maanantai 28. marraskuuta 2011

Tokokurssin loppukoe mallilla mölli

Ihanaa kun tuli lumi maahan! Tosin se tuli eilen kertaheitolla ja varmaan lähtee huomenna, mutta silti ihanaa! Ja joku hullu hiihtäjä tuolla jo heti oli valloittamassa meidän lenkkipolkuja. Se tässä pitkässä ja pimeässä syksyssä on ollut hyvä puoli, että lenkkeilemään on päässyt pitkin hiljaisia mutta valaistuja pururatoja. No, en ala hiihtäjiä noitumaan, odotan itsekin ihan innolla jo ladulle pääsyä. Vähän suunniteltiin, että käytäisiin kokeilemassa valjakkohiihtoa järven jäällä koiran kanssa. Voi olla aika hurjaa menoa, enkä todellakaan ensi kokeilua aio tehdä missään metsässä ladulla.

Roki intoili lumesta ja sai ihmesätkyjä tänään lenkeillä. Lisäksi hajut vissiin ovat tosi erilaisia ja Roki nuohoaa täysin korvattomana pitkin lumen pintaa. Mutta ei tämän syksyn ensilumi kuitenkaan viimevuotista ihmetystä enää aiheuttanut. Poika kasvaa ja kestää näköjään tilanteenvaihdokset coolisti. :)


Tänään päättyi meidän tokokurssi. Viime viikolla oli koko kurssin kaikkien ryhmien yhteinen häiriötreeni, joka meni kyllä yllättävän hyvin. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno tupsahti noin vain takaisin ja toimii taas naulittuna. Sen sijaan seisominen on epävarma. Vähän on ollut laiskaa treenaaminen tässä viime viikkoina ja mua jo alkoi tämä kurssikin ahdistamaan, ettei olisi liiemmin huvittanut lähteä enää viimeisiin treeneihin ollenkaan. Kuitenkin raahauduttiin tänään paikalle, kun oli loppukoe. Ja sehän menikin sitten aika hyvin! Me tehtiin se möllinä eli alokasluokka muuten normaalisti, paitsi paikkamakuu vain 1 minuutti ja saa palkata liikkeiden välissä. Myös käsimerkkiä sai käyttää yhdessä käskyn kanssa. Lisäksi saatiin halutessa lupa pitää namia kädessä seuraamisen aikana, jonka tietysti käytin vielä mielelläni.

Oma yleisvaikutelma kokeesta oli hyvä, Roki oli levoton hallin laidalla, mutta kehässä hyvin kuulolla eikä karkaillut. Vire oli jos ei superinnokas niin ainakin kiva. Seuraaminen yllätti todella positiivisesti, kontakti pysyi nyt siihen oikeaan käteen. Tosin vähän edisti. Kokonaisuutena jäi tosi hyvä mieli ja suunniteltiin porukalla toisen kurssin aloitusta vuodenvaihteen jälkeen niin, että otettaisiin koko sakki sama tokokoe tavoitteeksi ja ilmotuttaisiin siihen heti kättelyssä.

Näin se meni. Eli mölli alokasluokka, kokeessa neljä koirakkoa.

Luoksepäästävyys: 10
Roki intoili hiukan tuomarin luokse, mutta piti takapuolen maassa ja antoi tietysti nätisti katsoa hampaat.

Paikalla makaaminen 1 min: 10
Maahanmeno oli hiukan vino, Roki kuitenkin korjasi makuun ihan suoraan, painoi leuan maahan ja pysyi hievahtamatta loppuuna asti.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Vähän vaihteleva kontakti, lievää edistämistä, käännöksissä kävi vähän kaukana/jouduin melkein kävelemään yli. Ei istunut ilman erillistä käskyä perusasentoon lopussa.

Seuraaminen taluttimetta: 9
Huomattavasti tasaisempi suoritus kuin edellinen. Jälleen sama, ei istunut perusasentoon lopussa ilman erillistä käskyä. (Ihan varmasti johtui lihapullasta oikeassa kädessä - Roki on pikkuisen liian edessä eikä jotenkin tajua tilannetta)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Ihan nakki. Tuomari hyväksyi mun päännyökkäyksen käskyä tehostavana "käsimerkkinä". Taas jotain, mitä en edes tiedosta tekeväni. Näitä pitäisi kuvata videolle joskus, kuulemma mulla on paljon vartaloapuja, varmaan en tiedä kaikkia.

