson, kun joku joutuu maanittelemaan ja usuttamaan koiraansa putkeen, koira saattaa kieltäytyä kerta toisensa perään ja sitten korkeintaan hitaasti hiippailla esteelle. Mun koira saa hepulin kun vain kävelläänkin ohi ja on menossa ihan käskemättäkin sitä juoksemaan hullunvauhti päällä. Lelu pitää jättää pois ohjauksesta, se nostaa entisestään kierroksia.
Eilen kuitenkin tehtiin useampaa estettä ja kyllähän ne sujuivatkin. Mutkaputki oli uusi - ei mitään ongelmaa. Hyppyä tehtiin myös muurin yli, ei ongelmaa. Pujottelua aloitettiin ekaa kertaa, meillä ei kouluttaja käytä ohjureita eikä keppikujaa, suoraan vaan ohjattiin koiraa peruutellen keppien välistä. Uskon, että Roki kyllä oivaltaa tuon, mutta olen nähnyt kyllä noiden apuvälineidenkin kanssa harjoiteltavan ja olisi kiva myös kokeilla. Yhdistelmänä tehtiin mutkaputkea ja hyppyä. Nyt jopa saatiin suorituksia aikaan, viimeksi ei kertaakaan. Roki haukkuu tehdessään. Kouluttajan mukaan agilitykoirat haukkuvat siksi, koska ohjaaja ei ole tilanteen tasalla. Tämä varmasti totta, mutta minä kyllä uskon että Roki tulee haukkumaan aksaillessaan pelkkää intoaankin.
Birgitan neuvo on erittäin paikallaan, pitää tehdä korostetun hitaasti ja pakottaa koirakin tekemään hitaasti. Silloin ehdin ohjata ja toisaalta olen itsekin riittävän rauhallinen ja liikkeet opitaan oikein. Huomaa ihan selkeästi, että hätäilen itsekin, kun koira sinkoilee ja tavallaan siis yritän olla yhtä nopea kuin Roki, kun parempi varmasti olisi olla kunnolla tilanteen tasalla ja hidastaa myös Rokin tahtia.
Tänä iltana käytiin palelemassa Kodin Terran parkkiksella ja tokoiltiin vähän. Seuraakin oli kahden naisihmisen ja neljän koiran verran. Rokin kanssa "osallistuttiin" kokeenomaiseen paikkamakuuseen todellisena häiriönä. Tuo tehtiin heti alkuunsa eikä Roki vielä yhtään jaksanut keskittyä muhun - ainakaan missään niin tylsässä kuin paikallaan olemisessa. Jäin viereen ja työnsin nakkia suuhun. Katsekontaktia ei meinannut ottaa sitten millään, heti kun nakki loppui jatkui tuijotus, joko viereiseen kaveriin tai tyttöihin.
Lelu oli luonnollisesti riittävän kiinnostava ja se sopikin meille. Leikittiin paljon ja Roki toi narua nätisti. Nyt jo kontaktikin onnistui hyvin. Vähän seuruutin ensin, mutta sormet meinasi jäätyä eikä virekään ollut oikea. Niinpä tehtiin sellaisia liikkeitä, joihin leikkipalkka sopii. Noutoa ensin narulla ja sitten myös kapulalla, sujui hienosti, jopa narua kärsi heittää niin, että Roki jaksoi odottaa. Tosin heitto pitää tehdä todella eleettömästi ja vähin maneerein. Samoin kapulan kanssa. Kapulaa toi myös oikein mallikkaasti, taisi karata vain yhden kerran suoraan heitosta kapulan perään ja tehtiin kuitenkin kymmenisen toistoa. Viimeiset alkoivat vähän hajoilla. Roki kantoi kapulaa keskimäärin nätisti, mutta pureskelee luovuttaessa.
Luoksetuloa lelupalkalla, sujui siedettävästi, pariin kertaan Roki ei jaksanut odottaa. Into on niin kova! Tehtiin myös luoksetulosta maahanmenoa, hienosti sekin onnasi.
