Hyvää ja huonoa

Hyvää se, että Rokin kontrolliverikokeista tuli negatiiviset tulokset. Huonoa se, että lannerangan nikamat ovat vetäneet selkärangan taas ihan jäkkiin ja lannerangassa ei ole joustoa juuri lainkaan. Heijastelee jumia pitkin rangan oikeaa puolta myös rintarangan puolelle. Lihakset kuitenkin vielä kohtuu letkeät eli varmaan aika tuoreeltaan jumittanut selkää taas. Tämä havaittiin hierojalla viime torstaina. Minä olin mielestäni ihastellut Rokin parantunutta liikkumista viime aikoina ja ajattelin jo, että tää on viimeinen hierontakäynti säännöllisellä syklillä tältä erää. Nyt sitten oli hierojakin aika pettynyt ja ihmeissään rangan kunnosta. Yritän saada Rokia parin viikon päähän osteopaatille.

Nyt olen kyllä vähän ymmälläni, yritetäänkö etsiä vielä syitä selän jumiutumiselle vai hoidetaanko vaan jatkuvasti oiretta. Roki on liikkunut normaalisti, ei mitään raskaita harrastuksia tai hyppyytyksiä. Vapaana metsässä tai vaunujen vierellä hihnassa. Pari pitempää päivää se on viettänyt iskän kanssa jäällä, mutta ei liukkailla keleillä ja ihan omaa tahtia, eli sen kummemmin sitä ei ole niissä reissuissa leikitetty. Hierojakin sanoi, että jos tuollainen monen tunnin lenkin päivä rasittaa koiraa, se tuntuisi lihaksissa erityisesti eikä selitä nikamien jumittamista.

Käytin Rokin uimassa Santun ja Annen kanssa pari viikkoa sitten. Sielläkin aloitettiin pitkästä aikaa ihan kevyellä treenillä. Kierros kerrallaan ja lepo välissä. Oisko mennyt viisi kierrosta ja vähän noutoa loppuun. Tarkoitus on kuitenkin käydä koko kevät parin viikon välein uimassa, ja liikuntamuotonahan uinnin pitäisi kyllä olla hyvää myös tukirangan lihaksiston kannalta. Kivaa Rokilla jälleen kyllä altaalla oli!

Ikenistä tuli sen sorttista vastausta, että ei tiedetä mikä aiheuttaa rakkulaa. Ruuan vaihtaminen ja puruluiden poisjättäminen ei ole asiaan auttanut ja rakkulaahan on ollut kuukausitolkulla. Onneksi ei tunnu Rokia häiritsevän. Harmillista kuitenkin.

Voihan pöh näitä vaivoja... :(

Viime aikojen tekemisiä

Yritän tiiviisti päivittää lähiaikojen harrastamisia...

Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.

Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.

Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!

Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.

Näyttelyreissu Vaasaan

Eilen lauantaina vietettiin pitkä päivä tien päällä ja Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Seurueessa oli mukana minun, Rokin ja Nooran lisäksi Anne Santtu- ja Torsti-veljesten kanssa. Nahkojen kehä alkoi kuta kuinkin bortsujen jälkeen, joten kahden rodun verran seurattiin näyttelytouhua. Lisäksi oltiin vähän turhan ajoissa paikalla, joten reilusti kellon ympäri vierähti reissuun aikaa.

Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.

Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:

"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."

Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.

Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.

Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.

Rautalammin ryhmis

Meinaakos mulla alkaa päivitykset laahaamaan!? Viime viikonloppuna käväistiin Rautalammin ryhmänäyttelyssä sunnuntaina. Sopivan lähellä oli näyttelypaikka ja muutenkin oli mukava reissu hyvässä säässä. Vaikka kehät olivat kylmässä maneesissa, ei suuremmin palellut.

Roki meni kehässä tosi nätisti ja seisoi myös. Pientä ongelmaa ehkä tuotti se, että lauantaina käytiin KoiraSportilla ryhmäuitossa ja Rokin turkki oli sen jäljiltä hiukan turhan pöyheässä kunnossa, vaikka yritin harjan ja föönin kanssa sitä laittaa kuntoon. Lisäksi Rokilta alkaa nyt lähteä alusvilla, toisaalta se voi vähän auttaakin turkin laskeutumista kevään myöhemmissä näyttelyissä.

