Vapaapäivien ohjelmaa

Ihanaa, kun on päässyt pitkästä aikaa päivittäin tekemään valoisalla lenkkejä! Kavereitakin on löytynyt seuraksi ja Roki on ollut iltaisin jopa väsynyt. Tänään käytiin lenkillä Annen ja nahkojen Santun ja Lakun kanssa. Santtua ei olla tavattu pitkään aikaan ja pieni epäilys oli mielessä, sulattaakohan Roki enää pikkupoikaa. Pentuhan se kuitenkin edelleen oli ja Roki paneutui leikkimään Santun kanssa täydellä innolla. 1,5 tunnin lenkki heitettiin poluilla ja pojat juoksivat ja painivat pitkin lenkkiä. Rokilla ei ollut mitään tarvetta pomottaakaan Santtua, leikki sujui tosi nätisti. Laku-pappa tallusti perässä ja osoitti varsin ilmeisesti, miten vähän voi nulikoitten riekkuminen kiinnostaa. Oli kiva lenkki pitkästä aikaa ja seura mitä parhainta!

Jouluaattona oltiin minun kotonakotona ja Roki matkassa. Roki oli todella asiallisesti koko päivän, vaikka jostain syystä se on yleensä tosi sählä mun porukoilla. Olisiko nyt pysynyt aisoissa, kun iskä pysyi aisoissa... Niillä on tapana yllyttää toisiaan ja iskä tarkoituksella haukuttaa Rokia, mikä on melko ärsyttävää. Iskä kuitenkin tykkää Rokista paljon ja hän kävikin naapureille viemässä jouluterveiset Rokin kanssa. Iskä vaan herkästi höpöttää Rokille ja innostaa sitä vöyhöttämään taukoamatta, etenkin jos koira hetkeksikin rauhoittuu paikoilleen. 

Joulupäivänä vierailtiin Suolahdessa. Tehtiin vähän pitempi lenkki metsätiellä ja umpihangessa Rokin ja perrotyttö Lunan kanssa, juoksunrallia riitti. Roki oli varsin kiinnostunut Lunasta, jolla nyt on ensimmäinen juoksu juuri ohi. Olisiko sitten vähän tuoksuja vielä ollut. Luna on vielä aika pentu eikä ihan osannut pitää jöötä tarpeeksi Rokille, jolla oli intoa kohtalaisesti.

Uutta vuotta tässä odotellaan ja taas sitä ikuista koiranomistajien riesaa - ilotulitusta. Tähän mennessä Roki ei ole koskaan vetänyt minkäänlaista pulttia raketeista ja toivotaan, että sama meno jatkuu edelleen. Siitä huolimatta meinataan lenkittää pitkästi päivällä ja paukkujen aikaan ulkona ei käydä sen kummemmin. Ehkä sitten iltalenkkiä pikaisesti puolen yön jälkeen.

Lomalla

Vihdoinkin loma! Valitettavasti vain puolitoista viikkoa, mutta loma joka tapauksessa. Tällä viikolla on ollut aivan mahtava talvikeli, lunta on reippaasti ja puut huurteessa. Tosin pakkastakin on varsin runsaasti ja ilmeisesti nyt jouluksi vielä kiristyy. Rokia se ei jarruta, kylmä ei edelleenkään arista sitä yhtään.

Tiistaina käytiin taas uimassa. Roki käytti oman varttinsa varsin tehokkaasti, uimalla altaassa kolme kertaa kuusi kierrosta hyvin lyhyillä palautuksilla. Tosi hyvin se jaksaa, loppua kohti vähän hyytyi, muttei alkanut takapää juurikaan edes painumaan. Roki siis polskuttaa edelleen itselleen ominaisella kelluttelutyylillä, mutta Ansku on kyllä saanut siitä myös vauhtia irti lelun avulla. Uiminen ei mielestäni ole mitenkään näkynyt Rokin liikkeissä tai jaksamisessa seuraavana päivänä eikä edes uinnin jälkeisenä iltana ole juuri uuvuttanut. Joko olen puusilmä tai sitten Rokilla on jonkilainen uintikunto kehkeytynyt viime kesän vepeharrastuksen aikana. Tai molemmat.

Roki sai etujoululahjaksi uuden hihnan, Hurtan heijastinsellaisen. En ole saanut heijastinliivin hankintaa aikomusta pidemmälle, mutta vaikuttaisi tuo hihna todella heijastavalta ja toimivalta ratkaisulta.

Tokoa pidetään yllä temppuilemalla sisällä ja lenkkien yhteydessä. Hihnaohitukset tuottavat lenkeillä edelleenkin tuskaa.

Joulu tulossa

Kamalaa, kun meinaa nämä päivitykset nyt laahata. Joo, kiire on töiden kanssa edelleen. Onneksi nyt viikonloppuna ehdittiin kuusenhakureissulle Luhankaan! Oli mukavaa käydä vähän sukuloimassa ja Roki viihtyi hankien keskellä. Paistettiin mökillä makkaratkin ja koira luonnollisesti sai osansa. Kuusikin löytyi vihdoin matkaan. Joulua vietettäneen minun porukoilla ja joulunpyhinä sitten mennään Suolahteen. Loppiaisena Roki menee hoitoon vanhemmilleni, meillä on luvassa silloin häiden juhlintaa, silloinkin Suolahdessa.

Lunta on tällä hetkellä reilusti ja kaikki sellaista höttöistä puuterilunta. Rokin kannalta sikäli ikävää, että lumi paakkuuntuu todella helposti anturoiden väliin. Ei viime talvena niin käynyt jokaisella lenkillä, nyt ilmeiseti lumen laadun takia riesa on jatkuva. Turkki onneksi on kasvanut hyvin ilmojen kylmenemisen myötä ja koira pärjää pakkasta vastaan.

Ensi viikolla on vielä viimeinen uintivuoro ennen joulua. Varmaankin tuota joka toisen viikon tahtia jatketaan myös joulun jälkeen. Jos sitä jaksaisi joulun jälkeen myös tokorintamalla taas aktivoitua. Treenejäkin löytyisi ihan kavereiden kanssa, kun Jyvässeudun bortsuomistajatkin ovat innostuneet varaamaan oman hallitreenivuoron kerta viikkoon.

Roki ja Rokin rakas lussutusviltti. Ainoa olemassaoleva esine ihan pikkupentuajoilta. Pikkuisen on (ajan)hammas vilttiä syönyt, mutta noin suunnilleen yhtenä kappaleena se edelleen on. Tämän kanssa Roki siis rauhoittaa itsensä iltaisin unille, yhtäjaksoinen peitonimeskely telkkarin edessä voi kestää puolikin tuntia.

Hiljaista on

Eipä tässä kummoisia ole tapahtunut. Treenitauko jatkuu edelleen ja sen kyllä huomaa koirasta. Muutenkin iso loppulukukauden väsymys meinaa viedä ihan kaikki mehut ja lenkillekin lähteminen on tuskan takana. Talvi tuli vihdoin ja samantien kunnolla, joten nyt sitten on ollut jo monta päivää 20 astetta pakkasta ja vähän päällekin. Onnellinen oon lumesta ja kauniista maisemasta, mutta pientä sopeutumisvaikeutta meinaa olla tuon kylmän kanssa. Hajottaa jo sekin, että Nissaniin pääsee sisälle vain apukuskin ovesta...

Ladut varmaan vedetään ihan näinä päivinä noille pururadoille, joten pitää sitten miettiä missä lenkkeillään. Minä ainakin siirryn sitten tienvarsiin, koska en pysty tällä hämäränäöllä menemään yksin pimeään metsään. Ville taas näkee ihan hyvin lenkkeillä hankien keskellä metsässäkin, kaupungin valot heijastaa riittävästi. Minä olen ihan turvallani poluilla, kun jotenkin hämärässä en näe enää pinnanmuotoja ja kulku menee kompuroinniksi. Huomenna kuitenkin itsenäisyyspäivä ja perjantaikin on mulla vapaata eli se tietää tervetulleita lenkkejä valoisassa useampana päivänä!

Eilen Roki kävi taas pulahtelemassa uimalassa. Vähän sillä oli into päällä, kun perille päästiin. Ei meinannut millään kestää odottamista, kun Naava ui ensin. Sitten tajusinkin, että Roki huutaa häkissä mun takia ja laitoin sen toiseen huoneeseen, jossa hiljeni. Mun komentaminen ei myöskään vaikuttanut mitään, mutta näköyhteyden katkeaminen tosiaan auttoi. Altaan rampille se syöksähti vauhdilla, Anskulla onneksi on hyvä hallinta Rokiin. Veteen menossa ei mitään epäröintiä, Roki on sitä mieltä, että viis treeniohjelmasta, täällä uidaan, tyhmää vaan että laita tulee niin nopeasti vastaan. Viiden kierroksen erissä Roki ui yhteensä 15 kiekkaa ja päälle vähän lelun noutoa vedestä. Ja vielä ois jaksanut. Yksi kerta uintia olisi ennen joulua jäljellä.

Viikkopäivitys

Kai sitä kerran viikossa saa itsensä rustailemaan päivitystä. Viimeiseen viikkoon on jälleen mahtunut liikaa töitä, yhdet pikkujoulut sekä väsyneitä lenkkejä koiran kanssa. Vissiin me otettiin treenitkin Satun ja Naavan kanssa viime keskiviikkona, ja muistaakseni Rokin kanssa kulki jälleen oikein hyvin. Seuraamista vahvistetaan ihan pienillä pätkillä ja vaihtelevalla palkkauksella eikä todellakaan lähdetä aina perusasennosta. Toisaalta perusasentoa sitten vahvistetaan kaikennäköisellä leikkimisellä ja joka välissä sivulle ottamisella. Seuraamiseen olen edelleen yhdistänyt temppuja ja palkkaan eri tavoilla, välillä namia, välillä lelua, välillä lelu lentää, välillä sen saa ryöstää, välillä Rokilla on lelu suussa koko ajan.

Lisäksi olen palkannut leikkimällä Rokin kanssa ilman käsiä. En tiedä onko tästä mihinkään mitään hyötyä, mutta annan Rokin ryysiä päälle ja mun jalkoja vasten ja "tönin" sitä. Toinen on ihan liekeissä ja rähjää lelu suussa. Mulla vaan on jalat ihan mustelmilla, kun Roki raapii. Idea siis on, että voitaisiin leikkiä muutenkin kuin vetoleikillä, saalistamalla tai noutohommilla. Yleensä Rokilla kyllä on lelu suussa, mutta ehkä tää toimisi ilmankin ja palkkaaminen sujuisi jännemmässäkin tilanteessa pienen ryntäilyn avulla.

Kotona Rokin kanssa on leikitty piilotusleikkejä. On melko koomista, että Rokille ei tarvitse kuin raottaa vessan ovea, niin se menee sinne istua kököttämään ja odottamaan, että jotain piilotetaan. Luvan kanssa Roki saa sitten lähteä vessasta etsimään. Ollaan piilotettu yleensä nameja, mutta nyt myös esinettä. Hyvin hoksasi välittömästi myös esineen etsimisen. Tosin Roki tykkää käyttää etsimiseen julman paljon aikaa, ilmeisesti itse nuuhkuttelu on niin hauskaa. Se tekee perusteellista työtä, mutta voisiko se ikään kuin ihan oikeasti vältellä sitä oikeata piiloa tahallaan? :D

Uintia ja luita

Jopa tuli yllättävän pitkä päivitystauko. Ja mistäs ne yleensä johtuu - no siitä, ettei tehdä mitään. Näin pääsi nytkin käymään. Mistä voikin lukija päätellä, että viikonlopun tokokoe jäi väliin. Oli varmasti oikea päätös, homma tuntui todella huonolta idealta ihan työväsymyksen ja toisaalta treenien sujumisen puolesta. Nyt ollaan sitten tokoiltu tosi harvakseltaan ja bortsupoika meinaa revetä innosta liitoksissaan. Ja siitä on sitten pidetty kiinni, että lopetetaan myös niin nopeasti, että Roki jää edelleen ratkeilemaan liitoksissaan.

Parit treenit ollaan toki otettu kaverien kanssa ja joka päivä jotain vähintäänkin sisällä omin päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Satun ja Naavan kanssa päivällä tokoilemaan ja lenkille, joten ehkä laitan tilannepäivitystä sen jälkeen.

Tänä iltana käytin Rokin jälleen KoiraSportissa uimassa. Pari vientiä dummylla tehtiin alkuun, lähetin itse Rokin rampilta ja Ansku vastaanotti toisella laidalla, palkkana kumivinku. Eka meni ihan priimasti. Toisessa tuli mun tössi, kun päätin, että vieköön nyt sitten toisella kertaa vingun ja Ansku palkkaa damilla. Ei pelitä, koska Rokiahan ei vinku kiinnosta, kun dami on silmissä. Eli se ei lähtenyt viemään, vaan olisi vaan noutanut :D. Onnistui lopulta, mutta siistin luovutuksen problematiikkaa käsiteltiin seuraavaksi. Roki vedätti Anskua ja sylki esinettä lukuisia kertoja himpan ennen kättä. Saatiin vielä onneksi yksi siedettävähkö damin vienti. Täytyy jatkossa lopettaa aina hyvään, vaikka se olisi sitten vain yksi suoritus.

