Paluu veperantaan

Juhannukset on juhlittu mökkeillen Suolahdessa. Rokissa oli hiukkasen vahtimista, koska häntä ei ollut täysin parantunut ennen reissuun lähtöä. Lisäksi tylsyyttään Roki kalttasi ruven haavaumasta pois. Pidettiin vielä öisin sidosta hännässä Fucidermilla lääkittynä. Iho näytti onneksi aika hyvältä ruven alla ja nyt selkeästi paranemaan päin.

Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.


Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...

Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.

Kiva treeni ja huippua tuo vienti!

Tulehdus hännässä

Rokilla on ollut tässä viimeisen viikon aikana pientä probleemia hännän kanssa. Oireet bongasin vajaa viikko sitten, kun Roki nuoli ja kalttasi takamustaan. Punkkia lähinnä etsin, mutta koska Rokilla myös nuolemisen jälkeen kävi leuat automaatilla, epäilin että jostain vuotaa jotakin eritettä myös. Hännästä sitten löytyikin märkivä kohta häntärauhasen alueelta eli hännän varresta, päältä, vajaat 10 senttiä juuresta. Pari senttiä halkaisijaltaan oleva alue vuoti verta ja kudosnestettä. Mitään hajua siitä ei lähtenyt, joten ei vaikuttanut hotspotilta. Putsasin sen Betadinella ja kaapista löytyi lääkärin haavaumiin määräämää voidetta ja yöksi sitten laitettiin sidos häntään.

Seuraavana päivänä sain kaverilta Rokille kipulääkettä, koska häntä todellakin vaikutti erittäin kipeältä. Lisäksi ajeltiin ajoksen kohta karvattomaksi. Ihan hyvä, että karvat lähti, koska verta oli kuivunut isommallekin alueelle ja myös ärtynyttä ihoa löytyi lisää karvojen alta. Vaikuttaa siltä, että tulehdus on lähtenyt paranemaan ja rupeutuu aika hyvin. Kuitenkin myös näyttää, että verestävä kohta leviää jonkin verran ja alunperin tulehtuneen alueen parantuessa viereinen kohta pahenee.

Tosi harmillinen vaiva ja vesileikit Rokilla ovat toistaiseksi pannassa. Hirmuisen kiltisti se antaa käsitellä ja hoitaa häntää. Uskoo myös erinoimaisesti sanomista, kun nuolemisesta on kielletty. Enkä olekaan käyttänyt Rokilla kauluria ollenkaan. Yöksi on riittänyt ohkainen sideharso käärittynä hännän ympärille ja paikka säilyy koskemattomana. Toivon vaan, että tulehdus paranee pian ja häntäkipu hellittää. Ressukka on välillä ollut aika alamaissa. Yritän saada nyt vielä ennen juhannusta ell-ajan, jos huomenna häntä ei ole parantunut tämänpäiväisestä. Ja tietysti myös odotan, että taas päästään jatkamaan vepeilyä.

Hämeenlinnan näyttely jää nyt väliin kesäkuun lopussa. Kipulääkkeestä seuraa varoaika ja häntä on myös hieman rujon näköinen, kun karvaton alue on melko iso. Tällä kertaa oli onnea matkassa, kun Hämeenlinnassa tapahtuneen tuomarimuutoksen takia on mahdollista saada myös rahat takaisin. Lisäksi tuomarimuutos olisi ollut meille mitä suurimmalla todennäköisyydellä erittäin epäedullinen eli tuplalykky matkassa!

Kaksi jälkipäivää

Nyt on otettu niskalenkki laiskottelusta jälkitreenin suhteen ja kaksi päivää on rämmitty metsissä Tiinan kanssa. Kolme tuntia tuntuu hujahtavan heittämällä suunnittelussa, tallaamisessa ja reenaamisessa. Eilen tehtiin Saviolla vielä lenkki uintipaikoille treenien perään.

