On se ihme, kun ihminen osaa arvostaa normaalia hyvää oloa vasta, kun on ollut kipeänä. Olin tosiaan viime viikon käytännössä kokonaan varsin karseiden mahakipujen kourissa, jotenkin suolisto ja ruuansulatus jumitti. Sunnuntaina alkoi helpottaa, nyt on maha kunnossa ja olen alkuviikon tehnyt pitkiä lenkkejä Rokin kanssa joka päivä. Jos sitä hetken taas muistaisi, että terveys on aika kiva juttu ja siitä kannattaa pitää huolta.
Tänään oli aktiivi-ilta. Satun ja Naavan kanssa tehtiin vajaan puolen tunnin tokotreenit. Aloitettiin paikkamakuulla, oikein mukava makuu ja hyvä tehdä välillä tämä osio treenin alkuun. Naava jatkoi vielä makuutreeneillä ja me tehtiin seuraamispätkää. Paikka on mielestäni lyhyillä pätkillä parantunut, muutoinkin ihan kivaa pikkunäppärää tekemistä Rokilta. Mitään pitkää pätkää ei tehty, käännöksiä ja pysähdyksiä lähinnä. Ja perusasentoa. Mielestäni peruasento on terävöitynyt, kun aloin ottaa Rokin patukkapalkkaamisen jälkeen patukka suussa sivulle ja vasta siinä pyydän lelun pois. Lisäksi myös luovutus onnistuu paremmin, kun ikään kuin siirrytään jo työskentelymoodille ennen lelun poisottoa. Luoksetuloja loppuun. Pari eteenistumista alle ja oli kiva nähdä, miten kytistely on jäänyt luoksetulosta pois, kun ei olla tehty stoppeja aikoihin. Tulee tiiviiseen eteenistumiseen vauhdilla, muttei törmää. Palkkasin eteen liivin helmasta ja varmistin, ettei Roki ennakoi perusasentoa.
Hyvien harkkojen jälkeen lenkille ja puolitoista tuntia kierreltiin pururatoja ja tietysti poikettiin myös suolammella uittamassa koirat. Tai Naava pulahti pikku pakosta kerran ja keskittyi sittemmin syömään suosammalta. Rokin mielestä kepin heittely lampeen lopppui jälleen kerran liian lyhyeen.
Hyviä koiraohituksia tuli myös lenkillä. Roki vaikuttaisi oikeasti pikkuhiljaa ottavan uutta ohitustapaa haltuun. Se alkaa käsittelemään nyt jonkin verran ohituksen aiheuttamaa stressiä itse (tai tää on mun teoria) ja painuu ohittaessa sijaistoiminnolle eli mielestäni siirtää ohitukseen liittyvän paineen pientareen nuuhkimiseen tai ojan kautta kiertämiseen. Tämä on vaatinut tiukkoja kieltoja rähinöistä, napakkaa palautetta ja erityisesti omaa päättäväisyyttä ohitustilanteissa. Olisikohan vanha koira oppimassa uutta temppua? Peukut pystyyn, että ohitusongelma saataisiin vielä haltuun tulevana syksynä.
Lenkin päälle jatkettiin vielä vähän tottiksella. Raisa seuruutti Rokia ja teetti eteenmenoharjoituksia loppuun. Kiva huomata, että Roki jaksoi seurata vielä lenkin päällekin, vaikka tiukin kärki täpinältä olikin jo hukattu Hiihtomaan pururadoille. Paikan paranemisesta saatiin myös Raisalta kommenttia. Motivaatio ja oivallus paistaa hienosti eteenmenossa. Lelua käytetään vielä treenissä ja harjoitus on yllättävän paljon samantapainen, kun esine-etsinnän alkeet, joita tehtiin vuosi sitten paljon lenkkien yhteydessä. Rokille on siis tuttua rynnätä pitkäkin matka lelulle, joka on ensin käyty viemässä yhdessä. Kovin innoissaan se kyllä tästä treenistä on.
Huomenna pitäisi mennä illalla katsomaan tokokoetta Laukaaseen ja ehkä siellä vielä vähän tottistelua lisää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkkeily. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Aurinkoista lenkkeilyä
Santtu on muuten ihan mainio Rokin seurassa, se menee täysin Rokin ehdoilla ja tämän voisin kuvitella pitävän poikien välit pitkään hyvinä, jos Santun asenne ei tuosta aikuistuessa muutu. Roki ei yhtään yritäkään pomottaa pentua, vaan on iloisen kiinnostunut ja pääasiassa hyvin neutraali Santun suhteen. Hauskalla tavalla Santtu seuraa Rokin mallia ja lähtee heti leikkiin mukaan, jos Rokilla meinaa flipata hepulin puolelle. Päätyivätpä pojat myös vetämään Rokin hihnaa yhdessä, ja näissäkin vetoleikeissä Santtu on tosi varovainen. Jos Rokin taistelumurina äityy kovemmaksi, Santtu luovuttaa.
Kaverukset Santtu ja Roki
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Näyttelyreissu Vaasaan
Eilen lauantaina vietettiin pitkä päivä tien päällä ja Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Seurueessa oli mukana minun, Rokin ja Nooran lisäksi Anne Santtu- ja Torsti-veljesten kanssa. Nahkojen kehä alkoi kuta kuinkin bortsujen jälkeen, joten kahden rodun verran seurattiin näyttelytouhua. Lisäksi oltiin vähän turhan ajoissa paikalla, joten reilusti kellon ympäri vierähti reissuun aikaa.
Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.
Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:
"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."
Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.
Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.
Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.
Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.
Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:
"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."
Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.
Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.
Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Ihanat kevätpäivät jatkuvat
Komeat kevätsäät senkun jatkuvat! Pääsiäisenä hemmoteltiin mahtavalla auringonpaisteella ja näin edelleen. Roki oli pääsiäisen seudun vanhemmillani hoidossa ja oli tyypilliseen tapaansa sippi, kun pääsi kotiin. Se on hiukan levottomampi vieraassa paikassa eikä herkästi päiväseltään ota unia. Lisäksi ohjelmaa oli koiralle keksitty kuin lapsenlapselle konsanaan. Olivat käyneet Putkilahdessa ja serkkujen lapsia oli ollut iso liuta paikalla. Rokille oli heitetty keppiä ja huomiota oli herra saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kiitosta koira oli erityisesti saanut, kun on niin lunki lasten kanssa. Ei käytännössä piittaa mitään edes ahtaammissa sisätiloissa.
Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.
Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.
Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.
Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?
Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.
Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.
Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.
Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.
Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.
Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?
Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.
Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Retkeilyä kevätauringossa
Nyt oli kyllä aivan mahtavien kevätsäiden viikonloppu tai oikeastaan melkein koko viikko. Parina päivänä viikolla tuli lunta kunnolla, mutta muuten on nautittu kirpeistä pakkasöistä ja upean aurinkoisista päivistä, jolloin jo ilmakin lämpiää keväisesti. Tässä postauksessa puhuvat kuvat puolestaan, pakko sanoa, että jos on koira nauttinut niin on kyllä emäntäkin!
Viikko sitten lenkkeiltiin Annen seurueen kanssa ja toisena päivänä Teijan ja Fridan kanssa. Frida on rhodesiankoira, reilun vuoden ikäinen narttu ja pitkän ja hartaan suunnittelun päätteeksi vihdoin päästiin myös lenkille. Fridalla oli sen verran paljon vauhtia ja massaa, että Roki pian totesi parhaaksi vain leikkiä miälenvikaisesti Fridan kanssa ja unohti kosioyritykset. Sitä Roki ei kylläkään aivan tajunnut, että tämän kaverin kanssa ei kannata leikkiä ota kiinni jos saat -leikkiä, koska sehän ottaa kiinni ja taklaa. Kyllähän Roki muutaman otteeseen pyöri pitkin lumista jään pintaa, mutta ei tuntunut herraa hätkäyttävän ja paininnuju Fridan kanssa oli mainiota katseltavaa. Ehkä saan Rokista ja Fridastakin tänne kuvan, nyt taitavat olla puhelimessa ainoat kuvat tuolta päivältä.
Eilinen päivä kului kokonaan Leppäveden jäällä. Jo aamupäivällä lähdettiin Saviolta Birgitan ja Tiinan kanssa liikkeelle, talsittiin pitkin jäätä lopulta lähes Leppäveden sillalle asti, josta saatiin kyyti pois. Välissä toki pysähdyttiin syömään evästä, grillaamaan makkaraa ja kaakaota juomaan. Oli ihan huippupäivä ja melkein kuusi tuntia oltiin liikkeellä ja kilometrejä taittui noin kymmenen. Koirat tietty pinkoivat moninkertaisesti sen ja Roki oli kyllä illalla väsyksissä. Toisaalta reissulla ei liiemmin tassu painanut, mitä nyt lumipaakkujen takia. Ihan siedettävä yleiskunto sillä taitaa olla. Tässä nyt kuvasatoa eilisen lenkiltä, Tiinaa jälleen kiittäminen!
Kuka ruoja tulee haistelemaan hanuria pakollisten huoltotoimenpiteiden aikana??!