Roki otti uintia 15 kiekkaa kolmen kierroksen satseissa. Ensin vaikutti melko vaisulta ja veti koko ajan rampille. Eka ajatus itsellä oli, että nyt se oikeasti on vähän kipeä, kun meininki on ollut muutaman päivän vähän väsynyttä ja tänä aamuna Roki oksensi kahdesti vaahtoa ja limaa. Ajattelin, että tänään lopetetaan uiskentelu lyhyeen. Olisihan se pitänyt arvata, että Rokille jäi alun lelut mieleen ja varsinainen syy taisikin olla motivaation puute. Ansku nappasi vingun kokeeksi käteen ja koiraan löytyi moottori ja tahtotila. Se se on - motivaatio... Satua nauratti altaan reunalla, että Ansku taisi nyt tavata sen koetilanteen Rokin ja perään treeni-Rokin. Seuraavan kerran sitten parin viikon päästä.


Palasin kotiin porukoiden kautta. Muovikassillinen hirvenluita tarttui vihdoin mukaan, ensimmäiset saaliit oli iskän hirviporukka vasta saanut viime viikonloppuna. Antaumuksellinen järsiminen kuuluu parastakin aikaa alakerrasta.

Viikon harrastuspäivitys

Tämä on lyhyt. Kokeillaan nyt tällaista kisavalmistautumista, ettei valmistauduta. Viime viikolla otettiin pari treeninkiä. Maanantaina oltiin muistaakseni Satun ja Naavan kanssa Halssilan kentällä. Oli aivan järkyttävän pimeä ilta ja jotain sumuhussakkaa vielä kaiken muun mustan kosteuden lisäksi ilmassa. Kentällä on huonot valot, oikeastaan valot ovat vain reunalla menevän pururadan lamppuja. Jotain kuitenkin nähtiin tehdä ja oli oikein kivaa Rokin kanssa. Me tehtiin perusasentoa monen tempun kautta ja isolla palkalla. Samoin perusasennosta liikkeelle lähtöjä. Sivuttiin muitakin koeliikkeitä, ainakin palasina. Paikkamakuu tehtiin kaukalon vieressä, kun Satu meni piiloon. Roki kesti erinomaisesti häiriön, vaikka kentällä pimeässä liikkui lapsia ja yksi poika kulki koirien ja minun välistäkin. Päälle lenkki, jolla Roki pitkästä aikaa intoutui reilummin leikkimään Naavan kanssa. Yleensähän Naava yrittää yllyttää ja Rokia ei kiinnosta. Tällä kertaa Rokilla oli jonkin verran mielenkiintoa myös Naavan selkään...

Viikolla treenattiin hävyttömän vähän. Perjantaina kuitenkin oli varattuna pitkästä aikaa uintiaika Koirasporttiin. Sitä ennen tehtiin pikainen paikkamakuutreeni jälleen Naavan kanssa. Otettiin häiriöharjoituksina luoksetulokutsuja toisen maatessa. Roki kestää todella hyvin nykyään kaverin irtoamisen vierestä. Korkeintaan vähän nostaa päätä. Sen sijaan makuu alkaa olla nyt niin vahva, että Roki vetää erittäin helposti maihin perusasennosta, jos ei meinaa tapahtua mitään. Samoin myös tuossa harjoituksessa, kun jätin Rokin istumaan ja Naava meni makuulle. Kun lähdin koiran luota, Roki painui alas. Samoin ei meinannut uskoa luoksetulokutsua. Uskoakseni johtui siitä, että ensi yrittämällä Naava irtosi minun kutsusta ja Satu komensi Naavaa aika napakasti. Se tuli Rokille yllärinä ja otti varmaan komentamisen itseensä. Tuon otuksen päässä liikkuu välillä liikaa ja välillä liian vähän. Perjantain treenissä se selkeästi punnitsi monia vaihtoehtoja, kokeili eri juttuja ja oli epävarma.

Uimala oli Rokille heti tuttu paikka, vaikka edellisen kerran ollaan käyty joskus keväällä. Veteen Roki lähti innolla ja otettiin kuntouintia Anskun uittaessa Rokia altaan ulkopuolelta. Näki, ettei Roki ole uinut vähään aikaan, selkeästi kierrokset alkoivat vähitellen painamaan. Loppuun otettiin pari vientiharjoitusta, taidankin jatkossa ottaa damin matkaan, jotta tehtäisiin joka kerta pieniä muistutuksia vepeä varten. Tarkoitus nimittäin olisi, että Roki ja Naava kävisivät nyt parin viikon välein uimassa läpi talven. Otettiin puoliksi viiden kerran kortti eli jaamme aina puolen tunnin ajan.


Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on ollut iso kv-näyttely, käsittääkseni tämän vuoden toiseksi suurin. Olin tänään bortsukehää seuraamassa, ilmoitettuja koiria oli 37. Tuttujakin näkyi kehässä aika monta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kyllä ollut todella hienoa saada bc-kehän tuomarilta Rokista arvostelu. Englantilainen Jeff Luscot on rotuun erikoistunut ja joku mainitsi hänen tuomaroivan ensi vuonna maailmanvoittajanäyttelyssä myös bordercolliet. Tuskin olisi EH:ta parempaa Rokille antanut, mutta oli todella perusteellinen, miellyttävänoloinen ja hymyillen jutteli henkilökohtaisesti jokaisen esittäjän (ja koiran) kanssa. Uroksissa ei montaa SA:n saanutta ollut, nartuissa aika paljon enemmän.

Olen jo monta kertaa plärännyt ensi vuoden näyttelykalenteria ja toivon, että sieltä löytyisi ennen alkukesän isompia näyttelyitä pari ryhmistä käytäväksi. Kyllä Rokille jonkinlainen turkki on kasvamassa - lähinnä kihartuva karva nyt häiritsee.

Matkaan näyttelystä tarttui Rokille puruluita ja vilkkuvalo pantaan heijastinta korvaamaan.

Koira & kakku

Voisikohan otsikossa mainitut yhdistää samaan blogiin? No, ainakin tässä postauksessa. Onhan täällä aiemminkin jo ollut kuva Rokista ja synttärikakusta. En ole ylipäätään mikään kovin innokas kokkaaja ja mieluiten laitan yksinkertaisia ruokia, joita saa tehtyä paljon kerrallaan. Usein siis laatikkoruokia uunissa. Sen sijaan olen enemmän ollut aina innostunut leipomisesta ja erityisesti sokerisellaisesta. Ei siis niinkään pullan tai sämpylän pyörittelyä, vaan kakkuja, torttuja ja piirakoita. Nyt tuli sitten toimeksianto kummitytöltä, tänään 3 vee.

Kummityttö Iida ja Roki osaavat leikkiä toistensa kanssa, kuvat ehkä syyslomalta.

Iidalle tosin ei kelvannut maksalaatikkokakku, vaan hän siis toivoi synttäreilleen Hello Kitty-kakkua, joka onnistui ensikertalaiselta tyydyttävästi. En ole koskaan ennen kuorruttanut täytekakkua sokerimassalla, aina olen tehnyt kermakakkuja. Nyt siis kakun päällä sokerimassa sekä kakkukuva. Jänskätti! Vastoinkäymisiä ei juuri tullut, kakku menee tarjolle noin kolme tuntia valmistumisen jälkeen, joten vielä on olemassa pieni mahdollisuus, että nesteet herahtaa ulos kakusta ja se on vetinen.

Tadaa! Koristelussa on vielä vähän varaa petrata... Ehkä vähän kermavaahtoa alareunaan, joka on epätasainen?

Muutenkin ihanaa marraskuisessa viikonlopussa on, että pääsee lenkkeilemään valoisalla. Tunti Aittovuoren poluilla pitkästä aikaa! On pikkupakkanen ja lunta hiukan maassa, oikein mainio lenkkeilykeli. Harmi vaan, että eilisen pilvetön taivas ja aurinkoinen pakkanen missattiin lenkkeilyn kannalta työpaikan uumenissa.

Viikonloppuaamuun kuuluu aina lehden haku postilaatikoilta talon päädystä yhdessä Rokin kanssa. Koulutus on hiukan vielä kesken, mutta ehkä Roki jonain päivänä hakee sen itsenäisesti? :D Tällä hetkellä homma toimii niin, että yhdessä mennään laatikolle, Roki käy pissalla, kun tongin lehteä. Lehti kaksin kerroin ja Rokille suuhun. Kesän vepevientiharjoitukset jatkuvat siis edelleen ja Roki osaa kantaa lehden "vie"-käskyllä ovelle. Roki on tehtävästään innoissaan ja koikkaloikkaa ovelle asti edeltä. Siellä se luovuttaa lehden käteen. Joskus on kokeiltu, että Roki toisi lehden sisälle asti siellä olevalle ihmiselle, mutta usein vielä Roki sylkäisee tässä tapauksessa lehden kynnykselle.

Tänä aamuna pihassa oli kissa. Miten sinun koirasi toimisi?

Roki havaitsi kissan, lähti perään (kissa saa Rokin aivan hypnoottiseen tilaan, Roki rakastaa kissoja ja tekisi kaikki osaamansa temput, jos kissa osaisi käskeä). Kutsusta poika jätti jahtaamisen muutaman metrin jälkeen ja hirmu hienosti suoritti lehdenhakutehtävän vain vähän kissan suuntaan vilkuillen. Olen kyllä aikalailla tyytyväinen siitä, miten luotettava Rokista on kaikissa tilanteissa tullut.

Nyt sitten kakun kera synttäreille!

Pimeä syksy

Kulunut viikko on ollut aikasta hiljaiseloa treeninkien suhteen. Tauko oli tarpeellinen, mutta myös motivaatio kohtuu pieniin imetty edellisviikonloppuisen kokeen jäljiltä. Vähän on tokoiltu kotosalla ja pari kertaa lyhyesti kentän reunalla. Luntakin oli jo hetken maassa, mikä ehti hiukan häiritä treenikentän löytymistä. Tyypilliseen syksytapaan lumi lähti jo ja taas löytyy treenipaikkoja. Ärsyttävää vaan, kun tulee pimeä niin aikaisin ja märkä metsä se vasta on pimeä.

Maanantaina tai tiistaina käytiin Ristikivessä palauttelemassa. Pelkästään pelailtiin lelun kanssa temppuja ja vähän seuraamista. Lenkki päälle kera Satun ja Naavan sekä Annen ja Santun. Eilen tehtiin pikkuhetki tokoa kentän laidalla sateessa ennen iltalenkkiä. Roki tuntui tosi innokkaalta ja tarjosikin perusasentoa melkein samoin kuin meillä sisällä. Seuruu oli myös Rokin mittapuulla aktiivista.

Tänään otettiin treeniä Saviolla. Roki tuntui hyvältä ja tehtiin raskaammat ja pitemmät seuruut alkuun. Keskityin erityisesti siihen, että tulisi siirtymä alkuleikityksen ja liikkeen välillä, ja jälleen liikkeen jälkeen kehut heti, mutta palkkaleikki vasta toisessa paikassa. Olin oikein tyytyväinen kontaktiin ja Rokille kohtuu napakkaan perusasennon hakuun. Mutta pyyhkeitä tuli treenikavereilta... Ja aiheesta kyllä. Kehun Rokia liian hillitysti ja eleettömästi (luulen oikeasti, että kiljun, pompin ja innostan ja saisin ennemmin hillitä itseäni, että pointti säilyisi). Lisäksi lelua pitäisi käyttää enemmän, jotta vire säilyisi koko ajan. Samoin Roki pitäisi saada tarjoamaan liikkeitä, kontaktia ja perusasentoa. Me oikeasti ollaan kovasti menty jo parempaan suuntaan, mutta perusasentoa Roki tarjoaa lähinnä vain sisällä. Vire vaan pitäisi saada korkeaksi aina treenatessa liikkeen alussa.

Tein ensin siis kaikki liikkeet läpi palkaten em. tavalla. Roki välissä autoon ja toisella kierroksella sitten tein lelun kanssa vain perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. Liikkeelle lähdettiin ainoastaan vain, jos perusasento tuli terävästi ja iloisesti. Lelua vaihtelin kainalon ja taskun välillä. Välissä palkkasin vaihtelevalla leikkimuodolla (saalis, veto, heitto). Perusasennon alle tehtiin jos jonkinmoista nostattavaa temppua, kierimistä, pyörimistä, vilkutusta, pujottelua jne. Oli kivaa ja mielestäni meni paremmin, mutta tosiaan kehun liian hillitysti. Pari noutoa loppuun. Jotain outoa kyttäilyä palautuksessa, uumoiliko Roki sitten autoon joutumista, en tiedä.

Loppuun paikkamakuu. Roki varastaa maahanmenon. Menee joko omin päin ennen aikojaan tai liikkurin "käsky" sanasta tai viimeistään naapurin käskystä. Tätä pitää treenata kotona. Ja kokeessa olla sairaan nopea käskyttäessä. Treenien jälkeen heitettiin lenkki vielä sellaisessa pöpelikkökorvessa, etten ikinä olisi uskaltanut sinne yksin lähteä.

Vähän on epäonnistunut olo tällä hetkellä. Miljoona asiaa ois vissiin pitänyt tehdä toisin Rokin kanssa. Olen epäjohdonmukainen ja treeni ei ole ollut määrätietoista. Olen edelleen myös tosi epävarma ohjaajana ja jännitän toisia ihmisiä. Pitäisköhän jatkaa vain lenkkeilylinjalla...

Ottaa aivoon

Sen verran harmittaa tämänpäiväinen tokokoe, että tässä lyhyesti pisteet ja kuvaus liikkeestä. Jotenkin onnistuin niittaamaan hyvän fiiliksen taas ja koira meni sijaistoiminnoille seuraamisissa. Ei se ollut edes sen Keuruun vertaa mukana. Oliko sitten syynä se, että oma hermo petti ennen kehää ja hoputin koiran leikitystä ottamalla siltä väkisin patukan pois suusta juuri viime hetkellä.

154,5 pistettä, 2. tulos. Tuomari Tuire Marjamäki.