Päätin vihdoin työstää janaa Rokin kanssa. Molempina päivinä Tiina teki Rokille kolme janatreeniä, joista viimeisellä aina vähän pitempi muutaman kepin jälki. Muuten jälki jatkui vain parikymmentä metriä janan jälkeen. Tiesin, että Roki osaa toimia janalla ja lähtee yleensä reippaasti suoraan eteenpäin ja tietää jäljen löytyvän jossain vaiheessa. Kuitenkin takajälki kiinnostaa usein yhtä paljon kuin oikeakin suunta. Toinen ongelma on ollut ensimmäinen keppi jäljellä, jonka yli Roki helposti ryysii. Lisäksi hankalaksi havaittiin pitkä jana, eli Roki hämmentyy, mikäli jälki ei löydykään ensimmäisen liinanmitan sisältä janalla.

Eilen Roki otti ensimmäisen janan todella mainiosti ja lähti jäljelle myös erittäin hyvin. Jopa keppi, joka merkkasi jäljen päättymistä, nousi hienosti, vaikken edes muistanut tehdä keppien mieleenpalauttelua ensin. Seuraavalta janalta jälki lähtikin eri suuntaan ja Roki selkeästi edellisen mielikuvan perusteella nosti takajäljen. Korjasi nopeasti suunnan, mutta vaati hidastusta liinasta, että oivalsi. Tätä pohdittiin itseasiassa tänään pitkään eli reagoiko Roki vain minun oikaisuun vai tajusiko itse väärän suunnan. Toisaalta, lähtisikö Roki korjaamaan suunnan myös toisin päin, jos estäisinkin oikeaan suuntaan kulkemisen. Kolmas jälki lähti janalta huomattavasti edellisiä kauempaa ja tämä meni ihan haahuiluksi. Roki haisteli korkealta ilmasta hajuja ja todellakin hämmentyi, kun jälki ei tullutkaan heti vastaan. Lopulta osuttiin kyllä jäljelle, mutta aika pitkän nenä pystyssä pyörimisen jälkeen. Eka keppi ei nyt noussut, toinen kyllä, mutta pyörimisen kautta. Lelua lopussa Roki ei voinut missata. Opettavainen treeni, josta sai kyllä lisäideoita!

Tänään suunnattiin vähän eri metsäkolkalle samoihin puuhiin. Hyvin samantyyppinen treeni Rokille ja selkeästi sujui eilistä paremmin. Eka jana oli ihan nappi ja myös keppi nousi aivan suoraan, samoin lelu, johon jälki päättyi. Nyt ehkä Rokikin oivalsi jo, että tehdäänkin lyhyitä pätkiä eikä enää haikaillut jäljen jatkamiseen edellisen päivän tavoin. Tänään Roki ei hämmentynyt pitkistä janoista, selkeä parannus, mutta muistaakseni toinen jana ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka. Keppi kuitenkin löytyi. Kolmannella janalla meinasi taas nousta takajälki, mutta hyvin korjasi suunnan. Ykkös- ja kolmoskepit nousivat, mutta kumpikin muistaakseni taas pyörinnän ja kannustuksen tuloksena. Loppulelun kohdalla vaikutti jo siltä, että Roki haistoi lelun, muttei enää oikein meinannut jaksaa etsiä sitä kunnolla.

Hyvä mieli jäi eniveis näistä tän päivän jäljistä. Jälkikeppejäkin tehtailtiin monta sarjaa tämän kesän varoiksi. Treeni päätettiin vielä esineruutuun, viitisen metriä leveä ja n. 30 metriä pitkä. Kaksi esinettä lähetin Rokin hakemaan, kumpikin löytyi, into touhuun kova, mutta vähän Roki pööpöili myös tallatun ulkopuolella. Treenien päälle Roki ja Piika kävivät vielä tsekkaamassa vanhempieni pihan ja kumpikin testasi jääkiekonlöytämistaitojaan, kiekot kaivettiin vaikka ämpäristä, joka oli puolillaan vettä. Isäni totesikin Piikan varsin nopeaoppiseksi lätkäbisneksessä :).

