Näyttelyn jälkeen

Eilisestä näyttelystä ei tullut otettua juurikaan kuvia. Tämäkin poseeraus ei ole kovin kaunis, mutta olkoot nyt edes jotain!



Eilisen illan Roki oli aivan reporanka, kaipa tuo näyttelytilanne oli aika stressaava, vaikkei sinällään kovinkaan raskasta puuhastelua. Oltiin me kuitenkin viisi tuntia reissun päällä. Tänään ollaan käyty metsässä lenkillä, koiraa seotti ihan täysillä. Veti päätöntä rallia ympäri pusikkoa reilun metrisen kepin kanssa. Tein Rokille pitkästä aikaa nakkiruudun, puolitoista metriä kertaa puolitoista. Annoin vanheta ehkä vartin. On kyllä jännä, miten hyvin Roki tunnistaa ruudun rajat ja miten huolella ja kauan se jaksaa nuuskuttaa ruudussa. Se löytää nakit tarkasti ja varmasti. Ihan toinen juttu kuin vaikka toko-treeneissä, joissa sille voi heittää nakkipalan suoraan nenän eteen ja kaveri on niin kierroksilla, ettei löydä sitä. Nyt joku neuvomaan meille, miten jälkitreenin alkuun pääsee!

Nyt viimeistään pitäisi vähän tarttua töihin, enää kolme viikkoa! Hommia olisi kyllä vaikka muille jakaa. Jos sitä nyt hetken niitä tekisi, niin illalla keskitytään sitten Suomen finaalipeliin jääkiekon MM-kisoissa!

Perkuleen naskalihampaat

Aaargh... Järki menee tuohon puremiseen. Alkaa jo Rokin leuoissa olla sen verta mittaa ja voimaa, että pikkupennun neulahampailla saa aika rumaa jälkeä aikaan. Jos nyt edes pitäytyisi kynnyksissä, ovissa, kirjoissa, tuoleissa, kaakeleissa, peileissä, matoissa, digibokseissa jne., mutta kun hampaat käy yhtä usein käsiin, jalkoihin ja vaatteisiin (ja edelleen kaikkien naispuolisten lällyttelijöiden tisseihin). Eihän tuota voi päästää ihmisiä tapaamaan.. Se vielä menee jakeluun, että pennelillä menee pureminen ja pussaaminen sekaisin, kun se intoilee vaikkapa herättyään unilta. Mutta leikkiin komentamis-pureminen ja riehumis-pureminen on persauksesta. Itse pitäisi joka hetki olla keskittymässä leikkiin ihan satasella, silloin homma nimittäin toimii eikä puremistilanteita tule.

Aika usein jätkä joutuu aitaukseen jäähylle. Onneksi ei ole nyt kotiinpaluun jälkeen karannut aidoista eikä edes ole yrittänyt sitä. Puremisesta komentamisesta, minkäänlaisesta, ei tosiaan ole hyötyä, Roki ottaa sen jonkilaisena leikkinä (aika kova taitaa olla). Ignoraaminen auttaa, mutta kun selkäs käännät, hyökätäänkin palmun kimppuun, jolla edelleen saa emännän jakamattoman huomion...

Positiivinen kokeilu tehtiin rallien viimeisenä iltana ilotulituksessa. Tarkoituksella otettiin Roki mukaan Aittovuoren päälle autoon, kun lähdettiin tulitusta katsomaan. Ensin vähän testattiin sisällä ja pihassa, miltä paukut kuulostaa. Selvästi Roki kuunteli paukkuja ensin, mutta totesi ne sitten taustahälyksi ja mielenkiinnottomaksi. Mäen päälle kateltiin autosta myös välähdyksiä (ja ne paukut oli todellakin kovia noinkin pitkästä matkasta) eikä Roki piitannut mitään. Itse asiassa se keskittyi tuijottelemaan tien toisella puolella ollutta peräkärryä, jossa oli vaaaaaarrrrralllllinen vaalea lautakasa... Se oli kunnon mörkö ja sille piti murista. Tosin tuokin muuttui tylsäksi viidessä minuutissa, jonka jälkeen pentu keskittyi penkinlämmittimen johdon totaaliseen ja lopulliseen vaarattomaksi tekemiseen.

