Onnistumisia ja huolia

Sunnuntai-iltana vääntäydyttiin agilitytreeneihin. Todellakin meinasi olla lähdössä tekeminen, lauantain näyttelykeikka oli raskas ja sunnuntaina ei tahtonut jaksaa mitään. Yllättäen olikin sitten tosi kivaa ja homma sujui!

Ensinnäkin Roki malttoi tokoilla kentän laidalla mallikkaasti ja hyvällä vireellä. Yleensä sen motivaatio kohdistuu vain aksaesteisiin ja perusasennon tai seuruun tekeminen evvk. Koira oli varmaan vähän väsynyt edellisen päivän jäljiltä ja sunnuntaina oli todella lämmin ilma, joten nämä kaikki yhdessä tekivät hyvän lopputuloksen. Jättö onnistui tosi kivasti yhdellä hypyllä, kun taas sivussa sitä treenattiin. Vähän lämmiteltiin myös tekemällä kahdeksikkoa hypyllä. Rimakin pysyi!

Rataa tehtiin pätkissä ja pääsin itse yllättävän nopeasti kärryille. Vähän alan jo tajuamaan omaa tekemistäni ja myös ymmärtämään virheitä itse. Rokin jättäminen lähtöön onnistui myös radalla, vaikka minun aloituspaikka olikin kaukana, kahden esteen etupuolella. Sain lopulta ohjauksen toimimaan aika hyvin, ja koirakin paukutti vain silloin, kun sekoilin. Mutta ne rimat kyllä lentelevät. Anskukin mietti, että ei se pelkästään mun kämmeistä johdu. Koira ei vaan kerta kaikkiaan katso niitä hyppyjä, roiskii vaan. Hyppytreeniä siis ja tarkkuutta Rokille, että se itse myös havainnoisi esteitä.

Lopuksi tehtiin keinua. Tämä siis ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin. Kontaktipinnat menivät vähän aiempaa paremmin, ollaan Rokin kanssa treenailtu kontakteja portaissa. Otin kokonaan uuden sanan kontaktille, koska 'KOSKE' liittyy ainakin mun mielessä niin selvästi tokoiluun. Kontaktipinta on nyt 'PISTE'. Keinun kanssa vahvistui nyt mun käsitys siitä, että Rokia ei tosiaankaan pelota tai epäilytä tuo este. Se ei vaan ole tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu. Roki menisi ihan hurjalla vauhdilla vaan läpi, ja silloin jää jälkimmäinen kontakti tekemättä, kun koira pomppaa keinun keikahtaessa alas. Eli malttia ja tuntumaa esteeseen haetaan. Pelosta ei tosiaan ole kyse.

Kivat treenit kaikkiaan, ainut vaan, että kävellessämme autolle katsoin, että Roki ikään kuin aristaa askeliaan. Eilen ja tänä aamuna olen kiinnittänyt samaan huomiota ja näyttää siltä, että se onnahtelee etuosaansa. On todella vaikea sanoa, mitä kohtaa, mutta käynnissä joka toisella askeleella pää ja hartia jollain tavalla painuu alemmas. Varpaissa ei näy mitään eikä Roki arista kopelointia, vaikka olen kummatkin etujalat käynyt hieroen ja puristellen läpi. Myöskään nivelien taivuttelu ei aiheuta mitään reaktioita. Täytyy tätä seurata. Eilen käytiin illalla jäljellä Annen ja Ainon kanssa, jälki meni hanurilleen, mutta ralli Ainon kanssa oli kivaa ja mitään vaivaa ei Rokilla näkynyt. Tänä aamuna sitten taas.

Jälki kaatui taas pariin yökkäykseen ja hervottomaan heinänsyöntiin. Nyt Annen kanssa sitä ihmeteltiin ja vahva veikkaus on, että Rokin valjaat eivät sovi hommaan. Roki veti ihan kamalasti eilen jäljellä, vauhtia liikaa. Valjaat saattoivat olla vähän tiukallakin, mutta epäilen, että niiden malli ylipäätään on sellainen, että veto kohdistuu suoraan rintalastan yläosaan ja saa Rokin yskähtelemään. Pahimmillaan siis oksentamaan ja siihen loppuu jäljestys. Nyt on ensiksi kokeiltava toisenmallisia valjaita.

Jotain hyvääkin, aloitimme jäljen janalta, n. 5 metrin päästä itse jäljestä. Roki lähti vauhdilla, mutta bongasi jäljen todella suoraan ja lähti oikeaan suuntaan epäröimättä!

Eilen myös liideltiin

Eli ehditiin myöskin agility-treeneihin eilen. Roki toimi kohtuu hyvin taas erillisellä hypyllä, jolla treenattiin jättöä, odottamista ja lähtöä. Lämmittelyksi myös kahdeksikkoja hypyn yli ja ympäri.

Koira radalle ja muuttui fiilis. Ja kun itse säädän, Roki herppaa ja louskuttaa. Tuttu kuvio. Saatiin kuitenkin tosi kiva rengastreeni aikaan, Ansku toisella ja minä toisella puolella. Roki myös löysi hyvän flown ja lopetti paukuttamisen. Oikein kivaa!

Sitten hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää. Tähän liittyi paljon koomisia elementtejä, mun piti jälkimmäisen hypyn toisella puolella tehdä valssi ja vastaanottaa koira tiukassa kulmassa, jotta päästäisiin kepeille jatkamaan ja tolkun vauhdilla. En meinannut sitten millään törttöilyni takia (putkeen lähetyksessä) ehtiä toisen hypyn taakse koiraa vastaanottamaan. Sitten treenattiin niin, että mun piti pysäyttää koira sieltä hypyn toiselta puolelta ennen kuin Roki hyppää. Parit ekat yritykset olivat sarjaa: "Iiiik, koira tulee mun päälle", "Iiik, heitänpä tällä patukalla koiraa suoraan turpaan", "IIIIIk, en ehi, enehi, enehienehi!". Ansku ja Birgittaa nauroivat vedet silmissä. :D Mutta niin se vaan menee ajatus kovaankin kalloon ja kroppa alkaa toimia, ja lopulta saatiin ihan kivoja stoppeja, meitsi oli oikealla paikalla oikeaan aikaan ja päästiin jatkamaan kepeille.

Kepithän sujuvat Rokilta hyvin, mutta se ei tee niitä kovin itsenäisesti, ei suuntaa menoaan kohti keppien loppua, vaan tekee niin kauan kuin ohjaan sitä. Ohjaus ei ole kovin suurieleinen enää, mutta Roki on tosi kiinni siinä. Mietittiin eri vaihtoehtoja, miten treenata nyt nuo kepit varmaksi ja itsenäisemmäksi esteeksi Rokille. Tässä kohtaa treeni meni pähkäilyksi ja keskusteluksi, ja Roki päättikin olla jo niin poikki, että nätisti rojahti maahan keskelle kenttää. Ei sitten jatkettukaan enää, ideoita tuli paljon jatkoa varten.

Mutta ei ole kyllä todellista, miten paska minä olen tuossa touhussa! :D Vuosien päästä olisi varmaan hauska katsoa videoita näistä ensimmäisen vuoden treeneistä, tällä hetkellä kuitenkin taitaisin tintata sellaista ystäväistä, joka yrittäisi kuvata mun tekemistä :D. Ei taitaisi itsetunto kestää...

Iltajäljet ja aamun näyttelytreeniä

Lauantai pidettiin vapaata jälkitreeneistä. Perjantaina tehtiin yksi kulman kanssa korkeampaan puolukanvarvikkoon, Roki jäljesti sen ihan priimasti. Eilen iltana hämärissä kaksi jälkeä metsään, taas vähän rouheampaa maastoa.

Eka jälki suora, noin 20 m. Keskelle jätettiin n. 3 metriä nakitonta jälkeä. Roki seurasi jälkien teon ja venailtiin sitten noin 10 minuuttia ennen jäljelle lähtöä. Suora meni todella hyvin, mitään epäröintiä ei tullut nakittomalla pätkällä, rytmi säilyi samana ja nenä pysyi maassa. Ei siis mitään havaittavaa eroa koiran toiminnassa. Hienoa!

Toinen jälki pitempi, noin 40-50 metriä. Keskellä kulma n. 135 astetta. Nakkia jokaiselle tai joka kolmannelle askeleelle. Kulmassa huolellisesti jokaisella askeleella, plus tiiviit kukonaskeleet. Ongelmakohtana polunylitys, jota en todellakaan olisi jäljelle halunnut, mutten jäljentekoa aloittaessani nähnyt polkua edempänä. Laitoin polullekin huolellisesti nakkia joka askeleelle. Rokille tämä jälki oli edellistä hankalampi. Kulman kanssa tosin ei sitten niin mitään ongelmaa, koira meni kuin juna raidetta pitkin. Parissa kohtaa kuitenkin haki jälkeä vähän sivusta, pyöri ympäri. Kaikki kuitenkin todella rauhallisella tempolla ja kuono koko ajan alhaalla. Yhtään ei tarvinnut auttaa koiraa, vaan Roki palasi jäljelle itse ja oikeaan suuntaan myös. Polku oli arvattavasti vaikea. Roki olisi lähtenyt nakeista huolimatta mieluummin polulle ja tuossa kohtaa en antanut liinaa muutamaa metriä enempää. Koira palasi takaisin ja haki jäljen ja ylitti polun.

Vaikka toinen jälki ei mennyt ihan suoraan ja puhtaasti, Roki ratkaisi kuitenkin ongelmat itse eikä keskeyttänyt työskentelyä. On se vaan älyttömän hieno otus!

Keppien ilmaisua ollaan pikkuhiljaa myös treenailtu lenkeillä. Totesin pähkäilyn jälkeen, että Roki sittenkin saa tuoda kepit mulla käteen, koska suuhun ottaminen ja nouto on Rokilla niin vahvoja. Ensin olin ajatellut maahanmenoa ilmaisussa, koska silloin koira mun ajatuksissa pysyisi paremmin jäljellä eikä seilaisi edestakaisin. Mutta tehdään niin kuin Rokille tuntuu luontevimmalta. Olen nyt vain lähmäillyt keppejä käsissäni, pudottanut lenkkipolun syrjään, koira tullut perässä ja poiminut kepin. Käytän vain 'TUO' (tai ehkä 'NOSTA', ettei mene tokonoudon kanssa sekaisin) kehotusta, kun koira alkaa nuuhkutella keppiä. En usko että tästä tulee itse jäljellä mitään ongelmaa, jos koira jatkaa jäljestystä samaan malliin kuin tähän asti.

Tänä aamuna käytiin Nooran kanssa lenkillä ja Noora veti Rokille kahden nakin näyttelytreenit. Ei tuota kehäkäytöstä varsinaisesti enää tarvitse treenailla, Roki vetää tosi hyvin. Mutta koska Noora vie Rokia suunnitelmien mukaan kolme näyttelyä tänä syksynä vielä, tuntuu vaan hyvältä säännöllisesti muistuttaa Roksua, mitä sen Nooran kanssa tehtiinkään! Kiitos taas Nooralle reenistä (ja synttärilahjana saadusta Stillwellin kirjasta :) ).

Tällä viikolla töiden alun lisäksi suunnitelmissa agilityä, jälkeä ja kenties myös hakutreenit! Kassotaas mitä hakuhommasta nyt tulee, keväällä kokeiltiin kertaalleen ja silloin ei ainakaan valoja syttynyt tai kelloja soinut koiran päässä hommalle.

