lauantai 26. toukokuuta 2012

Perjantain vepet

Roki oli eilen vepeilemässä Villen kanssa. Kaikki oli sujunut ihan kohtalaisesti, Ville ilmeisesti oli vähän väsynyt ja aika nollat taulussa. Oli tehty veneestä hyppyä, nyt 30 metristä ja Roki oli tullut jo aivan vaivattomasti laidan yli. Sen lisäksi oli tehty veneen noutamista, joka oli onnistunut myös hyvin. Ja nyt niin, että Ville oli veneessä ja avustaja piti koiraa rannassa odottamassa. Roki ei ihan malttanut vielä rauhassa, kun Ville oli lähtenyt rannasta ja oli kuulemma jouduttu pitämään pannasta kiinni. Roki veti kuulemma mallikkaasti veneen rantaan.

Lisäksi oli uutena juttuna tehty esineen vientiä. Monella koiralla tämä oli ollut haastavaa, mutta Rokin kanssa on vientiä tosiaan tehty muutenkin aika paljon. Se kanniskelee lehden postilaatikolta ja kiikuttaa kaukosäätimen laiskalta ihmiseltä toiselle olohuoneessa. Ville oli tässäkin ollut itse veneessä ja koira oli kuulemma rannalla intoillut niin paljon, ettei ollut meinannut ottaa ensin vesilelua suuhun. Homma oli kuitenkin onnistunut, mutta toinen treenattava asia on sitten esineen luovutus, joka pitää tapahtua veneen vieressä suoraan käteen. Vähän oli kuulemma meinannut pudottaa jo aiemmin. Ongelmat kuulostivat sen sorttisilta, ettei tule olemaan isokaan vaiva treenata niitä kuntoon. Vepe vaikuttaa tosi hauskalta ja Rokilla taitaa olla jopa ihan lahjoja lajiin :).


Vähän käy piskiä sääliksi, koska se hiukan vaikuttaa nyt normaalia vaisummalta ja väsyneemmältä. Se kyllä touhuaa kunnolla ja tosissaan silloin, kun on puuhaamisen aika, mutta nyt kotosalla selkeästi apeampi. En usko, että Roki on niinkään kipeämpi, vaan että lämpimät säät ja lääkkeet kenties yhdessä väsyttävät. Vaikea sanoa, onko hormonipistos vaikuttanut millään tavalla, vielä ainakin hihnassa rähistään ja naapurin pennulle pihassakin vähän. Veikkaan, että antibioottikuuri väsyttää ennemminkin.

torstai 24. toukokuuta 2012

Kontrollikäynti eläinlääkärissä

Roki kävi tänään eläinlääkärissä virtsatietulehduksen kontrollissa. Vaihdoin ell-asemaa kaverien suositusten takia ja toisaalta siksi, että varmasti päästään toiselle lääkärille. Minulle jäi edellisen kerran jäljiltä todella epäselväksi, johtuiko ongelmat Rokin pippelin tarkastelun kanssa eläinlääkärin kokemattomuudesta vai jostain todellisesta vaivasta koiralla. Nyt sitten todettiinkin, että Rokilla ei ole normaalia ahtaampi esinahka ja vehje saatiin aivan normaalisti esiin. Joten asia ok. Muutenkin oli todella pätevänoloinen lääkäri, joka käsitteli myös koiraa taitavasti. Roki ottaa myös hienon lunkisti kaikki käsittelyt.

Mutta virtsanäytteessä sen sijaan oli sitten edelleenkin selkeät tulehdusmuutokset. Ulkoiset oireet olivat parantuneet, vuotoa ei ollut eikä heppi punoittanut. Eläinlääkärin mukaan kuitenkaan viikon kuuri ei ollut riittävä ja lisäksi kyseinen lääke Synulox ei ole purrut ongelman ytimeen eli eturauhaseen. Hän mainitsi, ettei aikuisen uroskoiran virtsatientulehdus synny tyhjästä, vaan muun syyn puuttuessa on aiheellista olettaa, että vähintäänkin eturauhasen oireilu on taustalla. Eturauhanen kuitenkaan ei ollut merkittävästi suurentunut, noin 3 senttiä halkaisijaltaan. Rokin virtsarakko ultrattiin eikä virtsakiveä todettu. Virtsakiviä oli eläinlääkärin mielestä tarpeetonta etsiä virtsaputkesta, koska rakko oli puhdas.