Koko seurue: Piika (Rokin serkku), Sara (puuma, jolle Roki on menettänyt syömmensä), Roki itse, Veki (the lonely cowboy) ja Nita (Rokin mamma).
Viikko sitten lenkkeiltiin Annen seurueen kanssa ja toisena päivänä Teijan ja Fridan kanssa. Frida on rhodesiankoira, reilun vuoden ikäinen narttu ja pitkän ja hartaan suunnittelun päätteeksi vihdoin päästiin myös lenkille. Fridalla oli sen verran paljon vauhtia ja massaa, että Roki pian totesi parhaaksi vain leikkiä miälenvikaisesti Fridan kanssa ja unohti kosioyritykset. Sitä Roki ei kylläkään aivan tajunnut, että tämän kaverin kanssa ei kannata leikkiä ota kiinni jos saat -leikkiä, koska sehän ottaa kiinni ja taklaa. Kyllähän Roki muutaman otteeseen pyöri pitkin lumista jään pintaa, mutta ei tuntunut herraa hätkäyttävän ja paininnuju Fridan kanssa oli mainiota katseltavaa. Ehkä saan Rokista ja Fridastakin tänne kuvan, nyt taitavat olla puhelimessa ainoat kuvat tuolta päivältä.
Eilinen päivä kului kokonaan Leppäveden jäällä. Jo aamupäivällä lähdettiin Saviolta Birgitan ja Tiinan kanssa liikkeelle, talsittiin pitkin jäätä lopulta lähes Leppäveden sillalle asti, josta saatiin kyyti pois. Välissä toki pysähdyttiin syömään evästä, grillaamaan makkaraa ja kaakaota juomaan. Oli ihan huippupäivä ja melkein kuusi tuntia oltiin liikkeellä ja kilometrejä taittui noin kymmenen. Koirat tietty pinkoivat moninkertaisesti sen ja Roki oli kyllä illalla väsyksissä. Toisaalta reissulla ei liiemmin tassu painanut, mitä nyt lumipaakkujen takia. Ihan siedettävä yleiskunto sillä taitaa olla. Tässä nyt kuvasatoa eilisen lenkiltä, Tiinaa jälleen kiittäminen!
Koko seurue: Piika (Rokin serkku), Sara (puuma, jolle Roki on menettänyt syömmensä), Roki itse, Veki (the lonely cowboy) ja Nita (Rokin mamma).
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Aurinkoisia päiviä
Ihania kevättalven päiviä on auringonpaisteessa vietetty. Tuuli on välillä ollut aika kovaa ja luntakin tullut, mutta viikonloppua kohti sää muuttui hienoksi. Torstaista asti ollaan oltu Rokin kanssa kaksistaan Villen ollessa hiihtelemässä pohjoisessa. Kohtalaisesti on tullut lenkkeiltyä, meinaa äkikseltään olla itsekseen jopa väsyttävää :D. Torstaina oli kylläkin tynkälenkkien päivä, koska vanhempainilta teki itselleni päivästä aika tukkoisen. Onneksi ehdin Rokia käytellä metsässä ennen iltaosuutta.
Eilen päästiin lenkille Annen, Ainon ja Santun kanssa. Roki oli jälleen porukassa vähän kolmantena pyöränä, mutta se on vallan tyypillistä Roksulle, joka on tuossa laumassa kuitenkin vieras. Ja muutenkin, kaksistaan toisen koiran kanssa Roki hallitsee tilanteen, mutta jos lauma on isompi, Roki jää sivustakatsojaksi, vaikka sitä selkeästi muiden puuhat myös kiinnostaa. Katsotaas jos huomenna saataisiin lenkkiseuraa rhodesiankoira Fridasta, joka olisikin uusi tuttavuus Rokille, minäkään en ole sitä tavannut suunnilleen vuoteen ja viimeksi se olikin vielä ihan pikkupentu.
Tänään tehtiin varsin pitkä metsälenksu aamupäivällä. Puolenpäivän jälkeen Roki kävi uimassa KoiraSportin ryhmäuinnilla. Ansku uitti altaasta ja totesi, että siitä tulikin Rokille spa-lilluttelukerta. Rokihan ei liiemmin uintiin vauhtia ota, ellei sitä innosta ja motivoi, mikä onnistuu altaan ulkopuolelta paremmin. Loppuun noutoja damilla. Väsyksissä Roki on kuitenkin nyt illan ollut, käytiin vielä äitiäni moikkaamassa ja sen jälkeen Roki paneutui pari tuntia luun syöntiin. Luita ei olekaan tullut pitkään aikaan annettua ja nyt koira kävi lähes maanisesti luun kimppuun, vetäisi välillä väärään kurkkuun ja yökkikin välissä, mutta meno jatkui niin kauan kun luusta lihoja irtosi.
Eilen päästiin lenkille Annen, Ainon ja Santun kanssa. Roki oli jälleen porukassa vähän kolmantena pyöränä, mutta se on vallan tyypillistä Roksulle, joka on tuossa laumassa kuitenkin vieras. Ja muutenkin, kaksistaan toisen koiran kanssa Roki hallitsee tilanteen, mutta jos lauma on isompi, Roki jää sivustakatsojaksi, vaikka sitä selkeästi muiden puuhat myös kiinnostaa. Katsotaas jos huomenna saataisiin lenkkiseuraa rhodesiankoira Fridasta, joka olisikin uusi tuttavuus Rokille, minäkään en ole sitä tavannut suunnilleen vuoteen ja viimeksi se olikin vielä ihan pikkupentu.
Tänään tehtiin varsin pitkä metsälenksu aamupäivällä. Puolenpäivän jälkeen Roki kävi uimassa KoiraSportin ryhmäuinnilla. Ansku uitti altaasta ja totesi, että siitä tulikin Rokille spa-lilluttelukerta. Rokihan ei liiemmin uintiin vauhtia ota, ellei sitä innosta ja motivoi, mikä onnistuu altaan ulkopuolelta paremmin. Loppuun noutoja damilla. Väsyksissä Roki on kuitenkin nyt illan ollut, käytiin vielä äitiäni moikkaamassa ja sen jälkeen Roki paneutui pari tuntia luun syöntiin. Luita ei olekaan tullut pitkään aikaan annettua ja nyt koira kävi lähes maanisesti luun kimppuun, vetäisi välillä väärään kurkkuun ja yökkikin välissä, mutta meno jatkui niin kauan kun luusta lihoja irtosi.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Mallintöitä sunnuntaille
Sunnuntain hienon talvikelin kunniaksi aloitettiin eilen aamu näyttelytreeneillä Terran parkkipaikalla. Tiina nappasi meidät kotoa kyytiin ja haettiin myös Noora matkaan. Noora treenasi sekä Piikalla että Rokilla. Piikan vuoron aikana seuruutin vähän Rokia lelulla ja taas kunnianhimo pisti liian pitkiä seuraamispätkiä ja keskittyminen herpaantui. Me ollaan oikeasti ihan muutamassa askeleessa tällä hetkellä tiivistä kontaktia ja tätä sitten muisteltiinkin taas pelkällä kontaktitreenillä seuraa-käskyllä.
Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.
Söpöillen...
Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.
Kellistetty.
Piika haastaa Rokia myös painiin.
Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."
Pakollinen serkusposeeraus. Piika hallitsee söpöt päänkallistelut paremmin.
Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.
Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.
Treenien jatkettiin Tuomiojärvelle lenkille. Ilma oli kylmästä tuulesta huolimatta mahtava, ja jää lenkkeilyn kannalta huippukunnossa. Edellisviikkoinen sohjo oli jäätynyt, ja yhdistettynä uuteen lumeen muodostanut mainiosti kantavan pinnan jäälle. Ihmiset hiihtivät jäällä ihan pitkin poikin. Piika ja Roki rallasivat pitkin jäätä reilun tunnin. Tilaa oli riittävästi eikä Rokin tarvinnut ihan jatkuvalla syötöllä ahdistella Piikaa. Ihan siedettävästi käyttäytyi tällä kertaa naisseurassa ja leikkiäkin syntyi. Tässä otoksia vielä jäältä. Kaikki kuvat siis Tiinan ottamia, kiitos taas miljoonatta kertaa! Ei pystynyt kauheasti seulomaan, kun oli niin monta kivaa otosta!
Mihin serkkulikka livisti? Mä en oikein aina tajua muitten juttuja...
Söpöillen...
Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.
Kellistetty.
Piika haastaa Rokia myös painiin.
Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."
Pakollinen serkusposeeraus päättyi Rokin pikkutuhmaan ehdotteluun ja kaverit päättivät näyttää kieltä toisilleen.
Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Eletään jo maaliskuuta
Tosiaan, kevät alkaa jo kolkutella, kun ollaan maaliskuun puolella. Hiihtoloma vetelee viimeisiään. Reissusimme alkuviikon Tahkolla ja Roki oli hoidossa puoliksi Birgitalla ja mun porukoilla. Aivan sippi oli koko torstai-illan, kun haettiin poika kotiin. Käytiin Saviolla lenkillä, kun viime sunnuntaina vein Rokin hoitoon. Mielenkiinto Saraa kohtaan oli edelleen varsin kova, vaikka Sara on sitten viime yhteislenkin steriloitu. Roki oli ahdistellut Saraa jonkin verran myös hoitoon jäätyään.
