Onnea uudelle vuodelle 2013!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogin vierailijoille! Meillä sujui vuodenvaihde rattoisasti ja edelleenkin Roki pärjää paukuttelun aikaan mainiosti. Aluksi se kyllä reagoi pamahduksiin hätkähtäen ja vähän pöhisikin ulko-ovella. Tätä se tosin tekee muutenkin, jos kuuluu oven puolelta ulkoa esim. puhetta. Äkkiä kuitenkin rauhoittui syömään luuta ja sitten koisimaan. Kun muutama kaveri tuli vieraaksi, paukut ja välähdykset unohtuivat kokonaan, leikkiminen vei kaiken huomion.

Tässä kohtaa olisi varmaan kiinnostavaa listata vähän uuden vuoden tavotteita ja ottaa katsausta vanhaan. Vuosi 2012 sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan koiraharrastuksen osalta. Rokin terveys oli ok lukuunottamatta alkukesän eturauhasvaivaa. Silmätarkastus tehtiin aikataulun mukaan ja tulos oli terve.

Harrastussektorilla...

- Pk-puolella ei edetty mihinkään. Jäljestettiin huvin vuoksi ja kun emäntä eksyi ilman kännykkää metsään, huvi loppui hetkeksi siihen. Keppien ilmaisuvarmuus parantunut paljon. Esineruudussa ei edetty, treeni laiskanpuoleista. BH-koetta ei edes suunniteltu remmirähinän takia. Jälki on kuitenkin edelleen todella mieluisaa puuhaa sekä koiralle että emännälle.

- Aloitettiin uusi harrastus, vesipelastus, joka sekin tuntuu sopivan Rokille tosi hyvin. Vienti takkuaa pahiten, mutta sitäkin treenataan nyt läpi talven säännöllisissä uimalatreeneissä, samoin uintikunto pysyy kohdillaan.

- Tokossa oli eniten tavotteita, alokasluokka korkattiin kolmella kokeella, joista yksi ykköstulos. Tyytyväinen en oikein ollut, ongelmia on paljon edelleen ja puuduin treenaamattomaksi koko joulukuuksi.

- Näyttelyura hankaloitui hiukan Rokin sairastamisen takia. Siitä huolimatta taisi olla neljä käyntiä kehässä, joista yksi poiki sertin ja cacibin.

- Luonnetestissä Roki kävi syyskuussa selviytyen siitä mainiosti omana itsenään pistein +170 ja laukausvarma.

- Roki on päässyt pahimman murkkuilun yli ja on sangen luotettava perheenjäsen, joka uskoo hyvin kieltoa ja välillä tuntuu ymmärtävän myös kehoitukset mitä erikoisimpiin asioihin. Opittuja temppuja on esim. peruuttaminen sohvalle ja seinää vasten, kellahdus molemmille kyljille ja kahdeksikon pujottelu jalkojen välistä. Kun päästään lenkkeilemään niin, että koira on irti, Roki pysyttelee aina lähistöllä, on mainiosti kuulolla eikä karkaa ihmisten, koirien, lintujen tai minkään muukaan perään. Hihnalenkkeily on päin peetä, hihnassa vedetään, kuonopanta helpottaa sen verran, että koira on hallittavissa. Hihnassa rähistään aina toisille koirille. Namin kanssa ohitus voi onnistua, vaatii tiiviin kontaktin.


Tavotteita vuodelle 2013:

- Hihnalenkkeily kuntoon ja BH-koe suunnitelmiin. (tää ei kyllä välttämättä toteudu, ei ole motivaatiota tuohon hihnakäyttäytymisen hiomiseen...)

- Terveyttä toivotaan, rokotukset sun muut hoidetaan ajallaan.

- Vepessä soveltuvuuskoe ja alokasluokan korkkaus ja ahkeraa treeniä tietty.

- Tokossa TK1-koulari ja avoimen luokan (vakuuttava) korkkaus. Voittajan liikkeiden kokoaminen.

- Jälkeä harrastuksen vuoksi.

- Näyttelyistä se viimeinen SERT. Ja ehkä joku ulkomaailman näyttely, jos oikein sopivasti natsaisi (ja ei ois ite pakko lähteä mukaan;) ).

- Uusia temppuja! Viimeisimpänä työn alla 'sukka' . Eli Roki vetää sukan pois omistajan jalasta.


