Täällä edelleen ollaan. Ei olekaan aiemmin koko tämän blogin olossaolon aikana tullut yli kuukauden mittaista päivitystaukoa. Selityksenä tälle kelvatkoon muuttuva elämäntilanne ja se, ettei viime aikoina ole priorisoitunut bloggaaminen ihan ykköseksi. Koiran kanssa kyllä ollaan puuhattu jonniinkin verran ja pientä (toivottavasti vain pientä) terveysongelmaa meillä myös on riesana.
Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.
Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.
Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.
Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.
Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
lauantai 31. elokuuta 2013
Roki kävi näyttelemässä pitkästä aikaa
Päivitykset laahaa rankasti! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi puuhattu, mutta kieltämättä ekat työviikot ovat olleet aika raskaita. Harrastusrintamalla ollaan säännöllisesti tehty tokoa ja jonkin verran myös tottiksen liikkeitä. Pari iltaa sitten esineruutukin käytiin ihmettelemässä. Vähän oli epävarmat lähdöt pistoille, mutta ruudussa oli todella monta esinettä ja Roki nosti kyllä kaksi, kolmannelle en lähettänytkään. Kannustin ehkä liikaakin, olisi vaan pitemmän tauon jälkeen voinut antaa koiran ratkaista ruutua itse. Oma epävarmuus näkyi taas meidän tekemisessä.
Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.
Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."
Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.
Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.
Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."
Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.
perjantai 16. elokuuta 2013
Töihin takaisin...
Jopas tyhjensi ensimmäinen kokonainen työviikko takin. Aika hektinen aloitus ja vähän viime vuotta pitemmät työpäivät, viisi uutta opetusryhmää ja paljon juoksevia asioita takasi sen, että iltaisin ei ole paljon mitään ehtinyt ja jaksanut. Unentarvekin on aikamoinen ja vielä on vähän kesän myöhäisten iltojen rytmi päällänsä.
Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...
Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.
Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...
Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.
maanantai 5. elokuuta 2013
Kesän kertausta
Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.
Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.
Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.
Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn. Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.
Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.
Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.
Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!
Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.
Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.
Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn. Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.
Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.
Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.
Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Pientä tokointoa
Viime torstaina käytiin katsomassa Nooran kanssa Laukan tokokoetta, ja pakko kyllä tunnustaa, että pientä polttelua koekentälle taas heräsi. Leppoisa meininki ja pieni koe varmasti osaltaan vaikuttivat. Roki pääsi vähän myös jumppaamaan parkkipaikan häiriössä.
Eilen illalla tehtiin lenkin yhteydessä myös kentällä pientä treeniä keskenämme. Hurjuuttani testasin pitempää seuruuta, käytännössä kokonaista alokasluokan pätkää. En hetsannut yhtään patukalla alkuun, kunhan sen verran Roki oli lelusta tietoinen, että muisti sen olevan mulla taskussa. Uskallan sanoa, että kontaktissa oltaisiin menty vähän eteenpäin. *Varovaisesti tyytyväinen*
Yhteen putkeen pelkillä välikehuilla tehtiin myös jäävät ja luoksetulo. Vajaat perusasennot jäävissä ja vino eteenistuminen luoksarissa virheinä. Jälleen seuruukontakti pysyi. Vinous korjattavissa. Ja korjattiinkin parilla toistolla eteenistumisia.
Loppuun eteenmenoa lelun kanssa. Maahan -käskytystä treenaillaan satunnaisesti lenkkeillessä ja välillä kentälläkin. Toimii kohtalaisesti jo etänä.
Eilen illalla tehtiin lenkin yhteydessä myös kentällä pientä treeniä keskenämme. Hurjuuttani testasin pitempää seuruuta, käytännössä kokonaista alokasluokan pätkää. En hetsannut yhtään patukalla alkuun, kunhan sen verran Roki oli lelusta tietoinen, että muisti sen olevan mulla taskussa. Uskallan sanoa, että kontaktissa oltaisiin menty vähän eteenpäin. *Varovaisesti tyytyväinen*
Yhteen putkeen pelkillä välikehuilla tehtiin myös jäävät ja luoksetulo. Vajaat perusasennot jäävissä ja vino eteenistuminen luoksarissa virheinä. Jälleen seuruukontakti pysyi. Vinous korjattavissa. Ja korjattiinkin parilla toistolla eteenistumisia.
Loppuun eteenmenoa lelun kanssa. Maahan -käskytystä treenaillaan satunnaisesti lenkkeillessä ja välillä kentälläkin. Toimii kohtalaisesti jo etänä.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Iltatokot
On se ihme, kun ihminen osaa arvostaa normaalia hyvää oloa vasta, kun on ollut kipeänä. Olin tosiaan viime viikon käytännössä kokonaan varsin karseiden mahakipujen kourissa, jotenkin suolisto ja ruuansulatus jumitti. Sunnuntaina alkoi helpottaa, nyt on maha kunnossa ja olen alkuviikon tehnyt pitkiä lenkkejä Rokin kanssa joka päivä. Jos sitä hetken taas muistaisi, että terveys on aika kiva juttu ja siitä kannattaa pitää huolta.
Tänään oli aktiivi-ilta. Satun ja Naavan kanssa tehtiin vajaan puolen tunnin tokotreenit. Aloitettiin paikkamakuulla, oikein mukava makuu ja hyvä tehdä välillä tämä osio treenin alkuun. Naava jatkoi vielä makuutreeneillä ja me tehtiin seuraamispätkää. Paikka on mielestäni lyhyillä pätkillä parantunut, muutoinkin ihan kivaa pikkunäppärää tekemistä Rokilta. Mitään pitkää pätkää ei tehty, käännöksiä ja pysähdyksiä lähinnä. Ja perusasentoa. Mielestäni peruasento on terävöitynyt, kun aloin ottaa Rokin patukkapalkkaamisen jälkeen patukka suussa sivulle ja vasta siinä pyydän lelun pois. Lisäksi myös luovutus onnistuu paremmin, kun ikään kuin siirrytään jo työskentelymoodille ennen lelun poisottoa. Luoksetuloja loppuun. Pari eteenistumista alle ja oli kiva nähdä, miten kytistely on jäänyt luoksetulosta pois, kun ei olla tehty stoppeja aikoihin. Tulee tiiviiseen eteenistumiseen vauhdilla, muttei törmää. Palkkasin eteen liivin helmasta ja varmistin, ettei Roki ennakoi perusasentoa.
Hyvien harkkojen jälkeen lenkille ja puolitoista tuntia kierreltiin pururatoja ja tietysti poikettiin myös suolammella uittamassa koirat. Tai Naava pulahti pikku pakosta kerran ja keskittyi sittemmin syömään suosammalta. Rokin mielestä kepin heittely lampeen lopppui jälleen kerran liian lyhyeen.
Hyviä koiraohituksia tuli myös lenkillä. Roki vaikuttaisi oikeasti pikkuhiljaa ottavan uutta ohitustapaa haltuun. Se alkaa käsittelemään nyt jonkin verran ohituksen aiheuttamaa stressiä itse (tai tää on mun teoria) ja painuu ohittaessa sijaistoiminnolle eli mielestäni siirtää ohitukseen liittyvän paineen pientareen nuuhkimiseen tai ojan kautta kiertämiseen. Tämä on vaatinut tiukkoja kieltoja rähinöistä, napakkaa palautetta ja erityisesti omaa päättäväisyyttä ohitustilanteissa. Olisikohan vanha koira oppimassa uutta temppua? Peukut pystyyn, että ohitusongelma saataisiin vielä haltuun tulevana syksynä.
Lenkin päälle jatkettiin vielä vähän tottiksella. Raisa seuruutti Rokia ja teetti eteenmenoharjoituksia loppuun. Kiva huomata, että Roki jaksoi seurata vielä lenkin päällekin, vaikka tiukin kärki täpinältä olikin jo hukattu Hiihtomaan pururadoille. Paikan paranemisesta saatiin myös Raisalta kommenttia. Motivaatio ja oivallus paistaa hienosti eteenmenossa. Lelua käytetään vielä treenissä ja harjoitus on yllättävän paljon samantapainen, kun esine-etsinnän alkeet, joita tehtiin vuosi sitten paljon lenkkien yhteydessä. Rokille on siis tuttua rynnätä pitkäkin matka lelulle, joka on ensin käyty viemässä yhdessä. Kovin innoissaan se kyllä tästä treenistä on.
Huomenna pitäisi mennä illalla katsomaan tokokoetta Laukaaseen ja ehkä siellä vielä vähän tottistelua lisää.
Tänään oli aktiivi-ilta. Satun ja Naavan kanssa tehtiin vajaan puolen tunnin tokotreenit. Aloitettiin paikkamakuulla, oikein mukava makuu ja hyvä tehdä välillä tämä osio treenin alkuun. Naava jatkoi vielä makuutreeneillä ja me tehtiin seuraamispätkää. Paikka on mielestäni lyhyillä pätkillä parantunut, muutoinkin ihan kivaa pikkunäppärää tekemistä Rokilta. Mitään pitkää pätkää ei tehty, käännöksiä ja pysähdyksiä lähinnä. Ja perusasentoa. Mielestäni peruasento on terävöitynyt, kun aloin ottaa Rokin patukkapalkkaamisen jälkeen patukka suussa sivulle ja vasta siinä pyydän lelun pois. Lisäksi myös luovutus onnistuu paremmin, kun ikään kuin siirrytään jo työskentelymoodille ennen lelun poisottoa. Luoksetuloja loppuun. Pari eteenistumista alle ja oli kiva nähdä, miten kytistely on jäänyt luoksetulosta pois, kun ei olla tehty stoppeja aikoihin. Tulee tiiviiseen eteenistumiseen vauhdilla, muttei törmää. Palkkasin eteen liivin helmasta ja varmistin, ettei Roki ennakoi perusasentoa.
Hyvien harkkojen jälkeen lenkille ja puolitoista tuntia kierreltiin pururatoja ja tietysti poikettiin myös suolammella uittamassa koirat. Tai Naava pulahti pikku pakosta kerran ja keskittyi sittemmin syömään suosammalta. Rokin mielestä kepin heittely lampeen lopppui jälleen kerran liian lyhyeen.
