Paimennuspäivä Somerolla

Nyt vihdoin ollaan lomalla ja viimeisen parin viikon kiireet helpottavat. Niin on ollut pitkät työpäivät, että blogin päivittäminenkin vähän roikkuu - toisaalta mitään ei olla kyllä Rokinkaan kanssa tehty. Viime viikolla jäi jopa vepe väliin, josta kuitenkin olen ihan tosi innostunut, mulla vaan meni koululla niin myöhään eikä viitsinyt töitä enää kevätjuhlapäivälle jättää. Toivottavasti tsäänssit päästä varsinaiseen veperyhmään eivät kaatuneet tuohon..

Yhden jäljen ajoin Rokille peräti viime viikolla, ja parilla lenkillä tehtiin esine-etsintäpistoja. Jälki ei ollut priimaa, metsässä oli taatusti jos jonkinlaista häiriöjälkeä ja siltä näytti myös Rokin työ. Aloitettiin ekaa kertaa tänä keväänä janalta ja Roki lähti oikein hienosti jäljelle. Mutta sitten taas vauhtia ja kaahotusta oli aivan liikaa, Roki kulki nenä irti maasta ja kepeistä nousi puolet. Jonkinlaisella huolimattomalla tuntumalla se kuitenkin pysyy jäljellä ja loppulelu löytyi kyllä maastosta. Mutta tarkkuuta pitää nyt treenata ja keppejä superpalkalla edelleen. Tiedä sitten, pitäisikö vaihteeksi palata tosissaan taaksepäin ja tehdä namijälkiä sille?


Varsinaisesti piti nyt kirjoitella eilispäivästä. Lähdimme siis isommalla bortsuporukalla Somerolle Woollandiaan paimennuspäivää viettämään. Keski-Suomesta starttasimme kera kolmen ihmisen ja kuuden koiran. Mulle päätavoite eilisessä oli nähdä, miten Roki reagoi lampaisiin ja reagoiko ollenkaan. Kerranhan Birgitta on käyttänyt sitä vuohiaitauksessa, jolloin Roki keskittyi tuijottelemaan mua aitauksen ulkopuolella ja syömään vuohenkakkaa. Eilenkin ensin lammasaitaukseen mennessämme luulin, että Rokin mielenkiinto on muissa koirissa, joita tilalla oli omastakin takaa kahdeksan. Mutta yllätyin tosissaan, kun havaitsin Rokin olevan todella kiinnostunut lampaista. Tosin Rokilla oli kierroksia vaihteeksi päällä, se kulki häntä tötteröllä, haukkui ja sekoili. Siinä tilassa se hermostutti lampaita ja sain aitaukseen kouluttajan avukseni, joka todella taitavasti sai Rokin kuulolle. Roki myös haki ihan luonnostaan kiertoa lauman taakse.

Itselleni oli tuolla ensimmäisellä kokeilulla vaikeinta ensinnäkin käsittää, mitä koiran pitäisi lampaiden kanssa tehdä ja toisaalta, mikä mun rooli hommassa on. Lisäksi tuntui, että taas uuden oppiminen on todella haasteellista, kun liinan päässä on tempova koira, toisessa kädessä paimenen mikälie keppi, jaloissa tönivä lammaslauma ja alla upottavan mutainen maa, hyvä kun kävellä enää osasin saati hallita tilannetta. Ehkä en ihan hahmottanut kokonaisuutta, vaikka tosi paljon oli hyötyä toisten katselemisesta, kun koirat olivat suunnilleen samalla tasolla kokeilemassa työskentelyä lampaiden kanssa ensimmäisiä kertoja.

Eniten sapettaa se, että Roki ei liiemmin jaa rispektiä mulle, en kertakaikkiaan taida olla johtaja sen mielestä. Kyse ei ole siitä, etteikö Roki kovuutensa vuoksi olisi saatavissa kuulolle - sehän oikeasti kuuntelee ja tottelee nöyrästi - vaan mun omasta auktoriteetin puutteesta. Eilenkin näkyi hienosti, miten kouluttaja sai Rokin isotteluvireen laskemaan, hännän kirjaimellisesti alas ja koiran kiltisti kuulolle. Jotenkin vain olemalla oikealla tavalla läsnä. Tämän jälkeen Roki sitten päätti lähteä kävelemään kouluttajan perässä ja jättää minut töröttämään aitaukseen. Rokilla oli silmissään "Tää täti on pomo, tää täti on hieno ihminen, teen mitä vaan tää täti haluaa" -ilme.