Eläinlääkärin mielenkiinto kiinnittyi nimenomaan niihin Rokin pissaamisvaikeuksiin. Aiempi ell halusi kirjata epikriisiin tihentyneen virtsaamistarpeen, koska se on normaali oire pissitulehduksessa. Oikeastaan en kyllä niin sanonut, vaan että Rokilla pissiminen kestää välillä kauan ja on hidasta ja katkonaista ruikkimista. Mutta tuli sitten mieleen, että hän taisi haluta kirjata paperiin selkeän oireen... Rokihan pissii joka puskalle, jos sen vaan päästää. Miten siitä sitten sanoa, milloin tarve on tihentynyttä?? Sisällehän se ei ole päästellyt. Noh, tätä tämänpäiväistä lääkäriä kiinnostikin nimenomaan tuo katkonainen pissiminen, koska on silloin ilmeistä, että jokin ahdistaa virtsaputkea. Koska virtsakiviä ei todettu, on aiheellista epäillä syylliseksi eturauhasta. Yhtenä aamuna on tuota oiretta nyt ollut kuurin loppumisen jälkeen, muuten pissaamispaine on ollut parempi.

Hoidoksi Roki sai uuden ab-kuurin, tällä kertaa sulfaa ja kolmeksi viikoksi. Täytyy seurata eka viikko tarkasti, koska sulfa voi aiheuttaa allergiaoireita, jotka näkyvät niveljäykkyytenä ja silmien kuivumisena. Lisäksi, jotta eturauhanen rauhoittuisi, jouduttiin Rokille laittamaan hormonipistos. Tämä vähän kaiveli minua, koska olin ajatellut hormonipistosta ainoastaan siinä tilanteessa, jos Rokin naiskiinnostus alkaisi saada eeppisiä mittoja ja häiritä normieloa. Mutta ell selitti kyllä riittävästi syitä pistokselle ihan tulehduksen paranemisenkin kannalta. Ja kyllähän taustasyynä varmasti on kevään tuoksut, nartut ja hyrräävät hormonit. Toinen vaihtoehto olisi ollut täsmähormonihoito eturauhaseen, joka kuulosti paremmalta vaihtoehdolta, mutta jolla olisi ollut varoaikana 6 kuukautta. Tällä pistoksella on varoaikaa 4 viikkoa, joka sopii paremmin kesän suunnitelmia silmällä pitäen. Toisaalta pistos sitten aiheuttaa kastraation kaltaiset vaikutukset, tilapäisesti kuitenkin vain.

Tärkeintä on nyt se, että tulehdusputki hellittää. Mikäli ei, niin lukuisten antibioottien sijasta on sitten varmaan jossain vaiheessa harkittava pallien poistoa. Mutta sitä on turha miettiä vielä, nyt katsotaan tämä toinen hoito, joka varmastikin on nyt ensimmäistä oikeansuuntaisempi. Mukavaa on myös se, ettei Roki ole nyt mitenkään sairaanoloinen tai kipeä ja harrastamista ei tarvitse rajoittaa, myös vepeilemään päästään, kunhan huolehditaan koiran kuivaamisesta. Näyttelyitä tai varattuja kokeita ei ole kesäkuun alkuosalle, joten ihan kauheasti tuo hoito ei sotke suunnitelmiakaan. Lisäksi sinällään on ihan kiinnostavaa nähdä, miten hormonipistos vaikuttaa Rokin käyttäytymiseen, hellittääkö esimerkiksi remmirähjääminen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Posetusta Jämsässä

Tässä vielä 2-vuotispostailut Jämsän ryhmiksestä 19.5.2012. Meinasi olla työn ja tuskan takana Rokin seisottaminen asiallisesti kuvaa varten. Pientä häiriötä aiheuttivat ihanat mustavalkoiset kirmailevat naiset kentän toisella laidalla. Kiitämme jälleen Tiinaa tyylikkäistä kuvista!