Ihanaa katsoa Rokin tekemisen intoa ja odotuksen paloa - milloin saa lähteä, milloin tulee käsky!!?! Kontakti voi olla ihan mielettömän kiinteää ja intensiivistä, sitten taas välillä huomiota ei saa kertakaikkiaan millään. Nytkin oli kyseessä uusi paikka ja uudet kaverit, eihän siinä nyt emännälle riitä mielenkiintoa. Roki ei osoittanut yhtään palelemisen merkkejä, vaikka naama olikin ihan huurteessa. Ei tuolla innolla vielä ehdi viluilemaan!
maanantai 21. helmikuuta 2011
Komeita kelejä kamalilla pakkasilla
Karseat pakkaset ovat jatkuneet nyt jo reilusti toista viikkoa. Hankkiuduin vielä flunssaan, onneksi ei kuumeen kanssa, mutta ärsyttävää tämä on silti. Sairaana en olekaan ollut melkein vuoteen. Sairauksista puheen ollen, Rokin mahatauti meni ohi parin päivän paastolla, vähän löysällä minun mielestä koira on vieläkin, mutta ei mitään siihen viikon takaiseen verrattuna. Eikä vahinkoja tosiaankaan ole enää sattunut.
Koko viime viikko mentiin oikeastaan melko lyhyillä remmilenkeillä. Arveluttikin jo vähän, josko koira pimahtaa jossain vaiheessa, kun keräilee kierroksia. Olisiko sitten aistinut pakkasen ja pysyi tosi nätisti rauhallisena, vaikkei virtaa päässytkään oikein purkamaan. Viikonlopulle saatiin sitten pari parempaa lenkkiä ja tänäänkin heitettiin tunnin kiekka Aittovuoressa, vaikka keli edelleen on kylmä. Eilen taas käväistiin lenkillä Saviolla ja Roki päästeli jäällä tutun trion mukana
Kävin kyläilemässä Kuopiossa työkaverin luona viikonloppuna ja siellä ovelta napitti tämmöinen vastaan:
Roope on karkeakarvainen mäykkäri ja päivän verran Rokia nuorempi. Aika samanlaisia edesottamuksia on molemmissa talouksissa kohdattu.. Roki ja Roope itse asiassa tapasivatkin ennen joulua pikaisesti meidän pihassa.
Tässä vielä muutama otos tämän päivän lenkkeilyltä. Huikeitten pakkasten ohessa myös sää on ollut upean aurinkoinen näinä päivinä, harmi vaan, ettei meinaa kameran kanssa tuolla tareta.
Metsässä pilkotti aurinko :)
Kukahan se mahtais tän narun mulle nakata hankeen...?
Päivystää
tiistai 15. helmikuuta 2011
Ylläreitä ja pakkasta
Taisi todellakin olla viime perjantain hirveenluuköntti liikaa Rokille. Koiran maha meni ihan sekaisin ja ruoka ei pysynyt sisässä. Voihan se tietysti olla vatsatautiakin, mutta epäilen vahvasti luuta. Ei olisi varmaan pitänyt antaa mitään muuta ruokaa Rokille luupäivinä. Eilen kotona odotti ekaa kertaa ikinä ripulit lattialla ja parit oksennukset. Tosi vaisu Roki oli koko illan ja maha tyhjeni pihalle totaalisesti. Lähinnä piimää eilen sitten annettiin enkä tänäänkään ole antanut normaalimäärää ruokaa. Nyt kuitenkin Roki on paljon eilistä virkeämpi jo eikä tänään löytynyt töistä tullessa ylläreitä eteisestä.
Törkeän kylmät talvikelit vaivaavat tällä hetkellä meidän harrastamista ja lenkkeilyäkin. Loppuviikosta lähtien pakkasta on ollut pariakymmentä ja aamuisin reilusti enemmänkin. Tämän illan agilitytreenitkin peruttiin. Oikeastaan ihan hyvä, koska en välttämättä olisikaan tuon ripuloinnin takia lähtenyt. Eipähän jäänyt nyt treenikertaa väliin.