Treenit jatkuvat

Allekirjoittaneen pyöreitä juhlittiin viikonloppuna ja Roki pääsi sen johdosta Birgitalle hoitoon. Itse asiassa Roki lähtikin sitten lauantaina turistiksi agilitykisoihin Orivedelle. Oli kuulemma pääpiirteittäin käyttäytynyt asiallisesti ja ollut varsin väsynyt päivän päätteeksi, mutta kuumunut ihan hurjasti, kun Birgitta oli kertaalleen sitä kisapaikalla kävelyttänyt ja hyppyyttänyt lämpimikseen yhtä estettä. Roki on yleensä tosi nöyrää poikaa Birgitan seurassa, mutta tällä kertaa oli sitten vetänyt ne minulle tutut kierrokset, jolloin paukuttaa vain, eikä rekisteröi yhtään minkään sortin kontaktinottoa. Kun tuosta oli poika jäähylle viety, olikin sen jälkeen näyttelyreissuiltakin tutulla tavalla rauhoittunut katselemaan, vaikka ympärillä muita koiria ja ihmisiä paljon onkin.

Hoitopaikkaa tietysti aina silloin tällöin Rokille tarvitaan, mutta nyt onkin talvella edessä pitempi pätkä, kun ollaan nyt varattu lennot Phuketiin joululomalla. Reissu kestää kaksi viikkoa. Thaimaan matkalla juhlistetaan samalla kertaa myös allekirjoittaneen puolison pyöreitä...

Viime loppuviikosta tehtiin vielä parit jäljet, edelleen noin 15 metrin pätkiä kukonaskelilla ja nakki jokaiselle askelelle. Torstaina on seuraava treeni, joten melkein joka päivä varmaan nyt teen Rokille jäljen, ehkä vähän harvennan nakin määrää, mutta teen edelleen kukonaskelilla.

Eilen illalla raahauduin vielä agilitykentälle. Huolimatta emännän väsyneestä olotilasta treenit olivat oikein antoisat. Roki oli hyperkierroksilla, joilta ollaan varmaan kuuman sään takia viimeisten muutaman treenin ajan vältytty. Nyt sitten paukutus ei meinannut loppua millään. Tein muutaman jättöharjoituksen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Sitten päätettiin tehdä rataa pienissä pätkissä lentävillä lähdöillä. Ensin tehtiin hyppy-kepit -yhdistelmää kuudella kepillä. Hypyn jälkeen suorakulmakäännös kepeille. Tehtiin kummastakin suunnasta, jotta tuli ohjausta kepeillä molemmilta puolilta. Ensin vauhtia oli ihan liikaa kepeille tullessa ja vaikka Roki lähti oikeaan väliin, se skippasi monta kertaa seuraavan kepin. Vähän kun saatiin ohjausta ja käskytystä kohdalleen ja vauhtia pikkuisen himmattua, vasemmalla ohjaus meni hienosti. Oikealla sen sijaan sekä emäntä oli vähän pihalla että koiralle vähän vieraampaa menoa. Tähän rauhoitettiin vauhtia reilusti ja pujottelu sujui. En vaan osannut oikein osoittaa aloitusväliä Rokille, kun eka keppi jäikin meidän väliin.

Vähän oli jo virran kärki koiralta katkaistu noilla harjoituksilla ja sitten jatkettiin vielä loppusuoraa, jossa hyppy ja rengas. Rengasta ei olla tehty sitten kevään kurssin. Roki seurasi nyt ohjausta jo niin hyvin, että ei meinannut millään tajuta rengasta, vaan meni alta. Tehtiin sitten pelkkää rengasti niin, että Ansku otti vastaan toiselta puolelta. Sen jälkeen hyppy-rengas siten, että Birgitta piti Rokia lähdössä kiinni, että pääsin ohjaamaan koiraa edelle. Lentävällä lähdöllä en nimittäin ikinä ehtinyt renkaalle ajoissa. Sitten saatiinkin ihan kivoja onnistuneita suorituksia, ongelmana kyllä lentelevät rimat, jos en ole ohjauksessa huolellinen. Jos esimerkiksi olen kumarassa tai tilanteessa liikaa edellä, Rokilta lentää rima hypyssä.

Lopuksi tehtiin vielä kontaktitreeniä puomilla. Tämäkin ollut hyvin vähällä harjoituksella. Käskysanat vähän hakusessa, mun pitää keksiä kontaktille joku hyvä sana, joka sopii omaan suuhun ja ei mielellään ole muussa käytössä koiran kanssa. Sellainen sana, joka mun päässä sopii sekä alku- että loppukontaktille. Saatiin lopulta ihan onnistuneitakin kontakteja, vaikka alussa oikean menetelmän keksiminen meinasi olla työn ja tuskan takana, kun koiralla edelleen oli turhan paljon kierroksia. Lopulta saatiin tähän ihan hyviä lähtöluvanodottamisharjoituksia myös mukaan. Loppukontakti oli hyvä, jos pääsiin palkkaamaan Rokin suoraan nenän edestä. Roki pysyi kontaktilla myös, kun käskin odottamaan ja nousin seisomaan ja palkkasin sieltä. Vaatii kyllä ihan hurjasti vielä treeniä.

Aksaa taas

Taas on lämpimiä kelejä pidellyt ja samalla ollut melkein päivittäin ukkosta. Hienoa huomata, ettei Roki reagoi ukkosenjyrinään ollenkaan. Tai saattaa kääntää päätä ja todeta äänen, mutta ei mitenkään häiriinny. Tosin tuossa eräänä aamuna viime viikolla sade alkoi kesken aamulenkin ja silloin pamahti ukkonen kertaalleen ihan kohdalla ja jyräys alkoi oikein kunnon repivällä äänellä. Sillä kertaa pompattiin hätkähdyksestä kyllä sekä koira että omistaja molemmat ilmaan...

Eilen käväistiin mökillä kälysen synttäreitä viettämässä ja paikalta löytyi oikein monta ihmistä, jotka Roki kätevästi narutti pallon heittoon kerta toisensa jälkeen. Porukka saunoi myös ja Roki lähti vuoronperään kaikkien kanssa uintilenkille. Roki oli jo aika rento tuon neljän tunnin rupeaman jälkeen, mutta päätettiin sitten vielä lähtä agilitytreeneihin illalla.

Olipa hyvä treeni taas! Edistystä ollaan otettu lähtöön jätön kanssa. Tai sitten onnistumiset johtuivat väskästä koirasta. Treenattiin kuitenkin ensin taas yksittäisellä hyppyesteellä kentän reunassa pelkkää jättöä. Ensin ilman hyppyä ja sitten hypyn kanssa. Vuoronperään palasin takaisin palkkaamaan koiraa ja hyppyytin esteen yli. Paukutusta ei nyt kuulunut, vaikka Roki ennakoikin jonkun aloituksen. Jes! Toisaalta nyt mätti maahanmeno. Roki ei mennyt oikeastaan ollenkaan sivulta maahan ja se nyt on jo pitkään ollut ihan varma toko-liike, sekä paikaltaan että liikkeestä. Outoa. Nyt sen kanssa taas askel taaksepäin. Muistaakseni tällaisia vaiheita oli joskus talvella myös, että joku tuttu liike muuttuikin vaikeaksi.



Rata oli helppo ja tehtiin lentävällä lähdöllä. Ovaalinmuotoinen, jossa vastakkaisissa päissä U-putket ja putkien välissä kaksi hyppyä molemmin puolin. Koira piti ohjata esteeltä toiselle ristiin, joten valssikäännös tehtiin hyppyjen välissä. Aluksi taaskaan en osannut nähdä rataa koiran silmin ja oma liikekin oli hätäistä. Nyt kuitenkin ajatus tuli aika pian mukaan ja idea jatkuvassa liikkeessä pysymisessä. Linjatkin aukenivat ja ohjaus alkoi toimia myös valssissa koiraa huomioiden. Olin ihan poikki jo juoksemisesta, kenties koirakin, mutta vielä piti yksi kerta aina tehdä :D.

Roki irtoaa yleensä tosi hyvin putkelle, mutta nyt tuli vaikeuksia, jos minä ensin juoksin täysillä hypyltä toiselle ja sitten pysähdyin "heittämään" koiran putkeen. Roki hämmentyi, kun näki minun liikkeen stoppaavaan eikä sitä huvittanut mennä putkeen. Oli sitten juostava koiran kanssa lähemmäs putkea, jolloin ongelma hävisi. Hauska "rata" oli, vauhdikas jälleen, mutta ajatustakin alkoi saada omaan toimintaan mukaan.


Keskiviikkona lähdetään Taitavien tassujen jälkikurssille. Se järjestetään kivasti lähellä Hiihtomaassa. Tässä on tehty kesän aikana nakkiruutuja ja -kolmioita, mutta onhan se nyt mun kokemattomuus huomioiden kätevintä lähteä säännöllisiin ohjattuihin treeneihin. Todennäköisesti hommaa vaan pitää aika paljon treenata myös treenien välillä, jotta pysytään tahdissa mukana. Mutta niin sitten tehdään!

Valoa pilkottaa

Eilen illalla matkattiin Rokin kanssa agilitytreeneihin. Pitkästä aikaa niiden jäljiltä jäi hyvät fiilikset! Mietin, että ehkä maaliskuussa viimeksi... Itsellä oli kerrankin vähän tolkkua ohjauksessa, ts. oli jotain ajatusta mukana ja tiesin ainakin välillä, mitä olin tekemässä. Lisäksi hyvä tunne jäi siitäkin, että vaikka kämmäsin ohjauksen kanssa, sain korjattua omaa tekemistä siten, ettei koira pummannut estettä.

Seuraavat kuvaukset treeneistä ovat varmasti lukijalle harvinaisen epäselviä. Kirjoittelen kuitenkin treenit auki itseäni varten, olen huomannut, että treenin purkamisesta mielessä tai vaikka kirjoittamalla on minulle paljon hyötyä. Tulee mietittyä omaa tekemistä ja nähtyä hommaa uudelleen vähän kuin videokuvana.

Treenasin jälleen ensin ohjauskuvioita Zerolla. Välillä oli jopa ärsyttävää, kun Zero tiesi täysin, mitä sen kuuluu tehdä ja mun ohjaus meni harakoille, koska koira olisi tehnyt muutenkin oikein (enkä siis saanut siihen kontaktia). Treenattiin kuitenkin neljällä hypyllä persjättöä ja toisekseen takaohjausta. Ensin tuntui hankalalta, kun en nähnyt koiraa ja olin sitten auttamattomasti myöhässä, kun yritin odottaa koiraa. Tästä seurasi pari koomista "ohjaaja juoksee koiraa karkuun" -tilannetta (Birgitalla oli hauskaa), kun Zerosta kuului perässä vielä jotain örinää ja vaikutelma oli että se justiinsa käy kiinni mun hanuriin :D. Mutta tajusin jutun juonen muutaman yrityksen jälkeen ja saatiin harjoitus tehtyä! Samoin ohjausharjoitus samaisilla hypyillä koiran takana oli hyödyllinen ja huomasin hyvin, miten paljon vartalon suunnalla ja käytöllä on vaikutusta koiran tekemiseen.

Kun otin Rokin kentälle, teimme aluksi lähtöharjoituksia. Otin yhden hypyn erilleen kentän toiselle puolelle. Ensin vähän tehtiin seuraamista, jalkojen pujottelua ja maahanmeno treeniä. Roki oli hyvässä vireessä ja innokas noissa touhuissa. Kuitenkin se kuumeni välittömästi, kun lähestyttiin hyppyestettä. Tein siis maahanjättöjä ensin kaukana esteestä, kävelin muutaman metrin päähän ikään kuin agilityradalla ja palasin palkkaamaan Rokia. Kaikki sujui hienosti, mutta kun tehtiin samaa hyppyesteen kohdalla, Roki ei malttanut. Ja haukun paukuttaminen alkoi välittömästi epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Tällöinhän en saa mitään käskyä Rokille perille.

