Kevättä kohti

Maaliskuu tuli ja talvi näytti hetken olevan kokonaan jo ohi. Tänään kuitenkin näyttäisi pyryttävän lunta. Tuskin pysyvästi, pelkkiä plussa-asteita on luvattu lähipäiville. Sää on kieltämättä ollut aika kurja viime päivinä myös lenkkeilyn kannalta. Kurakeliä tuntuu jatkuvan ja jatkuvan eikä metsäänkään oikein pääse, kun polut ja pururadat ovat niin kamalan jäisiä. Muutenhan metsässä sitten ei lunta oikeastaan enää olekaan, että varmaan pitäisi lähteä ajamaan jälkeä pöpelikköön.


Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos ja kun jokin seuraavassa tekstissä mainitsemani analyysi Rokin jumiongelmista ei mene ihan yksi yhteen koiraa hoitaneen henkilön lausuman suhteen. Syy tähän on se, että kirjoitan tähän asiat niin kuin itse olen ne käsittänyt ja ainakin noin eläinlääketieteellisesti varmaan voi sanamuodoissa olla ihan asiavirheitäkin, koska en todellakaan tiedä tarpeeksi asioista itse. Pahoitteluni tästä maallikkotekstistä.

Rokin kunnosta sen verran, että tuskinpa enää yritetään selvitellä selkävaivojen syitä, kun koira on kuitenkin tässä meidän arjessa oikein iloinen ja hyvävointinen enkä itse havaitse oireilua enää. Käytin Rokin taas Jaana-Kaisa Timosella, joka on siis hierova osteopaatti. Jaana-Kaisa sai lannerangan nikamat aukeamaan, vaikkakin käsittely oli selvästi kivulias Rokille. Jaana-Kaisan mukaan Rokin vaivat voisivat olla sidekudosperäisiä siten siis, että jokin aiheuttaa esim. nivelsiteiden rasittumiselle/kiristymiselle tms. alttiutta. Hän suositteli B-vitamiinilisää ja omega-3 -valmistetta. Akupunktiohoito voisi myös laukaista sidekudoskireyttä. Uintiin saatiin ohjeeksi välttää tiukkoja takaosan käännöksiä kahdeksikkoa uidessa. Mieluummin vaikka uitettaisiin vain isoa ympyrää.

edit: Kenties hieman korrektimpi ammatillinen kuvaus Jaana-Kaisalle on osteopaattinen hieroja eikä hierova osteopaatti :D.

Hierojalla Roki kävi vajaa viikko tuon käsittelyn jälkeen ja olikin kiva kuulla, että ranka oli selvästi nyt parempi, jousti eikä aiheuttanut hermoreaktioita. Kireyttä tietysti oli ja oikea puoli kauttaaltaan edelleen enemmän tukossa. Mutta nyt kun pahempia vaihtoehtoja on suljettu pois (selkä on kuvattu terveeksi ja puhtaat labratulokset saatu borrelian ja reumatekijöiden osalta), hoidetaan tästä eteenpäin jumissa olevaa koiraa tarpeen mukaan ja jumpataan ja venytellään myös kotona. Ruokavalion muutoksia kokeillaan myös pikkuhiljaa, yksi vaihtoehtohan koko ajan on ollut allergiatyyppiset reaktiot. Ja onhan Rokin lantion rakenne myös sellainen, että miksei jo yksinkertaisesti sen asentoisuuskin voisi altistaa jumeille. Rokillahan selkälinjassa lantio laskee hiukan.


Rokin ikenissä on edelleen omituista rakkulamaista ryyhkää yläkulmureiden ympärillä. Pääsin vilauttamaan niitä eläinlääkärille ja nyt ensin kokeillaan pari viikkoa käyttää desinfioivaa ainetta kerran päivässä niihin. Varmaankin tutkitaan tarkemmin, jos ei ala sillä helpottaa. Ilmeisesti ryyhkä ei näyttänyt tulehdustilalta, koska eläinlääkärin mielestä antibiootti ei ollut tarpeellinen tällä hetkellä.


Lauantaina Tiina otti kameran meille mukaan ja kotistudiokuvien lisäksi kuvia otettiin myös lenkiltä. Roki pääsi ulkoilemaan Piikan kanssa ja onneksi keksittiin aurinkoiselle päivälle kohtalaisen hyvä paikka kuvata ja lenkittää koiria lumenkaatopaikalla. Rokin liikkuminen muuten omaan silmään näytti nyt taas aika hyvältä ja tasapainoiselta. Koirilla oli kivaa ja olipa muuten itselläkin kiva päivä ja mukava pitkästä aikaa Tiinaa tavata! Hirmuisen iso kiitos jälleen kerran hienoista kuvista, nyt kamera kuvasi koiran lisäksi myös poikaa. Olet sinä vaan taitava! :)

Paluu jääkiekkoharrastuksen pariin

Maanantaina Roki kävi eläinlääkärissä ja sai rokotuksen, vuorossa oli neloisrokote. Samalla ell tsekkasi Rokin takajalkojen varpaat. Roki ei antanut reaktiota käsittelyssä ja lääkärin mielestä nivelissä ei ollut turvotusta. Rokista otettiin kuitenkin verikoe ja näytteet lähetettiin edelleen tutkittavaksi borrelian ja reumafaktorin osalta. Kontrolliluontoisesti siis, syksyllä otetut näytteethän olivat puhtaat. Toivon tosiaankin, että Roki olisi nyt selättänyt syksyiset vaivat, vaikka niiden syy ei varsinaisesti sitten selvinnytkään. Painoa Roki ei ollutkaan kerännyt sen kummemmin, vaikka epäilin sitä. 21,9 kiloa poika painoi, tosin ei varmaan ole nyt ihan parhaassa mahdollisessa lihaksessa.

Rokin syksyllä otetut selkäkuvat ovat myös vihdoin lausuttu kennelliitossa ja näkyvät myös koiranetissä. Puhtaiksi lausui myös kennelliiton eläinlääkäri ne, kuten myös Tampereella oli katsottu. Hieno juttu!

Eläinlääkäri katsoi myös Rokin ikenet, joissa on syksystä lähtien ollut punottavaa rakkulaa, etenkin yläkulmurien ympärillä. Ientulehdukselta se ei vaikuta eikä se sen kummemmin ole Rokia vaivannut. Tampereella eläinlääkäri oli epäillyt mahdollisesti jotain allergiaa, jonka jälkeen jätimme puruluut ja Dentasticksit pois sekä vaihdoimme ruuan (tosin vain maun, merkki on sama). Rakkulaa on edelleen, ehkä vähän vähentynyt tosin. Nyt eläinlääkäri kiinnostui oireesta aikalailla, hän sanoi palaavansa asiaan, koska muisteli nähneensä vastaavaa aiemmin yhteydessä johonkin muuhun vaivaan. Jos kommenttia tuohon ei ala kuulumaan, otan yhteyttä lääkäriin viimeistään kun labratulokset tulevat.


Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Annen ja Santun kanssa lenkillä. Pojilla oli huippuhauskaa ja Rokikin tavoistaan poiketen antautui jahtaamaan Santtua pitkin metsiä. Roki ei yleensä harrasta offareita, vaikka kaveri rallaisikin pöpelikössä. Roki sen sijaan tyytyy kyttäämään helppokulkuisemmasti polulla. Edelleen lenkkeily pururadoilla onnistuu. Nyt sentään on jo talvipakkaset tulleet, mutta lunta on ehkä viisi senttiä ja latuja ei ole ajettu. Roki ja Santtu lähtevät uimaan ensi tiistaina, tarkoitus olisi ottaa sarjakortti Koirasportille. Viime talvenahan me käytiin Satun ja Naavan kanssa säännöllisesti, mutta nyt on uimalakausi jäänyt avaamatta.


Roki on palannut rakkaan talviharrastuksensa pariin. Olen saanut paljon koiranulkoilutusapua porukoiltani, ja iskä on jaksanut koluta urheilukenttien ja jääkiekkokaukaloiden reunoja taas koiran kanssa. Roki on edelleen pistämätön innossaan etsiä jääkiekkoja. Kun harrastaminen muuten on jäänyt vähemmälle, lenkkeilen itsekin mielellään Rokin kanssa tuohon lähikentälle ja Roki käy noukkimassa kiekkoja pöpeliköstä. Tänäänkin nousi neljä kiekkoa metsästä kiekkokaukalon päädystä. Esineruututreenistä on siinäkin mielessä ollut tähän harrastukseen apua, että Roki palauttaa kiekot käteen asti tosi nätisti. Koiraa on myös vallan hauskaa katsella, se on ihan lievästi innoissaan tonkimassa lumipenkkoja ja puskia.

Viime talven kuvasatoa, ehkä tänäkin talvena muutama lenkki päästään jäille tekemään!

Tilannepäivitystä pariltakin kantilta

Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen! Onneksi suurin osa blogin seuraajista lienee tuttuja myös irl, joten syy nettihiljaisuuteen on useimpien ymmärrettävissä. Jos joku kuitenkin sattumoisin ihmettelee, niin koiraharrastus on hiljaisemmalla moodilla perheemme ihmislisäyksen ansiosta. Pikkupoika Eemeli syntyi marraskuun alussa täydentämään katrastamme.

On ollut varsin mielenkiintoista seurata Rokin suhtautumista vauvaan. Pienistä lapsista Rokilla on kokemusta lähinnä siskoni jälkikasvun muodossa. Roki on aina ollut erittäin neutraali suhteessaan lapsiin. Lapset ei millään tavalla kiinnosta sitä, mutteivät myöskään häiritse. Ainoastaan kadulla joskus joku härösti juokseva ja kiljuva yksilö saa Rokin hieman poukkoilemaan ja haukkumaankin. Olen tosin tulkinnut tämän lähinnä uinuvien paimenvaistojen pilkahdukseksi. Jos lapsi heittää Rokille pallon, Roki palauttaa sen lähimmälle aikuiselle. Roki hyppää riemuissaan aikuista vasten tervehtiessään, lasta se ei edes huomaa. Siskoni alle vuotias ryömi kerran Rokia kohti ja ojensi kätensä kuonoon. Tämä oli Rokin mielestä todella omituista, se murahti hieman ja lähti pois. Tilanne oli ainoa, jolloin Roki on reagoinut jotenkin negatiivisesti lapseen.

Eemelin tuloon oli valmistauduttu koiran osalta siten, että Roki oli saanut tsekkailla ja haistella kaikkia uusia varusteita ja kamppeita. Lisäksi Roki pääsi tutustumaan tulokkaan tuoksuun ennalta, kun sairaalassa oli matkassa riepu, johon vauva kapaloitiin pariinkin otteeseen. Roki sai rievun sitten haisteltavakseen. Tiedä sitten oliko näillä toimenpiteillä mitään vaikutusta, sen luokan ihmetapahtuma vauvan kotiintulo Rokille oli. Se oli todella kiinnostunut kopan sisällöstä, jopa maanisesti. Se ei kyennyt ensimmäiseen viikkoon nukkumaan päivällä ollenkaan vauvan ollessa samassa tilassa. Se vahti jokaista äännähdystä ja liikettä ja päivysti vauvan kopan vieressä. Se myös tuijotti maanisella katseella vauvaa. Tämä tuntui minusta jo häiritsevältä, ja olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä koiran korvien välissä tapahtui. Kauhukuviakin vilahteli, kuvitteleeko Roki vauvaa vinkuleluksi tai jotain muuta mielenkiintoista. Otin aluksi Rokin vessaankin mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä vauvan kanssa hetkeksi.

Olin Rokin alkureaktiosta ehkä vähän yllättynyt. Nyt kahdessa kuukaudessa meno on kuitenkin tasaantunut ja Roki on ihan rento vauvan seurassa. Huomionkipeä tosin, kun perheen ykköspentu on taantunut nyt lapsipuolen tai oikeastaan koiran asemaan. Ehkä hieman osoittaa mieltä esittämällä apaattista ja piestyä, huonostipideltyä otusta kotona. Mikä kuitenkin on täysin poispyyhitty asenne, kun päästään sisältä liikkeelle ulos tai jos kylään tulee vieraita. Tämä onkin ollut parasta Rokista! Meillä on käynyt todella paljon vieraita kuluneina viikkoina, ja Rokin vankan teorian mukaan kaikki vieraat ovat tulleet nimenomaan koiran takia kylään! Vastaanotto kelle tahansa on sivunmennen sanoen riemukas. Nyt olisi kiva, jos oltaisiin joskus jaksettu kouluttaa Roki olemaan haukkumatta ovikelloa ja hyppimättä ihmisiä vasten... Onneksi se rauhoittuu jäähypaikallaan vessassa tai pitemmän päälle eteisessä, joista jälkimmäisestä se kuitenkin näkee mitä muualla asunnossa tapahtuu.

