Roki kävi näyttelemässä pitkästä aikaa

Päivitykset laahaa rankasti! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi puuhattu, mutta kieltämättä ekat työviikot ovat olleet aika raskaita. Harrastusrintamalla ollaan säännöllisesti tehty tokoa ja jonkin verran myös tottiksen liikkeitä. Pari iltaa sitten esineruutukin käytiin ihmettelemässä. Vähän oli epävarmat lähdöt pistoille, mutta ruudussa oli todella monta esinettä ja Roki nosti kyllä kaksi, kolmannelle en lähettänytkään. Kannustin ehkä liikaakin, olisi vaan pitemmän tauon jälkeen voinut antaa koiran ratkaista ruutua itse. Oma epävarmuus näkyi taas meidän tekemisessä.

Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.

Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."

Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.

Kesän kertausta

Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.

Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.

Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.

Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn.  Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.


Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.

Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.

Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!

Jälleen retki suolammelle

Kovin ihmeellisiä puuhia ei ole tätä postausta varten kertynyt. Emäntä on keskittynyt pari viikonloppua kaverien polttarihumuihin ja touhut koiran kanssa ovat olleet vähemmällä. Sunnuntaina piipahdettiin Vihtavuoressa ryhmänäyttelyssä, johon sain jopa Villenkin raahattua mukaan. Rokinhan piti alunperin olla myös siellä kehässä, mutta suunnitelmat muuttuivat häntävaivojen myötä. Kehän laidalta löytyivät Piika ja Sara sekä Tiina, Birgitta ja Noora, joilla olikin ollut aivan huikea näyttelyviikonloppu. Lauantaina Mikkelissä Piika pokkasi viimeisen sertinsä ollen paras narttu ja ROP. Sunnuntaina tuli Piikalle edelleen eriä, mutta sertin vei sitten Sara. Piikalla valioituminen on nyt luonnetestituloksesta kiinni. Onnea Piika, Sara, Noora, Tiina ja Birgitta!!

Tässä muutama mainio kuva viime viikon lenkiltä Satun ja Naavan kanssa. Kiitos Satu!

Suolammen (Vuorilampi) laiturilla Halssilan Hiihtomaan takana.

 

Veteen voi lähteä monella eri tyylillä. Tässä näytteet a'la Rocky Road.

  
Tämä on kyllä paras! :D

Laiturin portaita noustaan myös ylös, myös tästä löytyy eri variaatioita. Ravistus:

Ilman ravistusta. Tukka hyvin, kaikki hyvin?

 
Naava innostui myös Rokin kepistä ja haastoi varmaan ekaa kertaa ikinä Rokin. Roki yllättyi sen verran, ettei edes pörissyt takaisin kovin pahasti.

Uintien jälkeen kuuluu vetää hepulikohtaukset pitkin suota.

Tulehdus hännässä

Rokilla on ollut tässä viimeisen viikon aikana pientä probleemia hännän kanssa. Oireet bongasin vajaa viikko sitten, kun Roki nuoli ja kalttasi takamustaan. Punkkia lähinnä etsin, mutta koska Rokilla myös nuolemisen jälkeen kävi leuat automaatilla, epäilin että jostain vuotaa jotakin eritettä myös. Hännästä sitten löytyikin märkivä kohta häntärauhasen alueelta eli hännän varresta, päältä, vajaat 10 senttiä juuresta. Pari senttiä halkaisijaltaan oleva alue vuoti verta ja kudosnestettä. Mitään hajua siitä ei lähtenyt, joten ei vaikuttanut hotspotilta. Putsasin sen Betadinella ja kaapista löytyi lääkärin haavaumiin määräämää voidetta ja yöksi sitten laitettiin sidos häntään.

Seuraavana päivänä sain kaverilta Rokille kipulääkettä, koska häntä todellakin vaikutti erittäin kipeältä. Lisäksi ajeltiin ajoksen kohta karvattomaksi. Ihan hyvä, että karvat lähti, koska verta oli kuivunut isommallekin alueelle ja myös ärtynyttä ihoa löytyi lisää karvojen alta. Vaikuttaa siltä, että tulehdus on lähtenyt paranemaan ja rupeutuu aika hyvin. Kuitenkin myös näyttää, että verestävä kohta leviää jonkin verran ja alunperin tulehtuneen alueen parantuessa viereinen kohta pahenee.

Tosi harmillinen vaiva ja vesileikit Rokilla ovat toistaiseksi pannassa. Hirmuisen kiltisti se antaa käsitellä ja hoitaa häntää. Uskoo myös erinoimaisesti sanomista, kun nuolemisesta on kielletty. Enkä olekaan käyttänyt Rokilla kauluria ollenkaan. Yöksi on riittänyt ohkainen sideharso käärittynä hännän ympärille ja paikka säilyy koskemattomana. Toivon vaan, että tulehdus paranee pian ja häntäkipu hellittää. Ressukka on välillä ollut aika alamaissa. Yritän saada nyt vielä ennen juhannusta ell-ajan, jos huomenna häntä ei ole parantunut tämänpäiväisestä. Ja tietysti myös odotan, että taas päästään jatkamaan vepeilyä.

Hämeenlinnan näyttely jää nyt väliin kesäkuun lopussa. Kipulääkkeestä seuraa varoaika ja häntä on myös hieman rujon näköinen, kun karvaton alue on melko iso. Tällä kertaa oli onnea matkassa, kun Hämeenlinnassa tapahtuneen tuomarimuutoksen takia on mahdollista saada myös rahat takaisin. Lisäksi tuomarimuutos olisi ollut meille mitä suurimmalla todennäköisyydellä erittäin epäedullinen eli tuplalykky matkassa!