Tehtiin kuitenkin paljon toistoja ja aina paukutuksen alkaessa aloin pelata namipeliä Rokin kanssa eli viskoin nakinpaloja maata pitkin ja Roki meni perässä. Aina välillä komensin maahan. Tästä Roki kiinnostui myös "ylikuumana" ja palautui hyvään vireeseen, kun hetki pelattiin. Tämä oli siis ihan se sama peli, mitä Hanna neuvoi tokoilua varten.

Sitten tehtiin pari lähtöä hypylle niin, että jätin Rokin makaamaan nakki nenän edessä. Silloinhan se pysyy aivan mainiosti, ensin vaan pitää vapauttaa kaveri syömään nakki ja sen jälkeen hyppäämään. Tässä on kuitenkin riski siitä, että Roki jatkossa vain nuuskuttelee pitkin kenttää nakin toivossa, enkä siis mielelläni tuota keinoa lähdössä käytä. Saatiin sitten pari tosi onnistunuttakin aloitusta ja uskallettiin siirtyä radalle.

Radalla vähän sama meininki jatkui, mutta onnistuneitakin lähtöjä tuli (meni huomattavasti paremmin kuin edellisissä treeneissä). Yritin piirtää eilistä rataa, mutten kertakaikkiaan muistanut, miten päin esteet olivat, vaikka ohjauskuviot siis muistan. Tarkoitus oli tehdä rata, joka on koiralle riittävän yksinkertainen, ohjaajalle tulee muutama ohjausmuuvi, mutta ohjaaja joutuu pitämään koko ajan kunnolla vauhtia yllä. Tuntui kinkkiseltä, mutta yllättäen onnistuttiinkin ihan kohtalaisesti. Harjoittelin ensin ilman koiraa ja sitten Rokin kanssa. Minä huusin Rokille ohjeita ja Ansku huusi mulle ohjeita :D. Vieläkin tahtoo mun asento painua kyyryyn, ellen aktiivisesti sitä mieti.

Tällä radalla ei ollut muita esteitä kuin hyppyjä ja kaksi putkea. Hyppyjä varten Roki tarvitsee selkeää ja aika tarkkaa ohjausta, putkeen taas Rokin voi lähettää kaukaa ja se suorittaa varmasti (tykkää putkesta kuin hullu puurosta). Itselle radalla tuli kaksi valssikäännöstä ja kaksi persjättöä. Nämä jätöt olivat helpompia kuin aiemmin Zerolla harjoittelemani (hyppyjen välissä), koska jättö tapahtui putken jälkeen ja oli itse helpompi ehtiä oikealle paikalle, kun koira ei putkea tehdessään nähnyt ohjaajaa.

Eilen päivällä Roki oli vielä selkeästi normaalia rauhallisempi, varmasti lauantain näyttelykeikan jäljiltä. Virtaa löytyi kyllä sitten kentällä perinteiseen tapaan, mutta nyt kontakti oli hiukkasen edellistä parempaa kuitenkin.

Haastetta riittää

Ohhoijjakkaa... Ois se kivaa, mutta onpa se vaikeeta! Tänään taas illalla aksailtiin ja täytyy sanoa, että sinällään ihme, että ylipäätään jotain saadaan tehtyä, kun yhdistelmä on kättä ja jalkaa oleva kömpelö ja pihalla oleva emäntä ja älyttömällä draivilla kuumeneva korvaton koira. Tähän kun vielä yhdistää huomion koiranuorukaisen murrosiästä ja emännän vähäisestä auktoriteetista, voi vain pienessä mielessä kuvitella, miltä meidän agilityn treenaaminen näyttää.

Hommahan alkoi taas sillä, ettei Roki pysynyt jätettäessä paikallaan. En myöskään meinannut käskemällä saada sitä maahan ja se haukkui. Kontaktia sain koiraan kuitenkin yllättävänkin hyvin tuohon vireystilaan nähden. Ehkä ainoa onnistunut aloitus saatiin sillä, kun jätin nakin koiran nenän alle ja käskin siihen odottamaan. Siirryin sitten esteen toiselle puolelle, vapautin syömään nakin ja päästiin liikkeelle. Tästä lähtien tehdään jättötreeniä joka treeneissä kentänlaidalla parilla esteellä.

Muita ansioita treeneissä oli mm. kaadettu hyppyeste ja kaksi kovaa tälliä kylki edellä keppeihin (siis Roki törmäsi). Ohjaus onnistui, kun palkkasin joka esteen jälkeen. Koska treenasin ensin kuivaharjoitteluna ohjausta juoksemalla Anskun perässä ja sen jälkeen Zerolla, en sekoillut ihan niin paljon ohjauskuvioissa kuin edelliskerralla. Tajusin, mikä on valssikäännös, ennen pyörin vain ympyrää sen kummemmin tarkoitusta ymmärtämättä (hiukan kärjistäen). Rokin kepeistä on kyllä annettava iso käsi! Jätkä on jotenkin minusta huolimatta (tuskin ansiosta) oppinut pujottelemaan tosi hyvin. Tahti on vauhdikas ja Roki tarvitsee vain selkeän ja rauhallisen ohjauksen alkuun. Pari kertaa yritti oikoa (tehtiin 12 keppiä) lopussa, mutta sekin kyllä meni ohjauksen piikkiin.

Rokin kanssa tehtiin ainoastaan radan alkupätkää: hyppy-hyppy-hyppy-kepit. Zeron kanssa tehtiin koko rataa myös.



Haastetta tässä oli todellakin mulle riittävästi. Haastetta löytyisi riittävästi jo sellaiseltakin radalta, missä ei tarvitse ohjauspuolen kanssa pelaamista miettiä. Näköjään liian monta liikkuvaa osaa. Mutta täähän on tuttu juttu, perfektionistia ärsyttää kun ei heti osaa ja toisaalta minkäänlaiset koreografiat eivät ole koskaan olleet minulle helppoja. En hahmota liikettä sillä tavalla, että voisin heti toistaa sen näkemisen perusteella. Tarvitsee paljon toistoja ja pienissä osissa tekemistä. Tämän olen itsestäni oppinut jo aikanaan voimistelusta tai tanssista.

Tästä itsensä ruoskimisesta huolimatta olen tosi innoissani agilityn tekemisestä ja uuden oppimisesta. Pikkuisen toivon kuitenkin, että Rokin kierrokset ihan vähän laskisivat iän kertyessä. :) Mutta jos joku pientä komediaa haluaa nähdä, sitä saa, jos tulee katsomaan meidän agitreenejä. Tänäänkin muuta sähläämistä väritti ensin älytön punkkiepisodi, Rokissa alkuverryttelyn jälkeen vaivaiset viisi, Vekin kohdalla lopetettiin laskeminen, kun oli 40 punkkia nypitty turkista irti. Mulla oli myös etana jalassa, joka luonnollisesti aiheutti lisäkiljumista.

Juhannus ja treenailua

Jussin vietto

Juhannus sujui mökkeilyn merkeissä. Meitä oli isompi kaverilauma liikkeellä ja Roki siinä meni mukavasti mukana. Lähdimme mökille jo keskiviikkona, kaverit sitten saapuivat torstaina ja perjantaina. Juhannusta kruunasi huonosta säästä huolimatta sellainen pommi, että sain viime torstaina töitä Jyväskylästä! Onnenkantamoisen ansiosta olen sitten ensi vuoden historian, yhteiskuntaopin ja et:n tuntiopettajana Jyväskylässä ja jatkon mahdollisuus on myös olemassa. Isona yllätyksenä tuo paikan saanti tuli! Ikävä tulee Suonenjoen työkavereita ja oppilaita :(. Työmatka lyhenee noin 90 kilometriä, ja se painaa aika paljon vaa'assa, kuten myös tuo työn jatkumisen mahdollisuus.

Mutta siis juhannukseen. Vettä tuli aika ankarasti varsinkin lauantaina. Juhannusaattona päästiin kiertämään kohtalaisen hyvässä säässä Laulavan Mörön luontopolkua Laulumäkeen, jossa Rokin kanssa käytiin viimekin vuonna. Rokille koko juhannus oli varsin rankka, koska se ei ehtinyt ottaa päiväunia jatkuvan päivystämistehtävän vuoksi. Ihmisiä oli paljon ja kaikki ehtivät jossain välissä heittelemään koiralle lelua (puuhun jäi rakas narupallo). Lisäksi Rokin piti viettää päivät ulkosalla, koska mökin vakiokäyttäjäporukassa on kovia allergikkoja. Ensimmäisenä päivänä jätkä ei meinannut hyväksyä pihakomennusta ja huusi ja kurkisteli ikkunoista sisään. Lopulta homma sujui aika kivasti ja Roki päivysti sitten mökin kuistilla. Yöt me nukuttiin tutusti rannan pikkumökissä, joten ulkona ei koirankaan tarvinnut öitä viettää. Hyvin se kyllä nukkui, ei mitään normivaeltelua öisin. Niin poikki se oli.

Tokoilua

Maanantai-iltana käytiin Killerillä tokoilemassa Riikan sekä Riehan, Viiman ja Tuiken ynnä Satun ja Naavan kanssa. Vire ei Rokilla ollut paras mahdollinen, sääkin oli tosi lämmin. Seuraaminen on ollut häiriössä aika vaikeata ja kontakti tippuu koko ajan. Saatiin kuitenkin ihan kivaa imutuspätkää aikaiseksi auton ympäri. En sitten muuta seuruutusta teettänytkään paitsi vähän perusasennon hakua, että koira joutuu pyörittelemään takapuoltaan. Kontaktitreeniä tehtiin myös, kehuna 'seuraa'-käsky ja nakkia. Yritän muistaa Hannan ohjeen siitä, että 'seuraa' on onnistunutta suoritusta ja pieleen menneestä kontaktista huudellaan jotain ihan muuta tai ollaan hiljaa.

Tein pari luoksetuloa loppuun asti nakkipalkalla. Aika kivaa rentoa tulemista laukalla. Eteenistuminen suora ja kohtuu tiivis.

Nouto oli hienoa ja iloista ja kivaa! Palkkasin edelleen vaiheista, mutta tehtiin myös pari suoritusta ykkös- ja kakkosvaiheet yhdistäen. Palkka narupallolla taaksepäin. Ei luovutusta. Luovutustreeniä ollaan tehty kotona "pakkoluovutuksella". Käytän jotain pienempää palikkaa ja tehdään pelkkää ota suuhun - irrota -vaihetta.

Ruutuakin tehtiin. Lätkä ruudussa. Toimii hyvin 'ruutuun'-komennolla, Roki hakee ruudun hienosti kaukaakin. Lähetin koiran vierestä. Ainut vaan, että Roki tahtoo valua 'seis'-käskyn jälkeen kohti kohta lentävä lelua. Voisinko komentaa sen ruudussa maahan? Silloin pysyisi taatusti paremmin. Nyt sitten treenattiinkin tuota paikallaan seisomista ruudussa. En palkannut ennen kuin pysyi ja käskin uudestaan 'ruutuun', jos meinasi valua. Pari hyvää saatiin. Tehtiin myös kaksi lähetystä ruudun vierestä, jätin Rokin ruudun reunaan eri puolille ja noistakin siirtymiset lätkälle toimivat hyvin.

Satulla oli hyppy mukana ja tein muutaman hypyn Rokin kanssa. Koira täytyy vielä lähettää aika läheltä estettä, koska kiertää muuten helposti, kun laitoin nakkipalkan toiselle puolelle. Sen sijaan ilman palkkaa meni paremmin, tai siis niin, että palkkasin vasta, kun Roki teki hypyn myös takaisin. Muutama hyppynoutokin patukalla, poju osaa kyllä!