Luoksetulo: 9,5
Hyvä eteenistuminen. Peruasento himpan jäi vajaaksi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6
Kaksi käskyä. Silti koira valui yli yhden koiranmitan. (Näissä stoppiseuraamisissa muuten ei ollut lihapullaa kädessä ja kontakti kesti kyllä nämä pätkät)

Estehyppy: 8
Oisi voinut tulla mun mielestä heikommatkin pisteet. Ihan vähän jalka kopsahti esteeseen ja Roki myös piippasi hyppyyn lähtiessä. Kun meni viereen, kääntyi ja otti pikkuaskeleen minuun päin.

Kokonaisvaikutus: 9,5

Yhteensä 179 pistettä, ykköstulos ja parhaat pisteet neljästä osallistujasta! Jee! Vähänkö sain intoa tähän touhuun! :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Lenkillä laumassa

Eilen käytiin parin tunnin lenkillä yhdeksän koiran lauman kanssa. Aika huippua menoa isolla porukalla. Tiina kuvasi videota lenkiltä: Koiralauma lenkillä.

Matkassa oli toinen nuori uros myös ja Aatun läsnäolo vaikuttikin Rokin käyttäytymiseen porukkalenkillä. Roki ei aivan uskaltanut lähteä niin hurjaan ralliin joukon mukana, mitä pari viikkoa sitten. Se kyttäsi jatkuvasti Aatua, eikä antautunut sellaiseen tilanteeseen, että Aatu olisi juossut Rokin perässä. Roki väisti joka kerta Aatua, kun tämä tuli lähelle, eikä myöskään ärhennellyt sille ollenkaan. Varmaan vähän provosointia oli kuitenkin tuijottamalla ilmassa ja Aatu katsoi tehtäväkseen pari kertaa näyttää kaapin paikkaa Rokille, vaikka toinen ilmiselvästi alistuikin heti. Kuitenkaan mitään ongelmia ei ollut, koirilla oli niin paljon tilaa, ettei varsinaisia konflikteja syntynyt ja toisaalta taas meitä ihmisiäkin oli riittävästi mukana, että heti joku puuttui, jos jotain kränänpoikasta koirien välillä ilmeni.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Metsässä on kivaa!

Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.

Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.

Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.

Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.

Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.

Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.

Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...

Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.


Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.

Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.

Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Takapäätreeniä

Olen tässä sairastanut sitkeää flunssaa jo yli kaksi viikkoa. Todella ärsyttävää, kun ei sitten malta oikein rauhoittua toipumaan. Pitempiä lenkkejä en nyt ole kuitenkaan tällä viikolla tehnyt ja urheilu muutenkin poissa ohjelmasta. Silti meinaa vaan nuha jatkua ja jatkua ja päätä särkee edelleen melkein päivittäin.

Rokin kanssa on harrastettu tällä viikolla olohuonetokoa ja vähän temppuilua. Otin työn alle koiran takapään käytön. Koska ollaan tehty paljon agilitya ajatellen kontaktitreeniä portaissa, Roki oppi välittömästi, mitä pitää tehdä, kun laitetaan pesuvati nurinpäin olohuoneen lattialle. Eli etujalat vadin päälle. Nyt sitten yritän saada takajalat liikkeelle ja se onnistuukin hyvin, muutama askel kerrallaan. Mutta jostain syystä toinen suunta on helpompi kuin toinen. Onko kyse oivalluksesta vai jumittaako jotkut lihakset toiselta puolelta niin, että liike on epämiellyttävä?

Takajalkatreenit otettiin lähinnä sen takia, että vaikka Roki osaa mainiosti peruuttaa ja pyörittää hanuriaan, sillä on perusasento niin vahva, että yleensä se pakittaa takapuoli alhaalla. Jos tehdään askelsiirtymiä taaksepäin, Roki pompottaa melkein istuallaan taaksepäin, terävästi ja nopeasti kyllä. Samoin, jos tehdään täyskäännös vasempaan, takapuoli painuu alas.

