Kimmaa muistaen

Tiinalle:

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.
(Eeva Kilpi)


Kyllä nyt on suru tullut monta kertaa Kimmaa miettiessä ja Tiinan kirjoituksia eri kanavilta lukiessa. Kimman sairaus ja poismeno tuntuu niin kovin henkilökohtaiselta meillekin, kun niin sattumankauppaa elämä on ja yhtälailla se olisi voinut olla Roki. Vähän vaikealta tuntuu nyt riemuita Rokin kelpo tuloksista.

Yritin tuossa ottaa Rokin syliin tiukasti halatakseni, mutta poju halusi vain hyökätä matonreunan kimppuun ja tehdä reikää mun hihaan. Onneksi hassussa pennussa on niin paljon elämäniloa ja virtasta, ettei sen seurassa ehdi olla ikävissään. Tästä se jatkuu ja pikku-Rokin on pidettävä suvun mainetta yllä ja tallattava ylpeänä, mutta ainoana jälkeläisenä Riitti-isän ja Nitan-emän jalanjäljissä.

Hyviä uutisia ja suurta surua

Rokin välikuvat olivat sitä mitä odotettiinkin, normaalin kehitysvaiheen mukaiset ja ja perusterve koira Roki näyttää olevan. Lonkissa käsittääkseni vielä jonkin verran löysää, luokitus olisi nyt ilmeisesti B, mutta tämä siis normaalia puolivuotiaalle keskenkasvuiselle pennulle.

Nyt on myös panta ostettu Rokille, kasvattajankin huomio Rokin hihnakäyttäytymisestä valjaissa ei ollut järin kiittävä, lisäksi Rokin liikkuminen valjaat päällä ei ole liian luonnollista. Pannalla liikkuminen selkeästi kuulemma parempaa. Nyt on sitten leveähkö puolikiristävä panta hommattu. Katsotaan, miten ekat kokeilut pentua sieppaa...


Sitten ne surullisemmat asiat. Vuohitallin Katseet Kertovat eli Kimma, Rokin sisko lähti tänään taivaan maille, ja pureskelee enää sormia ja seinälistoja unissa ja muistoissa. Kimman vammat olivat sen laatuisia, ettei hoitaa voinut.

Rokilla ikää viisi kuukautta

Viiden kuukauden villitys saavutettiin eilen. Roki punnittiin 13,5-kiloiseksi ja ehkä noin 48-senttiseksi. Juhlan kunniaksi Roki pisteli jo toissailtana poskeen neljännes mutakakun eli kutakuinkin riittävästi tuhtia suklaamämmää... Siitä sitten päivystävälle eläinlääkärille soittamaan, että mitäs nyt, kun tummaa kaakaota on koira mättänyt. Laskettiin kuitenkin, että varsinainen suklaan määrä ei voi olla kamalan suuri ja päätettiin selvitä hiilitableteilla, jos kummempia oireita ei tule. Ei ilmennyt, paitsi pikimustaa paskaa seuraavana päivänä noin 40 lääkehiilipillerin päälle. Sääliksi kävi, kun koira nöyrästi natusti nuo tabletit mun kädestä, vaikka ihan varmasti ällösti kittaantui hiili kurkkuun...

Eläinlääkärikeikka saattaa kuitenkin olla pian edessä. Rokilta on hienosti irronnut kaikki hampaat yläkulmureita lukuunottamatta. Ne tuntuvat olevan tosi kovassa ja viikonloppuna rautahampaat puhkesivatkin jo läpi vierestä. Jos hampaat eivät lähde heilumaan nyt muutamassa päivässä ja uudet kulmurit kasvavat puoleen väliin vanhoja, on lähdettävä vedättämään maitohampit pois.

Roki oli viikonlopun hoidossa Tiinan ja Jannen luona, kun itse juhlistimme rapujuhlia Himoksella. Roki oli viihtynyt hyvin, eikä isäntäväkikään ollut pistänyt Rokin touhuja pahakseen, päinvastoin tarjoutuivat joskus tarpeen vaatiessa toistekin ottamaan :). Kimma-siskokin oli päässyt vähän hammaspainille Rokin kanssa. Pessin ja Ipin kanssa Roki taas oli rymynnyt pitkin sienimetsiä. Tokon piirimestaruuskisatkin sattuivat viime sunnuntaille, ja Tiina kävi sosiaalistamassa Rokia ja Kimmaa kisapaikalla. Olivat kuulemma Riitti-iskän tuntevat kehuneet Rokia isänsä pojaksi. Olisikohan tuossa vähän samaa näköä ;). Harmi ettei minulla ole tähän linkitettäväksi mitään Riitin pentukuvaa, mutta jotakin löytyy kyllä Riitin ja Käämin kotisivuilta, joihin linkki löytyy reunasta.