Lopuksi lähdettiin porukalla uittamaan koiria. Rieha ja Roki viihtyivät eniten kapulan noutamisessa järvestä. Rieha vielä Rokiakin innokkaampana. Roki ei viitsi lähteä kilpailemaan kepistä, jos toinen ehtii ampaista järveen ensin. Rokilla on joku syvä ihastus Riehaa kohtaan ja vaikka mukana oli kolme muutakin narttukoiraa, vain Rieha kiinnosti Rokia. Jopa siinä määrin, että Roki oli samantien selässä, jos vain sai kiinni Riehan... Ehkä vähän ärsyttävää. Otin lopuksi Rokin hihnaan ja Rieha ja Naava pääsivät sitten vähän keskenään temmeltämään ilman perässä juoksevaa kiljuvaa häirikköä.

Agilityä

Eilen käytiin agility-radalla. Olin taas tapani mukaan ihan kassalla aluksi, aloitettiin vielä Rokin kanssa ja Anskun suunnittelema rata oli mulle ohjauksellisesti liian vaikea. Selviän joten kuten vielä, jos ei tarvitse puolia vaihdella ja esteet tulevat suunnilleen suoraan eteen. Mutta olen kyllä kaamea kömpelys ja pää ei toimi ollenkaan. Vaatii itseltä vielä paljon rauhoittumista ja jotenkin harrastus on vielä niin vieras ja uusi minulle, että jännitän noita treenitilanteitakin. Pitää vain tehdä pienissä paloissa.

Tein sekä Rokilla että Pessillä samaa rataa. En oikeastaan osaa luonnehtia koiria, koska nyt kyllä oma keskittyminen oli lähes täysin siinä omassa tekemisessä ja kämmäilyssä. Roki ei kyllä ole ollenkaan pöljempi ja motivaatiota siitä kyllä löytyy. Aloitus on vaikeaa ja pitää palkata sitä jatkossa alun rauhallisesta odottamisesta. Uskon, että omaan työhön alkaa löytyä kyllä vähitellen tolkkua, kun jotenkin pääsen sisälle lajiin. Mulla on koko ajan huomio joko pelkästään koirassa tai pelkästään itsessä. Putkiaivo! :D Tuosta on kyllä varmasti pidemmän päälle suunnaton hyöty nimenomaan yhteistyölle.

En jaksa rataa kuvata, mutta sen esimerkiksi opin, että pitää yrittää nähdä asiat myös koiran silmin. Eli ei kannata peittää omalla keholla sitä seuraava estettä, johon koiran pitäisi suunnata. Täytyy pitää katse koirassa ja samalla muistaa mihin mennään seuraavaksi. Pitää antaa käsky reilusti ennen estettä, tietysti että koira tietää mihin on seuraavaksi menossa. Minulla on paha taipumus varsinkin hypyissä sanoa komento silloin, kun koira jo hyppää. Ihan älytöntä, mutta keksin sille selityksen. Olen ajanut hyppyä sisään esim. metsälenkeillä, kun tulee kaatunut puunrunko vastaan. Ja olen siis sanonut 'hyppy' juuri silloin kun Roki hyppää, jotta assosiaatio käskyn ja liikkeen välillä syntyy. Nyt pitää alkaa miettiä ohjauksen näkökulmasta käskytystä, eiköhän nuo itse komennot ole jo Rokilla mielessä oikeisiin paikkoihin.

Lopuksi harjoittelin vielä juoksemista ja ohjaamista neljän puolikaaressa olevan hypyn kanssa. Edelleen painuu asento kyyryyn liian helposti. Tuo oli kuitenkin mulla kiva ja toimiva harjoitus, ja riittävän yksinkertainen, jotta virheitä sai korjattua. Sopiva myös Rokille hyppyharjoitukseksi, koska se tykkää roiskia hyppyjä ihan miten sattuu ja väärällä ajoituksella juurikaan itse estettä katsomatta. Puuskuttamaan harjoitus kyllä minut sai, mutta sehän on kivaa! Eniten päivän treeneistä sai myös ajatusta mukaan työskentelyyn, varmaan juuri yksinkertaisuuden vuoksi.

Kun kasattiin esteitä pois, laitoin Rokin vielä paikkamakuuseen kolme nakinpalaa nokan edessä. Mulla on välillä kunnianhimo vetänyt överit paikkamakuuharjoituksissa, yrittänyt liian kauan ja Roki on lähtenyt lätkimään. Nyt koira oli jo tosi väsynyt treenistä ja makasi erinomaisesti, vaikka liikuimme esteiden kanssa ympärillä. Makasi varmaan pari minuuttia todella hienosti, oli tietoinen ympäristöstä mutta pysyi! Vautsivau! :)

Koiran buuttaaminen

Tänään päästiin verestämään agilityä. Olipas opettavainen keikka ja hetki menee nyt tätä pureskellessa. Kesän aikana olisi tarkoitus nyt saada harrastusta eteenpäin. Ensimmäinen asia on kuitenkin minun ja Rokin yhteistyön parantaminen ja kontaktin löytyminen. Tänään otettiin kerran kunnolla yhteen ja tehokas ratkaisu löytyi vanhasta tutustua Bliw-saippuaputelista.

Välillä kontaktia Rokiin on tosi vaikea saada, mikäli se päättää alkaa haistelemaan tai katselemaan ympäristöä. Parhaimmillaan se taas napottaa innoissaan tai on intensiivisesti nakin perään. Se on kuitenkin auttamaton räksyttäjä, jos ohjeet eivät tule riittävän rivakasti ja toimintaa ei ole. Silloin tulee pattitilanne - en saa käskyä annettua, koska koira ei rauhoitu/keskity ja koira ei keskity, koska ei pääse tekemään mitään. Pakko kokeilla välillä, saako Rokin komentamalla lopettamaan louskutuksen. No, ei saa. Ja lisäksi omat kierrokset kasvaa, mikä pahentaa tilannetta.

Tiina piti liinasta kiinni, kun yritin saada Rokin istumaan hypyn eteen odottamaan käskyä. Kun olin noin kymmenen kertaa yrittänyt jättää koiran ja siirtyä hypyn toiselle puolelle ja Roki oli joka kertaa noussut perään ja huusi kuin hinaaja, olin jo pikkuisen kireänä ja koulutustapa oli ah-töistäkin-tuttu "huudan vain kovempaa kuin penska, jotta viesti menee perille"... Päätin hakea vanhan tutun vesiruiskausputelin, yksi ruikkaus Rokin naamaan ja viretila muuttui saman tien. Sitten sitä jaksettiin taas odottaa nätisti ja hienosti. Se on kyllä ihme, miten tuo toimii. Ja mitenkään siis Roki ei paineistu pullosta tai ruikkauksesta, se vaan unohtaa, mitä oli tekemässä ja nollaa itsensä. Siis koiran buuttaus. On tässä opettelemista...

Mutta saatiin me jotain tehtyäkin. Ansku suunnitteli meille helpon radan, jossa ohjasin koko ajan koiraa samalta puolelta. Hyppy, suora putki, toinen suora putki, hyppy, puomi, hyppy ja putki. Ohjaaminen parani jo heti toisella yrittämällä, kun sain ajatusta vähän mukaan. Liikun tosi herkästi kumarassa, jos en ajattele. Ajoituskin vähän parani, ensin olin auttamattomasti käskyissä myöhässä. Oli kivaa ja Roki yllättävän hyvin mukana ja kuulolla. Tehtiin myös valssikäännöstä putkelta hyppyyn. Saatiin pari sinnepäin suoritusta, itse en vaan taaskaan ollut tarpeeksi rauhallinen, jolloin unohtuu se varsinainen koiran ohjaaminen, teen vain sinnepäin ja liialla kiireellä.

Haettiin myös puomin alastulon kontaktia. Käskysanoja pitää vielä miettiä, mutta nyt olisi tarkoitus pysäyttää koira alastulokontaktille nakin ja alustan avulla istumaan puomille etukäpälät maassa. Pysäytyksestä pitäisi saada varma. Näin ainakin homman nimen käsitin ja tätä pitäisi sitten kotonakin treenata.

Kepit vetäistiin myös pariin kertaan. Kivasti Roki muisti aiemmin opitun ja pujotteli (ainakin mun mielestä) kerrassaan hienosti. Ohjaukseen sain jälleen neuvoja, samoin aloitukseen ja lähestymiseen eri kulmista.

Tässä on tosiaan paljon sulateltavaa, tuli vaan jälleen kerran sellainen olo, että mulla on liian iso kädellinen tuossa koirassa ja olen ihan pihalla siitä, miten Rokin kanssa pitäisi toimia missäkin tilanteessa. Lähinnä siis ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä noin lupaavalle koiralle. Ihan liikaa mietin, mitä toiset ajattelee meidän tekemisestä. Neuvoja tulee viideltätoista eri suunnalta kaikkien eri kokemusten rintaäänillä, enkä aina osaa arvioida, mikä on meidän kannalta parasta ja mikä ei toimi. Pakko vaan kokeilla ja välillä menee sitten pieleen. Kun vaan osaisi olla johdonmukainen... Mun mielestä on niin ihanaa, kun homma välillä toimii hienosti, yhteistyö pelaa ja koiran into tekemiseen näkyy!

Koira tuli meille kuitenkin erityisesti perheenjäseneksi ja kaveriksi huomioiden tietysti samalla aktiivisen rodun tarpeet harrastuksien avulla. Sitten meillä tehokkaiden treenien jälkeen myös voidaankin ottaa koira kotona sohvalle kainaloiseksi ja lällytellä. Ei se ole niin vakavaa ;).

Viimeiset agilityt

Kuvapäivitykset odottavat tuloaan - meillä hajosi läppäri ja kuvat toistaiseksi vain kameralla. Onneksi saatiin otettua varmuuskopio tiedostoista ennen totaalista pimahdusta. On se vaan persuksesta, että kaksi ja puoli vuotta riitti sille koneelle. Näytönohjain sekosi ja ilmeisesti sen uusiminen maksaa 300-400 euroa, joten uutta vempainta tässä hankitaan. Ihme kyllä Ville sai varastojen uumenista vanhan koneen pelittämään edes sen verran, että nettiin pääsee. Mitään työjuttuja ei kylläkään pysty tekemään, sovellusten käyttö kaataa koneen.

Hurja treenipäivä meillä oli eilen Roksun kanssa. Viimeisen kerran meni samalle illalle sekä toko että agility. Pisteet kyllä Rokille, hyvin se jaksoi! Agilityn alkeet päättyi eilen. Sen kunniaksi tehtiin rata, jolta laskettiin virhepisteet. Aikaa ei otettu. Me taidettiin olla kunniakkaasti viimeisiä... Vauhtia oli tietty hurjana, mutta virheet meni täysin omaan piikkiin. En taaskaan rauhoittanut itseäni, jolloin koira sekoilee pöpien ohjausten takia. Mistähän kaikesta me otettiin virheitä... Pituudessa kaatui ainakin palikka, pöydältä Roki hyppäsi ennalta pois, puomi lähti vasta toisella yrityksellä, kontakti kyllä onnistui, mutta sen jälkeen Roki hyppäsi pois. Pujottelussa tuli virhe jne... Niitä riitti, mutta Roki oli hieno! Itse olin p*ska.

Katsotaan nyt miten ja milloin tuota uraa jatketaan!

Toko-treeneistä laitan asiat tänne ylös, jotta muistan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä:

Luoksetulo: Tehdään iloisesti ja vauhdikkaasti, ei stopata eteen. Voi kiertää esim. puuta tai kassia tms. Varottava paimennuseleitä. Eli vauhti päällä vaan koko ajan ja jos koira hidastaa tai alkaa kyttäämään, on jo virhe tapahtunut. Lelupalkkaa vaan vauhdista. Ei tehdä luoksetulon stoppeja, "pilannut" Rokin luoksetuloa.

Stopit: Seisomaan pysähtyminen parantunut edellisestä, vielä voisi liikettä ja vauhtia lisätä. Varottava käyttämästä luoksetulon komentoa muussa yhteydessä. Juoksuttaa koiraa namin perässä ja tehdä välillä stoppeja.