Kylmät ilmat häiritsevät myös ihmisten elämää. Eilen jouduin autoni käynnistelemään kaapeleilla ainoastaan kaksi kertaa - työmatkalle lähtiessä mennen tullen. Onneksi löytyi kaverit antamaan virtaa..
Törkeän kylmät talvikelit vaivaavat tällä hetkellä meidän harrastamista ja lenkkeilyäkin. Loppuviikosta lähtien pakkasta on ollut pariakymmentä ja aamuisin reilusti enemmänkin. Tämän illan agilitytreenitkin peruttiin. Oikeastaan ihan hyvä, koska en välttämättä olisikaan tuon ripuloinnin takia lähtenyt. Eipähän jäänyt nyt treenikertaa väliin.
Kylmät ilmat häiritsevät myös ihmisten elämää. Eilen jouduin autoni käynnistelemään kaapeleilla ainoastaan kaksi kertaa - työmatkalle lähtiessä mennen tullen. Onneksi löytyi kaverit antamaan virtaa..
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Näyttelytreeniä
Upeista aurinkoisista talvipäivistä ollaan päästy tässä männä viikolla nauttimaan. Ikävä kyllä pakkasta on vaan vähän liian paljon, pariakymmentä huitelee ja päällekin. Eilen käytiin Viihdekeskuksen parkkipaikalla aloittamassa näyttelytreenejä. Noora oli kehänauhankin hommannut käyttöönsä ja kävelytti ja pikkuisen juoksuttikin Rokia. Virtaa oli ehkä vähän liikaa Rokilla tuohon hommaan ja lumi myös paakkuuntui tassunpohjiin. Ei ihan näyttänyt vielä vimosen päälle olevan hanskassa tuo homma Roksulla. Veti myös hihnassa ja oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi kehässä kulkemisesta. Samoin seisottamisessa omat ongelmansa, koska Roki vain haluaa istua. Mutta jos tässä nyt joku mätsäri bongailtaisiin alle ja sitten toukokuun alkuun ryhmänäyttelyyn tositoimiin.
Voitasko pliis ennemmin heitellä sitä lelua kuin kulkea ympyrää?
Roki sai toissailtana ison hirvenluumöykyn, todennäköisesti oli sahattu lonkasta. Luun jäytämistä Roki jatkoi vielä eilenkin ja lopulta heitin pois ihan pienen palasen luuta. Roki siis syö ja rouskuttaa myös itse luuta. Yleensä mikään ei pistä Rokin mahaa sekaisin, mutta viime yönä koira oli oksentanut eteiseen ja aamulla myös pissannut. Mitään mesoamista se ei ollut pitänyt, koska ei herätty yön aikana. Pissat oli todennäköisesti vahingossa lirahtanut silloin, kun Roki aamulla alkoi itsestään ilmoitella. Ei mitään isoa lätäkköä. Sitten ulkona tavaraa olikin tullut koirasta oikein kunnolla ja vähän kurallakin taisi olla. Annoin kyllä eilen ja toissapäivänä normaalia selvästi vähemmän nappularuokaa tuon luun takia, mutta ilmeisesti luunmuru tulee suoraan koirasta läpi ja vähän sotkee ruuansulatusta.
Tänään Rokia kävi moikkaamassa Riitti-iskän omistaja. Tuntui kyllä tykkäävän myös pojasta ja kehui myös Rokin otetta lelusta vetoleikin aikana sekä kannusti näyttelykehien testaamista. Hauska olisi tavata myös Riittiä sekä heidän toista bc:a Käämiä. Riitti me ollaan kertaalleen nähty livenä noin vuosi sitten, kun alettiin rotuun tosissaan tutustua. Tuolloin tavattiin Jyväskylän bc-harrastajien tokotreeneissä.
Voitasko pliis ennemmin heitellä sitä lelua kuin kulkea ympyrää?