Luoksepäästävyys: 8
Roki murisi tai jotain tuomarille. Ihan normaali moikkailuinto sillä oli ja kurkusta pääsi kurahdus, todennäköisesti se oli pelkkää intoiluäännähdys, mutta murinan tuomari kuuli.

Paikkamakuu: 9
Ihan priima makuu, vaikka viereinen koira lähti heti ohjaajien perään haukahtaen ja toinenkin koira nousi liikkeen aikana. Miinus, koska näytin käsimerkin "vänta"-käskyn vahvistukseksi. Ei mitään hajua miksi.

Seuraaminen kytkettynä: 6,5
Ihan totaalista haahuilua alusta loppuun asti. Milloin perässä milloin oikealla milloin nuuhkien.

Seuraaminen vapaana: 5,5
Kts. edeltä, lisäyksenä vielä niin totaali jääminen, että piti kutsua parikin kertaa.

Liikkeestä maahanmeno: 5,5
Seuraaminen kts. edeltä, kaksi käskyä ja maahanmenon katsominen. Toinen käsky ja katsominen btw oli turhaa, koska meni ekalla jätättämisestä huolimatta.

Luoksetulo: 9.5
Hienosti sujui. Paitsi Roki teki peliliikkeenä perusasennon suoraan ilman eteenistumista. Mitä ei olla koskaan tehty.

Liikkeestä seisominen: 9
Tosi hyvä suoritus. Vähennys ehkä seuraamisosioista? Tuomari ei sanonut.

Hyppy: 10
Oli sitä mitä Roki osaa.

Yleisvaikutus: 7
Olisi varmaan voinut olla vähemmänkin.

Harmittaa Rokin puolesta, kun onnistun ajamaan sen tuollaiseen tilaan. Tosi pidättynyt se oli vielä täällä kotonakin. Heti kokeen jälkeenkään en saanut sitä kunnolla palkattua, kun lelu ei kiinnostanut. Onneksi tuo loppukoe sujui kuitenkin paremmin, että jäi viimeiseksi nuo paremmalla fiiliksellä tehdyt liikkeet. Ehkä mä jännitin taas paljon tuttua tuomariakin, ehkä otin Rokin autosta liian aikaisin ja vire kuoli jo siinä lämmittelyvaiheessa. Ylimääräisiä kierroksia onneksi ei juuri noussut odottelussa, sen verran ripeästi päästiin asiaan.

Pitää vissiin taas nostaa häntä pystyyn ja suunnistaa seuraava koetta kohti tätä muistelematta. Seuraavan kerran ollaan Kuopiossa 17.11. kokeilemassa.

Lihashuoltoa

Huijui! Koekutsu ensi lauantaille tuli sähköpostiin ja heti alkoi jännittämään taas. Koe alkaa aikaisin, joten hyvissä ajoin pitää olla liikkeellä. Alokkaassa näytti olevan 16 koiraa, ja me jossain alkupäässä, joten valmistautumisaikaa ainakin monine paikkamakuineen piisaa. Tuomarina onkin yllättäen jälleen tuttu Tuire, toisaalta olisi pitänytkin arvata, että kahden tuomarin kokeesta on kyse, kun 50 paikkaa oli kokeeseen jaossa. Huomenna vähän vielä treenin viilausta ja loppuviikko sitten lunkisti.

Tänä iltana Roki kävi hierottavana Anne Naukkarisella. Yllättävän hyvin tällä kertaa Roki jaksoi käsittelyn ajan makoilla. Ensi yrittämä viime talvena kesti varmaan tuplasti tämäniltaisen ajan, ja yksi syy oli varmasti Rokin levottomuus ja jatkuva pyrky pois käsittelystä. Tänään selvittiin tunnissa. Anne kävi läpi Rokin lihaksiston molemmin puolin ja jo alkutsekkauksessa totesi Rokin takaosasta, että siellä riittää lihaksia vaikka muille jakaa. Hyvä, ettei ainakaan lihaskunnon puolesta koira ole laiskistumaan päin.

Kaiken kaikkiaan Roki oli nyt viimetalvista vetreämpi ja lihasjumeja oli vähemmän. Hieroja muisteli edellistä kertaa ja Rokin takapään jumituksia. Arveli todennäköisesti eturauhasen vaivanneen jo silloin. Rokihan ei antanut venyttää etureisiä silloin ollenkaan ja ilmeisesti selän alueella oli jäykkyyttä myös. Nyt takapää oli melko hyvä ja selkä myös. Rokilla oli paikallisia jumeja ja jonkin verran toispuolisuutta, joka voi selittyä tokoilulla ja toispuolisella seuraamisella. Tätä pitäisi kompensoida sekä aktiivisilla pujotteluharjoituksilla että kylkien rauhallisilla venytyksillä. Toispuoleisuus on kyllä näkynyt esimerkiksi puoltamisena rauhallisessa ravissa.

Kerroin olevani aivan avuton tunnistamaan mitään lihasongelmia käsikopelolla. Varmaan tajuan jonkin olevan pielessä vasta, kun koira linkuttaa. Nyt osaan ainakin tunnistaa lavan seudun jäykkyyden, Rokilla oli etuosassa oikea lapa jumissa, ei kuitenkaan niskaa myös, kintun venytystä ja verryttelyä kevyellä pyörityksellä saatiin kotiohjeeksi. Vastaavasti taas jumia löytyi vasemmasta takajalasta, lähinnä reiden etu- ja takaosasta. Jonkin verran vasemmalla puolella myös etuosasa lavan takaosassa jäykkyyttä. Anne sai etenkin etupuolta auki jo kuitenkin lyhyelläkin käsittelyllä, joten arveli noiden jumien olevan kyllä kotikonstein hallinnassa pidettäviä. Hän piti ihan mahdollisena, että Rokin kontaktinputoamiset oikeassa käännöksessä johtuisi jumeista.

Roki oli käsittelyn jälkeen vallan tyytyväinen ja veteli alkuiltaunet Villen kanssa sohvalla selällään. Huomenna vähän taas jumppaillaan tokoa, tälle iltaa olikin sitten luvassa vain hihnalenkkeilyä.

Loman loppu

Tänään meinasi olla vaivalloista löytää treeniseuraa sunnuntaitokoihin. Kaikilla kimppatreeniläisillä oli muita menoja. Lähdettiin sitten Rokin kanssa kaksin Halssilan kentälle touhuamaan. Ehdittiin käydä oikeastaan kaikki liikkeet läpi ja koira tuntui olevan hyvin kuulolla ja käsissä. Uskaltaisiko kehaista, että vallan paljon parempi kuin viikko sitten. Lopputreeniksi saatiin kuin saatiinkin seuraa Satusta ja Naavasta. Tehtiinkin heti niin, että Satu liikkuroi meille kaikki koeliikkeet kahdessa erässä, palkkasin siis välissä. Päätin vielä palkkauksen osalta tehdä niin, että mennään suoritusalueelta syrjään ennen kuin leikitän, jotta tulee vähän koefiilistä touhuun.

Ensin hihnaseuruu, liikkeestä maahan ja luoksari. Enää ei ihan alun intensiteetillä pitänyt kontaktia, mutta varsin mukavaa menoa silti. Maahanmeno oli terävöitynyt viikontakaisesta, harjoituksista on ollut hyötyä (esim. pujottelua ja maahan, kurre ja maahan, kieri ja maahan :D, temput auttavat!). Luoksarin eteenistuminen jäi aavistuksen kauaksi. Sitten leikit ja loput liikkeet seuraavassa satsissa. Seuraaminen edellistä parempaa. Seisomisen stoppi oli ihan jees, ei ylimääräisiä askelia. Hypyssä pieni liikahdus, kun tulin viereen. Joka tapauksessa ykköstuloksen tasoa. Noin kun menisi kokeessakin...

Naava tokotteli myös ja tehtiin paikkamakuu yhdessä. Sitten lähdettiin vielä lenkille Aittovuoreen, Rokikin oli tällä kertaa vähän enemmän innokas rallattelemaan Naavan kanssa. Alun kaverikuva on Aittovuoren luontopolun varrelta.


Lomalla ehdittiin torstaina heittää syysretki Leivonmäen kansallispuistoon. Siellä on kyllä kivat reitit, suosittelen, mukavaa kangasmetsää, harjua ja suota pitkoksilla kuljettavaksi. Ainut miinus tihkusateen lisäksi menee omaan piikkiin - makkarat retkeltä unohtuivat autoon :(.

Perjantainakin tokoiltiin, sillä kertaa Valorinteellä Hannan ja bc-tyttöjen sekä Anskun ja Pipsa bc:n kanssa. Pipsasta ja Anskusta saadaan seuraa myös ensi viikonlopun tokokokeessa. Ihan kohtis treeni taisi olla sekin, päälle lähdettiin vielä Rokin kanssa Suolahteen käymään. Kovasti yritti perrotyttö Luna Rokia leikittää anoppilan pihassa. Rokia ei vaan nuo pennut niin kauheasti jaksa kiinnostaa, kai se pari kierrosta Lunan kanssa pinkoi.

Huomenna töihin taas. Ja Roki illalla hierojalle.

Pohdintaa ja koiramaista syysloman viettoa

Oikein kun tuota Varkauden koesuoritusta on nyt pureskellut ja pohdiskellut, niin jopas onkin noussut draivia ja intoa edetä kilpailusaralla. Tämä tuntemus on kyllä tosi positiivinen ja pitkästä aikaa kutkuttaa tavoitteet mieltä. Olen tässä menneinä vuosina hurahtanut useampaan harrastukseen ja heittäytynyt niihin mukaan aina täydellä sydämellä ja omaa jaksamista paljonkaan murehtimatta - ja mikäs onkaan ollutkaan heittäytyessä, kun itse toiminta on ruokkinut sitä jaksamista.

Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.

Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.


Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.


Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.

Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.

Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.

Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.

Tokokoe Varkaudessa

Tänään sitten toista kertaa tulessa Varkaudessa. Ja tulihan se ALO1 nyt! Tavoite täyttyi hienosti, kun saatiin jokaisesta liikkeestä pisteitä, yhteensä 162,5. Virheitä riitti kyllä kaikkiin liikkeisiin, mutta mitä pienistä. Tuomarina oli Katja Rautiainen, vaikutti kohtalaisen tiukalta pisteissään, mutta muuten mukava ja perusteli pisteet oikeudenmukaisesti. Olimme kuudensia viimeisellä ykköstuloksella. Yksi 12 koirakosta hylättiin.

Matkasin Varkauteen itsekseni, mikä varmaan oli ihan hyvä ratkaisu, ei tullut ääneen panikoitua kenenkään kanssa. Oltiin puoli tuntia ennen koetta paikalla. Ilmoittautumisen jälkeen kävelytin Rokia vartin lähiympäristössä, kokeiltiin kaikki liikkeet lenkkeilyn seassa. Koira tuntui oikein hyvältä eikä mitenkään levottomalta, päin vastoin suhtautui aika nätisti muihin koiriin. Saimme vuoronumeroksi ykkösen. Alusta lähtien tuntui, että ensimmäinen suoritusvuoro sopii meille hyvin. Alokkaassa oli 12 koirakkoa ja paikkamakuu otettiin kolmessa erässä. Alkupuhuttelussa Roki paukutti taas ja provosi ja provosoitui tuijottelusta. Tosin tähän hetkeen mahtui myös hyviä pätkiä, jolloin Roki oikeasti rauhoittui. Silittely auttoi ja olin kyykkysilläni koiran vieressä.

Kun sitten menimme yksilövuorolle, otin Rokin aika viime hetkellä autosta, leikitin saalisleikkiä patukalla, jotta intoa löytyisi ja sitten halliin. Sain vielä kätevästi nakattua patukan pois käsistä hallin ulkopuolelle Rokin huomaamatta, kun Rokilla oli niin kova veto halliin sisälle.

Tässä pisteet (suluissa kertoimen kanssa) ja kuvaus suorituksesta.

Luoksepäästävyys: 9 (9)
Roki täpisi kohti tuomaria ja lopulta hyppäsi vastaan. On kuulemma iloinen, mutta saisi pysyä vähän rauhallisemmin.

Paikkamakuu: 9 (27)
Meni vinoon maahan. Ei johtunut perusasennosta vaan naapurina olleesta suursnautserinartusta, jonka kanssa oli aluksi vähän pöhissyt. Piti sitten tsekata naapuria varmuuden vuoksi ilmeisesti. Samalla pää kääntyi enemmän ovelle päin ja Roki vähän katseli sinne. Kuitenkin leuka pysyi maassa koko makuun ajan.

Seuraaminen kytkettynä: 8 (16)
Paljon parempi kuin Keuruulla, mutta edelleen vire vähän alamaissa, mikä näkyi kontaktin puutteellisuutena. Reagoi kuitenkin hyvin käännöksiin ja istui pysähdykset. Parani hieman loppua kohti kontaktin osalta.

Seuraaminen vapaana: 8 (32)
Alkoi edellistä paremmin, jotenkin hihnan laittaminen taskuun viritti koiraa (vähän niin kuin lelu taskussa, leikittiinkin hihnalla ennen koetta). Kontakti oli parempaa. Ekan pysähdyksen hetkellä joku avasi hallin oven ja Rokin pää kääntyi. Ei meinannut lähteä mun matkaan ja jouduin polkaisemaan kunnolla jalkaa astuessani. Tästä sitten sakotusta, mutta muuten tosiaan parempi seuraaminen.

Liikkeestä maahanmeno: 6 (12)
Laiska seuraaminen ja vielä laiskempi maahanmeno. Toistin käskyn ja Roki meni maahan lopulta. Pisteet tätä myötä.

Luoksetulo: 9,5 (28,5)
Oikein kiva, parempi kuin Keuruulla. Vähennys pikkuisen vinosta perusasennosta. Eteenistuminen kelpasi tällä kertaa minulle, mutta vauhtia vieläkin saisi riittää loppuun asti enemmän.

