Roki kävi näyttelemässä pitkästä aikaa

Päivitykset laahaa rankasti! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi puuhattu, mutta kieltämättä ekat työviikot ovat olleet aika raskaita. Harrastusrintamalla ollaan säännöllisesti tehty tokoa ja jonkin verran myös tottiksen liikkeitä. Pari iltaa sitten esineruutukin käytiin ihmettelemässä. Vähän oli epävarmat lähdöt pistoille, mutta ruudussa oli todella monta esinettä ja Roki nosti kyllä kaksi, kolmannelle en lähettänytkään. Kannustin ehkä liikaakin, olisi vaan pitemmän tauon jälkeen voinut antaa koiran ratkaista ruutua itse. Oma epävarmuus näkyi taas meidän tekemisessä.

Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.

Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."

Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.

Kaksi jälkipäivää

Nyt on otettu niskalenkki laiskottelusta jälkitreenin suhteen ja kaksi päivää on rämmitty metsissä Tiinan kanssa. Kolme tuntia tuntuu hujahtavan heittämällä suunnittelussa, tallaamisessa ja reenaamisessa. Eilen tehtiin Saviolla vielä lenkki uintipaikoille treenien perään.

Päätin vihdoin työstää janaa Rokin kanssa. Molempina päivinä Tiina teki Rokille kolme janatreeniä, joista viimeisellä aina vähän pitempi muutaman kepin jälki. Muuten jälki jatkui vain parikymmentä metriä janan jälkeen. Tiesin, että Roki osaa toimia janalla ja lähtee yleensä reippaasti suoraan eteenpäin ja tietää jäljen löytyvän jossain vaiheessa. Kuitenkin takajälki kiinnostaa usein yhtä paljon kuin oikeakin suunta. Toinen ongelma on ollut ensimmäinen keppi jäljellä, jonka yli Roki helposti ryysii. Lisäksi hankalaksi havaittiin pitkä jana, eli Roki hämmentyy, mikäli jälki ei löydykään ensimmäisen liinanmitan sisältä janalla.

Eilen Roki otti ensimmäisen janan todella mainiosti ja lähti jäljelle myös erittäin hyvin. Jopa keppi, joka merkkasi jäljen päättymistä, nousi hienosti, vaikken edes muistanut tehdä keppien mieleenpalauttelua ensin. Seuraavalta janalta jälki lähtikin eri suuntaan ja Roki selkeästi edellisen mielikuvan perusteella nosti takajäljen. Korjasi nopeasti suunnan, mutta vaati hidastusta liinasta, että oivalsi. Tätä pohdittiin itseasiassa tänään pitkään eli reagoiko Roki vain minun oikaisuun vai tajusiko itse väärän suunnan. Toisaalta, lähtisikö Roki korjaamaan suunnan myös toisin päin, jos estäisinkin oikeaan suuntaan kulkemisen. Kolmas jälki lähti janalta huomattavasti edellisiä kauempaa ja tämä meni ihan haahuiluksi. Roki haisteli korkealta ilmasta hajuja ja todellakin hämmentyi, kun jälki ei tullutkaan heti vastaan. Lopulta osuttiin kyllä jäljelle, mutta aika pitkän nenä pystyssä pyörimisen jälkeen. Eka keppi ei nyt noussut, toinen kyllä, mutta pyörimisen kautta. Lelua lopussa Roki ei voinut missata. Opettavainen treeni, josta sai kyllä lisäideoita!

Tänään suunnattiin vähän eri metsäkolkalle samoihin puuhiin. Hyvin samantyyppinen treeni Rokille ja selkeästi sujui eilistä paremmin. Eka jana oli ihan nappi ja myös keppi nousi aivan suoraan, samoin lelu, johon jälki päättyi. Nyt ehkä Rokikin oivalsi jo, että tehdäänkin lyhyitä pätkiä eikä enää haikaillut jäljen jatkamiseen edellisen päivän tavoin. Tänään Roki ei hämmentynyt pitkistä janoista, selkeä parannus, mutta muistaakseni toinen jana ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka. Keppi kuitenkin löytyi. Kolmannella janalla meinasi taas nousta takajälki, mutta hyvin korjasi suunnan. Ykkös- ja kolmoskepit nousivat, mutta kumpikin muistaakseni taas pyörinnän ja kannustuksen tuloksena. Loppulelun kohdalla vaikutti jo siltä, että Roki haistoi lelun, muttei enää oikein meinannut jaksaa etsiä sitä kunnolla.