Kehässä oli parisenkymmentä bortsua, avoimessa uroksia neljä. Roki sijoittui sitten neloseksi erittäin hyvä -arvostelulla. Sanallinen arvio vastasi aika hyvin Rokia, oli tunnistettavissa. Tuomarina oli vaihdoksen jälkeen Päivi Eerola, joka sanoi Rokista näin:

"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä koko. Sopiva raajakorkeus. Hyvä sukupuolileima. Kapea pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa etuosaansa nähden. Korkea hännän kiinnitys. Pehmeä laineikas karvapeite. Oikea olemus. Etuaskel nousee korkeaksi. Reipas esiintyminen."


Piikalla meni vallan mainiosti ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään! Piika oli ERI1-arvostelulla PN2 saaden SA:n ja varasertin! Lisäksi Noora kyllä onnistui aivan todella hyvin myös Piikan kanssa kehässä, vaikka tämä oli Rokin serkkusen kanssa ensimmäinen kerta.

Nyt suunnataan pääsiäisen viikkoon Vuokattiin ja Roki "lomailee" vanhempieni luona pitkän viikonlopun. Pääsee ainakin Luhankaan rallaamaan urakalla!

Aurinkoisia päiviä

Ihania kevättalven päiviä on auringonpaisteessa vietetty. Tuuli on välillä ollut aika kovaa ja luntakin tullut, mutta viikonloppua kohti sää muuttui hienoksi. Torstaista asti ollaan oltu Rokin kanssa kaksistaan Villen ollessa hiihtelemässä pohjoisessa. Kohtalaisesti on tullut lenkkeiltyä, meinaa äkikseltään olla itsekseen jopa väsyttävää :D. Torstaina oli kylläkin tynkälenkkien päivä, koska vanhempainilta teki itselleni päivästä aika tukkoisen. Onneksi ehdin Rokia käytellä metsässä ennen iltaosuutta.

Eilen päästiin lenkille Annen, Ainon ja Santun kanssa. Roki oli jälleen porukassa vähän kolmantena pyöränä, mutta se on vallan tyypillistä Roksulle, joka on tuossa laumassa kuitenkin vieras. Ja muutenkin, kaksistaan toisen koiran kanssa Roki hallitsee tilanteen, mutta jos lauma on isompi, Roki jää sivustakatsojaksi, vaikka sitä selkeästi muiden puuhat myös kiinnostaa. Katsotaas jos huomenna saataisiin lenkkiseuraa rhodesiankoira Fridasta, joka olisikin uusi tuttavuus Rokille, minäkään en ole sitä tavannut suunnilleen vuoteen ja viimeksi se olikin vielä ihan pikkupentu.

Tänään tehtiin varsin pitkä metsälenksu aamupäivällä. Puolenpäivän jälkeen Roki kävi uimassa KoiraSportin ryhmäuinnilla. Ansku uitti altaasta ja totesi, että siitä tulikin Rokille spa-lilluttelukerta. Rokihan ei liiemmin uintiin vauhtia ota, ellei sitä innosta ja motivoi, mikä onnistuu altaan ulkopuolelta paremmin. Loppuun noutoja damilla. Väsyksissä Roki on kuitenkin nyt illan ollut, käytiin vielä äitiäni moikkaamassa ja sen jälkeen Roki paneutui pari tuntia luun syöntiin. Luita ei olekaan tullut pitkään aikaan annettua ja nyt koira kävi lähes maanisesti luun kimppuun, vetäisi välillä väärään kurkkuun ja yökkikin välissä, mutta meno jatkui niin kauan kun luusta lihoja irtosi.

Uintia ja tokoakin

Maanantaina oli jälleen uintivuoro Koirasportilla. Roki otti ens alkuun pari vientiä. Nyt teen varman päälle liikettä ja haluan Rokilta kaiken lähtöepäröinnin pois. Näin ollen Roki lähtee rampilta, hetsailen sitä, kierrän altaan toiselle puolelle ja avustaja lähettää koiran. Kehun myös heti, kun Roki lähtee liikkeelle ja kutsun tietty reippaasti. Eka meni todella hyvin luovutusta myöten, palkkasin heittämällä damin. Tokaa varten Roki ui rampille takaisin ja avustaja otti koirasta kopin, mutta tällä kertaa sitten lähtö oli aavistuksen epävarma, tuli kuitenkin. Kolmannelle kerralle "vein" Rokin takaisin rampille, eli kiersin rampin puolelle itsekin ja otin damin siltä itse pois. Taas vähän hössötystä ja kierto takaisin paikalle ja nyt Roki lähti jälleen todella hyvin.