Viikonloppu taas

Eilen oli jälleen pentukurssin treenit, vähän tuo viikonpäivä vaihtelee, kun vetäjällä on keskiviikkoisin välillä luentoja. Olin itse nyt mukana Rokin kanssa ja tuntui, että ekaa kertaa Roki ei vetänyt ihan hirveitä kierroksia toisista koirista. Eli oli vähän helpompaa pitää koiraa hallinnassa. Tehtiin kontaktiharjoituksia, seuraamista, seuraamisessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan, perusasennosta maahanmenoa, liikkeestä maahanmenoa, lelun noutoa ja lelun hyppynoutoa. Seuraamisessa pitäisi edelleen palkata Rokia enemmän (samasta huomautti myös Tiina, kun Liepeellä tänään käytiin). Perusasentoon otettaessa korjaan itse asentoani koiran mukaan ihan vahingossa. Olen kyllä saanut itteni siitä kiinni jonkun kerran, mutta eilen sai vetäjä myös... Hyppynouto sujui Rokilta ehkä ainoana koko ryhmästä. Kaikki muut joko tulivat takaisin ilman lelua tai kiersivät esteen palatessa. Rokilla on vaan noudossa käytettävä palloa ja palkattava narulla. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja tuo toimi parhaiten.

Liikkeestä maahanmeno oli ihan uusi juttu, ei oltu tehty aiemmin. Perusasennosta maahanmeno sujuu jo mainiosti ja Roki myös pysyy alhaalla aika hyvin. Nyt sitten liikkeestä saman harjoittelua. Vähän vinoon tuppaa koira menemään alas, mutta siitä se lähtee.

Tänään oltiin sitten Lievestuoreella kylässä pari tuntia. Roki menee ensi viikonlopuksi hoitoon Kimma-siskon kotiin ja nyt käytiin tutustumassa vähän etukäteen paikkoihin :). Ensin heitettiin pieni lenkki, Pessi ja Ipikin olivat mukana, tosin hihnassa ja Roki poukkosi vapaana. Tiina kuvasi sitten Rokia pihassa, kun aurinko sattui pilkottelemaan. Heittelin Rokille palloa ja poju postaili ihan tyylikkäästi kameralle. Ehkä saan kuvia tännekin taas pitkästä aikaa! Omalla pokkarilla kuvat eivät ole hääppöisiä, kun ikinä ei ehdi riittävän valoisalla kuvaamaan ja salama tekee kuvat ikävän näköisiksi. Vierailun lopuksi Roki vielä veti vähän rallia Pessin kanssa. Pessistä on selvästi hauskaa, kun joku idiootti juoksee perässä. Pessi lähinnä lönkytteli ja Roki tuli peesissä vinkuhaukkuen. Juostessa haukkuminen on yleensä väsymisen merkki Rokissa ja on ilmennyt useamman kerran Nemon kanssa peuhatessa.

Kimmaa oli myös tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Paljon on tyttönen kasvanut ja yhteiset piirteet Rokin kanssa ovat ilmeisiä. Esimerkiksi haukku kuulostaa tosi samalta. Ilmeet ja touhut ovat myös yllättävän samanlaiset. Runko kuitenkin on aika erimallinen, Kimmalla pitemmän oloinen, ja takapää selvästi vankempi verrattuna Rokiin. Rokilla taas massaa on enemmän etupuolella, runko lyhyempi ja takapää kapoisempi. Vaikea sanoa, kuinka paljon eroa tekee se, ettei Kimma ole juuri nyt liikkunut ja päässyt kasvattamaan lihasta. Painoeroa noilla on viitisen kiloa. Kimma on nyt ollut ilman kipulääkettä ja ilmeisesti taas aristaa jalkoja aikalailla. Pirteä ja energinen se kuitenkin on, toivotaan, että paraneminen jatkuu hyvällä mallilla!

Neljä kuukautta kasassa

Nyt on pojulla neljä kuukautta täynnä, painoa on 11,5 kiloa ja korkeutta mittaamaton määrä..


