Kevättä kohti

Maaliskuu tuli ja talvi näytti hetken olevan kokonaan jo ohi. Tänään kuitenkin näyttäisi pyryttävän lunta. Tuskin pysyvästi, pelkkiä plussa-asteita on luvattu lähipäiville. Sää on kieltämättä ollut aika kurja viime päivinä myös lenkkeilyn kannalta. Kurakeliä tuntuu jatkuvan ja jatkuvan eikä metsäänkään oikein pääse, kun polut ja pururadat ovat niin kamalan jäisiä. Muutenhan metsässä sitten ei lunta oikeastaan enää olekaan, että varmaan pitäisi lähteä ajamaan jälkeä pöpelikköön.


Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos ja kun jokin seuraavassa tekstissä mainitsemani analyysi Rokin jumiongelmista ei mene ihan yksi yhteen koiraa hoitaneen henkilön lausuman suhteen. Syy tähän on se, että kirjoitan tähän asiat niin kuin itse olen ne käsittänyt ja ainakin noin eläinlääketieteellisesti varmaan voi sanamuodoissa olla ihan asiavirheitäkin, koska en todellakaan tiedä tarpeeksi asioista itse. Pahoitteluni tästä maallikkotekstistä.

Rokin kunnosta sen verran, että tuskinpa enää yritetään selvitellä selkävaivojen syitä, kun koira on kuitenkin tässä meidän arjessa oikein iloinen ja hyvävointinen enkä itse havaitse oireilua enää. Käytin Rokin taas Jaana-Kaisa Timosella, joka on siis hierova osteopaatti. Jaana-Kaisa sai lannerangan nikamat aukeamaan, vaikkakin käsittely oli selvästi kivulias Rokille. Jaana-Kaisan mukaan Rokin vaivat voisivat olla sidekudosperäisiä siten siis, että jokin aiheuttaa esim. nivelsiteiden rasittumiselle/kiristymiselle tms. alttiutta. Hän suositteli B-vitamiinilisää ja omega-3 -valmistetta. Akupunktiohoito voisi myös laukaista sidekudoskireyttä. Uintiin saatiin ohjeeksi välttää tiukkoja takaosan käännöksiä kahdeksikkoa uidessa. Mieluummin vaikka uitettaisiin vain isoa ympyrää.

edit: Kenties hieman korrektimpi ammatillinen kuvaus Jaana-Kaisalle on osteopaattinen hieroja eikä hierova osteopaatti :D.

Hierojalla Roki kävi vajaa viikko tuon käsittelyn jälkeen ja olikin kiva kuulla, että ranka oli selvästi nyt parempi, jousti eikä aiheuttanut hermoreaktioita. Kireyttä tietysti oli ja oikea puoli kauttaaltaan edelleen enemmän tukossa. Mutta nyt kun pahempia vaihtoehtoja on suljettu pois (selkä on kuvattu terveeksi ja puhtaat labratulokset saatu borrelian ja reumatekijöiden osalta), hoidetaan tästä eteenpäin jumissa olevaa koiraa tarpeen mukaan ja jumpataan ja venytellään myös kotona. Ruokavalion muutoksia kokeillaan myös pikkuhiljaa, yksi vaihtoehtohan koko ajan on ollut allergiatyyppiset reaktiot. Ja onhan Rokin lantion rakenne myös sellainen, että miksei jo yksinkertaisesti sen asentoisuuskin voisi altistaa jumeille. Rokillahan selkälinjassa lantio laskee hiukan.


Rokin ikenissä on edelleen omituista rakkulamaista ryyhkää yläkulmureiden ympärillä. Pääsin vilauttamaan niitä eläinlääkärille ja nyt ensin kokeillaan pari viikkoa käyttää desinfioivaa ainetta kerran päivässä niihin. Varmaankin tutkitaan tarkemmin, jos ei ala sillä helpottaa. Ilmeisesti ryyhkä ei näyttänyt tulehdustilalta, koska eläinlääkärin mielestä antibiootti ei ollut tarpeellinen tällä hetkellä.


Lauantaina Tiina otti kameran meille mukaan ja kotistudiokuvien lisäksi kuvia otettiin myös lenkiltä. Roki pääsi ulkoilemaan Piikan kanssa ja onneksi keksittiin aurinkoiselle päivälle kohtalaisen hyvä paikka kuvata ja lenkittää koiria lumenkaatopaikalla. Rokin liikkuminen muuten omaan silmään näytti nyt taas aika hyvältä ja tasapainoiselta. Koirilla oli kivaa ja olipa muuten itselläkin kiva päivä ja mukava pitkästä aikaa Tiinaa tavata! Hirmuisen iso kiitos jälleen kerran hienoista kuvista, nyt kamera kuvasi koiran lisäksi myös poikaa. Olet sinä vaan taitava! :)

Hyvää ja huonoa

Hyvää se, että Rokin kontrolliverikokeista tuli negatiiviset tulokset. Huonoa se, että lannerangan nikamat ovat vetäneet selkärangan taas ihan jäkkiin ja lannerangassa ei ole joustoa juuri lainkaan. Heijastelee jumia pitkin rangan oikeaa puolta myös rintarangan puolelle. Lihakset kuitenkin vielä kohtuu letkeät eli varmaan aika tuoreeltaan jumittanut selkää taas. Tämä havaittiin hierojalla viime torstaina. Minä olin mielestäni ihastellut Rokin parantunutta liikkumista viime aikoina ja ajattelin jo, että tää on viimeinen hierontakäynti säännöllisellä syklillä tältä erää. Nyt sitten oli hierojakin aika pettynyt ja ihmeissään rangan kunnosta. Yritän saada Rokia parin viikon päähän osteopaatille.

Nyt olen kyllä vähän ymmälläni, yritetäänkö etsiä vielä syitä selän jumiutumiselle vai hoidetaanko vaan jatkuvasti oiretta. Roki on liikkunut normaalisti, ei mitään raskaita harrastuksia tai hyppyytyksiä. Vapaana metsässä tai vaunujen vierellä hihnassa. Pari pitempää päivää se on viettänyt iskän kanssa jäällä, mutta ei liukkailla keleillä ja ihan omaa tahtia, eli sen kummemmin sitä ei ole niissä reissuissa leikitetty. Hierojakin sanoi, että jos tuollainen monen tunnin lenkin päivä rasittaa koiraa, se tuntuisi lihaksissa erityisesti eikä selitä nikamien jumittamista.

Käytin Rokin uimassa Santun ja Annen kanssa pari viikkoa sitten. Sielläkin aloitettiin pitkästä aikaa ihan kevyellä treenillä. Kierros kerrallaan ja lepo välissä. Oisko mennyt viisi kierrosta ja vähän noutoa loppuun. Tarkoitus on kuitenkin käydä koko kevät parin viikon välein uimassa, ja liikuntamuotonahan uinnin pitäisi kyllä olla hyvää myös tukirangan lihaksiston kannalta. Kivaa Rokilla jälleen kyllä altaalla oli!

Ikenistä tuli sen sorttista vastausta, että ei tiedetä mikä aiheuttaa rakkulaa. Ruuan vaihtaminen ja puruluiden poisjättäminen ei ole asiaan auttanut ja rakkulaahan on ollut kuukausitolkulla. Onneksi ei tunnu Rokia häiritsevän. Harmillista kuitenkin.

Voihan pöh näitä vaivoja... :(

Paluu jääkiekkoharrastuksen pariin

Maanantaina Roki kävi eläinlääkärissä ja sai rokotuksen, vuorossa oli neloisrokote. Samalla ell tsekkasi Rokin takajalkojen varpaat. Roki ei antanut reaktiota käsittelyssä ja lääkärin mielestä nivelissä ei ollut turvotusta. Rokista otettiin kuitenkin verikoe ja näytteet lähetettiin edelleen tutkittavaksi borrelian ja reumafaktorin osalta. Kontrolliluontoisesti siis, syksyllä otetut näytteethän olivat puhtaat. Toivon tosiaankin, että Roki olisi nyt selättänyt syksyiset vaivat, vaikka niiden syy ei varsinaisesti sitten selvinnytkään. Painoa Roki ei ollutkaan kerännyt sen kummemmin, vaikka epäilin sitä. 21,9 kiloa poika painoi, tosin ei varmaan ole nyt ihan parhaassa mahdollisessa lihaksessa.

Rokin syksyllä otetut selkäkuvat ovat myös vihdoin lausuttu kennelliitossa ja näkyvät myös koiranetissä. Puhtaiksi lausui myös kennelliiton eläinlääkäri ne, kuten myös Tampereella oli katsottu. Hieno juttu!