Roki sai toissailtana ison hirvenluumöykyn, todennäköisesti oli sahattu lonkasta. Luun jäytämistä Roki jatkoi vielä eilenkin ja lopulta heitin pois ihan pienen palasen luuta. Roki siis syö ja rouskuttaa myös itse luuta. Yleensä mikään ei pistä Rokin mahaa sekaisin, mutta viime yönä koira oli oksentanut eteiseen ja aamulla myös pissannut. Mitään mesoamista se ei ollut pitänyt, koska ei herätty yön aikana. Pissat oli todennäköisesti vahingossa lirahtanut silloin, kun Roki aamulla alkoi itsestään ilmoitella. Ei mitään isoa lätäkköä. Sitten ulkona tavaraa olikin tullut koirasta oikein kunnolla ja vähän kurallakin taisi olla. Annoin kyllä eilen ja toissapäivänä normaalia selvästi vähemmän nappularuokaa tuon luun takia, mutta ilmeisesti luunmuru tulee suoraan koirasta läpi ja vähän sotkee ruuansulatusta.
Tänään Rokia kävi moikkaamassa Riitti-iskän omistaja. Tuntui kyllä tykkäävän myös pojasta ja kehui myös Rokin otetta lelusta vetoleikin aikana sekä kannusti näyttelykehien testaamista. Hauska olisi tavata myös Riittiä sekä heidän toista bc:a Käämiä. Riitti me ollaan kertaalleen nähty livenä noin vuosi sitten, kun alettiin rotuun tosissaan tutustua. Tuolloin tavattiin Jyväskylän bc-harrastajien tokotreeneissä.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Kaikenlaista mukavata ja kivaa
Lällättelen tässä vilttini kanssa (kyseinen viltti korvaa siis sekä äidin, vihollisen että hyshyshommat)
Läähätän lähes aina joutessani
Viime lauantaina Roki pääsi taas pitkästä aikaa pulahtelemaan uima-altaaseen. Leppäveden koirauimalassa oli tutustumisuinnit bortsuille ja lapinkoirille, ja lähdettiinkin sitten Tanjan ja Nemon kanssa uinneille. Kymmenen minuutin setit oli varattu per koira, mutta aika kivasti siinäkin ehti polskia. Rokilla oli pieniä probleemia taas portaiden ja rampin kanssa, meinasivat vähän hirvittää ja jouduttiin Tiinan (joka oli Anskua jeesailemassa tuon kiireisen päivän ajan) kanssa käytännössä nostamaan Roki rampille. Uinti sen sijaan oli taas melko vaivatonta, Roki ei pärskinyt enää ollenkaan eikä myöskään pyrkinyt reunoille. Kiva kun tykkää!
Nemo uitettiin myös, sillekään veteen meno ei ollut mikään ongelma, mutta tyyli oli huomattavasti Rokia rivakampi ja veden loiske ja pärske aikamoinen. Kenties pientä hätäilyä hommassa. Vauhtia oli niin paljon, että varmasti Nemoakin väsytti keikan jälkeen.
Roki jäikin sille tielleen, koska lähti Birgitan luo sitten hoitoon viikonlopuksi. Ehdin siinä moikata myös Nita-mamman, joka oli hyvin toipunut äskettäin tehdystä kohdunpoistosta. Roki jäi häkkiin loppuiltapäiväksi uimalalle, oli kuulemma ollut edelliseen kertaan verrattuna hiljaa ja nätisti. Hoitopaikassa oli sitten myös esitellyt uhmaikäoireitaan. On tehtävä nyt selväksi, kuka määrää - Roki ei ole tyhmä ja kokeilee rajojaan. Kahden päivän puuhastelun jälkeen Roki oli aivan reporanka sunnuntai-iltana. Lenkit Birgitan koirien kanssa ja Nitan leikit olivat vissiin imaisseet lapsesta mehut.
Sohvanvaltaajain rento meininki
Eilen sitten aloitettiin agilityn abc-kurssi Taitavilla tassuilla. Oli kyllä tosi kivaa, mutta pitää muistaa itse keskittyä tosi paljon odotteluaikana pitämään koiraa rauhallisena ja kontaktissa. Odotusaikaa on sen verran paljon, että Rokilla meni ihan toisten tuijotteluksi, jos ei ollut koko ajan lelulla pelaamassa tai tekemässä rauhoittumis- ja odottamisharjoituksia.