Perinteinen tuuri Tuurissa

Näyttelykesä jatkui tänään Tuurin kaikkien rotujen näyttelyssä. Meidän tuuri arvostelussa jatkui tuttua rataa eli erittäin hyvää tarjottiin jälleen. Näinköhän Roki venyy enää siihen erinomaiseen? Lena Danker arvosteli ja taas oli mielestäni oikein koiran näköienn ja perusteltu arvostelu, ymmärsin tuomarin linjan hyvin ja Roki olisi jälleen hännän kannon osalta olla parempikin. Käytös muuten oikein oivallista ja koira osoitti myös hyvää hermonhallintaa, kun juuri Rokin esiintymisvuorolla areenan yli pyyhkäisi trombi. Pikkuisen kyllä säikäytti, muuten oli käynyt ihan pieni tuulenviri ja yhtäkkiä puuska kiskaisee kaiken mukaansa. Se lähti ihan meidän leiripaikan vierestä, tarrasin kamoihin ja häkkiin ja pikaväistin lentävää päivänvarjoa. Viereinen teltta meni aivan kasaan, samoin tuomariteltta. Tuomaripöydältä lähti kaikki paperit taivaalle ja vähän etäämpää myös yksi teltta. Siellä ne sitten pyörivät monen kymmenen metrin korkeudessa. Aika ylläri oli. Roki odotteli hässäkän laantumista lunkisti ja hoiti esiintymisen loppuun.

Arvostelu siis EH3, tuomari jakoi myös H:ää, joten oikein ok tuomio. "3 v poika, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Pysty lapa tästä johtuen lyhyt kaula. Hyvä rintakehän muoto. Hyvä selkä. Jyrkkä lantio. Liikkuu erinomaisella askelmitalla. Hieman ylpeä hännästään."

Hauskat häntäkommentit siis jatkuvat. Tuomari oli myös Nooralle jutellut, että korkea häntä korostuu vielä tuon lantionmallin takia. Tottahan se on, että harva bortsu kantaa pystyssä häntää aivan kippuralla selän päällä... Tuomari suositteli Nooralle vain erittäin kovaa juoksuvauhtia kehässä, koska häntä laskee silloin. Lisäksi Rokin mainio askellus myös mielestäni hyvin kestää kovan vauhdin ravissa.

Päivä oli varsin helteinen ja paluumatkalla Roki jäähdyttelikin järvessä, kun löydettiin P-paikka, josta saatiin poika pulahtamaan. Nyt mister Kivinen sippasi jo olohuoneen nurkkaan, varmaan lenkki vielä illalla paikallaan.

L-O-M-A!

Hävyttömän pitkä päivitystauko tälle blogille, mutta nyt ollaan lomalla ja sitä ehtii taas! Mahtava alkukesä on ollut ja jatkuu, viimeiset pari-kolme viikkoa auringonpaistetta ja koko ajan lämpimämmäksi käyvää säätä. Hellelukemat ovat paukkuneet jo monena päivänä.

Rokin lenkkeily onkin pitänyt ajoittaa pääasiassa iltoihin, koiralla ottaa selkeästi taas sopeutumisaikaa lämpöön. Illalla nukkumaan rauhoittuminen meinaa kestää, kun kuuma olo ei hellitä. Keventäisin todellakin Rokin turkkia, jos näyttelyitä ei olisi buukattu tätä kesää varten vielä useampaa. Tämän viikon sunnuntaina lähdetään Tuuriin ja kuun lopussa Hämeenlinnaan. Koira löyhkää melkolailla tiskirätille, kun aika useana päivänä Roki on käynyt jossain pulahtamassa uimassa. Pitäisi jaksaa kuivata sitä huolella, en tänäkään kesänä halua mitään hotspot-ongelmaa riesaksi. Koskaanhan Rokilla ei ole niitä tullut.

Eilen otettiin lenkki Naavan ja Satun kanssa ja siihen päälle kevään viimeinen uimalauinti. Oli aika letkeä uimalakerta, ei pistetty Rokia liiaksi töihin, koska tänään oli odotettavissa vepeilyä. Satun kanssa suunniteltiin tokoilua ja lenkkeilyä kesää varten, vaikka uinnit loppuivatkin tältä erää.

Vepetreenit tänään käytiin aivan luksussäässä. Vähän pelotti auringon kanssa, auto oli kuuma ja oma nahka meinasi kärtsäillä. Onneksi varjoakin löytyi. Roki teki todella hyvin hommia, kaksi liikettä tehtiin. Vienti oli mainio, tehtiin pariinkymmeneen metriin. Ensi kerralla otan kyllä täyteen matkaan ja vähennän edelleen kehuja ja hetsaamista. Sain vähän pyyhkeitä sekavasta käskytyksestä, mutta mielestäni käyttämissäni käskyissä on sävyeroja ja uskon niillä olevan merkitystä myös Rokille. Tällä kertaa tarkoitettiin irrotuskäskyjä, joita Pekan mielestä on liian monta erilaista. 'Irti' on tiukin käsky, jota käytän taisteluleikissä, jossa Rokilla on isot kierrokset kiinni pitämiseen päällä. 'Käteen' on käsky, joka liittyy vepeen ja tarkoittaa, että esine pitää tuoda käteen panematta vastaan. 'Kiitos' on siisti palaute ja kehu nätistä luovutuksesta. Eihän tää oo sekavaa ollenkaan?

Toisena liikkeenä tehtiin veneen nouto. Ja se on niin kivaa Rokin mielestä!! Vähän muistutusta köydestä rannassa, köysi veneeseen ja Roki istuu vieressä hievahtamatta venettä tuijottaen sen etääntyessä. Ainut pieni miikka siitä, että Roki taas sylkäisee köyden suusta heti, kun jalat ottaa pohjaan. Jostain syystä taistelu loppuu juuri siihen ja tärkeintä on vaan päästä ravistelemaan turkki. Rannalla Roki vetäisi taas loputtomiin. Tätä pitää edelleen vahvistaa, että köysi tulisi varmasti tarpeeksi pitkälle maaliin. Ensi viikolla jatketaan!

Näyttelypostaus

Luvassa tiivistelmä viikonlopun näyttelykuvioista. Viikon muista puuhista tulossa postia myöhemmin.