Eläinlääkäri katsoi myös Rokin ikenet, joissa on syksystä lähtien ollut punottavaa rakkulaa, etenkin yläkulmurien ympärillä. Ientulehdukselta se ei vaikuta eikä se sen kummemmin ole Rokia vaivannut. Tampereella eläinlääkäri oli epäillyt mahdollisesti jotain allergiaa, jonka jälkeen jätimme puruluut ja Dentasticksit pois sekä vaihdoimme ruuan (tosin vain maun, merkki on sama). Rakkulaa on edelleen, ehkä vähän vähentynyt tosin. Nyt eläinlääkäri kiinnostui oireesta aikalailla, hän sanoi palaavansa asiaan, koska muisteli nähneensä vastaavaa aiemmin yhteydessä johonkin muuhun vaivaan. Jos kommenttia tuohon ei ala kuulumaan, otan yhteyttä lääkäriin viimeistään kun labratulokset tulevat.


Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Annen ja Santun kanssa lenkillä. Pojilla oli huippuhauskaa ja Rokikin tavoistaan poiketen antautui jahtaamaan Santtua pitkin metsiä. Roki ei yleensä harrasta offareita, vaikka kaveri rallaisikin pöpelikössä. Roki sen sijaan tyytyy kyttäämään helppokulkuisemmasti polulla. Edelleen lenkkeily pururadoilla onnistuu. Nyt sentään on jo talvipakkaset tulleet, mutta lunta on ehkä viisi senttiä ja latuja ei ole ajettu. Roki ja Santtu lähtevät uimaan ensi tiistaina, tarkoitus olisi ottaa sarjakortti Koirasportille. Viime talvenahan me käytiin Satun ja Naavan kanssa säännöllisesti, mutta nyt on uimalakausi jäänyt avaamatta.


Roki on palannut rakkaan talviharrastuksensa pariin. Olen saanut paljon koiranulkoilutusapua porukoiltani, ja iskä on jaksanut koluta urheilukenttien ja jääkiekkokaukaloiden reunoja taas koiran kanssa. Roki on edelleen pistämätön innossaan etsiä jääkiekkoja. Kun harrastaminen muuten on jäänyt vähemmälle, lenkkeilen itsekin mielellään Rokin kanssa tuohon lähikentälle ja Roki käy noukkimassa kiekkoja pöpeliköstä. Tänäänkin nousi neljä kiekkoa metsästä kiekkokaukalon päädystä. Esineruututreenistä on siinäkin mielessä ollut tähän harrastukseen apua, että Roki palauttaa kiekot käteen asti tosi nätisti. Koiraa on myös vallan hauskaa katsella, se on ihan lievästi innoissaan tonkimassa lumipenkkoja ja puskia.

Viime talven kuvasatoa, ehkä tänäkin talvena muutama lenkki päästään jäille tekemään!

Tilannepäivitystä pariltakin kantilta

Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen! Onneksi suurin osa blogin seuraajista lienee tuttuja myös irl, joten syy nettihiljaisuuteen on useimpien ymmärrettävissä. Jos joku kuitenkin sattumoisin ihmettelee, niin koiraharrastus on hiljaisemmalla moodilla perheemme ihmislisäyksen ansiosta. Pikkupoika Eemeli syntyi marraskuun alussa täydentämään katrastamme.

On ollut varsin mielenkiintoista seurata Rokin suhtautumista vauvaan. Pienistä lapsista Rokilla on kokemusta lähinnä siskoni jälkikasvun muodossa. Roki on aina ollut erittäin neutraali suhteessaan lapsiin. Lapset ei millään tavalla kiinnosta sitä, mutteivät myöskään häiritse. Ainoastaan kadulla joskus joku härösti juokseva ja kiljuva yksilö saa Rokin hieman poukkoilemaan ja haukkumaankin. Olen tosin tulkinnut tämän lähinnä uinuvien paimenvaistojen pilkahdukseksi. Jos lapsi heittää Rokille pallon, Roki palauttaa sen lähimmälle aikuiselle. Roki hyppää riemuissaan aikuista vasten tervehtiessään, lasta se ei edes huomaa. Siskoni alle vuotias ryömi kerran Rokia kohti ja ojensi kätensä kuonoon. Tämä oli Rokin mielestä todella omituista, se murahti hieman ja lähti pois. Tilanne oli ainoa, jolloin Roki on reagoinut jotenkin negatiivisesti lapseen.

Eemelin tuloon oli valmistauduttu koiran osalta siten, että Roki oli saanut tsekkailla ja haistella kaikkia uusia varusteita ja kamppeita. Lisäksi Roki pääsi tutustumaan tulokkaan tuoksuun ennalta, kun sairaalassa oli matkassa riepu, johon vauva kapaloitiin pariinkin otteeseen. Roki sai rievun sitten haisteltavakseen. Tiedä sitten oliko näillä toimenpiteillä mitään vaikutusta, sen luokan ihmetapahtuma vauvan kotiintulo Rokille oli. Se oli todella kiinnostunut kopan sisällöstä, jopa maanisesti. Se ei kyennyt ensimmäiseen viikkoon nukkumaan päivällä ollenkaan vauvan ollessa samassa tilassa. Se vahti jokaista äännähdystä ja liikettä ja päivysti vauvan kopan vieressä. Se myös tuijotti maanisella katseella vauvaa. Tämä tuntui minusta jo häiritsevältä, ja olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä koiran korvien välissä tapahtui. Kauhukuviakin vilahteli, kuvitteleeko Roki vauvaa vinkuleluksi tai jotain muuta mielenkiintoista. Otin aluksi Rokin vessaankin mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä vauvan kanssa hetkeksi.

Olin Rokin alkureaktiosta ehkä vähän yllättynyt. Nyt kahdessa kuukaudessa meno on kuitenkin tasaantunut ja Roki on ihan rento vauvan seurassa. Huomionkipeä tosin, kun perheen ykköspentu on taantunut nyt lapsipuolen tai oikeastaan koiran asemaan. Ehkä hieman osoittaa mieltä esittämällä apaattista ja piestyä, huonostipideltyä otusta kotona. Mikä kuitenkin on täysin poispyyhitty asenne, kun päästään sisältä liikkeelle ulos tai jos kylään tulee vieraita. Tämä onkin ollut parasta Rokista! Meillä on käynyt todella paljon vieraita kuluneina viikkoina, ja Rokin vankan teorian mukaan kaikki vieraat ovat tulleet nimenomaan koiran takia kylään! Vastaanotto kelle tahansa on sivunmennen sanoen riemukas. Nyt olisi kiva, jos oltaisiin joskus jaksettu kouluttaa Roki olemaan haukkumatta ovikelloa ja hyppimättä ihmisiä vasten... Onneksi se rauhoittuu jäähypaikallaan vessassa tai pitemmän päälle eteisessä, joista jälkimmäisestä se kuitenkin näkee mitä muualla asunnossa tapahtuu.

Rokista on myös todella hyötyä kotona. Lisäksi koira taitaa nauttia aikalailla kokiessaan olevansa hyödyksi - tai leikkivänsä temppuja tekemällä. Jo raskausaikanani oli tosi jees, että Roki osaa nostella osoittamiani esineitä ja tuomalla ne käteen. Näin esimerkiksi sukkapyykin ripustelu kuivaustelineelle helpottui kummasti. Nyt on tosi kiva, että Roki osaa tuoda esimerkiksi kaukosäätimen tai minkä tahansa muunkin esineen pyydettäessä. Oikeastaan riittää, että voi osoittaa esineen Rokille. Joskus koira tuntuu ymmärtävän jo senkin, että katseella pystyy näyttämään mitä haluaa tuotavaksi. Tipahtamisesta syntyvä ääni on myös varma merkki Rokille, että pitää toimia. Kovin kätevää ja pätevä elukka!

Roki lienee ymmärtänyt Eemelin nyt ihmiseksi ja perheenjäseneksi. Se ei enää sätkyile Eemelin liikkeistä tai itkusta. Se saattaa tulla makaamaan matolle vauvan viereen, kun vauvan kanssa seurustellaan tai vaihdetaan kamppeita. Vaunulenkit sujuvat mainiosti, Roki kulkee vaunujen kanssa paremmin hihnassa kuin ilman vaunuja, ja myös koiraohitukset sujuvat nuhteessa, varsinkin kun huolehdin vaunut aina koirien väliin ohituksen aikana. Lisäksi tämä talvi alkoi oikeastaan vasta nyt, eli tähän asti on jatkunut karsean pimeää syksyä - tämän ainoa hyvä puoli on se, että ollaan voitu koko ajan lenkkeillä pururadoilla, joille ei ole saatu tehtyä latuja. Nytkin on ainoastaan tiukka pakkanen, lunta ei nimeksikään, joten edelleen on kätevä mennä lenkille sekä vaunujen että koiran kanssa.