Hyviä koiraohituksia tuli myös lenkillä. Roki vaikuttaisi oikeasti pikkuhiljaa ottavan uutta ohitustapaa haltuun. Se alkaa käsittelemään nyt jonkin verran ohituksen aiheuttamaa stressiä itse (tai tää on mun teoria) ja painuu ohittaessa sijaistoiminnolle eli mielestäni siirtää ohitukseen liittyvän paineen pientareen nuuhkimiseen tai ojan kautta kiertämiseen. Tämä on vaatinut tiukkoja kieltoja rähinöistä, napakkaa palautetta ja erityisesti omaa päättäväisyyttä ohitustilanteissa. Olisikohan vanha koira oppimassa uutta temppua? Peukut pystyyn, että ohitusongelma saataisiin vielä haltuun tulevana syksynä.
Lenkin päälle jatkettiin vielä vähän tottiksella. Raisa seuruutti Rokia ja teetti eteenmenoharjoituksia loppuun. Kiva huomata, että Roki jaksoi seurata vielä lenkin päällekin, vaikka tiukin kärki täpinältä olikin jo hukattu Hiihtomaan pururadoille. Paikan paranemisesta saatiin myös Raisalta kommenttia. Motivaatio ja oivallus paistaa hienosti eteenmenossa. Lelua käytetään vielä treenissä ja harjoitus on yllättävän paljon samantapainen, kun esine-etsinnän alkeet, joita tehtiin vuosi sitten paljon lenkkien yhteydessä. Rokille on siis tuttua rynnätä pitkäkin matka lelulle, joka on ensin käyty viemässä yhdessä. Kovin innoissaan se kyllä tästä treenistä on.
Huomenna pitäisi mennä illalla katsomaan tokokoetta Laukaaseen ja ehkä siellä vielä vähän tottistelua lisää.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Rasti seinään
Nyt pitäisi varmaan piirtää siis rasti seinään - kahtena päivänä peräkkäin tokotreeniä! Vepet jäi tällä viikolla emännän väsymyksen ja bänditreenien takia väliin, mutta uintia on toki tullut suolammelle suuntautuneiden lenkkien ansiosta. Emännällä tosin edelleen talviturkki heittämättä, ja aivan varmasti en heitä sitä suolampeen tänä vuonna!
Eilen Satu ja Naava tulivat taas tokoilemaan meidän kanssa. Rokin kanssa tehtiin perusasentoa ja liikkeellelähtöjä. Pidin patukkaa lähinnä takataskussa ja palkkasin reippaasti kontaktista oikealla seuraamispaikalla. Nyt palkkaus lähtee joka kerta taaksepäin. Aluksi Roki ei hahmottanut palkkasuuntaa, vaikka enemmänhän olen sitä taakse palkannut kuin eteen. Syynä oli palkkauskäsi, kun nyt heitän palkan oikealla kädellä taakse, jotta Roki ei kytistelisi yhtään lelua. Nopeasti homma valottui kyllä. Aika kivaa kontaktia on alkanutkin tulla. Lahnailu vähentynyt. Selkeästi pitää vain tehdä ja lahnailu paheni talvitauon aikana.
Tänään tehtiin pari pitempääkin seuruuta ja vaikka kontakti putoilikin, keskityin kehumaan erityisesti katseesta nimenomaan oikealla seuraamispaikalla. Aika kivoja käännöksiä oikeallekin saatiin aikaan, vaikka oikea käännös edelleen pudottaa kontaktin aivan saletisti joka kerta.
Eilen otettiin noutoa, josta palkkasin lennosta. Tähän muutama luovutus- ja pitoharkka perään. Luoksetulokin otettiin, himmasi vauhtia loppuun, oisko stoppitreenien peruja. Eteenistumiset napakoita, ennakoi perusasentoa.
Tänään jäävät. Yksi mainio kokonainen liike kumpaakin. Paikkamakuu eilen Naavan kanssa oikein hyvä, tänään yksin vähän levoton. Kuuma ilma ja läähätys, ja Roki ei voi pitää leukaa maassa, josta seuraa pään pyörimistä. Roki selvästi haluaisi itse rauhoittaa itsensä paikkamakuuseen leuka alhaalla. Tänään kääntyi lonkalle puolivälissä. Vähemmän levotonta kuitenkin kuin pari viikkoa sitten, kun pitkästä aikaa tokoilut taas aloitettiin.
Eilen heitettiin treenin päälle vielä lenkki ja Satulla oli uusi kamera matkassa. Katsotaan, tuliko suolammelta jälleen onnistuneita uintikuvia Rokista!
Eilen Satu ja Naava tulivat taas tokoilemaan meidän kanssa. Rokin kanssa tehtiin perusasentoa ja liikkeellelähtöjä. Pidin patukkaa lähinnä takataskussa ja palkkasin reippaasti kontaktista oikealla seuraamispaikalla. Nyt palkkaus lähtee joka kerta taaksepäin. Aluksi Roki ei hahmottanut palkkasuuntaa, vaikka enemmänhän olen sitä taakse palkannut kuin eteen. Syynä oli palkkauskäsi, kun nyt heitän palkan oikealla kädellä taakse, jotta Roki ei kytistelisi yhtään lelua. Nopeasti homma valottui kyllä. Aika kivaa kontaktia on alkanutkin tulla. Lahnailu vähentynyt. Selkeästi pitää vain tehdä ja lahnailu paheni talvitauon aikana.
Tänään tehtiin pari pitempääkin seuruuta ja vaikka kontakti putoilikin, keskityin kehumaan erityisesti katseesta nimenomaan oikealla seuraamispaikalla. Aika kivoja käännöksiä oikeallekin saatiin aikaan, vaikka oikea käännös edelleen pudottaa kontaktin aivan saletisti joka kerta.
Eilen otettiin noutoa, josta palkkasin lennosta. Tähän muutama luovutus- ja pitoharkka perään. Luoksetulokin otettiin, himmasi vauhtia loppuun, oisko stoppitreenien peruja. Eteenistumiset napakoita, ennakoi perusasentoa.
Tänään jäävät. Yksi mainio kokonainen liike kumpaakin. Paikkamakuu eilen Naavan kanssa oikein hyvä, tänään yksin vähän levoton. Kuuma ilma ja läähätys, ja Roki ei voi pitää leukaa maassa, josta seuraa pään pyörimistä. Roki selvästi haluaisi itse rauhoittaa itsensä paikkamakuuseen leuka alhaalla. Tänään kääntyi lonkalle puolivälissä. Vähemmän levotonta kuitenkin kuin pari viikkoa sitten, kun pitkästä aikaa tokoilut taas aloitettiin.
Eilen heitettiin treenin päälle vielä lenkki ja Satulla oli uusi kamera matkassa. Katsotaan, tuliko suolammelta jälleen onnistuneita uintikuvia Rokista!
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Treeniä ja lenkkiä
Viime perjantaina otettiin pitkästä aikaa Satun ja Naavan kanssa toko- ja lenkkitreffit. Tokossa panostetaan sattuneesta syystä oikeapaikkaiseen seuraamiseen. En edelleenkään edes tiedä, tietääkö Roki oikeaa paikkaa vai seilaako se pelkän vireen takia välillä edellä välillä jätättäen. Vinkkejä on saatu erään pikku projektin takia paikan hakemiseen ja ihan pienillä pätkillä ja perusasennon hakemisilla nyt mennään. Testasin myös jäävät, jotka olivat oikein mallillaan. Seisomasta istumista Roki ennakoi, mutta ongelma on hallittavissa ja korjattavissa. Hyppy- ja hyppynoutoilottelut vielä ja loppuun paikkamakuu Naavan kanssa. Paikkamakuussa pientä levottomuutta, näkee ettei olla säännöllisesti treenattu.
Lenkille Satu otti myös kameran mukaan ja sain häneltä sähköpostissa hirmu kivoja kuvia Rokista! Käytettiin koirat uimassa Hiihtomaan takana soisessa Vuorilammessa. Lisää kuvia samalta lenkiltä löytyy myös Naavan blogista.
Puron varressa metsän siimeksessä.
Jes, uimaan! Ihan muutaman kerran se keppi lensikin...
Vieläkö heittäisit kerran? Pliis? Söpö raasu, joka ei ehdi edes ravistella, kun on niin tärkeää hommaa.
Naava kävi mulahtamassa pari kertaa, mutta päätyi keskittymään sitten turpeen ja sammaleen syöntiin. Roki taas osaa käyttää laiturin portaita.
Kerran vielä? Näin kyttää paimenpoika, keppi jaloissa ja katse leikkikumppanissa!
PS. Meillä tosiaan on ehkä pieni projekti viritteillä, BH-koe pienellä varauksella nostettu jälleen tulevaisuuden suunnitelmiin... ;)
Lenkille Satu otti myös kameran mukaan ja sain häneltä sähköpostissa hirmu kivoja kuvia Rokista! Käytettiin koirat uimassa Hiihtomaan takana soisessa Vuorilammessa. Lisää kuvia samalta lenkiltä löytyy myös Naavan blogista.
Puron varressa metsän siimeksessä.
Löytyihän suolammenkin rannalta keppi!
Jes, uimaan! Ihan muutaman kerran se keppi lensikin...
Vieläkö heittäisit kerran? Pliis? Söpö raasu, joka ei ehdi edes ravistella, kun on niin tärkeää hommaa.
Naava kävi mulahtamassa pari kertaa, mutta päätyi keskittymään sitten turpeen ja sammaleen syöntiin. Roki taas osaa käyttää laiturin portaita.
Kerran vielä? Näin kyttää paimenpoika, keppi jaloissa ja katse leikkikumppanissa!
PS. Meillä tosiaan on ehkä pieni projekti viritteillä, BH-koe pienellä varauksella nostettu jälleen tulevaisuuden suunnitelmiin... ;)
torstai 9. toukokuuta 2013
Viime aikojen tekemisiä
Yritän tiiviisti päivittää lähiaikojen harrastamisia...
Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.
Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.
Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!
Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.
Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.
Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.
Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!
Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Tokoa - uskooko kukaan?
Ihan totta, kuluneella viikolla on kummasti ollut mielenkiintoa yhdistää treenailua lenkkeihin! Säät muuttuvat koko ajan keväisemmiksi, vettäkin on kyllä tullut urakalla, mutta kentät ja metsä sulavat koko ajan. Lisäksi on ihan superia huomata, miten innoissaan Roki on pienestäkin puuhailusta.
Olihan se pakko myös itse lähteä kokeilemaan Rokin etsintätaitoja jääkiekkokaukalon laidalle. Mahtavasti on kyllä iskä Rokia koulinut, alle kymmeneen minuuttiin koira nosti 8 jääkiekkoa. Hiukan liikaa se kaipaa tosin kannustusta vielä eli Roki saattaa jäädä tuijottelemaan minua kymmenen sekunnin välein ja jatkaa työtä vasta uudella "etsi"-kehotuksella. Aika huippua silti!
Eilen sitten ihan huvikseni testailin metsässä. Lunta on aika paljonkin vielä paikoin, mutta tuo kohta oli melko sulaa. Ei sitä nyt esineruuduksi voinut sanoa, mutta etsintätreeni joka tapauksessa. Jätin Rokin paikkaan polulle ja kiertelin metsässä muutaman kymmenen metrin päähän, jossa "tallailin" jonkun vajaan aarin kokoisen alueen. Heitin sinne hanskani (itseasiassa molemmat, mutta en huomannut tiputtaneeni toistakin). Kiersin sitten Rokin luo takaisin ja lähetin etsimään. Tajusin kyllä, etten tyhmästi näyttänyt sille alkuunsa mitä sen pitäisi etsiä ja Roki painelikin esineelle, muttei nostanut sitä ykkösellä. Olisiko sitten haikaillut kiekkojen perään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Varsin pitkän haistelun jälkeen Roki toi hanskan riemukkaasti. Palkkasin namilla ja lähetin uudelleen, kun olin huomannut, että toinenkin hanska on hukassa. Nyt Roki meni suoraan "ruutuun" ja toi toisenkin hanskan vauhdilla. Siistiä! :)
Useampana iltana ollaan myös tokoiltu. Lähinnä iloisesti tehty seuruuta patukan kanssa ja onhan tuossa koirassa nyt motivaatiota ja potkua. Maahanmeno ja seisominen tuntuvat nyt todella varmoilta ja molemmissa Roki kestää myös avoimen luokan liikkeen eli että palaan takaisin koiran taakse ennen vierelletuloa.
Pikkuhiljaa varmaan löytyy tätä päivitykseen sopivaa treenimatskuakin enemmän, jos emännän vire nyt säilyy. Ensi viikolla oli uintikertakin taas ja vepeilystä haaveillaan jo, vaikka jäät vielä peittävätkin järviä.
Olihan se pakko myös itse lähteä kokeilemaan Rokin etsintätaitoja jääkiekkokaukalon laidalle. Mahtavasti on kyllä iskä Rokia koulinut, alle kymmeneen minuuttiin koira nosti 8 jääkiekkoa. Hiukan liikaa se kaipaa tosin kannustusta vielä eli Roki saattaa jäädä tuijottelemaan minua kymmenen sekunnin välein ja jatkaa työtä vasta uudella "etsi"-kehotuksella. Aika huippua silti!
Eilen sitten ihan huvikseni testailin metsässä. Lunta on aika paljonkin vielä paikoin, mutta tuo kohta oli melko sulaa. Ei sitä nyt esineruuduksi voinut sanoa, mutta etsintätreeni joka tapauksessa. Jätin Rokin paikkaan polulle ja kiertelin metsässä muutaman kymmenen metrin päähän, jossa "tallailin" jonkun vajaan aarin kokoisen alueen. Heitin sinne hanskani (itseasiassa molemmat, mutta en huomannut tiputtaneeni toistakin). Kiersin sitten Rokin luo takaisin ja lähetin etsimään. Tajusin kyllä, etten tyhmästi näyttänyt sille alkuunsa mitä sen pitäisi etsiä ja Roki painelikin esineelle, muttei nostanut sitä ykkösellä. Olisiko sitten haikaillut kiekkojen perään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Varsin pitkän haistelun jälkeen Roki toi hanskan riemukkaasti. Palkkasin namilla ja lähetin uudelleen, kun olin huomannut, että toinenkin hanska on hukassa. Nyt Roki meni suoraan "ruutuun" ja toi toisenkin hanskan vauhdilla. Siistiä! :)
Useampana iltana ollaan myös tokoiltu. Lähinnä iloisesti tehty seuruuta patukan kanssa ja onhan tuossa koirassa nyt motivaatiota ja potkua. Maahanmeno ja seisominen tuntuvat nyt todella varmoilta ja molemmissa Roki kestää myös avoimen luokan liikkeen eli että palaan takaisin koiran taakse ennen vierelletuloa.
Pikkuhiljaa varmaan löytyy tätä päivitykseen sopivaa treenimatskuakin enemmän, jos emännän vire nyt säilyy. Ensi viikolla oli uintikertakin taas ja vepeilystä haaveillaan jo, vaikka jäät vielä peittävätkin järviä.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Uintia ja tokoakin
Maanantaina oli jälleen uintivuoro Koirasportilla. Roki otti ens alkuun pari vientiä. Nyt teen varman päälle liikettä ja haluan Rokilta kaiken lähtöepäröinnin pois. Näin ollen Roki lähtee rampilta, hetsailen sitä, kierrän altaan toiselle puolelle ja avustaja lähettää koiran. Kehun myös heti, kun Roki lähtee liikkeelle ja kutsun tietty reippaasti. Eka meni todella hyvin luovutusta myöten, palkkasin heittämällä damin. Tokaa varten Roki ui rampille takaisin ja avustaja otti koirasta kopin, mutta tällä kertaa sitten lähtö oli aavistuksen epävarma, tuli kuitenkin. Kolmannelle kerralle "vein" Rokin takaisin rampille, eli kiersin rampin puolelle itsekin ja otin damin siltä itse pois. Taas vähän hössötystä ja kierto takaisin paikalle ja nyt Roki lähti jälleen todella hyvin.
Varman päälle harkkoja jatketaan ja tänään just tuli ilmoitus, että jo huhtikuun alussa aloitellaan Muuramen veperyhmän kanssa kuivaharjoittelua. Sinne mukaan!
Uimalassa luonnollisesti Roki myös kuntoili. Se taisi uida noiden kolmen viennin päälle vielä 3 x 5 kierrosta. Tällä kertaa ohjaaja ei laittanut Rokille hihnaa/flexiä ollenkaan, vaan uitti sen vapaasti lelu kädessä. Aluksi Roki meinasi oikoa keskeltä allasta, ei huvittanut laitaa pitkin uinti, mutta kun kierroksia tuli muutama alle, alkoi myös linjat löytymään. Oisko sitten jo pahin höyry päässyt ulos, kun Roki oli kohtuu vikkelä käännöksissään altaassa alkuunsa. Enivei uitto ilman hihnaa meni ihan ok, koska hyvin Roki seuraa damia eikä sillä ainakaan ole mikään hinku altaasta pois!
Parina iltana on tokoiltukin lenkkien yhteydessä. Seuraamista haen suunnilleen joka toinen kerta lelulla ja leikillä ja innon kautta, ja joka toinen kerta namin kanssa niin, että 'seuraa'-käsky tarkoittaa suoranaisesti silmiin katsomista. Palkka siis vain katsekontaktista ja todella lyhyitä pätkiä, ehkä vain perusasentoa välillä ollaan otettu. Stopit ovat tällä hetkellä varsin terävät ja kivat. Roki kestää myös kiertämisen, jota olen välillä lisännyt harjoitteluun. Luoksarissa olen joka toisissa treeneissä tehnyt myös yhden stoppiharjoituksen, yleensä lelua lennättämällä. Roki kuitenkin ennakoi heti ekasta moisesta alkaen ja treeni on aina päätetty normiluoksetuloon, estän himmailun juoksemalla Rokia karkuun. En halua edes testata sellaista normiluoksaria, jonka alle on tehty useampi stopillinen - mieluummin jätän hyvän mielikuvan liikkeestä Rokille ja tosiaan pingon vahvistukseksi sitä karkuun, jotta lelun kyttäily unohtuu.
Varman päälle harkkoja jatketaan ja tänään just tuli ilmoitus, että jo huhtikuun alussa aloitellaan Muuramen veperyhmän kanssa kuivaharjoittelua. Sinne mukaan!
Uimalassa luonnollisesti Roki myös kuntoili. Se taisi uida noiden kolmen viennin päälle vielä 3 x 5 kierrosta. Tällä kertaa ohjaaja ei laittanut Rokille hihnaa/flexiä ollenkaan, vaan uitti sen vapaasti lelu kädessä. Aluksi Roki meinasi oikoa keskeltä allasta, ei huvittanut laitaa pitkin uinti, mutta kun kierroksia tuli muutama alle, alkoi myös linjat löytymään. Oisko sitten jo pahin höyry päässyt ulos, kun Roki oli kohtuu vikkelä käännöksissään altaassa alkuunsa. Enivei uitto ilman hihnaa meni ihan ok, koska hyvin Roki seuraa damia eikä sillä ainakaan ole mikään hinku altaasta pois!