lauantai 19. toukokuuta 2012

Jämsän ryhmänäyttelystä Rokille EH4

Tänään siis pyörähdettiin Jämsässä ryhmiksessä. Pieni jännitys ensikertalaisella puski kunnon päänsäryn aikaiseksi, mutta selvisin kehässä käsittääkseni ihan siedettävästi. Paikka oli kiva nurmikkokenttä ja keli koko päivän mitä mahtavin. Uroksia oli kehässä vain viisi, mutta kaikki Rokin kanssa avoimessa luokassa. Tuomari tykkäsi kautta linjan isommista ja vankkarakenteisista koirista. Roki oli tältä osin tuomarin mielestä oikein sopiva, mutta nartuissa lähes kaikki taisivat alittaa tanskalaisen tuomarin ihannekoon. Piikalle tuli EH ja taisi se syy olla liian pieni koko. Piika kuitenkin 50-senttisenä on oikein hyvänkorkuinen narttu meikäläiseen silmään, tosin Piika on todella pienessä karvassa ja hentoisen näköinen tällä hetkellä.

Rokille siis EH4. Se pääsi tosiaan myös kilpailuluokkaan, jossa sijoittui neljänneksi. ja tuomari tuli erityisesti sanomaan vielä arvostelun jälkeen, että tykkäisi korkeampiasentoisista korvista. Hän kävi myös lopuksi vielä kokeilemassa, saako houkuteltua korvia ylös ja heilahtivathan ne, mutta ihmettä ei yllätys yllätys tapahtunut eivätkä korvat tärähtäneet tanaan. :) Oikein oli mukava tuomari kyllä.

Tuomari oli Freddie Klindrup Tanskasta ja sanaili Rokista näin:

"Dog of good size. Masculine head, very good expression. Correct bite. Well pigmentated. Well placed eyes. Could carry his ears more upright. Exc. neck & body, very good bone. Normal angulations. Moves very well. Very good coat. Nice temperament."

Reissun päälle pakkasin Rokin melkein saman tien autoon ja ajeltiin vielä Saviolle lenkkeilemään Birgitan, Tiinan ja koirien kanssa. Yli kolme tuntia paineltiin menemään pitkin peltoja ja metsiä, kiitos seurasta, oli tosi mukava päivä! Aika hyytynyt alkaa olla omakin olo jo, mutta se ole Rokikaan montaa askelta ottanut kotiin päästyään. Aika levynä on koira. Lenkkeilyn lisäksi se keskittyi myös kulkemaan Saran perässä kiinni taukoamatta ja ehti se uida ja noutaa urakalla keppiäkin järvestä.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Vesipelastaja, jälkikoira ja näyttelypulla

Taas on viikko vierähtänyt, viimeisiä viedään nyt tuolla koulumaailmassa, ja ihan himppasen meinaa olla koetta tarkastettavana ja numeroa annettavana. Mutta enää ei juuri stressaa tai ahdista työt, kerrankin niin, että tekemällä ne myös nyt loppuu! Kaksi viikkoa!

Viime lauantaina kävin näyttelyssä ilman Rokia. Lähdin siis Tampereen kansainväliseen Birgitan ja Tiinan seurassa, opettelin pitämään tuloksista kirjaa ja lässyttelin Piikalle, kun neitonen odotti kehän laidalla vuoroaan. Pikkaraisella meni oikein kivasti, oisko se ollut junnunarttujen kakkonen erinomaisella ja SA:lla, ja otti sitten vara-sertin vielä paras narttu -kehästä. Oikein mainiosti siis. Kojuilta tarttui mukaan Roksulle uusi narupallo ja kongi.

Viikolla ollaan lenkkeilty metsässä ja tehty yksi jälki. Tokoa vähän niukemmanlaisesti. Jälki oli ehkä 150 metriä ja tuli pahaan maastoon. Ajattelin jo tekovaiheessa, että näinköhän Roki tätä ajaa. Koko tämä meidän varsin iso lähimetsäalue harvennettiin nyt kuluneena talvena ja nyt onkin melko haasteellista löytää hyviä paikkoja jäljelle. Tuon tämänviikkoisenkin jäljen ajoin sitten metsäkoneen mylläämään maastoon, jossa oli todella paljon kuivaa risua ja irtohavua ynnä muuta "metsärojua". Jälki vanheni noin tunnin ja sen aikana lenkkeiltiin ympäristössä ja leikitin Rokia jälkikepeillä. Olenkin tehnyt sen kanssa nyt "keppijälkiä", joiden teon se saa seurata, jälki on lyhyt ja sillä on paljon keppejä. Iloiset rälläykset kaikista nostetuista kepeistä ja homma sujuu kyllä talvitauonkin jälkeen hienosti.