Hyvä mieli jäi eniveis näistä tän päivän jäljistä. Jälkikeppejäkin tehtailtiin monta sarjaa tämän kesän varoiksi. Treeni päätettiin vielä esineruutuun, viitisen metriä leveä ja n. 30 metriä pitkä. Kaksi esinettä lähetin Rokin hakemaan, kumpikin löytyi, into touhuun kova, mutta vähän Roki pööpöili myös tallatun ulkopuolella. Treenien päälle Roki ja Piika kävivät vielä tsekkaamassa vanhempieni pihan ja kumpikin testasi jääkiekonlöytämistaitojaan, kiekot kaivettiin vaikka ämpäristä, joka oli puolillaan vettä. Isäni totesikin Piikan varsin nopeaoppiseksi lätkäbisneksessä :).

Vepekausi korkattu!

Kesäharrastuksiin alkaa päästä nyt kunnolla kiinni, kun päästiin vihdoin ekoihin vepetreeneihin tiistaina. Viimeisen parin viikon sisään olen uittanut Rokin kahdesti myös Koirasportilla. Yksi kerta on vielä kevään viimeisestä sarjakortista käyttämättä, parin viikon päästä mennään. Vepetreenit Harakkasaaressa meni kutakuinkin putkeen! Roki teki veneestä hypyn ja kaksi kierrosta vientiä. Hypyn kanssa ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Ja vienti on todella mennyt eteenpäin, kun talvella ollaan jaksettu uimalallakin sitä toistaa. Roki tuo tällä hetkellä nyt mulle ja näin aion liikkeen pitääkin, ainakin soveen asti. Hetsasin rannassa varman päälle ja Rokin uimaanlähdöt olivat varmoja, ei mitään ämpyilyä siinä tai uinnista kesken takaisin kääntymistä. Tehtiin ehkä 15 metriin vientiä pisimmillään. Hyvä tästä tulee!

Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.

Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).

Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.

Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!


Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.

Vuoden ensimmäinen jälki

Jee! Jälkikausi avattu! Ja epävarmoihin odotuksiin nähden aivan mainiosti! Birgitta teki meille jäljen Lievestuoreen suunnalle tässä illalla. Pyysin aika lyhyttä ja iisiä kevään ensiyrittämän kunniaksi, sain ainakin 300 metriä pitkän kahdella metsäautotien ylityksellä... Aina ei saa mitä tilaa, mutta ennakkoluulottomasti vaan radalle. Birgitta ja Tiina seurasivat menoa tienvarresta, kun kielsin lähtemästä perään - en niinkään Rokin takia, vaan koska itse olisin ollut epävarma.

Janalta nosti ensin takajäljen, tässä puutuin asiaan ja ohjasin oikeaan. Sitten lähti veturi liikkeelle, vauhti oli kova, mutta jäljestys erittäin tarkkaa. En viitsinyt hillitä juurikaan vauhtia, koska ei voinut tietää, miten herkkä häiriölle tai epävarma näin pitkästä aikaa Roki olisi. No ei ollut epävarma, olisin varmaan voinut tulla liinan päässä mahallani perässä ja juna kulkee vaan. Siinä superinnossa kuitenkin ennalta-arvattavasti jäi vähän keppejä väliin. Roki ajoi suoraan ykkösestä yli, kakkosen kohdalla uskoakseni se jo merkkasi vähän paikkaa, mutta jälki kiinnosti miljoonasti enemmän. Kolmosen etsinnän bongasin jo aivan selvästi, tässä vaiheessa uskalsin jo vähän Rokia jarratakin ja höpötellä kepeistä ja etsimisestä. Kolmonen siis nousi hyvin. Leikkipalkka ja eteenpäin. Nelosen taas merkkasi ja etsikin pitkään, mutta päätyi jatkamaan jälkä enkä minäkään keppiä huomannut missään. Vitonen jälleen selkeä pyöriskely, malttoi jo tässä vaiheessa hyvin etsiä, mutta nostaminen kaikessa hosumisessa kesti kauan, vaikka keppi oli ihan jaloissa. Kutonen eli viimeinen nousi jo varmasti, vauhtikin oli tasaantunut kivasti.

Olen todella tyytyväinen tuohon varmuuteen jäljellä. Metsäautoteiden ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa ja jälki löytyi hyvin tien toiselta puolelta. Todellakin uskallan jatkossa jarruttaa vauhtia ja tullaan huolella treenaamaan janalähtöjä sekä ekan kepin nostamista. Varmaankin niin, että jälkeä ei jatketa ekan kepin jälkeen, vaan riekutaan huippupalkat nostetusta kepistä.