Rokista on myös todella hyötyä kotona. Lisäksi koira taitaa nauttia aikalailla kokiessaan olevansa hyödyksi - tai leikkivänsä temppuja tekemällä. Jo raskausaikanani oli tosi jees, että Roki osaa nostella osoittamiani esineitä ja tuomalla ne käteen. Näin esimerkiksi sukkapyykin ripustelu kuivaustelineelle helpottui kummasti. Nyt on tosi kiva, että Roki osaa tuoda esimerkiksi kaukosäätimen tai minkä tahansa muunkin esineen pyydettäessä. Oikeastaan riittää, että voi osoittaa esineen Rokille. Joskus koira tuntuu ymmärtävän jo senkin, että katseella pystyy näyttämään mitä haluaa tuotavaksi. Tipahtamisesta syntyvä ääni on myös varma merkki Rokille, että pitää toimia. Kovin kätevää ja pätevä elukka!

Roki lienee ymmärtänyt Eemelin nyt ihmiseksi ja perheenjäseneksi. Se ei enää sätkyile Eemelin liikkeistä tai itkusta. Se saattaa tulla makaamaan matolle vauvan viereen, kun vauvan kanssa seurustellaan tai vaihdetaan kamppeita. Vaunulenkit sujuvat mainiosti, Roki kulkee vaunujen kanssa paremmin hihnassa kuin ilman vaunuja, ja myös koiraohitukset sujuvat nuhteessa, varsinkin kun huolehdin vaunut aina koirien väliin ohituksen aikana. Lisäksi tämä talvi alkoi oikeastaan vasta nyt, eli tähän asti on jatkunut karsean pimeää syksyä - tämän ainoa hyvä puoli on se, että ollaan voitu koko ajan lenkkeillä pururadoilla, joille ei ole saatu tehtyä latuja. Nytkin on ainoastaan tiukka pakkanen, lunta ei nimeksikään, joten edelleen on kätevä mennä lenkille sekä vaunujen että koiran kanssa.

Tässä kuva lasketulta päivältä marraskuun alussa. Eemeli syntyi kaksi päivää myöhemmin.

Meillä on erikoinen koira...

Rokin terveysasioista vielä lyhyesti.

Roki kävi Tampereella Eläinystäväni -eläinklinikalla marraskuussa. Sen selkä ja moni muukin paikka kuvattiin ja muutamia verikokeita otettiin tutkittavaksi. Selässä ei ollut mitään erityistä ja poikkeavaa muutosta, joten selkävaivat eivät siis olleet sen kipuilun ydin. Eläinlääkäri paikallisti Rokilta erittäin jumissa olevat vatsalihakset, jotka luonnollisesti vaikuttivat lantion asentoon. Lisäksi yllätykseksi paljastui todella aristavat ja turvottavat nivelet takajalkojen varpaissa. Tätä lääkäri arveli kaiken taustalle varsinaiseksi syyksi. Rokille määrättiin tanakka kipulääkekuuri ja borrelioosin ja reuman varalta lähetettiin verta tutkittavaksi. Kipulääke tuntui purevan ainakin lihasoireisiin ja hierojalta ollaan saatu hyvää palautetta joulukuun ja tammikuun käynneillä. Nyt tammikuussa käytin Rokin hierottavana pari viikkoa sitten ja selän alueen lihaksisto alkaa olla normaalintuntuinen. Labravastaukset olivat negatiiviset, joten mysteeriksi toistaiseksi jäi, mikä on niveltulehduksen alkuperä.

Ensi viikolla vien Rokin rokotuksille eläinlääkäriin, ja samalla olisi tarkoitus ottaa kontrolliverikokeet ja muutenkin arvioida varpaiden tilannetta. Mitään huolta mulla ei tällä hetkellä koirasta ole, se on terveenoloinen, liikkuu mielestäni normaalisti - takaliike on syksyistä laajempaa ja vapautuneempaa. Se myöskin seisoo nyt selkälinja suorempana, eivätkä takajalat painu niin koiran alle. Lihashuoltoa ja jumppaa ollaan jaksettu tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti, treeniä tokon saralla myös jonkin verran. Heittoleikkejä ei harrasteta tällä hetkellä (ehkä vähän koiran riemuksi sitten kun lunta on maassa pehmentämässä ja hidastamassa vauhtia). Roki on ehkä ottanut pikkuisen joulukiloja, mutta kuten hieroja sanoi, onpahan siinä sitten mistä alkaa rakentaa :D.

Töihin takaisin...

Jopas tyhjensi ensimmäinen kokonainen työviikko takin. Aika hektinen aloitus ja vähän viime vuotta pitemmät työpäivät, viisi uutta opetusryhmää ja paljon juoksevia asioita takasi sen, että iltaisin ei ole paljon mitään ehtinyt ja jaksanut. Unentarvekin on aikamoinen ja vielä on vähän kesän myöhäisten iltojen rytmi päällänsä.

Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...

Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.

Kesän kertausta

Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.

Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.

Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.

Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn.  Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.


Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.

Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.

Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!

Ei kerrassaan mitään

Taukoa pukkaa päivityksistä. Kertonee myös tauosta missään merkittävässä koiraharrastustoiminnassa. Olin viime viikon vähän kipeänä ja viikonloppu reissattiin, joten vähemmälle on jäänyt. Tällä viikolla yritetään vähän skarpata!

Roki oli viikonlopun mun porukoilla hoidossa ja tapansa mukaan kotiin tullessa eilisiltana kaatui lähes suorilta jaloilta parketille vetämään sikeitä. Ja yö putkeen sekä tämä päivä hyvinkin rauhallisena. Vieraampi paikka pitää Rokin aina pykälän verran valppaampana ja vaikka mitään ihmeitä eivät kai olleet puuhailleet, lepo otetaan vasta kotona. No, kyllä siellä "mummi ja pappa" pitävät pojalle seuraa jatkuvasti ja lenkkejä tehdään vaikka kuinka päivän aikana, uimaankin Roki oli päässyt.

Meillä jää sattuneesta syystä pitempi vaellusreissu tänä kesänä tekemättä. Joku päivän luontopolku tai kansallispuistokeikka meinattiin kuitenkin vielä heittää. Pitäisi vaan surffata vähän netistä käymättömiä paikkoja. Mehän ollaan koluttu kutakuinkin kaikki luontopolut ja vastaavat tästä Keski-Suomen alueelta. Olisi kiva bongailla jotakin uutta reittiä päiväreissuetäisyydellä.

Tällä viikolla suunniteltiin johonkin väliin ainakin lenkkeilyä Santun ja Annen kanssa sekä mahdollisesti torstaina vierailua Laukaan toko-kokeeseen - tosin siis yleisönä. Mahdollisesti treenailua siihen yhdistäen.