Kosketusalusta: Roki oivaltanut tosi hyvin. Rättiä pienempi alusta käyttöön :D. Etäisyyttä lisää ja pitää luottaa koiran ongelmanratkaisukykyyn - ei saa osoittaa liian suurilla eleillä alustaa tai toistaa käskyä. Vähitellen lähetys kauempaa ja kauempaa. Tähän pikkuhiljaa yhdistetään seisomista tai maahanmenoa kosketuksen jälkeen.

Nouto: Taas menty metsään tehtäessä koko liikettä. Ehkä se toisaalta oli hyvä mun kannalta, että tiedän ainakin, mitä ollaan tekemässä. Nyt sitten treenataan noutoa kolmessa vaiheessa. Koiraa palkataan rauhassa odottamisesta heiton aikana. Toisekseen vauhtinoutoa, lelupalkkaan vaihdetaan kapula lennosta, ei puututa luovutukseen. Kolmantena luovutusvaihe, kapula koiralle suuhun ja palkka oikeassa paikassa, esim. takin helmasta.

Kaiken pitää olla kivaa, myös odottamisen. Ehkä meillä onkin jo joistain asioista tullut tylsiä? Isommat namit pitäisi olla, olen vaan vähän huolissani noista nakeista, joita käytämme. Nehän ovat niin suolaisia, ihmisten ruokaa. En myöskään osaa arvioida, pitääkö Rokille antaa normaali vai pienempi ruoka-annos tuollaisina treenipäivinä, jolloin palkkanameja uppoaa paljon. Pitäisi nyt jo vihdoin tehdä, mitä olen suunnitellut, eli ostaa kanaa tai sydäntä tms. ja keittää siitä treeninameja. Jäisi suolat pois ja olisi kuitenkin pehmeää, maistuvaa, eikä ehkä ihan sotkisi taskuja.

Viikko vierähti

Mitäs kaikkea nyt on viikkoon mahtunutkaan... Kevät on tullut! Ja kura ja karvanlähtö! Nyt alkaa olla maa jo paljaana, odotan innolla pururadoille pääsyä.

Roki oli vähän kipeän oloinen silloin edellisenä viikonloppuna, mutta takapuolen punoitus ja muutenkin vaivaaminen meni ohi. Vettä se juo edelleen enemmän kuin ennen, mutta johtuiskohan ruuan vaihtamisesta? Jos tuo uusi ruoka janottaa enemmän? Me siirryttiin penturuuasta Hills'in johonkin adult-versioon. Täytyy testata ja seurata, miten se sopii.

Viime viikon tiistaina oli tokavikat agilityt. Ei jälleen jaksanut oikein emäntä eikä koira keskittyä. Karseeta säätöä oli. Intoa ja energiaa on Rokissa kuin pienessä pitäjässä, mutta emäntä on niin käsi, ettei tiedä mitä noilla ominaisuuksilla tekisi. Saldona oli mm. verinen rystynen ja äärimmäisen hiekkainen kaksikko. Jos nyt yritän muistella esteitä ja rataa, niin mieleen palaa lähinnä jännitys radan tekemisestä (siis treeneissä! minä, kokenut kisaratsu monesta lajista, jännitän treeneissä...). Ehkä ekaa kertaa Roki tajusi, mitä keinussa tapahtuu. Aiemmin se ei ole höntsäämiseltään rauhoittunut keinulla yhtään ja aika hazardia ollut. Puomi menee ihanasti, paitsi alastulon kontakti meinaa unohtua.

Kepit edelleen hienot! Tosin Roki haukkuu koko ajan, sanokaa nyt hyvät ihmiset, saako se haukkua ja miten kiellän, jos ei saa. Välillä Roki haukkuu kärsimättömyyttään ja silloin se ei myöskään ota käskyjä vastaan. Sitä sen ei mun mielestä tarvitse tehdä, kierrokset nousee yli. Mutta sitten se haukkuu myös tehdessään hyvällä draivilla. Esim noissa kepeissä juuri. Se vaan joutessaan haukkuu, vaikka touhuaa tehokkaasti ja keskittyneesti.

Viime perjantaina huoltomiehet kävivät purkamassa meidän kylppärin katon; sen, josta vesi tuli sisään pari viikkoa sitten. Tuota varten vihdoinkin luovuttiin Rokin pitämisestä eteisessä. Omaa laiskuutta ja helppouden tarvetta on ollut pitää Roki aidattuna eteiseen yksinolojen aikana ja öisin. Mulla on nyt mennyt ihan totaalisesti järki porttien yli kulkemiseen, vieraitakaan ei kehtaa kutsua, koska meillä vaan joutuu kiipeilemään porraskaiteiden ja esteiden yli.

Nyt sitten huolehdittiin ruuaksi kelpaavat pois koiran ulottuvista ja vedettiin säätönupit irti hellasta. Nyt Roki pääsee alakerrassa liikkumaan, mutta lapsiportti yläkerran portaisiin jätettiin. Perjantaina kuitenkin päädyttiin sulkemaan Roki tällä kertaa olkkarin puolelle, jotta huoltomiehet pääsevät eteisestä yläkertaan ilman koiran rakkautta ja toisaalta karkaamisriskiä. Oli varmaan virhe. Ihan hiukan hajosin, kun tulin kotiin ja havaitsin vahingot. Kaikki portaan kulmat olkkarin puolelta oli säretty ja pureksittu perusteellisesti niin ylös kuin koira oli ylettänyt. Samoin keittiön nurkan listaan oli jyrsitty ihan uusi kulmakerroin. Ei helkkari! Listat nyt on joutavan helppo uusia, mutta entäs noi portaiden astimet. Jokainen on kahdeksalla pultilla kiinni porrasrungossa ja jokaiseen pultattu myös rautakaiteen pinnat. Saakeli koko portaikko menee joskus uusiksi... Toistaiseksi etikkaa vaan joka paikkaan. Taas.

Sunnuntaina jatkettiin mätsäriuraa. Noutajayhdistys järkkäsi Vaajakoskella mätsärin ja Roki kävi postailemassa siellä. Noora oli tyytyväinen liikkeeseen ja kontaktiin. Seisottaminen on edelleen työn alla ja tällä kertaa sinisellä nauhalla jaksettiin odottaa myös sinisten kehä, johon sitten parivaljakko säntäsi aika yllättäin ja lopputulos olikin sen mukainen. Roki haukkua räkytti koko seisotuksen ajan ja tempoili juoksutuksessa. Oli kiva, että tuomari jaksoi antaa palautetta kaikille koirakoille. Kehui Rokin esiintymistä ja toivoi puolen vuoden lisäiän tuovan riittävästi jo rauhallisuuttakin kehätyöskentelyyn.

Ei noilla tuloksilla väliä, mutta näin me saadaan kivasti kokemusta koiratapahtumista, isommista ihmisjoukoista ja koiraseurasta! Jotain roturasistin vikaa Rokissa on, koska se tuijotteli lähinnä mustavalkoisia lajitovereita. Eniten huomiota saivat bortsupentu Juri ja hurmaava partispentu. Dalmatialaisenkin perään Roki katsasteli. Noutajat saivat olla rauhassa.

Tänään Rokilla oli sangen raskas päivä. Siskoni haki Rokin hoitoon remppatouhujen alta. Roki aidattiin heidän kotona eteiseen. Mutta koko päivä meni tuijotuskisassa siskon kissan kanssa. Kumpikaan ei antanut toiselle hetken rauhaa. Roki ei kyennyt syömään edes luuta, kun Teho-peijakas tuijotti koko ajan. Oli kuulemma ollut todellinen mielien mittelö, ääntäkään päästämättä. Joskus pitkällä iltapäivällä kumpikin lopulta luovutti ja vetelivät täysillä sikeitä meidän mennessä Rokia hakemaan.

Touhukas viikonloppu

Lauantaina meillä oli kylässä mummokoira Alli naapurista. Isäntäväki lähti reissuunn ja Alli jäi meille hoitoon. Roki ja Alli suhtautuvat toisiinsa erittäin neutraalisti, eivät käytännössä piittaa ollenkaan. Ainoastaan puruluiden perään olivat molemmat ja pari ärähdystäkin kuultiin puolin toisin. Erittäin helppoa joka tapauksessa, tervetuloa mummo-porokoira uudelleenkin!

Lauantai-aamusta käytiin Nooran kanssa Killerillä treenailemassa Rokin kanssa. Roki taas vaihteeksi katseli kaihoisasti minun perään ja tehtiinkin sitten erään vinkin mukaan. Roki takaisin peräkonttiin ja minä autoon istumaan. Noora "tuli hakemaan" Rokin takakontista ja lähtivät sitten saman tien sen verran etäälle, ettei autoa näkynyt. Kuulemma oli heti ikävä unohtunut ja Roki toimi hyvin Nooran kanssa. Näyttelytreenistä siis oli jälleen kyse ja oli myös kiva kuulla, että Noora kokee oppivansa omasta tekemisestään asioita Rokin kautta. Jännä lähteä toukokuussa näyttelyitä kokeilemaan!

Jatilla oli agility-kisat Killerin hallissa ja treenin jälkeen poikettiin niitä katsomaan. Oli kyllä hauskan näköistä menoa, ehdin siinä vähän aikaa vilkaista 1-luokan rataa joka kokoluokasta, ja näytti siltä, että olisin saanut Rokin ohjattua radan läpi, ainakin, jos välissä olisi saanut palkata ja hidastaa tahtia. Tosi kiva rata oli! Meininki oli kyllä niin mukavaa, että oikein polttelee päästä joskus kokeilemaan! Nyt meni hiukkasen (!) energiaa Rokin pitelemiseen. Se oli tietysti kovasti toisten koirien perään, korvat ja kontakti taas kateissa. Roki vaatii niin jatkuvaa huomiota. Makuutin sitä treeninkin vuoksi, mutta jos oma huomio koiraan herpaantuu (esim. kun katselin rataa), ei se malta ja saattaa myös haukkua. Ja voi pojat sitten kun Roki tajusi, mitä hallissa oikeasti oli tapahtumassa! Siitä se riemu vasta repesikin, ensin koira ei nähnyt aitojen taakse kentälle, mutta kun kurkkasi lopulta raosta, valkeni sille, että tutut esteethän siellä olivat ja käskytkin muuttuivat ennenkin kuulluiksi! Sitten me lähdettiin menemään, emännän hermorakenne ei kestänyt kauan... :D

Lauantai-iltapäivällä heitettiin kevään eka hölkkälenkki. Kierrettiin Jyväsjärven pitempi puolikas, varmaan siitä kymppi tuli. Osittain kävelyä, osittain juoksua. Positiivista oli se, että Roki ei enää yhtään alkanut komentaa juoksevaa ulkoiluttajaa. Ennenhän se oli tosi ongelma, Roki alkoi hyppiä päin, haukkua ja juosta jalkoihin. Positiivista oli myös se, että kun koira alkoi väsyä, se myös kulki paremmin hihnassa. Senhän saattaa jopa onnistua opettamaan olemaan vetämättä!

Negatiivista oli sen sijaan emännän naurettavan heikoksi käynyt juoksukunto ja tällä hetkellä aivan tajuttoman kipeät sääret. Lisäksi se, että Roki edelleen poukkoilee ja vetää hihnassa, varsin epämiellytävää juostessa. Sellainen havainto myöskin, mitä olisi kyllä pitänyt jo etukäteenkin ajatella, että Rokille on ehdottomasti juoksua varten hankittava sopivat valjaat. Juoksuvyökin oli suunnitelmissa, mutta ihan normihölkkälenkkiäkin varten valjaat on ehdottomasti pantaa parempi idea (ainakin niin kauan, kun tuota vetämistä ja sinkoilua esiintyy).