Eilen käytiin porukalla lenkillä Annen, Ainon, Santun ja Lakun kanssa. Alusta lähtien todettiin, että fiksumpaa olisi ollut mennä johonkin jäälle, missä nuoriso olisi saanut rallata pitkin ja poikin. Polulla meinasi hiukan olla tungosta. Santtu olisi halunnut vähäsen leikkiä Rokin kanssa, mutta Aino keskittyi Santun höykytykseen, samaa perhettä kun ovat. Roki käytti luonnollisesti tilaisuutta hyväkseen ja nuohosi Ainon hännän alla aina kun silmä vältti. Aino kyllä yleensä antaa napakasti palautetta, mutta nyt sen huomio oli enimmäkseen Santussa, joten Roki liehitteli aikalailla. Varsin ongelmaa ei tuosta kuitenkaan nyt tullut, sen verran hyvin Aino nytkin torjui kosiskelut.
Rokilla on kevättä rinnassa, mutta kuten jo aiemmin totesin, mielestäni tilanne on jonkin verran nyt jo helpottanut, ainakaan tienpientareita pitkin Roki ei enää kulje taukoamatta nenä maassa.
Olen ilmoittanut Rokin nyt Rautalammille ryhmänäyttelyyn 23.3. ja Vaasaan kv-näyttelyyn 13.4. Jos huomenna aikataulu antaa myöten, taidetaan käydä ottamassa vähän näyttelytreeniä Nooran, Tiinan ja Piikan kanssa. Nooran on suunniteltu esittävän myös Piikaa Rautalammilla.
Eilen käytiin porukalla lenkillä Annen, Ainon, Santun ja Lakun kanssa. Alusta lähtien todettiin, että fiksumpaa olisi ollut mennä johonkin jäälle, missä nuoriso olisi saanut rallata pitkin ja poikin. Polulla meinasi hiukan olla tungosta. Santtu olisi halunnut vähäsen leikkiä Rokin kanssa, mutta Aino keskittyi Santun höykytykseen, samaa perhettä kun ovat. Roki käytti luonnollisesti tilaisuutta hyväkseen ja nuohosi Ainon hännän alla aina kun silmä vältti. Aino kyllä yleensä antaa napakasti palautetta, mutta nyt sen huomio oli enimmäkseen Santussa, joten Roki liehitteli aikalailla. Varsin ongelmaa ei tuosta kuitenkaan nyt tullut, sen verran hyvin Aino nytkin torjui kosiskelut.
Rokilla on kevättä rinnassa, mutta kuten jo aiemmin totesin, mielestäni tilanne on jonkin verran nyt jo helpottanut, ainakaan tienpientareita pitkin Roki ei enää kulje taukoamatta nenä maassa.
Olen ilmoittanut Rokin nyt Rautalammille ryhmänäyttelyyn 23.3. ja Vaasaan kv-näyttelyyn 13.4. Jos huomenna aikataulu antaa myöten, taidetaan käydä ottamassa vähän näyttelytreeniä Nooran, Tiinan ja Piikan kanssa. Nooran on suunniteltu esittävän myös Piikaa Rautalammilla.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Hauska koira
Rokin käytös vaihtelee mielenkiintoisella tavalla. Nyt on selkeästi taas menty parempaan suuntaan ja tämä näkyy erityisesti hihnalenkeillä. Haistelu on vähentynyt ja pissojen lipittely myös. Korvat löytyvät myös paremmin ja ohituksissa ottaa jälleen kontaktia. En usko, että tässä on kyse itsestään parantuneesta virtsiksestä, ainoastaan tulee mieleen, että tässä lähinaapurustossa on jollain nartulla ollut juoksut ja Rokin tapa reagoida on yllämainitunlainen. Koskaanhan Roki ei ole karkaillut tai esim. huutanut sisällä narttujen perään. Onhan meillä seinänaapurinakin narttukoira. En ole liiemmin ollut nyt naapurin kanssa jutuilla, mutta arvioni mukaan sillä ei pitäisi vielä olla toista juoksua, se on viime talven pentu ja lokakuussa juoksi ekaa kertaa muistaakseni.
Roki ja naapurin Ruusa jonkin verran komppaavat seinän läpi toisiaan. Kun Roki haukkuu sisällä, myös Ruusa haukkuu. Mutta Roki ei näyttäisi reagoivan milläänlailla Ruusan mölyämiseen, mikä on kyllä mainio juttu, koska edelleenkään Roki ei oikein sulata Ruusaa, jos pihassa tulee vastaan. Eli kun meillä soi ovikello ja Roki päästää peruskiljaisun, huutaa myös naapuri.
Tiina heitti blogissaan mielenkiintoisen kysymyksen koiran mielileluista ja leikistä, mikä toimii motivoinnissa parhaiten. Kysymys tuntui ensin simppeliltä, mutta lukiessani Tiinan kirjoitusta, heräsi enemmänkin ajatuksia. Rokihan leikkii millä vaan, ihan mikä tahansa esine kelpaa palkaksi, vaikka pala pahvia. Vinkulelut eivät ole mitenkään erityisen pop, Roki ei sen kummemmin villiinny vinkuäänestä tai itse vinguttamisesta. Kaikki vetämiseen soveltuvat lelut ovat varmastikin Rokin mielestä parhaita. Tiinan mainitseman Piikan tavoin myös Roki ottaa yleensä kokosuun puruotteen, korkeintaan kerran korjaa otetta heti alkuunsa. Vetoleikkiä Roki suorastaan vaatii palkaksi tempuista ja touhuamisesta.
Kysymys siitä, työskenteleekö koira mulle vai lelulle herätti miettimään. Luultavasti Roki tekee useinkin töitä nimenomaan lelulle, mehän ollaan saatu esim. seuruuta parempaan kuntoon niin, että Roki seuraa lelu suussa. Sisätiloissa se tarjoaa jatkuvasti esim. perusasentoa viltin kulma suusta repsottaen. Toisaalta Roki tyytyy todella harvoin leikkimään itsekseen. Jonkin uuden lelun kanssa se saattaa jonkin minuutin pyöriä selällään olohuoneen matolla, mutta harvoin se palaa tuon ensi kerran jälkeen joutessaan itsekseen leikkimään. Lenkkipolulla se saattaa jaksaa rallata keppi suussa koikkaloikkaa omin päin pitkäänkin, mutta tyypillistä tuolle koiralle on säännöllisesti tulla tarjoamaan lelua ihmiselle, jopa röyhkeästi jalkaan tarraten (käpälillä) ja tönien. En ole niin perehtynyt koiran sielunmaisemaan, että ymmärtäisin kovin hyvin Rokin palkkautumista, mutta noihin eleisiin peilaten olettaisin, että tosi hyvä palkka Rokille on, kun ohjaaja tarttuu lelun toiseen päähän.
Noutamista Roki jaksaa myös loputtomiin eli se on ilmeisen kivaa. Tämäkin esimerkki kuitenkin selkeästi ohjaajan kanssa harjoitettavasta leikistä. Jos kysyisi Rokilta, mitä koiraharrastuslajia se mieluiten harrastaisi, Roki varmaan olisi kahden vaiheilla pitkään. Se punnitsisi vaihtoehtoja. Joko se haluaisi ainoastaan ja vain vepeillä pelkän noutoliikkeen kimpussa tai vaihtoehtoisesti jäljestää ja kulkea nenä maassa ikuisesti, koska etsiminen vaan yksinkertaisesti on niin hauskaa vaikkei mitään löytyisikään. Todennäköisesti se valitsisi vepen, koska välillä pallon sun muun lisäksi vedestä voi noutaa venettä, jolloin harrastukseen liittyy myös köydenveto rannassa. Toisaalta jäljeltä saa välillä nakkia ja kepeillä leikitään, joten puntit on aika tasan.
Roki on kyllä aika hauska koira. Nyt varsinkin, kun pahimmat ongelmat lenkeillä on taas vaihteeksi hetkeksi selätetty, Roki on varsin kiva otus. En enää ehkä kutsuisi sitä ihan pentuajan riemuidiootiksi, mutta tosi hauska se kyllä on ja juurikin moni-ilmeisyytensä vuoksi ja siksi, että se haluaa nimenomaan leikkiä ihmisten kanssa.
Roki ja naapurin Ruusa jonkin verran komppaavat seinän läpi toisiaan. Kun Roki haukkuu sisällä, myös Ruusa haukkuu. Mutta Roki ei näyttäisi reagoivan milläänlailla Ruusan mölyämiseen, mikä on kyllä mainio juttu, koska edelleenkään Roki ei oikein sulata Ruusaa, jos pihassa tulee vastaan. Eli kun meillä soi ovikello ja Roki päästää peruskiljaisun, huutaa myös naapuri.