Parina iltana on tokoiltukin lenkkien yhteydessä. Seuraamista haen suunnilleen joka toinen kerta lelulla ja leikillä ja innon kautta, ja joka toinen kerta namin kanssa niin, että 'seuraa'-käsky tarkoittaa suoranaisesti silmiin katsomista. Palkka siis vain katsekontaktista ja todella lyhyitä pätkiä, ehkä vain perusasentoa välillä ollaan otettu. Stopit ovat tällä hetkellä varsin terävät ja kivat. Roki kestää myös kiertämisen, jota olen välillä lisännyt harjoitteluun. Luoksarissa olen joka toisissa treeneissä tehnyt myös yhden stoppiharjoituksen, yleensä lelua lennättämällä. Roki kuitenkin ennakoi heti ekasta moisesta alkaen ja treeni on aina päätetty normiluoksetuloon, estän himmailun juoksemalla Rokia karkuun. En halua edes testata sellaista normiluoksaria, jonka alle on tehty useampi stopillinen - mieluummin jätän hyvän mielikuvan liikkeestä Rokille ja tosiaan pingon vahvistukseksi sitä karkuun, jotta lelun kyttäily unohtuu.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Näyttelyarvostelu
Tässäpä olisi Rokin Tallinnan näyttelyarvostelun käännöskyhäelmä. Iso kiitos Jenni ja Miia, jotka paneuduitte tekstin kääntämiseen! Muutama kysymysmerkki siellä taitaa vielä olla, mutta ehkä joskus löytyy joku näyttelysanaston tuntija, joka tämän venäjänkielisen tekstin saisi aukottomasti käännettyä.
Tallinna Winter Cup 10.2.2013, tuomari Lyubov Terenteva:
AVO-ERI3 "Rodunomainen, hyvänkokoinen; voimakas; ilmeikäs pää; hieman lyhyt kaula; erinomainen rinnan volyymi (ts. laajuus, runsaus); hieman ??? ristiluu/lantio/takaosa; riittävät takaliikkeet (?); värityksessä ja turkissa ei huomauttamista."
Rokin tassuissa ei ole juuri reissu painanut. Toisaalta se tietysti on koisinut työpäivät kotosalla ja ehkä on käyttänyt illatkin tehokkaasti nukkumiseen. Lenkkeillessä ja touhutessa ei väsymystä ole näkynyt. Lenkkien yhteydessä on tokoiltu jonkin verran, VTT:n parkkipaikka on meidän vakio treenikenttä, kun meinaa valaistut aukeat olla keskitalvella vähissä. Tänään olisi taas myös bortsutokot, mutta olen havainnut tällä motivaatiotasolla olevan lähes mahdotonta saada itseni liikkeelle treenimielessä klo 21-22. Päivän piteneminen onneksi alkaa auttaa jo jaksamista ja kaikkia lenkkejäkään ei onneksi enää tarvitse tehdä pimeässä, joten ehkä se kauan kaivattu motivaatio alkaa taas löytyä!
Tallinna Winter Cup 10.2.2013, tuomari Lyubov Terenteva:
AVO-ERI3 "Rodunomainen, hyvänkokoinen; voimakas; ilmeikäs pää; hieman lyhyt kaula; erinomainen rinnan volyymi (ts. laajuus, runsaus); hieman ??? ristiluu/lantio/takaosa; riittävät takaliikkeet (?); värityksessä ja turkissa ei huomauttamista."
Rokin tassuissa ei ole juuri reissu painanut. Toisaalta se tietysti on koisinut työpäivät kotosalla ja ehkä on käyttänyt illatkin tehokkaasti nukkumiseen. Lenkkeillessä ja touhutessa ei väsymystä ole näkynyt. Lenkkien yhteydessä on tokoiltu jonkin verran, VTT:n parkkipaikka on meidän vakio treenikenttä, kun meinaa valaistut aukeat olla keskitalvella vähissä. Tänään olisi taas myös bortsutokot, mutta olen havainnut tällä motivaatiotasolla olevan lähes mahdotonta saada itseni liikkeelle treenimielessä klo 21-22. Päivän piteneminen onneksi alkaa auttaa jo jaksamista ja kaikkia lenkkejäkään ei onneksi enää tarvitse tehdä pimeässä, joten ehkä se kauan kaivattu motivaatio alkaa taas löytyä!
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Lähinnä urputusta
Keskiviikkona käytiin bortsu-kelpie-treeneissä Jattilassa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka Roki otti tosi nätisti. Pidin tosin namia kädessä, mutta hyvin meni pitkästä aikaa. Jäljemmässä tätä viestiä on kaikesta siitä, mikä ei mennyt hyvin... Muuten treeni kosahti aikalailla, koska Rokia viritellessäni narupallon kanssa työnsin käteni lelun kanssa koiran suuhun ja kynsivalli aukesi aika kivalla palkeenkielellä. Sitten tulikin palkkauskädestä hyvästi verta ja treeni meni sössimiseksi. Hyvää kuitenkin oli pari oikein kivaa luoksetuloharjoitusta, ja estettä tehtiin myös. Hyppynoutoa lelulla. Siinä se sitten olikin.
Sitten hiukan urputusta.
Mulla on kyllä aika kokonaisvaltainen tympääntyminen edelleenkin käynnissä harrastamista kohtaan. Toivon todellakin, että kevät tuo vähän motivaatiota lisää, koska tässäkin näkyy syy ja seuraus. Kun en käy säännöllisesti ryhmätreeneissä, on satunnaiset treenitilanteet melko kauheita. Ja samantien ajattelen, miten kauheaa olisi koetilanteessa ja sitten tuntuukin jo siltä, että turha edes suunnitella sellaista. Ja mikä sitten niissä tilanteissa sitten on kauheaa? Lähinnä Rokin vöyhöttäminen. Toisten koirat tulevat kivasti kontaktissa treenihalliin, ne voi jättää istumaan ja odottamaan, kun suunnitellaan. Ne ottavat kontaktin heti kun lähdetään liikkeelle ja niin poispäin. Tai ainakin kuvittelen niin.
Rokihan on mulla huomattavasti paremmin hallinnassa vapaana kuin hihnassa. Hihnassa se säntää koko ajan juuri niin pitkälle edestakaisin, mitä hihnaa riittää. Vetää ja keuhkoaa, yökkii, kun panta kiristää ja on muuten huikean tyylikästä, kun saavumme halliin tai siirrymme esimerkiksi juoksutarkastukseen.. Itseänihän tästä jälleen saan syyttää, kun en ole opettanut Rokia kulkemaan kunnolla hihnassa. Tämä tekee kuitenkin halliin tulon ja siirtymiset esim. paikkamakuuriviin tai mihin vaan melko hermoillekäyviksi. Itse treeniä ajatellenhan Roki toimii aika hyvin. Se kuumenee nopeasti, mutta on myös hyvin kuulolla, kun tajuaa, että aletaan oikeasti tekemään. Lelun avulla vire löytyy nopeasti ja sen jälkeen ei hallin muut tapahtumat enää kiinnosta yhtään. Mutta ne sisääntulot... Ja minä itse en osaa sulkea muita ihmisiä pois mielestäni, ja nolotus koirani kouluttamattomuudesta on armoton.
Toisaalta, vaikka talvi on ollut vähän hiljaisempaa aikaa treenien kannalta, Roki on osoittautunut erittäin mainioksi koti- ja sohvakoiraksi. Vaikka puuhaa ja aktivointia ei ole niin paljon kuin kesällä, ei Roki mitenkään ylikuumene toimettomuuteen kotona. Se on sopeutuvainen ja kiltti. Tokihan se on liekeissä vieraista tai kyläilyreissuista, mutta rauhoittuu myös nopeasti vieraassa tilanteessa, jos sen kanssa ei hössötetä. Melko perskärpänen se kotosalla kyllä on eli seuraa joka paikkaan ja on jaloissa, mutta mielestäni Rokin vilkkaus näkyy juurikin tuollaisena reagointina toimintaan ja se kanavoi energiansa aika kivasti niihin hetkiin, jolloin äksöniä on. Eilen oltiin toista tuntia järven jäällä ja Roki riemuitsi keppien kanssa. Tänään taas päästään lenkille Naavan ja Satun kanssa, ja koirakaverin kanssa lenkkeily onkin erityisen tervetullutta pitkästä aikaa.
Sitten hiukan urputusta.
Mulla on kyllä aika kokonaisvaltainen tympääntyminen edelleenkin käynnissä harrastamista kohtaan. Toivon todellakin, että kevät tuo vähän motivaatiota lisää, koska tässäkin näkyy syy ja seuraus. Kun en käy säännöllisesti ryhmätreeneissä, on satunnaiset treenitilanteet melko kauheita. Ja samantien ajattelen, miten kauheaa olisi koetilanteessa ja sitten tuntuukin jo siltä, että turha edes suunnitella sellaista. Ja mikä sitten niissä tilanteissa sitten on kauheaa? Lähinnä Rokin vöyhöttäminen. Toisten koirat tulevat kivasti kontaktissa treenihalliin, ne voi jättää istumaan ja odottamaan, kun suunnitellaan. Ne ottavat kontaktin heti kun lähdetään liikkeelle ja niin poispäin. Tai ainakin kuvittelen niin.
Rokihan on mulla huomattavasti paremmin hallinnassa vapaana kuin hihnassa. Hihnassa se säntää koko ajan juuri niin pitkälle edestakaisin, mitä hihnaa riittää. Vetää ja keuhkoaa, yökkii, kun panta kiristää ja on muuten huikean tyylikästä, kun saavumme halliin tai siirrymme esimerkiksi juoksutarkastukseen.. Itseänihän tästä jälleen saan syyttää, kun en ole opettanut Rokia kulkemaan kunnolla hihnassa. Tämä tekee kuitenkin halliin tulon ja siirtymiset esim. paikkamakuuriviin tai mihin vaan melko hermoillekäyviksi. Itse treeniä ajatellenhan Roki toimii aika hyvin. Se kuumenee nopeasti, mutta on myös hyvin kuulolla, kun tajuaa, että aletaan oikeasti tekemään. Lelun avulla vire löytyy nopeasti ja sen jälkeen ei hallin muut tapahtumat enää kiinnosta yhtään. Mutta ne sisääntulot... Ja minä itse en osaa sulkea muita ihmisiä pois mielestäni, ja nolotus koirani kouluttamattomuudesta on armoton.