Tässä kuva lasketulta päivältä marraskuun alussa. Eemeli syntyi kaksi päivää myöhemmin.

Meillä on erikoinen koira...

Rokin terveysasioista vielä lyhyesti.

Roki kävi Tampereella Eläinystäväni -eläinklinikalla marraskuussa. Sen selkä ja moni muukin paikka kuvattiin ja muutamia verikokeita otettiin tutkittavaksi. Selässä ei ollut mitään erityistä ja poikkeavaa muutosta, joten selkävaivat eivät siis olleet sen kipuilun ydin. Eläinlääkäri paikallisti Rokilta erittäin jumissa olevat vatsalihakset, jotka luonnollisesti vaikuttivat lantion asentoon. Lisäksi yllätykseksi paljastui todella aristavat ja turvottavat nivelet takajalkojen varpaissa. Tätä lääkäri arveli kaiken taustalle varsinaiseksi syyksi. Rokille määrättiin tanakka kipulääkekuuri ja borrelioosin ja reuman varalta lähetettiin verta tutkittavaksi. Kipulääke tuntui purevan ainakin lihasoireisiin ja hierojalta ollaan saatu hyvää palautetta joulukuun ja tammikuun käynneillä. Nyt tammikuussa käytin Rokin hierottavana pari viikkoa sitten ja selän alueen lihaksisto alkaa olla normaalintuntuinen. Labravastaukset olivat negatiiviset, joten mysteeriksi toistaiseksi jäi, mikä on niveltulehduksen alkuperä.

Ensi viikolla vien Rokin rokotuksille eläinlääkäriin, ja samalla olisi tarkoitus ottaa kontrolliverikokeet ja muutenkin arvioida varpaiden tilannetta. Mitään huolta mulla ei tällä hetkellä koirasta ole, se on terveenoloinen, liikkuu mielestäni normaalisti - takaliike on syksyistä laajempaa ja vapautuneempaa. Se myöskin seisoo nyt selkälinja suorempana, eivätkä takajalat painu niin koiran alle. Lihashuoltoa ja jumppaa ollaan jaksettu tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti, treeniä tokon saralla myös jonkin verran. Heittoleikkejä ei harrasteta tällä hetkellä (ehkä vähän koiran riemuksi sitten kun lunta on maassa pehmentämässä ja hidastamassa vauhtia). Roki on ehkä ottanut pikkuisen joulukiloja, mutta kuten hieroja sanoi, onpahan siinä sitten mistä alkaa rakentaa :D.

Selkäkuviin

Roki lähtee ensi viikolla käymään Tampereella eläinlääkäri Juha Kalliolla. Tarkoitus olisi kuvata ranka ja tsekata minkälaista muutosta röntgenkuvissa on näkyvillä. Toivoa sopii, että kuvatkin tukisivat päätelmiä tapaturmaisesta vaivasta selässä ja että se olisi kuntoutettavissa. Ainakin siltä osin on menty hyvää suuntaan, että hierojan mukaan lihaksisto selässä on palautunut hyvin. Käytin siis Rokin torstaina taas hierottavana ja edistystä on tapahtunut, vaikka kipeitäkin paikkoja vielä on. Osittain epäilen kyllä, että Rokilla alkaa olla jo pientä muistijälkeä syntynyt noista hierojakäynneistä ja se valmiiksi vähän jännittää, että kohta sattuu. Jonkin verran siis pyristeli liikenteeseen hieronnasta.

Muutenkin koirasta huomaa arkisissa asioissa, että se on parempaan suuntaan menossa. Esimerkiksi takajalkojen omatoiminen venyttely on palautunut ohjelmaan lähes jokaiselle venyttelykerralle. Pikkuisen uskallettiin yhtenä aamuna tokoakin ottaa lenkin yhteydessä, ja oli kyllä kivaa!

Kiitoksia siis jo etukäteen Birgitta, kun lähdet Rokin kärräämään ensi viikolla Tampesteriin!

Rokin sairasloma jatkuu

Rokin rajoitettu liikkuminen jatkuu edelleen. Lantiorangan vaivoista ei ole vielä päästy eroon ja treenailu ja rankemmat rallattelulenkit ovat vielä pannassa. Olen käyttänyt nyt Rokin kahdesti hierottavana ja toissapäivänä vielä osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella myös. Lantiorangan 5. ja 6. nikama erityisesti vaivaavat. Niiden väli on tiukka ja ilmeisesti vähän nikamatkin vinksallaan. Osteopaatti sai kyllä availtua fasettilukot, mutta piti hieman huolestuttavana Rokin selkeää kipuilua käsittelyn aikana. Roki tosiaan uikutti, vaikkakin kesti hyvin paikoillaan käsittelyn. Lihakset olivat edelleen jumissa ja sidekudokset keränneet nestettä.

Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.

Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.

Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).

Lihasjumia

Täällä edelleen ollaan. Ei olekaan aiemmin koko tämän blogin olossaolon aikana tullut yli kuukauden mittaista päivitystaukoa. Selityksenä tälle kelvatkoon muuttuva elämäntilanne ja se, ettei viime aikoina ole priorisoitunut bloggaaminen ihan ykköseksi. Koiran kanssa kyllä ollaan puuhattu jonniinkin verran ja pientä (toivottavasti vain pientä) terveysongelmaa meillä myös on riesana.

Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.

Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.

Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.

Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.

Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?

Paluu veperantaan

Juhannukset on juhlittu mökkeillen Suolahdessa. Rokissa oli hiukkasen vahtimista, koska häntä ei ollut täysin parantunut ennen reissuun lähtöä. Lisäksi tylsyyttään Roki kalttasi ruven haavaumasta pois. Pidettiin vielä öisin sidosta hännässä Fucidermilla lääkittynä. Iho näytti onneksi aika hyvältä ruven alla ja nyt selkeästi paranemaan päin.

Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.


Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...

Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.

Kiva treeni ja huippua tuo vienti!

Tulehdus hännässä

Rokilla on ollut tässä viimeisen viikon aikana pientä probleemia hännän kanssa. Oireet bongasin vajaa viikko sitten, kun Roki nuoli ja kalttasi takamustaan. Punkkia lähinnä etsin, mutta koska Rokilla myös nuolemisen jälkeen kävi leuat automaatilla, epäilin että jostain vuotaa jotakin eritettä myös. Hännästä sitten löytyikin märkivä kohta häntärauhasen alueelta eli hännän varresta, päältä, vajaat 10 senttiä juuresta. Pari senttiä halkaisijaltaan oleva alue vuoti verta ja kudosnestettä. Mitään hajua siitä ei lähtenyt, joten ei vaikuttanut hotspotilta. Putsasin sen Betadinella ja kaapista löytyi lääkärin haavaumiin määräämää voidetta ja yöksi sitten laitettiin sidos häntään.

Seuraavana päivänä sain kaverilta Rokille kipulääkettä, koska häntä todellakin vaikutti erittäin kipeältä. Lisäksi ajeltiin ajoksen kohta karvattomaksi. Ihan hyvä, että karvat lähti, koska verta oli kuivunut isommallekin alueelle ja myös ärtynyttä ihoa löytyi lisää karvojen alta. Vaikuttaa siltä, että tulehdus on lähtenyt paranemaan ja rupeutuu aika hyvin. Kuitenkin myös näyttää, että verestävä kohta leviää jonkin verran ja alunperin tulehtuneen alueen parantuessa viereinen kohta pahenee.

Tosi harmillinen vaiva ja vesileikit Rokilla ovat toistaiseksi pannassa. Hirmuisen kiltisti se antaa käsitellä ja hoitaa häntää. Uskoo myös erinoimaisesti sanomista, kun nuolemisesta on kielletty. Enkä olekaan käyttänyt Rokilla kauluria ollenkaan. Yöksi on riittänyt ohkainen sideharso käärittynä hännän ympärille ja paikka säilyy koskemattomana. Toivon vaan, että tulehdus paranee pian ja häntäkipu hellittää. Ressukka on välillä ollut aika alamaissa. Yritän saada nyt vielä ennen juhannusta ell-ajan, jos huomenna häntä ei ole parantunut tämänpäiväisestä. Ja tietysti myös odotan, että taas päästään jatkamaan vepeilyä.