Peruutusharjoituksia ollaan taas tehty seinän vieressä. Yritän saada peruuttamisen menemään "vapaasti" ilman namia, ja jos namia tarvitaan, yritän muistaa pitää sen niin alhaalla, etten vedä namilla koiraa istumaan. Lisäksi haluaisin opetella Rokin kanssa pujottelemaan peruuttamalla! Tähän vinkkejä kenelläkään??? Miten omat askeleet menee / miten koiraa kantsisi opettaa? Eteenpäinhän pujottelu sujuu meiltä hyvin.

Palatakseni vatiin. Se toinen temppu olisi sitten Rokin takajalat vadilla. Miten saan koiran laittamaan takajalat vapaaehtoisesti vadille?? Päätin ensin treenata ison tyynyn kanssa. Roki ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan tyynylle, vaikka tehtiin peruuttamista seinän vieressä. Se jopa kerran kompuroi selälleen, koska ei vaan suostunut siirtämään takajalkoja tyynyn päälle. Onneksi pöljä emäntä tajusi, että eihän ole pakko peruuttaa saadakseen takajalat korokkeelle. Huomasin kyllä, että Rokille todellakin oli jokseenkin epämiellyttävää kävellä ison tyynyn yli. Mutta pikkuhiljaa saatiin kuitenkin onnistuneita takajalat tyynyllä -suorituksia.

Mulla varmaan oli jymähtäneenä tuo peruuttaminen korokkeelle niistä harjoitteista, joita olen nähnyt tehtävän, kun koiraa on opetettu "seisomaan käsillään". Toisaalta, peruuttaminenhan meillä tässä nyt on juuri työn alla, joten toivoisin, että pakilla pallin päälle meneminenkin onnistuisi.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Paljon on meillä vielä tekemistä

Sitkeä flunssa on iskenyt, mutta sellaisilla puolitehoilla, että sairastamaan ei oikein ole viitsinyt jäädä. Senpä takia olenkin potenut tätä jo reilusti toista viikkoa. Yhtenä päivänä yskittää, toisena päivänä kurkku turvoksissa, sitten niistetään ja välillä on vaan väsynyt ja kuumeinen olo. Tulisi nyt kunnolla tai olisi tulematta, typerää mennä vähän päivästä toiseen Buranan voimin.

Viime torstain tokoilut jätettiin väliin kipeän olon takia, mutta käytiin sitten eilen korvaamassa toisessa ryhmässä. Mitään intensiivitreenejä ei olla viikon varrella otettu, mutta ollaan harjoiteltu aika paljonkin lenkkeilyn yhteydessä ja iltaisin kotosalla. Treenaaminen on pysynyt hauskana ja lelua ollaan käytetty paljon esimerkiksi jääviä harjoiteltaessa.

Eilen oli viimeinen ryhmätreeni, nyt on jäljellä vissiin kolme kertaa vielä, ensi maanantaina puolen tunnin yksityisharkat, sitten koko tokoporukan häiriötreenit ja viimeisellä kerralla koko porukan loppukoe, jossa me suoritetaan alokasluokka joko möllinä tai oikeana. Vielä en ole päättänyt, mutta eiliset treenit kyllä kertoivat aika paljon siitä, missä mennään, jos apuja ja palkkaa jätetään vähemmälle...

Käytännössä siis tehtiiin koko koeluokka läpi kaikkine liikkeineen. Ja näin se sujui:

Luoksepäästävyys: Tuire tsekkasi hampaat, Roki pysyi nätisti käskystä paikallaan, tosin mulla vielä nami kädessä ylhäällä.

Paikkamakuu: Rivissä neljä koiraa, joista kolme muuta tekivät avoimen luokan makuun, joten omistajat menivät ulos hallista. Minä menin vastakkaiselle seinälle, matkaa oli lähes se 20 metriä. Roki meni toisella käskyllä vinoon makaamaan, korjasi asennon kun olin kaukana. Laski leuan alas ja nosti jossain vaiheessa. Pysyi muuten paikallaan ja oli hiljaa. Tässä ollaan edistytty huimasti. Olen tosi tyytyväinen.

Seuraaminen taluttimen kanssa: Nami vasemmassa kädessä, Rokin kontakti vasemmassa kädessä. Ei mitenkään hääppöinen suoritus, liian pitkä matka edelleen. Roki jää jälkeen, liikkuu vähän veltosti. Vaatii kannustusta ja vetämistä.