Yksi namiruutu ollaan taas tehty ja naminetsintääkin leikitty kotona. On kyllä ihan mieletöntä, miten Roki pystyy siirtymään niin rauhalliseen ja keskittyneeseen työskentelyyn ihan kertaheitolla kesken riehunnan. Lisäksi Roki on myös erittäin tarkka työssään ja mielenkiinto säilyy loppuun asti. Ja tuo hajunbongailu tulee pennulta niin käsittämättömän luonnostaan, noihin leikkeihin ei ole tarvinnut minkäänlaista "harjoitusta", vaan homma toimii kertaheitolla oikein. Toki nyt tiesin, että koiralla hajuaisti on todella tärkeä ja äärimmäisen tarkka, mutta olen monttu auki toljottanut nyt, kun livenä näkee, miten koira nenäänsä käyttää.

Namiruutua ja mökkeilyä

Rokille tulee tänään täyteen 12 viikkoa. Eilen käytiin ekalla rokotuksella, oikein mallikkaasti poju käyttäytyi. Rokotettaessa ei inahtanutkaan ja muutenkin hienosti antoi eläinlääkärin koplailla. Kivekset eivät ole paikallaan edelleenkään, mutta hyvällä hollilla kylläkin. Tsekataan asia taas seuraavalla rokotuskerralla 3-4 viikon päästä.

Menneiden viikkojen aikana ollaan huomattu, miten innokas ja tarkka nenänkäyttäjä Roki on. Hyviä neuvoja saaneina ja niitä haalineina lähdettiin tekemään ensimmäisiä namiruutuja Rokille. Kokeilin jo aiemmin kotinurmikolla vähän puutteellisin tiedoin ja taidoin, mutta koira etsi enivei nakit hienosti. Nyt tehtiin mökillä matalaan varvikkoon kunnolla tallattu ruutu (noin metri kertaa metri), juuri sateen jälkeen. Nameja ruutuun ja vartin vanhetus. Täytyy sanoa, että Roki hoiti ruudun erittäin mallikkaasti ja todella tarkasti. En ole koskaan nähnyt kokenutta jälkikoiraa työssään, joten on vaikea verrata Rokin toimintaa mihinkään. Omaan silmään homma näytti luontaiselta ja aika pätevältä. Rokin työskentely tapahtui kuono tiiviisti maassa, intensiivisesti, mikään ympäröivä elämä ei häirinnyt koiraa ja Roki pysyi koko ajan ruudun sisäpuolella, vaikka kävikin alueen reunat huolella läpi. Vasta kun ruutu oli kutakuinkin tyhjä nameista, Roki harhautui ulos ruudusta. Jäljestä tulee varmaan erittäin luontevasti yksi harrastusmuoto Rokille.

Omistajien kärsivällisyys on välillä kovilla, kun Roki haluaa lähes aina valveilla ollessaan leikkiä. Nyt on ollut helppoa pistää koira puuhailemaan pihalle omiaan, kun ollaan oltu monta päivää mökillä. Sisätiloissa huomiota ei kuitenkaan voi antaa jatkuvasti (rauhoittumisharkatkin jatkuu) ja Rokin tapa kerjätä on hyppiä jalkoihin, raapia ja purra repien kaikkia vaatteita ja käsiä. Harvinaisen ärsyttävää. Kielto vain yllyttää.

Leikkimiseen kuitenkin alkaa löytyä pelisääntöjä vähitellen! Oikein ylpeä olin Rokista, kun vetoleikkiä pelailtiin pienissä erissä. Haluan, että Roki "voitettuaan" irrottaa otteen köydestä, odottaa että poimin köyden ja nätisti odotettuaan voidaan jatkaa leikkiä palkintona. Roki tulee heti tarjoamaan köyttää äristen ja irrottaa myös luonnostaan otteen. Pyrin yhdistämään tähän "irti" -komentoa ja palkitsen myös namilla. Mutta siinä vaiheessa kun kumarrun nostamaan köyttä, Roki päättelee leikin jatkuvan ja tarraa välittömästi uudestaan köyteen ja yhtä usein sitä tavoittelevaan käteen... (auts, reikiä löytyy...) Nyt monilla toistoilla ja palkkioilla saatiin aikaan kärsivällisehköä istumassa odottelua ja sain kuin saikin useamman kerran otettua köyden itselleni Rokin haukkaamatta välissä kiinni. Hieno poika, jolta löytyy arvaamattoman paljon keskittymiskykyä, jos sitä jaksaa esiin kaivella! :)

Lauantaista asti mökkeiltiin ja nyt ollaan takaisin kotona. Koira on rellestänyt vapaana mökin pihapiirissä, vähän pitää palautella mieleen - mökillä mökin säännöt, kotona kotisäännöt! Kotimatkan varrella käytiin vielä Saviolla pyörähtämässä. Hyviä neuvoja tarttui taas matkaan ja hyviä harjoituksia myös Rokin kanssa tehtäviksi niin luoksetuloa kuin lelun tai muun esineen luovutustakin ajatellen.