V oli aikanaan meillä tosi pitkään koiran ottoa vastaan. Äsken V puki Rokille valjaita, kun olivat lenkille ja palloa heittelemään lähdössä, ja höpötteli samalla: "Oot sinä vaan niin kusipää paskiainen ja isi tykkää susta hirmuisesti". Muaah :D. Roki on vielä aika höpö tunkemaan syliin, kiipeää, änkeää ja kapuaa ja nykertää ittensä sykkyyn. Sitten se pureskelee siinä sormia, hihansuita ja paidan nauhoja ja kerjää rapsutusta.

Koirakoulu sujui eilen vaihtelevasti. Vaikka oli reilu lenkki alla, Roki veti kamalilla kierroksilla. Lähinnä hajujen ja toisten koirien takia. Muun muassa repi kolmannen paidan multa rikki... Kyllä se vaan on hirmu taitava ja nopeaoppinen, kun jaksaa keskittyä. Paljon vaikeampaa on pysyä paikallaan kuin touhuta. Kontaktikävelystä saatiin kehuja, Roki "ihmelapsi" pujotteli piirissä kavereiden väleistä älyttömän hyvällä kontaktilla - nakkiin. Paikalla muiden odottelu ei sujunut ihan yhtä hyvin. Sivulleistuminenhan me jo osattiinkin ja Roki itse myös hakee paikkaa tosi suoraan asentoon, vaikka minä ohjasinkin välillä persiilleen. Mutta sain sitten noottia siitä, etten palkkaa pentua tarpeeksi ja vaadin liikaa. Noloa tunnustaa, mutta mulla oli nameja liian vähän mukana ja pihtasin... Mutta ehkä joo tuossa oli ihan tolkkuakin, Roki on oikeasti tosi pentu vielä ja kaiken pitäisi olla koko ajan kivaa eikä yhtään totista.

Mutta kuinka paljon nakkia pentuun voi päivässä tunkea?? Me treenataan aika usein, pitkin päivää sisällä, koska se on tähän mennessä tehokkain tapa rauhoitella riehuvaa ja raivostuttavaa pentua. Ihan silmänräpäyksessä, kun namipussista otan pari herkkua, koira jo istua napottaa edessä ja on valmis tekemään ihan mitä vaan. Vaikka se viisi sekuntia aiemmin olisi roikkunut mun paidanhelmasta oikeasti häijysti muristen.


Roki on ehtinyt olla aidanrakennusapunakin...


Päivän parhaat uutiset luin Kimman blogista. Uudet röntgenkuvat on otettu Kimman jaloista ja nyt näyttäisi kasvu ja luutumisprosessi reisiluissa menevän aivan oikeaan ja hienoon suuntaan. Todella helpottava ja ihana tieto, Rokin siskolikan tulevaisuus alkaa näyttää oikein valoisalta! Lisäksi Kimma itse on ollut tosi reipas, virkeä ja virtaa riehumiseen löytyy taas! Vähitellen liikuntaa lisäämällä ja tilannetta seuraamalla jatko sujuu varmasti hienosti :).

Ympäri Pohjoiskalottia

Kovin alkaa olla jo pentua ikävä, kun ollaan sunnuntaista asti reissussa oltu. Hieno matka on vaihtelevasta säästä huolimatta ollut. Huomenna, kun ollaan kotona, auton mittarissa on yli 2500 kilometriä lisää tämän matkan osalta. Sunnuntaina matkattiin Kokkolaan, jossa nönnöiltiin ja oltiin hotellissa yötä. Maanantai-aamuna startattiin kohti Ruotsin Lappia, katsastettiin alkumatkasta Kalajoen hiekat ja päädyttiin illasta Kiirunaan. Siellä reippaasti telttailtiin. Aamulla harmitti kovasti, kun selkeä sää oli vaihtunut harmaaseen ja näkyvyys oli niin kehno, että hädin tuskin tien penkereet näkyivät. Sikäli ikävää, kun Ruotsin tunturi-vuori-maisemat olisivat olleet katsomisen arvoisia, varsinkin, kun Kebnekaisen vaellus edelleen jäi haaveeksi (siellähän kuoli juuri samana päivänä, kun sielläpäin oltiin, kaksi suomalaista). Abiskossa ihailtiin kuitenkin alunperin suunnittelemamme reitin lähtöpistettä.