Liikkeestä seisominen: 8 (16)
Onneksi tämä liike on tullut takaisin! Jes! Vähennykset laiskasta stopista. Mielestäni kuitenkin tämä liike oli kutakuinkin sitä tasoa, mihin me nyt parhaimmillaan pystytään. Eli nyt pikkuhiljaa tehtävä töitä terävämmän stopin kanssa.

Hyppy: 7 (14)
Tyhmää, että meidän läpihuutoliike meni vähän pieleen. Este oli normaalia vähän korkeampi. Roki lähti vinosta peruasennosta, koska en pistänyt sitä suoraan, vaikka hyvin olisin voinut. Jalat osuivat esteeseen (lähetys varmaan liian läheltä, mutta otan aina varmanpäälle, koska Roki haukkuu niin herkästi, jos vauhtia on yhtään). Stoppi hyvä, mutta taas joku avasi hallin oven ja Roki kääntyi sinnepäin, kun menin viereen. Eli seiska.

Yleisvaikutelma: 8 (8)
Varmaan juuri se, mitä oltiinkin. Ihan iloista yhteistyötä ja kannustusta, mutta vähän innokkuutta koiralta kaivataan lisää.

Yhteensä 162,5, 1. tulos.


Nyt tiedän hyvin, minkä asioiden kanssa jatkossa tehdään töitä. Vireen tietysti ja häiriön edelleen, mutta myös täytyy tuo maahanmeno ottaa tarkemmin työn alle. Nyt on keskitytty niin paljon tuon stopin kuntoonsaamiseen, että maahanmeno on jäänyt vähän hunningolle. Tästä on nyt vielä parempi jatkaa ja seuraava koe onkin jälleen taas kiikarissa!

Roki on tossun alla

Syyslomaan kaksi päivää! Huikean nopeasti mennyt syksy, mutta johonkin on myös imaistu mehut energisestä opesta. Tosi väsyksissä alan olemaan, mutta siitä huolimatta olen jaksanut Rokin kanssa harrastaa kohtalaisesti. Lenkkiäkin on tullut aika reippaasti, kun Villellä on ollut työpäivät iltamyöhään nyt parin päivän ajan. Muuta urheilua tai treeniä en sitten olekaan ehtinyt yhtään mitään.

Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.


Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.


Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.

Viikon puuhailuja

Tämän viikon ohjelmassa on ollut lenkkiä, tokoa ja jälkeä. Eilen käytiin Nooraa moikkaamassa ja Palokkajärven rantamaisemissa lenkkeiltiin. Todettiin siinä yhteistuumin, ettei Roki nyt ihan ole näyttelykuosissa. Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseksi tuo turkki kasvaa, kun uusi karva tosiaan on vähän kiharaa. Toivotaan, että siitä vielä tulee ihan asiallisen näköinen ja joskus saataisiin se viimeinenkin serti plakkariin.

Jäljellä taidettiin käydä keskiviikkona. Tallasin jäljen Hiihtomaahan, muistaakseni oli reilut 300 askelparia. Piti miettiä sopivaa paikkaa tarkkaan, koska tiedän miten paljon Hiihtomaassa käy koiraharrastajia ja nytkin ainakin yksi jälkikurssi pyörii niillä huudeilla. Jälki vanheni noin 2 tuntia.  Pohja ei ollut paras Rokille, mutta toisaalta hyvähän sitä haastettakin on lisätä. Pääasiassa siis pelkkää sammalta, ei juurikaan muuta aluskasvillisuutta, joka helpottaaa yleensä jäljestämistä. Paljon pitkää suoraa, koska jälki oli rinteessä. Kuusi keppiä. Roki nosti ensin takajäljen. Tätä pitää treenata, koska ihan liian usein jälki lähtee janalta mulla samaan suuntaan, mihin olen ollut kulkemassa jäljelle tullessa. Nyt tein vastakkaiseen suuntaan jäljen.

Meno oli kieltämättä vähän töhöttämistä ja siksakkia ja Roki nuuski hajua selvästi maanpintaa korkeammalta. Todennäköisesti kuitenkin seurasi jälkeä aika tunnollisesti, haju vaan liikkuu herkästi sellaisessa maastossa. Vauhti oli liian kova taas, vaikka yritin jarruttaa. Kerran vielä telon itseni ihan tosissaan, nytkin revin nilkkani, astuin kivenkoloon ja törmäsin ties kuinka moneen kantoon ja töröttävään oksaan...

Uskomattoman hienosti hyörimisestä huolimatta nousivat kepit! Tää oli paras jälki ikinä keppien osalta! Jokaiselle kepille Roki päätyi suoraan ilman etsiskelyä ja nosti kepin suoraan suuhun näkyvästi. Enkä yhtään innostanut sitä keppejä etsimään. Meillä ei ollut edes normaalia keppiharjoittelua ennen jälkeä. Kaikki kuusi keppiä ylös ja vielä loppupalkkana ollut oravanhäntäkin löytyi! Oli kivaa :).


Tokossa tänään otettu aamutreeninä seuraamista, aika pitkiä pätkiä. Vire kestää taas hyvin, vaikka lelu on piilossa. Illalla sain liikkuriavuksi Hannan ja tehtiin koeliikkeet kahdessa erässä, pl. paikkamakuu ja hyppy. Hihnaseuraamisessa otettiin aika lyhyet suorat, vapaana seuraaminen oli aika normaali koeseuruu. Luoksepäästävyys onnistui hyvin ja kohtalaisen vähällä haukkumisella, Roki kesti yllättävänkin kivasti perusasennossa. Painui tosin maahan lopussa, kun Hanna jorisi aloituspuheita. Edelleen ongelmia peruasentoon tulossa tuossa tilanteessa. Vinkkejä saatu koeta varten.

Sitten vähän leikitin "kehän" ulkopuolella. Hihnaseuruussa vire säilyi, näin toivoisin homman menevän kokeessakin. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin kolme ja ongelmana olikin itse maahanmeno. Kahdella ekalla kaksi käskyä. Treeniä tähän. Palkkasin näiden jälkeen.

Vapaana seuraamisessa vähän kontakti karkaili enemmän ja yksi perusasento jäi väliin. Sain taas palautetta omasta liikkumisesta ja koiran huomiotta jättämisessä. Keskittymällä sain täyskäännöstä paremmaksi ja epäilemättä tuo koiran huomioiminen auttaa myös pysähtymisessä. Tästä kehut koiralle ja luoksetulo. Roki ei istunut eteen ennen kuin käskin. Outoa, koska tätähän on tosiaan treenailtu. Jatkettiin liikkeestä seisomisella. Ja huikeaa, se onnistui! Onnistui siis liikkuroituna, yhdellä käskyllä. Hieno juttu. Vähän on stoppi löysä, pari askelta tulee perään, mutta tätä aletaan korjaamaan vasta, kun itse seisominen alkaa nyt vihdoin olla paremalla tolalla.

Näiden jälkeen palkka ja pari noutoa vielä. Nyt taas vaihteeksi vaikuttaa paremmalta koetta ajatellen!

Tokoa syyssateessa

Sunnuntaina satoi, maanantaina satoi ja aina silloin, kun ollaan ulkona. Tälle syksylle vettä onkin riittänyt ja vakuutan, ettei säätilojen muutos ole meidän tokoilun suurin ongelma.

Muita ongelmia sen sijaan ollaan yritetty nyt ratkoa. Vireongelma on huomattavasti pienentynyt. Parasta tokoa me saadaan aikaan työpäivän ja Rokin pitkän yksinolon jälkeen. Eilen otettiin treenit Satun ja Naavan kanssa maanantaiseen tapaan. Tehtiin Rokin kanssa pitkät seuruut sekä vapaana että hihnassa. Intoa oli niin paljon, että paikka ei meinannut sen takia pysyä, vaan Roki edisti ja poikitti. Mietittiin sitä Satun kanssa ja epäilen, että Roki ei oikeasti tiedä, missä se oikea seuraamispaikka on. Tästä voin tietysti syyttää ainoastaan itseäni ja epäjohdonmukaista treeniä, mutta oppia ikä kaikki. Huonossa vireessä Roki jätättää ja korkeassa vireessä peitsaa edessä. Jotain tajua kuitenkin paikasta ilmeisesti on, kun rytmiä hidastamalla ja jalkaa taputtamalla se hakee paikkaa kohdalleen.

Huonon ja korkean vireen toinen ero paikan lisäksi on kontakti, jota apeilla fiiliksillä ei ole ollenkaan ja korkeassa vireessä taas tosi intensiivisenä. Varottava vaan, ettei kontakti ole laatua "kyttään wubbaa sun taskussa!".

Joka tapauksessa, eilen saatiin minulle mieluisat hyvän kontaktin seuraamiset aikaan. Tein ensin pari pitkää pätkää, joista palkka. Sitten tein useamman lyhyen pätkän käännöksiä ja juoksuja ja pysähdyksiä, joiden välissä vain kehuin plus kommentoin kontaktia (toistelin "seuraa"-käskyä, kun kontakti oli hyvä). Paikkaa lukuunottamatta hyvää työtä Rokilla ja huojentaa mun mieltä, kun muistelee viikon takaista koetta.

Hypyllä leikittiin vähän lelunnoutoja. Tein myös luoksetuloa, jossa myös ollut omat ongelmansa. Nyt tein ensin vain eteenistumista ihan lyhyeltä etäisyydeltä. Palkkasin liivin helmaan käärityllä namilla. Nämä onnistuivat kivasti. Sitten pidensin matkaa ja tehtiin kaksi tai kolme luoksetuloa. Nyt niin, että kutsuin, peruutin juosten karkuun ja otin Rokin lopulta kuitenkin eteen istumaan taas nami liivin helmassa. Näin sain ainakin koiraan vauhtia loppuun asti ja silti tekemään hyvän loppuasennon. Katsotaan, mitä tällä tavalla saadaan aikaan.

Parit jäävät. Onnistui pelottavan hyvin. Seuruutin aika vapaasti Rokia ja vuorotellen käskin maahan ja seisomaan, menin pari askelta eteenpäin, palasin koiran luo ja jatkettiin matkaa siitä suoraan ja uudestaan. Tehtiin varmaan viisi kertaa yhtä kyytiä, enkä sen kummemmin "jessiä" enempää palkannut. Aiheellisesti lopetettiin tähän. Loppuun vielä paikkamakuu. Roki varastaa maahan vierustoverin käskystä. Tätä treenattava pikkuhiljaa. Makuu sinällään hyvä, seisoin välillä selin ja palkkasinkin välissä. Vielä pari häiriöharjoitusta vierustoverin kutsuessa koiraa luokse. Roki kesti viime viikkoon verrattuna tosi hyvin.

Pakko ottaa treenin alle taas perusasento. Tietyssä mielentilassa Roki ei kerta kaikkiaan tule viereen. Erityisesti ollessaan hihnassa ja vaikkapa ennen paikkamakuuta. Jotenkin Roki haastaa mua hihnassa, menee mun eteen ja tuijottaa ja tiedän heti, että nyt se ei tule vaikka kutsun. En oikein tiedä muuta konstia kuin hyödyntää mahdollisimman erilaisia paikkoja treeniä varten ja nimenomaan tottelevaisuutta myös hihnassa. Vapaana ollessaan Roki on kuulolla ja se kulkee mun jaloissa ja tekee mitä käsketään. Hihnassa se sinkoaa suuntaan ja toiseen koko hihnan mitalta eikä vastaanota käskyjä. Oiskohan se pitänyt opettaa kulkemaan vetämättä hihnassa...?


Niin, treenattiin me tokoa sunnuntainakin. Ihan ok treeni Tiituspohjassa, paikkamakuussa kävin piilossa ja on se makuu vaan Rokilla tällä hetkellä vahva. Siellä tehtiin myös ruutua ja pari alo-luokan hyppyä. Ja tietty seuruuta.

Pitkästä aikaa jäljellä

Takanpäin on aika raskas ja pitkien päivien työviikko, joten Rokille ja minulle onkin tullut tarpeellista taukoa enemmistä tokoiluista. Maanantaina palauteltiin, kuten kirjoittelinkin jo aiemmin, ja se sujui hyvin. Perjantaina otettiin päivällä lenkin päälle myös pientä treeninkiä kentällä, mutta taisin olla itse niin väsyksissä ja vähän kipeäkin, että Rokista ei oikein parasta irronnut.

Eilen käytiin lenkkeilemässä Annen, Ainon ja Santtu-pennun kanssa. Alle käytiin tekemässä bortsuille jäljet Hiihtomaahan. Jäljestys on ollut meiltä tauolla varmaan pari kuukautta. Aino kurmootti lenkillä perinteiseen tapaansa Rokia. Rokilla on kyllä huippupitkä pinna Ainon kanssa, selkeästi Roki ei liikaa välitä Ainon päällekäyvästä tavasta leikkiä, mutta takaisin se ei tytölle anna. Ja juoksee kuitenkin Aipan perään ihan lunkisti kerta toisensa jälkeen. Rokilla ei vaikuta hermo kiristyvän yhtään Ainolle. Tai sitten on vain se yksi mielessä.

11-viikkoiseen nahkacollie Santtuun Roki suhtautuu erinomaisesti eli ignoraa täysin. Ainakin nyt näillä lenkeillä, kun Aino on myös ollut mukana. Näyttää melkein siltä, että Roki vain katsoo Santun yli eikä näekään pientä sinttiä siellä näkökentän alaosassa. Ja jos Santtu sattuu törmäilemään Rokiin, Roki korkeintaan nuuhkaisee pentua, jos piittaa ollenkaan. Tällä tapaahan Roki on pentuihin muutenkin suhtautunut, lukuun ottamatta naapurin Ruusaa, jota Roki ei vaan edelleenkään sulata.