Eilen pyörähdettiin Suolahdessa sukuloimassa, siellä sitten lenkkeiltiinkin metsässä. Olipa kiva mennä sulaa metsäautotietä! Ilmakin oli hirmu hieno! Tennispallo kaivettiin naftaliinista ja Roki paineli menemään :).

Tänään Roki on aristanut takapuoltaan, luulin aamulla, että sillä oli kokkare kiinni karvoissa ja Ville suihkutti koiran lenkin jälkeen. Ei siellä sitten pastillia ollutkaan, mutta peräaukon seutu ja pallit punoitti. Töistä tultuani seurailin Rokia ja takapuoli selkästi häiritsee sitä. Jatkuvasti yrittää nuolla tai nyhtää. Täytyypä nyt seurata, miten tuo kehittyy, onko siellä sitten vaan iho ärtynyt jatkuvasta kostumisesta/kuivamisesta/liasta jne. Vai mahdollisesti jotain ihottumaa? Puhdistan nyt joka tapauksessa ihoa ja viime kesäisen persihottuman jäljiltä Rokille taisi jäädä jotain rauhoittavaa mietoa antibioottista voidettakin.

Tehotiistai

Eilinen oli kyllä tosi tehopäivä treenien osalta. Rokille nyt muutenkin, kun pääsi aamupäivällä lenkkeilemään metsään naapurin hakemana Narun ja Allin kanssa. Meillä oli huoltomies käymässä, kun ikävä kyllä vettä tippuu kylppärin kattopaneelien välistä.

(Pakko siis lisätä edelliseen, että katosta on tullut sulamisvedet läpi ja myös työhuoneen puolella on tumma läikkä sisäpuolella katossa. Joutuvat avaamaan katon ja vaihtamaan villat ja mahdollisesti kuivattamaan vielä erikseen... Voihan voihan...)

Noniin. Siis tunnin lenkki hyvässä seurassa metsässä riekkuen. Siihen päälle lähdettiin ekoihin Hanna Helmisen toko-treeneihin Norssin parkkipaikalle. Seurana meidän "ryhmässä" on toinen bortsu-poika, 8-kuinen Vauhti. Tehokkaasti tartuttiin saman tien asiaan ja täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin. Tarkkaa ja perusteellista, hauskuutta unohtamatta. Hyviä ohjeita, pieniä palasia treenaillaan nyt seuraavan kahden viikon aikana ennen toisia harjoituksia. Oma toiveeni oli, että saisin tietää, millaisia tokossa vaikkapa alo-luokan oikeat, puhtaat, hyvät suoritukset ovat, jotta olisi itsellä mielikuvat siitä, mitä harjoitellaan. Nyt seuraamisen osalta vähän kirkastuikin.

Seuraamista tehtiin ihan alusta. Hanna tsekkasi, millä mallilla meillä on seuraaminen ja ihan kiitosta tuli siitä, että mikään ei ole aivan pielessä... Ilmettä ja suoraa liikkumista lähdetään koiralta hakemaan. Harjoitteena tehdään seuruuta ihan muutaman askelen pätkissä imutuksella ja mielellään jonkin seinän vieressä tai esim. autoa kiertäen, jotta koira kulkee suoraan. Palkkauksessa ainakin itselle paras vinkki tuli käden asennosta ja sijainnista, miten pienellä asialla voikaan olla vaikutusta esim. siihen, missä Rokin takapää kulkee. Täytyy yhä enemmän kiinnittää nyt omiin maneereihin, liikkumiseen, asentoihin jne. huomiota.

Katsoimme pikaisesti myös kosketusalustaa, maahanmenoa ja stoppia. Kosketusalustan kohdalla mulla itsellä meni vähän sekaisin nämä meidän tiskirättiharjoitukset ja sitten taas TT:n treeneissä tehty eteenlähetys. Tämä siksi, että Hanna opetti nyt kosketusalustaa ainoastaan kuonolla koskettavaksi, jolloin harjoite muistutti noita eteenlähetyksiä. Näytin, mitä me ollaan Rokin kanssa tehty ja käsittääkseni meidän kannattaa jatkaa tiskirättimallilla. Eteenlähetyksessä on jokin ongelma, mitä en ihan ehkä tajunnut, mutta sain siitä hyvästä luennon pk-puolen tottis-kokeen vastaavasta liikkeestä, joka on kannattavampi aina tehdä määrättyä reittiä, jota on kuljettu ennestään (eli koira ei randomilla sinkoile vain joka merkille). Tämä meni multa vähän yli hilseen ja eiköhän me nyt tehdä kosketusalustaa sillä ´KOSKE´ komennolla, kuten ollaankin treenattu. Kosketuksen jälkeen harjoitusta voi jatkaa esim. stopilla tai maahanmenolla. Toi on kyllä vähän ongelma, koska Rokihan menee maahan kosketusalustalle automaattisesti...

Maahanmenoissa oli tärkeätä nopea palkkaus suoraan kohti koiran naamataulua. Ja toistot. Samoin seisomaan stoppaamisessa pitää saada koira pysähtymään räväkästi itse varsin terävää liikettä käyttäen ja palkkaus melkein samalla hetkellä.

Nyt siis treenaillaan! Onneksi lumet vihdoin näyttävät sulavan ja treenikentät aukeavat, vettä on tullut nyt muutaman päivän ajan ja ehkäpä se kauanodotettu terminen kevät :D on nyt alkamassa eli pakkasta ei ole nyt ollut. Johan tässä huhtikuuta nyt eletäänkin, joten kyllä lumien on aika jo lähteä.

Ilta päätettiin vielä aksatreeneissä. Vähän oli taas haukkumista ja komentamista aluksi, mutta paikkamakuu vuoroa odottaessa rauhoitti kivasti. Kepit on kyllä hienot! Nyt pitäisi vaan vähentää avustusta, jotta kehitys jatkuisi. Uutena esteenä rengas, joka ei kiinnostanut kovinkaan paljon Rokia. Ehkä se ei pitänyt kovin oleellisena mennä renkaan läpi, kun sivuiltakin pääsee. Mun ohjauksessa on kyllä ihan järkyttävästi puutteita, en esimerkiksi seiso suorana vaan kumarrun koko ajan koiran puoleen, jolloin se käyttäytyy pöllösti (esim hyppää muuria päin, meni ihan kokonaan kyllä minun piikkiin, toivottavasti ei sattunut :( ).

Meinasi myös tulla yhteenotto tämän aiemminkin mainitun karkailevan snautserin kanssa, tällä kertaa myös tuo oli kyllä minun syy. Rauhoittelin Rokia kentän laidalla ja snautseri teki rataa. Menivät sitten ihan meidän vierestä muurille ja Roki vetäisi sekunnin tuhannesosassa pultin "MUURI" komennosta ja säntäsi mun käsistä snautserin luo. Hitsi, kun näitä ei saisi käydä, pyytelin kyllä anteeksi kovasti.

Ei ihan niin huippua ollut eilen kuin edellisellä viikolla, mutta kyllä tuosta kivan urheiluharrastuksen meille voisi kehitellä vähitellen!

Onnistumista

Wuhuu! Oli ihan huiput agility-treenit äsken! Noin hyvin Roki ei ole tehnyt vielä kertaakaan. Olihan sillä tietysti normaalit kierrosten vetämiset välillä päällänsä ja haukkui intojaan ja kärsimättömyyttään, mutta ei se tuonkaan vertaa ole aiemmin rauhoittunut välissä tai keskittynyt ohjeisiin.

Putki ja pussi ovat varmoja ja riemulla Roki niitä tekee. Hypyt, muuri ja pituus sujuvat vaivatta. Kepeistä olen innostunut tosi paljon ja Roki tekee kyllä hitsin hyvin. On sisäistänyt pujottelun kyllä jo ihan omaan koirankehoonsa ja tarvitsee varsin vähän ohjausta enää, kunhan aloituksen näyttää. Saatiin kehuja ja kurssin ohjaaja testasi myös itse Rokilla keppejä. Hän sanoi, että kun ohjausta tulee vähemmän, Roki selkeästi hiukan hidasti tahtia ja "mietti" mitenkäs tämä nyt meni.

Liina Rokilla on edelleen perässä, se oikeastaan toimii emännän rauhoittajana. Kertaakaan ei ole tullut edes potentiaalista karkaamistilannetta Rokille, joten uskon, että se pysyisi ilman liinaakin hallinnassa. Mutta itselläni on varmempi olo liinan kanssa. Varsinkin, kun yksi kurssin koirista karkaa koko ajan ja hihnalla saan tuolloin hallittua varmasti Rokin.

"Kiipeilytelineistä" A sujuu varmasti, Roki pysähtyy kontakteille. Mutta niiden treenaamista pitäisi kyllä tehdä enemmän. Nythän kontakti ja pysähtyminen tapahtuu täysin nakin avulla. Uutena tuli keinu. Jälleen emäntää jänskätti vähän, mutta kokeilut menivät kyllä ihan ok. Vähän kiire Rokilta on esteeltä pois, mutta varsinaisesta keinahdusvaiheesta ei piitannut mitään, kun nakki oli nokan alla. Teimme siis niin, että koira kiipesi keskelle keinua, ohjaaja laski hitaasti toisen pään alas ja sitten ohjattiin koira loppuun.

Puomia pääsin vihdoin tekemään onnettoman muutaman viikon takaisen yrityksen jälkeen. Oli todella huojentavaa havaita, että Rokilla ei ollut mitään pelkoa estettä kohtaan, se oli itse menossa heti. Kontakti alkuun, ohjaaja varmisti vielä toisella puolella Roki meni omaa tahtia, joka on varsin vauhdikas, silti kuitenkin rauhoittuen loppuun. Hienoa! Jess!!! Ja huh! :D

Ratakin tehtiin ja kivaa oli! Meillä taitaa olla pieni liitäjäkoiran alku :).

Viittä vaille vuotias

Tänään olisi Rokilla yksitoista kuukautta täynnä. Nyt ei ole pennun koossa tapahtunut mitään muutoksia viimeiseen pariin kolmeen kuukauteen. 18 kiloa näyttäisi olevan painoa epätarkalla sylipunnituksella.

Eilen käytiin Viihdekeskuksella temmeltämässä Riikan ja kelpie-tyttö Riehan kanssa. Riehalla on ollut varpaan murtuman takia pari kuukautta liikuntarajoitteita ja nyt pitkästä aikaa pennut pääsivät rallaamaan, kun Rieha on saanut luvan jälleen juosta! Rokista kyllä huomasi, että on ollut pari hiljaisempaa päivää treenaamisen ja lenkkeilyn kannalta. Se veti hulluna rinkiä alkuunsa, ihan sama, juoksiko Rieha matkassa vai ei. Hyvin ne leikkivät myös yhdessä, vetoleikkiäkin saivat aikaan juoksemisen lisäksi. Harmillisen paljon Rokin piti yrittää Riehan selkään, kyllä poikaa vähän hormoonit vie... Onneksi narulelun perässä juokseminen on jylpyttämistä vielä hauskempaa, joten jäpityspuuhat sai keskeytettyä heittämällä lelua.

Seuraavat kuvat eiliseltä Riikka Närän käsialaa:

11-kuisen posetukset





Rallia Riehan kanssa

Paimenlasten kohtaaminen - oisko Riehalla pikkuisen taipumusta?

Vetoleikkiä kahdella koiralla

Saihan ne tyylikkäästikin samaan kuvaan, tosin hajuraon kanssa


Agilityt meni kivasti tiistaina. Puomia ei tehty, mutta A tuli uutena. Ei ollut mitään uskaltamisongelmia. Tehtiin ihan ratakin, Roki seurasi ohjausta, ainoastaan putken herra halusi tehdä kahdesti, siihenkin syynä kyllä minä, koska seisoin putken pään edessä, kun Roki sieltä oli tulossa.