Eilen Roki kävi bortsuerkkarissa Jämsässä Vuohitallin retkueen kanssa. Itse en ehtinyt muilta menoilta mukaan. Koiria oli ilmoitettu peräti 120 kappaletta. Australialainen tuomari Wayne Fleming piti tiukkaa linjaa ja jakoi arvosanoja laidasta laitaan. Roki sai EH:n todella kivalla arvostelulla. Erinomaista oli jaettu avoimen luokan uroksille varsin vähän. Arvostelu kuului näin:

"3 years old male. Typical of the breed. Slightly sloping topline which could be improved. Good head propotions. Correct ear placement. Dark eyer. Scissor bite. Strong boning. Good front & rear angulation. Moves with reach & drive. Good thick undercoat. Coat clearing."

Liikkeistä tuli kehuja ja Noora sanoikin kehän olleen riittävän suuri riittävään vauhtiin. Lisäksi odottelua oli niin paljon, että Roki oli kivasti saatu väsytettyä pitämään myös häntänsä oikealla paikalla. Nämä kaikki eivät ihan olleet tämän päivän keikalla samalla tavoin kohdallaan... :) Muutkin porukan koirat eli Piika, Sara ja Nita toivat kehästä EH-arvostelun.


Tänään sitten uudelleen Nooran ja Rokin kanssa Jämsään. Luvassa oli kaikkien rotujen näyttely ja norjalainen tuomari. Selvittiin reissusta varsin nopeasti, kehä oli aikataulussa ja arvostelu reipasta. Norjalainen ei nyt sitten pitänyt oikein minkäänlaisista uroksista, junnut miellyttivät ilmeisesti eniten, joten oletettavasti hänelle mieluinen linja oli varsin kevyt koira. Tosi yllättävätkin tapaukset toivat kehästä H:n, kuten myös me. Ennen ei ollakaan saatu hyvää. Arvostelu Svein Helgeseniltä seuraavanlainen:

"Good type & balance. Good head. Too deep in stop. (Mitähän se meinaa??) Could have more neck and laid back shoulder. Very good body. Too happy tail. Normally angulated. Could have better coat structure. A little short in movement behind."

Ei siis niin kovin kehno arvostelu, mitä nyt tuo iloinen häntä tuolla pyörii ja jotain rakenteesta. Kehä oli nyt todella pieni, joten liike jäi kyllä suppeaksi. Mutta kokemus tämäkin ja saatiin myös nauttia hienosta helteisestä päivästä! Seuraava reissu suuntautuu kesäkuun toisena viikonloppuna Tuuriin.

Viime aikojen tekemisiä

Yritän tiiviisti päivittää lähiaikojen harrastamisia...

Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.

Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.

Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!

Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.

Näyttelyreissu Vaasaan

Eilen lauantaina vietettiin pitkä päivä tien päällä ja Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Seurueessa oli mukana minun, Rokin ja Nooran lisäksi Anne Santtu- ja Torsti-veljesten kanssa. Nahkojen kehä alkoi kuta kuinkin bortsujen jälkeen, joten kahden rodun verran seurattiin näyttelytouhua. Lisäksi oltiin vähän turhan ajoissa paikalla, joten reilusti kellon ympäri vierähti reissuun aikaa.

Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.

Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:

"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."

Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.

Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.

Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.

Ihanat kevätpäivät jatkuvat

Komeat kevätsäät senkun jatkuvat! Pääsiäisenä hemmoteltiin mahtavalla auringonpaisteella ja näin edelleen. Roki oli pääsiäisen seudun vanhemmillani hoidossa ja oli tyypilliseen tapaansa sippi, kun pääsi kotiin. Se on hiukan levottomampi vieraassa paikassa eikä herkästi päiväseltään ota unia. Lisäksi ohjelmaa oli koiralle keksitty kuin lapsenlapselle konsanaan. Olivat käyneet Putkilahdessa ja serkkujen lapsia oli ollut iso liuta paikalla. Rokille oli heitetty keppiä ja huomiota oli herra saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kiitosta koira oli erityisesti saanut, kun on niin lunki lasten kanssa. Ei käytännössä piittaa mitään edes ahtaammissa sisätiloissa.

Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.


Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.

Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.

Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?

Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.

Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.

Rautalammin ryhmis

Meinaakos mulla alkaa päivitykset laahaamaan!? Viime viikonloppuna käväistiin Rautalammin ryhmänäyttelyssä sunnuntaina. Sopivan lähellä oli näyttelypaikka ja muutenkin oli mukava reissu hyvässä säässä. Vaikka kehät olivat kylmässä maneesissa, ei suuremmin palellut.

Roki meni kehässä tosi nätisti ja seisoi myös. Pientä ongelmaa ehkä tuotti se, että lauantaina käytiin KoiraSportilla ryhmäuitossa ja Rokin turkki oli sen jäljiltä hiukan turhan pöyheässä kunnossa, vaikka yritin harjan ja föönin kanssa sitä laittaa kuntoon. Lisäksi Rokilta alkaa nyt lähteä alusvilla, toisaalta se voi vähän auttaakin turkin laskeutumista kevään myöhemmissä näyttelyissä.

Kehässä oli parisenkymmentä bortsua, avoimessa uroksia neljä. Roki sijoittui sitten neloseksi erittäin hyvä -arvostelulla. Sanallinen arvio vastasi aika hyvin Rokia, oli tunnistettavissa. Tuomarina oli vaihdoksen jälkeen Päivi Eerola, joka sanoi Rokista näin:

"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä koko. Sopiva raajakorkeus. Hyvä sukupuolileima. Kapea pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa etuosaansa nähden. Korkea hännän kiinnitys. Pehmeä laineikas karvapeite. Oikea olemus. Etuaskel nousee korkeaksi. Reipas esiintyminen."