Olikin sitten ihan mahtavaa päästä jäljelle pitkästä aikaa! Jäähdyteltiin hetken koiria autossa, Roki ei aja kunnolla, jos se läähättää jo valmiiksi. Roki tiesi välittömästi, mitä ollaan menossa tekemään ja se puhkui intoa. Palasi taas mieleen, miten metsässä tarpominen onkaan melkein sitä parasta, mitä Rokin kanssa voi touhuta! Pitäisiköhän se BH-koe ottaa suunnitelmiin..? No, itse jäljellä Rokilla oli ehkä hiukan liikaa vetoa päällä. Jälki oli arviolta 250 metriä pitkä. Maasto oli aluksi Rokille todella sopivaa ja helppoa ajettavaa. Eli aika paljon kasvillisuutta ja puskaa, jossa haju säilyy selkeänä. Roki jäljesti vauhdista huolimatta todella tarkasti ja nosti kolme ekaa keppiä suoraan ja varmasti ilman epäröintiä. Mahtavaa treenitauko huomioiden!

Neljäs keppi jäi hukkaan, maasto muuttui karummaksi kuusenalussammalikoksi, jossa Rokin olisi pitänyt hidastaa vauhtia pysyäkseen jäljellä. Huomasin kyllä heti haahuilun, mutta annoin Rokin tehdä työt ja pyöriskelyn päätteeksi jälki löytyikin taas, mutta se yksi keppi jäi. Sitten polun ylitys, jonka jälkeen nosti taas kepin mainiosti. Sitten taisikin olla haju jo loppupalkassa eli lelussa ja viimeinen keppi jäi nostamatta, mutta lelu löytyi. Olipa oikein hyvä suoritus kaikkiaan, motivaatio kohdillaan ja työskentely myös!

Onnistuneet palauttelut

Minkähän koiran minä oikein eilen otinkaan kokeeseen mukaan? Tänään mulla lähti treeneihin mukaan ainakin ihan eri koira. Tai sitten vaan asia on niin, kuten kaveri sanoi, eli Roki oli onnellinen tänään, kun minä olin normaali ja minä olin onnellinen, kun Roki oli normaali.

Ihan mahtis palauttelut otettiin nyt illalla Satun ja Naavan kanssa. Oikeastaan kävin kaikki liikkeet läpi ja kaikki meni ihan putkeen. Riemukkaasti hössöttäen touhuttiin ja Roki haki aivan koko ajan iloisesti kontaktia, jopa enemmän kuin pitkään aikaan. Tehtiin ensin seuruupätkiä, suoraa, käännöksiä ja juoksua. Tosi lyhyitä tosin enkä vaatinut perusasentoja loppuun. Alkuun ei tarvinnut edes vaatia, kun koira pomppi tuhisten käskemättäkin sivulle (vrt. eilinen). Seuruut tehtiin hauskasti patukka suussa (siis Rokilla). Aivan liekeissä oltiin molemmat, vire hienoa, vähän poikittamista, mutta ei haittaa nyt. Käännöksissä vähän etäisyys heitteli, mutta Roki seurasi kaikkia liikkeitäni ja reagoi suunnan ja vauhdin muutoksiin.

Jäävät tehtiin vain kertaalleen ja helpotettuina, lyhyet seuruut, lyhyt erkaneminen koirasta eikä perusasentoa loppuun. Molemmat oikein mainiot, stopit jokseenkin terävät. Seisomisessa takapalkka käytössä.

Luoksetulo kaksi kertaa, innostin Rokia toistamalla kutsua ja saatiinhan siihen lisää vauhtia. Ruutua ensin lätkällä ja sitten ilman, hakee kyllä tosi hienosti ja innolla tätä liikettä. Hyppynouto patukalla ja pari hyppyä niin, että käskin hypyn jälkeen maahan, istumaan ja kerran seisomaan. Palkkasin nakilla hypyn yli.

Lopuksi paikkamakuu. Nakki nenän eteen lisäämään tarkkuutta. Lyhyt etäisyys ja lyhyt aika. Sitten tehtiin vielä häiriöpaikkamakuut niin, että toinen makasi ja toinen teki luoksetulon vierestä. Taas nakkia nenän eteen ja jäin lähelle. Roki kyllä vilkaisi liikkeellelähtevää Naavaa, mutta pysyi nätisti. Vähitellen kestävyys tässäkin paranee ja voidaan pikkuhiljaa vähentää nakkia nenän alta.

Hirmu hyvä fiilis jäi tästä ja vielä heitettiin vajaan tunnin lenkki päälle Hiihtomaassa. Aamulla lenkkeiltiin jo samanmoinen sateisessa metsässä myöhäisen työpäivän alun kunniaksi. Oli kivaa olla jo aamulla pitemmällä lenkillä, yleensähän aamulenkki meillä tarkoittaa max 20 minuuttia.

Ensimmäinen tokokoe

No niin. Ensin onnittelen itseämme - tokoura on vihdoin virallisesti korkattu, kisajännitys ylitetty ja ensimmäinen koe kahlattu läpi. Näin tänään siis Keuruulla Tuire Marjamäen tuomaroimana.

Sitten nuhtelut. Jännitys tappoi Rokilta vireen, toivoin että jännitys vaan tuo positiivista täpinää, mutta tänään kävikin niin, että kontaktia ei meinannut koiraan saada ollenkaan ja poju oli ihan kuutamolla. Leikkikään ei oikein sujunut viritellessä ennen koevuoroa. "Sivu" oli taas vaihteeksi Rokille täysin ventovieras käsky. Eniten harmittaa kontaktin ja vireen puuttuminen, koska juuri niiden asioiden kanssa ollaan tehty hurjasti koko kesä hommia ja edistytty oikeasti tosi paljon. Nyt sitten näytettiin Tuire-tuomarille, jonka tokovalmennuksessa oltiin koko viime talvi, ihan samanlaista velttoa ja innotonta menoa, mitä harjoitettiin keväälläkin. Harmi, ettei kehitys näkynyt tänään. Meno oli tosi erilaista kuin vaikkapa viime mölleissä Laukan tokokurssin päätteeksi.

Tulos siis ALO3 pistein 138,5. Ja näin se meni:

Luoksepäästävyys: 10 (10, kerroin 1)
Olin oikein tyytyväinen. Oltiin toisena rivissä, alku oli tahmea enkä meinannut saada Rokia perusasentoon ollenkaan. Ekan koiran kanssa kuitenkin oli vähän hässäkkää ja ehdin siinä koota pakkaa. Roki täpisi tuomarin lähestyessä, mutta piti paikkansa ja todella nätisti haki kontaktin, kun tuomari katsoi hampaita. Hieno!

Paikkamakuu: 10 (30, kerroin 3)
Hieno meno jatkui, Roki teki itselleen tyypillisen levytyspaikkamakuun eikä hievahtanut senttiäkään. Kun palasin luokse, se kokosi itsensä ja nosti leuan maasta. Peruasento oli vino, mutta ei sakotettu.

Seuraaminen kytkettynä: 7 (14, kerroin 2)
Ei ollut kaunista katsottavaa. Suoritimme numerolla 9, joten odottelua riitti, mutta pidimme koirat autossa ja leikitin vasta edellisen koirakon aikana. Seuraaminen lähti jälleen vaikeasta perusasennon hakemisesta ja heti aluksi jo kontakti putosi. Sitten oltiin välillä menossa myös eri suuntiin, josta tuli noottia hihnan kiristymisestä. Kulki se mukana.

Seuraaminen vapaana: 7,5 (30, kerroin 4)
Pykälän edellistä parempaa, muttei paljon. Jätti yhden pysähdyksen istumatta. Puutui edelleen vire ja yhdessätekeminen.

Liikkeestä maahanmeno: 0
Käveli perään, ei mennyt maahan ollenkaan (tätä ei olekaan ennen tapahtunut).

Luoksetulo: 9 (27, kerroin 3)
Ihan siisti. Perusasennot vinot, josta vähennys. Mun mielestä myös himmasi liikaa lopussa vauhtia ja istui eteen liian väljästi.

Liikkeestä seisominen: 0
Ei stopannut ollenkaan, käveli perään.

Estehyppy: 9,5 (19, kerroin 2)
Oikein siisti suoritus. Olisiko perusasennot olleet taas pikkuisen vinossa.

Kokonaisvaikutus: 8,5 (8,5, kerroin 1)
Tähän pistemäärään olen oikein tyytyväinen, koska yhteistyömme ei tosiaan ollut nyt hyvää ja iloista. Yritin kuitenkin olla iloinen ja kannustava ja huomioida Rokia niin seuraamisen aikana kuin uuteen liikkeeseen lähtiessäkin. Tällä kertaa haukuttiin vain kehän ulkopuolella, kehässä ei ilmeisesti kiinnostanut edes sen vertaa...

Yhteensä siis 138,5, kolmostulos ja 9. sija.


Tästä nyt lähdetään uutta koetta suunnittelemaan ja myöskin miettimään, miten hallitsisin oman jännitykseni paremmin. Samalla myös pohdin valmistautumista kokeeseen, kannattaako kokeen lähestyessä tehdä paljon palkattomuustreeniä, käyttää superpalkkaa vai kenties olla harjoittelematta kokonaan. Nyt tehdään palauttava onnistumistreeni tänään tai huomenna ja ensi viikko voitaisiin vaikka tehdä jälkeä ja pitää tokot kokonaan tauolla. Motivaatio ja innokas vire edelleen etsinnässä siis!

Tokoa ja syksyn ihania hajuja

Luonnetestistä palautuminen otti Rokilta - ei hetkeäkään. Minkäänlaisia traumoja tai reaktioita ei tunnu jääneen päälle. En kyllä muuta odottanutkaan. Roki koisasi kotimatkan Maaningalta ja veteli illallakin hartaasti sikeitä, mutta se onkin peruskuvio reissupäivien päälle. Sunnuntai otettiin rauhallisesti eikä lähdetty edes Saviolle tokoilemaan, minä kärsin aikamoisesta flunssasta, joka ei edelleenkään ota hellittääkseen.

Luonnetestistä toipunut Roki kivisellä tiellä (myös testipaikalla eräs toimitsija kyseli hauskan nimen takia, onko Rokin taival ollut kivinen ;) ).

 Tässä kuvassa näkyy kohtalaisesti, miten heikossa hapessa Rokin turkki alkaa olla, kauluri on ihan raasku, paikoin pitkät karvat puuttuvat kokonaan.

Maanantaina tokoiltiin Satun ja Naavan kanssa. Vakiokentällä oli paljon metrin mittaisia futareita pelaamassa, joten suunnattiin suoraan Hiihtomaahan. Keli oli ankea, vettä tihrusti. Ihan huipputreeniä ei Roki malttanut tehdä. Vähän haettiin seuraamispaikkaa autoa kiertämällä. Kuitenkin mielestäni vire ja kontakti on edelleen paikkaa tärkeämpiä, joten toistaiseksi paikanhakutreenejä ei tehdä paljoa. Hypyssä kämmäilin, kun en huomannut, että toisella puolella oli Naavan kosketusalusta. Roki vähän sekoili sen takia ja saatiin sitten haukkuhyppyjä aikaiseksi, mikä ongelma on pitkään ollut hallinnassa. Tehtiin väliin lääkettä eli hyppynoutoa ja saatiin sitten vielä yksi hiljainen alo-hyppy aikaiseksi.

Satu kävi pari kertaa tervehtimässä Rokia. Tällä kertaa luoksepäästävyys oli oikein siisti Rokin osalta. Pylly pysyi paikallaan ja haki nätisti kontaktia muhun. Ihan kuin joku lamppu ois syttynyt, että sekin on vähän niin kuin temppu!

Luoksetulo ohjattuna. Halusin käskytyksen Rokin lähettyviltä, kun on joskus reagoinut "käsky" komentoon lähtemällä liikkeelle. Nyt ei sen osalta ongelmaa, mutta luoksari oli vähän kyttääväinen ja himmasi reilusti lähestyessään minua. Hain vauhtia pari kertaa juoksemalla Rokia karkuun. Juurikaan muuta ei tehty ja lähdettiin sitten lenkille.


Rokilla on vaihteeksi taas ja syksyn kunniaksi noussut mielenkiinto hajuihin. Selkeästi enemmän merkkailua, nuuskutusta ja pissanlussutusta. Lisäksi se on parinkin nartun selkään noussut lähiaikoina, mitä ei ole paljoakaan kesällä tapahtunut. Voi tietysti olla juoksutuoksuja (yksi uhreista oli Piika, jolla voisi kyllä ollakin juoksu alullaan), samoin kenties Saralla, joka kiinnosti jälleen Roki selkeästi eniten ja enemmän kuin viime aikoina, kun viikko sitten Saviolla käytiin. Roki yritti kovasti eilen myös Naavaa, joka sentään on leikattu. Tosi ärsyttävää ja pieni hermostus on myös, että alkaako eturauhanen taas noista himoista vaivata... Siitä taas on suora yhteys käytökseen, perustottelevaisuuteen ja treenaamisen sujumiseen. Enkä tietenkään haluaisi lääkitä Rokia jälleen. No, oireita ei toistaiseksi pissailussa tms. ole. Ja toivotaan ettei tule.

Luonnetesti

Maaningan reissu on heitetty ja luonnetesti on nähty. Hyvinhän se läpi meni, oli tosi mielenkiintoinen kokemus. Vähän jännittikin, mutta siis yllättävän vähän ja vasta juuri ennen testiä. Hirmu tyytyväinen olen Rokiin, kyllä se on aika hieno koira. Kuormittui kyllä, mutta palautui nopeasti noin kaiken kaikkiaan. Taisteluhalu ja leluun pureminen on tuomarin sanoin Rokin kantava vahvuus. Koevaiheista kelkka oli haastavin osa-alue.