Agility meni putkeen

Jälleen pusketaan töitä. Lomaan on laskujeni mukaan 13 viikkoa ja onhan siinä pääsiäinenkin vielä edessä - eli ei enää juuri mitään :). Toivottavasti vaan alkaisi taas omat ensi lukuvuoden työkuviot ratkeamaan. Vielä ei ole mitään hajua.

Ville lähti eilen Rokin kanssa kaksistaan agility-tunnille. Ja tulivat hyvällä tuulella takaisin! Rokin kanssa oli jälleen kokeiltu puomia ja koira oli kuin olikin kulkenut sen nyt itse, ensin enemmän, sitten vähemmän jännittäen. Helpommin joka tapauksessa kuin viimeksi. Huh, mua ehti jo pelottaa, että se rakenteli puomista itselleen mörön. Oli kuulemma kulkenut sitten jo nätisti nakin perässä pitkin puomia. Eilisissä treeneissä oli sitten mennyt kalkkunanakkia yli puoli paketillista, mutta siinäpähän sitten tekivät. Oli muutenkin ollut parempi vire Rokilla edelliseen viikkoon verrattuna, eikä koira kieltäytynyt millään esteellä.

Näyttelytreenejäkin ollaan taas pidetty. Havaittiin Nooran kanssa, että minun täytyy tosiaan olla poissa Rokin näkyvistä silloin, kun he touhuavat, muuten se ei kuuntele Nooraa ollenkaan ja tuijottelee vain minua. Nyt yritänkin hommata kaveria lauantain mätsäriin Nooran ja Rokin seuraksi, jos ja kun joudun itse hallista sitten poistumaan.

Toko-treenejä jatketaan ohjatusti tässä kevään aikana, Helmisen Hannaan otin yhteyttä. Suunnitelmat kokeiden suhteen selkeytyvät varmaan pikkuhiljaa tässä Rokin murrosiän edetessä, kun näkee, missä vaiheessa keskittymiskyky alkaa olla koeluokkaa. Kiirettä ei tosiaan ole, mutta kiinnostunut kyllä olen ihan kilpailumielessä tokosta!

Vähän tokoiltiinkin eilen, kun ennen agilitytreenejä käytiin Viihdekeskuksella painittamassa Rokia ja naapurin Narua. Otin Rokin kanssa seuraamista, ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä, perusasennon hakua (joka muuten oli taas ihan todella napakkaa ja mainiota), liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloja. Tehtiin myös luoksetulon stoppia (maahan), mikä onnistuu kyllä, mutta luoksetulosta seisominen on karseaa katseltavaa, Roki edelleen hiippailee minkä kerkiää. Sitten tehtiinkin seisomaan stoppaamista niin, että minä houkuttelin nakilla koiraa ja peruutin edellä. Käsimerkkiä käyttäen stoppeja siitä. Vähän paremmin sujui ja Roki myös jaksoi seistä paikallaan pikkuhetket.

Kaikki ei mene ihan suunnitelman mukaan

Loma on kääntymässä jo loppuaan kohti, enää viikonloppu edessä. Kivaa ohjelmaa kyllä luvassa myös. En ole lähtenyt mihinkään reissuun, joten Rokin kanssa olen kyllä ehtinyt touhuta. Vähän on jotakin treenattu joka päivä.

Tiistaina näyttelytreenailtiin Nooran kanssa. Sää oli tuulinen, mutta lepattava kehänauha ei häirinnyt Rokia yhtään, tajusikohan se sitä edes. Roki liikkui nyt vähän paremmin, mutta ongelma olen minä. Poika on niin paljon mun perään, että kyttäilee minua, vaikka ohjaaja tekee vaikka mitä temppuja. Istuin siis autossa piilossa ja Roki kulki ja kuunteli paremmin. Muitakin hankaluuksia oli. Roki ei malta ravata, jos ohjaaja hölkkää, vaan painaa laukalle tai peitsaa. Edelleenkään sitä ei myöskään huvita seistä, mieluummin istutaan. Katsotaan vielä vähän treeniä ensi viikolla ja sitten olisi JAT:n mätsäri.

Saman päivän iltana käytiin vielä agilitytreeneissä. Ei mennyt erityisemmin putkeen. Lähdettiin sinne molemmat mukaan Villen kanssa ja sitä virhettä ei sitten tehdä enää toista kertaa. Jälleen Roki on toisen perään, jos toinen ohjaa. Roki oli myös melko haluton tällä kertaa tekemään. Haukkumista oli edellistä kertaa enemmän ja jopa putkilla tuli kieltäytymisiä. Pussiinkaan ei suostunut menemään, ellei päätä avattu. Kepit taas kulki kivasti molemmilta puolilta ohjattuina. Siis heti sen jälkeen, kun itse lakkasin kämmimästä.

Ikävin tapaus sattui kuitenkin uudella esteellä, puomilla. Rokia hirvitti tuo este, ilmeisesti liian kapea sen energiselle oksat pois -tyylille. Se ei luottanut yhtään jalkoihinsa puomilla. Ja koska tarkoitus oli saman tien viedä koko este korkealla läpi, tuli tuosta hommasta aika kauheaa. Roki oli sen verran hädissään, ettei puomilla houkutuksena olevat namit kelvanneet ollenkaan. Lopulta Roki pakotettiin läpi esteen. Noin puolen välin jälkeen se kulki omilla jaloillaan puomin loppuun... En nyt ole ihan varma tämän harjoittelutavan sopimisesta Rokille, mua pelotti itseänikin eikä tosiaan tuntunut hyvältä katsoa koiraa. En taida haluta teettää Rokilla puomia ollenkaan, ennen kuin suoritusvarmuus matalalla alkaa löytyä. Ostan siis varastoon pätkät samanlevyistä lankkua ja treenataan sitten omassa pihassa tuota. Samanlaiset pultit Roki on vetänyt aiemmin ainoastaan koirauimalan altaalle johtavilla portailla.

Harmi, että olen niin nyypiö ja pihalla näiden esteiden erilaisista harjoittelutavoista, etten osaa sanoa tai keksiä mitään vaihtoehtoja. Teen vaan niin kuin käsketään. Toivon vaan niin, ettei Rokille jäänyt kammoa puomiin. Se on onneksi aika kova tapaus ja ryhmämme ohjaajakin sanoi, ettei hän olisi vienyt estettä läpi tuolla tavalla ellei olisi tiennyt millainen koira Roki on. Tuo ohjaaja on kuitenkin seurannut Rokin tekemisiä aina nelikuisesta lähtien.

Tokoilemassa ollaan käyty myös. Joka päivä vähän jotakin lenkkien yhteydessä ja keskiviikkona vähän enemmän Killerillä. Seuraa oli tuolloin myös paikalla. Nouto on aika varma edelleen, mutta liian monen toiston jälkeen Roki alkaa leikkiä kapulalla. Seuraamisesta maahanmeno on hieno. Paikkamakuuta ollaan treenattu nyt myös. Onnistuu paremmin, jos Rokilla on jotain odotettavaa, kuten lelu tms.

Keskiviikkona lähdettiin kahville kaverin luo suoraan treeneistä. Tulipahan todistettua nyt tämän hetken täystuhotilanne, mitä olenkin jo treenihallikokemusten perusteella epäillytkin. Roki merkkailee täysin hallitsemattomasti, treenihallissa yritän aina ehtiä kieltää ajoissa, mutta se vaatii ihan jatkuvaa kyttäämistä ja silti ehtii välillä lirahtaa. Nyt sitten vierailu kotiin, jossa asuu kaksi narttukoiraa, aiheutti noin viidet merkkailut ympäri asuntoa. Suljettiin sitten koira keittiöön, jossa se pissasi enää vain pakastimen kulmalle. Voi elämä, kun otti päähän ja nolotti myös, etenkin kun jälkiä siivotessani kiskaisin tiskipöydältä vielä juomalasin säpäleiksi lattialle. Ei varmaan olla saamassa kutsua uudestaan ihan justiinsa ;).

Onko tämä hillitön merkkailu vain vaihe? Meneekö se ohi? Ei me pian uskalleta sinne mätsäriinkään lähteä, se on JAT:n uudella hallilla Killerillä ja pissaaminen halliin on luonnollisesti kielletty. Tuo koiranrakki varmaan nostaa kinttuaan tuomarinkin jaloille...

Kymppikuinen

Rokilla tuli lasiin sunnuntaina 10 kuukautta. Vitsit se ei enää ole pikkupenneli. Toisaalta ihanaa, toisaalta puupeloikä meni niin äkkiä. Kriittisiä mittoja otettiin taas tietysti ja nyt ei ollut tullut korkeutta eikä painoakaan lisää. Eli 18 kiloa punnittiin ja n. 54 senttiä säkä.

Viikonloppuna Roki rallasi taas Saviolla mustavalkoisten kanssa ja ihmiset tarpoivat jäällä hangessa. Niin, ja olihan myös Pessi mukana, mutta hihnassa. Otin neuvoista vaarin ja nyt Roki kulkee jatkossa lenkeillä liinassa, myös silloin, kun mennään metsässä. Otetaan tiukka linja luoksetuloihin. Birgitta myös havaitsi, että kun minun on pakko saada Roki kiinni, muuttuu ääni maanittelevaksi ja Roki ei varmasti tottele. Tiesinkin sen, en luota yhtään siihen, että Roki tulee ja sen huomaa minusta heti. Mulle iskee kokemuksesta sellainen kissan luoksehoukuttelukutsumoodi päälle.

Roki tulee luokse ja antaa kiinni paljon paremmin silloin, kun ollaan kaksin, samoin Villen kanssa. Hommaa tehostaa selän kääntäminen Rokille tai kyykistyminen. Roki myös antaa ottaa kiinni nätisti. Mutta jos virikkeitä on yhtään enemmän, kaveria ei huvitakaan. Tänään treenattiin Tanjan ja Nemon seurassa samaa, ja kylmästi kiskaisin Rokin luokse liinasta, jos muuten ei kutsusta tullut. Haluan luoksetulon sellaiseksi, että tuo epävarmuus häviää minulta eikä tarvitse käyttää kutsussa vippaskonsteja eli pelkkä käsky riittää.

Nemon kanssa oli taas niiiin hauskaa! Pojat painivat menemään ja juoksivat narun perässä. Ja haukkuivat yhdessä metsästä pölähtäneitä suunnistajia (kuka suunnistaa iltahämärässä talvipakkasella?!?). Kivaa oli.

Illalla tsekattiin vielä agilitytreenit. Ja löytyihän nyt vihdoin jotain yhteistä säveltäkin. Mutta kyllä se vaati koiran rauhoittelua tosi paljon. Hallin hajut ovat Rokille ihan vastustamattomia eikä se varmaan mahda pissailulle mitään. En meinaa ehtiä joka tilanteeseen mukaan. Mutta siis esteillä alkoi jotain tolkkua löytymään. Ongelma edelleen on ekalle esteelle lähetys, koska Rokilla on niin kova hoppu. Mutta kun taas itse muistin rauhoittua, havaitsin, että tehdessä useampia esteitä peräkkäin, Roki hakee ohjetta multa. Se kääntyy aina esteen jälkeen minun luokseni. Aloin odottaa tätä ja annoin uuden käskyn vasta tuon jälkeen, kun aiemmin olen vain yrittänyt juosta Rokin edellä ja hosua. En edes juuri liikkunut itse. Eikä karkailujakaan tapahtunut tänään (Rokilla, muut senkin edestä).

Varmaan joku lukija, jolla on kokemusta agilitysta enemmän, havaitsee, että olen ihan pihalla koko homman kanssa. Pitää paikkansa, tämä on aivan ensi kosketuksia koko lajiin ja aloitan ohjaajana aivan alkeista itsekin. Oppimista kuitenkin tapahtuu! Uskon myös kehittyväni, minulla on kova taipumus analysoida omaa tekemistäni ja johan se tuli selkeästi huomattua, että suurin vaikutus koiran touhuihin on sillä, miten minä siellä radalla toimin.