Teimme ensin putkea, huippuhauskaa! Roki oivalsi tosi nopeasti jutun juonen, ja kun vielä heitin lelua edeltä, koira painoi kuin tykki. Mulla tulee olemaan todellisia ongelmia pysytellä Rokin tahdissa. Kouluttaja mainitsi jotain putkihulluudesta ja taisi myös sanoa, että Roki saattoi saada tartunnan samantien. Estettä hypättiin myös.
Mun on ehdottomasti hommattava Rokille kevyt liina noita agi-treenejä varten. Pannan ja raskaan nahkahihnan yhdistelmä ei toiminut kertakaikkiaan, rimat putoilevat ja sitten taas tein virheen ja sidoin hihnan pantaan solmuun. Tästä seurasi sitten se ikävä tilanne, että putki-este -yhdistelmän jälkeen Roki ei halunnutkaan tulla mun luo, vaan lähti lallattelemaan toisten koirien luokse. Ei toiminut lelu eikä mikään kutsu. Onneksi kouluttaja sai kutsuttua Rokin luokse ekalla yrittämällä. Mä en vaan ole kai kovin kiinnostava. Tästä viisastuneena seuraavalle tunnille järkevämmillä varusteilla.
Tänään pääsin aiemmin töistä ja painelin Palokkaan morjestamaan muutamaa entistä työkaveria ja Rokin "kummisetää". Kummisetää sikäli, että ex-kollega soittelee bändissä, jonka laulun mukaan Rokin kennelnimi on annettu. Olihan se nyt korkea aika poikain kohdata! Samalla tavattiin myös Nooraa, joka kenties on lupautunut Rokia esittämään näyttelyissä tässä kevättä myöten. Roki näytti kaikki teinielkeensä ja hihnassavetämisen jalon taidon. Ja minä olin rehellinen jätkän ominaisuuksista niin hyvässä kuin pahassa. Siitä huolimatta Noora oli melko vakuuttunut, että Roki on kutakuinkin älykäs otus ja ei ainakaan kehdannut sanoa, etteikö näyttelyhomma edelleenkin kiinnostaisi Rokin kanssa ;).
Kummisedän seurassa
Läähätän lähes aina joutessani
Viime lauantaina Roki pääsi taas pitkästä aikaa pulahtelemaan uima-altaaseen. Leppäveden koirauimalassa oli tutustumisuinnit bortsuille ja lapinkoirille, ja lähdettiinkin sitten Tanjan ja Nemon kanssa uinneille. Kymmenen minuutin setit oli varattu per koira, mutta aika kivasti siinäkin ehti polskia. Rokilla oli pieniä probleemia taas portaiden ja rampin kanssa, meinasivat vähän hirvittää ja jouduttiin Tiinan (joka oli Anskua jeesailemassa tuon kiireisen päivän ajan) kanssa käytännössä nostamaan Roki rampille. Uinti sen sijaan oli taas melko vaivatonta, Roki ei pärskinyt enää ollenkaan eikä myöskään pyrkinyt reunoille. Kiva kun tykkää!
Nemo uitettiin myös, sillekään veteen meno ei ollut mikään ongelma, mutta tyyli oli huomattavasti Rokia rivakampi ja veden loiske ja pärske aikamoinen. Kenties pientä hätäilyä hommassa. Vauhtia oli niin paljon, että varmasti Nemoakin väsytti keikan jälkeen.
Roki jäikin sille tielleen, koska lähti Birgitan luo sitten hoitoon viikonlopuksi. Ehdin siinä moikata myös Nita-mamman, joka oli hyvin toipunut äskettäin tehdystä kohdunpoistosta. Roki jäi häkkiin loppuiltapäiväksi uimalalle, oli kuulemma ollut edelliseen kertaan verrattuna hiljaa ja nätisti. Hoitopaikassa oli sitten myös esitellyt uhmaikäoireitaan. On tehtävä nyt selväksi, kuka määrää - Roki ei ole tyhmä ja kokeilee rajojaan. Kahden päivän puuhastelun jälkeen Roki oli aivan reporanka sunnuntai-iltana. Lenkit Birgitan koirien kanssa ja Nitan leikit olivat vissiin imaisseet lapsesta mehut.