Tuomareina olivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg. Mukana oli myös tuomariharjoittelija joka ohjeisti meitä kokeen aikana. En kirjoita tähän tarkempaa kuvausta osa-alueiden sujumisesta tai tuomareiden kommenteista, koska Tiina kuvasi koko kokeen ja linkitän sen tähän mukaan heti, kun video on verkossa. Siinä näkyy koko koe ja lisäksi tuomarien palaute.

Pimeä huone ei näy tietenkään videolla, joten siitä sen verran, että sujui varsin hyvin ja Roki liikkui reippaasti huoneissa. Se kävi haistelemassa sisälläolleet tuomarit ja tuli lähellekin minua, mutta kävi vielä pyörähtämässä uudestaan edellisessä huoneessa. Sitten kuitenkin tuli suoraan vähän johonkin laatikkoon törmäten mun luokse ilman mitään kutsuääniä.

Video luonnetesti


Tässäpä siis tulokset kokonaisuudessaan.

Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Taantumista...

Useampi asia tokossa on mennyt takapakkia viime päivinä. Liikkeestä seisomista ollaan saatu vähän kasattua, mutta muuten on ilmassa jonkinsorttista treeniväsymystä. Seuraaminen falskaa ja seilaa, luoksetulossa Roki ei viitsi odottaa istuallakaan, vaan lähtee perään ja perusasennot ovat taas todella velttoja ja vinoja.

Koska tässä nyt pieniä tavotteitakin jossain vaiheessa tokon saralla olisi, meinaa ahistaa ja ottaa kupoliin. Tänään treenattiin Saviolla ja lähinnä ainut onnistunut liike oli paikkamakuu.

Nyt sellaisella suunnitelmalla kasataan pakkaa, että tällä alkavalla viikolla ei tokoilla muuten kuin sisätiloissa kotona, jossa vire on aina ihan toppen ja toisaalta ei ole tilaa tehdä kokonaisia liikkeitä. En vahingossakaan ahnehdi. Lenkillä ja kentän laidalla heitellään lelua ja max tehdään seuraamista kovalla hetsauksella. Ensi lauantaina suunnataan sitten Maaningalle ihmettelemään luonnetestiin!

Tokoa, tokoa, tokoa ja karvanlähtöä

Rokilta lähtee takki nyt ihan kokonaan. Täysin irtoaa nyt pitkää päällikarvaa ja tänään kampasin Rokilta housut jalasta. Vielä viikko sitten ne pöksytakut eivät irronneet kuin saksilla, tänään lähti kaikki takut kevyesti kampaamalla ja kampa meneekin nyt helposti kolmesta karvasta läpi. No ei ne nyt ehkä ihan niin harvat ole, mutta rumat kuitenkin :D. Täytynee sanoa ei Seinäjoen näyttelylle. Häntäkin muistuttaa jo enemmän risua kuin puuhkaa.


Tokoa tulee kohta korvista ja silmistä ulos, mutta jostain kumman syystä edelleen on pääsääntöisesti hauskaa. Eilen ja tänään otettiin treeniä kavereiden kanssa. Eilen oli tehokasta, muttei niin hauskaa, tänään oli hauskaa ja onnistuttiinkin. Eilen sain Birgitalta runtua omasta elekielestäni ja epävarmuudesta ja omituisista koiran kehumismetodeista. Oli oikeesti kuitenkin ihan huippua, kun B keskittyi pariin meidän ongelmakohtaan eilen. Eli työn alla oli ensin se komentamishaukkuminen odotustilanteissa ja toisekseen liikkeestä seisominen. Toistoja tehtiin niin paljon, että ongelman ytimet jollain tavalla sieltä nousivat esiin. Välttämättä tuo kyseinen treeni ei edistänyt vielä Rokia oikealle tielle, koska se väsyikin hieman, mutta nimenomaan löytyi ne jutut, joihin pitää kiinnittää huomiota.

Haukkumisessa huomiotta jättäminen, ei edes katsekontaktia. Minkä kyllä tiesinkin. Mutta ne pahimmat tilanteet ovat juuri niitä, joissa olisi pakko kontrolloida paukutusta = antaa huomiota. Mun pitää jättää kaikki supattelu ja hillitseminen pois, kun mennään kentälle tai koekehään. Pitää vaan hihnan niin lyhyellä, ettei Roki ihan joka paikkaan sinkoile. Rivissä on sitten pakko vähän estää koiraa, koska jos se ei saa huomiota multa, se alkaa tuijotella toisia koiria. Mutta treenitilanteessa nyt jatketaan ignoraamista ja kenties palautetaan vesiruisku treeneihin mukaan.

Liikkeestä seisomisessa mun epävarmuus heijastuu Rokiin. Nyt paljon toistoja sisätiloissa, ilman häiriötä. Jätän koiran seisomaan jämptillä seis-käskyllä, käyn pienen matkan päässä, huom. päättäväiset askeleet, palaan viereen aina, välillä perusasento, välillä palkkaus seisomaan. En toistele seis-komentoa turhaan, ainoastaan jättäessäni koiran. Ja tämä niin helkkarin monta kertaa, että viimeisellä kerralla Roki ei valu mun perään eikä myöskään liiku, kun tulen viereen. Ja kehut onnistumisesta aina samalla lailla, samoin kuin käskysanakin. Kehuksi yritän saada vakiintumaan iloista "Jes!"-kiljahdusta. Kun eilen yritin pitää kehusanan samana, suustani tuli vuorotellen "Hyvä!" "Jes!" "Hieno!" "Wau!" "Taitava!" . Jos liike ei mennyt ihan putkeen, mutta ämpyilin kuitenkin kehumaan, äänensävy oli paljon apeampi. Kun kuumenin miljoonan epäonnistuneen jälkeen, alan vinkumaan käskysanat. Kun varon koiran liikkumista jo ennakolta, alan hiippailemaan sitä kohti varovaisin askelin. Jostain kumman syystä myös palkkaan koiraa pörröttämällä sitä kaulurista.

Että sitä tuntee ittensä idiootiksi. Miettikää mua kentällä kaikkine noine yrityksineni saada koira tekemään mitä haluan :D :D. Kiitos Birgitta silmät avaavasta treenistä omaan ohjaajuuteeni. Voin vaan kuvitella, että Roki hihittää koko ajan sisäänpäin, koska sehän osaa tän liikkeen, mutta haluaa vaan katsoa, millaisia temppuja se saa mut tekemään. Reps :D.

Lenkki päälle ison lauman kanssa. Huomasi, ettei Roki ole taas vähään aikaan laumassa liikkunut, vähän oli pihalla muiden touhuista.


Tänään oli huippuhyvä treeni Halssilassa Satun ja Naava-snautserin kanssa. Sopivan lyhyt, mutta onnistumista saatiin kivasti! Aluksi seuraamiset, joihin olin kyllä tosi tyytyväinen. Palkkasin wubbaa lennättämällä. Ensin saalistusleikkiä ja väleissäkin. Aluksi tehtiin suoraa ja juoksua. Paikka pysyi mun mielestä paremmin kuin perjantaina, tosin tehtiin nyt koko ajan ilman hihnaa. Välissä pari liikkeelle lähtöä ja palkka suoraan. Sitten käännökset joka suuntaan yksitellen ja palkka käännöksen perään. Sitten taas lyhyitä pätkiä perusasentoon pysähtyen ja palkka lentää. Tokavikana oikein pitkä seuruu, johon tuli kaikki kommervenkit, kontakti säilyi. Ihan lopuksi vielä seuruutin Rokia ja kierreltiin paikkamakuuta tekevän Naavan ympärillä. Edelleen hyvä ote tekemiseen. Tästä jäi tosi hyvä fiilis!

Paikkamakuu yhdessä. Roki nousi mun perään?! Mitä ihmettä, toivoa vaan sopii, ettei se nyt aloita makaamisenkin kanssa samaa veivuuta kuin seisomisessa. Toinen yritys onnistui. Oli huvittavaa katsoa, kun Roki yritti läähättää leuka maassa. Ihan ok makuu loppuasentoa lukuunottamatta, joka täysin vino. Sivu-maahan-sivu-maahan -sulkeiset siis perään.

Pari liikkeestä maahanmenoa liikkuroituna. Roki lahnailee maahanmenossa ja saattaa hivuttautua vähän eteenpäin. Tarkkuutta siis tähän.

Taukoja pidettiin toki välissä, mutta sitten otin tuota eilistä seisomistreeniä ja Satusta oli iso apu, kun hän ilmoitti, liikkuiko Roki vai ei. Yksikään yritys ei tainnut onnata ykkösellä, vaan joutui jojottelemaan useamman kerran. Parannuksena kuitenkin eiliseen, Roki kesti sivulle tulon liikkumatta. Perään se lähti edelleen.

Loppukivana ruutu! Ja täähän meni aika hyvin. Ruudussa lätkänä pieni pyöreä purkinkansi meidän valkoisen ison sijaan. Lisäksi se oli violetti ja maastoutui aika hyvin hiekkakenttään. Käytiin katsomassa se ensin Rokin kanssa, sitten ruutuunlähetys suoraan parinkymmenen metrin päästä. Nyt näytti ekaa kertaa siltä, että Roki tosiaan haki ruutua eikä kosketusalustaa. Oli itseasiassa tosi hyvä se eka veto, kun selkeästi näki, että Roki hetken mietti, mihin piti mennä. Tehtiin lähetystä myös toiselta sivulta ja samoin haki ruudun hyvin. Kiva että ollaan tässä vähän edetty, vaikkei olla ruutua tehty muuten kuin loppukivahömpöttelynä.

Treenit päätettiin lenkkiin Hiihtomaassa. Roki ja Naava vetivät iloista rallia, tosi hyvin pelasi leikit yhteen. Aiemminhan kaksikko ei ole keskenään lenkkeillyt ilman, ettei muitakin olisi ollut mukana.

Kurssi päättyi mölleihin

Tänään oli Laukan tokokurssin viimeinen treenikerta ja siis möllitoko. Kokeeseen mahtui hyvää ja ei niin hyvää ja ihan uusiakin kokemuksia, mutta päällisin puolin jäi kyllä oikein kiva fiilis. Erityinen parannus aiempiin mölleihin oli vireessä, joka kesti läpi kokeen. Päätin jo aluksi, etten palkkaa namilla tai lelulla yhtään, vaan testataan nyt "tosissaan" tämän hetken tilanne. Ihanan hyvin Roki palkkautui iloisista kehuista ja pienestä taputtelusta. Vire näkyi erityisesti perusasentoihin tulossa, ihan tuli perille asti eikä lonninut puoleen väliin. Toisaalta myös seuraamisessa, joka on ollut meidän tämän kesän kaikkein suurin edistysaskel. Millä sitä oikein tarpeeksi voisi hehkuttaa? :D Kontakti putoili välillä ja paikka seilasi hieman, mutta tärkein muutos viime kevään tokoiluihin oli se, että Roki korjasi kontaktia ja haki sen uudelleen pitkänkin seuruupätkän aikana. Ja kontakti on ylös mun kasvoihin. Jee!

Hanurista oli alussa Rokin älytön paukutus. Mun ei kai pitäis reagoida siihen mitenkään. En tiedä, mutta se tulee kyllä näkymään yleisvaikutelmapisteissä. Heti kun jätin Rokin paikkamakuuseen, se hiljeni. Mutta makuuttaminen esim. ohjeiden ja odotuksen aikana ei tuonut samaa vaikutusta. Aivan kaameeta komentamista, joka kiristää mun hermoa.

Tässäpä pisteet ja vähän kommenttia liikkeistä. Kurssin vetäjät eivät laskeneet kertoimilla, mutta tsekkaan senkin nyt mielenkiinnosta.

Luoksepäästävyys: 10 (10, kerroin 1)
Vähän töpsähti pylly eteenpäin, kun tuomari lähestyi, mutta muuten ok. Haukkuminenkin taukosi tämän hetken ajaksi.

Paikkamakuu: 10 (30, kerroin 3)
Tässä otettiin olosuhteiden vuoksi kaksi yritystä. Neljä koiraa oli rivissä ja Roki reunassa. Toinen uros, nuori valkoinenpaimenkoira, joka myös vepeilee meidän kanssa, nousi ekassa paikkamakuussa. Omistaja kävi palauttamassa sen, muttei kuullut tuomarin kehotusta kytkeä koira ja mennä rivistä taakse syrjään. Hän palasi koiran eteen ja se nousi uudestaan.

Ennen kuin omistaja ehti napata sen kiinni (oli kyllä jäänyt melko lähelle koiraa), se oli lähtenyt haistelemaan viereistä narttua, joka kyllä pysyi hyvin maassa. Tämä ei kuitenkaan urokselle riittänyt, vaan se meni edelleen Rokin luo. Olin itse täydessä matkassa, enkä lähtenyt mitään huutamaan, koska olisi voinut vaan pahentaa tilannetta. Roki kesti aivan jäätävän hyvin tuon tuttavuudenteon. Vasta kun toinen uros kävi persusta haistelemaan, Roki ponnahti seisomaan, mutta väisti. Onneksi kahakkaa ei syntynyt. Hieno juttu. Rokin reagointi oli itseasiassa todella asiallinen ja oli hyvä päästä näkemään se. Lisäksi nuo kaksi rähjäävät ihan tosi ikävällä tavalla toisilleen hihnassa.