Paluu veperantaan

Juhannukset on juhlittu mökkeillen Suolahdessa. Rokissa oli hiukkasen vahtimista, koska häntä ei ollut täysin parantunut ennen reissuun lähtöä. Lisäksi tylsyyttään Roki kalttasi ruven haavaumasta pois. Pidettiin vielä öisin sidosta hännässä Fucidermilla lääkittynä. Iho näytti onneksi aika hyvältä ruven alla ja nyt selkeästi paranemaan päin.

Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.


Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...

Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.

Kiva treeni ja huippua tuo vienti!

Vepekausi korkattu!

Kesäharrastuksiin alkaa päästä nyt kunnolla kiinni, kun päästiin vihdoin ekoihin vepetreeneihin tiistaina. Viimeisen parin viikon sisään olen uittanut Rokin kahdesti myös Koirasportilla. Yksi kerta on vielä kevään viimeisestä sarjakortista käyttämättä, parin viikon päästä mennään. Vepetreenit Harakkasaaressa meni kutakuinkin putkeen! Roki teki veneestä hypyn ja kaksi kierrosta vientiä. Hypyn kanssa ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Ja vienti on todella mennyt eteenpäin, kun talvella ollaan jaksettu uimalallakin sitä toistaa. Roki tuo tällä hetkellä nyt mulle ja näin aion liikkeen pitääkin, ainakin soveen asti. Hetsasin rannassa varman päälle ja Rokin uimaanlähdöt olivat varmoja, ei mitään ämpyilyä siinä tai uinnista kesken takaisin kääntymistä. Tehtiin ehkä 15 metriin vientiä pisimmillään. Hyvä tästä tulee!

Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.

Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).

Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.

Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!


Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.

Kolmevuotias 27.4.2013

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Miten tästä...

...tuli jo tällainen?

Rokilla siis tänään 27.4.2013 täynnä kolme vuotta. Koira komeimmillaan ja alkaahan se kai pikkuhiljaa olla aikuinen. :) Synttäreitä Roki juhli putkiluulla herkutellen. Lahjaksi sankari sai uuden wubba-lelun, kun vanha jäi ilmeisesti Almeran takakonttiin, kun tehtiin autokaupat. Lisäksi Mustista & Mirristä löytyi uusi roadkill-lelu, vihreä lisko, josta ikävä kyllä jo toinen pilli sisältä on äänetön - ja pelkästään Roki ihan itsekseen sillä leikki.

Esineruutukokeilua

Lumet sulaa lähes silmissä ja tänään on hellinyt 10 asteen lämpö ja auringonpaiste. Etsin siis tuolta lähimetsästä lähes lumettoman pläntin ja tallasin sinne pykälän verran aiempia kokeiluitamme edistyneemmän esineruudun. Kattelin tuulen suunnan vielä niin, että tuuli puhalsi lähetyspaikkaa kohti ruudun suunnasta. Lisäksi paikka oli rinteessä niin, että maasto nousi lähetyspaikalta lähtien - olettaisin senkin vielä helpottavan hajun saamista. Alue ei ollut täysi 50 x 50, vaan kapoisempi suorakaide, n. 12 x 50 m, mikäli harppoihini on luottamista. Siten siis, että syvyyttä ruudulla se noin 50 metriä.

Jätin koiran kotiin eli se ei ollut seuraamassa esineiden vientiä. Tallasin alueen melko huolella ensin kulmat merkittyäni. Kukaan ei ole koskaan tehnyt nähteni oikeata ruutua, joten en sitten tiedä, miten tarkkaan alue pitäisi kävellä. Joku lenkkeilijä otti aurinkoa ruudun takana kivellä ja olin jo pitempään hänet huomatessani kulkenut pläntillä siksakkia ja mutissut itsekseni. Piti varmaan harvinaisen älykkäänä toimintana... Jätin sitten kolme hanskaa ruudun takaosaan hajalleen. Hanskoilla leikittiin Rokin kanssa vähän kotosalla, halusin varmistaa, että niissä on tutut hajut ja toisaalta irrottaa Rokin mahdollisesta fiksaatiosta jääkiekkoihin.

Palasin sitten ruudulle Rokin kanssa ja jotenkin koirasta näki, että se tiesi heti, mistä on kyse. Lähetin sen simppelillä "etsi"-käskyllä. Vähän Roki vaikutti ensin hämmentyneeltä alueella risteilevistä jäljistä, ja vähän meni edestakaisin. Mutta toisaalta se näytti pysyvän hyvin poljetulla alueella eli oivalsi homman idean. Hyvin nopeasti se pinkoi alueen päähän ja kantoi ekan rukkasen mulle. Palkkasin namilla ja lähetin toiselle hanskalle. Ihan ensin se lähti lähetysjanalla suoraan sivulle, mutta totteli välittömästi kieltoa ja otti osoittamani suunnan. Toinen hanska löytyi myös aivan välittömästi. Ja voi sitä Rokin riemua, millä se lähtee takaisin esineen löydettyään! Palkkasin jälleen namilla ja lähetin kolmannelle rukkaselle. Nyt meni kahta edellistä enemmän haahuiluksi ja luulin jo Rokin nostaneen esineen, kun se lähti vauhdilla takaisinpäin. Tyhjin suin kuitenkin tuli ja päätin ottaa lähetyksen kokonaan uudestaan. Tällä kertaa teki saman sivupiston kuin tokalla lähetyksellä, mutta sen jälkeen meni määrätietoisesti ruudun päähän ja toi kolmannen hanskan hurjaa vauhtia.

Ja yhtään ylimääräistä "etsi"-kehotusta ei tarvinnut antaa. Pari kertaa Roki pysähtyi ja katsoi mua, mutta jatkoi työtä pian, kun en siihen reagoinut. Tää on kyllä niin huippua :D. Kun jälkikin saatiin hyvälle mallille viime kesänä, niin eihän meillä töki mikään muu kuin tottis. Kuka sen jaksaisi viilata tuon otuksen kanssa? Metsässä möyriminen on minusta ihan huippua ja Rokille nenän käyttö on selkeästi parasta harrastamista leikkimisen lisäksi. Ajatuskin tottiskentästä ja pilkun viilaamisesta tökkii. Lisäksi tarvitsisin niin paljon apua tottiksen kanssa, mulla on ihan olematon käsitys siitä, mitä kentällä edes tapahtuu. Jotain yhteyttä sillä lienee tokoon, parilla esteellä höystettynä... Ja oishan siinä se BH-koekin ensin selätettävänä. Täytyy pohtia asiaa.