Uutena esteenä tuli "pussi". Ei mitään ongelmaa suorittamisessa, paitsi Roki yritti loikkia läpi pussin, ei tajunnut sukeltaa. Keppejä tehtiin niin, että ohjaaja kulki koiran sivulla nenä samaan suuntaan. Alun takeltelun ja haukkumisen jälkeen löytyi tähänkin kivasti rytmiä. Ja taasen sen jälkeen, kun Anne rauhoittui... Putki on edelleen kaikkein paras ja Roki vetää kauheat pultit, kun joku muu koira käsketään putkeen. Sitten keskityttiinkin toisen vuoron aikana odottamisharjoituksiin juuri silloin, kun putkea toiset tekivät. Vähensi kuumumista huomattavasti ja lopputreenistä Roki ei enää välittänyt, kun muut rytisivät putkessa.

Lopuksi tehtiin peräkkäin kepit, putki, kaksi hyppyä, pussi ja muuri. Kepeissä taas vähän sähläystä, mutta loput menivät mielestäni kivasti. Katkoja tulee joka väliin, koska haluan antaa ohjeen Rokille niin, että se kuuntelee. Ja onnistuikin! Se on kyllä kovin taitava lukemaan mun ohjeita, jos sählään, sekin sählää eikä tee mitä pitäisi.

Vähän treeniä, vaikka onkin kylmä

Eilen oli pakkasesta huolimatta agility-treenit. Eikä eilen niin kylmä ollutkaan, korkeintaan -15 astetta illalla. Tänään taas keikutaan päälle kahdessakympissä. Vahingosta viisastuneena Rokilla oli eilen reilun kolmen metrin liina perässä. Karkailuja ei tapahtunut eilen. Mutta on se kyllä kamala tykki ja intoa ihan räjähdyspisteeseen asti, kun näkeekin vain esteen ja tajuaa että on meidän vuoro. Temuaminen ja intoilu on hillitöntä. Mulla ei ole ollenkaan kykyä ja taitoa ohjata ja rauhoitella Rokia. Yksinkertaisesti en ehdi antaa sille käskysanaa ja ohjata, kun kaveri ampaisee jo menemään. Muutenkin Roki kaikessa tekemisessään ennakoi mun pienintäkin värähdystä.

Agility tulee vaatimaan minultakin todella paljon opiskelua ja opettelua. On ihanaa, että koira pursuaa intoa ja energiaa, mutta voisi olla helpompi aloittaa jollain vähän haluttomammalla yksilöllä :D. Treeneissä katson, kun joku joutuu maanittelemaan ja usuttamaan koiraansa putkeen, koira saattaa kieltäytyä kerta toisensa perään ja sitten korkeintaan hitaasti hiippailla esteelle. Mun koira saa hepulin kun vain kävelläänkin ohi ja on menossa ihan käskemättäkin sitä juoksemaan hullunvauhti päällä. Lelu pitää jättää pois ohjauksesta, se nostaa entisestään kierroksia.

Eilen kuitenkin tehtiin useampaa estettä ja kyllähän ne sujuivatkin. Mutkaputki oli uusi - ei mitään ongelmaa. Hyppyä tehtiin myös muurin yli, ei ongelmaa. Pujottelua aloitettiin ekaa kertaa, meillä ei kouluttaja käytä ohjureita eikä keppikujaa, suoraan vaan ohjattiin koiraa peruutellen keppien välistä. Uskon, että Roki kyllä oivaltaa tuon, mutta olen nähnyt kyllä noiden apuvälineidenkin kanssa harjoiteltavan ja olisi kiva myös kokeilla. Yhdistelmänä tehtiin mutkaputkea ja hyppyä. Nyt jopa saatiin suorituksia aikaan, viimeksi ei kertaakaan. Roki haukkuu tehdessään. Kouluttajan mukaan agilitykoirat haukkuvat siksi, koska ohjaaja ei ole tilanteen tasalla. Tämä varmasti totta, mutta minä kyllä uskon että Roki tulee haukkumaan aksaillessaan pelkkää intoaankin.

Birgitan neuvo on erittäin paikallaan, pitää tehdä korostetun hitaasti ja pakottaa koirakin tekemään hitaasti. Silloin ehdin ohjata ja toisaalta olen itsekin riittävän rauhallinen ja liikkeet opitaan oikein. Huomaa ihan selkeästi, että hätäilen itsekin, kun koira sinkoilee ja tavallaan siis yritän olla yhtä nopea kuin Roki, kun parempi varmasti olisi olla kunnolla tilanteen tasalla ja hidastaa myös Rokin tahtia.


Tänä iltana käytiin palelemassa Kodin Terran parkkiksella ja tokoiltiin vähän. Seuraakin oli kahden naisihmisen ja neljän koiran verran. Rokin kanssa "osallistuttiin" kokeenomaiseen paikkamakuuseen todellisena häiriönä. Tuo tehtiin heti alkuunsa eikä Roki vielä yhtään jaksanut keskittyä muhun - ainakaan missään niin tylsässä kuin paikallaan olemisessa. Jäin viereen ja työnsin nakkia suuhun. Katsekontaktia ei meinannut ottaa sitten millään, heti kun nakki loppui jatkui tuijotus, joko viereiseen kaveriin tai tyttöihin.

Lelu oli luonnollisesti riittävän kiinnostava ja se sopikin meille. Leikittiin paljon ja Roki toi narua nätisti. Nyt jo kontaktikin onnistui hyvin. Vähän seuruutin ensin, mutta sormet meinasi jäätyä eikä virekään ollut oikea. Niinpä tehtiin sellaisia liikkeitä, joihin leikkipalkka sopii. Noutoa ensin narulla ja sitten myös kapulalla, sujui hienosti, jopa narua kärsi heittää niin, että Roki jaksoi odottaa. Tosin heitto pitää tehdä todella eleettömästi ja vähin maneerein. Samoin kapulan kanssa. Kapulaa toi myös oikein mallikkaasti, taisi karata vain yhden kerran suoraan heitosta kapulan perään ja tehtiin kuitenkin kymmenisen toistoa. Viimeiset alkoivat vähän hajoilla. Roki kantoi kapulaa keskimäärin nätisti, mutta pureskelee luovuttaessa.

Luoksetuloa lelupalkalla, sujui siedettävästi, pariin kertaan Roki ei jaksanut odottaa. Into on niin kova! Tehtiin myös luoksetulosta maahanmenoa, hienosti sekin onnasi.

Ihanaa katsoa Rokin tekemisen intoa ja odotuksen paloa - milloin saa lähteä, milloin tulee käsky!!?! Kontakti voi olla ihan mielettömän kiinteää ja intensiivistä, sitten taas välillä huomiota ei saa kertakaikkiaan millään. Nytkin oli kyseessä uusi paikka ja uudet kaverit, eihän siinä nyt emännälle riitä mielenkiintoa. Roki ei osoittanut yhtään palelemisen merkkejä, vaikka naama olikin ihan huurteessa. Ei tuolla innolla vielä ehdi viluilemaan!

Kaikenlaista mukavata ja kivaa

Lällättelen tässä vilttini kanssa (kyseinen viltti korvaa siis sekä äidin, vihollisen että hyshyshommat)


Läähätän lähes aina joutessani

Viime lauantaina Roki pääsi taas pitkästä aikaa pulahtelemaan uima-altaaseen. Leppäveden koirauimalassa oli tutustumisuinnit bortsuille ja lapinkoirille, ja lähdettiinkin sitten Tanjan ja Nemon kanssa uinneille. Kymmenen minuutin setit oli varattu per koira, mutta aika kivasti siinäkin ehti polskia. Rokilla oli pieniä probleemia taas portaiden ja rampin kanssa, meinasivat vähän hirvittää ja jouduttiin Tiinan (joka oli Anskua jeesailemassa tuon kiireisen päivän ajan) kanssa käytännössä nostamaan Roki rampille. Uinti sen sijaan oli taas melko vaivatonta, Roki ei pärskinyt enää ollenkaan eikä myöskään pyrkinyt reunoille. Kiva kun tykkää!

Nemo uitettiin myös, sillekään veteen meno ei ollut mikään ongelma, mutta tyyli oli huomattavasti Rokia rivakampi ja veden loiske ja pärske aikamoinen. Kenties pientä hätäilyä hommassa. Vauhtia oli niin paljon, että varmasti Nemoakin väsytti keikan jälkeen.

Roki jäikin sille tielleen, koska lähti Birgitan luo sitten hoitoon viikonlopuksi. Ehdin siinä moikata myös Nita-mamman, joka oli hyvin toipunut äskettäin tehdystä kohdunpoistosta. Roki jäi häkkiin loppuiltapäiväksi uimalalle, oli kuulemma ollut edelliseen kertaan verrattuna hiljaa ja nätisti. Hoitopaikassa oli sitten myös esitellyt uhmaikäoireitaan. On tehtävä nyt selväksi, kuka määrää - Roki ei ole tyhmä ja kokeilee rajojaan. Kahden päivän puuhastelun jälkeen Roki oli aivan reporanka sunnuntai-iltana. Lenkit Birgitan koirien kanssa ja Nitan leikit olivat vissiin imaisseet lapsesta mehut.

Sohvanvaltaajain rento meininki


Eilen sitten aloitettiin agilityn abc-kurssi Taitavilla tassuilla. Oli kyllä tosi kivaa, mutta pitää muistaa itse keskittyä tosi paljon odotteluaikana pitämään koiraa rauhallisena ja kontaktissa. Odotusaikaa on sen verran paljon, että Rokilla meni ihan toisten tuijotteluksi, jos ei ollut koko ajan lelulla pelaamassa tai tekemässä rauhoittumis- ja odottamisharjoituksia.

Teimme ensin putkea, huippuhauskaa! Roki oivalsi tosi nopeasti jutun juonen, ja kun vielä heitin lelua edeltä, koira painoi kuin tykki. Mulla tulee olemaan todellisia ongelmia pysytellä Rokin tahdissa. Kouluttaja mainitsi jotain putkihulluudesta ja taisi myös sanoa, että Roki saattoi saada tartunnan samantien. Estettä hypättiin myös.

Mun on ehdottomasti hommattava Rokille kevyt liina noita agi-treenejä varten. Pannan ja raskaan nahkahihnan yhdistelmä ei toiminut kertakaikkiaan, rimat putoilevat ja sitten taas tein virheen ja sidoin hihnan pantaan solmuun. Tästä seurasi sitten se ikävä tilanne, että putki-este -yhdistelmän jälkeen Roki ei halunnutkaan tulla mun luo, vaan lähti lallattelemaan toisten koirien luokse. Ei toiminut lelu eikä mikään kutsu. Onneksi kouluttaja sai kutsuttua Rokin luokse ekalla yrittämällä. Mä en vaan ole kai kovin kiinnostava. Tästä viisastuneena seuraavalle tunnille järkevämmillä varusteilla.

Tänään pääsin aiemmin töistä ja painelin Palokkaan morjestamaan muutamaa entistä työkaveria ja Rokin "kummisetää". Kummisetää sikäli, että ex-kollega soittelee bändissä, jonka laulun mukaan Rokin kennelnimi on annettu. Olihan se nyt korkea aika poikain kohdata! Samalla tavattiin myös Nooraa, joka kenties on lupautunut Rokia esittämään näyttelyissä tässä kevättä myöten. Roki näytti kaikki teinielkeensä ja hihnassavetämisen jalon taidon. Ja minä olin rehellinen jätkän ominaisuuksista niin hyvässä kuin pahassa. Siitä huolimatta Noora oli melko vakuuttunut, että Roki on kutakuinkin älykäs otus ja ei ainakaan kehdannut sanoa, etteikö näyttelyhomma edelleenkin kiinnostaisi Rokin kanssa ;).

Kummisedän seurassa