Hämeenlinnan näyttely jää nyt väliin kesäkuun lopussa. Kipulääkkeestä seuraa varoaika ja häntä on myös hieman rujon näköinen, kun karvaton alue on melko iso. Tällä kertaa oli onnea matkassa, kun Hämeenlinnassa tapahtuneen tuomarimuutoksen takia on mahdollista saada myös rahat takaisin. Lisäksi tuomarimuutos olisi ollut meille mitä suurimmalla todennäköisyydellä erittäin epäedullinen eli tuplalykky matkassa!

Sunnuntaisäikähdys

Sunnuntai-ilta toi sitten vielä mukanaan pienen säikähdyksen. Edellä kuvailtujen lenkkeilyiden päälle Roki oli todella poikki, mikä oli vähän ihmeellistä. Alle puolen tunnin ralli metsässä ja tunti hihnalenkkiä. Koko loppupäivän tosi noippea ja vetämätön. Jopa niin, ettei tullut ruuanlaittoa kyttäämään, saati hypännyt kainaloon sohvalle. Illan mittaan puhuin siitä Villelle monta kerta ja hänkin ihmetteli. Samalla mietin käärmeitä, kun monesta tuutista on tullut varoituksia talviunilta heränneistä kyykäärmeistä, jotka tulevat aurinkoon lämmittelemään ja ovat ärhäköitä. Ville sitten alkoi syynätä Rokin tassuja läpi ja eikö perhana vasemmassa etutassussa ollut ranteessa kaksi reikää puolen sentin päässä toisistaan. Täsmäsi vähän liian hyvin kyynpuremaan, joten ei muuta kuin päivystävälle soitto.

Seuraavat kaksi tuntia vierähtikin keskustassa eläinlääkärissä. Lääkäri lopulta totesi saman kuin mekin eli tassu ei arista käsittelyä yhtään, reiät eivät vaikuta tulehtuneilta eikä raaja ole turvonnut. Lisäksi syke, lämpö, imusolmukkeet ja verenpaine olivat normaalit. Koska Rokilla ei ollut muita oireita kuin väsymys, lääkäri päätyi olemaan hoitamatta vaivaa puremana ja ainoastaan putsasi ja paketoi tassun. Haavat itsessään olivat tosin niin vaatimattomat, että jos en puremaa olisi epäillyt, en olisi tehnyt niille mitään. Koiran käytöstä piti tarkkailla ja palata sitten seuraavana päivänä asiaan, jos tarpeen. Toisaalta ihan hyväkin, ettei kalliilla päivystysajalla alettu sen enempää tutkimaan tai hoitamaan, kun ell kuitenkin tuntui olevan aika varma asiastaan.

Outo yhteensattuma kuitenkin ja jokuhan Rokin pisti apaattiseksi ja jostainhan ne reiätkin käpälään tulivat. Vaihtoehto B on se, että asiat eivät liity toisiinsa, ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä lamautti koiran ja metsässä oli käpälänsä johonkin tökännyt. Eilen Roki oli kenties vielä vähän väskä ja jätettiin uinnit ja lenkkitreffit väliin. Samoin tänään on menty kevyellä liikkumisella. Roki vaikuttaa ihan normaalilta, mutta käpälän haava on vähän auki, kun lääkäri ajoi siitä karvat pois ja Roki pääsee sitä esteettä nuolemaan. Toisaalta haava nyt ei ole kovin paha.

Paljon melua tyhjästä siis, mutta ehkä parempi kuitenkin näin päin. Ja ei käärme sinällään näissä metsissä mikään ihme olisi, havaintoja tehdään joka kesä jatkuvasti.

Ihanat kevätpäivät jatkuvat

Komeat kevätsäät senkun jatkuvat! Pääsiäisenä hemmoteltiin mahtavalla auringonpaisteella ja näin edelleen. Roki oli pääsiäisen seudun vanhemmillani hoidossa ja oli tyypilliseen tapaansa sippi, kun pääsi kotiin. Se on hiukan levottomampi vieraassa paikassa eikä herkästi päiväseltään ota unia. Lisäksi ohjelmaa oli koiralle keksitty kuin lapsenlapselle konsanaan. Olivat käyneet Putkilahdessa ja serkkujen lapsia oli ollut iso liuta paikalla. Rokille oli heitetty keppiä ja huomiota oli herra saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kiitosta koira oli erityisesti saanut, kun on niin lunki lasten kanssa. Ei käytännössä piittaa mitään edes ahtaammissa sisätiloissa.

Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.


Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.

Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.

Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?

Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.

Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.

Koira viettää kissanpäiviä

Tänään Roki pääsi hierojalle ja uimaan vien sen torstaina. Naureskeltiin kaverien kanssa, että koiran hyvinvoinnista pidetään meillä huomattavasti parempaa huolta kuin ihmisten. Olen käynyt kerran elämässäni hierojalla. Edellisten lisäksi ensi viikonloppuna Roki suuntaakin sitten risteilylle ja käymään Tallinnaan.

Hierontakeikka Naukkarisen Annella vahvisti epäilyitä, että jotain siellä Rokin etuosassa on jumittanut. Toisaalta mistään kovin pahasta ei ollut kyse, joten liekö sitten pahimmat jumit jo lauenneet omiakin aikoja. En oikein usko, että Roki olisi saanut mitään pahempaa tälliä, mutta oikean lavan seutu oli aika tukossa ja ilmeisesti erityisesti lavan takaosa. Luultavasti yhdistelmä rauhallista talvieloa ja poikkeuksellisen railakkaita lenkkejä jäällä riekkuen harvakseltaan. Lisäksi hihnalenkkeily on omiaan jumittamaan. Pieniä pyörittelyitä saatiin läksyksi ja kotihoito-ohjeeksi. Kovin paha jumi ei ollut ja Anne veikkasi Rokin palautuvan aika nopeasti letkeään kuntoon. Hirmu nätisti Roki oli hierottavana, kerran nousi ylös ja pari kertaa vilkuili ja nosti päätä, kun tuntui vähän ikävältä. Vähemmän jumittavaa kylkeä hierottaessa alkoi jo silmäkin lupsamaan. Takaosassa ei ollut mitään pahempaa, miltä osin myöskin rauhoitti mieltä, ettei se eturauhanen tyttöintoilusta huolimatta ole vielä ärtynyt.

Jostain syystä muuten Rokilla on ollut ihan löysällä maha tänään ja tyhjentynytkin aika totaalisesti. Todella harvinaista meillä, mutta varmaan syypää voi olla iso luu, jota Roki eilen kalttasi ollessaan porukoilla meidän kauppareissujen ajan hoidossa.

Välillä muuten myös lenkkeily sujuu kivasti. Päästiin viime viikolla jäälle lenkille Annen, Ainon ja Lakun kanssa. Rokilla oli kyllä mielenkiintoa Ainoa kohtaan, tyttelillä edellinen juoksukin oli äskettäin. Kuitenkaan samankaltaista hässäkkää kuin Naavan kanssa ei tullut. Tilaa oli enemmän rallata ja Ainohan myöskin pölläyttää varsin napakasti takaisin, jos herran lähestymisyritykset ei miellytä. Niinpä Roki tyytyikin lopulta vain juoksemaan ja leikkimään Ainon kanssa ja meno oli hauskaa

Rokotuskäynnillä

Roki kävi tänään rokotuksilla ja siirrettiin samalla vanhat ja tuoreet tiedot lemmikkieläinpassiin. Mulle päivittyi myös vähän tietoa rokotusohjelmasta, olinkin ihan sekaisin, mitä rokotuksia tuolle pitäisi nyt laittaa. Kennelyskän lisäksi Roki sai rabies-rokotuksen. Neloisrokote uusitaan sitten vasta vuoden päästä, ja siinä siis mukana myös kennelyskä.

Tosi hienosti Roki oli lääkärissä (käytiin Tähdessä Kaistisella, josta kyllä tykkään paljon), kuten aina ennenkin. Liikaa se ei huvita, sen verran on vetoa ovelle, mutta vastaankaan ei pistetä eikä sen kummemmin ahdistuta. Lattian haistelu kiinnosti luonnollisesti eniten, varmasti osin sijaistoiminto osittain oikeasti kiintoisat hajut. Painoa oli tullut yksi talvikilo lisää ja oli siis 22,2 kg. Menkööt omistajien laiskan liikkumisen ja hihnalenkkien piikkiin, tuosta lähtee taas kevään koittaessa se kilo pois. Eikä tuossa painossa varmaan edes ole yhtään liikaa, lihastahan se vielä kasvattaa, nuori koira. Rokotteista Roki ei juuri tuumannut mitään, rabies vähän kutitti.