Saimme ottaa koko paikkamakuun uudestaan ja vpku joutui syrjään. Roki ei pultannut tapahtuneesta tippaakaan, kehuin ja palkkasin sen ennen uutta yritystä. Toinen makuu meni aivan nappiin. Roki ei hievahtanutkaan ja makasi suorassa. Perusasentokin peräti suoraan.

Seuraaminen hihnassa: 9 (18, kerroin 2)
Kontakti pysyi jokseenkin hyvin, pari herpaantumista oli, mutta Roki haki itse kontaktin uudelleen. Vähän paikka seilasi ja kuulemma minulla on tapana korjata omaa liikettä koiran suuntaan, jos koira on etäällä. Tähän pitää keskittyä. Istumiset olivat vähän oikean paikan vieressä ja lisäksi mainittiin, että pysähdyn käännöksissä. Tämähän on nyt ollut ihan tietoista, kun olen ottanut käännökset niin paljon rauhallisemmin ja huolellisemmin. Sikäli palaute tuli ihan oikeasta kohdasta, mutta tärkeintä on, että Roki on alkanut tuon myötä myös ottaa käännökset paljon huolellisemmin.

Seuraaminen vapaana: 9,5 (38, kerroin 4)
Kontakti ja ilme yleensä oli edellistä parempaa. Todella hieno juttu, kun alla kuitenkin oli jo pitkä seuruu! Tsemppasin myös itse noita käännöksiä jouhevammiksi Rokin tarkkuuden siitä kärsimättä! Kuitenkin sitä pientä seilaamista oli, joten siitä pikkuvähennys.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5 (19, kerroin 2)
Onnistunut liike, kuulemma meni sen verran rauhallisesti maahan, että jotenkin ihan hiukan eteni siinä. Sain kehut siitä, että odotan oikeasti, että koira on valmis, ennen kuin sanon valmis. Tästäkin olen saanut kuulla aiemmin vähän toista ja meitsi tsemppasi!

Luoksetulo: 10 (30, kerroin 3)
Nappi. Onpas hienoa nähdä, kuinka treeni tuottaa tulosta. Roki odotti ihan täpisten, milloin saa luvan juosta ja lähtikin riemulla ja innolla. Himmasi hiukan ennen minua, mutta mitään laahustuskäyntiä sieltä ei tullut. Istui tosi napakasti lähelle eteen ja perusasento oli suora.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5 (10, kerroin 2) - oikeasti 0 (ja niin lasken loppupisteisiin)
Tässä arvioinnissa oli nyt vähän möllimeininkiä. Tämä liike nollaantui oikeasti. Roki valui hiukan seuruussa, mutta korjasi. Stoppasi hyvin käskystä. Oli kuulemma hiukan epäröinyt, ottanut askelen, toisen ja sitten käppäillyt mun perään. Kun käännyin, karjaisin seis uudestaan. Roki pysähtyi ja pääsin tekemään liikkeen loppuun. Mutta tämähän meillä nyt on viime viikot ollut ihan hukassa, joten ei mikään ylläri. Edelleen työn alla. Aikaa vielä on ... ups .. enpäs sano kuinka kauan.

Estehyppy: 9,5 (19, kerroin 2)
Hyppy ok, laiska stoppi. Siirsi takajalkoja pikkuisen, kun menin viereen. Tuomari ei tätä ilmeisesti nähnyt. Istui suoraan perusasentoon. Ihme kyllä siis kesti tämän seisomisen (melkein). Meidän ei tarvitse hyppyä edes treenata. Itse hyppy on aivan varma ja jos tuo liikkeestä seisominen saadaan kuntoon, on tämäkin valmis.

Yleisvaikutelma: 8 (8, kerroin 1)
Muuten iloista ja motivoitunutta tekemistä ja yhteistyö pelasi, mutta koira haukkui niin paljon, ettei tuomarin ääni kuulunut... Tämä siis silloin alussa, liikkeiden aikana ja välillä Roki oli hiljaa, paitsi kun pikkuisen yllytin sitä haukkumaan virettä nostaakseni liikkeiden välissä. 

Yhteispisteet: 80,5 (kertoimilla 172 pistettä, 1. palkinto!)


Sen lisäksi, että koira on kehittynyt, olen minäkin kehittynyt hurjasti! :D Monissa asioissa tsemppasin. En kuulemma käytä maneereita ollenkaan jäävissä, vaan Roki tottelee hienosti pelkkiä sanallisia käskyjä. Ja monta muuta kohtaa, joita tuossa jo mainitsinkin.

Roki on kyllä niin hieno, kyllä mulla on hyvä koira, kun itse olen niin tumpelo ja aloittelija. Aikalailla toistemme tavoille ollaan opittu ja kasvettu, vaikka tekemistä on vielä huimasti ja kikkakolmosia pitää kehitellä puolin ja toisin, joilla toista voi puijata. Nyt työn alla on tuo koiran tapa vedättää mua liikkeestä seisomisessa sekä iso urakka tuon haukkumisen kanssa. Intoa löytyy taas lisää!


P.S. Me muuten sijoituttiin neljästä koirakosta vetäjien mukaan kolmosiksi pistein 70,5. Mutta tuo 80,5 on kyllä ne oikeat pisteet, kun ne äsken tarkistin pistelapusta, ja näin ollen oltiin kakkosia. Samapa tuo, mutta eihän se ollenkaan niin persuksilleen mennytkään? ;)

Toko ynnä vepe

Nyt ei olla ihan edellisen viikon tahtiin tokoiltu, jotain pientä kumminniin joka päivä. Suurimmat ongelmat tulivat liikkeestä seisomiseen pitkästä aikaa. Tätä ollaan sitten hinkkailtu ja oikeastaan juuri pitkien treenien puutteessa en ole vienyt liikettä nyt liian pitkälle. Olen sen verran kärsimätön, että liian helposti lähden yrittämään parin onnistuneen harjoitteen jälkeen jo koko suoritusta. Nyt ei olla koko liikettä sitten viime perjantain tehty, ainoastaan olen palkannut stopista ja pikkuisen siedättänyt Rokia mun liikkumiseen sen lähistöllä. Mielestäni se pysyy taas jo paremmin seisomassa. Lisäksi olen lelun sijaan palkannut nyt namilla, koska se rauhoittaa näissä liikkeissä, missä homma on mennyt överiksi.

Luonnollisesti sitten seuruuta treenataan edelleen lelulla. Pari viikkoa sitten, kun otettiin Tiinan kanssa yhteiset tokotreenit, Tiina suositteli ottamaan käännöksiä hionnan alle ja sain hyviä neuvoja omaan liikkeeseen käännöksissä. Mun mielestä Roki ottaakin nyt käännökset paljon tarkemmin ja seuraa mua paremmin, kun olen hidastanut tahtia. Jopa oikeassa käännöksessä se seuraa minua. Koetilanteessa luultavasti katson täyskäännöksen suunnan tilanteen mukaan. Nimittäin jos Roki edistää, vasen käännös ei onnistu, mutta jos Roki on oikealla paikalla tai vähän perässä, vasen käännös toimii huomattavasti oikeaa paremmin. Toisaalta tässäkin oikea käännös parani jo sillä, että hidastin omaa vauhtia.

Sunnuntaina treenattiin tokoa porukalla ja saatiin aikaiseksi hyvää sekä ei niin hyvää tekemistä. Uutena leikittiin tunnaria. Tähän käytin ihan autosta löytyneitä jälkikeppejä. Piilotin puskaan kepin ja lähetin Rokin etsimään. Oli kivaa ja keppi löytyi, mutta en sitten tiedä toimiiko tuo alkeisharjote meillä, koska Roki puree luonnonkeppejä. En ole siitä kieltänyt, koska usein leikitään jäljellä noilla kepeillä palkaksi. Noutokapulaa se taas ei pure, joten vaikea sanoa kumpi maneeri sitten siirtyy tunnarikapuloihin.

Paikkamakuu oli oikein hyvä, vaikka pää pari kertaa nousi ja laski. Häiriöpaikkamakuu tehtiin niin, että kolme makasi ja yksi istui ja ohjaaja kutsui tämän luokseen. Roki kesti kahdesti ja irtosi kerran. Jäin joka kerta varsin lähelle, mutta siinä yhdessä irtoamisessa en jättänyt namia nenän alle. Etupalkalla siis pysyi paikallaan.

Ruutuakin tehtiin huvikseen, se on hauskaa! Lisäksi otettiin luoksepäästävyysharjoituksia. Vähän Roki täpisee ja meinaa mennä koplaajan syliin, mutta suurempi ongelma on haukkuminen. Juuri noissa hermostuneen puoleisissa odotustilanteissa se alkaa komentaa. Sain ihan hyviä neuvoja, joilla voisi yrittää kitkeä haukkumista pois, mutta saapa nähdä... Sinällään koe ei alokkaassa siihen kaadu, mutta hermo menee mulla.


Vepeä ollaan otettu sekä maanantaina että tiistaina. Ensi viikolla päästään möllisovea testaamaan ja arvoitus on, onnistuuko vienti. Maanantaina Muuramessa paikalla oli tosi vähän porukkaa, mutta koska meidän lisäksi sinne tuli myös toinen vetäjistä (ilman koiraa) ja eräs uusi lajiin tutustuja, päätettiin kuitenkin tehdä ainakin osa liikkeistä. Roki virittyi treeniin tosi hyvin, kun heittelin ensin lelua sille järveen. Veneestä hyppy oli mallikas, vauhtia uimiseen hain kehuilla ja runsailla kutsuilla sekä lelun heiluttelulla. Vienti oli vähän kinkkinen järjestää, kun jouduin itse soutamaan venettä. Huolimatta tästä säätämisestä Roki ei tällä kertaa epäröinyt yhtään. Onnistui sekä läheltä että kauemmas. Roki teki myös veneen noudon, joka oli varmaa työtä, ainut vaan köyden pudottaminen heti kun jalat ottivat pohjaan.

Eilisissä treeneissä pohdinkin sitten tuota pudottamisongelmaa ja tehtiin sitten veneenhaku niin, että Roki haki pelkän köydenpätkän. Ajattelin, että houkuttelen sitä suoraan leikkimään köydellä, niin se toisi pätkän käteen asti. Nyt se peräti kahlasi muutaman askelen jalkojen otettua pohjaan ja tuli maalilnjalle asti, mutta jälleen sylki köyden veteen ja ilmeestä päätellen "Näetkö, olen märkä ja kurja, ei pysty, valun vettä". Roki hiippailee rantaan hitain askelin ja kumma kyllä yleensä kuitenkin antautuu leikkimään lelulla ennen ravistelua.

Vienti ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin Muuramessa, pientä epäröintiä ilmassa rannasta lähdettäessä. Täyttä jäätymistä ei kuitenkaan nyt tapahtunut, kun vaan kutsuin koko ajan Rokia veneestä. Muutama toisto tehtiin, pisimmillään matka ehkä 15 metriä. Hukkuvaa ei tehty tälläkään kertaa.

Lähinnä luonnetestipohdintaa

Vähän näköjään työnteko hidastaa blogin päivittelyä. Toisaalta mitään kovin erikoista ei ole tässä tapahtunutkaan. Rokin luonnetestipaikka Maaningalle on varmistettu ja maksettu, lauantaina 15.9. sinne ajellaan ja itse testi alkaa jo aamusella. Tavallaan tilanne vähän jännittää ja laukaukset pitäisi käydä etukäteen kokeilemassa, etten minä itse hermoile niitä. Kai sen jännityksen tekee vain ihan uusi kokemus, koska mitä jännitettävää nyt luonnetestissä oikeasti on. En lähde tuloksella spekuloimaan, toki mulla on vahvat arvaukset, miten Roki erilaisissa tilanteissa käyttäytyy. Uskon, että testi läpäistään eikä Roki kuormitu siitä liikoja.

Viime aikoina on keskitytty lenkeillä ja ulkoillessa muutenkin siihen, että Rokin väijymisputki katkaistaisiin heti alkuunsa. Tuijotuksen alle joutuvat tietysti koirat, mutta joskus myös tienvarressa jotenkin "oudosti" seisoskelevat ihmiset tai erityisesti pienet lapset. Outo seisoskelu voi olla vaikka bussipysäkillä pönöttämistä. Ihmisten kohdalla Roki yleensä luopuu itsekin tuijottamisesta ennen kuin päästään ihan kohdalle ja menee sitten jo puskia haistellen. Koirien kanssa taas ei olla edistytty yhtään, mutta kontaktin Roki antaa nyt sujuvasti keskenkin tuijottelun ja ohitukset kontaktissa namin avulla ovat onnistuneet nyt ihan järestään. Mikäli vastaantulija rähjää kunnolla Rokille, Rokilla saattaa pokka pettää, mutta jotenkin huomaa, että se oikeasti yrittää ensin hillitä. Joskus vaan hihnatila saa sitten noissa tilanteissa vallan.

Pyöräilijät ovat myös oma lukunsa. Niihin Roki ei reagoi läheskään aina, mutta varsinkin, jos pyöräilijä sujahtaa hurjaa vauhtia alamäessä vastaan tai ohi, silloin yleensä sille pitää pöhähtää ja pompahtaa ja pörhistää. Tila menee nopeasti ohi, yleensä merkkaamaan pitää päästä. Näissä tilanteissa Roi palautuu kyllä jo pelkästä kehotuksesta. Sen sijaan koiran bongauksesta palautuminen kestää joskus paljon pitempään. Näin erityisesti tilanteissa, joissa toinen koira kulkee jossain meidän edellä. Oikeastaan mitään muita tilanteita ei edes ole, joissa Roki keräisi painetta. Äänet eivät sitä edelleenkään juuri hetkauta. Joten on kyllä ihan todella mielenkiintoista nähdä, miten se luonnetestin erilaisiin painetta luoviin tilanteisiin reagoi ja miten se niistä selviää. Tässähän on vielä se pointti, että koira on hihnassa koko ajan, ja hihnahan Rokia jonkin verran muuttaa epävarmempaan suuntaan.