Treenin päälle vielä lenkki Jyväsjärven rantaraitilla. Ihana ilma todellakin! Mutta kuumahan Rokille tulee jo näillä keleillä. Tekisi mieli kesäksi turkkia keventää, mutta näyttelyitä on suunnitelmissa nyt sen verran, että ei pysty turkille mitään tekemään. Onneksi uintikelitkin pikkuhiljaa lähestyvät. Huomenna itseasiassa vielä uimalauintia. Katsotaan, saisiko Satusta ja Naavasta sitä ennen lenkki- tai tokoseuraa!

Ihanat kevätpäivät jatkuvat

Komeat kevätsäät senkun jatkuvat! Pääsiäisenä hemmoteltiin mahtavalla auringonpaisteella ja näin edelleen. Roki oli pääsiäisen seudun vanhemmillani hoidossa ja oli tyypilliseen tapaansa sippi, kun pääsi kotiin. Se on hiukan levottomampi vieraassa paikassa eikä herkästi päiväseltään ota unia. Lisäksi ohjelmaa oli koiralle keksitty kuin lapsenlapselle konsanaan. Olivat käyneet Putkilahdessa ja serkkujen lapsia oli ollut iso liuta paikalla. Rokille oli heitetty keppiä ja huomiota oli herra saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kiitosta koira oli erityisesti saanut, kun on niin lunki lasten kanssa. Ei käytännössä piittaa mitään edes ahtaammissa sisätiloissa.

Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.


Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.

Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.

Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?

Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.

Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.

Eletään jo maaliskuuta

Tosiaan, kevät alkaa jo kolkutella, kun ollaan maaliskuun puolella. Hiihtoloma vetelee viimeisiään. Reissusimme alkuviikon Tahkolla ja Roki oli hoidossa puoliksi Birgitalla ja mun porukoilla. Aivan sippi oli koko torstai-illan, kun haettiin poika kotiin. Käytiin Saviolla lenkillä, kun viime sunnuntaina vein Rokin hoitoon. Mielenkiinto Saraa kohtaan oli edelleen varsin kova, vaikka Sara on sitten viime yhteislenkin steriloitu. Roki oli ahdistellut Saraa jonkin verran myös hoitoon jäätyään.

Eilen käytiin porukalla lenkillä Annen, Ainon, Santun ja Lakun kanssa. Alusta lähtien todettiin, että fiksumpaa olisi ollut mennä johonkin jäälle, missä nuoriso olisi saanut rallata pitkin ja poikin. Polulla meinasi hiukan olla tungosta. Santtu olisi halunnut vähäsen leikkiä Rokin kanssa, mutta Aino keskittyi Santun höykytykseen, samaa perhettä kun ovat. Roki käytti luonnollisesti tilaisuutta hyväkseen ja nuohosi Ainon hännän alla aina kun silmä vältti. Aino kyllä yleensä antaa napakasti palautetta, mutta nyt sen huomio oli enimmäkseen Santussa, joten Roki liehitteli aikalailla. Varsin ongelmaa ei tuosta kuitenkaan nyt tullut, sen verran hyvin Aino nytkin torjui kosiskelut.

Rokilla on kevättä rinnassa, mutta kuten jo aiemmin totesin, mielestäni tilanne on jonkin verran nyt jo helpottanut, ainakaan tienpientareita pitkin Roki ei enää kulje taukoamatta nenä maassa.

Olen ilmoittanut Rokin nyt Rautalammille ryhmänäyttelyyn 23.3. ja Vaasaan kv-näyttelyyn 13.4. Jos huomenna aikataulu antaa myöten, taidetaan käydä ottamassa vähän näyttelytreeniä Nooran, Tiinan ja Piikan kanssa. Nooran on suunniteltu esittävän myös Piikaa Rautalammilla.

Hauska koira

Rokin käytös vaihtelee mielenkiintoisella tavalla. Nyt on selkeästi taas menty parempaan suuntaan ja tämä näkyy erityisesti hihnalenkeillä. Haistelu on vähentynyt ja pissojen lipittely myös. Korvat löytyvät myös paremmin ja ohituksissa ottaa jälleen kontaktia. En usko, että tässä on kyse itsestään parantuneesta virtsiksestä, ainoastaan tulee mieleen, että tässä lähinaapurustossa on jollain nartulla ollut juoksut ja Rokin tapa reagoida on yllämainitunlainen. Koskaanhan Roki ei ole karkaillut tai esim. huutanut sisällä narttujen perään. Onhan meillä seinänaapurinakin narttukoira. En ole liiemmin ollut nyt naapurin kanssa jutuilla, mutta arvioni mukaan sillä ei pitäisi vielä olla toista juoksua, se on viime talven pentu ja lokakuussa juoksi ekaa kertaa muistaakseni.

Roki ja naapurin Ruusa jonkin verran komppaavat seinän läpi toisiaan. Kun Roki haukkuu sisällä, myös Ruusa haukkuu. Mutta Roki ei näyttäisi reagoivan milläänlailla Ruusan mölyämiseen, mikä on kyllä mainio juttu, koska edelleenkään Roki ei oikein sulata Ruusaa, jos pihassa tulee vastaan. Eli kun meillä soi ovikello ja Roki päästää peruskiljaisun, huutaa myös naapuri.


Tiina heitti blogissaan mielenkiintoisen kysymyksen koiran mielileluista ja leikistä, mikä toimii motivoinnissa parhaiten. Kysymys tuntui ensin simppeliltä, mutta lukiessani Tiinan kirjoitusta, heräsi enemmänkin ajatuksia. Rokihan leikkii millä vaan, ihan mikä tahansa esine kelpaa palkaksi, vaikka pala pahvia. Vinkulelut eivät ole mitenkään erityisen pop, Roki ei sen kummemmin villiinny vinkuäänestä tai itse vinguttamisesta. Kaikki vetämiseen soveltuvat lelut ovat varmastikin Rokin mielestä parhaita. Tiinan mainitseman Piikan tavoin myös Roki ottaa yleensä kokosuun puruotteen, korkeintaan kerran korjaa otetta heti alkuunsa. Vetoleikkiä Roki suorastaan vaatii palkaksi tempuista ja touhuamisesta.

Kysymys siitä, työskenteleekö koira mulle vai lelulle herätti miettimään. Luultavasti Roki tekee useinkin töitä nimenomaan lelulle, mehän ollaan saatu esim. seuruuta parempaan kuntoon niin, että Roki seuraa lelu suussa. Sisätiloissa se tarjoaa jatkuvasti esim. perusasentoa viltin kulma suusta repsottaen. Toisaalta Roki tyytyy todella harvoin leikkimään itsekseen. Jonkin uuden lelun kanssa se saattaa jonkin minuutin pyöriä selällään olohuoneen matolla, mutta harvoin se palaa tuon ensi kerran jälkeen joutessaan itsekseen leikkimään. Lenkkipolulla se saattaa jaksaa rallata keppi suussa koikkaloikkaa omin päin pitkäänkin, mutta tyypillistä tuolle koiralle on säännöllisesti tulla tarjoamaan lelua ihmiselle, jopa röyhkeästi jalkaan tarraten (käpälillä) ja tönien. En ole niin perehtynyt koiran sielunmaisemaan, että ymmärtäisin kovin hyvin Rokin palkkautumista, mutta noihin eleisiin peilaten olettaisin, että tosi hyvä palkka Rokille on, kun ohjaaja tarttuu lelun toiseen päähän.