Perinteinen tuuri Tuurissa

Näyttelykesä jatkui tänään Tuurin kaikkien rotujen näyttelyssä. Meidän tuuri arvostelussa jatkui tuttua rataa eli erittäin hyvää tarjottiin jälleen. Näinköhän Roki venyy enää siihen erinomaiseen? Lena Danker arvosteli ja taas oli mielestäni oikein koiran näköienn ja perusteltu arvostelu, ymmärsin tuomarin linjan hyvin ja Roki olisi jälleen hännän kannon osalta olla parempikin. Käytös muuten oikein oivallista ja koira osoitti myös hyvää hermonhallintaa, kun juuri Rokin esiintymisvuorolla areenan yli pyyhkäisi trombi. Pikkuisen kyllä säikäytti, muuten oli käynyt ihan pieni tuulenviri ja yhtäkkiä puuska kiskaisee kaiken mukaansa. Se lähti ihan meidän leiripaikan vierestä, tarrasin kamoihin ja häkkiin ja pikaväistin lentävää päivänvarjoa. Viereinen teltta meni aivan kasaan, samoin tuomariteltta. Tuomaripöydältä lähti kaikki paperit taivaalle ja vähän etäämpää myös yksi teltta. Siellä ne sitten pyörivät monen kymmenen metrin korkeudessa. Aika ylläri oli. Roki odotteli hässäkän laantumista lunkisti ja hoiti esiintymisen loppuun.

Arvostelu siis EH3, tuomari jakoi myös H:ää, joten oikein ok tuomio. "3 v poika, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Pysty lapa tästä johtuen lyhyt kaula. Hyvä rintakehän muoto. Hyvä selkä. Jyrkkä lantio. Liikkuu erinomaisella askelmitalla. Hieman ylpeä hännästään."

Hauskat häntäkommentit siis jatkuvat. Tuomari oli myös Nooralle jutellut, että korkea häntä korostuu vielä tuon lantionmallin takia. Tottahan se on, että harva bortsu kantaa pystyssä häntää aivan kippuralla selän päällä... Tuomari suositteli Nooralle vain erittäin kovaa juoksuvauhtia kehässä, koska häntä laskee silloin. Lisäksi Rokin mainio askellus myös mielestäni hyvin kestää kovan vauhdin ravissa.

Päivä oli varsin helteinen ja paluumatkalla Roki jäähdyttelikin järvessä, kun löydettiin P-paikka, josta saatiin poika pulahtamaan. Nyt mister Kivinen sippasi jo olohuoneen nurkkaan, varmaan lenkki vielä illalla paikallaan.

Aurinkoista lenkkeilyä

Keskiviikkoaamuna nautiskeltiin aurinkoisesta aamulenkistä kera Annen ja Santun. Koirat pulahtivat Hiihtomaan takana olevassa suolammessa (tällä kertaa minä en, tuli sekin kokeiltua viime kesänä, kuten joku voi ehkä muistaa). Roki keskittyi kepin noutamiseen, kun Anne yritti usuttaa Santtua uimaan namien avulla. Ja kyllähän pikku-puikkis kävikin uimassa, jopa ihan omin avuin pulahti laiturilta. Kerran Santtu erehtyi uimaan Rokin perään ja kävi hiukan liian lähellä Rokin keppiä, josta Roki päästi melko koomisen ja ylimitoitetun murahduksen vedenkorinan säestämänä. Santulle tuli kiirus rantaan.

Santtu on muuten ihan mainio Rokin seurassa, se menee täysin Rokin ehdoilla ja tämän voisin kuvitella pitävän poikien välit pitkään hyvinä, jos Santun asenne ei tuosta aikuistuessa muutu. Roki ei yhtään yritäkään pomottaa pentua, vaan on iloisen kiinnostunut ja pääasiassa hyvin neutraali Santun suhteen. Hauskalla tavalla Santtu seuraa Rokin mallia ja lähtee heti leikkiin mukaan, jos Rokilla meinaa flipata hepulin puolelle. Päätyivätpä pojat myös vetämään Rokin hihnaa yhdessä, ja näissäkin vetoleikeissä Santtu on tosi varovainen. Jos Rokin taistelumurina äityy kovemmaksi, Santtu luovuttaa.