Varman päälle harkkoja jatketaan ja tänään just tuli ilmoitus, että jo huhtikuun alussa aloitellaan Muuramen veperyhmän kanssa kuivaharjoittelua. Sinne mukaan!

Uimalassa luonnollisesti Roki myös kuntoili. Se taisi uida noiden kolmen viennin päälle vielä 3 x 5 kierrosta. Tällä kertaa ohjaaja ei laittanut Rokille hihnaa/flexiä ollenkaan, vaan uitti sen vapaasti lelu kädessä. Aluksi Roki meinasi oikoa keskeltä allasta, ei huvittanut laitaa pitkin uinti, mutta kun kierroksia tuli muutama alle, alkoi myös linjat löytymään. Oisko sitten jo pahin höyry päässyt ulos, kun Roki oli kohtuu vikkelä käännöksissään altaassa alkuunsa. Enivei uitto ilman hihnaa meni ihan ok, koska hyvin Roki seuraa damia eikä sillä ainakaan ole mikään hinku altaasta pois!


Parina iltana on tokoiltukin lenkkien yhteydessä. Seuraamista haen suunnilleen joka toinen kerta lelulla ja leikillä ja innon kautta, ja joka toinen kerta namin kanssa niin, että 'seuraa'-käsky tarkoittaa suoranaisesti silmiin katsomista. Palkka siis vain katsekontaktista ja todella lyhyitä pätkiä, ehkä vain perusasentoa välillä ollaan otettu. Stopit ovat tällä hetkellä varsin terävät ja kivat. Roki kestää myös kiertämisen, jota olen välillä lisännyt harjoitteluun. Luoksarissa olen joka toisissa treeneissä tehnyt myös yhden stoppiharjoituksen, yleensä lelua lennättämällä. Roki kuitenkin ennakoi heti ekasta moisesta alkaen ja treeni on aina päätetty normiluoksetuloon, estän himmailun juoksemalla Rokia karkuun. En halua edes testata sellaista normiluoksaria, jonka alle on tehty useampi stopillinen - mieluummin jätän hyvän mielikuvan liikkeestä Rokille ja tosiaan pingon vahvistukseksi sitä karkuun, jotta lelun kyttäily unohtuu.

Roki reissussa

Tallinnan Winter Cup 2013 kv-näyttelystä ei ihan pyttyjä käynyt Roki hakemassa, mutta varsin asiallisesti oli AVO ERI3. Näyttelykeikka oli siis tänä viikonloppuna ja kehässä Roki oli tänään puolilta päivin. Anne pisti viestiä tuloksesta. Saan kenties jossain vaiheessa arvostelunkin tänne, ongelmana kuitenkin kieli, koska venäläinen tuomari Lyubov Terenteva antoi myös arvostelun venäjäksi ja toistaiseksi käännöstä ei ole.

Näin siis Roki menestyi maailmalla. Reissusta poika kotiutuu joskus illalla, mutta ilmeisesti kaikki tähän saakka on mennyt asiallisesti ja Roki on ollut fiksu matkaaja. Perjantai-iltana Anne kaappasi Rokin mukaansa ja takapaksissa matkustivat Santun kanssa. On huippuhauskaa seurata Rokia ja Santtua yhdessä, kun pojilla natsaa toistaiseksi leikit ja kemiat ihan todella nappiin. Viime viikolla käytiin kertaalleen lenkilläkin ja edelleenkään ei kaveruksilla ole mitään kitkaa eikä myöskään räikeää arvovaltaeroa tai pomottamisen tarvetta. Santulla tuli juuri puoli vuotta lasiin.


Roki kävi torstai-iltana pulahtamassa myös KoiraSportin altaassa. Käytettiin koko aika uimiseen, oiskohan Roki vetänyt 4 x 4 kierrosta, noutoja vielä loppuun. Kovasti tuntuu uimisesta tykkäävän ja altaaseen on aina yhtä kova hinku. Kotona harjasin föönin kanssa turkin kuivaksi ja ihan komea siitä tulikin erityisesti tätä viikonlopun näyttelykeikkaa ajatellen. Hassu viikonloppu muuten itselle, kun koira on ollut poissa. Kyllähän se niin kalustoon kuuluu, että melko outoakin olla kotosalla ilman Rokia.