Tehtiin reilunkokoinen esineruutu illan päätteeksi. Kokoa oli tuplaten aiemmin tekemiini verrattuna, taisipa olla ainakin leveyttä jo reilusti ylikin 50 metriä. Birgitta vei alueelle kolme Tiinan esinettä eli vaikeutena nyt myös uudet esineet. En katsonut esineiden vientiä. Roki lähti ekalle pistolle hyvin ja suoraan takareunaan asti. Jonkin verran ehkä jäljestysmeininkiä, ohitti lähimmän esineen, mutta nosti kuitenkin varmasti suunnilleen keskeltä aluetta hanskan. Harmi, etten nähnyt esinettä Rokin suussa enkä näin ollen kehunut palautusjuoksua tarpeeksi.

Toiselle pistolle epävarmempi lähtö. Haahuilua. En hetsannut lähdössä tarpeeksi, vaan lähetin melko eleettömästi namipalkan jälkeen toiselle haulle. Olin suunnitellut, että tuo kaksi kolmesta esineestä riittää. Kokeilin uudelleen lähettämistä toisesta laidasta ruutua, parempi lähtö, mutta jälleen palasi tyhjin suin. Ladattiin vähän akkuja ja siirryttiin kokonaan toiseen laitaan. Hetsasin tällä kertaa kunnolla, Roki virittyi paljon paremmin ja otti vainuakin. Nyt pisto lähti taas reippaasti pitkälle ja aika nätisti nousi esine. Nyt isoilla kehuilla riemukas palautus ja leikit päälle.

Vähän on itselläkin hakemista ja opettelemista, mutta taidettiinpa saada nyt ihan hyviä ohjeita ja lisäksi pienet kehutkin päälle. Hyvinhän tuo sujui, vuoden eka jälki ja huomattavasti haastavammaksi tehty ruutu. Motivaatiota jatkamiseen löytyy paljon epäilemättä meillä molemmilla!

Viime aikojen tekemisiä

Yritän tiiviisti päivittää lähiaikojen harrastamisia...

Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.

Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.

Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!

Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.

Esineruutukokeilua

Lumet sulaa lähes silmissä ja tänään on hellinyt 10 asteen lämpö ja auringonpaiste. Etsin siis tuolta lähimetsästä lähes lumettoman pläntin ja tallasin sinne pykälän verran aiempia kokeiluitamme edistyneemmän esineruudun. Kattelin tuulen suunnan vielä niin, että tuuli puhalsi lähetyspaikkaa kohti ruudun suunnasta. Lisäksi paikka oli rinteessä niin, että maasto nousi lähetyspaikalta lähtien - olettaisin senkin vielä helpottavan hajun saamista. Alue ei ollut täysi 50 x 50, vaan kapoisempi suorakaide, n. 12 x 50 m, mikäli harppoihini on luottamista. Siten siis, että syvyyttä ruudulla se noin 50 metriä.

Jätin koiran kotiin eli se ei ollut seuraamassa esineiden vientiä. Tallasin alueen melko huolella ensin kulmat merkittyäni. Kukaan ei ole koskaan tehnyt nähteni oikeata ruutua, joten en sitten tiedä, miten tarkkaan alue pitäisi kävellä. Joku lenkkeilijä otti aurinkoa ruudun takana kivellä ja olin jo pitempään hänet huomatessani kulkenut pläntillä siksakkia ja mutissut itsekseni. Piti varmaan harvinaisen älykkäänä toimintana... Jätin sitten kolme hanskaa ruudun takaosaan hajalleen. Hanskoilla leikittiin Rokin kanssa vähän kotosalla, halusin varmistaa, että niissä on tutut hajut ja toisaalta irrottaa Rokin mahdollisesta fiksaatiosta jääkiekkoihin.

Palasin sitten ruudulle Rokin kanssa ja jotenkin koirasta näki, että se tiesi heti, mistä on kyse. Lähetin sen simppelillä "etsi"-käskyllä. Vähän Roki vaikutti ensin hämmentyneeltä alueella risteilevistä jäljistä, ja vähän meni edestakaisin. Mutta toisaalta se näytti pysyvän hyvin poljetulla alueella eli oivalsi homman idean. Hyvin nopeasti se pinkoi alueen päähän ja kantoi ekan rukkasen mulle. Palkkasin namilla ja lähetin toiselle hanskalle. Ihan ensin se lähti lähetysjanalla suoraan sivulle, mutta totteli välittömästi kieltoa ja otti osoittamani suunnan. Toinen hanska löytyi myös aivan välittömästi. Ja voi sitä Rokin riemua, millä se lähtee takaisin esineen löydettyään! Palkkasin jälleen namilla ja lähetin kolmannelle rukkaselle. Nyt meni kahta edellistä enemmän haahuiluksi ja luulin jo Rokin nostaneen esineen, kun se lähti vauhdilla takaisinpäin. Tyhjin suin kuitenkin tuli ja päätin ottaa lähetyksen kokonaan uudestaan. Tällä kertaa teki saman sivupiston kuin tokalla lähetyksellä, mutta sen jälkeen meni määrätietoisesti ruudun päähän ja toi kolmannen hanskan hurjaa vauhtia.