Piikalla meni vallan mainiosti ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään! Piika oli ERI1-arvostelulla PN2 saaden SA:n ja varasertin! Lisäksi Noora kyllä onnistui aivan todella hyvin myös Piikan kanssa kehässä, vaikka tämä oli Rokin serkkusen kanssa ensimmäinen kerta.

Nyt suunnataan pääsiäisen viikkoon Vuokattiin ja Roki "lomailee" vanhempieni luona pitkän viikonlopun. Pääsee ainakin Luhankaan rallaamaan urakalla!

Mallintöitä sunnuntaille

Sunnuntain hienon talvikelin kunniaksi aloitettiin eilen aamu näyttelytreeneillä Terran parkkipaikalla. Tiina nappasi meidät kotoa kyytiin ja haettiin myös Noora matkaan. Noora treenasi sekä Piikalla että Rokilla. Piikan vuoron aikana seuruutin vähän Rokia lelulla ja taas kunnianhimo pisti liian pitkiä seuraamispätkiä ja keskittyminen herpaantui. Me ollaan oikeasti ihan muutamassa askeleessa tällä hetkellä tiivistä kontaktia ja tätä sitten muisteltiinkin taas pelkällä kontaktitreenillä seuraa-käskyllä.

Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.

Treenien jatkettiin Tuomiojärvelle lenkille. Ilma oli kylmästä tuulesta huolimatta mahtava, ja jää lenkkeilyn kannalta huippukunnossa. Edellisviikkoinen sohjo oli jäätynyt, ja yhdistettynä uuteen lumeen muodostanut mainiosti kantavan pinnan jäälle. Ihmiset hiihtivät jäällä ihan pitkin poikin. Piika ja Roki rallasivat pitkin jäätä reilun tunnin. Tilaa oli riittävästi eikä Rokin tarvinnut ihan jatkuvalla syötöllä ahdistella Piikaa. Ihan siedettävästi käyttäytyi tällä kertaa naisseurassa ja leikkiäkin syntyi. Tässä otoksia vielä jäältä. Kaikki kuvat siis Tiinan ottamia, kiitos taas miljoonatta kertaa! Ei pystynyt kauheasti seulomaan, kun oli niin monta kivaa otosta!

Mihin serkkulikka livisti? Mä en oikein aina tajua muitten juttuja...

Söpöillen...

Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.

Kellistetty.

Piika haastaa Rokia myös painiin.

Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."

 

 Pakollinen serkusposeeraus. Piika hallitsee söpöt päänkallistelut paremmin.

 

Pakollinen serkusposeeraus päättyi Rokin pikkutuhmaan ehdotteluun ja kaverit päättivät näyttää kieltä toisilleen.

Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.

Eletään jo maaliskuuta

Tosiaan, kevät alkaa jo kolkutella, kun ollaan maaliskuun puolella. Hiihtoloma vetelee viimeisiään. Reissusimme alkuviikon Tahkolla ja Roki oli hoidossa puoliksi Birgitalla ja mun porukoilla. Aivan sippi oli koko torstai-illan, kun haettiin poika kotiin. Käytiin Saviolla lenkillä, kun viime sunnuntaina vein Rokin hoitoon. Mielenkiinto Saraa kohtaan oli edelleen varsin kova, vaikka Sara on sitten viime yhteislenkin steriloitu. Roki oli ahdistellut Saraa jonkin verran myös hoitoon jäätyään.

Eilen käytiin porukalla lenkillä Annen, Ainon, Santun ja Lakun kanssa. Alusta lähtien todettiin, että fiksumpaa olisi ollut mennä johonkin jäälle, missä nuoriso olisi saanut rallata pitkin ja poikin. Polulla meinasi hiukan olla tungosta. Santtu olisi halunnut vähäsen leikkiä Rokin kanssa, mutta Aino keskittyi Santun höykytykseen, samaa perhettä kun ovat. Roki käytti luonnollisesti tilaisuutta hyväkseen ja nuohosi Ainon hännän alla aina kun silmä vältti. Aino kyllä yleensä antaa napakasti palautetta, mutta nyt sen huomio oli enimmäkseen Santussa, joten Roki liehitteli aikalailla. Varsin ongelmaa ei tuosta kuitenkaan nyt tullut, sen verran hyvin Aino nytkin torjui kosiskelut.

Rokilla on kevättä rinnassa, mutta kuten jo aiemmin totesin, mielestäni tilanne on jonkin verran nyt jo helpottanut, ainakaan tienpientareita pitkin Roki ei enää kulje taukoamatta nenä maassa.

Olen ilmoittanut Rokin nyt Rautalammille ryhmänäyttelyyn 23.3. ja Vaasaan kv-näyttelyyn 13.4. Jos huomenna aikataulu antaa myöten, taidetaan käydä ottamassa vähän näyttelytreeniä Nooran, Tiinan ja Piikan kanssa. Nooran on suunniteltu esittävän myös Piikaa Rautalammilla.

Näyttelyarvostelu

Tässäpä olisi Rokin Tallinnan näyttelyarvostelun käännöskyhäelmä. Iso kiitos Jenni ja Miia, jotka paneuduitte tekstin kääntämiseen! Muutama kysymysmerkki siellä taitaa vielä olla, mutta ehkä joskus löytyy joku näyttelysanaston tuntija, joka tämän venäjänkielisen tekstin saisi aukottomasti käännettyä.

Tallinna Winter Cup 10.2.2013, tuomari Lyubov Terenteva:
AVO-ERI3 "Rodunomainen, hyvänkokoinen; voimakas; ilmeikäs pää; hieman lyhyt kaula; erinomainen rinnan volyymi (ts. laajuus, runsaus); hieman ??? ristiluu/lantio/takaosa; riittävät takaliikkeet (?); värityksessä ja turkissa ei huomauttamista."