Uintitreenit

Roki pääsi eilen taas uimaan. Tehtiin pitkästä aikaa vähän tekniikkatreeniäkin, dummy oli matkassa ja otettiin vientiä. Mietin jo valmiiksi, miten liikkeen saisi otettua varman päältä eikä menisi altaassa säätämiseksi. Ansku lähetti, jotta liike varmasti sujuisi. Lähetys otettiin rampilta. Eka lähtö oli varsin varovainen, täysin poikkesi siitä, miten Roki yleensä ampaisee veteen. Joku ihme klikki tuohon vientiin tuli viime loppukesästä ja nimenomaan veteen ja uimaan lähtö tökkii. Kutsuin kuitenkin paljon ja kannustaen ja Roki toi dummyn mainiosti käteen. Kolme suoritusta tehtiin ja jokainen oli edellistä parempi. Dummyä Roki ei mällää ja syljeskele, kuten palloa, vaan oikeasti luovuttaa sen käteen. Perään vielä alun toistakymmentä kiekkaa uintia muutamana eränä.

Suihkusta Roki päätti karata uudestaan rampille Naavan uintivuorolla. En viitsinyt tarttua riveleistä koiraa kiinni, kun onhan sen perhana toteltava. Rampille asti se kuitenkin kapusi, jotta pääsi kurkkaamaan altaaseen. Sieltä sitten komentamiseen taipui ja tuli mukisematta takaisin ja häkkiin suoraan. Naava ei välittänyt mun karjusmisesta eikä myöskään altaaseen himoitsevasta Rokista. Se on hauskalla tavalla vain omistajansa koira eikä sosiaalisuudestaan huolimatta ota itseensä kenenkään muun sanomisia. Rokihan olisi varmaan painunut maihin, jos joku toinen olisi samassa tilanteessa komentanut koiraansa. Ja ottihan Roki itseensä tokotreeneissäkin syksyllä, kun kuvitteli Satun napakan kiellon kohdistuvan siihen eikä Naavaan. Silti en sanoisi Rokia kovinkaan pehmeäksi, ennemmin tuo kertoo mulle ylitsevuotavasta kaikkien ihmisten hyväksynnästä ja olosta kodin ainoana the koirana.

Takaisin arkeen

Nyt on palattu normaaliin työjärjestykseen ja epäilen, että koirakin taitaa huokaista helpotuksesta, kun päivät saa vetää unta kuulaan. Viikonlopun Roki oli hoidossa porukoillani, kun olimme hääreissussa. Roki oli päässyt rallaamaan urakalla pitkin metsäteitä ja järven jäätä. Olikin sitten väsynyttä koiraa, kun kotiin päästiin ja nukkui koko sunnuntai-iltapäivän ja illan.

Eilen lenkkeilin töistä tullessani teitä pitkin Rokin kanssa ja mielestäni liikkuminen ei näyttänyt ihan puhtaalta, mutta oli todella vaikea sanoa, mikä siinä kiikasti. Vähän etupuolta arvelen, koska pää näytti välillä varsinkin hitaassa käynnissä painuvan epärytmikkäästi. Kokeilin kinttuja läpi, mutta mitään aristusta anturoissa tms. ei ollut. Ennemmin epäilen lihasjumeja ja pitäisikin taas varata Roksulle hieronta-aikaa.

Eilen sattuikin sitten sopivasti vuoden eka uintikerta ja kerroin epäilyistäni Anskulle. Ei sitten tehtykään mitään kierrosenkkoja, vaan kahden kierroksen satseissa rauhallisemmalla tahdilla Ansku uitti Rokin. Uinnissa ei näkynyt merkkejä väsymisestä tai jumeista, mikä ei tietysti yllätäkään. Toivottavasti uinti tuli nyt hyvänä palautuksena ja venyttelynä riehumislomailun jälkeen.

Roki meinaa kyllä uimalalla haljeta intoonsa. Tällä kertaa oltiin ekana vuorossa ja sitten pitikin vinkua koko Naavan uintivuoron ajan, että miksi joku muu saa polskia, vaikka mäkin olen täällä. On erinomaista hillintäkoulutusta myös yrittää mennä uimalalle sisään niin, ettei anna Rokin ryysiä. Anskua taas Roki mielistelee niin paljon kuin mahdollista, ilmiö, jota en paljon ole muiden seurassa Rokilta nähnyt. Jotenkin liittynee siihen, että Anskulla lienee aika hyvä auktoriteetti Rokin suhteen yhdistettynä Rokin uinti-intoon ja sen pidättelyyn ennen altaaseen menoa. Roki muuttuu ihan emäkseen kaikkine silmänräpyttelyineen, hymyineen ja mäyränkatseineen. Koominen todellakin.

