Viikkopäivitys

Kai sitä kerran viikossa saa itsensä rustailemaan päivitystä. Viimeiseen viikkoon on jälleen mahtunut liikaa töitä, yhdet pikkujoulut sekä väsyneitä lenkkejä koiran kanssa. Vissiin me otettiin treenitkin Satun ja Naavan kanssa viime keskiviikkona, ja muistaakseni Rokin kanssa kulki jälleen oikein hyvin. Seuraamista vahvistetaan ihan pienillä pätkillä ja vaihtelevalla palkkauksella eikä todellakaan lähdetä aina perusasennosta. Toisaalta perusasentoa sitten vahvistetaan kaikennäköisellä leikkimisellä ja joka välissä sivulle ottamisella. Seuraamiseen olen edelleen yhdistänyt temppuja ja palkkaan eri tavoilla, välillä namia, välillä lelua, välillä lelu lentää, välillä sen saa ryöstää, välillä Rokilla on lelu suussa koko ajan.

Lisäksi olen palkannut leikkimällä Rokin kanssa ilman käsiä. En tiedä onko tästä mihinkään mitään hyötyä, mutta annan Rokin ryysiä päälle ja mun jalkoja vasten ja "tönin" sitä. Toinen on ihan liekeissä ja rähjää lelu suussa. Mulla vaan on jalat ihan mustelmilla, kun Roki raapii. Idea siis on, että voitaisiin leikkiä muutenkin kuin vetoleikillä, saalistamalla tai noutohommilla. Yleensä Rokilla kyllä on lelu suussa, mutta ehkä tää toimisi ilmankin ja palkkaaminen sujuisi jännemmässäkin tilanteessa pienen ryntäilyn avulla.

Kotona Rokin kanssa on leikitty piilotusleikkejä. On melko koomista, että Rokille ei tarvitse kuin raottaa vessan ovea, niin se menee sinne istua kököttämään ja odottamaan, että jotain piilotetaan. Luvan kanssa Roki saa sitten lähteä vessasta etsimään. Ollaan piilotettu yleensä nameja, mutta nyt myös esinettä. Hyvin hoksasi välittömästi myös esineen etsimisen. Tosin Roki tykkää käyttää etsimiseen julman paljon aikaa, ilmeisesti itse nuuhkuttelu on niin hauskaa. Se tekee perusteellista työtä, mutta voisiko se ikään kuin ihan oikeasti vältellä sitä oikeata piiloa tahallaan? :D

Uintia ja luita

Jopa tuli yllättävän pitkä päivitystauko. Ja mistäs ne yleensä johtuu - no siitä, ettei tehdä mitään. Näin pääsi nytkin käymään. Mistä voikin lukija päätellä, että viikonlopun tokokoe jäi väliin. Oli varmasti oikea päätös, homma tuntui todella huonolta idealta ihan työväsymyksen ja toisaalta treenien sujumisen puolesta. Nyt ollaan sitten tokoiltu tosi harvakseltaan ja bortsupoika meinaa revetä innosta liitoksissaan. Ja siitä on sitten pidetty kiinni, että lopetetaan myös niin nopeasti, että Roki jää edelleen ratkeilemaan liitoksissaan.

Parit treenit ollaan toki otettu kaverien kanssa ja joka päivä jotain vähintäänkin sisällä omin päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Satun ja Naavan kanssa päivällä tokoilemaan ja lenkille, joten ehkä laitan tilannepäivitystä sen jälkeen.

Tänä iltana käytin Rokin jälleen KoiraSportissa uimassa. Pari vientiä dummylla tehtiin alkuun, lähetin itse Rokin rampilta ja Ansku vastaanotti toisella laidalla, palkkana kumivinku. Eka meni ihan priimasti. Toisessa tuli mun tössi, kun päätin, että vieköön nyt sitten toisella kertaa vingun ja Ansku palkkaa damilla. Ei pelitä, koska Rokiahan ei vinku kiinnosta, kun dami on silmissä. Eli se ei lähtenyt viemään, vaan olisi vaan noutanut :D. Onnistui lopulta, mutta siistin luovutuksen problematiikkaa käsiteltiin seuraavaksi. Roki vedätti Anskua ja sylki esinettä lukuisia kertoja himpan ennen kättä. Saatiin vielä onneksi yksi siedettävähkö damin vienti. Täytyy jatkossa lopettaa aina hyvään, vaikka se olisi sitten vain yksi suoritus.