Ei ollut mikään yllätys, että itse jälki ei sitten ihan sujunut. Alkuun lähti tosi hyvin ja varmasti jäljelle. Otti ekan suorakulman vaivatta. Nosti ekan kepin ok. Sitten joku ihme vainu iski ja Roki nosti tahtia hurjasti. Samalla pää nousi ja tiesin, ettei se enää ole jäljellä. Joku haju sitä kuitenkin veti voimakkaasti, koska yleensä se kadotettuaan jäljen alkaa haahuilemaan. Tässä vaiheessa mullakaan ei ollut enää mitään hajua, missä jälki kulki. Annoin Rokin aika vapaasti etsiä jälkeä, koska sillä selkeästi oli motivaatio päällänsä ja siitä näki, että se hakee jälkeä. Ja ihme ja kumma, pitkän pyörimisen jälkeen Roki nosti kepin nro 4 :D. Kakkonen ja kolmonen jäi johonkin, mutta niin se vaan löysi jäljelle takaisin. Viides nousi myös ja loppupalkaksi olin jättänyt patukan. Tuntui olevan palkkauksen kannalta hyvä idea jättää lelu jäljen loppuun, se myös oli helppo merkki Rokille lopettaa jäljestyksen (kevään ekalla jäljellä ajettiin viimeisestä kepistä mun tietämättä ohi, jossain vaiheessa vaan tajusin että Roki todennäköisesti ajaa jo mun jäljeltäpoistumisloikkia metsässä).

Eli oli siis vähän liian vaikea maasto. Nyt otetaan taas helpompaan sammalikkoon tai matalaan varvikkoon seuraava jälki ja tsempataan edelleen keppejä.


Tämän päivän uusi kokemus oli ekat vesipelastustreenit. Kylmästä ilmasta ja kovasta tuulesta huolimatta olen kyllä aika innoissani ja taisi olla Rokikin. Aika sika se kyllä oli treenipaikalla, huusi ja intoili toisten perään ja touhuamaan. Onneksi paikka oli sellainen, että on helppo pitää koira autossa ja silti lähellä. Toinen sikailujuttu oli viimeisen harjoituksen jälkeen. Rokilla on nyt joku ihme kuudes aisti, jolla se aavistaa, että homma on kääntymässä kotiinlähtöä kohti. Mulla oli vielä ihan täysin palkkaaminen onnistuneesta työstä mielessä ja leikkiminen, mutta Rokipa päätti kantaa lelun vaan kauemmas ja ei taas kerran tuonut kutsusta. Aika pitkään väännettiin, ensin hyvällä ja lopulta komentaen. Ajattelin ensin saada sen kiinni leikin avulla, mutta liero ei tullut. Sitten vaan tiukasti komensin istumaan ja nöyrtyihän se sitten ja antoi kiinni. Voi persaus tälläistä käytöstä - ja tätä on ollut nyt oikeastaan viimeisen kuukauden ajan, aina niistä kehnosti sujuneista tokotreeneistä Ainon ja Annen kanssa.

Itse treeneihin sitten. Oli hauskaa puuhaa ja taitaa tosiaan sopia Rokille. Ensin tehtiin veneestä rantaan uimista. Tässä lajissa olisi kyllä todella hyvä treenata koiraa kahden ihmisen voimin, monessa liikkeessä joutuu miettimään, olisiko itse parempi olla rannalla vai veneessä. Jäin siis rantaan ja avustaja piti Rokia veneessä. Rauhoittumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Päätin heti, että matkasta meidän on turha tehdä tämän treenin haastetta (50 metriä olisi koesuoritus). Veneestä hyppääminenkin kun oli jo uusi juttu. Ekalla kerralla meinasikin olla tosi jännää mennää veneestä veteen ja suostuttelemaan joutui ja Roki piippasi veneessä ja meinasi ja ei meinannut. Lopulta se kuitenkin könysi veteen, sukelluksen kautta. Ja hienosti rantaan. Toinen setti menikin huomattavasti paremmin. Roki rauhoittui veneessä ja tällä kertaa tuli vaivattomasti veteen ja hyppäsikin sen verran, ettei mennyt huppeluksiin.