Suuta katsottaessa mainitsin kesällä havaitusta välihammaspuutoksesta. Ell totesi sen tietysti nyt myös, mutta ei siitä juuri numeroa tehnyt. Rokilta siis puuttuvat alaleuasta jälkimmäiset kaksista "pikkuhampaista" (P2) kulmureiden jälkeen syntyjään. Niillä ei sen kummemmin ole merkitystä ja puutos on rodulla ilmeisesti melko yleinen (lähde: kuulopuhe), mutta lähinnä olen ajatellut, että jos joskus Rokille löytyisi joku sopiva tyttöystävä (erittäin hypoteettista, vaivaa tämän etsinnän suhteen en ole nähnyt, enkä varmaan suuremmin aio nähdäkään), saisi neidolla olla kaikki leegot paikallaan.

Eläinlääkäri tsekkasi pyynnöstäni myös eturauhasen tilanteen. Kerroin viimekesäisistä vaivoista ja myös tämän hetkisestä kasvaneesta pissanlutkutusinnosta. Toistaiseksi eturauhanen oli peräaukon kautta tunnusteltaessa normaalin kokoinen ja sen keskivako tuntui selkeästi. Eli tällä hetkellä kaikki ok eikä Rokin pissaamisessakaan ole ollut ongelmia. Nuoleminen kuitenkin on ollut vähän aikaisempaa runsaampaa, mutta johtunee vain karvoihin jäätyneistä pisaroista.


Käytiin lekurikäynnin jälkeen vielä kotonani ja äidin kanssa lenkillä. Tuli useampi hihnaohitus, joissa pöristiin, muttei juurikaan temmottu ja kontakti löytyi heti ohitusten jälkeen. Olenkin nyt enemmän ohittanut pelkästään käskyttämällä Rokia, namien tonkiminen taskusta lapaset kädessä talvella on kömpelöä hommaa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin, mutta ehkä mun kannattaa kehittää tuota rauhoittelun ja käskemisen välimallia, koska se helpottaisi niiiiiin paljon arkista lenkkeilyä, jos pystyisi komentamalla pitämään hallinnassa Rokin ohituksissa. Palkkaan toki edelleen heti onnistuneen ohituksen jälkeen.

Pakkasta ja pikkuisen tokoa

Kovat pakkaset tulivat takaisin ja hiihtokelit ovat taas näiltä osin ohi. Itselle tuntuisi puskevan vähän kuumetta ja sitäkin ärsyttävämpää on lähteä tallustamaan lenkille hyytävään keliin. Roki on parit viime viikot lisäksi ollut aivan liekeissä joka ikisestä pissasta, joka tienvarresta löytyy. Hihnalenkkeily on siis varsin ahterista senkin takia - pitää mennä ihan lyhyellä hihnalla, jotta vetoa keltaiselle lumelle ei olisi.

Tällä viikolla ei päästy bc-porukan treeneihin, mutta lenkkeilyn ohessa tokoiltiin kahdesti keskenämme VTT:n parkkiksella, jossa on riittävät valot myös pimeällä. Nyt tuntuis siltä, että Rokilla olisi intoa ja paloa tekemiseen reilusti, mutta mulla ei ole selkeää suuntaa treenaamisella. Melkein olisi nyt paikallaan, että pääsisin jollekin kurssille, joka toisi runkoa treenaamiseen. Voisin tietysti itsekin laatia treenisuunnitelmaa, mutta jotenkin tuntuu, että jankkaan ihan paikallaan enkä osaa varioida harjoituksia yhtään.

Luoksetulon stoppia kokeiltiin pitkästä aikaa, voisi tuoda vaihtelua, jos tehtäisiin avoimen liikkeitä jo enemmän. Tuossa liikkeessä kuitenkin on juuri se ongelma, jota pelkäsinkin, kamala ennakointi alkaa jo peräti yhdellä suorituksella. Tosin syy varmaankin oli lelun esiin ottaminen luoksetuloliikkeessä, nakkasin sen nimittäin heti seis-komennosta (ei olla juuri siis tätä tehty, ainakaan koko suoritusta, stoppeja tietysti muissa harjotteissa). Lelunhan olen luoksaritreeneistä jättänyt pois kokonaan ja namien kanssa ollaan saatu kyttäämistä vähemmälle ja karkuun juoksemisella vauhtia kohdalleen. Täytyy siis hyvin varoen yhdistää pysähdystä luoksetuloon ja tehdä hyvin pitkälti erikseen noita.

Huomenna vien Rokin rokotuksille. Tulevat nyt vähän ennakkoon, kun kolme vuotta tulee täyteen vasta huhtikuun lopulla. Roki on kuitenkin ilmoitettu nyt näyttelyreissulle Tallinnaan helmikuussa ja haluan rokotusten olevan kunnossa. Viron rokotusohjelmassa ei käsittääkseni ole eroja Suomeena (paitsi ehkä tarvitsee olla kennelyskä, jota Rokille ei vuosi sitten laitettu), mutta otetaan Rokille nyt 3-vuotisrokotteet plus kennelyskä. Roki tarvitsee myös lemmikkieläinpassin, jota ei ole tullut hommattua aiemmin, joten klinikkakäynti olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä.

Kohtalaisen ex tempore -päätös oli tämä Tallinnan reissu, enkä varmaan olisi edes harkinnut, jos itse olisi pitänyt matkaa lähteä suunnittelemaan. Nyt kuitenkin jo etukäteen iso kiitos ystävälle, joka hoiti Rokin ilmoittamisen ja lähtee poikaa kehään viemään! Ihan kiintoisa reissu varmasti!

Lihashuoltoa

Huijui! Koekutsu ensi lauantaille tuli sähköpostiin ja heti alkoi jännittämään taas. Koe alkaa aikaisin, joten hyvissä ajoin pitää olla liikkeellä. Alokkaassa näytti olevan 16 koiraa, ja me jossain alkupäässä, joten valmistautumisaikaa ainakin monine paikkamakuineen piisaa. Tuomarina onkin yllättäen jälleen tuttu Tuire, toisaalta olisi pitänytkin arvata, että kahden tuomarin kokeesta on kyse, kun 50 paikkaa oli kokeeseen jaossa. Huomenna vähän vielä treenin viilausta ja loppuviikko sitten lunkisti.

Tänä iltana Roki kävi hierottavana Anne Naukkarisella. Yllättävän hyvin tällä kertaa Roki jaksoi käsittelyn ajan makoilla. Ensi yrittämä viime talvena kesti varmaan tuplasti tämäniltaisen ajan, ja yksi syy oli varmasti Rokin levottomuus ja jatkuva pyrky pois käsittelystä. Tänään selvittiin tunnissa. Anne kävi läpi Rokin lihaksiston molemmin puolin ja jo alkutsekkauksessa totesi Rokin takaosasta, että siellä riittää lihaksia vaikka muille jakaa. Hyvä, ettei ainakaan lihaskunnon puolesta koira ole laiskistumaan päin.

Kaiken kaikkiaan Roki oli nyt viimetalvista vetreämpi ja lihasjumeja oli vähemmän. Hieroja muisteli edellistä kertaa ja Rokin takapään jumituksia. Arveli todennäköisesti eturauhasen vaivanneen jo silloin. Rokihan ei antanut venyttää etureisiä silloin ollenkaan ja ilmeisesti selän alueella oli jäykkyyttä myös. Nyt takapää oli melko hyvä ja selkä myös. Rokilla oli paikallisia jumeja ja jonkin verran toispuolisuutta, joka voi selittyä tokoilulla ja toispuolisella seuraamisella. Tätä pitäisi kompensoida sekä aktiivisilla pujotteluharjoituksilla että kylkien rauhallisilla venytyksillä. Toispuoleisuus on kyllä näkynyt esimerkiksi puoltamisena rauhallisessa ravissa.

Kerroin olevani aivan avuton tunnistamaan mitään lihasongelmia käsikopelolla. Varmaan tajuan jonkin olevan pielessä vasta, kun koira linkuttaa. Nyt osaan ainakin tunnistaa lavan seudun jäykkyyden, Rokilla oli etuosassa oikea lapa jumissa, ei kuitenkaan niskaa myös, kintun venytystä ja verryttelyä kevyellä pyörityksellä saatiin kotiohjeeksi. Vastaavasti taas jumia löytyi vasemmasta takajalasta, lähinnä reiden etu- ja takaosasta. Jonkin verran vasemmalla puolella myös etuosasa lavan takaosassa jäykkyyttä. Anne sai etenkin etupuolta auki jo kuitenkin lyhyelläkin käsittelyllä, joten arveli noiden jumien olevan kyllä kotikonstein hallinnassa pidettäviä. Hän piti ihan mahdollisena, että Rokin kontaktinputoamiset oikeassa käännöksessä johtuisi jumeista.