Harmaa sää jatkui Norjan puolella. Ajelimme Narvikiin ja siellä pyörähdettyämme jatkettiin pitkin rannikkoa itään. Yötä oltiin Kilpisjärvellä. Sakkia oli karavaaneineen törkeenä liikkeellä ja majapaikka Kilpisjärvellä kiven alla. Telttailu ei houkuttanut, koska edelleen kaikki oli ihan harmaata ja vettä tuli suoraan Esterin peestä. Kyseltiin paria retkeilyhuonetta ja mökkiä. Hinnat aivan törkeät, Kokkolassa hotelleiltiin pari kymppiä halvemmalla. Lopulta päädyttiin kunnon hirsimökkiin, saunat ja kaikki (ja maksettiin paljon). Keskiviikko-aamuna kavuttiin erittäin pilvessä olevalle Saanalle, kukaan ei usko että ollaan siellä käyty, koska kuvissa ei näy mitään. Matka jatkui epämääräisesti johonkin, Hettaa suunniteltiin, mutta Muonioon ajettiin, sitten Kittilään ja lopulta Ylläkselle Äkäslompoloon yöksi - telttaan. Tänä aamuna patikoitiin Yllästunturissa Kiirunan reitti ja illaksi ajeltiin Rovaniemelle. Huomenna Oulun ja Lievestuoreen kautta kotiin.

Pentua tosiaan jo on vähän ikävä. Ehkä Roki reissaa ensi kesänä jo matkassa. Pikku paskiainen on ollut vaihtelevan nätisti hoidossa, tähän mennessä tiedotetut vahingot ovat olleet antennijohto ja lasituoppi. Lisäksi näppärä poitsu on oppinut kiipeämään pois aitauksesta... Uintia on kuulemma harrastettu, mielellään Roki menee itse uiskentelemaan ja Vekistä mallia ottaneena siivoaa myös rantaa heinistä sun muista rehuista.

Kimma-siskon uutiset ovat ikäviä. Lonkissa on jokin bortsuilla harvinainen vaiva, joka saattaa vielä parantua täysin tai sitten joudutaan operoimaan lonkkaluiden päät. Edessä on lähes totaalista liikkumakieltoa aika pitkästi, lonkkia seurataan kuukausittain kuvaamalla. Lisää Kimman sairaudesta voi lukea Kimman blogista http://pipipaat.wordpress.com/. Pentupainit velipojan kanssa on Kimmalta toistaiseksi kiellettyjä. :( Paranemista Kimmalle ja voimia emännälle toivotaan kovasti!

Koira hoitoon

Roki lähtee tänään melkein viikoksi kasvattajan luo hoitoon. Emäntä ja isäntä lähtee roadtripille kohti jäämerta ja Saana-tunturia. Ehkä ensi vuonna koira vaeltaa jo mukana! Olen kuullut luotettavilta tahoilta kehuja, että koira palaa paljon paremmin käyttäytyvänä kotiin hoitokeikoilta B:n luota. Tätä siis odotellaan, nimimerkillä reikiä ja karseita naarmuja käsissä ja peukalo turvoksissa, kun joku onnistui tunkemaan kulmurin kynnen alle...

Rokin viime päivien keksintöihin kuuluu mm. se, ettei meidän terassin aitakyhäelmä ole aukoton. Ollaan jouduttu naapurien aitojen yli loikkien käymään hakemassa koiraa pitkin pihoja. Luoksetulohan onnistuu suunnattomalla riemulla ja vauhdilla metsäpoluilla ja leikin tiimellyksessä, mutta kun houkuttimena on naapurin grilli, korvat ovat kuurot ja nimi unohtunut.

Pentu kaluaa tällä hetkellä koivunoksaa ja vaihtoehtoisesti välillä patterin nuppia. Uudempia ruokakokeiluja ovat kuitenkin kahvinpurut (levähti kahvipaketti lattialle), kurkku ja olut, jotka kaikki maistuivat hyvällä halulla. Katkarapua Roki ei suostunut syömään, mikälie ollutkaan syynä.

Huolenaiheita Rokin riemukkaan pentuelon rinnalla on Rokin Kimma-siskosta. Typsyllä on häikkää takajalkojen kanssa, vaiva voi olla vakavaakin ja asiat selviävät ensi viikolla röntgenin ja ortopedikäynnin jälkeen. Suru ja huoli tuntuu kovin yhteiseltä ja henkilökohtaiselta. Aika tarkkaan tulee nyt seurattua myös Rokin liikkumista. Kaikkea parasta toivotaan Kimmalle!