Lomalla

Vihdoinkin loma! Valitettavasti vain puolitoista viikkoa, mutta loma joka tapauksessa. Tällä viikolla on ollut aivan mahtava talvikeli, lunta on reippaasti ja puut huurteessa. Tosin pakkastakin on varsin runsaasti ja ilmeisesti nyt jouluksi vielä kiristyy. Rokia se ei jarruta, kylmä ei edelleenkään arista sitä yhtään.

Tiistaina käytiin taas uimassa. Roki käytti oman varttinsa varsin tehokkaasti, uimalla altaassa kolme kertaa kuusi kierrosta hyvin lyhyillä palautuksilla. Tosi hyvin se jaksaa, loppua kohti vähän hyytyi, muttei alkanut takapää juurikaan edes painumaan. Roki siis polskuttaa edelleen itselleen ominaisella kelluttelutyylillä, mutta Ansku on kyllä saanut siitä myös vauhtia irti lelun avulla. Uiminen ei mielestäni ole mitenkään näkynyt Rokin liikkeissä tai jaksamisessa seuraavana päivänä eikä edes uinnin jälkeisenä iltana ole juuri uuvuttanut. Joko olen puusilmä tai sitten Rokilla on jonkilainen uintikunto kehkeytynyt viime kesän vepeharrastuksen aikana. Tai molemmat.

Roki sai etujoululahjaksi uuden hihnan, Hurtan heijastinsellaisen. En ole saanut heijastinliivin hankintaa aikomusta pidemmälle, mutta vaikuttaisi tuo hihna todella heijastavalta ja toimivalta ratkaisulta.

Tokoa pidetään yllä temppuilemalla sisällä ja lenkkien yhteydessä. Hihnaohitukset tuottavat lenkeillä edelleenkin tuskaa.

Hiljaista on

Eipä tässä kummoisia ole tapahtunut. Treenitauko jatkuu edelleen ja sen kyllä huomaa koirasta. Muutenkin iso loppulukukauden väsymys meinaa viedä ihan kaikki mehut ja lenkillekin lähteminen on tuskan takana. Talvi tuli vihdoin ja samantien kunnolla, joten nyt sitten on ollut jo monta päivää 20 astetta pakkasta ja vähän päällekin. Onnellinen oon lumesta ja kauniista maisemasta, mutta pientä sopeutumisvaikeutta meinaa olla tuon kylmän kanssa. Hajottaa jo sekin, että Nissaniin pääsee sisälle vain apukuskin ovesta...

Ladut varmaan vedetään ihan näinä päivinä noille pururadoille, joten pitää sitten miettiä missä lenkkeillään. Minä ainakin siirryn sitten tienvarsiin, koska en pysty tällä hämäränäöllä menemään yksin pimeään metsään. Ville taas näkee ihan hyvin lenkkeillä hankien keskellä metsässäkin, kaupungin valot heijastaa riittävästi. Minä olen ihan turvallani poluilla, kun jotenkin hämärässä en näe enää pinnanmuotoja ja kulku menee kompuroinniksi. Huomenna kuitenkin itsenäisyyspäivä ja perjantaikin on mulla vapaata eli se tietää tervetulleita lenkkejä valoisassa useampana päivänä!

Eilen Roki kävi taas pulahtelemassa uimalassa. Vähän sillä oli into päällä, kun perille päästiin. Ei meinannut millään kestää odottamista, kun Naava ui ensin. Sitten tajusinkin, että Roki huutaa häkissä mun takia ja laitoin sen toiseen huoneeseen, jossa hiljeni. Mun komentaminen ei myöskään vaikuttanut mitään, mutta näköyhteyden katkeaminen tosiaan auttoi. Altaan rampille se syöksähti vauhdilla, Anskulla onneksi on hyvä hallinta Rokiin. Veteen menossa ei mitään epäröintiä, Roki on sitä mieltä, että viis treeniohjelmasta, täällä uidaan, tyhmää vaan että laita tulee niin nopeasti vastaan. Viiden kierroksen erissä Roki ui yhteensä 15 kiekkaa ja päälle vähän lelun noutoa vedestä. Ja vielä ois jaksanut. Yksi kerta uintia olisi ennen joulua jäljellä.