Roki otti uintia 15 kiekkaa kolmen kierroksen satseissa. Ensin vaikutti melko vaisulta ja veti koko ajan rampille. Eka ajatus itsellä oli, että nyt se oikeasti on vähän kipeä, kun meininki on ollut muutaman päivän vähän väsynyttä ja tänä aamuna Roki oksensi kahdesti vaahtoa ja limaa. Ajattelin, että tänään lopetetaan uiskentelu lyhyeen. Olisihan se pitänyt arvata, että Rokille jäi alun lelut mieleen ja varsinainen syy taisikin olla motivaation puute. Ansku nappasi vingun kokeeksi käteen ja koiraan löytyi moottori ja tahtotila. Se se on - motivaatio... Satua nauratti altaan reunalla, että Ansku taisi nyt tavata sen koetilanteen Rokin ja perään treeni-Rokin. Seuraavan kerran sitten parin viikon päästä.


Palasin kotiin porukoiden kautta. Muovikassillinen hirvenluita tarttui vihdoin mukaan, ensimmäiset saaliit oli iskän hirviporukka vasta saanut viime viikonloppuna. Antaumuksellinen järsiminen kuuluu parastakin aikaa alakerrasta.

Viikon harrastuspäivitys

Tämä on lyhyt. Kokeillaan nyt tällaista kisavalmistautumista, ettei valmistauduta. Viime viikolla otettiin pari treeninkiä. Maanantaina oltiin muistaakseni Satun ja Naavan kanssa Halssilan kentällä. Oli aivan järkyttävän pimeä ilta ja jotain sumuhussakkaa vielä kaiken muun mustan kosteuden lisäksi ilmassa. Kentällä on huonot valot, oikeastaan valot ovat vain reunalla menevän pururadan lamppuja. Jotain kuitenkin nähtiin tehdä ja oli oikein kivaa Rokin kanssa. Me tehtiin perusasentoa monen tempun kautta ja isolla palkalla. Samoin perusasennosta liikkeelle lähtöjä. Sivuttiin muitakin koeliikkeitä, ainakin palasina. Paikkamakuu tehtiin kaukalon vieressä, kun Satu meni piiloon. Roki kesti erinomaisesti häiriön, vaikka kentällä pimeässä liikkui lapsia ja yksi poika kulki koirien ja minun välistäkin. Päälle lenkki, jolla Roki pitkästä aikaa intoutui reilummin leikkimään Naavan kanssa. Yleensähän Naava yrittää yllyttää ja Rokia ei kiinnosta. Tällä kertaa Rokilla oli jonkin verran mielenkiintoa myös Naavan selkään...

Viikolla treenattiin hävyttömän vähän. Perjantaina kuitenkin oli varattuna pitkästä aikaa uintiaika Koirasporttiin. Sitä ennen tehtiin pikainen paikkamakuutreeni jälleen Naavan kanssa. Otettiin häiriöharjoituksina luoksetulokutsuja toisen maatessa. Roki kestää todella hyvin nykyään kaverin irtoamisen vierestä. Korkeintaan vähän nostaa päätä. Sen sijaan makuu alkaa olla nyt niin vahva, että Roki vetää erittäin helposti maihin perusasennosta, jos ei meinaa tapahtua mitään. Samoin myös tuossa harjoituksessa, kun jätin Rokin istumaan ja Naava meni makuulle. Kun lähdin koiran luota, Roki painui alas. Samoin ei meinannut uskoa luoksetulokutsua. Uskoakseni johtui siitä, että ensi yrittämällä Naava irtosi minun kutsusta ja Satu komensi Naavaa aika napakasti. Se tuli Rokille yllärinä ja otti varmaan komentamisen itseensä. Tuon otuksen päässä liikkuu välillä liikaa ja välillä liian vähän. Perjantain treenissä se selkeästi punnitsi monia vaihtoehtoja, kokeili eri juttuja ja oli epävarma.

Uimala oli Rokille heti tuttu paikka, vaikka edellisen kerran ollaan käyty joskus keväällä. Veteen Roki lähti innolla ja otettiin kuntouintia Anskun uittaessa Rokia altaan ulkopuolelta. Näki, ettei Roki ole uinut vähään aikaan, selkeästi kierrokset alkoivat vähitellen painamaan. Loppuun otettiin pari vientiharjoitusta, taidankin jatkossa ottaa damin matkaan, jotta tehtäisiin joka kerta pieniä muistutuksia vepeä varten. Tarkoitus nimittäin olisi, että Roki ja Naava kävisivät nyt parin viikon välein uimassa läpi talven. Otettiin puoliksi viiden kerran kortti eli jaamme aina puolen tunnin ajan.


Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on ollut iso kv-näyttely, käsittääkseni tämän vuoden toiseksi suurin. Olin tänään bortsukehää seuraamassa, ilmoitettuja koiria oli 37. Tuttujakin näkyi kehässä aika monta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut todella hienoa saada bc-kehän tuomarilta Rokista arvostelu. Englantilainen Jeff Luscot on rotuun erikoistunut ja joku mainitsi hänen tuomaroivan ensi vuonna maailmanvoittajanäyttelyssä myös bordercolliet. Tuskin olisi EH:ta parempaa Rokille antanut, mutta oli todella perusteellinen, miellyttävänoloinen ja hymyillen jutteli henkilökohtaisesti jokaisen esittäjän (ja koiran) kanssa. Uroksissa ei montaa SA:n saanutta ollut, nartuissa aika paljon enemmän.

Olen jo monta kertaa plärännyt ensi vuoden näyttelykalenteria ja toivon, että sieltä löytyisi ennen alkukesän isompia näyttelyitä pari ryhmistä käytäväksi. Kyllä Rokille jonkinlainen turkki on kasvamassa - lähinnä kihartuva karva nyt häiritsee.

Matkaan näyttelystä tarttui Rokille puruluita ja vilkkuvalo pantaan heijastinta korvaamaan.

Koira & kakku

Voisikohan otsikossa mainitut yhdistää samaan blogiin? No, ainakin tässä postauksessa. Onhan täällä aiemminkin jo ollut kuva Rokista ja synttärikakusta. En ole ylipäätään mikään kovin innokas kokkaaja ja mieluiten laitan yksinkertaisia ruokia, joita saa tehtyä paljon kerrallaan. Usein siis laatikkoruokia uunissa. Sen sijaan olen enemmän ollut aina innostunut leipomisesta ja erityisesti sokerisellaisesta. Ei siis niinkään pullan tai sämpylän pyörittelyä, vaan kakkuja, torttuja ja piirakoita. Nyt tuli sitten toimeksianto kummitytöltä, tänään 3 vee.

Kummityttö Iida ja Roki osaavat leikkiä toistensa kanssa, kuvat ehkä syyslomalta.

Iidalle tosin ei kelvannut maksalaatikkokakku, vaan hän siis toivoi synttäreilleen Hello Kitty-kakkua, joka onnistui ensikertalaiselta tyydyttävästi. En ole koskaan ennen kuorruttanut täytekakkua sokerimassalla, aina olen tehnyt kermakakkuja. Nyt siis kakun päällä sokerimassa sekä kakkukuva. Jänskätti! Vastoinkäymisiä ei juuri tullut, kakku menee tarjolle noin kolme tuntia valmistumisen jälkeen, joten vielä on olemassa pieni mahdollisuus, että nesteet herahtaa ulos kakusta ja se on vetinen.

Tadaa! Koristelussa on vielä vähän varaa petrata... Ehkä vähän kermavaahtoa alareunaan, joka on epätasainen?

Muutenkin ihanaa marraskuisessa viikonlopussa on, että pääsee lenkkeilemään valoisalla. Tunti Aittovuoren poluilla pitkästä aikaa! On pikkupakkanen ja lunta hiukan maassa, oikein mainio lenkkeilykeli. Harmi vaan, että eilisen pilvetön taivas ja aurinkoinen pakkanen missattiin lenkkeilyn kannalta työpaikan uumenissa.

Viikonloppuaamuun kuuluu aina lehden haku postilaatikoilta talon päädystä yhdessä Rokin kanssa. Koulutus on hiukan vielä kesken, mutta ehkä Roki jonain päivänä hakee sen itsenäisesti? :D Tällä hetkellä homma toimii niin, että yhdessä mennään laatikolle, Roki käy pissalla, kun tongin lehteä. Lehti kaksin kerroin ja Rokille suuhun. Kesän vepevientiharjoitukset jatkuvat siis edelleen ja Roki osaa kantaa lehden "vie"-käskyllä ovelle. Roki on tehtävästään innoissaan ja koikkaloikkaa ovelle asti edeltä. Siellä se luovuttaa lehden käteen. Joskus on kokeiltu, että Roki toisi lehden sisälle asti siellä olevalle ihmiselle, mutta usein vielä Roki sylkäisee tässä tapauksessa lehden kynnykselle.

Tänä aamuna pihassa oli kissa. Miten sinun koirasi toimisi?