Treenien toinen tehtävä oli vetää venettä. Periaatteessa ihan perusnouto vedestä, erona vene siellä narun toisessa päässä. Ensin leikitin Rokia köydellä rannassa. Sitten köysi meni veneeseen ja vene lähti rannasta. Vähän oli epäilyksiä, onnistuuko tämä, koska en varsinaisesti heitä mitään Rokille noudettavaksi. Roki oli kuitenkin aivan innoissaan köydestä ja lähti välittömästi luvan saatuaan. Ekalla kerralla kyseessä oli irtoköysi, eikä Roki vetänyt venettä. Toisella kertaa Roki haki aivan liekeissä ihan sen veneen oikean köyden ja kiskoi veneen rantaan (etäisyyttä otatin max 20 metriä rannasta). Sain Rokin vielä innostettua kiskomaan veneen ihan rantaan saakka, se oli ihan liikkis, kun taisteli köyden kanssa rantapengertä takapuoli edellä ylös.

Ensi kerraksi treenataan esineen vientiä näiden lisäksi (ainakin maalla). Ollaanhan me sen tyyppistä huvikseen tehty Rokin kanssa muutenkin: "Vie kaukosäädin Villelle" -tyyliin :D. Joten ehkä se sujuu, vaikka sanoivat vientiä tosi hankalaksi liikkeeksi. Ville menee ensi viikolla Rokin kanssa treeneihin, mulla on työkaverin karonkka :).


Huomenna ajellaan Jämsään ryhmänäyttelyyn. 17 bortsua on ilmoitettu kehään. Katotaan nyt miten sujuu, en ole juurikaan Rokin kanssa treenannut ja tämä näyttelyhän on minun kehädebyytti.

Terveysasioista vielä sen verran, että en ole ihan saletti siitä, onko Roki selvinnyt kokonaan virtsatietulehduksestaan. Ei se ainakaan nuoleskele paljoakaan enää, mutta eilisaamuna pissiminen oli taas tosi vaikeaa ja pientä valkoista vuotoakin taas tulee (oli jo välissä ihan puhdas). Varasin ensi torstaille ell-ajan, että kontrolloidaan se esinahan liikkuvuusjuttu ja vien samalla virtsanäytteen. Täytynee miettiä sitä kennelyskärokotettakin samaan syssyyn.

torstai 10. toukokuuta 2012

Pulinaa ja suunnitelmia

Roki on nyt syönyt antibioottikuurinsa virtsatietulehdukseen ja näyttäisi, että tulehduksen oireet ovat helpottaneet. Pippelin pää ei punoita yhtään ja vuoto on loppunut. Samalla myös nuoleskelu on vähentynyt selvästi. Aion nyt joka tapauksessa käyttää Rokin kontrollissa ehkä ensi viikolla, koska täytyyhän se esinahan mahdollinen ahtaus tarkistaa. Ja pitää sitten pissanäyte viedä samalla kertaa.

Madotan Rokin nyt hetikohta ja otetaan sitten samalla lääkärikäynnillä kennelyskärokote. En nyt ole kovin vakuuttunut tuon rokotteen tehosta, koska Jyvässeudulla on ollut todella paljon kennelyskätapauksia tänä keväänä ja monella tutulla sairastuneella koiralla on ollut rokotus voimassa. Mutta niinhän tuosta sanotaankin, että kennelyskän kaltaista sairautta aiheuttaa koiralle niin moni eri taudinaiheuttaja, että rokotus puree vain pieneen osaan pöpöistä. Mutta mikäli se edes lieventää oireita, niin aion kyllä sen laitattaa Rokille. Muita rokotuksia ei pitäisi olla rästissä.