Noutamista Roki jaksaa myös loputtomiin eli se on ilmeisen kivaa. Tämäkin esimerkki kuitenkin selkeästi ohjaajan kanssa harjoitettavasta leikistä. Jos kysyisi Rokilta, mitä koiraharrastuslajia se mieluiten harrastaisi, Roki varmaan olisi kahden vaiheilla pitkään. Se punnitsisi vaihtoehtoja. Joko se haluaisi ainoastaan ja vain vepeillä pelkän noutoliikkeen kimpussa tai vaihtoehtoisesti jäljestää ja kulkea nenä maassa ikuisesti, koska etsiminen vaan yksinkertaisesti on niin hauskaa vaikkei mitään löytyisikään. Todennäköisesti se valitsisi vepen, koska välillä pallon sun muun lisäksi vedestä voi noutaa venettä, jolloin harrastukseen liittyy myös köydenveto rannassa. Toisaalta jäljeltä saa välillä nakkia ja kepeillä leikitään, joten puntit on aika tasan.

Roki on kyllä aika hauska koira. Nyt varsinkin, kun pahimmat ongelmat lenkeillä on taas vaihteeksi hetkeksi selätetty, Roki on varsin kiva otus. En enää ehkä kutsuisi sitä ihan pentuajan riemuidiootiksi, mutta tosi hauska se kyllä on ja juurikin moni-ilmeisyytensä vuoksi ja siksi, että se haluaa nimenomaan leikkiä ihmisten kanssa.

Lähinnä urputusta

Keskiviikkona käytiin bortsu-kelpie-treeneissä Jattilassa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka Roki otti tosi nätisti. Pidin tosin namia kädessä, mutta hyvin meni pitkästä aikaa. Jäljemmässä tätä viestiä on kaikesta siitä, mikä ei mennyt hyvin...  Muuten treeni kosahti aikalailla, koska Rokia viritellessäni narupallon kanssa työnsin käteni lelun kanssa koiran suuhun ja kynsivalli aukesi aika kivalla palkeenkielellä. Sitten tulikin palkkauskädestä hyvästi verta ja treeni meni sössimiseksi. Hyvää kuitenkin oli pari oikein kivaa luoksetuloharjoitusta, ja estettä tehtiin myös. Hyppynoutoa lelulla. Siinä se sitten olikin.

Sitten hiukan urputusta.

Mulla on kyllä aika kokonaisvaltainen tympääntyminen edelleenkin käynnissä harrastamista kohtaan. Toivon todellakin, että kevät tuo vähän motivaatiota lisää, koska tässäkin näkyy syy ja seuraus. Kun en käy säännöllisesti ryhmätreeneissä, on satunnaiset treenitilanteet melko kauheita. Ja samantien ajattelen, miten kauheaa olisi koetilanteessa ja sitten tuntuukin jo siltä, että turha edes suunnitella sellaista. Ja mikä sitten niissä tilanteissa sitten on kauheaa? Lähinnä Rokin vöyhöttäminen. Toisten koirat tulevat kivasti kontaktissa treenihalliin, ne voi jättää istumaan ja odottamaan, kun suunnitellaan. Ne ottavat kontaktin heti kun lähdetään liikkeelle ja niin poispäin. Tai ainakin kuvittelen niin.

Rokihan on mulla huomattavasti paremmin hallinnassa vapaana kuin hihnassa. Hihnassa se säntää koko ajan juuri niin pitkälle edestakaisin, mitä hihnaa riittää. Vetää ja keuhkoaa, yökkii, kun panta kiristää ja on muuten huikean tyylikästä, kun saavumme halliin tai siirrymme esimerkiksi juoksutarkastukseen.. Itseänihän tästä jälleen saan syyttää, kun en ole opettanut Rokia kulkemaan kunnolla hihnassa. Tämä tekee kuitenkin halliin tulon ja siirtymiset esim. paikkamakuuriviin tai mihin vaan melko hermoillekäyviksi. Itse treeniä ajatellenhan Roki toimii aika hyvin. Se kuumenee nopeasti, mutta on myös hyvin kuulolla, kun tajuaa, että aletaan oikeasti tekemään. Lelun avulla vire löytyy nopeasti ja sen jälkeen ei hallin muut tapahtumat enää kiinnosta yhtään. Mutta ne sisääntulot... Ja minä itse en osaa sulkea muita ihmisiä pois mielestäni, ja nolotus koirani kouluttamattomuudesta on armoton.

Toisaalta, vaikka talvi on ollut vähän hiljaisempaa aikaa treenien kannalta, Roki on osoittautunut erittäin mainioksi koti- ja sohvakoiraksi. Vaikka puuhaa ja aktivointia ei ole niin paljon kuin kesällä, ei Roki mitenkään ylikuumene toimettomuuteen kotona. Se on sopeutuvainen ja kiltti. Tokihan se on liekeissä vieraista tai kyläilyreissuista, mutta rauhoittuu myös nopeasti vieraassa tilanteessa, jos sen kanssa ei hössötetä. Melko perskärpänen se kotosalla kyllä on eli seuraa joka paikkaan ja on jaloissa, mutta mielestäni Rokin vilkkaus näkyy juurikin tuollaisena reagointina toimintaan ja se kanavoi energiansa aika kivasti niihin hetkiin, jolloin äksöniä on. Eilen oltiin toista tuntia järven jäällä ja Roki riemuitsi keppien kanssa. Tänään taas päästään lenkille Naavan ja Satun kanssa, ja koirakaverin kanssa lenkkeily onkin erityisen tervetullutta pitkästä aikaa.