Uintia ja luita

Jopa tuli yllättävän pitkä päivitystauko. Ja mistäs ne yleensä johtuu - no siitä, ettei tehdä mitään. Näin pääsi nytkin käymään. Mistä voikin lukija päätellä, että viikonlopun tokokoe jäi väliin. Oli varmasti oikea päätös, homma tuntui todella huonolta idealta ihan työväsymyksen ja toisaalta treenien sujumisen puolesta. Nyt ollaan sitten tokoiltu tosi harvakseltaan ja bortsupoika meinaa revetä innosta liitoksissaan. Ja siitä on sitten pidetty kiinni, että lopetetaan myös niin nopeasti, että Roki jää edelleen ratkeilemaan liitoksissaan.

Parit treenit ollaan toki otettu kaverien kanssa ja joka päivä jotain vähintäänkin sisällä omin päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Satun ja Naavan kanssa päivällä tokoilemaan ja lenkille, joten ehkä laitan tilannepäivitystä sen jälkeen.

Tänä iltana käytin Rokin jälleen KoiraSportissa uimassa. Pari vientiä dummylla tehtiin alkuun, lähetin itse Rokin rampilta ja Ansku vastaanotti toisella laidalla, palkkana kumivinku. Eka meni ihan priimasti. Toisessa tuli mun tössi, kun päätin, että vieköön nyt sitten toisella kertaa vingun ja Ansku palkkaa damilla. Ei pelitä, koska Rokiahan ei vinku kiinnosta, kun dami on silmissä. Eli se ei lähtenyt viemään, vaan olisi vaan noutanut :D. Onnistui lopulta, mutta siistin luovutuksen problematiikkaa käsiteltiin seuraavaksi. Roki vedätti Anskua ja sylki esinettä lukuisia kertoja himpan ennen kättä. Saatiin vielä onneksi yksi siedettävähkö damin vienti. Täytyy jatkossa lopettaa aina hyvään, vaikka se olisi sitten vain yksi suoritus.

Roki otti uintia 15 kiekkaa kolmen kierroksen satseissa. Ensin vaikutti melko vaisulta ja veti koko ajan rampille. Eka ajatus itsellä oli, että nyt se oikeasti on vähän kipeä, kun meininki on ollut muutaman päivän vähän väsynyttä ja tänä aamuna Roki oksensi kahdesti vaahtoa ja limaa. Ajattelin, että tänään lopetetaan uiskentelu lyhyeen. Olisihan se pitänyt arvata, että Rokille jäi alun lelut mieleen ja varsinainen syy taisikin olla motivaation puute. Ansku nappasi vingun kokeeksi käteen ja koiraan löytyi moottori ja tahtotila. Se se on - motivaatio... Satua nauratti altaan reunalla, että Ansku taisi nyt tavata sen koetilanteen Rokin ja perään treeni-Rokin. Seuraavan kerran sitten parin viikon päästä.


Palasin kotiin porukoiden kautta. Muovikassillinen hirvenluita tarttui vihdoin mukaan, ensimmäiset saaliit oli iskän hirviporukka vasta saanut viime viikonloppuna. Antaumuksellinen järsiminen kuuluu parastakin aikaa alakerrasta.

Viikon harrastuspäivitys

Tämä on lyhyt. Kokeillaan nyt tällaista kisavalmistautumista, ettei valmistauduta. Viime viikolla otettiin pari treeninkiä. Maanantaina oltiin muistaakseni Satun ja Naavan kanssa Halssilan kentällä. Oli aivan järkyttävän pimeä ilta ja jotain sumuhussakkaa vielä kaiken muun mustan kosteuden lisäksi ilmassa. Kentällä on huonot valot, oikeastaan valot ovat vain reunalla menevän pururadan lamppuja. Jotain kuitenkin nähtiin tehdä ja oli oikein kivaa Rokin kanssa. Me tehtiin perusasentoa monen tempun kautta ja isolla palkalla. Samoin perusasennosta liikkeelle lähtöjä. Sivuttiin muitakin koeliikkeitä, ainakin palasina. Paikkamakuu tehtiin kaukalon vieressä, kun Satu meni piiloon. Roki kesti erinomaisesti häiriön, vaikka kentällä pimeässä liikkui lapsia ja yksi poika kulki koirien ja minun välistäkin. Päälle lenkki, jolla Roki pitkästä aikaa intoutui reilummin leikkimään Naavan kanssa. Yleensähän Naava yrittää yllyttää ja Rokia ei kiinnosta. Tällä kertaa Rokilla oli jonkin verran mielenkiintoa myös Naavan selkään...