Rokin toipumisen ja antibiootin varoajan takia meiltä jää nyt Tampereen kv-näyttely väliin. Ehkä parempikin, Rokin intiimialueita on koplailtu viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi eikä Roki välttämättä olisi innoissaan tuomarin käsittelyssä (vaikkakin oikeasti luulen, että ei reagoisi ihmeemmin). Kyljelleen Roki ei halua mennä, muuta kuin selkeissä tempuntekotilanteissa, se epäilee heti, että jotain ikävää tapahtuu ja pakenee kerälle nojatuoliin tai portaiden alle. Lisäksi näyttelyn kannalta on myös mahdollista, että aiemmat kipuilut tulehduksesta aiheuttaisivat jäykkyyttä liikkeisiin. Yritetään sitten viikkoa myöhemmin Jämsässä ryhmänäyttelyssä!


Tässä on paljon jännää ohjelmaa alkukesälle luvassa! Kesäkuun alkuun lähdetään isolla bortsuporukalla viettämään paimennuspäivää. Tuleepahan sekin laji testattua, lähinnä tietysti ihmetellään, syttyykö Roki yhtään lampaille. Sain myös juuri äsken tiedon, että taidetaan päästä vesipelastuksen alkeiskurssille touko-kesäkuussa! Kurssi on neljän kerran mittainen ja siitä saa varmasti hyvän osviitan, sopiiko laji Rokille!

Kavereitakin on tavattu. Viikonloppuna lenkkeiltiin Annen ja Ainon kanssa. Silloin Roki oli selkeästi vielä vähän jotenkin vaisu eikä lähellekään jaksanut Ainon tahdissa. Rokia alkoi jopa häiritsemään hieman Ainon hiukan väkivaltaiset yritykset saada painikaveria roikkumalla perinteisesti Rokin kaulurissa. :) Eilen Roki oli jo enemmän oma itsensä käydessämme lenkillä australianpaimenkoiratyttö Cairon ja omistajansa kanssa. Cairo oli samalla agilityn alkeiskurssilla meidän kanssa, mutta muuten ei olla tavattu ennen. Roki kulki koko lenkin nenä tiiviisti kiinni Cairon hanurissa. Cairo ei ihan liikaa rakastunut Rokiin, mutta lenkkeily sujui mutkattomasti ja ilman rähinöitä. Muutaman rallin koirat vetivät, mutta muuten leikki ei sen kummemmin lähtenyt käyntiin. Molemmat uivat Hiihtomaassa isossa ja syvässä lätäkössä...

tiistai 8. toukokuuta 2012

Möllitoko

Tämä ilta touhuttiin Rokin kanssa pitkästä aikaa tokojuttuja. Tai ollaan me nyt parina iltana viritelty pientä treeninpoikasta aikaan. Tuntuu, että tauko on vahvistanut "temppuja" eli etenkin maahanmenot, seisominen jne. ovat toimineet hyvin. Hypynkin virittelin eilen omaankin pihaan ja perinteinen haukahdusilmiö oli jälleen läsnä. Yritin kävelyttää Rokia muina miehinä hypystä yli - haukkui silloinkin. Sitten päätinkin kokeilla hyppynoutoa, ensin tehtiin patukalla, sitten ihan kapulalla. Ja tämä poisti haukunpaukun. Ja oli kivaa. Roki ei myöskään enää haukkunut, kun lopuksi tehtiin pari alo-hyppyä. Jes!

Tänään siis oli kaveriporukan möllitoko, johon päästiin kolmen muun koirakon kanssa tekemään alokasluokkaa. Päätin tehdä seuraamiset nakki kädessä, koska nyt uudenmallisen seuraamisen harjoittelu on ihan alkutekijöissään enkä halua vireen seuruussa putoavan enää niin paljon kuin taannoin kurssin loppukokeessa. Liikkeestä seisomisessa ja maahanmenossa päätin kuitenkin jättää nakin kourasta pois ja oli ihan ..hmm.. opettavaista.

Laitan pisteistä sen mitä muistan, täytyy kysellä tuomaroineelta kaverilta vielä täsmennystä.

Luoksepäästävyys: 10. Roki totteli odota-komentoa eikä tällä kertaa hilautunut tuomarin syliin.

Paikkamakuu: 10. Roki makasi itselleen tyypillisellä tavalla leuka maassa eikä häiriintynyt ympäröivästä hälinästä. Ei myöskään siitä, että viereinen koira nousi ja omistaja meni palauttamaan sen maahan ja jäi lähelle seisomaan. Vähän Roki valahtaa lonkalle, kun menee maahan ja tällä kertaa myös kerran nosti leuan ylös, katsoi sivulle ja laski takaisin alas. Tuomari oli kiltti :).