Roki havaitsi kissan, lähti perään (kissa saa Rokin aivan hypnoottiseen tilaan, Roki rakastaa kissoja ja tekisi kaikki osaamansa temput, jos kissa osaisi käskeä). Kutsusta poika jätti jahtaamisen muutaman metrin jälkeen ja hirmu hienosti suoritti lehdenhakutehtävän vain vähän kissan suuntaan vilkuillen. Olen kyllä aikalailla tyytyväinen siitä, miten luotettava Rokista on kaikissa tilanteissa tullut.

Nyt sitten kakun kera synttäreille!

Pimeä syksy

Kulunut viikko on ollut aikasta hiljaiseloa treeninkien suhteen. Tauko oli tarpeellinen, mutta myös motivaatio kohtuu pieniin imetty edellisviikonloppuisen kokeen jäljiltä. Vähän on tokoiltu kotosalla ja pari kertaa lyhyesti kentän reunalla. Luntakin oli jo hetken maassa, mikä ehti hiukan häiritä treenikentän löytymistä. Tyypilliseen syksytapaan lumi lähti jo ja taas löytyy treenipaikkoja. Ärsyttävää vaan, kun tulee pimeä niin aikaisin ja märkä metsä se vasta on pimeä.

Maanantaina tai tiistaina käytiin Ristikivessä palauttelemassa. Pelkästään pelailtiin lelun kanssa temppuja ja vähän seuraamista. Lenkki päälle kera Satun ja Naavan sekä Annen ja Santun. Eilen tehtiin pikkuhetki tokoa kentän laidalla sateessa ennen iltalenkkiä. Roki tuntui tosi innokkaalta ja tarjosikin perusasentoa melkein samoin kuin meillä sisällä. Seuruu oli myös Rokin mittapuulla aktiivista.

Tänään otettiin treeniä Saviolla. Roki tuntui hyvältä ja tehtiin raskaammat ja pitemmät seuruut alkuun. Keskityin erityisesti siihen, että tulisi siirtymä alkuleikityksen ja liikkeen välillä, ja jälleen liikkeen jälkeen kehut heti, mutta palkkaleikki vasta toisessa paikassa. Olin oikein tyytyväinen kontaktiin ja Rokille kohtuu napakkaan perusasennon hakuun. Mutta pyyhkeitä tuli treenikavereilta... Ja aiheesta kyllä. Kehun Rokia liian hillitysti ja eleettömästi (luulen oikeasti, että kiljun, pompin ja innostan ja saisin ennemmin hillitä itseäni, että pointti säilyisi). Lisäksi lelua pitäisi käyttää enemmän, jotta vire säilyisi koko ajan. Samoin Roki pitäisi saada tarjoamaan liikkeitä, kontaktia ja perusasentoa. Me oikeasti ollaan kovasti menty jo parempaan suuntaan, mutta perusasentoa Roki tarjoaa lähinnä vain sisällä. Vire vaan pitäisi saada korkeaksi aina treenatessa liikkeen alussa.

Tein ensin siis kaikki liikkeet läpi palkaten em. tavalla. Roki välissä autoon ja toisella kierroksella sitten tein lelun kanssa vain perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Liikkeelle lähdettiin ainoastaan vain, jos perusasento tuli terävästi ja iloisesti. Lelua vaihtelin kainalon ja taskun välillä. Välissä palkkasin vaihtelevalla leikkimuodolla (saalis, veto, heitto). Perusasennon alle tehtiin jos jonkinmoista nostattavaa temppua, kierimistä, pyörimistä, vilkutusta, pujottelua jne. Oli kivaa ja mielestäni meni paremmin, mutta tosiaan kehun liian hillitysti. Pari noutoa loppuun. Jotain outoa kyttäilyä palautuksessa, uumoiliko Roki sitten autoon joutumista, en tiedä.

Loppuun paikkamakuu. Roki varastaa maahanmenon. Menee joko omin päin ennen aikojaan tai liikkurin "käsky" sanasta tai viimeistään naapurin käskystä. Tätä pitää treenata kotona. Ja kokeessa olla sairaan nopea käskyttäessä. Treenien jälkeen heitettiin lenkki vielä sellaisessa pöpelikkökorvessa, etten ikinä olisi uskaltanut sinne yksin lähteä.

Vähän on epäonnistunut olo tällä hetkellä. Miljoona asiaa ois vissiin pitänyt tehdä toisin Rokin kanssa. Olen epäjohdonmukainen ja treeni ei ole ollut määrätietoista. Olen edelleen myös tosi epävarma ohjaajana ja jännitän toisia ihmisiä. Pitäisköhän jatkaa vain lenkkeilylinjalla...