Roki oli käsittelyn jälkeen vallan tyytyväinen ja veteli alkuiltaunet Villen kanssa sohvalla selällään. Huomenna vähän taas jumppaillaan tokoa, tälle iltaa olikin sitten luvassa vain hihnalenkkeilyä.

Treenilöitä pirteän koiran kanssa

Tällä viikolla Roki on pitkästä aikaa ollut jotenkin tosissaan pirteämpi. Se on aktiivisempi kotosalla ja on leikkinyt jopa itsekseen. Tosi huojentavaa huomata ja on kiva katsoa iloisen oloista koiraa. Lisäksi Roki on syönyt vähän paremmin, myös aamuruuan. Muutimme tosiaan ruokailurutiineja sen verran, että Roki syö nyt ruuan terassilla ja eri kiposta kuin ennen. En myöskään makuuta ruualle nyt, vaan vapautan sen suoraan kupille ja poistun itse sisälle samantien. Olen laittanut nappulan joukkoon piimää ja korvannut osan nappulasta kuivalihalla. Ja ruoka on maistunut.

Tuli mieleen, että Rokiahan ei ole madotettukaan sitten viime vuoden kevään. Tosin se sai syksyllä vuosi sitten Stronghold-kuurin nenäpunkkiepäilyn takia, mutta tuli kuitenkin mieleen, että voisiko ruokahaluttomuus ja muutenkin vaisuus johtua madoista? Madotan Rokin ensi viikon reissailun jälkeen.

Kuivalihaa ajetaan sisään tosiaan tulevan vaellusreissun takia. Lähdemme sunnuntaina kohti Kuusamoa ja maanantaista torstaihin olisi tarkoitus tallustaa Karhunkierroksella. Kuivaliha täydentää Rokin ruokavaliota ja on hiukan korkampienergisempää kuin sama määrä nappulaa, joten vähän säästetään painossakin. Tarkoitus olisi, että Roki kantaisi ainakin osan ruuistaan itse. Nyt odottelenkin Rokille tilaamaani reppua. En tosin löytänyt kyseisestä mallista kokemuksia juurikaan, joten saattaa olla susi säkissä. Mutta toivoisin, että se tulisi tänään tai viimeistään huomenna, että päästäisiin sitä edes parilla lenkillä testaamaan jo ennen reissua. Tilasin tällaisen repun: EzyDog . Se ei ollut kaikkein halvin, myös kympillä löytyi jotain mallia, toisaalta kalliimmat versiot maksoivat pitkästi toista sataa. Tuo nyt kuvien perusteella näyttää siltä, että kuorma tulee oikealle kohtaa eli harteille/yläselälle eikä satulamalliin selän päälle lantion etupuolelle.


Maanantaina vepeiltiin ja eilenkin oli alunperin tarkoitus, mutta minuun iski joku ihme mahavaiva ja ramppasin koko iltapäivän vessassa ja treeneihin lähtö ei houkuttanut yhtään. Maanantaina ehdittiin ennen ukkossadetta tehdä kolme liikettä. Olisiko rannan kaislat ja lumpeet vai sade vähän häirinneet Rokia, mutta rannasta lähtö meinasi olla vähän nihkeätä. Veneessä se pysyi hyvin paikallaan kiinnipitämättä ja rantaanuinti oli ok. Sen sijaan veneenhakuun ei Roki lähtenyt ykkösellä, vaikka avustaja heilutteli köyttä veneessä. Vaati pari uutta lähetystä, mutta sitten homma toimi. Sama oli viennin kanssa, nyt tosin uutena haasteena viennissä vieras veneessä ja minä lähettäjänä. Ensin matka oli selvästi liian pitkä ja vene painui tuulessa vielä kauemmas. Roki ei lähtenyt rannasta. Otettiin sitten vene lähemmäs ja vienti onnistui kyllä vieraallekin!


Tänä aamuna käytiin tokoilemassa Aholaidassa Riikan ja koirien sekä Satun ja Naavan kanssa. Tein iloisia seuraamispätkiä patukan avulla. Parit pätkät myös niin, että patukka oli piilossa ja siten, että jätettiin patukka takapalkaksi. Kontakti säilyi myös näissä, tosin takapalkalle Roki tahtoi ryöstää ennen aikojaan. Pitää vaan tehdä eripituisia pätkiä, jotta malttaa odottaa lupaa. Mahtavaa, että edistystä tapahtuu, olin tosiaan jo ihan luovuttanut koko seuraamisen kanssa.

Luoksetuloja tehtiin vauhdilla, Satu piti Rokia pannasta ja eka tehtiin niin, että Roki lähti mun perään, kun vielä juoksin. Palkkasin heittämällä patukan. Tässä vielä ilme ja vauhti hyvä, koska Roki lähti mun eikä lelun perään. Kaksi muuta niin, että innostin Rokia alussa, Satu piti kiinni, mutta päästi Rokin vasta, kun olin pysähtynyt. Vaikka lelu oli mulla piilossa, Roki kyttäsi silti. Millähän kummalla saisin tähän sen vauhdin, joka lelun kanssa koirassa on, mutta sitten tuon perhanan matalana kyttäämisen pois.

Vähän tehtiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa namipelinä. Maahanmeno ok, mutta seisomisen stoppaus löysä, meinaa valua. Loppuun vielä paikkamakuu Naavan ja Riehan kanssa. Roki meni ensin suoraan lonkalle, jonka korjasin perusasennon kautta. Kaverilla oli niin kuuma, ettei läähätykseltään varmaan painanut päätä maahan, mikä toisaalta hyvä, keskityin siihen että Roki pitää pään ja katseen eteenpäin. Satu palkkasi useamman kerran Naavaa ja Roki kestikin sen päätä kääntelemättä paremmin kuin viime viikon treeneissä. Minäkin kävin välillä palkkaamassa Rokia ja kävin makuun lopussa vielä auton takana piilossa hetken. Hyvin sujui.


Roki intoutui lopuksi leikkimään Viiman kanssa :). Pitkään aikaan ei Roki olekaan leikkinyt kunnolla toisten koirien kanssa ja oli ilo nähdä leikkiin innostamista ja hammaspainia. Edelleenkään Roki ei myöskään käynyt yrittämään mitään narttujen kanssa, haisteli vähän vaan, mutta jätti machoiluyritykset kokeilematta. Viima nyt tosin onkin leikattu, mutta ei se aiemmin ole Rokia haitannut... Käytiin vielä Riikan porukan kanssa lenkillä Hiihtomaan maastoissa. Kiitos seurasta!

Forssan näyttelyssä opittiin uutta

Aamusella startattiin kukonlaulua ennen Forssan suuntaan kaikkien ryhmien näyttelyyn. Huonosta ennusteesta huolimatta vettä ei onneksi saatu niskaan päivän aikana. Kehän laidalla tavattiin myös Tiia ja Riitti sekä Heidi ja Marneus, oli hauska nähdä! Urosten kehässä oli pääosin avoimen luokan koiria, kymmenisen kappaletta! Kiinnostava ja monenkirjava otos bordercollieita oli nähtävillä. Tuomari arvosteli tahdilla ja jakoi ERIä monenlaisille koirille. Vastapainoksi tosin SA:n sai vain yksi uros, joten sinällään linja sekin.

Olin aika toiveikas ERIn suhteen, mutta EH sieltä meille jaettiin. Roki toimi kehässä varmasti, hyvällä ilmeellä, liikkui hyvin (paitsi häntä pystyssä) ja seisominen oli erinomainen, vain Noora saa tuon irti Rokista :). Tuomari kuitenkin rokotti puuttuvista hampaista?! Siis mitä, nyt on jäänyt koko Rokin taustaryhmältä, eläinlääkäriltä ja kaikilta muilta näyttelytuomareilta kyseinen asia huomaamatta. Verrattiin kuitenkin Rokin kalustoa Riitin ja Piikan hampaisiin ja paikkansahan se piti. Alakulmureitten perässä pitäisi olla kaksi pientä hammasta ja molemmin puolin on vain yhdet. Todella yllättävä havainto, mutta mitään sieltä ei siis ole irronnut, koska ei sinne ihan varmasti ole koskaan toisia kasvanutkaan. Käsittääkseni tämä ei kuitenkaan mitenkään erityisen harvinaista ole eikä koiralle haitaksi.