Tokoa on edelleen ahkerasti tehty. Vähän se on sellaista sahaamista. Keksitään keino, joka parantaa jotakin liikettä, jee! Seuraavana päivänä jatketaan samalla tavalla ja sitten tuo uusi keino viekin liikkeen ihan överiksi toiseen suuntaan. Eli joku pää vuotaa aina ja suoritusvarmuus ja -puhtaus vaihtelee rankasti. Mutta eiköhän tästä sitä kehitystäkin nouse. Ja opin koko ajan itse erityisesti kärsivällisyyttä...

Vepestä oli nyt väliviikko, ensi viikolla olisi tarkoitus treenailla taas. Soveen me ei nyt päästä tänä syksynä, mutta mölliversio taidetaan Muuramessa päästä kokeilemaan.

On treenattu ja säädetty

Nyt on luvassa volinaa, urputusta ja tuskailua.

Tokoiltu on joo. Tällä viikolla tosin alkoi työt rytinällä ja treeni on suoritettu lenkkeilyn yhteydessä - jossain määrin tosin joka päivä. Meininki on aika hyvä, mutta pikkujutut menee takapakkia ja mulla ei meinaa hermo kestää. Esimerkiksi perusasento on vinompi ja vinompi koko ajan, suoraan sanottuna tuntuu että Roksupoksu vit...kettuilee mulle ihan huvikseen ja namin toivossa. On nimittäin tehty treeniä myös sisätiloissa ja peilin edessä ja ilman mun ohjausmaneereitakin Rokin OSAA tulla oikeapaikkaisesti sivulle ja pirun innokkaasti vielä.

Pari muuta "pikkujuttua" jotka ovat aivan taantuneet. Paikallaan pysyminen seistessä jäävässä ja hypyssä. Roki ei kestä, kun tulen viereen. Kaikki mahdolliset jojottelut tehty moneen kertaan. Maahanmeno perusasennosta - aivan vinoon. Perusasento makuulta tai seisomasta - järkyttävän vinoon, Roki aivan siirtyy musta kauemmaksi ja 90 astetta vimpsalleen tuijottamaan.

Ja minä sitten yritän pitää positiivista asennetta päällä, mutta jumitun noihin juttuihin ja meinaa se iloinen leikkimistekeminen unohtua. Mutta jos tässä nyt yrittää pohtia syitä, niin niitähän löytyy ja sitä kautta myös usko siihen, että tää on tilapäistä.

Syy 1. Nimenomaan tuo leikkimistekeminen. Ollaan heitetty nyt niin monta kertaa palloa, että Roki odottaa sitä palkaksi joka hetki. Ollaan myös tehty niin paljon liikkeiden osasuorituksia eikä juurikaan viimeistelyjä, kuten perusasentoa liikkeen päätteeksi (erikseen toki sitäkin enemmän), joten Rokin liikkuminen johtuu lelunheiton odotuksesta. Sellainen rauhallinen keskittyminen puuttuu, kun on treenattu niin korkealla vireellä ja haettu sitä intoa.

Jonkilainen ratkaisu: Nakki mukaan treeneihin taas ja välillä nakkivetoisesti vain oikeaa liikettä. Ihan perusjuttuja. Rauhallista jojottelutreeniä tuohon valumis- ja liikahteluongelmaan.

Syy 2. Ollaan treenattu paljon. Paljon enemmän kuin aiemmin. Tulee ähky. Ja tämän oivalluksen takia uskoisin, että myös edistymistä tapahtuu ja se ilmenee... jossain vaiheessa.

Syy 3. Tällä viikolla on treenattu vain yksin ja se yleensä tarkoittaa liian suuria toistomääriä. Mun pitäis varmaan suunnitella treenejä paremmin ja tyyliin päättää etukäteen liikkeet ja myös toistojen määrät.


Vepe. Kahdet treenit kuluneella viikolla ja kummissakaan vienti ei sujunut. Menin itse veneeseen molemmissa treeneissä, mutta Roki ei meinannut lähteä uimaan. En tiedä mikä hämmennys sillä on, mutta vienti ei tahtonut onnistua edes läheltä. Mulla onkin käynyt mielessä, missä vaiheessa treeni alkaa ottaa takapakkia, kun tää on sujunut koko kesän niin hyvin. Sikäli vaan harmi, kun yritettiin tälle viikonlopulle sovepaikkaa Hämeenlinnaan. No, varasijalta ei päästy kokeeseen, joten ei niin väliä, mutta harmittaa kuitenkin  (siksikin harmittaa, että mun kämmäilyn takia myöskään kaveri ei päässyt kokeeseen). Täytyy nyt aloittaa vientitreeni ihan alkuharjoituksista taas (vaikka maallahan tässä ei edelleenkään ole mitään ongelmaa). Luulen, että Roki saattoi vähän hämmentyä niistä treeneistä, joissa harjoiteltiin vientiä veneeseen vieraalle. Aloitettiin vähän liian pitkällä etäisyydellä.

Viikon treenit

Kuluneella viikolla ollaankin ahkeroitu urakalla. Kyseessä on viimeinen lomaviikko ja huomenna työt alkavat taas häiritsemään lupaavasti alkanutta treeniputkea.

Maanantai: Kotitokoilua, vepetreenit jätettiin väliin, koska viikonlopun kyläily ja näyttelyreissu väsyttivät sen verran Rokia, että kaveri nukkui kokolailla maanantain vielä.

Tiistai: Vepetreenit, sujuivat mukavasti, paitsi viennin osalta oli taas ongelmia vieraalle viemisessä. Tätä treenataan siis kovasti. Yksi vienti niinpäin, että minä olin veneessä ja se oli ihan priima. Sovea suunnitellaan.

Keskiviikko: Lomapäivä työmaalla ja illanistuntaa Saviolla, treenit pienissä.

Torstai: Tokoilua kera kaverien Killerillä. Kenties vähän suunnittelematon treeni ja alussa oltiin aika hukassa, oma epävarmuus heijastui koiraan. Loppua kohti parempaa virettä, mutta treeni venähti vähän liian pitkäksi. Kivaan ruutuun oli hyvä lopettaa. Paljon hyviä vinkkejä jäi käteen, kiitos!

Perjantai: Tokotreenit Vihtavuoreessa, teemana jäävät ja kaukot. Tehtiin molemmat jäävät liikkuroituna yhtä kyytiä ilman välipalkkaa. Seisominen vielä kohtis, ja itseasiassa maahanmenokin, mutta jälkimmäisessä seuraaminen oli rumaa. Samoin perusasennot kaiken kaikkiaan. Perusasentotreeni palautettu tehokkaasti päiväohjelmaan. Kaukoissa ylläri, Roki osaa nousta makuulta seisomaan käskystä. Ilmeisesti kosketusalustatreenien ansiota, koska tätä ei olla varsin harjoiteltu. Muuten jäi aika säätämisen maku treeneistä, ei mitenkään pätevää settiä ainakaan ohjaajalta.

Lauantai: Tokotreenit Tiinan ja Piikan kanssa Halssilassa. Oikein kiva treeni, vaikka olin jo ajatellut, että Roki ei jaksa kolmatta pitempää treenipäivää putkeen. Roki ja Piika kestävät toistensa häiriön hyvin. Tehtiin pitkä paikkamakuu, josta olen kyllä Rokiin kovin tyytyväinen, luotettava se on! Haettiin kaukoihin oikeita liikeratoja ja asentoja, lähinnä sain parempaa kuvaa siitä, millaiselta asentojen ja siirtymien pitäisi näyttää. Rokin kanssa perusasentotreeniä taas ja myös treenattiin sivulta maahanmenoa, koska menee vinoon nykyään, vaikka perusasento olisi suora - rönähtää suoraan lonkalle herkästi. Hirmu hyödyllinen häiriöharjoitus myös, eli toinen koira paikkamakuussa ja toinen tekee vierestä luoksetulon. Ei kumpikaan koira kestänyt makuuta aluksi, mutta Piika honasi jo toisella kerralla, Roki tarvitsi vähän usemman harjoituksen. Hirmu kivan luoksetulon se kuitenkin tässä yhteydessä teki.

Seuraamista myös. Harjoittelin käännöksiä ilman koiraa. Pyörähdän liian nopeasti kaikki käännökset, opettelen nyt kävelemään ne rauhallisesti. Samoin unohdan huomioida koiraa, kun kuuntelen liikkuria. Mutta on oikeasti hienoa, että nyt voi liikkuroidut seuruutreenit ottaa myös ohjelmaan, koska Roki seuraa koko ajan pitempiä pätkiä! Parasta seuraaminen on nyt silloin, kun alkuun on innostettu saalisleikillä ja lelu menee seuruun ajaksi taskuun. Kontakti pysyy, mutta Roki ei kyttää. Roki unohtaa istua, kun liike pysähtyy, joten tätäkin treenataan. Ja käännökset nyt erikoisharjoittelun alle.

Pikaisesti vielä jääviä, tässä vaiheessa alkoi jo vähän vire laskea ja lopeteltiin treeniä. Heitettiin sitten vielä aika reilu lenkki metsissä ja kävin sitten itsekin putoamassa suolampeen Rokin kepin perässä. Harvinaisen fiksu olo jäi siitä. Likomärissä vaatteissa sitten lompsin kotiin. Putosin laiturilta, joten menin kyllä ihan kainaloita myöten lampeen. Onneksi treeniliivin tasku piti sen verran vettä, että puhelin ei ottanut hittiä. Mutta ponkaisin kyllä aika reippaasti vedestä takaisin laiturille ja mielessä oli vain se puhelin, kun nyt vielä olen juuri siirtynyt nykyaikaan puhelimen kanssa...


Tänään vähän enemmän lepopäivä, rippijuhlareissu meillä ja Roki ottaa ansaittua lepiä. Koiraa lienee ihan onnellinen kun työt alkaa ja saa taas ottaa unta kuulaan päivät pitkät :).

Toinen sertilöinen plakkarissa

Rokilla oli mainio näyttelypäivä tänään! Kannattaa vissiin jatkossakin lähettää Roki omin päin näytelmiin, kun vaihteeksi menikin hienosti. Me Villen kanssa oltiin tosiaan ihan toisella suunnalla häissä ja asuntomessuilemassa tämä viikonloppu ja Roki lähti Tiinalle hoitoon sekä tänään samassa seurassa Kuopion kv-näyttelyyn.

Tuomarina oli Harry Tast, ensimmäinen kotimainen, jolla Roki on käynyt. Hän oli syynännyt kovasti liikkeitä ja halunnut Rokilta ja Nooralta enemmän vauhtia juoksutukseen. Rokin päätä hän oli myös mietiskellyt, tällä kertaa ei niinkään korvia kuin kallon mallia.

Roki sai Tastilta erinomaisen ja SA:n, sijoittui paras uros-kehässä kakkoseksi ja koska ykkönen oli veteraani ja jo valio, Roki toi kotiin sekä sertin että cacibin! Vautsi vau! Sitä yhtä sertiä sitten vielä kaivataan (ja luonnetestitulosta, 15.9. pitäisi olla se plakkarissa!). Arvostelu kuului seuraavasti: "Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, takaluisu kallo, korkea otsapenger, hyvät kulmaukset, kevyt rintakehä, erinomainen kesäturkki. Takaliikkeet ahtaat, riittävä askelpituus, oikea hännän asento."

Ei vissiin Roki liikoja pörhistellyt, kun ekaa kertaa ikinä on maininta oikeasta hännän asennosta...

Roki ja ylpeä handlerinsa Noora. Vai Noora ja hyvästä handleristaan ylpeä koira? :D



Hoidossakin oli mennyt kivasti, Piika ja Kilju-mali tulivat oikein hyvin juttuun Rokin kanssa ja leikki sujui. Oli kiva nähdä Roki hammaspainimassa Piikan kanssa, pitkään aikaan Roki ei ole liiemmin ollut moisesta leikistä innostunut. Kuulemma meininki oli ollut samanmoista myös näyttelyreissulla.

Ihan lyhyesti vielä tokoilusta. Perjantaina Laukan treeneissä keskityttiin jääviin. Oikein kiva treeni oli! Fiilis pysyi hyvänä ja on huippua huomata, että oma asennemuutos leikkimisen ja höntsäämisen suuntaan pitää Rokilla myös treenin kivana ja oikeasti leikkinä ja temppuiluna koko ajan! Ihanaa, että nyt vihdoin kahden vuoden touhuamisen jälkeen alkaa se meidän tapa tehdä tokoa löytyä. Jääviä treenattiin ensin namipelillä ja sitten lelun kanssa varsinkin stoppia. Mielestäni maahanmeno oli kohtalaisen sähäkkä verrattuna kevään himmailuihin. Stoppiin löytyi taas lelulla oikein hyvää terävyyttä. Kouluttaja neuvoi tässäkin välillä käyttämään takapalkkaa, jotta Rokin keskittyminen ei joka kerta olisi mun hallussa olevassa lelussa. Oikein hyvää vaihtelua treeniin sekin.

Tänään otettiin vielä vähän Tiinan takapihalla tokoa, kun hain Rokin. Kokeiltiin myös agi-kepit ohjureilla :D. Roki ei heti tajunnut mistä on kyse ja eihän me olla keppejä sitten viime kesän edes tehty, mutta ihan kivasti se muisti sitten miten pujottelu sujuu. Aluksi vaan se oli hiukan jumissa verkoissa, jopa pienellä hädällä. Luoksetuloihin vähän uutta kikkaa kehiteltiin ja ihan kelpo mallilla meidän tokoura voisi alka olemaan... :)