Tässä vielä muutamia kännykkäkuvia Rokin tylsästä elämästä loppuvuodesta 2012, kun omistajilta alkoi veto olla loppu ja harrastaminen jäi vähiin.

Saman joukkueen pelaajat rötvää sohvalla.

 Siskontyttö Alina ja vahtikoira vartioi.

Lettu.

Pianonsoitosta oudosti viehättynyt koira. Tulee aina makaamaan pianon viereen, kun soitan ja laskee kuonon pedaalijalalle.

Joulukorttikuvan ottaminen meinasi olla hankalaa, kun poseeraus oli tätä luokkaa.

Onnistui kuitenkin!

Joululomalla Luna-serkun kanssa umpihankilenkillä.

Elämä on. Tylsää.

Pohdintaa ja koiramaista syysloman viettoa

Oikein kun tuota Varkauden koesuoritusta on nyt pureskellut ja pohdiskellut, niin jopas onkin noussut draivia ja intoa edetä kilpailusaralla. Tämä tuntemus on kyllä tosi positiivinen ja pitkästä aikaa kutkuttaa tavoitteet mieltä. Olen tässä menneinä vuosina hurahtanut useampaan harrastukseen ja heittäytynyt niihin mukaan aina täydellä sydämellä ja omaa jaksamista paljonkaan murehtimatta - ja mikäs onkaan ollutkaan heittäytyessä, kun itse toiminta on ruokkinut sitä jaksamista.

Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.

Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.


Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.


Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.

Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.

Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.

Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.

Suunnitelmia ja lenkkeilyä

Tänään tein päätöksen. Nyt katselen meille hetkohta tokokokeen tai pari, johon haetaan paikkaa. Muuten ei tämä treenimotivaatio ota kasvaakseen. Ja haluaisin tosissaan innostua jostain tekemisestä oikein kovasti! Jos olen onnistunut nyt muutamaan viikkoon opettamaan Rokille useamman varsin merkillisen tempun, niin onhan minun nyt selvittävä niistä tokoliikkeistäkin. Aion nyt tehdä selkeän treeniohjelman ja yrittää päästä ohjattujen treenien lisäksi ainakin kerran viikossa treenaamaan jonkun muunkin kanssa.

Näytelmäpuolelta on myös suunnitelmia tälle keväälle. Ilmoitin Rokin jo toukokuulle Tampesterin kv-näyttelyyn ja sitä ennen käymme Vaasassa myöskin kansainvälisessä huhtikuun puolivälin jälkeen. Vaasaan ehditään juuri ennen kuin Rokilla tulee kaksi vuotta täyteen. Alkukesästä oli myös pari näyttelyä vähän lähempänä, ainakin Jämsä ja Kangasniemi. Muistaakseni noista Jämsä ellei Kangasniemikin oli ryhmänäyttely.

Muita pläänejä kesän varalle olisi vepeharrastuksen aloittaminen. Meillä sattuu olemaan tokoryhmässä eräs vepeaktiivi ja häneltä kyselinkin jo kuvioista. Pitäisi nyt liittyä Keski-Suomen kennelkerhoon ja ilmoittautua yhteyshenkilölle.

Keväällä jatketaan tietysti myös jälkeä ja muutenkin valmistaudutaan pk-puolen eri osa-alueisiin. BH-koe nyt on edelleen sitten hamassa tulevaisuudessa sen mukaan, missä vaiheessa Roki pääsee eroon noista toisiin koiriin kohdistuvista klikeistä, jotka hihnassa ollessa ilmenevät. Olipa hienosti sanottu, täytyy täsmentää, että viime aikoina remmilenkkeily on ollut harvinaisen veemäistä ja Rokin agreilu on kaikista yrityksistä huolimatta melkein vain pahentunut.

Toivon, että voidaan jatkaa vastaavalla tavalla kuin viimekin vuonna agilityä ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Mitään erikoisia tavoitteita mulla ei sen suhteen ole, ellei nyt yllättäen sitten edistytä kovasti ja puolivahingossa ajauduta johonkin mölleihin. Mutta mitään paineita aksasta ei oteta eikä treenata suunnitelmallisesti ;).