Tuomarina oli slovenialainen Stefan Sinko, joka pohdiskeli Rokista näin: "3 years. Good head type, in underjaw 2xP2 is missing. Nice underline, good upperline. Good in coat. Tail carriage a bit too gayly."

Aika hupaisa tapa ilmaista korkea hännänkanto :D. Tällaista siis tänään Rokille, jotenkin tuo hammasjuttu vähän harmitti, koska Roki oli muutoin ihan mukavasti edukseen avoimen urosten porukassa.

Piika jatkoi voittokulkuaan hienosti! Tytskä oli JUN-ERI1 SA PN1 SERT ja VSP. Ei huono.

Tässä vielä pari posea päivältä. Riitti ja Roki vai ehkä sittenkin Roki ja Riitti?

Pientä edistystä seuraamisessa

Tänään jälleen tokoa Laukaassa. Treeni taisi olla kolmas ja teemana seuraaminen ja luoksetulo. Seuraamisessa on otettu edistysaskel! Hyvänen aika, olin varma, että me ollaan jo edetty siihen pisteeseen, että homma vaan ei todellakaan koskaan tule tämän enempää toimimaan. Ei varsinaisesti olla treenattu menneellä viikolla, mutta olen tehnyt Rokin kanssa melkein joka lenkillä jollain tavalla seuruuta, joko niin, että pelataan Rokin hihnalla tai sitten jos on lelu mukana, ollaan vaan tehty suoraan vauhdista seuruupätkää. Perusasentoja ei olla tehty ja sehän sitten näkyikin, Rokilla taas vaihteeksi perusasento kateissa tai ei vaan huvita mua totella.

Tein ekaa kertaa Rokin kanssa seuruuta nyt niin, että hetsaamisen jälkeen tunkasin patukan piiloon liivin taskuun ja OHO, kontakti pysyi silloinkin sen viisi askelta! Ja iloinen ilme. Vähän se paikka hakee itseään, mutta hyvin Roki sitä itsekin korjaa, jos hidastan tai sihahdan. Eikä tänään yhtään valumista tai laahaamista! Leikki ja lelu näköjään oikeasti toimii ja nakki tällä hetkellä ei ole tarpeeksi innostavaa. Koska palkatessa tulee retuutettua lelua, Rokilla jää vetoleikki päälle, eikä se halua millään irrotuskäskyllä antaa patukkaa takaisin. Tämä on lievästi ärsyttävää enkä tiedä, pitäisikö karjua todella tiukasti sitä irrotusta vai vaan peruutella ja antaa lelun olla "kuollut". Toisaalta koska nämä vaiheet venyvät aina, ei ainakaan tule tehtyä liikaa itse seuruuta ja palautus on tarpeeksi pitkä..

Luoksari oli vähän vetämätön. Tehtiin vuoroa odotellessa eteenistumista ja niitä viimeisiä askelia. Halusin tehdä luoksetulon kokeenomaisena, että näkisi millaisella mallilla se on. Roki lähti laukalla, mutta himmaili loppuun. Eteenistuminen suora, mutta ihan liian väljä ja perusasento jäi 90 astetta vajaaksi... Plääh... Pitäisi taas saada potkua tuohon juoksuun ihan loppuun saakka. Lelupalkkahan ei kovin hyvin toimi, koska Roki kyttää ja aloittaa kyttäämisen jo tosi aikaisessa vaiheessa. Täytyy tehdä vauhtiluoksetuloja ja harjoitella loppuosaa erikseen.

Yksi hyppykin loppuun, oli ihan nätti. Ei haukkunut ja piti paikan, kun menin viereen.


Käytiin tuossa vielä iltalenkillä urheilukentällä ja heiteltiin vähän palloa Rokille. Katsotaas nyt, tuliko taas vaihteeksi typerästi tyrittyä ja toimittua jälleen kerran ajattelemattomasti, koska Roki sitten ontui takapäätä käynnissä, kun kentältä lähdettiin. Ravi kohtuu ok, mutta käynnissä lantio painui huomattavasti. Voi pee, jos nyt jotain meni rikki :(. Hirmuiset lukkojarruthan se vetää pallon perään. Kävin varpaat ja kynnet läpi, ei merkittävästi aristanut mitään, kynnet ovat kiinni, verta ei vuoda eikä varpaissa ole halkeamia. On taas äärimmäisen harkittua toimintaa omistajalta riehuttaa koiraa noin, toivottavasti ei mitään pahempaa revähdystä ole tullut. Katsotaan aamulla...

Vepeä, mökkeilyä ja ruokahaluttomuutta

Tiistaina vepeiltiin. Roki teki veneestä hypyn, veneen haun ja hukkuvan. Kaikki sujuvat, olin rannalla jokaisessa itse. Hyppy 50 metristä, Roki meinasi taas hakeutua kolmenkympin poijulle, mutta yksi kutsu riitti oikaisemaan suunnan. Varma saapuminen maalialueelle kaikissa liikkeissä, Roki vaan tulee aina sinne missä minä olen. Oli todella voimakas tuuli rantaanpäin, mutta Roki lähti noihin hakuihin aallokosta huolimatta ja toisaalta vetäminen rantaan kävi helpommin. Veneen haussa avustaja innosti Rokia ensin rannassa vetoköydellä ja lähetettäessä heilutti sitä veneessä. Hukkuva ei kutsunut Rokia nimeltä. Kaikissa liikkeissä voisin varmasti vähentää kehuja ja Roki tekisi ne silti. Palkkasin leikillä rannassa.

Tiistai-iltana lähdettiin mökille. Roki rallatteli riemuissaan mökin pihassa ja leikki myös espanjanvesikoirapentu Lunan kanssa. Luna ei käy Rokilla tippaakaan hermoon, sinällään jännä, koska tuota naapurin labbispentua Roki ei meinaa jaksaa ollenkaan. Toisaalta Luna suhtautuu Rokiin kunnioittavasti ja alistuvasti, vaikka haastaakin välillä leikkiin läpsimällä kuonoon :). Roki ei välitä Lunasta juuri mitään, mutta intoutui sentään välillä juoksuttamaan pentua. Roki tuli myös uimaan laiturilta meidän kanssa. Testasin, vetäisikö se mut rantaan, ja toimihan se kun tartuin vaan niskavilloista - Roki vei mut laiturille takaisin.

Keskiviikkona lähdettiin retkelle Laulavan mörön polulle. Aiemminkin ollaan pieniä pätkiä kuljettu, nyt ajettiin auto Syvälahden koululle ja käveltiin sieltä noin 17 kilometriä Suolahteen. Välissä pysähdyttiin syömään eväsleipiä, paistamaan makkarat ja pari kertaa pitämään sadetta. Todella kiva reitti ja erinomaisen hyvin pidetty kunnossa kyläyhdistyksen toimesta. Yhteensä meillä meni reilut viisi tuntia reissuun. Roki kulki hyvin mukana eikä paljoa höntyillyt, käveli meidän tahtia polulla pääasiassa.

 

Pientä huolta aiheuttaa edelleen Rokin ruokahaluttomuus. Roki oli syönyt kuulemma ihan ok ollessaan hoidossa viikonloppuna B:lla. Kuitenkin edelleen on jatkunut, että varsinkin aamuruoka jää syömättä. Myös iltaruuan kanssa on alkanut olla ongelmia. Roki ei mene kehotuksesta huolimatta kupille tai syö vain vähän. Mietittiin tuossa, onko kyse nyt jostain fiksaatiosta kuppia tai lupaa kohtaan. Roki kyllä söi tänään ruokaansa siten, että piilottelin pari desiä nappulaa ympäri kämppää ja se etsi ne, ei tosin millään hurjalla innolla. Painoa on pudonnut kilon verran. Onhan tämä outoa, koska Rokilla ei koskaan ennen ole ollut syömisen kanssa ongelmaa. Me kokeillaan nyt ainakin ruokakupin vaihtoa ja ruokapaikan vaihtoa, jos sillä on nyt jotenkin ikäviä oloja niiden suhteen.

Touhupäivä ja Laukaan näytelmät

Olen tässä pari päivää pohtinut Rokin terveydentilaa ja niitä tapojen muutoksia, joita on tullut kevään sairastelun ja hoidon myötä. Sen kyky rauhoittua reuhuamisen jälkeen on parantunut todella paljon, mikä ei tietenkään ole huono asia. Ehkä tämä nopea muutos vaan nyt vähän emäntää huolestuttaa. Ennen kuin mitään alan kuitenkaan selvittelemään, aion odottaa, että hormonipistoksen vaikutus on kokonaan ohi ja samalla sitten seurata, muuttuuko Rokin käytös vielä sen myötä. Parin viikon sisään pitäisi vaikutuksen lakata. Eräs asia vielä mietityttää, Roki ei syö puruluita eikä kovin innokkaasti oikeitakaan luita. Tämä pistää pohtimaan hammasvaivoja, koska Rokilla on aiemmin sekä järsinyt puruluut että työstänyt oikeat luut todella innokkaasti ja nopeasti.