Tiina heitti blogissaan mielenkiintoisen kysymyksen koiran mielileluista ja leikistä, mikä toimii motivoinnissa parhaiten. Kysymys tuntui ensin simppeliltä, mutta lukiessani Tiinan kirjoitusta, heräsi enemmänkin ajatuksia. Rokihan leikkii millä vaan, ihan mikä tahansa esine kelpaa palkaksi, vaikka pala pahvia. Vinkulelut eivät ole mitenkään erityisen pop, Roki ei sen kummemmin villiinny vinkuäänestä tai itse vinguttamisesta. Kaikki vetämiseen soveltuvat lelut ovat varmastikin Rokin mielestä parhaita. Tiinan mainitseman Piikan tavoin myös Roki ottaa yleensä kokosuun puruotteen, korkeintaan kerran korjaa otetta heti alkuunsa. Vetoleikkiä Roki suorastaan vaatii palkaksi tempuista ja touhuamisesta.
Kysymys siitä, työskenteleekö koira mulle vai lelulle herätti miettimään. Luultavasti Roki tekee useinkin töitä nimenomaan lelulle, mehän ollaan saatu esim. seuruuta parempaan kuntoon niin, että Roki seuraa lelu suussa. Sisätiloissa se tarjoaa jatkuvasti esim. perusasentoa viltin kulma suusta repsottaen. Toisaalta Roki tyytyy todella harvoin leikkimään itsekseen. Jonkin uuden lelun kanssa se saattaa jonkin minuutin pyöriä selällään olohuoneen matolla, mutta harvoin se palaa tuon ensi kerran jälkeen joutessaan itsekseen leikkimään. Lenkkipolulla se saattaa jaksaa rallata keppi suussa koikkaloikkaa omin päin pitkäänkin, mutta tyypillistä tuolle koiralle on säännöllisesti tulla tarjoamaan lelua ihmiselle, jopa röyhkeästi jalkaan tarraten (käpälillä) ja tönien. En ole niin perehtynyt koiran sielunmaisemaan, että ymmärtäisin kovin hyvin Rokin palkkautumista, mutta noihin eleisiin peilaten olettaisin, että tosi hyvä palkka Rokille on, kun ohjaaja tarttuu lelun toiseen päähän.
Noutamista Roki jaksaa myös loputtomiin eli se on ilmeisen kivaa. Tämäkin esimerkki kuitenkin selkeästi ohjaajan kanssa harjoitettavasta leikistä. Jos kysyisi Rokilta, mitä koiraharrastuslajia se mieluiten harrastaisi, Roki varmaan olisi kahden vaiheilla pitkään. Se punnitsisi vaihtoehtoja. Joko se haluaisi ainoastaan ja vain vepeillä pelkän noutoliikkeen kimpussa tai vaihtoehtoisesti jäljestää ja kulkea nenä maassa ikuisesti, koska etsiminen vaan yksinkertaisesti on niin hauskaa vaikkei mitään löytyisikään. Todennäköisesti se valitsisi vepen, koska välillä pallon sun muun lisäksi vedestä voi noutaa venettä, jolloin harrastukseen liittyy myös köydenveto rannassa. Toisaalta jäljeltä saa välillä nakkia ja kepeillä leikitään, joten puntit on aika tasan.
Roki on kyllä aika hauska koira. Nyt varsinkin, kun pahimmat ongelmat lenkeillä on taas vaihteeksi hetkeksi selätetty, Roki on varsin kiva otus. En enää ehkä kutsuisi sitä ihan pentuajan riemuidiootiksi, mutta tosi hauska se kyllä on ja juurikin moni-ilmeisyytensä vuoksi ja siksi, että se haluaa nimenomaan leikkiä ihmisten kanssa.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Näyttelyarvostelu
Tässäpä olisi Rokin Tallinnan näyttelyarvostelun käännöskyhäelmä. Iso kiitos Jenni ja Miia, jotka paneuduitte tekstin kääntämiseen! Muutama kysymysmerkki siellä taitaa vielä olla, mutta ehkä joskus löytyy joku näyttelysanaston tuntija, joka tämän venäjänkielisen tekstin saisi aukottomasti käännettyä.
Tallinna Winter Cup 10.2.2013, tuomari Lyubov Terenteva:
AVO-ERI3 "Rodunomainen, hyvänkokoinen; voimakas; ilmeikäs pää; hieman lyhyt kaula; erinomainen rinnan volyymi (ts. laajuus, runsaus); hieman ??? ristiluu/lantio/takaosa; riittävät takaliikkeet (?); värityksessä ja turkissa ei huomauttamista."
Rokin tassuissa ei ole juuri reissu painanut. Toisaalta se tietysti on koisinut työpäivät kotosalla ja ehkä on käyttänyt illatkin tehokkaasti nukkumiseen. Lenkkeillessä ja touhutessa ei väsymystä ole näkynyt. Lenkkien yhteydessä on tokoiltu jonkin verran, VTT:n parkkipaikka on meidän vakio treenikenttä, kun meinaa valaistut aukeat olla keskitalvella vähissä. Tänään olisi taas myös bortsutokot, mutta olen havainnut tällä motivaatiotasolla olevan lähes mahdotonta saada itseni liikkeelle treenimielessä klo 21-22. Päivän piteneminen onneksi alkaa auttaa jo jaksamista ja kaikkia lenkkejäkään ei onneksi enää tarvitse tehdä pimeässä, joten ehkä se kauan kaivattu motivaatio alkaa taas löytyä!
Tallinna Winter Cup 10.2.2013, tuomari Lyubov Terenteva:
AVO-ERI3 "Rodunomainen, hyvänkokoinen; voimakas; ilmeikäs pää; hieman lyhyt kaula; erinomainen rinnan volyymi (ts. laajuus, runsaus); hieman ??? ristiluu/lantio/takaosa; riittävät takaliikkeet (?); värityksessä ja turkissa ei huomauttamista."
Rokin tassuissa ei ole juuri reissu painanut. Toisaalta se tietysti on koisinut työpäivät kotosalla ja ehkä on käyttänyt illatkin tehokkaasti nukkumiseen. Lenkkeillessä ja touhutessa ei väsymystä ole näkynyt. Lenkkien yhteydessä on tokoiltu jonkin verran, VTT:n parkkipaikka on meidän vakio treenikenttä, kun meinaa valaistut aukeat olla keskitalvella vähissä. Tänään olisi taas myös bortsutokot, mutta olen havainnut tällä motivaatiotasolla olevan lähes mahdotonta saada itseni liikkeelle treenimielessä klo 21-22. Päivän piteneminen onneksi alkaa auttaa jo jaksamista ja kaikkia lenkkejäkään ei onneksi enää tarvitse tehdä pimeässä, joten ehkä se kauan kaivattu motivaatio alkaa taas löytyä!
maanantai 4. helmikuuta 2013
Koira viettää kissanpäiviä
Tänään Roki pääsi hierojalle ja uimaan vien sen torstaina. Naureskeltiin kaverien kanssa, että koiran hyvinvoinnista pidetään meillä huomattavasti parempaa huolta kuin ihmisten. Olen käynyt kerran elämässäni hierojalla. Edellisten lisäksi ensi viikonloppuna Roki suuntaakin sitten risteilylle ja käymään Tallinnaan.
Hierontakeikka Naukkarisen Annella vahvisti epäilyitä, että jotain siellä Rokin etuosassa on jumittanut. Toisaalta mistään kovin pahasta ei ollut kyse, joten liekö sitten pahimmat jumit jo lauenneet omiakin aikoja. En oikein usko, että Roki olisi saanut mitään pahempaa tälliä, mutta oikean lavan seutu oli aika tukossa ja ilmeisesti erityisesti lavan takaosa. Luultavasti yhdistelmä rauhallista talvieloa ja poikkeuksellisen railakkaita lenkkejä jäällä riekkuen harvakseltaan. Lisäksi hihnalenkkeily on omiaan jumittamaan. Pieniä pyörittelyitä saatiin läksyksi ja kotihoito-ohjeeksi. Kovin paha jumi ei ollut ja Anne veikkasi Rokin palautuvan aika nopeasti letkeään kuntoon. Hirmu nätisti Roki oli hierottavana, kerran nousi ylös ja pari kertaa vilkuili ja nosti päätä, kun tuntui vähän ikävältä. Vähemmän jumittavaa kylkeä hierottaessa alkoi jo silmäkin lupsamaan. Takaosassa ei ollut mitään pahempaa, miltä osin myöskin rauhoitti mieltä, ettei se eturauhanen tyttöintoilusta huolimatta ole vielä ärtynyt.
Jostain syystä muuten Rokilla on ollut ihan löysällä maha tänään ja tyhjentynytkin aika totaalisesti. Todella harvinaista meillä, mutta varmaan syypää voi olla iso luu, jota Roki eilen kalttasi ollessaan porukoilla meidän kauppareissujen ajan hoidossa.