Uintitreenit

Roki pääsi eilen taas uimaan. Tehtiin pitkästä aikaa vähän tekniikkatreeniäkin, dummy oli matkassa ja otettiin vientiä. Mietin jo valmiiksi, miten liikkeen saisi otettua varman päältä eikä menisi altaassa säätämiseksi. Ansku lähetti, jotta liike varmasti sujuisi. Lähetys otettiin rampilta. Eka lähtö oli varsin varovainen, täysin poikkesi siitä, miten Roki yleensä ampaisee veteen. Joku ihme klikki tuohon vientiin tuli viime loppukesästä ja nimenomaan veteen ja uimaan lähtö tökkii. Kutsuin kuitenkin paljon ja kannustaen ja Roki toi dummyn mainiosti käteen. Kolme suoritusta tehtiin ja jokainen oli edellistä parempi. Dummyä Roki ei mällää ja syljeskele, kuten palloa, vaan oikeasti luovuttaa sen käteen. Perään vielä alun toistakymmentä kiekkaa uintia muutamana eränä.

Suihkusta Roki päätti karata uudestaan rampille Naavan uintivuorolla. En viitsinyt tarttua riveleistä koiraa kiinni, kun onhan sen perhana toteltava. Rampille asti se kuitenkin kapusi, jotta pääsi kurkkaamaan altaaseen. Sieltä sitten komentamiseen taipui ja tuli mukisematta takaisin ja häkkiin suoraan. Naava ei välittänyt mun karjusmisesta eikä myöskään altaaseen himoitsevasta Rokista. Se on hauskalla tavalla vain omistajansa koira eikä sosiaalisuudestaan huolimatta ota itseensä kenenkään muun sanomisia. Rokihan olisi varmaan painunut maihin, jos joku toinen olisi samassa tilanteessa komentanut koiraansa. Ja ottihan Roki itseensä tokotreeneissäkin syksyllä, kun kuvitteli Satun napakan kiellon kohdistuvan siihen eikä Naavaan. Silti en sanoisi Rokia kovinkaan pehmeäksi, ennemmin tuo kertoo mulle ylitsevuotavasta kaikkien ihmisten hyväksynnästä ja olosta kodin ainoana the koirana.

Takaisin arkeen

Nyt on palattu normaaliin työjärjestykseen ja epäilen, että koirakin taitaa huokaista helpotuksesta, kun päivät saa vetää unta kuulaan. Viikonlopun Roki oli hoidossa porukoillani, kun olimme hääreissussa. Roki oli päässyt rallaamaan urakalla pitkin metsäteitä ja järven jäätä. Olikin sitten väsynyttä koiraa, kun kotiin päästiin ja nukkui koko sunnuntai-iltapäivän ja illan.

Eilen lenkkeilin töistä tullessani teitä pitkin Rokin kanssa ja mielestäni liikkuminen ei näyttänyt ihan puhtaalta, mutta oli todella vaikea sanoa, mikä siinä kiikasti. Vähän etupuolta arvelen, koska pää näytti välillä varsinkin hitaassa käynnissä painuvan epärytmikkäästi. Kokeilin kinttuja läpi, mutta mitään aristusta anturoissa tms. ei ollut. Ennemmin epäilen lihasjumeja ja pitäisikin taas varata Roksulle hieronta-aikaa.

Eilen sattuikin sitten sopivasti vuoden eka uintikerta ja kerroin epäilyistäni Anskulle. Ei sitten tehtykään mitään kierrosenkkoja, vaan kahden kierroksen satseissa rauhallisemmalla tahdilla Ansku uitti Rokin. Uinnissa ei näkynyt merkkejä väsymisestä tai jumeista, mikä ei tietysti yllätäkään. Toivottavasti uinti tuli nyt hyvänä palautuksena ja venyttelynä riehumislomailun jälkeen.

Roki meinaa kyllä uimalalla haljeta intoonsa. Tällä kertaa oltiin ekana vuorossa ja sitten pitikin vinkua koko Naavan uintivuoron ajan, että miksi joku muu saa polskia, vaikka mäkin olen täällä. On erinomaista hillintäkoulutusta myös yrittää mennä uimalalle sisään niin, ettei anna Rokin ryysiä. Anskua taas Roki mielistelee niin paljon kuin mahdollista, ilmiö, jota en paljon ole muiden seurassa Rokilta nähnyt. Jotenkin liittynee siihen, että Anskulla lienee aika hyvä auktoriteetti Rokin suhteen yhdistettynä Rokin uinti-intoon ja sen pidättelyyn ennen altaaseen menoa. Roki muuttuu ihan emäkseen kaikkine silmänräpyttelyineen, hymyineen ja mäyränkatseineen. Koominen todellakin.

Vapaapäivien ohjelmaa

Ihanaa, kun on päässyt pitkästä aikaa päivittäin tekemään valoisalla lenkkejä! Kavereitakin on löytynyt seuraksi ja Roki on ollut iltaisin jopa väsynyt. Tänään käytiin lenkillä Annen ja nahkojen Santun ja Lakun kanssa. Santtua ei olla tavattu pitkään aikaan ja pieni epäilys oli mielessä, sulattaakohan Roki enää pikkupoikaa. Pentuhan se kuitenkin edelleen oli ja Roki paneutui leikkimään Santun kanssa täydellä innolla. 1,5 tunnin lenkki heitettiin poluilla ja pojat juoksivat ja painivat pitkin lenkkiä. Rokilla ei ollut mitään tarvetta pomottaakaan Santtua, leikki sujui tosi nätisti. Laku-pappa tallusti perässä ja osoitti varsin ilmeisesti, miten vähän voi nulikoitten riekkuminen kiinnostaa. Oli kiva lenkki pitkästä aikaa ja seura mitä parhainta!

Jouluaattona oltiin minun kotonakotona ja Roki matkassa. Roki oli todella asiallisesti koko päivän, vaikka jostain syystä se on yleensä tosi sählä mun porukoilla. Olisiko nyt pysynyt aisoissa, kun iskä pysyi aisoissa... Niillä on tapana yllyttää toisiaan ja iskä tarkoituksella haukuttaa Rokia, mikä on melko ärsyttävää. Iskä kuitenkin tykkää Rokista paljon ja hän kävikin naapureille viemässä jouluterveiset Rokin kanssa. Iskä vaan herkästi höpöttää Rokille ja innostaa sitä vöyhöttämään taukoamatta, etenkin jos koira hetkeksikin rauhoittuu paikoilleen. 

Joulupäivänä vierailtiin Suolahdessa. Tehtiin vähän pitempi lenkki metsätiellä ja umpihangessa Rokin ja perrotyttö Lunan kanssa, juoksunrallia riitti. Roki oli varsin kiinnostunut Lunasta, jolla nyt on ensimmäinen juoksu juuri ohi. Olisiko sitten vähän tuoksuja vielä ollut. Luna on vielä aika pentu eikä ihan osannut pitää jöötä tarpeeksi Rokille, jolla oli intoa kohtalaisesti.