Rokin tassuissa ei ole juuri reissu painanut. Toisaalta se tietysti on koisinut työpäivät kotosalla ja ehkä on käyttänyt illatkin tehokkaasti nukkumiseen. Lenkkeillessä ja touhutessa ei väsymystä ole näkynyt. Lenkkien yhteydessä on tokoiltu jonkin verran, VTT:n parkkipaikka on meidän vakio treenikenttä, kun meinaa valaistut aukeat olla keskitalvella vähissä. Tänään olisi taas myös bortsutokot, mutta olen havainnut tällä motivaatiotasolla olevan lähes mahdotonta saada itseni liikkeelle treenimielessä klo 21-22. Päivän piteneminen onneksi alkaa auttaa jo jaksamista ja kaikkia lenkkejäkään ei onneksi enää tarvitse tehdä pimeässä, joten ehkä se kauan kaivattu motivaatio alkaa taas löytyä!

Roki reissussa

Tallinnan Winter Cup 2013 kv-näyttelystä ei ihan pyttyjä käynyt Roki hakemassa, mutta varsin asiallisesti oli AVO ERI3. Näyttelykeikka oli siis tänä viikonloppuna ja kehässä Roki oli tänään puolilta päivin. Anne pisti viestiä tuloksesta. Saan kenties jossain vaiheessa arvostelunkin tänne, ongelmana kuitenkin kieli, koska venäläinen tuomari Lyubov Terenteva antoi myös arvostelun venäjäksi ja toistaiseksi käännöstä ei ole.

Näin siis Roki menestyi maailmalla. Reissusta poika kotiutuu joskus illalla, mutta ilmeisesti kaikki tähän saakka on mennyt asiallisesti ja Roki on ollut fiksu matkaaja. Perjantai-iltana Anne kaappasi Rokin mukaansa ja takapaksissa matkustivat Santun kanssa. On huippuhauskaa seurata Rokia ja Santtua yhdessä, kun pojilla natsaa toistaiseksi leikit ja kemiat ihan todella nappiin. Viime viikolla käytiin kertaalleen lenkilläkin ja edelleenkään ei kaveruksilla ole mitään kitkaa eikä myöskään räikeää arvovaltaeroa tai pomottamisen tarvetta. Santulla tuli juuri puoli vuotta lasiin.


Roki kävi torstai-iltana pulahtamassa myös KoiraSportin altaassa. Käytettiin koko aika uimiseen, oiskohan Roki vetänyt 4 x 4 kierrosta, noutoja vielä loppuun. Kovasti tuntuu uimisesta tykkäävän ja altaaseen on aina yhtä kova hinku. Kotona harjasin föönin kanssa turkin kuivaksi ja ihan komea siitä tulikin erityisesti tätä viikonlopun näyttelykeikkaa ajatellen. Hassu viikonloppu muuten itselle, kun koira on ollut poissa. Kyllähän se niin kalustoon kuuluu, että melko outoakin olla kotosalla ilman Rokia.

Pakkasta ja pikkuisen tokoa

Kovat pakkaset tulivat takaisin ja hiihtokelit ovat taas näiltä osin ohi. Itselle tuntuisi puskevan vähän kuumetta ja sitäkin ärsyttävämpää on lähteä tallustamaan lenkille hyytävään keliin. Roki on parit viime viikot lisäksi ollut aivan liekeissä joka ikisestä pissasta, joka tienvarresta löytyy. Hihnalenkkeily on siis varsin ahterista senkin takia - pitää mennä ihan lyhyellä hihnalla, jotta vetoa keltaiselle lumelle ei olisi.

Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.

Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.

Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.

Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!

Viikon harrastuspäivitys

Tämä on lyhyt. Kokeillaan nyt tällaista kisavalmistautumista, ettei valmistauduta. Viime viikolla otettiin pari treeninkiä. Maanantaina oltiin muistaakseni Satun ja Naavan kanssa Halssilan kentällä. Oli aivan järkyttävän pimeä ilta ja jotain sumuhussakkaa vielä kaiken muun mustan kosteuden lisäksi ilmassa. Kentällä on huonot valot, oikeastaan valot ovat vain reunalla menevän pururadan lamppuja. Jotain kuitenkin nähtiin tehdä ja oli oikein kivaa Rokin kanssa. Me tehtiin perusasentoa monen tempun kautta ja isolla palkalla. Samoin perusasennosta liikkeelle lähtöjä. Sivuttiin muitakin koeliikkeitä, ainakin palasina. Paikkamakuu tehtiin kaukalon vieressä, kun Satu meni piiloon. Roki kesti erinomaisesti häiriön, vaikka kentällä pimeässä liikkui lapsia ja yksi poika kulki koirien ja minun välistäkin. Päälle lenkki, jolla Roki pitkästä aikaa intoutui reilummin leikkimään Naavan kanssa. Yleensähän Naava yrittää yllyttää ja Rokia ei kiinnosta. Tällä kertaa Rokilla oli jonkin verran mielenkiintoa myös Naavan selkään...

Viikolla treenattiin hävyttömän vähän. Perjantaina kuitenkin oli varattuna pitkästä aikaa uintiaika Koirasporttiin. Sitä ennen tehtiin pikainen paikkamakuutreeni jälleen Naavan kanssa. Otettiin häiriöharjoituksina luoksetulokutsuja toisen maatessa. Roki kestää todella hyvin nykyään kaverin irtoamisen vierestä. Korkeintaan vähän nostaa päätä. Sen sijaan makuu alkaa olla nyt niin vahva, että Roki vetää erittäin helposti maihin perusasennosta, jos ei meinaa tapahtua mitään. Samoin myös tuossa harjoituksessa, kun jätin Rokin istumaan ja Naava meni makuulle. Kun lähdin koiran luota, Roki painui alas. Samoin ei meinannut uskoa luoksetulokutsua. Uskoakseni johtui siitä, että ensi yrittämällä Naava irtosi minun kutsusta ja Satu komensi Naavaa aika napakasti. Se tuli Rokille yllärinä ja otti varmaan komentamisen itseensä. Tuon otuksen päässä liikkuu välillä liikaa ja välillä liian vähän. Perjantain treenissä se selkeästi punnitsi monia vaihtoehtoja, kokeili eri juttuja ja oli epävarma.