Seuraaminen kytkettynä: 9. Toimi odotetusti nätisti nakilla. Kerran käännöksessä meinasi jatkaa suoraan, kun siellä taisi olla joku toinen koira. Sihahtelin pari kertaa äänimerkkiä. Paikka pysyi hyvin.

Seuraaminen vapaana: 10 (ehkä). Oli vielä edellistä parempi, kontakti pysyi koko ajan.

Liikkeestä maahanmeno: 9 (ehkä). Nakki siis pois kädestä. Jätätti seuruussa niin, etten nähnyt enää sivusilmällä. Kuulemma kuono pysyi kuitenkin lahkeen tuntumassa. Meni nopeasti maahan ja perusasentokin suora.

Luoksetulo: 10 (ehkä). Ihan hirmu kiva suoritus! Iloinen ja vauhdikas, muttei liian. Tiivis eteenistuminen ja suora perusasento (vaikkei ollut nakkia kädessä).

Liikkeestä seisominen: 0. Enää ei Rokia huvittanut seurata. Jäi pahasti ja siirtyi itseasiassa oikealle puolelle. Ei viitsinyt noteerata käskyä ja annoin uuden ihan liian myöhään. Varmaan käskin vielä senkin jälkeen kahdesti ja sitten stoppasi. Takajalat liikahti, kun tulin luo. Suora perusasento :D Tuo takajalkojen liikkuminen on jotain ihme epävarmuutta, voi johtua mun jännityksestä, saan sen treeneissä aina seisomaan ihan varmasti.

Hyppy: 9 (ehkä). Ai että teki kivasti. Ei paukahtanut, pakko kuitenkin lähteä tosi läheltä varmuuden vuoksi. Matka tekee haukun todennäköisemmäksi. Pomppaa hassusti melkein neljältä jalalta ja kääntyy melkein ilmassa :D. Taas takajalat hievahtivat, kun menin luo.

Kokonaisvaikutus: 9. 

Yhteispisteet olisivat siis 173 ja 1. palkinto, jos olisi oikeasta kokeesta ollut kyse. Nyt kuitenkin siis nakit matkassa ja seuraamisessa vieläpä koko ajan kädessä.

Ollaan nyt seuraamisen kanssa palattu alkuun ja panostetaan katsekontaktin pitoon. Oli mulla nami kädessä tai ei. Pidän Rokia peruasennossa ja seuraa-komennolla tarvitsee katsoa minua kasvojen suuntaan. Ollaan edistytty tosi nopeasti, mutta vielä siis aivan turha toivo ajatella kahta askelta pitempää matkaa. Saamieni vinkkien ansiosta testasin äsken peilin edessä ja oli hienoa huomata, että Roki tillotti mua peruasennossa silloinkin, kun en katsonut koiraan takaisin. Pystyin myös marssimaan paikallaan ja Roki piti katsekontaktin hyvin, vaikka edelleen katsoin eteenpäin (=peiliin). Tästä lähtee uusi yritys! Mulle suositeltiin myös seuraamisen käskyn vaihtamista. Tätä täytyy harkita, kun systeemikin on nyt uusi.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Terveyttä ja sairautta

Roki kävi keskiviikkona silmäpeilauksessa kymmenen muun lajitoverin kanssa. Rokin silmissä oli edelleenkin kaikki kunnossa, kuten pitääkin. Vähän kaveri siristeli koko loppupäivän, kun pupillit pysyivät laajentuneina iltaan asti.