No tuli sieltä positiivisiakin kokemuksia. Pystyin esimerkiksi käskyttämällä keskeyttämään Rokilta ei-toivotun toiminnan. Toisella paimennuskerralla menimme isolle laitumelle, jossa oli myös isompi lammaslauma. Roki kouluttajan sanojen mukaan kyllä kiinnostuu lampaista, mutta haluaa vähän vielä leikkiä niiden kanssa enemmän kuin ottaa omaa tehtäväänsä haltuun. Rokilla oli aikomus ajaakin lampaita pariin otteeseen, mutta sain sen keskeytettyä. Sain Rokin myös kulkemaan lauman perässä, tosin se kertaalleen myös tuli lauman läpi hajottaen sen. Mutta oli se vaikeaa kaiken kaikkiaan! Kun yritän saada Rokin haluttuun asemaan, lauma karkaa multa :). Roki tarvitsisi vielä lisää sytyttelyä, mutta kuitenkin oli hienoa nähdä, että sisäsyntyinen mielenkiinto paimennustyöhön löytyi. Rokihan ei ylipäätään ole kiinnostunut muista eläimistä kuin koirista, joten siinäkin mielessä tulos oli positiivinen.

Kiitoksia koko porukalle ja kouluttajille hauskasta ja tosi mielenkiintoisesta päivästä!

Pulinaa ja suunnitelmia

Roki on nyt syönyt antibioottikuurinsa virtsatietulehdukseen ja näyttäisi, että tulehduksen oireet ovat helpottaneet. Pippelin pää ei punoita yhtään ja vuoto on loppunut. Samalla myös nuoleskelu on vähentynyt selvästi. Aion nyt joka tapauksessa käyttää Rokin kontrollissa ehkä ensi viikolla, koska täytyyhän se esinahan mahdollinen ahtaus tarkistaa. Ja pitää sitten pissanäyte viedä samalla kertaa.

Madotan Rokin nyt hetikohta ja otetaan sitten samalla lääkärikäynnillä kennelyskärokote. En nyt ole kovin vakuuttunut tuon rokotteen tehosta, koska Jyvässeudulla on ollut todella paljon kennelyskätapauksia tänä keväänä ja monella tutulla sairastuneella koiralla on ollut rokotus voimassa. Mutta niinhän tuosta sanotaankin, että kennelyskän kaltaista sairautta aiheuttaa koiralle niin moni eri taudinaiheuttaja, että rokotus puree vain pieneen osaan pöpöistä. Mutta mikäli se edes lieventää oireita, niin aion kyllä sen laitattaa Rokille. Muita rokotuksia ei pitäisi olla rästissä.


Rokin toipumisen ja antibiootin varoajan takia meiltä jää nyt Tampereen kv-näyttely väliin. Ehkä parempikin, Rokin intiimialueita on koplailtu viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi eikä Roki välttämättä olisi innoissaan tuomarin käsittelyssä (vaikkakin oikeasti luulen, että ei reagoisi ihmeemmin). Kyljelleen Roki ei halua mennä, muuta kuin selkeissä tempuntekotilanteissa, se epäilee heti, että jotain ikävää tapahtuu ja pakenee kerälle nojatuoliin tai portaiden alle. Lisäksi näyttelyn kannalta on myös mahdollista, että aiemmat kipuilut tulehduksesta aiheuttaisivat jäykkyyttä liikkeisiin. Yritetään sitten viikkoa myöhemmin Jämsässä ryhmänäyttelyssä!


Tässä on paljon jännää ohjelmaa alkukesälle luvassa! Kesäkuun alkuun lähdetään isolla bortsuporukalla viettämään paimennuspäivää. Tuleepahan sekin laji testattua, lähinnä tietysti ihmetellään, syttyykö Roki yhtään lampaille. Sain myös juuri äsken tiedon, että taidetaan päästä vesipelastuksen alkeiskurssille touko-kesäkuussa! Kurssi on neljän kerran mittainen ja siitä saa varmasti hyvän osviitan, sopiiko laji Rokille!

Kavereitakin on tavattu. Viikonloppuna lenkkeiltiin Annen ja Ainon kanssa. Silloin Roki oli selkeästi vielä vähän jotenkin vaisu eikä lähellekään jaksanut Ainon tahdissa. Rokia alkoi jopa häiritsemään hieman Ainon hiukan väkivaltaiset yritykset saada painikaveria roikkumalla perinteisesti Rokin kaulurissa. :) Eilen Roki oli jo enemmän oma itsensä käydessämme lenkillä australianpaimenkoiratyttö Cairon ja omistajansa kanssa. Cairo oli samalla agilityn alkeiskurssilla meidän kanssa, mutta muuten ei olla tavattu ennen. Roki kulki koko lenkin nenä tiiviisti kiinni Cairon hanurissa. Cairo ei ihan liikaa rakastunut Rokiin, mutta lenkkeily sujui mutkattomasti ja ilman rähinöitä. Muutaman rallin koirat vetivät, mutta muuten leikki ei sen kummemmin lähtenyt käyntiin. Molemmat uivat Hiihtomaassa isossa ja syvässä lätäkössä...