Uimala oli Rokille heti tuttu paikka, vaikka edellisen kerran ollaan käyty joskus keväällä. Veteen Roki lähti innolla ja otettiin kuntouintia Anskun uittaessa Rokia altaan ulkopuolelta. Näki, ettei Roki ole uinut vähään aikaan, selkeästi kierrokset alkoivat vähitellen painamaan. Loppuun otettiin pari vientiharjoitusta, taidankin jatkossa ottaa damin matkaan, jotta tehtäisiin joka kerta pieniä muistutuksia vepeä varten. Tarkoitus nimittäin olisi, että Roki ja Naava kävisivät nyt parin viikon välein uimassa läpi talven. Otettiin puoliksi viiden kerran kortti eli jaamme aina puolen tunnin ajan.


Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on ollut iso kv-näyttely, käsittääkseni tämän vuoden toiseksi suurin. Olin tänään bortsukehää seuraamassa, ilmoitettuja koiria oli 37. Tuttujakin näkyi kehässä aika monta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut todella hienoa saada bc-kehän tuomarilta Rokista arvostelu. Englantilainen Jeff Luscot on rotuun erikoistunut ja joku mainitsi hänen tuomaroivan ensi vuonna maailmanvoittajanäyttelyssä myös bordercolliet. Tuskin olisi EH:ta parempaa Rokille antanut, mutta oli todella perusteellinen, miellyttävänoloinen ja hymyillen jutteli henkilökohtaisesti jokaisen esittäjän (ja koiran) kanssa. Uroksissa ei montaa SA:n saanutta ollut, nartuissa aika paljon enemmän.

Olen jo monta kertaa plärännyt ensi vuoden näyttelykalenteria ja toivon, että sieltä löytyisi ennen alkukesän isompia näyttelyitä pari ryhmistä käytäväksi. Kyllä Rokille jonkinlainen turkki on kasvamassa - lähinnä kihartuva karva nyt häiritsee.

Matkaan näyttelystä tarttui Rokille puruluita ja vilkkuvalo pantaan heijastinta korvaamaan.

Toinen sertilöinen plakkarissa

Rokilla oli mainio näyttelypäivä tänään! Kannattaa vissiin jatkossakin lähettää Roki omin päin näytelmiin, kun vaihteeksi menikin hienosti. Me Villen kanssa oltiin tosiaan ihan toisella suunnalla häissä ja asuntomessuilemassa tämä viikonloppu ja Roki lähti Tiinalle hoitoon sekä tänään samassa seurassa Kuopion kv-näyttelyyn.

Tuomarina oli Harry Tast, ensimmäinen kotimainen, jolla Roki on käynyt. Hän oli syynännyt kovasti liikkeitä ja halunnut Rokilta ja Nooralta enemmän vauhtia juoksutukseen. Rokin päätä hän oli myös mietiskellyt, tällä kertaa ei niinkään korvia kuin kallon mallia.

Roki sai Tastilta erinomaisen ja SA:n, sijoittui paras uros-kehässä kakkoseksi ja koska ykkönen oli veteraani ja jo valio, Roki toi kotiin sekä sertin että cacibin! Vautsi vau! Sitä yhtä sertiä sitten vielä kaivataan (ja luonnetestitulosta, 15.9. pitäisi olla se plakkarissa!). Arvostelu kuului seuraavasti: "Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, takaluisu kallo, korkea otsapenger, hyvät kulmaukset, kevyt rintakehä, erinomainen kesäturkki. Takaliikkeet ahtaat, riittävä askelpituus, oikea hännän asento."

Ei vissiin Roki liikoja pörhistellyt, kun ekaa kertaa ikinä on maininta oikeasta hännän asennosta...

Roki ja ylpeä handlerinsa Noora. Vai Noora ja hyvästä handleristaan ylpeä koira? :D



Hoidossakin oli mennyt kivasti, Piika ja Kilju-mali tulivat oikein hyvin juttuun Rokin kanssa ja leikki sujui. Oli kiva nähdä Roki hammaspainimassa Piikan kanssa, pitkään aikaan Roki ei ole liiemmin ollut moisesta leikistä innostunut. Kuulemma meininki oli ollut samanmoista myös näyttelyreissulla.

Ihan lyhyesti vielä tokoilusta. Perjantaina Laukan treeneissä keskityttiin jääviin. Oikein kiva treeni oli! Fiilis pysyi hyvänä ja on huippua huomata, että oma asennemuutos leikkimisen ja höntsäämisen suuntaan pitää Rokilla myös treenin kivana ja oikeasti leikkinä ja temppuiluna koko ajan! Ihanaa, että nyt vihdoin kahden vuoden touhuamisen jälkeen alkaa se meidän tapa tehdä tokoa löytyä. Jääviä treenattiin ensin namipelillä ja sitten lelun kanssa varsinkin stoppia. Mielestäni maahanmeno oli kohtalaisen sähäkkä verrattuna kevään himmailuihin. Stoppiin löytyi taas lelulla oikein hyvää terävyyttä. Kouluttaja neuvoi tässäkin välillä käyttämään takapalkkaa, jotta Rokin keskittyminen ei joka kerta olisi mun hallussa olevassa lelussa. Oikein hyvää vaihtelua treeniin sekin.