Eilen sitten käytin Rokin eläinlääkärissä pissavaivojen takia. Virtsassa oli tulehdussoluja ja virtsatietulehduksena vaivaa nyt hoidetaan. Eläinlääkäri oli kuitenkin kummissaan, kun ei saanut katsottua Rokin pippeliä kunnolla sen takia, ettei kyennyt vetämään esinahkaa taakse. Ja vakuutan, että hän kyllä yritti ja kauan. (Jos Rokilla ei tämän jälkeen iske mitään antipatiaa intiimialueiden käsittelyä kohtaan, ei iske kyllä koskaan.) Pakko sanoa, että kyllä meiltä löytyy kärsivällinen ja hyväpäinen koira. Nyt täytyy käydä kontrollikäynnillä, kun tulehdus on hoidettu. Siellä selviää sitten, johtuuko tuo esinahkan ahtaus tulehduksen aiheuttamasta turvotuksesta, eläinlääkärin tekniikkaongelmasta vai mahdollisesti kiinnikkeistä, jotka estävät vehkeen normaalin liikkumisen. Pitää kyllä paikkansa, että Rokilla todella harvoin innostuessakaan näkyy pikkukaveria. Olen kyllä ajatellut sen johtuvan karvaisuudesta, mutta onhan sekin mahdollista, että pippeli ei toimi ihan normaalisti.

Ville yritti eilisaamuna ottaa ensin Rokilta virtsanäytettä. Olisi varmaan ollut kiintoisaa nähtävää, koska purkin kanssa he lopulta tulivat takaisin ja Ville sanoi hommaan tuskastuneena, että pissan lisäksi purkissa kävi Rokin jalka monta kertaa. No ihan ei sellainen näyte taida kelvata steriilinä tutkittavaksi. Uudella yrityksellä mulla ei kyllä ollut mitään ongelmia saada näytettä purkkiin, että nyt jäi kyllä askarruttamaan Villen tekniikka tuossa hommassa. ;)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Eläinlääkärikäyntejä edessä

Roki pääsee huomenna Vuohitallin pentujen peesissä silmäpeilaukseen. Aikuisenahan Rokin silmiä ei olekaan tsekattu, joten sinällään kiinnostava kontrollikäynti. Saran pennutkin täyttävät pian 7 viikkoa ja ensi viikonloppuna ensimmäiset lähtevät jo uusiin koteihinsa. Lauantaina käytiin pennut palluttelemassa ja ne ovat kyllä ihan järisyttävän söpösiä. Sen ainoan pojan olisin sieltä kyllä matkaan kaapannut. Se on himpan tyttöjä rauhallisempi ja jäänyt vissiin paineissa vähän alle, mutta kyllä kaveri iski hampaansa tiukasti kengännauhoihin ja muutenkin touhusi reippaana. Viralliset nimetkin pennut ovat jo saaneet ja tästä pojasta tuli Vuohitallin Toinen Tie. Laulujen nimistä taisi mielikuvitus ammentaa pentueen nimet ja toisaalta tämä kaveri on kirjaimellisesti se toinen tie, kun Roki on se kivinen ensimmäinen.

Ikävämpi homma on Rokin pippelivaivat, jotka eivät nyt ota hellittääkseen. Varaan huomenna toisenkin eläinlääkäriajan ja katsotaan, tarvitseeko Roki sitten antibiootit tuohon eturauhasvaivaan tai mikä siellä vehkeessä nyt onkaan tulehtunut. Vaaleaa vuotoa tulee jatkuvasti, Roki nuolee paikkojaan paljon ja pissaaminenkin vaikuttaa edelleen silloin tällöin hankalalta. Lisäksi kikulin pää punoittaa. Ollaan huuhdeltu Betadinella paikkoja, mutta Roki vingahtelee ja vaikuttaa siltä, että kirvelee. Me ei Villen kanssa meinata enää kaksinkaan onnistua huuhtelussa, sen verran epämiellyttävää touhua Rokin mielestä. Kaveri on myös sen verran karvainen, että pitäisi osua just eikä melkein kohdalleen ruiskuttelun kanssa, muuten jää nesteet karvoihin.

Varmaan yksi syy näille vaivoille on kevään hormoonit herättävissä tuoksuissa ja naapuruston nartuissa. Rokilla on myös taas korvat kateissa, ohitukset menee pitkän onnistumiskauden jälkeen päin peetä ja kontakti on ihan hukassa. Tokoilun hinkutus on toistaiseksi tauolla, tehdään vain kaikkea kivaa ja vauhdikasta, jossa ei jokainen perusasento ole tällä hetkellä tärkeintä. Luultavasti tuon vaivankaan takia Roki ei pysty pitämään keskittymistä. Esine-etsinnän alkuharjoitteita ollaan tehty jonkin verran metsässä ja se on mukavaa, vauhdikasta ja iloista puuhastelua!