Toisaalta, vaikka talvi on ollut vähän hiljaisempaa aikaa treenien kannalta, Roki on osoittautunut erittäin mainioksi koti- ja sohvakoiraksi. Vaikka puuhaa ja aktivointia ei ole niin paljon kuin kesällä, ei Roki mitenkään ylikuumene toimettomuuteen kotona. Se on sopeutuvainen ja kiltti. Tokihan se on liekeissä vieraista tai kyläilyreissuista, mutta rauhoittuu myös nopeasti vieraassa tilanteessa, jos sen kanssa ei hössötetä. Melko perskärpänen se kotosalla kyllä on eli seuraa joka paikkaan ja on jaloissa, mutta mielestäni Rokin vilkkaus näkyy juurikin tuollaisena reagointina toimintaan ja se kanavoi energiansa aika kivasti niihin hetkiin, jolloin äksöniä on. Eilen oltiin toista tuntia järven jäällä ja Roki riemuitsi keppien kanssa. Tänään taas päästään lenkille Naavan ja Satun kanssa, ja koirakaverin kanssa lenkkeily onkin erityisen tervetullutta pitkästä aikaa.
perjantai 18. tammikuuta 2013
Pakkasta ja pikkuisen tokoa
Kovat pakkaset tulivat takaisin ja hiihtokelit ovat taas näiltä osin ohi. Itselle tuntuisi puskevan vähän kuumetta ja sitäkin ärsyttävämpää on lähteä tallustamaan lenkille hyytävään keliin. Roki on parit viime viikot lisäksi ollut aivan liekeissä joka ikisestä pissasta, joka tienvarresta löytyy. Hihnalenkkeily on siis varsin ahterista senkin takia - pitää mennä ihan lyhyellä hihnalla, jotta vetoa keltaiselle lumelle ei olisi.
Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.
Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.
Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.
Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!
Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.
Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.
Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.
Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Takaisin tokon pariin
Wuhuu! Treenikausi on startattu! Kylläpä taas meinasi olla työn ja tuskan takana, mutta nyt ainakin oli ihan kivaa. Jyvässeudun bortsu- ja kelpie-porukalla on Jattilassa vuoro varattuna tämän talven ajan kerran viikossa. Toistakymmentä meitä oli ja hyvin monenlaisin tavoittein ja taustoin eri-ikäisien koirien kanssa.
Otin Rokin heti alkuun kentälle ja turvallisesti Anskun ja Pipsan kanssa. Uusi paikka ja agility-esteitä ympärillä joka puolella. Koirahan siis oli aivan innoissaan, tarjosi perusasentoa ja muutenkin todella hyvin kuulolla. Uusi paikka ei häirinnyt, seura ei häirinnyt, esteet eivät häirinneet. Uroksiakin kentällä vilahteli, mutta Roki itselleen tyypillisesti ei treenatessa ottanut muista häiriötä niin paljon, että menisi hallinnasta. Vähän piti vain katsella välillä, mutta käskyn alta ei lähtenyt eikä edes arveluttanut.
Mullahan ei ollut mitään treenisuunnitelmaa ja ihan hukassa itse tunnuin olevan kaikin puolin. Mutta otin liikkeellelähtöjä perusasennosta ja ihan lyhyitä seuraamisia, joissa oli käännöstä, pujottelua yms. höysteenä. Roki oli jotenkin onnellisen skarpisti kuulolla, ihana oli. Omien kämmäilyjeni ja epätietoisuuden takia pari pätkää meni liian pitkiksi. Tein pari seuruulähtöä myös saalisleikin kautta (näissä lelu taskuun, aiemmissa pidin kainalossa), ja tuntuivat myös hyvältä. Rokilla on tietynlainen kiihkeys lisääntynyt lelu suussa ja pyrkii leikkiäristen painimaan mun kanssa, mutta pidän sitä ihan hyvänä asiana, koska hainkin sellaista intensiivistä tilaa jo syksyllä "tönimisleikillä". Tuskin siitä juuri haittaa on, koska tuostakin tilasta se lähtee tekemään välittömästi mitä vaan käsketään, tosin lelusta irrottaminen tökkii edelleen. Mutta kai sitä voi lelu suussakin touhuta? :)
Testasin jäävät ihan yksittäisillä suorituksilla, niihinkin olin tyytyväinen. En ottanut mitään loppuperusasentoja. Pari noutoa tehtiin myös, mutta ilman varsinaista luovutusta. Palkkasin nätistä noutoluvan odottamisesta. Luoksetuloa pari kertaa ihan läheltä eteen istumaan, tiivis eteenistuminen ensin namilla ja yhtä hyvin tuli myös ilman. Yksi luoksari ehkä 10 metrin matkalta, vauhti ja eteenistuminen siinäkin mielestäni mukavat. Perusasennot hakeutuiva myös järestään paikalleen. Loppuun paikkamakuu rivissä reunimmaisena, ehkä minuutti. Sitä ennen hiukan rauhoitin koiraa makuuttamalla lyhyitä pätkiä. Tyypillistä leukamaassalitteänälevytys-Rokia oli paikkamakuu, rauhallinen.
Yhteenvetona totean, että koiralle tauko on tehnyt tosi hyvää ja liikkeet ovat menneet eteenpäin. Etenkin sellaiset pikkuisen keskeneräiset asiat olivat korjaantuneet, kuten perusasento, luoksetulon vauhti ja eteenistuminen. Perusasennon kanssa ei tullut yhtään kertaa tänään sellaista pattitilannetta, jossa Roki kieltäytyy hakemasta paikkaa. Nyt homman jatkuvuus vaatii multa oikeastaan vaan vähän suunnitelmallisuutta. Sitä myötä tulee näissä keskiviikkotreeneissä olemaan myös helppo pyytää tarvittaessa kavereilta apuja. Avoimen suuntaan pitäisi myös liikkeitä kehittää pikkuhiljaa sekä ruutua ja tunnarin alkeita myös. Hyvä fiilis!
Otin Rokin heti alkuun kentälle ja turvallisesti Anskun ja Pipsan kanssa. Uusi paikka ja agility-esteitä ympärillä joka puolella. Koirahan siis oli aivan innoissaan, tarjosi perusasentoa ja muutenkin todella hyvin kuulolla. Uusi paikka ei häirinnyt, seura ei häirinnyt, esteet eivät häirinneet. Uroksiakin kentällä vilahteli, mutta Roki itselleen tyypillisesti ei treenatessa ottanut muista häiriötä niin paljon, että menisi hallinnasta. Vähän piti vain katsella välillä, mutta käskyn alta ei lähtenyt eikä edes arveluttanut.
Mullahan ei ollut mitään treenisuunnitelmaa ja ihan hukassa itse tunnuin olevan kaikin puolin. Mutta otin liikkeellelähtöjä perusasennosta ja ihan lyhyitä seuraamisia, joissa oli käännöstä, pujottelua yms. höysteenä. Roki oli jotenkin onnellisen skarpisti kuulolla, ihana oli. Omien kämmäilyjeni ja epätietoisuuden takia pari pätkää meni liian pitkiksi. Tein pari seuruulähtöä myös saalisleikin kautta (näissä lelu taskuun, aiemmissa pidin kainalossa), ja tuntuivat myös hyvältä. Rokilla on tietynlainen kiihkeys lisääntynyt lelu suussa ja pyrkii leikkiäristen painimaan mun kanssa, mutta pidän sitä ihan hyvänä asiana, koska hainkin sellaista intensiivistä tilaa jo syksyllä "tönimisleikillä". Tuskin siitä juuri haittaa on, koska tuostakin tilasta se lähtee tekemään välittömästi mitä vaan käsketään, tosin lelusta irrottaminen tökkii edelleen. Mutta kai sitä voi lelu suussakin touhuta? :)
Testasin jäävät ihan yksittäisillä suorituksilla, niihinkin olin tyytyväinen. En ottanut mitään loppuperusasentoja. Pari noutoa tehtiin myös, mutta ilman varsinaista luovutusta. Palkkasin nätistä noutoluvan odottamisesta. Luoksetuloa pari kertaa ihan läheltä eteen istumaan, tiivis eteenistuminen ensin namilla ja yhtä hyvin tuli myös ilman. Yksi luoksari ehkä 10 metrin matkalta, vauhti ja eteenistuminen siinäkin mielestäni mukavat. Perusasennot hakeutuiva myös järestään paikalleen. Loppuun paikkamakuu rivissä reunimmaisena, ehkä minuutti. Sitä ennen hiukan rauhoitin koiraa makuuttamalla lyhyitä pätkiä. Tyypillistä leukamaassalitteänälevytys-Rokia oli paikkamakuu, rauhallinen.
Yhteenvetona totean, että koiralle tauko on tehnyt tosi hyvää ja liikkeet ovat menneet eteenpäin. Etenkin sellaiset pikkuisen keskeneräiset asiat olivat korjaantuneet, kuten perusasento, luoksetulon vauhti ja eteenistuminen. Perusasennon kanssa ei tullut yhtään kertaa tänään sellaista pattitilannetta, jossa Roki kieltäytyy hakemasta paikkaa. Nyt homman jatkuvuus vaatii multa oikeastaan vaan vähän suunnitelmallisuutta. Sitä myötä tulee näissä keskiviikkotreeneissä olemaan myös helppo pyytää tarvittaessa kavereilta apuja. Avoimen suuntaan pitäisi myös liikkeitä kehittää pikkuhiljaa sekä ruutua ja tunnarin alkeita myös. Hyvä fiilis!
tiistai 27. marraskuuta 2012
Viikkopäivitys
Kai sitä kerran viikossa saa itsensä rustailemaan päivitystä. Viimeiseen viikkoon on jälleen mahtunut liikaa töitä, yhdet pikkujoulut sekä väsyneitä lenkkejä koiran kanssa. Vissiin me otettiin treenitkin Satun ja Naavan kanssa viime keskiviikkona, ja muistaakseni Rokin kanssa kulki jälleen oikein hyvin. Seuraamista vahvistetaan ihan pienillä pätkillä ja vaihtelevalla palkkauksella eikä todellakaan lähdetä aina perusasennosta. Toisaalta perusasentoa sitten vahvistetaan kaikennäköisellä leikkimisellä ja joka välissä sivulle ottamisella. Seuraamiseen olen edelleen yhdistänyt temppuja ja palkkaan eri tavoilla, välillä namia, välillä lelua, välillä lelu lentää, välillä sen saa ryöstää, välillä Rokilla on lelu suussa koko ajan.