Eilen alkoi Laukan kisatokokurssi. Ryhmässä on kahdeksan koirakkoa - hauskan kattavan sekalainen, mutta mustavalkoinen sakki. Kaksi käppänää, snautseri, kaksi bortsua, lapinkoira, cockeri ja valkoinenpaimenkoira. Useampi oli jo ennalta tuttuja. Eilisissä treeneissä tehtiin kontakti- ja sosiaalistamisharjoituksia, seuraamista ja aluksi paikkamakuu. Makuu oli erittäin rokimainen. Ihanaa, että se on nykyään niin varma liike. Etäisyys ei ollut täysi, ehkä 10 metriä. Roki levytti itselleen tyypillisellä tavalla. Kerran piti vilkaista sivulle, mutta pieni sihahdus minun suusta korjasi asennon.

Kaikki kopeloinnit menivät mainiosti. En tarvinnut mitään namia käteen ja Roki pysyi nätisti mutta innokkaasti paikallaan. Joku kommentoi, että sehän hymyilee mulle :).

Kehitystä on tapahtunut siinä ainoassa asiassa, jota ollaan viimeiseen kahteen kuukauteen tokossa treenattu eli kontaktissa perusasennossa. Seuraaminen on todella vaikeaa vieläkin ja siirrettyäni palkkauksen vasemmalle kädelle Roki on alkanut jätättää jopa kontaktikävelyssä. Mutta hyvää siis kontaktin otto ja kärsivällisyyden paraneminen perusasennossa. Roki ottaa kontaktia nyt nimenomaan "seuraa"-komennolla. Ja pitää perusasennossa sen myös todella pitkään, mitä se ei vielä keväällä kestänyt ollenkaan, vaan pompahti tosi nopeasti pois sivulta ja alkoi haukkua, jos joutui odottelemaan. Nyt vaan pitäisi sitä kontaktia saada myös liikkeeseen, koska katse putoaa samantien, kun lähdetään etenemään, kestää ehkä sen liikkeellelähdön verran. Askel askeleelta. Ja hyvin palautui nyt mieleen Helmisen Hannan ohje, ettei "seuraa" käskyä saa käyttää kehotuksena silloin, kun seuraaminen menee pieleen vaan ikään kuin kehuna siitä oikeasta suorituksesta. Juoksussa kontakti oli yllättäen Rokilla mainio ja luonteva. Kävely on ilmeisesti tylsempää.

Ensi kerraksi pitää miettiä seuraamista, mikä siinä on hyvää, mikä vaatii viilaamista ja mikä on täysin vaiheessa. Hyvä sitä on pohtiakin, koko meidän tokon kompastuskivi on tuo onneton seuraaminen.


B oli tehnyt vielä jäljen Saviontien varteen eilisillalle. Lähdettiin sitten päivän päätteeksi sitä ajamaan. Maasto oli mulle vieras ja eka moka tapahtui autolta lähtiessä, kun unohdin puhelimen sinne enkä jaksanut palata sitä hakemaan. Jälki itsessään sujui aika hyvin, olen tosi tyytyväinen, miten Roki ja erityisesti minä olen edistynyt tässä hommassa. Keskityin taas olemaan ohjailematta koiraa ja toinen pointti oli rauhalliset jäljellelähetykset. Onnistui jo janalle lähdettäessä hyvin. Roki lähti tosin vähän haahuillen janalle ja haki jäljen takajäljelläkin pyörähtäen, kuitenkin itse hakeutui pienen lenkin kautta oikeaan suuntaan. Keppejä nousi neljä kuudesta, harmillisesti ei numeroituja, joten tarkempi jälkipuinti oli hankalaa. Lähtö oli Rokilta niin rauhallinen, että ensimmäinen keppi ehkä nousi. Yhdessä kohtaa Roki pyöri todella kauan paikalla ja todennäköisesti siinä oli keppi, jota ei vaan löytynyt, tunnistan kyllä tuon käytöksen Rokilta.

Koko jäljellä oli vain yksi harhailu, ja sekin meni mun piikkiin, kun leikitin reippaasti Rokia kepistä ja Roki ei ollut tarpeeksi rauhallinen, kun lähetin sen eteenpäin, jolloin se ampaisi jatkoon vauhdilla ja nenä ylhäällä. Näkyi nopeasti, ettei se ollut jäljellä, minä pysähdyin ja se riitti Rokille merkiksi, että se palasi takaisin ja haki uudestaan jäljen. Koiranlukutaito kehittyy!

Loppupalkka eli pipo löytyi ja siinä vaiheessa oli jo aikamoinen paniikki päällä. Sen lisäksi, että puhelin jäi autoon, olin aivan tietämätön sijainnistamme. Jonkun aukon reunalla oltiin, mutta tietä ei näkynyt missään. Oletin automaattisesti, että Birgitta päättää jäljen tien varteen, noup. Lisäksi muistin hänen selittäneen, että oli itse eksynyt suunnista, kun oli poistunut jäljeltä. En ollut yhtään keskittynyt jäljellä suuuntia miettimään, eikä mulla ollut hajuakaan, minkälainen lenkki oli tehty. Suuntavaisto minulla on todella onneton ja olen ihan tutussakin maastossa onnistunut menemään hukkaan niin, että asutusalue tulee vastaan täydet 180 astetta eri suunnasta kuin olisin olettanut.

Mietin siellä metsässä sitten vaihtoehtoja, joko jäädään paikalleen ja odotetaan tunteja, että Ville huolestuu ja tajuaa yrittää tavoittaa ensin mua ja sitten Birgittaa. Toinen vaihtoehto lähettää Roki a) takajäljelle tai sitten b) niille Birgitan poistumisjäljille. Kolmas vaihtoehto kuunnella autojen ääniä ja suunnistaa niiden perusteella tielle. Vaihtoehto 1 ei houkuttanut. Kakkosen bee ei sekään hötsittänyt, koska Birgitta sanoi itse harhailleensa metsässä pitkään. Aa-vaihtoehto taas ei ottanut onnistuakseen, Rokin mielestä jälki oli jo ajettu ja toisaalta en halunnutkaan sitä ajamaan takajälkeä. Ainut ongelma viimeisessä kohdassa oli se, että jos lähden takaisin metsään aukon laidalta, en välttämättä löydä takaisin, aukon laitaa kulkeminen olisi ollut se ihan vimonen vaihtoehto. Onneksi sitten auton ääni tuntui kuuluvan verrattaen läheltä ja päätin sitten suunnata sitä kohti vilkuillen koko ajan aukon laitaa, että varmasti siihen löydettäisiin takaisin. Päädyttiin lopulta onneksi takaisin Saviontielle ja huojennus oli huikea. Ei enää ikinä ilman kännykkää jäljelle ja itseasiassa vieraassa maastossa myös kompassi voisi olla ihan asiallinen vempain. Ville viisasteli, että mitä sä sillä kännykällä nyt olisit siellä tehnyt. Mutta hyvänen aika, olisi edes voinut ilmoittaa olevansa eksyksissä.


Tänään käytiin Laukaan kr-näyttelyssä, johon Rokikin oli ilmoitettu, mutta jätti väliin. Taisi olla viitisentoista koiraa. Piika oli PN2 ja otti toisen sertinsä! Tuomari oli Tanya Ahlman-Stockmari ja tykkäsi nartuista enemmän kuin uroksista. Uroksille tuli kaikkea T:stä alkaen. Tuomarin linjaa oli vähän hankala analysoida, mutta uskoisin, että Roki olisi häneltä saanut EH:n. Forssassa jatketaan näyttelytouhuja heinäkuun puolivälissä slovenialaisella tuomarilla ja Kuopioon ilmoitin Rokin nyt sittenkin sunnuntaille lauantain sijasta. Meille tuli hääkutsu lauantaille ja Rokin näyttelyynsaattaminen meni hankalaksi. Sunnuntaille taas on Tiina viemässä Piikaa ja siihen matkaan nyt lähtee Rokikin, vaikka tuomari ei kenties ole ihan niin edukas Rokin kannalta. Kiinnostavaa silti! Tiina todennäköisesti myös esittää Rokin kehässä.