Ja yhtään ylimääräistä "etsi"-kehotusta ei tarvinnut antaa. Pari kertaa Roki pysähtyi ja katsoi mua, mutta jatkoi työtä pian, kun en siihen reagoinut. Tää on kyllä niin huippua :D. Kun jälkikin saatiin hyvälle mallille viime kesänä, niin eihän meillä töki mikään muu kuin tottis. Kuka sen jaksaisi viilata tuon otuksen kanssa? Metsässä möyriminen on minusta ihan huippua ja Rokille nenän käyttö on selkeästi parasta harrastamista leikkimisen lisäksi. Ajatuskin tottiskentästä ja pilkun viilaamisesta tökkii. Lisäksi tarvitsisin niin paljon apua tottiksen kanssa, mulla on ihan olematon käsitys siitä, mitä kentällä edes tapahtuu. Jotain yhteyttä sillä lienee tokoon, parilla esteellä höystettynä... Ja oishan siinä se BH-koekin ensin selätettävänä. Täytyy pohtia asiaa.


Treenin päälle vielä lenkki Jyväsjärven rantaraitilla. Ihana ilma todellakin! Mutta kuumahan Rokille tulee jo näillä keleillä. Tekisi mieli kesäksi turkkia keventää, mutta näyttelyitä on suunnitelmissa nyt sen verran, että ei pysty turkille mitään tekemään. Onneksi uintikelitkin pikkuhiljaa lähestyvät. Huomenna itseasiassa vielä uimalauintia. Katsotaan, saisiko Satusta ja Naavasta sitä ennen lenkki- tai tokoseuraa!

Tokoa - uskooko kukaan?

Ihan totta, kuluneella viikolla on kummasti ollut mielenkiintoa yhdistää treenailua lenkkeihin! Säät muuttuvat koko ajan keväisemmiksi, vettäkin on kyllä tullut urakalla, mutta kentät ja metsä sulavat koko ajan. Lisäksi on ihan superia huomata, miten innoissaan Roki on pienestäkin puuhailusta.

Olihan se pakko myös itse lähteä kokeilemaan Rokin etsintätaitoja jääkiekkokaukalon laidalle. Mahtavasti on kyllä iskä Rokia koulinut, alle kymmeneen minuuttiin koira nosti 8 jääkiekkoa. Hiukan liikaa se kaipaa tosin kannustusta vielä eli Roki saattaa jäädä tuijottelemaan minua kymmenen sekunnin välein ja jatkaa työtä vasta uudella "etsi"-kehotuksella. Aika huippua silti!

Eilen sitten ihan huvikseni testailin metsässä. Lunta on aika paljonkin vielä paikoin, mutta tuo kohta oli melko sulaa. Ei sitä nyt esineruuduksi voinut sanoa, mutta etsintätreeni joka tapauksessa. Jätin Rokin paikkaan polulle ja kiertelin metsässä muutaman kymmenen metrin päähän, jossa "tallailin" jonkun vajaan aarin kokoisen alueen. Heitin sinne hanskani (itseasiassa molemmat, mutta en huomannut tiputtaneeni toistakin). Kiersin sitten Rokin luo takaisin ja lähetin etsimään. Tajusin kyllä, etten tyhmästi näyttänyt sille alkuunsa mitä sen pitäisi etsiä ja Roki painelikin esineelle, muttei nostanut sitä ykkösellä. Olisiko sitten haikaillut kiekkojen perään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Varsin pitkän haistelun jälkeen Roki toi hanskan riemukkaasti. Palkkasin namilla ja lähetin uudelleen, kun olin huomannut, että toinenkin hanska on hukassa. Nyt Roki meni suoraan "ruutuun" ja toi toisenkin hanskan vauhdilla. Siistiä! :)

Useampana iltana ollaan myös tokoiltu. Lähinnä iloisesti tehty seuruuta patukan kanssa ja onhan tuossa koirassa nyt motivaatiota ja potkua. Maahanmeno ja seisominen tuntuvat nyt todella varmoilta ja molemmissa Roki kestää myös avoimen luokan liikkeen eli että palaan takaisin koiran taakse ennen vierelletuloa.

Pikkuhiljaa varmaan löytyy tätä päivitykseen sopivaa treenimatskuakin enemmän, jos emännän vire nyt säilyy. Ensi viikolla oli uintikertakin taas ja vepeilystä haaveillaan jo, vaikka jäät vielä peittävätkin järviä.

Metsässä on kivaa!

Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.

Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.

Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.

Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.

Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.

Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.

Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...

Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.


Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.

Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.

Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.