Johan tuli suunnitelmia nyt purettua! Tässä viikonlopulle meillä kuitenkin on ohjelmassa vain lenkkeilyä, tänään käytiin Päijänteen jäällä ekaa kertaa tälle talvelle ja kierrettiin Haapasaari. Kovinkaan paljon kanssaliikkuja jäällä ei näkynyt, vaikka pakkanenkin on hellittänyt kymmeneen asteeseen. Vielä lienee vähän pelkoa jäiden kestävyydestä, eikä noille paikoillekaan ollut vielä koneella ajettu latuja. Kuljettiin varsin lähellä rantaa ja jonkinmoisia jälkiä pitkin. Rokilla oli kivaa, rallaili tuulessa ja juoksi narupallon perässä. Pari kuvaakin nappaistiin. Huomenna olisi tarkoitus käydä lenkkeilemässä Saviolla Birgitan lauman kanssa.

Naurava koira tuulen pöllyttämänä.

Odottaa vaikka ikuisesti kaikkein parasta lelua.

 Pakollinen lentävä koira

Hiukan söpökin se on

Elämää porokoiran kanssa

Roki on nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna joutunut stressaantumaan vieraasta naisseurasta. Viikko sitten porokoiramummo Alli oli meillä viikonlopun yli isäntäväen ollessa pk-lajien SM-kisoissa. Allin kanssa Rokikin osaa ottaa ihan lunkisti, koirat eivät ole järin kiinnostuneita toisistaan ja Alli viihtyi lähinnä keittiön pöydän alla. Vähän Rokin piti kuitenkin mustis olla ja paukuttaa, kun Alli liimautui jalkaan kiinni rapsuteltavaksi.

Tänä viikonloppuna kylään tulikin sitten nuorempaa porokoiranaiskauneutta - ihana Viima, jonka isäntäväki päräytti alttarille. Aiempien lenkkeilykokemusten perusteella Viima osoitti kaapin paikan Rokille nopeasti. Ainut vaan, ettei Roki muistanut kaapin paikkaa kuin pikku hetken kerrallaan. Sitten piti taas mennä tunkemaan nenä hännän Ihanan Viiman hännän alle. Kun Viima aikansa pörisi, alkoi Roki haukkumaan ja järkihän tähän toistuvaan kuvioon meinas eilisaamuna mennä. Viima vielä lieronkierona kiusasi mustasukkaista Rokia tulemalla kerjäämään rapsutusta syliin. Ja pörisi sieltä sylistä sitten Rokille. Aika narttumaista! :D

Hyvin kuitenkin rauhoittuivat, kun toinen pistettiin eteisen puolelle ja portti väliin. Tosin käväistiin illalla kaupassa ja ilmeisesti olivat karjuneet vuorohuutona koko puolituntisen, mikä oltiin poissa... Yö meni kuitenkin tosi rauhallisesti. Lenkkeily onnistui myös hyvin, varsinkin kun sain kaverin seuraksi. Lenkillä ei tullut Rokin ja Viiman välisiä konflikteja ja irti ollessaan vetivät nätisti rallia.

Roki ei missään vaiheessa varsinaisesti yrittänyt Viimaa nuoren miehen innolla, sen verran terävästi Viima ilmoitti mikä on sopivaa ja mikä ei. Sen sijaan Roki olisi kovasti leikkinyt Viiman kanssa. Täti pysyi kovana lähes koko ajan, mutta pienesti pääsi viiraamaan kertaalleen eilisiltana ja tänä aamuna. Viima pikkuisen lähti leikkiin mukaan olohuoneen matolla. Kauheeta mölinää ne kyllä pitivät, mutta aika hupaisaa oli katsella :D.


Jäljen teosta ollaan pidetty pari päivää taukoa, ja aiheesta, koska alkoi tuntua siltä, että Rokilla on liian tekemisen takia vähän mielenkiinto heikentynyt. Tänään tein yhden jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja pari loivempaa mutkaa. Koira oli vähän liian hengästynyt jäljelle lähtiessä eikä malttanut syödä nakeista läheskään kaikkia. Vauhtia oli myös ihan liikaa. Siitä huolimatta se pysyi jäljellä tosi hyvin, otti myös kulmat varmasti, vaikka toisella vähän kaartoikin ulkokautta kulmaa.