Näyttelyreissu Varkauteen

Rokin näyttelyura jatkui tänään Varkauden kaikkien rotujen näyttelyssä. Päivä lupaili alusta alkaen vesikuuroja, mutta sadetta saatiin lopulta niskaan vasta kisakentällä. Onneksi oltiin sateenvarjoilla ja pressulla varauduttu, tosin jäi huomaamatta pieni kuoppa kentässä sillä kohtaa, mihin tällättiin meidän leiri. Kaatosateesta kehkeytyi älytön lätäkkö meidän kohtaan ja koirakin vettyi altapäin. Vähän oltiin surkeita ja kehät venyivät, kun tuomaritkaan eivät viitsineet kaatosateessa astua teltoistaan ulos. Onneksi sade oli kuuroluontoista ja saatiin tauon aikana leiri siirrettyä kauemmas lätäköstä.

Rokille hurjan suuri plussa tästä päivästä! Poika käyttäytyi todella hienosti sekä odotellessa että kehässä. Tällä kertaa antoi tuomarin käsitellä istuutumatta ja liikkuminen oli kaunista katseltavaa. Tuomari oli irlantilainen Michael Leonard, joka oli tarkka ja perusteellinen, erityisesti katsoi koirien liikkumista. Vaikutti tosi ystävälliseltä ja jutteli Rokille käsittelyn aikana. Tuomari sanoi Nooralle kehän jälkeen, että hieno koira on, mutta "needs time" :). Vielähän se on kovin keskeneräinen.

Kehässä oli 18 bortsua, junnu-uroksia 3. Yksi eli Amazeme Cosmic Time "Oiva" sai ERI:n ja oli samalla PU1 ja VSP. Roki oli JUN-EH. Arvostelukin kertoi Rokista ja tuomaristakin tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä näyttelykäynnillä: "Coat of good texture, well presented. Correct bite, exell(ent) temperament. Correct length of back. To be critical I´d like stro(nger) topline, more width between ears and sometimes carries tail too high. Moved a little close behind."

Ollaan tosi tyytyväisiä tähän keikkaan! Minähän ihan innostun tästä näyttelypuuhasta. Ja kun ei Rokin kanssa vielä oikein muihin kisoihin tai tapahtumiin voi lähteä, niin miksei sitten kahlailisi noita näyttelyitä. Paljon koiria ja ihmisiä ja katseltavaa. Samalla erittäin tervetullutta sosiaalistumista Rokille, rauhoittumisen opettelua ihmis- ja koiravilinässä. Nyt katsellaan vielä heinäkuulle joku näyttely ja sitten loppusyksyllä viimeistään Jyväskylän kv. Suurkiitos vielä Nooralle, joka on tehnyt paljon töitä Rokin kanssa ja homman onnistuminen näkyi jälleen tänään tosi hienosti!

Tässä viime viikonlopulta pari kuvaa Rokista, Tiina kuvasi Rokia yksivuotissynttäreiden hengessä.





Viime viikonloppuna muuten Roki rälläsi onnessaan Saviolla ison seurueen kanssa. Yhteensä kahdeksan koiran voimin lenkkeiltiin ja koirat pulahtivat myös uimassa. Rokille sekin edelleen mieluista puuhaa! Matkassa oli Rokin lisäksi Nita, Veki ja Sara. Suomenlapinkoirauros Pessi, malikat Ipi ja Aatu, käppänämummo Peppi ja Sero-seropi. Sakkia oli niin paljon, ettei kukaan jäänyt kenenkään silmätikuksi tai jalkoihin. Seuraavana aamuna jatkettiin vielä lenkkeilyä Anskun kanssa, Roki ja Aatu saivat painella menemään. Tuolloin sitten Aatu keskittyi pöllyyttämään Rokia, mutta Roki kyllä tosi hienosti passaa nuo tilanteet, eikä alkanut uhittelemaan yhtään!

Roki kokeili myös himppasen paimentamista Birgitan ja vuohien kanssa. Roki ei suoranaisesti pelännyt otuksia, mutta ei osoittanut mielenkiintoa, vähän sijaistekemistä eli paskansyöntiä keksi itselleen eli oli varmaan vähän hämmentynyt. Kuitenkin se seurasi jonkun verran Nitan ja Saran työskentelyä ja varsinkin aidan toiselta puolelta katseli kiinnostuneena. Joskus pitää vielä joku kurssi käydä, Rokilla on todella vahva silmä esim. leikissä. Samasta asiasta saattanee tulla ongelmia tokoilussa, kuten nyt on jo vaikkapa luoksetulon harjoittelussa havaittu.

Huomenna taidetaan päästä pitkästä aikaa agility-esteille! Kivaa!

Ai niin, Kimman jalanjälkiin on astunut uusi pieni neito. Saksasta Tiinan ja Birgitan yhteisomistukseen saapui keskiviikkona 10-viikkoinen tytteli Alice vom Skuddenhof. Pentu on Rokin serkkulikka. Kuvia voi käydä kurkkaamassa Pipipäät-blogista, jonne linkki tuolla sivussa! Onnittelut pentusesta!