Viikolla treenattiin hävyttömän vähän. Perjantaina kuitenkin oli varattuna pitkästä aikaa uintiaika Koirasporttiin. Sitä ennen tehtiin pikainen paikkamakuutreeni jälleen Naavan kanssa. Otettiin häiriöharjoituksina luoksetulokutsuja toisen maatessa. Roki kestää todella hyvin nykyään kaverin irtoamisen vierestä. Korkeintaan vähän nostaa päätä. Sen sijaan makuu alkaa olla nyt niin vahva, että Roki vetää erittäin helposti maihin perusasennosta, jos ei meinaa tapahtua mitään. Samoin myös tuossa harjoituksessa, kun jätin Rokin istumaan ja Naava meni makuulle. Kun lähdin koiran luota, Roki painui alas. Samoin ei meinannut uskoa luoksetulokutsua. Uskoakseni johtui siitä, että ensi yrittämällä Naava irtosi minun kutsusta ja Satu komensi Naavaa aika napakasti. Se tuli Rokille yllärinä ja otti varmaan komentamisen itseensä. Tuon otuksen päässä liikkuu välillä liikaa ja välillä liian vähän. Perjantain treenissä se selkeästi punnitsi monia vaihtoehtoja, kokeili eri juttuja ja oli epävarma.

Uimala oli Rokille heti tuttu paikka, vaikka edellisen kerran ollaan käyty joskus keväällä. Veteen Roki lähti innolla ja otettiin kuntouintia Anskun uittaessa Rokia altaan ulkopuolelta. Näki, ettei Roki ole uinut vähään aikaan, selkeästi kierrokset alkoivat vähitellen painamaan. Loppuun otettiin pari vientiharjoitusta, taidankin jatkossa ottaa damin matkaan, jotta tehtäisiin joka kerta pieniä muistutuksia vepeä varten. Tarkoitus nimittäin olisi, että Roki ja Naava kävisivät nyt parin viikon välein uimassa läpi talven. Otettiin puoliksi viiden kerran kortti eli jaamme aina puolen tunnin ajan.


Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on ollut iso kv-näyttely, käsittääkseni tämän vuoden toiseksi suurin. Olin tänään bortsukehää seuraamassa, ilmoitettuja koiria oli 37. Tuttujakin näkyi kehässä aika monta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut todella hienoa saada bc-kehän tuomarilta Rokista arvostelu. Englantilainen Jeff Luscot on rotuun erikoistunut ja joku mainitsi hänen tuomaroivan ensi vuonna maailmanvoittajanäyttelyssä myös bordercolliet. Tuskin olisi EH:ta parempaa Rokille antanut, mutta oli todella perusteellinen, miellyttävänoloinen ja hymyillen jutteli henkilökohtaisesti jokaisen esittäjän (ja koiran) kanssa. Uroksissa ei montaa SA:n saanutta ollut, nartuissa aika paljon enemmän.

Olen jo monta kertaa plärännyt ensi vuoden näyttelykalenteria ja toivon, että sieltä löytyisi ennen alkukesän isompia näyttelyitä pari ryhmistä käytäväksi. Kyllä Rokille jonkinlainen turkki on kasvamassa - lähinnä kihartuva karva nyt häiritsee.

Matkaan näyttelystä tarttui Rokille puruluita ja vilkkuvalo pantaan heijastinta korvaamaan.

Hyvää pääsiäistä!

Pörheä on peräpeili. Turkki Rokilla on aika muhkea ja komea!


Tulipa miniloma tarpeeseen! Mitään ihmeitä ei olla puuhailtu, mutta jopa pihan siivous ja haravointi oli jotenkin rentouttavaa ja kivaa! Grillikausikin avattiin eilen.

Roksulla on ollut sikäli puuhakkaita päiviä, että päiväunia ei juuri ole ehtinyt ottaa. Tietty kun ollaan tässä kotosalla ja pientä puuhaa riittää.