Uutta vuotta tässä odotellaan ja taas sitä ikuista koiranomistajien riesaa - ilotulitusta. Tähän mennessä Roki ei ole koskaan vetänyt minkäänlaista pulttia raketeista ja toivotaan, että sama meno jatkuu edelleen. Siitä huolimatta meinataan lenkittää pitkästi päivällä ja paukkujen aikaan ulkona ei käydä sen kummemmin. Ehkä sitten iltalenkkiä pikaisesti puolen yön jälkeen.

Lomalla

Vihdoinkin loma! Valitettavasti vain puolitoista viikkoa, mutta loma joka tapauksessa. Tällä viikolla on ollut aivan mahtava talvikeli, lunta on reippaasti ja puut huurteessa. Tosin pakkastakin on varsin runsaasti ja ilmeisesti nyt jouluksi vielä kiristyy. Rokia se ei jarruta, kylmä ei edelleenkään arista sitä yhtään.

Tiistaina käytiin taas uimassa. Roki käytti oman varttinsa varsin tehokkaasti, uimalla altaassa kolme kertaa kuusi kierrosta hyvin lyhyillä palautuksilla. Tosi hyvin se jaksaa, loppua kohti vähän hyytyi, muttei alkanut takapää juurikaan edes painumaan. Roki siis polskuttaa edelleen itselleen ominaisella kelluttelutyylillä, mutta Ansku on kyllä saanut siitä myös vauhtia irti lelun avulla. Uiminen ei mielestäni ole mitenkään näkynyt Rokin liikkeissä tai jaksamisessa seuraavana päivänä eikä edes uinnin jälkeisenä iltana ole juuri uuvuttanut. Joko olen puusilmä tai sitten Rokilla on jonkilainen uintikunto kehkeytynyt viime kesän vepeharrastuksen aikana. Tai molemmat.

Roki sai etujoululahjaksi uuden hihnan, Hurtan heijastinsellaisen. En ole saanut heijastinliivin hankintaa aikomusta pidemmälle, mutta vaikuttaisi tuo hihna todella heijastavalta ja toimivalta ratkaisulta.

Tokoa pidetään yllä temppuilemalla sisällä ja lenkkien yhteydessä. Hihnaohitukset tuottavat lenkeillä edelleenkin tuskaa.

Joulu tulossa

Kamalaa, kun meinaa nämä päivitykset nyt laahata. Joo, kiire on töiden kanssa edelleen. Onneksi nyt viikonloppuna ehdittiin kuusenhakureissulle Luhankaan! Oli mukavaa käydä vähän sukuloimassa ja Roki viihtyi hankien keskellä. Paistettiin mökillä makkaratkin ja koira luonnollisesti sai osansa. Kuusikin löytyi vihdoin matkaan. Joulua vietettäneen minun porukoilla ja joulunpyhinä sitten mennään Suolahteen. Loppiaisena Roki menee hoitoon vanhemmilleni, meillä on luvassa silloin häiden juhlintaa, silloinkin Suolahdessa.

Lunta on tällä hetkellä reilusti ja kaikki sellaista höttöistä puuterilunta. Rokin kannalta sikäli ikävää, että lumi paakkuuntuu todella helposti anturoiden väliin. Ei viime talvena niin käynyt jokaisella lenkillä, nyt ilmeiseti lumen laadun takia riesa on jatkuva. Turkki onneksi on kasvanut hyvin ilmojen kylmenemisen myötä ja koira pärjää pakkasta vastaan.

Ensi viikolla on vielä viimeinen uintivuoro ennen joulua. Varmaankin tuota joka toisen viikon tahtia jatketaan myös joulun jälkeen. Jos sitä jaksaisi joulun jälkeen myös tokorintamalla taas aktivoitua. Treenejäkin löytyisi ihan kavereiden kanssa, kun Jyvässeudun bortsuomistajatkin ovat innostuneet varaamaan oman hallitreenivuoron kerta viikkoon.

Roki ja Rokin rakas lussutusviltti. Ainoa olemassaoleva esine ihan pikkupentuajoilta. Pikkuisen on (ajan)hammas vilttiä syönyt, mutta noin suunnilleen yhtenä kappaleena se edelleen on. Tämän kanssa Roki siis rauhoittaa itsensä iltaisin unille, yhtäjaksoinen peitonimeskely telkkarin edessä voi kestää puolikin tuntia.

Hiljaista on

Eipä tässä kummoisia ole tapahtunut. Treenitauko jatkuu edelleen ja sen kyllä huomaa koirasta. Muutenkin iso loppulukukauden väsymys meinaa viedä ihan kaikki mehut ja lenkillekin lähteminen on tuskan takana. Talvi tuli vihdoin ja samantien kunnolla, joten nyt sitten on ollut jo monta päivää 20 astetta pakkasta ja vähän päällekin. Onnellinen oon lumesta ja kauniista maisemasta, mutta pientä sopeutumisvaikeutta meinaa olla tuon kylmän kanssa. Hajottaa jo sekin, että Nissaniin pääsee sisälle vain apukuskin ovesta...

Ladut varmaan vedetään ihan näinä päivinä noille pururadoille, joten pitää sitten miettiä missä lenkkeillään. Minä ainakin siirryn sitten tienvarsiin, koska en pysty tällä hämäränäöllä menemään yksin pimeään metsään. Ville taas näkee ihan hyvin lenkkeillä hankien keskellä metsässäkin, kaupungin valot heijastaa riittävästi. Minä olen ihan turvallani poluilla, kun jotenkin hämärässä en näe enää pinnanmuotoja ja kulku menee kompuroinniksi. Huomenna kuitenkin itsenäisyyspäivä ja perjantaikin on mulla vapaata eli se tietää tervetulleita lenkkejä valoisassa useampana päivänä!

Eilen Roki kävi taas pulahtelemassa uimalassa. Vähän sillä oli into päällä, kun perille päästiin. Ei meinannut millään kestää odottamista, kun Naava ui ensin. Sitten tajusinkin, että Roki huutaa häkissä mun takia ja laitoin sen toiseen huoneeseen, jossa hiljeni. Mun komentaminen ei myöskään vaikuttanut mitään, mutta näköyhteyden katkeaminen tosiaan auttoi. Altaan rampille se syöksähti vauhdilla, Anskulla onneksi on hyvä hallinta Rokiin. Veteen menossa ei mitään epäröintiä, Roki on sitä mieltä, että viis treeniohjelmasta, täällä uidaan, tyhmää vaan että laita tulee niin nopeasti vastaan. Viiden kierroksen erissä Roki ui yhteensä 15 kiekkaa ja päälle vähän lelun noutoa vedestä. Ja vielä ois jaksanut. Yksi kerta uintia olisi ennen joulua jäljellä.