Välillä muuten myös lenkkeily sujuu kivasti. Päästiin viime viikolla jäälle lenkille Annen, Ainon ja Lakun kanssa. Rokilla oli kyllä mielenkiintoa Ainoa kohtaan, tyttelillä edellinen juoksukin oli äskettäin. Kuitenkaan samankaltaista hässäkkää kuin Naavan kanssa ei tullut. Tilaa oli enemmän rallata ja Ainohan myöskin pölläyttää varsin napakasti takaisin, jos herran lähestymisyritykset ei miellytä. Niinpä Roki tyytyikin lopulta vain juoksemaan ja leikkimään Ainon kanssa ja meno oli hauskaa
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Eturauhasvaivoja odotellessa...
Joo, nyt näyttää kyllä nuoren herran viriiliyden taso siltä, että pian sattuu. Jouduin pistämään Rokin hihnaan äsken lenkillä Naava-snautserin kanssa, kun poika oli taukoamatta Naavan selässä. Ei ole ikänänsä ollut noin kuumana Naavaan, joka sentään on leikattu narttu ja meidän treeni- ja lenkkikaveri koko viime kesältä ja syksyltä. Komento oli vallan tiukka, mutta eikä kun uudestaan vaan nylkyttämään kerta toisensa jälkeen.
Roki vaikutti ihan siltä, ettei sillä ollut edes muistikuvia, miten Naavan kanssa voisi leikkiä. Sen verran hormonit vain hyrräsivät. Vähän helpotti aina kun oli enemmän tilaa rallata, mutta polkuja pitkin nyt pääosin mentiin, joten tilanne oli ahdistelulle otollinen.
Kyllähän tämä keväinen levottomuus nyt näkyy kaikilla hihnalenkeillä, hajut, pissanlussutus ja kuseskelu vievät ihan kaiken huomion. Ja varmaan osaltaan selittää myös härväystä ryhmätreenitilanteessa. Lähden aika nopeaan viemään virtsanäytettä tutkittavaksi, jos yhtään oireet alkavat siltä näyttää. Kai sitä joutuu jossain vaiheessa sterilointia miettimään, jos meno on tällaista.
Roki vaikutti ihan siltä, ettei sillä ollut edes muistikuvia, miten Naavan kanssa voisi leikkiä. Sen verran hormonit vain hyrräsivät. Vähän helpotti aina kun oli enemmän tilaa rallata, mutta polkuja pitkin nyt pääosin mentiin, joten tilanne oli ahdistelulle otollinen.
Kyllähän tämä keväinen levottomuus nyt näkyy kaikilla hihnalenkeillä, hajut, pissanlussutus ja kuseskelu vievät ihan kaiken huomion. Ja varmaan osaltaan selittää myös härväystä ryhmätreenitilanteessa. Lähden aika nopeaan viemään virtsanäytettä tutkittavaksi, jos yhtään oireet alkavat siltä näyttää. Kai sitä joutuu jossain vaiheessa sterilointia miettimään, jos meno on tällaista.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Rokotuskäynnillä
Roki kävi tänään rokotuksilla ja siirrettiin samalla vanhat ja tuoreet tiedot lemmikkieläinpassiin. Mulle päivittyi myös vähän tietoa rokotusohjelmasta, olinkin ihan sekaisin, mitä rokotuksia tuolle pitäisi nyt laittaa. Kennelyskän lisäksi Roki sai rabies-rokotuksen. Neloisrokote uusitaan sitten vasta vuoden päästä, ja siinä siis mukana myös kennelyskä.
Tosi hienosti Roki oli lääkärissä (käytiin Tähdessä Kaistisella, josta kyllä tykkään paljon), kuten aina ennenkin. Liikaa se ei huvita, sen verran on vetoa ovelle, mutta vastaankaan ei pistetä eikä sen kummemmin ahdistuta. Lattian haistelu kiinnosti luonnollisesti eniten, varmasti osin sijaistoiminto osittain oikeasti kiintoisat hajut. Painoa oli tullut yksi talvikilo lisää ja oli siis 22,2 kg. Menkööt omistajien laiskan liikkumisen ja hihnalenkkien piikkiin, tuosta lähtee taas kevään koittaessa se kilo pois. Eikä tuossa painossa varmaan edes ole yhtään liikaa, lihastahan se vielä kasvattaa, nuori koira. Rokotteista Roki ei juuri tuumannut mitään, rabies vähän kutitti.
Suuta katsottaessa mainitsin kesällä havaitusta välihammaspuutoksesta. Ell totesi sen tietysti nyt myös, mutta ei siitä juuri numeroa tehnyt. Rokilta siis puuttuvat alaleuasta jälkimmäiset kaksista "pikkuhampaista" (P2) kulmureiden jälkeen syntyjään. Niillä ei sen kummemmin ole merkitystä ja puutos on rodulla ilmeisesti melko yleinen (lähde: kuulopuhe), mutta lähinnä olen ajatellut, että jos joskus Rokille löytyisi joku sopiva tyttöystävä (erittäin hypoteettista, vaivaa tämän etsinnän suhteen en ole nähnyt, enkä varmaan suuremmin aio nähdäkään), saisi neidolla olla kaikki leegot paikallaan.
Eläinlääkäri tsekkasi pyynnöstäni myös eturauhasen tilanteen. Kerroin viimekesäisistä vaivoista ja myös tämän hetkisestä kasvaneesta pissanlutkutusinnosta. Toistaiseksi eturauhanen oli peräaukon kautta tunnusteltaessa normaalin kokoinen ja sen keskivako tuntui selkeästi. Eli tällä hetkellä kaikki ok eikä Rokin pissaamisessakaan ole ollut ongelmia. Nuoleminen kuitenkin on ollut vähän aikaisempaa runsaampaa, mutta johtunee vain karvoihin jäätyneistä pisaroista.
Käytiin lekurikäynnin jälkeen vielä kotonani ja äidin kanssa lenkillä. Tuli useampi hihnaohitus, joissa pöristiin, muttei juurikaan temmottu ja kontakti löytyi heti ohitusten jälkeen. Olenkin nyt enemmän ohittanut pelkästään käskyttämällä Rokia, namien tonkiminen taskusta lapaset kädessä talvella on kömpelöä hommaa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin, mutta ehkä mun kannattaa kehittää tuota rauhoittelun ja käskemisen välimallia, koska se helpottaisi niiiiiin paljon arkista lenkkeilyä, jos pystyisi komentamalla pitämään hallinnassa Rokin ohituksissa. Palkkaan toki edelleen heti onnistuneen ohituksen jälkeen.
Tosi hienosti Roki oli lääkärissä (käytiin Tähdessä Kaistisella, josta kyllä tykkään paljon), kuten aina ennenkin. Liikaa se ei huvita, sen verran on vetoa ovelle, mutta vastaankaan ei pistetä eikä sen kummemmin ahdistuta. Lattian haistelu kiinnosti luonnollisesti eniten, varmasti osin sijaistoiminto osittain oikeasti kiintoisat hajut. Painoa oli tullut yksi talvikilo lisää ja oli siis 22,2 kg. Menkööt omistajien laiskan liikkumisen ja hihnalenkkien piikkiin, tuosta lähtee taas kevään koittaessa se kilo pois. Eikä tuossa painossa varmaan edes ole yhtään liikaa, lihastahan se vielä kasvattaa, nuori koira. Rokotteista Roki ei juuri tuumannut mitään, rabies vähän kutitti.
Suuta katsottaessa mainitsin kesällä havaitusta välihammaspuutoksesta. Ell totesi sen tietysti nyt myös, mutta ei siitä juuri numeroa tehnyt. Rokilta siis puuttuvat alaleuasta jälkimmäiset kaksista "pikkuhampaista" (P2) kulmureiden jälkeen syntyjään. Niillä ei sen kummemmin ole merkitystä ja puutos on rodulla ilmeisesti melko yleinen (lähde: kuulopuhe), mutta lähinnä olen ajatellut, että jos joskus Rokille löytyisi joku sopiva tyttöystävä (erittäin hypoteettista, vaivaa tämän etsinnän suhteen en ole nähnyt, enkä varmaan suuremmin aio nähdäkään), saisi neidolla olla kaikki leegot paikallaan.
Eläinlääkäri tsekkasi pyynnöstäni myös eturauhasen tilanteen. Kerroin viimekesäisistä vaivoista ja myös tämän hetkisestä kasvaneesta pissanlutkutusinnosta. Toistaiseksi eturauhanen oli peräaukon kautta tunnusteltaessa normaalin kokoinen ja sen keskivako tuntui selkeästi. Eli tällä hetkellä kaikki ok eikä Rokin pissaamisessakaan ole ollut ongelmia. Nuoleminen kuitenkin on ollut vähän aikaisempaa runsaampaa, mutta johtunee vain karvoihin jäätyneistä pisaroista.