Viime keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa koirauimalalla Tiituspohjassa. Se liikuntamuoto tosiaan sopii Rokille! Uinti on kivan ja taloudellisen rauhallista, Roki menee veteen mielellään, ei tarvitse kiskoa. Roki myös jaksoi hyvin, puoleen tuntiin mahtui aika monta kierrosta allasta ympäri. Heitettiin altaassa myös palloa sille, hienosti lähti itsenäisesti noutamaan.

Eilen lenkkeiltiin Hiihtomaahan bc-tytteli Ainon seurassa. Aino on 5 kuukautta, mutta melko kookas ikäisekseen ja oikein reipas leikkikaveri Rokille. Jopa siinä määrin, että Aino kyllä määräsi tahdin. Harvemmin on päässyt missään seurassa sanomaan, että Rokihan vaikuttaa melko rauhalliselta. Aino kohteli Rokia kuten Kimma aikoinaan, roikkui kaulurissa ja selätti. :) Aika rapaisia kuviakin saatiin reissusta aikaan.

Aino liekeissä mutalammikossa!

Aino myllytti Rokia



Rokilla taitaa vielä jokin ihottuman tapainen vaivata. Kivekset punottaa ja iho hiukan hilseilee. Samoin kyynärpäästä on lähtenyt karvat ja iho punertaa. Tänään lenkkeiltiin pari tuntia Saviolla ja harkittiin kauluria muutamaksi päiväksi, kivesten nuoleminen on voinut jäädä tavaksi ja sikäli pahentaa ihottumaoireita. Kauluri unohtui ottaa lainaan, joten täytyy harkita tiistaina oman hankkimista.

Kun remppamiehet purkivat kylppärin kattoa, Roki purki yläkerran portaita...

Koirauintia ja synttäritkin!

Meinasi aiemmasta päivityksestä unohtua, että tänäänhän Roki on kahdeksan kuukautta! Synttäreitä juhlittiin käymällä illalla Koirasportissa uittamassa pentu. Päivä oli ollut aika jänskä Rokille jo muutenkin, yllättävän hyvin jaksoi polskia siihen nähden. Aamulla olivat käyneet isomman koiralauman kanssa umpihankilenkillä ja sitten iltapäivän ajan Roki oli ollut matkassa uimalareissulla. Rähjännyt luonnollisesti muille läsnäoleville...

Uintivuorolla Roki jännitti aikalailla altaalle nousevia portaita ja ramppia, jota pitkin koira menee veteen. Uinti itsessään sujui aivan hienosti, aluksi oli vähän jännää ja piti pärskiä, mutta kyllähän viime kesänkin kokemuksesta tiesin, että uinti sujuu. Ja lelunkin Roki nappasi vedestä pariin otteeseen matkaan. Vähän kauhistunutta katsetta poju välillä näytti ja vinkui rampilla, mutta lähti uudelle kiekalle kyllä melkein joka kerta ihan itse uimaan. Hassusti samaa ilmettä kuin Nita-mammalla Rokinkin naamalla näytti olevan ja uintityyliäkin Ansku vertasi Nitan menoon. Linkin lopusta löytyy myös videonpätkää Keski-Suomen uutisista, myös Nita ui klipissä. Koirasportti

Tässä malliksi Rokin surkea ilme uintilenkin päätteeksi


Mainiota liikuntaa tuo uiminen koiralle kyllä on, ja nyt pitkän tauon jälkeen varmasti otti tosissaan myös kunnon päälle. Meillä oli koko puolituntinen käytettävissä, vaikka lyhyempikin aika näin ekalle kerralle olisi varmasti riittänyt. Pidettiin nyt sitten hyvät tauot lenkkien välissä, että vähän henki ja syke tasoittui. Reporanka Roki könähti autoon uinnin jälkeen, mutta kotona käytiin hetki vielä ihan ylikierroksilla. Nyt varmasti unet maittaa yön yli ja aamulla Roki pääseekin järven jäälle peuhaamaan kaverien kanssa!

Niin, ja nyt kahdeksan kuukauden iässä Roki painaa 17 kiloa ja on noin 54-55 senttiä korkea. Turkki on pörhistynyt huimasti, oikein mainio talvikarva pojalla alkaa olla. Voi sitä karvanlähtöä, joka jossain vaiheessa edessä on...