Tänään otettiin vielä vähän Tiinan takapihalla tokoa, kun hain Rokin. Kokeiltiin myös agi-kepit ohjureilla :D. Roki ei heti tajunnut mistä on kyse ja eihän me olla keppejä sitten viime kesän edes tehty, mutta ihan kivasti se muisti sitten miten pujottelu sujuu. Aluksi vaan se oli hiukan jumissa verkoissa, jopa pienellä hädällä. Luoksetuloihin vähän uutta kikkaa kehiteltiin ja ihan kelpo mallilla meidän tokoura voisi alka olemaan... :)

Forssan näyttelyssä opittiin uutta

Aamusella startattiin kukonlaulua ennen Forssan suuntaan kaikkien ryhmien näyttelyyn. Huonosta ennusteesta huolimatta vettä ei onneksi saatu niskaan päivän aikana. Kehän laidalla tavattiin myös Tiia ja Riitti sekä Heidi ja Marneus, oli hauska nähdä! Urosten kehässä oli pääosin avoimen luokan koiria, kymmenisen kappaletta! Kiinnostava ja monenkirjava otos bordercollieita oli nähtävillä. Tuomari arvosteli tahdilla ja jakoi ERIä monenlaisille koirille. Vastapainoksi tosin SA:n sai vain yksi uros, joten sinällään linja sekin.

Olin aika toiveikas ERIn suhteen, mutta EH sieltä meille jaettiin. Roki toimi kehässä varmasti, hyvällä ilmeellä, liikkui hyvin (paitsi häntä pystyssä) ja seisominen oli erinomainen, vain Noora saa tuon irti Rokista :). Tuomari kuitenkin rokotti puuttuvista hampaista?! Siis mitä, nyt on jäänyt koko Rokin taustaryhmältä, eläinlääkäriltä ja kaikilta muilta näyttelytuomareilta kyseinen asia huomaamatta. Verrattiin kuitenkin Rokin kalustoa Riitin ja Piikan hampaisiin ja paikkansahan se piti. Alakulmureitten perässä pitäisi olla kaksi pientä hammasta ja molemmin puolin on vain yhdet. Todella yllättävä havainto, mutta mitään sieltä ei siis ole irronnut, koska ei sinne ihan varmasti ole koskaan toisia kasvanutkaan. Käsittääkseni tämä ei kuitenkaan mitenkään erityisen harvinaista ole eikä koiralle haitaksi.

Tuomarina oli slovenialainen Stefan Sinko, joka pohdiskeli Rokista näin: "3 years. Good head type, in underjaw 2xP2 is missing. Nice underline, good upperline. Good in coat. Tail carriage a bit too gayly."

Aika hupaisa tapa ilmaista korkea hännänkanto :D. Tällaista siis tänään Rokille, jotenkin tuo hammasjuttu vähän harmitti, koska Roki oli muutoin ihan mukavasti edukseen avoimen urosten porukassa.

Piika jatkoi voittokulkuaan hienosti! Tytskä oli JUN-ERI1 SA PN1 SERT ja VSP. Ei huono.

Tässä vielä pari posea päivältä. Riitti ja Roki vai ehkä sittenkin Roki ja Riitti?

Touhupäivä ja Laukaan näytelmät

Olen tässä pari päivää pohtinut Rokin terveydentilaa ja niitä tapojen muutoksia, joita on tullut kevään sairastelun ja hoidon myötä. Sen kyky rauhoittua reuhuamisen jälkeen on parantunut todella paljon, mikä ei tietenkään ole huono asia. Ehkä tämä nopea muutos vaan nyt vähän emäntää huolestuttaa. Ennen kuin mitään alan kuitenkaan selvittelemään, aion odottaa, että hormonipistoksen vaikutus on kokonaan ohi ja samalla sitten seurata, muuttuuko Rokin käytös vielä sen myötä. Parin viikon sisään pitäisi vaikutuksen lakata. Eräs asia vielä mietityttää, Roki ei syö puruluita eikä kovin innokkaasti oikeitakaan luita. Tämä pistää pohtimaan hammasvaivoja, koska Rokilla on aiemmin sekä järsinyt puruluut että työstänyt oikeat luut todella innokkaasti ja nopeasti.


Eilen alkoi Laukan kisatokokurssi. Ryhmässä on kahdeksan koirakkoa - hauskan kattavan sekalainen, mutta mustavalkoinen sakki. Kaksi käppänää, snautseri, kaksi bortsua, lapinkoira, cockeri ja valkoinenpaimenkoira. Useampi oli jo ennalta tuttuja. Eilisissä treeneissä tehtiin kontakti- ja sosiaalistamisharjoituksia, seuraamista ja aluksi paikkamakuu. Makuu oli erittäin rokimainen. Ihanaa, että se on nykyään niin varma liike. Etäisyys ei ollut täysi, ehkä 10 metriä. Roki levytti itselleen tyypillisellä tavalla. Kerran piti vilkaista sivulle, mutta pieni sihahdus minun suusta korjasi asennon.

Kaikki kopeloinnit menivät mainiosti. En tarvinnut mitään namia käteen ja Roki pysyi nätisti mutta innokkaasti paikallaan. Joku kommentoi, että sehän hymyilee mulle :).

Kehitystä on tapahtunut siinä ainoassa asiassa, jota ollaan viimeiseen kahteen kuukauteen tokossa treenattu eli kontaktissa perusasennossa. Seuraaminen on todella vaikeaa vieläkin ja siirrettyäni palkkauksen vasemmalle kädelle Roki on alkanut jätättää jopa kontaktikävelyssä. Mutta hyvää siis kontaktin otto ja kärsivällisyyden paraneminen perusasennossa. Roki ottaa kontaktia nyt nimenomaan "seuraa"-komennolla. Ja pitää perusasennossa sen myös todella pitkään, mitä se ei vielä keväällä kestänyt ollenkaan, vaan pompahti tosi nopeasti pois sivulta ja alkoi haukkua, jos joutui odottelemaan. Nyt vaan pitäisi sitä kontaktia saada myös liikkeeseen, koska katse putoaa samantien, kun lähdetään etenemään, kestää ehkä sen liikkeellelähdön verran. Askel askeleelta. Ja hyvin palautui nyt mieleen Helmisen Hannan ohje, ettei "seuraa" käskyä saa käyttää kehotuksena silloin, kun seuraaminen menee pieleen vaan ikään kuin kehuna siitä oikeasta suorituksesta. Juoksussa kontakti oli yllättäen Rokilla mainio ja luonteva. Kävely on ilmeisesti tylsempää.