Sohvanvaltaajain rento meininki
Eilen sitten aloitettiin agilityn abc-kurssi Taitavilla tassuilla. Oli kyllä tosi kivaa, mutta pitää muistaa itse keskittyä tosi paljon odotteluaikana pitämään koiraa rauhallisena ja kontaktissa. Odotusaikaa on sen verran paljon, että Rokilla meni ihan toisten tuijotteluksi, jos ei ollut koko ajan lelulla pelaamassa tai tekemässä rauhoittumis- ja odottamisharjoituksia.
Teimme ensin putkea, huippuhauskaa! Roki oivalsi tosi nopeasti jutun juonen, ja kun vielä heitin lelua edeltä, koira painoi kuin tykki. Mulla tulee olemaan todellisia ongelmia pysytellä Rokin tahdissa. Kouluttaja mainitsi jotain putkihulluudesta ja taisi myös sanoa, että Roki saattoi saada tartunnan samantien. Estettä hypättiin myös.
Mun on ehdottomasti hommattava Rokille kevyt liina noita agi-treenejä varten. Pannan ja raskaan nahkahihnan yhdistelmä ei toiminut kertakaikkiaan, rimat putoilevat ja sitten taas tein virheen ja sidoin hihnan pantaan solmuun. Tästä seurasi sitten se ikävä tilanne, että putki-este -yhdistelmän jälkeen Roki ei halunnutkaan tulla mun luo, vaan lähti lallattelemaan toisten koirien luokse. Ei toiminut lelu eikä mikään kutsu. Onneksi kouluttaja sai kutsuttua Rokin luokse ekalla yrittämällä. Mä en vaan ole kai kovin kiinnostava. Tästä viisastuneena seuraavalle tunnille järkevämmillä varusteilla.
Tänään pääsin aiemmin töistä ja painelin Palokkaan morjestamaan muutamaa entistä työkaveria ja Rokin "kummisetää". Kummisetää sikäli, että ex-kollega soittelee bändissä, jonka laulun mukaan Rokin kennelnimi on annettu. Olihan se nyt korkea aika poikain kohdata! Samalla tavattiin myös Nooraa, joka kenties on lupautunut Rokia esittämään näyttelyissä tässä kevättä myöten. Roki näytti kaikki teinielkeensä ja hihnassavetämisen jalon taidon. Ja minä olin rehellinen jätkän ominaisuuksista niin hyvässä kuin pahassa. Siitä huolimatta Noora oli melko vakuuttunut, että Roki on kutakuinkin älykäs otus ja ei ainakaan kehdannut sanoa, etteikö näyttelyhomma edelleenkin kiinnostaisi Rokin kanssa ;).
Kummisedän seurassa
lauantai 5. helmikuuta 2011
Tottelevaisuuskurssin loppukoe
Maanantaina käytiin jatkokurssin loppukokeessa Rokin kanssa. Vähän jänskätti etukäteen, koska pari viimeistä treenikertaa oli mennyt ihan hulinaksi. Ei emäntä eikä koira olleet kyenneet keskittymään ja vanhat varmatkin liikkeet olivat hukassa. Avoimin mielin kokeeseen ja hauskaa pitämään tuli sitten meidän asenteeksi :). Ensin heitettiin tunteroisen lenkki, heittelin lelua Rokille ja vähän reenailtiinkin. Ehkä tuon ansiosta poju oli yllättävän rauhallinen hallilla. Toki keskityinkin rauhoitteluun normia enemmän. Toiset koiratkin pysyivät hienosti rauhallisina. Koko koe tehtiin ohjatusti, ensin alkuun luoksepäästävyys ja paikkamakuu porukalla, sitten loput osiot vuoron perään. Tässä vähän tulosta suorituksista.