Kävelen nyt jäljen lähes normaalilla askeleella, mutta nakkia on edelleen joka kolmannella tai välillä jokaisella. Huvikseni pudotin pari keppiä jäljelle, mutta ei Roki niitä bongannut. Toisen se nosti sitten, kun muistutin. Nyt pitää keppitreeniä vähän lisätä lenkkeilyn lomaan, ja nimenomaan niin, että keppejä pudotellaan tallatulle alueelle, jotta Roki yhdistäisi jäljen ja kepit. Tosi hyvin se kyllä on harjoiteltaessa tuonut risukostakin ne meidän omat kepukat. Torstaina ohjatuissa treeneissä Roki jäljesti vaihteeksi ihan tosi hienosti. Siellä se jopa nosti kepinkin, ensin huomautin sille yhdestä ja toisen se sitten nosti täysin itsenäisesti. (Tuolloinkin kokeilin keppejä ihan huvikseni, ei kuulu vielä treeniohjelmaan ;) ).


Hannan tokokurssit alkaisivat ensi viikolla. Minä nyt päätin, ettei lähdetä kurssille tänä syksynä tai ainakaan niin kauan, kun jälkikurssi on kesken. Mulla ei aika riitä. Täytyy sitten katsoa, alkaisiko joku ryhmä esimerkiksi TT:lla myöhemmin syksyllä. Muuten ajattelin, että tokoiltaisiin talvi enemmän omin päin ja ensi kesälle suunniteltaisiin koetta. Liidellään ja jäljestetään nyt enemmän niin kauan kuin kelin kannalta mahdollista!

Tiskirättiharjoitukset

Me ollaan nyt treenailtu kosketusalustaa Rokin kanssa. En edes tiedä, mihin kaikkeen sitä voi hyödyntää, mutta ilmeisesti nyt ainakin niitä aksan kontaktipintoja varten. Käsittääkseni tuo konsti tulee olemaan kätevä myös toko-jutuissa, mutta kaikki aikanaan, kun emäntä ensin itse viisastuu.

Otin siis kivan tiskirätin tekstillä ´Hyvin pyyhkii´ käyttöön kosketusalustaksi. Rokihan mieluiten retuuttaisi sitä, mutta on myös tajunnut tempun, jolla namin saa. Eli kun Anne sanoo KOSKE, pennun pitää heittäytyä puolen metrin korkeudelta kummatkin etukäpälät rättiin paiskaten makuulle. Tämä siis tapahtuu, vaikka rätti vietäisiin kauemmaksikin, kova vauhti, ja korkealta paiskautuminen alustalle. Ja jee, se on kivaa! Ainut vaan, että tämä rauhallinen ja hillitty pikku harjoitus nostaa pentumme kierroksia niin valtavasti, ettei se kykene olemaan karjumatta samalla, kun saa lätkäistä tassunsa rättiin.

Noniin, ehkä siitä siis jonain päivänä on hyötyä...

Nyt on kevään suunnitelmat koiraurheilun saralla hiukan selvinneet. Äänekoskelle lähdetään ryhmänäyttelyyn 14.5. ja Varkaudessa olisi kaikkien rotujen näyttely 28.5. Ainakin yksi mätsäri aikatauluun sopi myös.

Training tracksin toko-kurssi aloitetaan ensi viikolla. Agilityä on jäljellä kaksi tai kolme kertaa enää, saas nähdä, missä muodossa sitä jatketaan. JATille tekisi mieli pyrkiä, mutten ole vielä selvitellyt, onko mitään mahkuja päästä enää tänä keväänä/kesänä ryhmiin mukaan. Täysin auki on, päästäisiinkö treenailemaan myös palveluslajeja, jälkeen tekisi mieli saada lisäoppia. Löytyyhän Jykylästä toki senkin sortin seura. Täytyy suunnitella, kun lomaankin enää on yhdeksän viikkoa!!!

Touhua ja tavoitteita

Eilen oli puuhakas päivä noin ulkoilun ja liikunnan kannalta. Päivällä käytiin Alvajärvellä reilun tunnin lenkki tarpomassa Riikan, Viiman ja Riehan kanssa. Pennut pisteli menemään ihan onnessaan pitkin jäätä ja myös Viima ja Roki intoutuivat leikkimään. Luoksetulo jäällä onnistui aika hienosti Rokin kanssa lelupalkalla. Ville on sitkeästi teettänyt luoksetuloa lelun kanssa ja homma onkin alkanut pelata kivasti. Roki tulee eteen ja odottaa. Huolta on pidetty myös siitä, että koiran pantaan kosketaan joka kerta, kun luoksetulo onnistuu. Paljon paremmin lelu toimi nytkin jäällä toisten koirien seurassa kuin nami.