Lisäksi olen palkannut leikkimällä Rokin kanssa ilman käsiä. En tiedä onko tästä mihinkään mitään hyötyä, mutta annan Rokin ryysiä päälle ja mun jalkoja vasten ja "tönin" sitä. Toinen on ihan liekeissä ja rähjää lelu suussa. Mulla vaan on jalat ihan mustelmilla, kun Roki raapii. Idea siis on, että voitaisiin leikkiä muutenkin kuin vetoleikillä, saalistamalla tai noutohommilla. Yleensä Rokilla kyllä on lelu suussa, mutta ehkä tää toimisi ilmankin ja palkkaaminen sujuisi jännemmässäkin tilanteessa pienen ryntäilyn avulla.
Kotona Rokin kanssa on leikitty piilotusleikkejä. On melko koomista, että Rokille ei tarvitse kuin raottaa vessan ovea, niin se menee sinne istua kököttämään ja odottamaan, että jotain piilotetaan. Luvan kanssa Roki saa sitten lähteä vessasta etsimään. Ollaan piilotettu yleensä nameja, mutta nyt myös esinettä. Hyvin hoksasi välittömästi myös esineen etsimisen. Tosin Roki tykkää käyttää etsimiseen julman paljon aikaa, ilmeisesti itse nuuhkuttelu on niin hauskaa. Se tekee perusteellista työtä, mutta voisiko se ikään kuin ihan oikeasti vältellä sitä oikeata piiloa tahallaan? :D
Lisäksi olen palkannut leikkimällä Rokin kanssa ilman käsiä. En tiedä onko tästä mihinkään mitään hyötyä, mutta annan Rokin ryysiä päälle ja mun jalkoja vasten ja "tönin" sitä. Toinen on ihan liekeissä ja rähjää lelu suussa. Mulla vaan on jalat ihan mustelmilla, kun Roki raapii. Idea siis on, että voitaisiin leikkiä muutenkin kuin vetoleikillä, saalistamalla tai noutohommilla. Yleensä Rokilla kyllä on lelu suussa, mutta ehkä tää toimisi ilmankin ja palkkaaminen sujuisi jännemmässäkin tilanteessa pienen ryntäilyn avulla.
Kotona Rokin kanssa on leikitty piilotusleikkejä. On melko koomista, että Rokille ei tarvitse kuin raottaa vessan ovea, niin se menee sinne istua kököttämään ja odottamaan, että jotain piilotetaan. Luvan kanssa Roki saa sitten lähteä vessasta etsimään. Ollaan piilotettu yleensä nameja, mutta nyt myös esinettä. Hyvin hoksasi välittömästi myös esineen etsimisen. Tosin Roki tykkää käyttää etsimiseen julman paljon aikaa, ilmeisesti itse nuuhkuttelu on niin hauskaa. Se tekee perusteellista työtä, mutta voisiko se ikään kuin ihan oikeasti vältellä sitä oikeata piiloa tahallaan? :D
tiistai 20. marraskuuta 2012
Uintia ja luita
Jopa tuli yllättävän pitkä päivitystauko. Ja mistäs ne yleensä johtuu - no siitä, ettei tehdä mitään. Näin pääsi nytkin käymään. Mistä voikin lukija päätellä, että viikonlopun tokokoe jäi väliin. Oli varmasti oikea päätös, homma tuntui todella huonolta idealta ihan työväsymyksen ja toisaalta treenien sujumisen puolesta. Nyt ollaan sitten tokoiltu tosi harvakseltaan ja bortsupoika meinaa revetä innosta liitoksissaan. Ja siitä on sitten pidetty kiinni, että lopetetaan myös niin nopeasti, että Roki jää edelleen ratkeilemaan liitoksissaan.
Parit treenit ollaan toki otettu kaverien kanssa ja joka päivä jotain vähintäänkin sisällä omin päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Satun ja Naavan kanssa päivällä tokoilemaan ja lenkille, joten ehkä laitan tilannepäivitystä sen jälkeen.
Tänä iltana käytin Rokin jälleen KoiraSportissa uimassa. Pari vientiä dummylla tehtiin alkuun, lähetin itse Rokin rampilta ja Ansku vastaanotti toisella laidalla, palkkana kumivinku. Eka meni ihan priimasti. Toisessa tuli mun tössi, kun päätin, että vieköön nyt sitten toisella kertaa vingun ja Ansku palkkaa damilla. Ei pelitä, koska Rokiahan ei vinku kiinnosta, kun dami on silmissä. Eli se ei lähtenyt viemään, vaan olisi vaan noutanut :D. Onnistui lopulta, mutta siistin luovutuksen problematiikkaa käsiteltiin seuraavaksi. Roki vedätti Anskua ja sylki esinettä lukuisia kertoja himpan ennen kättä. Saatiin vielä onneksi yksi siedettävähkö damin vienti. Täytyy jatkossa lopettaa aina hyvään, vaikka se olisi sitten vain yksi suoritus.
Roki otti uintia 15 kiekkaa kolmen kierroksen satseissa. Ensin vaikutti melko vaisulta ja veti koko ajan rampille. Eka ajatus itsellä oli, että nyt se oikeasti on vähän kipeä, kun meininki on ollut muutaman päivän vähän väsynyttä ja tänä aamuna Roki oksensi kahdesti vaahtoa ja limaa. Ajattelin, että tänään lopetetaan uiskentelu lyhyeen. Olisihan se pitänyt arvata, että Rokille jäi alun lelut mieleen ja varsinainen syy taisikin olla motivaation puute. Ansku nappasi vingun kokeeksi käteen ja koiraan löytyi moottori ja tahtotila. Se se on - motivaatio... Satua nauratti altaan reunalla, että Ansku taisi nyt tavata sen koetilanteen Rokin ja perään treeni-Rokin. Seuraavan kerran sitten parin viikon päästä.
Palasin kotiin porukoiden kautta. Muovikassillinen hirvenluita tarttui vihdoin mukaan, ensimmäiset saaliit oli iskän hirviporukka vasta saanut viime viikonloppuna. Antaumuksellinen järsiminen kuuluu parastakin aikaa alakerrasta.
Parit treenit ollaan toki otettu kaverien kanssa ja joka päivä jotain vähintäänkin sisällä omin päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Satun ja Naavan kanssa päivällä tokoilemaan ja lenkille, joten ehkä laitan tilannepäivitystä sen jälkeen.
Tänä iltana käytin Rokin jälleen KoiraSportissa uimassa. Pari vientiä dummylla tehtiin alkuun, lähetin itse Rokin rampilta ja Ansku vastaanotti toisella laidalla, palkkana kumivinku. Eka meni ihan priimasti. Toisessa tuli mun tössi, kun päätin, että vieköön nyt sitten toisella kertaa vingun ja Ansku palkkaa damilla. Ei pelitä, koska Rokiahan ei vinku kiinnosta, kun dami on silmissä. Eli se ei lähtenyt viemään, vaan olisi vaan noutanut :D. Onnistui lopulta, mutta siistin luovutuksen problematiikkaa käsiteltiin seuraavaksi. Roki vedätti Anskua ja sylki esinettä lukuisia kertoja himpan ennen kättä. Saatiin vielä onneksi yksi siedettävähkö damin vienti. Täytyy jatkossa lopettaa aina hyvään, vaikka se olisi sitten vain yksi suoritus.
Roki otti uintia 15 kiekkaa kolmen kierroksen satseissa. Ensin vaikutti melko vaisulta ja veti koko ajan rampille. Eka ajatus itsellä oli, että nyt se oikeasti on vähän kipeä, kun meininki on ollut muutaman päivän vähän väsynyttä ja tänä aamuna Roki oksensi kahdesti vaahtoa ja limaa. Ajattelin, että tänään lopetetaan uiskentelu lyhyeen. Olisihan se pitänyt arvata, että Rokille jäi alun lelut mieleen ja varsinainen syy taisikin olla motivaation puute. Ansku nappasi vingun kokeeksi käteen ja koiraan löytyi moottori ja tahtotila. Se se on - motivaatio... Satua nauratti altaan reunalla, että Ansku taisi nyt tavata sen koetilanteen Rokin ja perään treeni-Rokin. Seuraavan kerran sitten parin viikon päästä.
Palasin kotiin porukoiden kautta. Muovikassillinen hirvenluita tarttui vihdoin mukaan, ensimmäiset saaliit oli iskän hirviporukka vasta saanut viime viikonloppuna. Antaumuksellinen järsiminen kuuluu parastakin aikaa alakerrasta.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Viikon harrastuspäivitys
Tämä on lyhyt. Kokeillaan nyt tällaista kisavalmistautumista, ettei valmistauduta. Viime viikolla otettiin pari treeninkiä. Maanantaina oltiin muistaakseni Satun ja Naavan kanssa Halssilan kentällä. Oli aivan järkyttävän pimeä ilta ja jotain sumuhussakkaa vielä kaiken muun mustan kosteuden lisäksi ilmassa. Kentällä on huonot valot, oikeastaan valot ovat vain reunalla menevän pururadan lamppuja. Jotain kuitenkin nähtiin tehdä ja oli oikein kivaa Rokin kanssa. Me tehtiin perusasentoa monen tempun kautta ja isolla palkalla. Samoin perusasennosta liikkeelle lähtöjä. Sivuttiin muitakin koeliikkeitä, ainakin palasina. Paikkamakuu tehtiin kaukalon vieressä, kun Satu meni piiloon. Roki kesti erinomaisesti häiriön, vaikka kentällä pimeässä liikkui lapsia ja yksi poika kulki koirien ja minun välistäkin. Päälle lenkki, jolla Roki pitkästä aikaa intoutui reilummin leikkimään Naavan kanssa. Yleensähän Naava yrittää yllyttää ja Rokia ei kiinnosta. Tällä kertaa Rokilla oli jonkin verran mielenkiintoa myös Naavan selkään...