Ensi kerraksi pitää miettiä seuraamista, mikä siinä on hyvää, mikä vaatii viilaamista ja mikä on täysin vaiheessa. Hyvä sitä on pohtiakin, koko meidän tokon kompastuskivi on tuo onneton seuraaminen.


B oli tehnyt vielä jäljen Saviontien varteen eilisillalle. Lähdettiin sitten päivän päätteeksi sitä ajamaan. Maasto oli mulle vieras ja eka moka tapahtui autolta lähtiessä, kun unohdin puhelimen sinne enkä jaksanut palata sitä hakemaan. Jälki itsessään sujui aika hyvin, olen tosi tyytyväinen, miten Roki ja erityisesti minä olen edistynyt tässä hommassa. Keskityin taas olemaan ohjailematta koiraa ja toinen pointti oli rauhalliset jäljellelähetykset. Onnistui jo janalle lähdettäessä hyvin. Roki lähti tosin vähän haahuillen janalle ja haki jäljen takajäljelläkin pyörähtäen, kuitenkin itse hakeutui pienen lenkin kautta oikeaan suuntaan. Keppejä nousi neljä kuudesta, harmillisesti ei numeroituja, joten tarkempi jälkipuinti oli hankalaa. Lähtö oli Rokilta niin rauhallinen, että ensimmäinen keppi ehkä nousi. Yhdessä kohtaa Roki pyöri todella kauan paikalla ja todennäköisesti siinä oli keppi, jota ei vaan löytynyt, tunnistan kyllä tuon käytöksen Rokilta.

Koko jäljellä oli vain yksi harhailu, ja sekin meni mun piikkiin, kun leikitin reippaasti Rokia kepistä ja Roki ei ollut tarpeeksi rauhallinen, kun lähetin sen eteenpäin, jolloin se ampaisi jatkoon vauhdilla ja nenä ylhäällä. Näkyi nopeasti, ettei se ollut jäljellä, minä pysähdyin ja se riitti Rokille merkiksi, että se palasi takaisin ja haki uudestaan jäljen. Koiranlukutaito kehittyy!

Loppupalkka eli pipo löytyi ja siinä vaiheessa oli jo aikamoinen paniikki päällä. Sen lisäksi, että puhelin jäi autoon, olin aivan tietämätön sijainnistamme. Jonkun aukon reunalla oltiin, mutta tietä ei näkynyt missään. Oletin automaattisesti, että Birgitta päättää jäljen tien varteen, noup. Lisäksi muistin hänen selittäneen, että oli itse eksynyt suunnista, kun oli poistunut jäljeltä. En ollut yhtään keskittynyt jäljellä suuuntia miettimään, eikä mulla ollut hajuakaan, minkälainen lenkki oli tehty. Suuntavaisto minulla on todella onneton ja olen ihan tutussakin maastossa onnistunut menemään hukkaan niin, että asutusalue tulee vastaan täydet 180 astetta eri suunnasta kuin olisin olettanut.

Mietin siellä metsässä sitten vaihtoehtoja, joko jäädään paikalleen ja odotetaan tunteja, että Ville huolestuu ja tajuaa yrittää tavoittaa ensin mua ja sitten Birgittaa. Toinen vaihtoehto lähettää Roki a) takajäljelle tai sitten b) niille Birgitan poistumisjäljille. Kolmas vaihtoehto kuunnella autojen ääniä ja suunnistaa niiden perusteella tielle. Vaihtoehto 1 ei houkuttanut. Kakkosen bee ei sekään hötsittänyt, koska Birgitta sanoi itse harhailleensa metsässä pitkään. Aa-vaihtoehto taas ei ottanut onnistuakseen, Rokin mielestä jälki oli jo ajettu ja toisaalta en halunnutkaan sitä ajamaan takajälkeä. Ainut ongelma viimeisessä kohdassa oli se, että jos lähden takaisin metsään aukon laidalta, en välttämättä löydä takaisin, aukon laitaa kulkeminen olisi ollut se ihan vimonen vaihtoehto. Onneksi sitten auton ääni tuntui kuuluvan verrattaen läheltä ja päätin sitten suunnata sitä kohti vilkuillen koko ajan aukon laitaa, että varmasti siihen löydettäisiin takaisin. Päädyttiin lopulta onneksi takaisin Saviontielle ja huojennus oli huikea. Ei enää ikinä ilman kännykkää jäljelle ja itseasiassa vieraassa maastossa myös kompassi voisi olla ihan asiallinen vempain. Ville viisasteli, että mitä sä sillä kännykällä nyt olisit siellä tehnyt. Mutta hyvänen aika, olisi edes voinut ilmoittaa olevansa eksyksissä.


Tänään käytiin Laukaan kr-näyttelyssä, johon Rokikin oli ilmoitettu, mutta jätti väliin. Taisi olla viitisentoista koiraa. Piika oli PN2 ja otti toisen sertinsä! Tuomari oli Tanya Ahlman-Stockmari ja tykkäsi nartuista enemmän kuin uroksista. Uroksille tuli kaikkea T:stä alkaen. Tuomarin linjaa oli vähän hankala analysoida, mutta uskoisin, että Roki olisi häneltä saanut EH:n. Forssassa jatketaan näyttelytouhuja heinäkuun puolivälissä slovenialaisella tuomarilla ja Kuopioon ilmoitin Rokin nyt sittenkin sunnuntaille lauantain sijasta. Meille tuli hääkutsu lauantaille ja Rokin näyttelyynsaattaminen meni hankalaksi. Sunnuntaille taas on Tiina viemässä Piikaa ja siihen matkaan nyt lähtee Rokikin, vaikka tuomari ei kenties ole ihan niin edukas Rokin kannalta. Kiinnostavaa silti! Tiina todennäköisesti myös esittää Rokin kehässä.