Kauheita jääkökköjä Rokin varvaskarvoihin tarttui tuolta hangesta. Pitänee lyhentää karvoja varpaiden väleistä ynnä harkita rasvaamista, edelleen toisessa takajalassa anturan pinnassa on halkeama.

Illalla tehtiin vielä toinen tunteroisen hihnalenkki leikillä höystettynä (vetää edelleen kuin höyryveturi, välillä tosin jo parempiakin hetkiä, jos herra suvaitsee ottaa korvat käyttöön). Sitä ennen itse olin korkannut hiihtokauden, ei tuntunutkaan ihan niin pahalta, mitä ennakoin. Nyt ikävä kyllä taas pakastaa kovemmin, joten hiihtokelejä odottelen.

Olen tehnyt Rokin kanssa nyt noutoa kaikennäköisillä leluilla ja kapuloilla. Oikean noutokapulan käyttö kuitenkin jätetään varsinaisiin treeneihin, ettei vahingossakaan homma menisi kapulalla leikkimiseksi ja pureskeluksi. Mahtavaa on, että Roki on alkanut nyt luovuttamaan käteen myös pallon, joka aiemmin oli se kaikista mahdottomin. Hommaan auttoi se, että noutoa treenattiin ensin kaikella, mitä voi myös vetää. Rokia ei enää harmita luovuttaa esine, kun välittömästi luovutuksen jälkeen palkataan vetoleikillä. Tällähän se luoksetulokin saatiin kuntoon!

Vimosin edistysaskel saatiin eilen iltana, kun ekaa kertaa harjoiteltiin noutoa perusasennosta, pidin kouluttajan ohjeiden mukaan koiraa pannasta kiinni, että rauhoittuu ennen noutoa (muuten ampaisee välittömästi jo ennen heittoa hakemaan...). Sain Rokin odottamaan lupaa ja käskyn saatuaan Roki haki lelun. Varsinainen edistyaskel oli se, että Roki istui eteen lelu suussa! Tähän asti istuminen ja suussa pitäminen on ollut mahdotonta pienelle aivolle tehdä yhtä aikaa. Ehkä kerran viime treeneissä onnistui. Nyt kuitenkin oikein mainiosti. Vähän kauaksi normaaliin eteentuloon nähden tosin Roki jäi, mutta kun vielä luovutti lelun käteen, palkattiin vetoleikillä hienosta suorituksesta.


Ensi vuotta zuumaillessa olen vähän miettinyt tavoitteita Rokin kanssa. Harrastamisen alkuun haluaisin päästä myös kisakentillä, joten lajeja on mietitty.

- Toko on varmasti se ensimmäinen ja alokasluokassa toivon pääsevämme starttaamaan ensi kesänä.

- Agilityn alkeita otetaan harrastusmielessä kuvioihin vuodenvaihteen jälkeen, varmaankin Taitavien Tassujen alkeiskurssille lähdetään näin aluksi. (Olen perustellut nämä kohtuu kalliit kurssit itselleni sillä, etten tällä hetkellä harrasta mitään muuta ja se raha, mikä aiemmin on mennyt omiin harrastuksiin, menee nyt näihin kursseihin. Mua ei jotenkin vielä huvita/ei ole aikaa lähteä varsinaiseen seuratoimintaan mukaan, mikä tulisi kylkiäisenä, jos hakeutuisin JAT:n tms. ryhmiin.)

- Kesällä olisi kyllä hirveän kivaa päästä myös pk-lajien parissa alkuun. Jäljen tekeminen vaikutti jo viime kesänä niin sopivalta touhulta Rokille.

- Näyttelyitä kokeiltaisiin kokemuksen vuoksi. Mutta en yhtään halua lähteä Rokia itse esittämään. Ainakaan ekoilla kerroilla. Vapaaehtoisia?

- Yleinen terveys sekä koiralla että omistajilla on tietysti ykköshomma. Rokotukset ajallaan ja luustokuvaukset Rokille.