Pisteitä saattoi tulla väliltä 5-10, 0 oli hylätty. Joissain liikkeissä kerroin saattoi olla myös 2.
1. Luoksepäästävyys. Pisteet 10 (kerroin 1)
Nou problem, Roki jopa pysyi paikoillaan, vaikkakin täpinöi ihanaa kouluttajaa. Hampien katsomisessa ei mitään ongelmia.
2. Paikallaolo maassa. Pisteet 12 (kerroin 2).
Aika 30 s, matka 5 m. Ei onnistunut ollenkaan. Olisi ehkä pitänyt jäädä lähemmäksi. Roki meni nätisti maahan ja odotti, kunnes olin 5 metrin päässä. Sitten se nousi ja lompsutteli luokse. Viereiset koirat ottivat mallia... Palautin takaisin, jonka jälkeen teki saman uudestaa. Tuolloin aika olikin jo ohi.
3. Seuraaminen (vapaana). Pisteet 20 (kerroin 2).
Nami oli mulla vasemmassa kädessä, mutten palkannut suorituksen aikana. Paikka pysyi kivasti ja koira piti kontaktia (nakkiin todnäk). Seuraaminen tehtiin ohjattuna, pätkään kuuluivat käännökset ja täyskäännökset molempiin suuntiin, pari pysähtymistä ja juoksu. Hyvinhän se meni.
4. Liikkeestä maahanmeno. Pisteet 9,5 (kerroin 1).
Muistaakseni sanoin käskyn kahdesti, kun en luottanut että Roki menisi ekalla. Ei tarvinnut mitään vartaloapua tai pysähtymistä. Hienosti meni!
5. Luoksetulo (koira istuu paikalla odottamassa). Pisteet 20 (kerroin 2).
Roki odotti nätisti, kun meni määrämatkan päähän. Kerroin olisi ollut 1, jos koirasta olisi joutunut pitämään kiinni. Luoksetulo suoraan eteen, asento kivasti tiivis ja suora! Tää oli varma nakki!
6. Liikkeestä seisominen. Pisteet 9 (kerroin 1).
Roki pysähtyy käskyllä ja käsiavulla, hiippaili ehkä askelen mun perään ja istui, kun palasin luokse (ei odottanut lupaa istahtaa).
7. Noutaminen. Pisteet 20 (kerroin 2).
Kapulan nouto onnistuu mainiosti. Narulelu oli palkkana ja tuota lelua näyttämällä Roki myös malttoi odottaa heiton ajan ja lähti noutamaan vasta käskystä. Luovutus edessä istuen onnistui myös nappiin.
8. Eteenmeno (ja luoksetulo + maahanmeno). Pisteet 10 (kerroin 2).
No ei sitten millään. Roki odotti nätisti, kun vein namin merkille. Lähti myös nätisti ja söi namin. Kutsuin luo ja käskin maahan, Roki otti merkin ja lällätellen rallatteli merkin kanssa, ei tehnyt kumpaakaan toivotuista. Sen jälkeen havaitsi edellisen kohdan kapulan seinän vieressä, nouti sen ja toi hilmuisen nätisti sen mulle.
9. Hyppy (seuraamisesta, vapaana). Pisteet 9 (kerroin 1).
Edisti ensin, kun tajusi hypyn. Kutsuin takaisin ja toisella yrittämällä kontakti vähän parempi. Emäntä taas edisti perusasennon ennen liikkurin komentoa.
10. Kokonaisvaikutus 9.
Pisteet yhteensä 128,5 / 150.
En kuullut juuri muiden koirakoiden pisteitä, joku sai vähän enemmän ja kaikki muut noteeraamani vähemmän. En kyllä juuri katsellutkaan muiden suorituksia. Oli hauska kokemus, ja pientä repeilyä aiheutti erityisesti tuo eteenmeno. Kyllä taitaa tokoilu meille jatkossakin maistua! Tiistaina sitten agility-kurssille. On myös hauskaa, että sinne tulee tuttuja koirakoita tuolta tottelvaisuuspuolelta.