Kaverukset Santtu ja Roki

L-O-M-A!

Hävyttömän pitkä päivitystauko tälle blogille, mutta nyt ollaan lomalla ja sitä ehtii taas! Mahtava alkukesä on ollut ja jatkuu, viimeiset pari-kolme viikkoa auringonpaistetta ja koko ajan lämpimämmäksi käyvää säätä. Hellelukemat ovat paukkuneet jo monena päivänä.

Rokin lenkkeily onkin pitänyt ajoittaa pääasiassa iltoihin, koiralla ottaa selkeästi taas sopeutumisaikaa lämpöön. Illalla nukkumaan rauhoittuminen meinaa kestää, kun kuuma olo ei hellitä. Keventäisin todellakin Rokin turkkia, jos näyttelyitä ei olisi buukattu tätä kesää varten vielä useampaa. Tämän viikon sunnuntaina lähdetään Tuuriin ja kuun lopussa Hämeenlinnaan. Koira löyhkää melkolailla tiskirätille, kun aika useana päivänä Roki on käynyt jossain pulahtamassa uimassa. Pitäisi jaksaa kuivata sitä huolella, en tänäkään kesänä halua mitään hotspot-ongelmaa riesaksi. Koskaanhan Rokilla ei ole niitä tullut.

Eilen otettiin lenkki Naavan ja Satun kanssa ja siihen päälle kevään viimeinen uimalauinti. Oli aika letkeä uimalakerta, ei pistetty Rokia liiaksi töihin, koska tänään oli odotettavissa vepeilyä. Satun kanssa suunniteltiin tokoilua ja lenkkeilyä kesää varten, vaikka uinnit loppuivatkin tältä erää.

Vepetreenit tänään käytiin aivan luksussäässä. Vähän pelotti auringon kanssa, auto oli kuuma ja oma nahka meinasi kärtsäillä. Onneksi varjoakin löytyi. Roki teki todella hyvin hommia, kaksi liikettä tehtiin. Vienti oli mainio, tehtiin pariinkymmeneen metriin. Ensi kerralla otan kyllä täyteen matkaan ja vähennän edelleen kehuja ja hetsaamista. Sain vähän pyyhkeitä sekavasta käskytyksestä, mutta mielestäni käyttämissäni käskyissä on sävyeroja ja uskon niillä olevan merkitystä myös Rokille. Tällä kertaa tarkoitettiin irrotuskäskyjä, joita Pekan mielestä on liian monta erilaista. 'Irti' on tiukin käsky, jota käytän taisteluleikissä, jossa Rokilla on isot kierrokset kiinni pitämiseen päällä. 'Käteen' on käsky, joka liittyy vepeen ja tarkoittaa, että esine pitää tuoda käteen panematta vastaan. 'Kiitos' on siisti palaute ja kehu nätistä luovutuksesta. Eihän tää oo sekavaa ollenkaan?

Toisena liikkeenä tehtiin veneen nouto. Ja se on niin kivaa Rokin mielestä!! Vähän muistutusta köydestä rannassa, köysi veneeseen ja Roki istuu vieressä hievahtamatta venettä tuijottaen sen etääntyessä. Ainut pieni miikka siitä, että Roki taas sylkäisee köyden suusta heti, kun jalat ottaa pohjaan. Jostain syystä taistelu loppuu juuri siihen ja tärkeintä on vaan päästä ravistelemaan turkki. Rannalla Roki vetäisi taas loputtomiin. Tätä pitää edelleen vahvistaa, että köysi tulisi varmasti tarpeeksi pitkälle maaliin. Ensi viikolla jatketaan!