Viikolla treenattiin hävyttömän vähän. Perjantaina kuitenkin oli varattuna pitkästä aikaa uintiaika Koirasporttiin. Sitä ennen tehtiin pikainen paikkamakuutreeni jälleen Naavan kanssa. Otettiin häiriöharjoituksina luoksetulokutsuja toisen maatessa. Roki kestää todella hyvin nykyään kaverin irtoamisen vierestä. Korkeintaan vähän nostaa päätä. Sen sijaan makuu alkaa olla nyt niin vahva, että Roki vetää erittäin helposti maihin perusasennosta, jos ei meinaa tapahtua mitään. Samoin myös tuossa harjoituksessa, kun jätin Rokin istumaan ja Naava meni makuulle. Kun lähdin koiran luota, Roki painui alas. Samoin ei meinannut uskoa luoksetulokutsua. Uskoakseni johtui siitä, että ensi yrittämällä Naava irtosi minun kutsusta ja Satu komensi Naavaa aika napakasti. Se tuli Rokille yllärinä ja otti varmaan komentamisen itseensä. Tuon otuksen päässä liikkuu välillä liikaa ja välillä liian vähän. Perjantain treenissä se selkeästi punnitsi monia vaihtoehtoja, kokeili eri juttuja ja oli epävarma.
Uimala oli Rokille heti tuttu paikka, vaikka edellisen kerran ollaan käyty joskus keväällä. Veteen Roki lähti innolla ja otettiin kuntouintia Anskun uittaessa Rokia altaan ulkopuolelta. Näki, ettei Roki ole uinut vähään aikaan, selkeästi kierrokset alkoivat vähitellen painamaan. Loppuun otettiin pari vientiharjoitusta, taidankin jatkossa ottaa damin matkaan, jotta tehtäisiin joka kerta pieniä muistutuksia vepeä varten. Tarkoitus nimittäin olisi, että Roki ja Naava kävisivät nyt parin viikon välein uimassa läpi talven. Otettiin puoliksi viiden kerran kortti eli jaamme aina puolen tunnin ajan.
Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on ollut iso kv-näyttely, käsittääkseni tämän vuoden toiseksi suurin. Olin tänään bortsukehää seuraamassa, ilmoitettuja koiria oli 37. Tuttujakin näkyi kehässä aika monta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut todella hienoa saada bc-kehän tuomarilta Rokista arvostelu. Englantilainen Jeff Luscot on rotuun erikoistunut ja joku mainitsi hänen tuomaroivan ensi vuonna maailmanvoittajanäyttelyssä myös bordercolliet. Tuskin olisi EH:ta parempaa Rokille antanut, mutta oli todella perusteellinen, miellyttävänoloinen ja hymyillen jutteli henkilökohtaisesti jokaisen esittäjän (ja koiran) kanssa. Uroksissa ei montaa SA:n saanutta ollut, nartuissa aika paljon enemmän.
Olen jo monta kertaa plärännyt ensi vuoden näyttelykalenteria ja toivon, että sieltä löytyisi ennen alkukesän isompia näyttelyitä pari ryhmistä käytäväksi. Kyllä Rokille jonkinlainen turkki on kasvamassa - lähinnä kihartuva karva nyt häiritsee.
Matkaan näyttelystä tarttui Rokille puruluita ja vilkkuvalo pantaan heijastinta korvaamaan.
Viikolla treenattiin hävyttömän vähän. Perjantaina kuitenkin oli varattuna pitkästä aikaa uintiaika Koirasporttiin. Sitä ennen tehtiin pikainen paikkamakuutreeni jälleen Naavan kanssa. Otettiin häiriöharjoituksina luoksetulokutsuja toisen maatessa. Roki kestää todella hyvin nykyään kaverin irtoamisen vierestä. Korkeintaan vähän nostaa päätä. Sen sijaan makuu alkaa olla nyt niin vahva, että Roki vetää erittäin helposti maihin perusasennosta, jos ei meinaa tapahtua mitään. Samoin myös tuossa harjoituksessa, kun jätin Rokin istumaan ja Naava meni makuulle. Kun lähdin koiran luota, Roki painui alas. Samoin ei meinannut uskoa luoksetulokutsua. Uskoakseni johtui siitä, että ensi yrittämällä Naava irtosi minun kutsusta ja Satu komensi Naavaa aika napakasti. Se tuli Rokille yllärinä ja otti varmaan komentamisen itseensä. Tuon otuksen päässä liikkuu välillä liikaa ja välillä liian vähän. Perjantain treenissä se selkeästi punnitsi monia vaihtoehtoja, kokeili eri juttuja ja oli epävarma.
Uimala oli Rokille heti tuttu paikka, vaikka edellisen kerran ollaan käyty joskus keväällä. Veteen Roki lähti innolla ja otettiin kuntouintia Anskun uittaessa Rokia altaan ulkopuolelta. Näki, ettei Roki ole uinut vähään aikaan, selkeästi kierrokset alkoivat vähitellen painamaan. Loppuun otettiin pari vientiharjoitusta, taidankin jatkossa ottaa damin matkaan, jotta tehtäisiin joka kerta pieniä muistutuksia vepeä varten. Tarkoitus nimittäin olisi, että Roki ja Naava kävisivät nyt parin viikon välein uimassa läpi talven. Otettiin puoliksi viiden kerran kortti eli jaamme aina puolen tunnin ajan.
Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on ollut iso kv-näyttely, käsittääkseni tämän vuoden toiseksi suurin. Olin tänään bortsukehää seuraamassa, ilmoitettuja koiria oli 37. Tuttujakin näkyi kehässä aika monta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut todella hienoa saada bc-kehän tuomarilta Rokista arvostelu. Englantilainen Jeff Luscot on rotuun erikoistunut ja joku mainitsi hänen tuomaroivan ensi vuonna maailmanvoittajanäyttelyssä myös bordercolliet. Tuskin olisi EH:ta parempaa Rokille antanut, mutta oli todella perusteellinen, miellyttävänoloinen ja hymyillen jutteli henkilökohtaisesti jokaisen esittäjän (ja koiran) kanssa. Uroksissa ei montaa SA:n saanutta ollut, nartuissa aika paljon enemmän.
Olen jo monta kertaa plärännyt ensi vuoden näyttelykalenteria ja toivon, että sieltä löytyisi ennen alkukesän isompia näyttelyitä pari ryhmistä käytäväksi. Kyllä Rokille jonkinlainen turkki on kasvamassa - lähinnä kihartuva karva nyt häiritsee.
Matkaan näyttelystä tarttui Rokille puruluita ja vilkkuvalo pantaan heijastinta korvaamaan.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Pimeä syksy
Kulunut viikko on ollut aikasta hiljaiseloa treeninkien suhteen. Tauko oli tarpeellinen, mutta myös motivaatio kohtuu pieniin imetty edellisviikonloppuisen kokeen jäljiltä. Vähän on tokoiltu kotosalla ja pari kertaa lyhyesti kentän reunalla. Luntakin oli jo hetken maassa, mikä ehti hiukan häiritä treenikentän löytymistä. Tyypilliseen syksytapaan lumi lähti jo ja taas löytyy treenipaikkoja. Ärsyttävää vaan, kun tulee pimeä niin aikaisin ja märkä metsä se vasta on pimeä.
Maanantaina tai tiistaina käytiin Ristikivessä palauttelemassa. Pelkästään pelailtiin lelun kanssa temppuja ja vähän seuraamista. Lenkki päälle kera Satun ja Naavan sekä Annen ja Santun. Eilen tehtiin pikkuhetki tokoa kentän laidalla sateessa ennen iltalenkkiä. Roki tuntui tosi innokkaalta ja tarjosikin perusasentoa melkein samoin kuin meillä sisällä. Seuruu oli myös Rokin mittapuulla aktiivista.
Tänään otettiin treeniä Saviolla. Roki tuntui hyvältä ja tehtiin raskaammat ja pitemmät seuruut alkuun. Keskityin erityisesti siihen, että tulisi siirtymä alkuleikityksen ja liikkeen välillä, ja jälleen liikkeen jälkeen kehut heti, mutta palkkaleikki vasta toisessa paikassa. Olin oikein tyytyväinen kontaktiin ja Rokille kohtuu napakkaan perusasennon hakuun. Mutta pyyhkeitä tuli treenikavereilta... Ja aiheesta kyllä. Kehun Rokia liian hillitysti ja eleettömästi (luulen oikeasti, että kiljun, pompin ja innostan ja saisin ennemmin hillitä itseäni, että pointti säilyisi). Lisäksi lelua pitäisi käyttää enemmän, jotta vire säilyisi koko ajan. Samoin Roki pitäisi saada tarjoamaan liikkeitä, kontaktia ja perusasentoa. Me oikeasti ollaan kovasti menty jo parempaan suuntaan, mutta perusasentoa Roki tarjoaa lähinnä vain sisällä. Vire vaan pitäisi saada korkeaksi aina treenatessa liikkeen alussa.
Tein ensin siis kaikki liikkeet läpi palkaten em. tavalla. Roki välissä autoon ja toisella kierroksella sitten tein lelun kanssa vain perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Liikkeelle lähdettiin ainoastaan vain, jos perusasento tuli terävästi ja iloisesti. Lelua vaihtelin kainalon ja taskun välillä. Välissä palkkasin vaihtelevalla leikkimuodolla (saalis, veto, heitto). Perusasennon alle tehtiin jos jonkinmoista nostattavaa temppua, kierimistä, pyörimistä, vilkutusta, pujottelua jne. Oli kivaa ja mielestäni meni paremmin, mutta tosiaan kehun liian hillitysti. Pari noutoa loppuun. Jotain outoa kyttäilyä palautuksessa, uumoiliko Roki sitten autoon joutumista, en tiedä.