Käytiin lekurikäynnin jälkeen vielä kotonani ja äidin kanssa lenkillä. Tuli useampi hihnaohitus, joissa pöristiin, muttei juurikaan temmottu ja kontakti löytyi heti ohitusten jälkeen. Olenkin nyt enemmän ohittanut pelkästään käskyttämällä Rokia, namien tonkiminen taskusta lapaset kädessä talvella on kömpelöä hommaa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin, mutta ehkä mun kannattaa kehittää tuota rauhoittelun ja käskemisen välimallia, koska se helpottaisi niiiiiin paljon arkista lenkkeilyä, jos pystyisi komentamalla pitämään hallinnassa Rokin ohituksissa. Palkkaan toki edelleen heti onnistuneen ohituksen jälkeen.
perjantai 18. tammikuuta 2013
Pakkasta ja pikkuisen tokoa
Kovat pakkaset tulivat takaisin ja hiihtokelit ovat taas näiltä osin ohi. Itselle tuntuisi puskevan vähän kuumetta ja sitäkin ärsyttävämpää on lähteä tallustamaan lenkille hyytävään keliin. Roki on parit viime viikot lisäksi ollut aivan liekeissä joka ikisestä pissasta, joka tienvarresta löytyy. Hihnalenkkeily on siis varsin ahterista senkin takia - pitää mennä ihan lyhyellä hihnalla, jotta vetoa keltaiselle lumelle ei olisi.
Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.
Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.
Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.
Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!
Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.
Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.
Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.
Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!
perjantai 28. joulukuuta 2012
Vapaapäivien ohjelmaa
Ihanaa, kun on päässyt pitkästä aikaa päivittäin tekemään valoisalla lenkkejä! Kavereitakin on löytynyt seuraksi ja Roki on ollut iltaisin jopa väsynyt. Tänään käytiin lenkillä Annen ja nahkojen Santun ja Lakun kanssa. Santtua ei olla tavattu pitkään aikaan ja pieni epäilys oli mielessä, sulattaakohan Roki enää pikkupoikaa. Pentuhan se kuitenkin edelleen oli ja Roki paneutui leikkimään Santun kanssa täydellä innolla. 1,5 tunnin lenkki heitettiin poluilla ja pojat juoksivat ja painivat pitkin lenkkiä. Rokilla ei ollut mitään tarvetta pomottaakaan Santtua, leikki sujui tosi nätisti. Laku-pappa tallusti perässä ja osoitti varsin ilmeisesti, miten vähän voi nulikoitten riekkuminen kiinnostaa. Oli kiva lenkki pitkästä aikaa ja seura mitä parhainta!
Jouluaattona oltiin minun kotonakotona ja Roki matkassa. Roki oli todella asiallisesti koko päivän, vaikka jostain syystä se on yleensä tosi sählä mun porukoilla. Olisiko nyt pysynyt aisoissa, kun iskä pysyi aisoissa... Niillä on tapana yllyttää toisiaan ja iskä tarkoituksella haukuttaa Rokia, mikä on melko ärsyttävää. Iskä kuitenkin tykkää Rokista paljon ja hän kävikin naapureille viemässä jouluterveiset Rokin kanssa. Iskä vaan herkästi höpöttää Rokille ja innostaa sitä vöyhöttämään taukoamatta, etenkin jos koira hetkeksikin rauhoittuu paikoilleen.
Joulupäivänä vierailtiin Suolahdessa. Tehtiin vähän pitempi lenkki metsätiellä ja umpihangessa Rokin ja perrotyttö Lunan kanssa, juoksunrallia riitti. Roki oli varsin kiinnostunut Lunasta, jolla nyt on ensimmäinen juoksu juuri ohi. Olisiko sitten vähän tuoksuja vielä ollut. Luna on vielä aika pentu eikä ihan osannut pitää jöötä tarpeeksi Rokille, jolla oli intoa kohtalaisesti.
Uutta vuotta tässä odotellaan ja taas sitä ikuista koiranomistajien riesaa - ilotulitusta. Tähän mennessä Roki ei ole koskaan vetänyt minkäänlaista pulttia raketeista ja toivotaan, että sama meno jatkuu edelleen. Siitä huolimatta meinataan lenkittää pitkästi päivällä ja paukkujen aikaan ulkona ei käydä sen kummemmin. Ehkä sitten iltalenkkiä pikaisesti puolen yön jälkeen.
Jouluaattona oltiin minun kotonakotona ja Roki matkassa. Roki oli todella asiallisesti koko päivän, vaikka jostain syystä se on yleensä tosi sählä mun porukoilla. Olisiko nyt pysynyt aisoissa, kun iskä pysyi aisoissa... Niillä on tapana yllyttää toisiaan ja iskä tarkoituksella haukuttaa Rokia, mikä on melko ärsyttävää. Iskä kuitenkin tykkää Rokista paljon ja hän kävikin naapureille viemässä jouluterveiset Rokin kanssa. Iskä vaan herkästi höpöttää Rokille ja innostaa sitä vöyhöttämään taukoamatta, etenkin jos koira hetkeksikin rauhoittuu paikoilleen.
Joulupäivänä vierailtiin Suolahdessa. Tehtiin vähän pitempi lenkki metsätiellä ja umpihangessa Rokin ja perrotyttö Lunan kanssa, juoksunrallia riitti. Roki oli varsin kiinnostunut Lunasta, jolla nyt on ensimmäinen juoksu juuri ohi. Olisiko sitten vähän tuoksuja vielä ollut. Luna on vielä aika pentu eikä ihan osannut pitää jöötä tarpeeksi Rokille, jolla oli intoa kohtalaisesti.
Uutta vuotta tässä odotellaan ja taas sitä ikuista koiranomistajien riesaa - ilotulitusta. Tähän mennessä Roki ei ole koskaan vetänyt minkäänlaista pulttia raketeista ja toivotaan, että sama meno jatkuu edelleen. Siitä huolimatta meinataan lenkittää pitkästi päivällä ja paukkujen aikaan ulkona ei käydä sen kummemmin. Ehkä sitten iltalenkkiä pikaisesti puolen yön jälkeen.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Koira & kakku
Voisikohan otsikossa mainitut yhdistää samaan blogiin? No, ainakin tässä postauksessa. Onhan täällä aiemminkin jo ollut kuva Rokista ja synttärikakusta. En ole ylipäätään mikään kovin innokas kokkaaja ja mieluiten laitan yksinkertaisia ruokia, joita saa tehtyä paljon kerrallaan. Usein siis laatikkoruokia uunissa. Sen sijaan olen enemmän ollut aina innostunut leipomisesta ja erityisesti sokerisellaisesta. Ei siis niinkään pullan tai sämpylän pyörittelyä, vaan kakkuja, torttuja ja piirakoita. Nyt tuli sitten toimeksianto kummitytöltä, tänään 3 vee.
Kummityttö Iida ja Roki osaavat leikkiä toistensa kanssa, kuvat ehkä syyslomalta.
Iidalle tosin ei kelvannut maksalaatikkokakku, vaan hän siis toivoi synttäreilleen Hello Kitty-kakkua, joka onnistui ensikertalaiselta tyydyttävästi. En ole koskaan ennen kuorruttanut täytekakkua sokerimassalla, aina olen tehnyt kermakakkuja. Nyt siis kakun päällä sokerimassa sekä kakkukuva. Jänskätti! Vastoinkäymisiä ei juuri tullut, kakku menee tarjolle noin kolme tuntia valmistumisen jälkeen, joten vielä on olemassa pieni mahdollisuus, että nesteet herahtaa ulos kakusta ja se on vetinen.
Tadaa! Koristelussa on vielä vähän varaa petrata... Ehkä vähän kermavaahtoa alareunaan, joka on epätasainen?
Muutenkin ihanaa marraskuisessa viikonlopussa on, että pääsee lenkkeilemään valoisalla. Tunti Aittovuoren poluilla pitkästä aikaa! On pikkupakkanen ja lunta hiukan maassa, oikein mainio lenkkeilykeli. Harmi vaan, että eilisen pilvetön taivas ja aurinkoinen pakkanen missattiin lenkkeilyn kannalta työpaikan uumenissa.
Viikonloppuaamuun kuuluu aina lehden haku postilaatikoilta talon päädystä yhdessä Rokin kanssa. Koulutus on hiukan vielä kesken, mutta ehkä Roki jonain päivänä hakee sen itsenäisesti? :D Tällä hetkellä homma toimii niin, että yhdessä mennään laatikolle, Roki käy pissalla, kun tongin lehteä. Lehti kaksin kerroin ja Rokille suuhun. Kesän vepevientiharjoitukset jatkuvat siis edelleen ja Roki osaa kantaa lehden "vie"-käskyllä ovelle. Roki on tehtävästään innoissaan ja koikkaloikkaa ovelle asti edeltä. Siellä se luovuttaa lehden käteen. Joskus on kokeiltu, että Roki toisi lehden sisälle asti siellä olevalle ihmiselle, mutta usein vielä Roki sylkäisee tässä tapauksessa lehden kynnykselle.
Tänä aamuna pihassa oli kissa. Miten sinun koirasi toimisi?
Roki havaitsi kissan, lähti perään (kissa saa Rokin aivan hypnoottiseen tilaan, Roki rakastaa kissoja ja tekisi kaikki osaamansa temput, jos kissa osaisi käskeä). Kutsusta poika jätti jahtaamisen muutaman metrin jälkeen ja hirmu hienosti suoritti lehdenhakutehtävän vain vähän kissan suuntaan vilkuillen. Olen kyllä aikalailla tyytyväinen siitä, miten luotettava Rokista on kaikissa tilanteissa tullut.