Pisteitä saattoi tulla väliltä 5-10, 0 oli hylätty. Joissain liikkeissä kerroin saattoi olla myös 2.
1. Luoksepäästävyys. Pisteet 10 (kerroin 1)
Nou problem, Roki jopa pysyi paikoillaan, vaikkakin täpinöi ihanaa kouluttajaa. Hampien katsomisessa ei mitään ongelmia.
2. Paikallaolo maassa. Pisteet 12 (kerroin 2).
Aika 30 s, matka 5 m. Ei onnistunut ollenkaan. Olisi ehkä pitänyt jäädä lähemmäksi. Roki meni nätisti maahan ja odotti, kunnes olin 5 metrin päässä. Sitten se nousi ja lompsutteli luokse. Viereiset koirat ottivat mallia... Palautin takaisin, jonka jälkeen teki saman uudestaa. Tuolloin aika olikin jo ohi.
3. Seuraaminen (vapaana). Pisteet 20 (kerroin 2).
Nami oli mulla vasemmassa kädessä, mutten palkannut suorituksen aikana. Paikka pysyi kivasti ja koira piti kontaktia (nakkiin todnäk). Seuraaminen tehtiin ohjattuna, pätkään kuuluivat käännökset ja täyskäännökset molempiin suuntiin, pari pysähtymistä ja juoksu. Hyvinhän se meni.
4. Liikkeestä maahanmeno. Pisteet 9,5 (kerroin 1).
Muistaakseni sanoin käskyn kahdesti, kun en luottanut että Roki menisi ekalla. Ei tarvinnut mitään vartaloapua tai pysähtymistä. Hienosti meni!
5. Luoksetulo (koira istuu paikalla odottamassa). Pisteet 20 (kerroin 2).
Roki odotti nätisti, kun meni määrämatkan päähän. Kerroin olisi ollut 1, jos koirasta olisi joutunut pitämään kiinni. Luoksetulo suoraan eteen, asento kivasti tiivis ja suora! Tää oli varma nakki!
6. Liikkeestä seisominen. Pisteet 9 (kerroin 1).
Roki pysähtyy käskyllä ja käsiavulla, hiippaili ehkä askelen mun perään ja istui, kun palasin luokse (ei odottanut lupaa istahtaa).
7. Noutaminen. Pisteet 20 (kerroin 2).
Kapulan nouto onnistuu mainiosti. Narulelu oli palkkana ja tuota lelua näyttämällä Roki myös malttoi odottaa heiton ajan ja lähti noutamaan vasta käskystä. Luovutus edessä istuen onnistui myös nappiin.
8. Eteenmeno (ja luoksetulo + maahanmeno). Pisteet 10 (kerroin 2).
No ei sitten millään. Roki odotti nätisti, kun vein namin merkille. Lähti myös nätisti ja söi namin. Kutsuin luo ja käskin maahan, Roki otti merkin ja lällätellen rallatteli merkin kanssa, ei tehnyt kumpaakaan toivotuista. Sen jälkeen havaitsi edellisen kohdan kapulan seinän vieressä, nouti sen ja toi hilmuisen nätisti sen mulle.
9. Hyppy (seuraamisesta, vapaana). Pisteet 9 (kerroin 1).
Edisti ensin, kun tajusi hypyn. Kutsuin takaisin ja toisella yrittämällä kontakti vähän parempi. Emäntä taas edisti perusasennon ennen liikkurin komentoa.
10. Kokonaisvaikutus 9.
Pisteet yhteensä 128,5 / 150.
En kuullut juuri muiden koirakoiden pisteitä, joku sai vähän enemmän ja kaikki muut noteeraamani vähemmän. En kyllä juuri katsellutkaan muiden suorituksia. Oli hauska kokemus, ja pientä repeilyä aiheutti erityisesti tuo eteenmeno. Kyllä taitaa tokoilu meille jatkossakin maistua! Tiistaina sitten agility-kurssille. On myös hauskaa, että sinne tulee tuttuja koirakoita tuolta tottelvaisuuspuolelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)