Loppuun paikkamakuu. Roki varastaa maahanmenon. Menee joko omin päin ennen aikojaan tai liikkurin "käsky" sanasta tai viimeistään naapurin käskystä. Tätä pitää treenata kotona. Ja kokeessa olla sairaan nopea käskyttäessä. Treenien jälkeen heitettiin lenkki vielä sellaisessa pöpelikkökorvessa, etten ikinä olisi uskaltanut sinne yksin lähteä.
Vähän on epäonnistunut olo tällä hetkellä. Miljoona asiaa ois vissiin pitänyt tehdä toisin Rokin kanssa. Olen epäjohdonmukainen ja treeni ei ole ollut määrätietoista. Olen edelleen myös tosi epävarma ohjaajana ja jännitän toisia ihmisiä. Pitäisköhän jatkaa vain lenkkeilylinjalla...
Maanantaina tai tiistaina käytiin Ristikivessä palauttelemassa. Pelkästään pelailtiin lelun kanssa temppuja ja vähän seuraamista. Lenkki päälle kera Satun ja Naavan sekä Annen ja Santun. Eilen tehtiin pikkuhetki tokoa kentän laidalla sateessa ennen iltalenkkiä. Roki tuntui tosi innokkaalta ja tarjosikin perusasentoa melkein samoin kuin meillä sisällä. Seuruu oli myös Rokin mittapuulla aktiivista.
Tänään otettiin treeniä Saviolla. Roki tuntui hyvältä ja tehtiin raskaammat ja pitemmät seuruut alkuun. Keskityin erityisesti siihen, että tulisi siirtymä alkuleikityksen ja liikkeen välillä, ja jälleen liikkeen jälkeen kehut heti, mutta palkkaleikki vasta toisessa paikassa. Olin oikein tyytyväinen kontaktiin ja Rokille kohtuu napakkaan perusasennon hakuun. Mutta pyyhkeitä tuli treenikavereilta... Ja aiheesta kyllä. Kehun Rokia liian hillitysti ja eleettömästi (luulen oikeasti, että kiljun, pompin ja innostan ja saisin ennemmin hillitä itseäni, että pointti säilyisi). Lisäksi lelua pitäisi käyttää enemmän, jotta vire säilyisi koko ajan. Samoin Roki pitäisi saada tarjoamaan liikkeitä, kontaktia ja perusasentoa. Me oikeasti ollaan kovasti menty jo parempaan suuntaan, mutta perusasentoa Roki tarjoaa lähinnä vain sisällä. Vire vaan pitäisi saada korkeaksi aina treenatessa liikkeen alussa.
Tein ensin siis kaikki liikkeet läpi palkaten em. tavalla. Roki välissä autoon ja toisella kierroksella sitten tein lelun kanssa vain perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Liikkeelle lähdettiin ainoastaan vain, jos perusasento tuli terävästi ja iloisesti. Lelua vaihtelin kainalon ja taskun välillä. Välissä palkkasin vaihtelevalla leikkimuodolla (saalis, veto, heitto). Perusasennon alle tehtiin jos jonkinmoista nostattavaa temppua, kierimistä, pyörimistä, vilkutusta, pujottelua jne. Oli kivaa ja mielestäni meni paremmin, mutta tosiaan kehun liian hillitysti. Pari noutoa loppuun. Jotain outoa kyttäilyä palautuksessa, uumoiliko Roki sitten autoon joutumista, en tiedä.
Loppuun paikkamakuu. Roki varastaa maahanmenon. Menee joko omin päin ennen aikojaan tai liikkurin "käsky" sanasta tai viimeistään naapurin käskystä. Tätä pitää treenata kotona. Ja kokeessa olla sairaan nopea käskyttäessä. Treenien jälkeen heitettiin lenkki vielä sellaisessa pöpelikkökorvessa, etten ikinä olisi uskaltanut sinne yksin lähteä.
Vähän on epäonnistunut olo tällä hetkellä. Miljoona asiaa ois vissiin pitänyt tehdä toisin Rokin kanssa. Olen epäjohdonmukainen ja treeni ei ole ollut määrätietoista. Olen edelleen myös tosi epävarma ohjaajana ja jännitän toisia ihmisiä. Pitäisköhän jatkaa vain lenkkeilylinjalla...
lauantai 27. lokakuuta 2012
Ottaa aivoon
Sen verran harmittaa tämänpäiväinen tokokoe, että tässä lyhyesti pisteet ja kuvaus liikkeestä. Jotenkin onnistuin niittaamaan hyvän fiiliksen taas ja koira meni sijaistoiminnoille seuraamisissa. Ei se ollut edes sen Keuruun vertaa mukana. Oliko sitten syynä se, että oma hermo petti ennen kehää ja hoputin koiran leikitystä ottamalla siltä väkisin patukan pois suusta juuri viime hetkellä.
154,5 pistettä, 2. tulos. Tuomari Tuire Marjamäki.
Luoksepäästävyys: 8
Roki murisi tai jotain tuomarille. Ihan normaali moikkailuinto sillä oli ja kurkusta pääsi kurahdus, todennäköisesti se oli pelkkää intoiluäännähdys, mutta murinan tuomari kuuli.
Paikkamakuu: 9
Ihan priima makuu, vaikka viereinen koira lähti heti ohjaajien perään haukahtaen ja toinenkin koira nousi liikkeen aikana. Miinus, koska näytin käsimerkin "vänta"-käskyn vahvistukseksi. Ei mitään hajua miksi.
Seuraaminen kytkettynä: 6,5
Ihan totaalista haahuilua alusta loppuun asti. Milloin perässä milloin oikealla milloin nuuhkien.
Seuraaminen vapaana: 5,5
Kts. edeltä, lisäyksenä vielä niin totaali jääminen, että piti kutsua parikin kertaa.
Liikkeestä maahanmeno: 5,5
Seuraaminen kts. edeltä, kaksi käskyä ja maahanmenon katsominen. Toinen käsky ja katsominen btw oli turhaa, koska meni ekalla jätättämisestä huolimatta.
Luoksetulo: 9.5
Hienosti sujui. Paitsi Roki teki peliliikkeenä perusasennon suoraan ilman eteenistumista. Mitä ei olla koskaan tehty.
Liikkeestä seisominen: 9
Tosi hyvä suoritus. Vähennys ehkä seuraamisosioista? Tuomari ei sanonut.
Hyppy: 10
Oli sitä mitä Roki osaa.
Yleisvaikutus: 7
Olisi varmaan voinut olla vähemmänkin.
Harmittaa Rokin puolesta, kun onnistun ajamaan sen tuollaiseen tilaan. Tosi pidättynyt se oli vielä täällä kotonakin. Heti kokeen jälkeenkään en saanut sitä kunnolla palkattua, kun lelu ei kiinnostanut. Onneksi tuo loppukoe sujui kuitenkin paremmin, että jäi viimeiseksi nuo paremmalla fiiliksellä tehdyt liikkeet. Ehkä mä jännitin taas paljon tuttua tuomariakin, ehkä otin Rokin autosta liian aikaisin ja vire kuoli jo siinä lämmittelyvaiheessa. Ylimääräisiä kierroksia onneksi ei juuri noussut odottelussa, sen verran ripeästi päästiin asiaan.
Pitää vissiin taas nostaa häntä pystyyn ja suunnistaa seuraava koetta kohti tätä muistelematta. Seuraavan kerran ollaan Kuopiossa 17.11. kokeilemassa.
154,5 pistettä, 2. tulos. Tuomari Tuire Marjamäki.
Luoksepäästävyys: 8
Roki murisi tai jotain tuomarille. Ihan normaali moikkailuinto sillä oli ja kurkusta pääsi kurahdus, todennäköisesti se oli pelkkää intoiluäännähdys, mutta murinan tuomari kuuli.
Paikkamakuu: 9
Ihan priima makuu, vaikka viereinen koira lähti heti ohjaajien perään haukahtaen ja toinenkin koira nousi liikkeen aikana. Miinus, koska näytin käsimerkin "vänta"-käskyn vahvistukseksi. Ei mitään hajua miksi.
Seuraaminen kytkettynä: 6,5
Ihan totaalista haahuilua alusta loppuun asti. Milloin perässä milloin oikealla milloin nuuhkien.
Seuraaminen vapaana: 5,5
Kts. edeltä, lisäyksenä vielä niin totaali jääminen, että piti kutsua parikin kertaa.
Liikkeestä maahanmeno: 5,5
Seuraaminen kts. edeltä, kaksi käskyä ja maahanmenon katsominen. Toinen käsky ja katsominen btw oli turhaa, koska meni ekalla jätättämisestä huolimatta.
Luoksetulo: 9.5
Hienosti sujui. Paitsi Roki teki peliliikkeenä perusasennon suoraan ilman eteenistumista. Mitä ei olla koskaan tehty.
Liikkeestä seisominen: 9
Tosi hyvä suoritus. Vähennys ehkä seuraamisosioista? Tuomari ei sanonut.
Hyppy: 10
Oli sitä mitä Roki osaa.
Yleisvaikutus: 7
Olisi varmaan voinut olla vähemmänkin.
Harmittaa Rokin puolesta, kun onnistun ajamaan sen tuollaiseen tilaan. Tosi pidättynyt se oli vielä täällä kotonakin. Heti kokeen jälkeenkään en saanut sitä kunnolla palkattua, kun lelu ei kiinnostanut. Onneksi tuo loppukoe sujui kuitenkin paremmin, että jäi viimeiseksi nuo paremmalla fiiliksellä tehdyt liikkeet. Ehkä mä jännitin taas paljon tuttua tuomariakin, ehkä otin Rokin autosta liian aikaisin ja vire kuoli jo siinä lämmittelyvaiheessa. Ylimääräisiä kierroksia onneksi ei juuri noussut odottelussa, sen verran ripeästi päästiin asiaan.
Pitää vissiin taas nostaa häntä pystyyn ja suunnistaa seuraava koetta kohti tätä muistelematta. Seuraavan kerran ollaan Kuopiossa 17.11. kokeilemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)