Nyt sitten kakun kera synttäreille!
Kummityttö Iida ja Roki osaavat leikkiä toistensa kanssa, kuvat ehkä syyslomalta.
Iidalle tosin ei kelvannut maksalaatikkokakku, vaan hän siis toivoi synttäreilleen Hello Kitty-kakkua, joka onnistui ensikertalaiselta tyydyttävästi. En ole koskaan ennen kuorruttanut täytekakkua sokerimassalla, aina olen tehnyt kermakakkuja. Nyt siis kakun päällä sokerimassa sekä kakkukuva. Jänskätti! Vastoinkäymisiä ei juuri tullut, kakku menee tarjolle noin kolme tuntia valmistumisen jälkeen, joten vielä on olemassa pieni mahdollisuus, että nesteet herahtaa ulos kakusta ja se on vetinen.
Tadaa! Koristelussa on vielä vähän varaa petrata... Ehkä vähän kermavaahtoa alareunaan, joka on epätasainen?
Muutenkin ihanaa marraskuisessa viikonlopussa on, että pääsee lenkkeilemään valoisalla. Tunti Aittovuoren poluilla pitkästä aikaa! On pikkupakkanen ja lunta hiukan maassa, oikein mainio lenkkeilykeli. Harmi vaan, että eilisen pilvetön taivas ja aurinkoinen pakkanen missattiin lenkkeilyn kannalta työpaikan uumenissa.
Viikonloppuaamuun kuuluu aina lehden haku postilaatikoilta talon päädystä yhdessä Rokin kanssa. Koulutus on hiukan vielä kesken, mutta ehkä Roki jonain päivänä hakee sen itsenäisesti? :D Tällä hetkellä homma toimii niin, että yhdessä mennään laatikolle, Roki käy pissalla, kun tongin lehteä. Lehti kaksin kerroin ja Rokille suuhun. Kesän vepevientiharjoitukset jatkuvat siis edelleen ja Roki osaa kantaa lehden "vie"-käskyllä ovelle. Roki on tehtävästään innoissaan ja koikkaloikkaa ovelle asti edeltä. Siellä se luovuttaa lehden käteen. Joskus on kokeiltu, että Roki toisi lehden sisälle asti siellä olevalle ihmiselle, mutta usein vielä Roki sylkäisee tässä tapauksessa lehden kynnykselle.
Tänä aamuna pihassa oli kissa. Miten sinun koirasi toimisi?
Roki havaitsi kissan, lähti perään (kissa saa Rokin aivan hypnoottiseen tilaan, Roki rakastaa kissoja ja tekisi kaikki osaamansa temput, jos kissa osaisi käskeä). Kutsusta poika jätti jahtaamisen muutaman metrin jälkeen ja hirmu hienosti suoritti lehdenhakutehtävän vain vähän kissan suuntaan vilkuillen. Olen kyllä aikalailla tyytyväinen siitä, miten luotettava Rokista on kaikissa tilanteissa tullut.
Nyt sitten kakun kera synttäreille!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Pohdintaa ja koiramaista syysloman viettoa
Oikein kun tuota Varkauden koesuoritusta on nyt pureskellut ja pohdiskellut, niin jopas onkin noussut draivia ja intoa edetä kilpailusaralla. Tämä tuntemus on kyllä tosi positiivinen ja pitkästä aikaa kutkuttaa tavoitteet mieltä. Olen tässä menneinä vuosina hurahtanut useampaan harrastukseen ja heittäytynyt niihin mukaan aina täydellä sydämellä ja omaa jaksamista paljonkaan murehtimatta - ja mikäs onkaan ollutkaan heittäytyessä, kun itse toiminta on ruokkinut sitä jaksamista.
Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.
Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.
Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.
Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.
Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.
Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.
Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.
Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.
Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.
Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.
Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.
Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.
Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.
Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Roki on tossun alla
Syyslomaan kaksi päivää! Huikean nopeasti mennyt syksy, mutta johonkin on myös imaistu mehut energisestä opesta. Tosi väsyksissä alan olemaan, mutta siitä huolimatta olen jaksanut Rokin kanssa harrastaa kohtalaisesti. Lenkkiäkin on tullut aika reippaasti, kun Villellä on ollut työpäivät iltamyöhään nyt parin päivän ajan. Muuta urheilua tai treeniä en sitten olekaan ehtinyt yhtään mitään.
Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.
Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.
Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.
Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.
Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.
Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Vepeä, mökkeilyä ja ruokahaluttomuutta
Tiistaina vepeiltiin. Roki teki veneestä hypyn, veneen haun ja hukkuvan. Kaikki sujuvat, olin rannalla jokaisessa itse. Hyppy 50 metristä, Roki meinasi taas hakeutua kolmenkympin poijulle, mutta yksi kutsu riitti oikaisemaan suunnan. Varma saapuminen maalialueelle kaikissa liikkeissä, Roki vaan tulee aina sinne missä minä olen. Oli todella voimakas tuuli rantaanpäin, mutta Roki lähti noihin hakuihin aallokosta huolimatta ja toisaalta vetäminen rantaan kävi helpommin. Veneen haussa avustaja innosti Rokia ensin rannassa vetoköydellä ja lähetettäessä heilutti sitä veneessä. Hukkuva ei kutsunut Rokia nimeltä. Kaikissa liikkeissä voisin varmasti vähentää kehuja ja Roki tekisi ne silti. Palkkasin leikillä rannassa.
Tiistai-iltana lähdettiin mökille. Roki rallatteli riemuissaan mökin pihassa ja leikki myös espanjanvesikoirapentu Lunan kanssa. Luna ei käy Rokilla tippaakaan hermoon, sinällään jännä, koska tuota naapurin labbispentua Roki ei meinaa jaksaa ollenkaan. Toisaalta Luna suhtautuu Rokiin kunnioittavasti ja alistuvasti, vaikka haastaakin välillä leikkiin läpsimällä kuonoon :). Roki ei välitä Lunasta juuri mitään, mutta intoutui sentään välillä juoksuttamaan pentua. Roki tuli myös uimaan laiturilta meidän kanssa. Testasin, vetäisikö se mut rantaan, ja toimihan se kun tartuin vaan niskavilloista - Roki vei mut laiturille takaisin.
Keskiviikkona lähdettiin retkelle Laulavan mörön polulle. Aiemminkin ollaan pieniä pätkiä kuljettu, nyt ajettiin auto Syvälahden koululle ja käveltiin sieltä noin 17 kilometriä Suolahteen. Välissä pysähdyttiin syömään eväsleipiä, paistamaan makkarat ja pari kertaa pitämään sadetta. Todella kiva reitti ja erinomaisen hyvin pidetty kunnossa kyläyhdistyksen toimesta. Yhteensä meillä meni reilut viisi tuntia reissuun. Roki kulki hyvin mukana eikä paljoa höntyillyt, käveli meidän tahtia polulla pääasiassa.
Pientä huolta aiheuttaa edelleen Rokin ruokahaluttomuus. Roki oli syönyt kuulemma ihan ok ollessaan hoidossa viikonloppuna B:lla. Kuitenkin edelleen on jatkunut, että varsinkin aamuruoka jää syömättä. Myös iltaruuan kanssa on alkanut olla ongelmia. Roki ei mene kehotuksesta huolimatta kupille tai syö vain vähän. Mietittiin tuossa, onko kyse nyt jostain fiksaatiosta kuppia tai lupaa kohtaan. Roki kyllä söi tänään ruokaansa siten, että piilottelin pari desiä nappulaa ympäri kämppää ja se etsi ne, ei tosin millään hurjalla innolla. Painoa on pudonnut kilon verran. Onhan tämä outoa, koska Rokilla ei koskaan ennen ole ollut syömisen kanssa ongelmaa. Me kokeillaan nyt ainakin ruokakupin vaihtoa ja ruokapaikan vaihtoa, jos sillä on nyt jotenkin ikäviä oloja niiden suhteen.
Tiistai-iltana lähdettiin mökille. Roki rallatteli riemuissaan mökin pihassa ja leikki myös espanjanvesikoirapentu Lunan kanssa. Luna ei käy Rokilla tippaakaan hermoon, sinällään jännä, koska tuota naapurin labbispentua Roki ei meinaa jaksaa ollenkaan. Toisaalta Luna suhtautuu Rokiin kunnioittavasti ja alistuvasti, vaikka haastaakin välillä leikkiin läpsimällä kuonoon :). Roki ei välitä Lunasta juuri mitään, mutta intoutui sentään välillä juoksuttamaan pentua. Roki tuli myös uimaan laiturilta meidän kanssa. Testasin, vetäisikö se mut rantaan, ja toimihan se kun tartuin vaan niskavilloista - Roki vei mut laiturille takaisin.