Seuraaminen taluttimetta: Meni edellistä paremmin, pistin namin oikeaan käteen, jolloin koiran paikka parani, ei silti edistänyt. Pudotin namin jossain vaiheessa, jolloin koko seuraaminen hajosi, koska Roki halusi löytää namin.

Liikkeestä maahanmeno: Sujui ihan ok, maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, mutta liike oli kuitenkin terävämpi kuin parin viikon takaiset innottomat valumiset.

Luoksetulo: Jäi hyvin istumaan, mutta ennakoi lähdön. Tutisi jo siinä vaiheessa, kun liikkeenohjaaja antoi luvan kutsua. Käskyn aikana oli jo hanuri irti maasta. Tuli vauhdilla luokse, ihan hiukkasen vielä ohjasin eteen (parantunut kuitenkin). Perusasentoonkin meinaan ohjata kädellä, vaikka se onnistuukin hyvin myös pelkällä käskyllä. Lisäksi näytän alussa kädellä merkin, kun jätän koiran istumaan. Siitäkin pitäisi päästä eroon. Mutta meidän ykkösharjoitus on kyllä tähän liittyen pelkkä paikkaistuminen...

Liikkeestä seisominen: Ei ollut kaunista katseltavaa. Rokia häiritsi taas muiden koirakoiden saamat käskyt. Pelkkä käskysana 'seis' ei stopannut Rokia. Olen tässäkin tehnyt viime aikoina tosi paljon lelulla ja ilmeisesti teen jonkin stoppaavaan eleen kädellä samalla, kun sanon käskyn. Ollaan kuitenkin varioitu harjoitusta aika paljon, enkä todellakaan aina heitä lelua samaan aikaan, kun sanon käskyn. Sikäli ihmeellistä, että Roki jäi niin pahasti valumaan. Eka meni paremmin, mutta siinä käytin käsimerkkiä käskyn kanssa. Takaisin tullessa Roki istui, tämä sen takia, että mulla oli nami vasemmassa kädessä. Toisella kertaa jätin käsimerkin pois, Roki valui ainakin koiranmitan ja käskyjä tarvittiin kaksi. Tullessani takaisin Roki seisoi kuitenkin hienosti loppuun asti - nami olikin eri kädessä tällä kertaa.

Nouto: Ekaa kertaa kokonaan liikkuroituna. Roki ampui kaksi kertaa suoraan heitosta kapulan perään. Ärsyttävää tietysti, mutta tähän löytyy kuitenkin syy, eikä tää jäänyt harmittamaan. Rokilla vähän kestää kontaktin ottaminen perusasennossa, kun samalla pitää kytätä kapulaa. Silloin kun vastasin liikkurille olevani valmis, Roki katsoi myös liikkeenohjaajaa. Malttamattomasti heitin kapulan samantien, vaikka Roki ei ollut kääntänyt katsetta takaisin minuun. Tämänhän vaadin normaalisti aina kun heitän noutokapulaa. Mulle vaan jotenkin tuli niin kiireinen olo siitä liikkuroinnista :). Mutta tämä saadaan kyllä kuntoon. Kapulan palautus sen sijaan oli kyllä tosi väljä.

Kaukot: Noin metrin päässä koirasta. Istumisiin käsimerkki ja pylly pysyi paikallaan.

Hyppy: Oikea esteen korkeus. Tehtiin kaksi suoritusta, Roki haukahti molemmilla hypyillä. Lähetys vielä tosi läheltä estettä, Roki stoppaa myös toisella puolella tosi lähelle. Ekalla 'seis' -komento oli auttamatta myöhässä ja Roki tuli esteen viereen eikä malttanut odottaa liikkumatta. Toisella ajoitus parempi ja Roki myös odotti paikoillaan, tosi pieni käsimerkki odotukseen.


Kaukana siis ollaan vielä ihanteesta. Liikkeet kuitenkin osataan jotenkuten. Jos tässä nyt jatkon treeniohjelmaa miettii, pitäisi varmaankin valita aina pari liikettä kerrallaan treenattavaksi. Tehdä leikkien kivoja osasuorituksia hyvällä fiiliksellä ja innolla, ja ehkä kerran tai kaksi treeniin jonkin ongelmakohdan "kisasuoritus". Toivon, että yksityistreenissä ensi viikolla katsotaan erityisesti seuraamista ja sen edistymistä.