Keskiviikkona lähdettiin retkelle Laulavan mörön polulle. Aiemminkin ollaan pieniä pätkiä kuljettu, nyt ajettiin auto Syvälahden koululle ja käveltiin sieltä noin 17 kilometriä Suolahteen. Välissä pysähdyttiin syömään eväsleipiä, paistamaan makkarat ja pari kertaa pitämään sadetta. Todella kiva reitti ja erinomaisen hyvin pidetty kunnossa kyläyhdistyksen toimesta. Yhteensä meillä meni reilut viisi tuntia reissuun. Roki kulki hyvin mukana eikä paljoa höntyillyt, käveli meidän tahtia polulla pääasiassa.
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Talviturkki heitetty
Alkaahan tämä kesäksi muuttua pikkuhiljaa! Kesäkuu oli varsin viileä, mutta nyt on ollut pari aika mukavaa kesäpäivää kera auringon. Nautin helteestä, mutta en valita viileämmistäkään tai edes sateisista säistä, on vaan niin mahtavaa olla lomalla! Ei ole vielä lomafiilis alkanut puuduttamaan. Ja vaikkei näitä lasketakaan, niin edelleen on kuusi viikkoa jäljellä.. ;)
Pari juoksulenkkiä ollaan taas tehty sitten kevään. Omassa lenkkikunnossa on kyllä parantamisen varaa, mutta Rokin kanssa on juuri hyvä tehdä peruskuntoa alle. Rokille sopii sellainen lenkkeily, jossa välillä kävellään ja välillä juostaan, ja se taas on mulle sopiva "kevyt lasku" hölkkäilyn aloittamiseen. Juoksuvyötä en ole jaksanut ajaa sisään, koska en halua tällä hetkellä vetoapua ja toisekseen ohittaminen on edelleen sen verran haasteellista, että juoksuliinan kokoaminen kävisi hankalaksi. Ihan toimiva hölkkävarustus on kevyt hihna ja kuonopanta. Tänäänkin oli päivällä niin hiljaiset pururadat, että pidin Rokia suurimman osan ajasta irti. Toki otan sen kiinni, kun joku tulee vastaan oli mukana koiraa tai ei. Samoin vilkuilen olan yli, jos joku tulee sieltä nopeammin. Roki on kyllä niin kätevä irtipidettäväkin, kun tottelee aika nätisti luoksetulokutsuja ja kulkee käskettäessä myös takana. Lisäksi se ei säntäile lintujen sun muiden perään ja pysyy reitillä. Tänään oli ehkä himpan liian lämmintä hölkälle, mutta lähdettiin kuitenkin, kun luvassa oli sen päälle uintia.
Uimiset otettiin sitten vepetreeneissä Muuramessa. Olin itse hukkuvana näissä treeneissä. Pitihän lupaus pitää, kun jo kaksi viikkoa sitten niin uhosin. Tämä oli myös talviturkin heittäminen mulle... Roki teki ensin viennin. Lyhyestä matkasta ihan ok suoritus, kurotin esinettä vähän liian pitkälle ja Roki ennakoi ihan hiukan irroitusta. Toinen tehtiin käytännössä täydestä eli 30 metrin matkasta, kun vene vielä vähän meni tuulen mukana kauemmas. Todella hyvä suoritus Rokilta! Kannustin kyllä matkan varrella, mutta nyt toi erittäin hyvin käteen, vähän vielä pidättelin ja vedin kättä Rokin nenän edessä pistäen sen todella tuomaan damin käteen, ja perille tuli. Vaude vau, täähän alkaa olla hyvä!
Hukkuva olin tosiaan minä, ja Tiitu lähetti Rokin. Jälleen ennalta oli vaikea sanoa, miten Roki toimii, kun oma ihminen putoaa veteen. Matkaa oli ehkä 20 metriä ja Rokihan toimi. Pari kertaa korjasi otetta patukasta, muttei siis irrottanut. Ote lähti irti, kun jalat otti pohjaan. Meillä ei ollut maalimerkkejä, mutta olettaisin, että tuossa rannassa Roki tuli kuitenkin riittävän pitkälle. Muutkin koirat hakivat hukkuvan ja oli aika hauska kokemus. Varsinaisesti ei palellut, mutta vähän hytisytti jälkikäteen.
Roki teki Tiitun kutsumana vielä veneestä hypyn 30 metristä, kun vaihdoin kuivia vaatteita autolla. Oli kuulemma vähän ämpyillyt veneen reunalla, kun siinä ei ollut liukuestomattoa. Ja mattoahan ei ollut, koska pudotin itseni mukana sen veteen ja se upposi... Mutta ei siis kummempaa ongelmaa Rokilla.
Sain luonnetestipaikan Rokille! Maaningalle mennään 15.9. lauantaina. Ei ollut suurempi ongelma paikkaa saada, tuonne oli vielä tilaa ja oli siis toinen soittelemani paikka. Muuta aikatauluasiaa, Forssan näyttelyohjelma tuli nettiin ja bortsukehä näyttää starttaavan 9:00. Taasen melko aikainen lähtö luvassa... No onneksi meitä lähtee täältä useampi matkaan, Piika ja Tiina sekä Noora nyt ainakin. Forssassa ollaankin sitten kehässä isäpapan kanssa, myös Riitti on ilmoitettu. Tutuista myös Marneus löytyy samasta kehästä.
Pari juoksulenkkiä ollaan taas tehty sitten kevään. Omassa lenkkikunnossa on kyllä parantamisen varaa, mutta Rokin kanssa on juuri hyvä tehdä peruskuntoa alle. Rokille sopii sellainen lenkkeily, jossa välillä kävellään ja välillä juostaan, ja se taas on mulle sopiva "kevyt lasku" hölkkäilyn aloittamiseen. Juoksuvyötä en ole jaksanut ajaa sisään, koska en halua tällä hetkellä vetoapua ja toisekseen ohittaminen on edelleen sen verran haasteellista, että juoksuliinan kokoaminen kävisi hankalaksi. Ihan toimiva hölkkävarustus on kevyt hihna ja kuonopanta. Tänäänkin oli päivällä niin hiljaiset pururadat, että pidin Rokia suurimman osan ajasta irti. Toki otan sen kiinni, kun joku tulee vastaan oli mukana koiraa tai ei. Samoin vilkuilen olan yli, jos joku tulee sieltä nopeammin. Roki on kyllä niin kätevä irtipidettäväkin, kun tottelee aika nätisti luoksetulokutsuja ja kulkee käskettäessä myös takana. Lisäksi se ei säntäile lintujen sun muiden perään ja pysyy reitillä. Tänään oli ehkä himpan liian lämmintä hölkälle, mutta lähdettiin kuitenkin, kun luvassa oli sen päälle uintia.
Uimiset otettiin sitten vepetreeneissä Muuramessa. Olin itse hukkuvana näissä treeneissä. Pitihän lupaus pitää, kun jo kaksi viikkoa sitten niin uhosin. Tämä oli myös talviturkin heittäminen mulle... Roki teki ensin viennin. Lyhyestä matkasta ihan ok suoritus, kurotin esinettä vähän liian pitkälle ja Roki ennakoi ihan hiukan irroitusta. Toinen tehtiin käytännössä täydestä eli 30 metrin matkasta, kun vene vielä vähän meni tuulen mukana kauemmas. Todella hyvä suoritus Rokilta! Kannustin kyllä matkan varrella, mutta nyt toi erittäin hyvin käteen, vähän vielä pidättelin ja vedin kättä Rokin nenän edessä pistäen sen todella tuomaan damin käteen, ja perille tuli. Vaude vau, täähän alkaa olla hyvä!
Hukkuva olin tosiaan minä, ja Tiitu lähetti Rokin. Jälleen ennalta oli vaikea sanoa, miten Roki toimii, kun oma ihminen putoaa veteen. Matkaa oli ehkä 20 metriä ja Rokihan toimi. Pari kertaa korjasi otetta patukasta, muttei siis irrottanut. Ote lähti irti, kun jalat otti pohjaan. Meillä ei ollut maalimerkkejä, mutta olettaisin, että tuossa rannassa Roki tuli kuitenkin riittävän pitkälle. Muutkin koirat hakivat hukkuvan ja oli aika hauska kokemus. Varsinaisesti ei palellut, mutta vähän hytisytti jälkikäteen.
Roki teki Tiitun kutsumana vielä veneestä hypyn 30 metristä, kun vaihdoin kuivia vaatteita autolla. Oli kuulemma vähän ämpyillyt veneen reunalla, kun siinä ei ollut liukuestomattoa. Ja mattoahan ei ollut, koska pudotin itseni mukana sen veteen ja se upposi... Mutta ei siis kummempaa ongelmaa Rokilla.
Sain luonnetestipaikan Rokille! Maaningalle mennään 15.9. lauantaina. Ei ollut suurempi ongelma paikkaa saada, tuonne oli vielä tilaa ja oli siis toinen soittelemani paikka. Muuta aikatauluasiaa, Forssan näyttelyohjelma tuli nettiin ja bortsukehä näyttää starttaavan 9:00. Taasen melko aikainen lähtö luvassa... No onneksi meitä lähtee täältä useampi matkaan, Piika ja Tiina sekä Noora nyt ainakin. Forssassa ollaankin sitten kehässä isäpapan kanssa, myös Riitti on ilmoitettu. Tutuista myös Marneus löytyy samasta kehästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)