Hyvää joulua!

Kaikille tämän postauksen lukijoille oikein hyvää joulua! Meidän talous lennähtää kaukomaille joulunpyhiksi ja uudeksi vuodeksi. Palaamma asiaan reilun kahden viikon kuluttua. :)

Roki lähti Lievestuore - Saarijärvi akselille viettämään joulunseutua. Voipi olla piskillä sen verran rankka loma koirakaverien kanssa, että ottaa uuden vuoden vastaan innolla palaten kotiin ja päiviksi rauhallisesti unten maille hiljaisessa kodissa.

Lähipäivät ovat kuluneet vallan hektisesti matkan järjestelyiden ja viimeisten työnaherrusten kanssa. Tänään loppuivat koulut joulujuhliin ja loma starttasi. Onneksi Roki on kaiken tylsyyden keskellä päässyt muutamaan otteeseen viihtymään Aino-Mainion seurassa ja rallaamaan pitkin Hiihtomaata tyttökaverin kanssa. Peruutteluharjoituksia on jatkettu myös ja edistystä on tapahtunut joka päivä! Nyt Roki peruuttaa suoraan takajalat sohvalle niin, että istun sohvan vieressä ja nakkelen palkkanameja sitten pitkin mattoa. Periaatteessa Roki on jo tajunnut taaksepäin "kiipeämisen" ja melkein pompauttaa takajalat sohvalle. Seuraavaksi varmaan vaan korotan sohvaa tyynyillä (onneksi on sellaiset aika kovat ja suorareunaiset sohvatyynyt) ja sitten kaiketi siirrytään seinälle.

Mutta tämä kaikki lomailun jälkeen. Nyt tosiaan rauhallista ja mukavaa joulua ja riehakasta uutta vuotta!

Pakki päällä

Pimeä loskakeli jatkuu. Iltojen ratoksi ollaan temppuiltu paljon! Suostuttelin Villeä ottamaan jonkin temppuprojektin Rokin kanssa, mutta itse sitten aloitin sen. Peruutusharjoituksia tehdään nyt ahkerasti, peruutetaan tyynylle ja peruutetaan kahdelle tyynylle. Jälleen vaan on havaittavissa, että Roki kuumuu kauheasti uusista jutuista, joita se ei ihan vielä osaa. Ja tämä ilmenee karjumisena. Intoa on kuin pienessä pitäjässä, se kiiluu silmissä ja ilmenee hurjana namin metsästyksenä. Intoa, vaan ei malttia. Ja sitten huudetaan!

Roki peruuttaa ihan kohtiksesti perusasennosta, kun peruutaan vieressä. Nyt on treenattu vapaata peruttamista ja se onnistuu vähän, jos seison koiran sivulla naamari kohti koiraa. Niin ei onnistu ollenkaan, jos seison suoraan koiran edessä ja käsken. Roki istuu vaan eteen ja istuukin niin tiiviisti, että sen yli voi vaikka kävellä. Korkeintaan pakon edessä pompauttaa peppua taaksepäin - tai kaatuu vaikka selälleen. Olisi varmaan helpompi opettaa kaverille takaperin kuperkeikka kuin peruuttaminen. B suositteli namilla usuttamista niin, että vie namikäden koiran seisoessa tosi alas, rintalastan alle. Mutta kuten B epäilikin, koira, jolla on vahva maahanmeno menee todellakin maahan tuosta eikä tod peruuta.

Nyt kuitenkin tänään jo peruutettiin vähän portaita ylös (luetaan perse ekalle rapulle) ja yritettiin epätoivon vimmalla nojatuoliin - ei onnistunut, haukkui paljon, kerran nosti toisen takajalan. Sen sijaan kahden paksun sohvatyynyn päälle pertsaus onnistuu ja Roki tarjoaakin sitä! Myös sohvatyynyn ollessa nojallaan sohvan reunaa vasten pakitetaan pätevästi jyrkkäänkin kulmaan. Mutta yleensä mun tarvitsee siis pakittaa vieressä :D. Ja koska Roki mielellään pakittaa korokkeesta ohi, olen pitänyt koiraa seinän ja itseni välissä ja ne sohvatyynyt kiinni seinässä, Roki siis peruuttaa ikään kuin käytävässä. On joka tapauksessa tullut edistystä joka päivä.

Lisäksi Piikan temppuilun innostamana Roki myös vilkuttaa ja opettelee pyörähdystä kumpaankin suuntaan (tähän mennessä tarjoaa vain vastapäivään ja alan jo pelätä, että koiralla menee paikat jumiin, koska tarjoaa niin innokkaasti pyörähdystä, sekä samoin kierii vain toiseen suuntaan). Kerran sillä meni pyörähdys ja kieriminen sekaisin ja se lähti pyörähtämään, mutta heittäytyikin ilmassa siitä selälleen - pam - ja kieri. Ihme että se on ehjä. Into sata - äly nolla. Hieronta on kyllä eka asia koiranhoitolistalla tammikuussa.

Samalla treenataan koko ajan myös peruasentoa vahvemmaksi ja seuraamisen kontaktia.

Remmirähjä

Lumi tuli ja meni ja tuli taas. Toivottavasti tämä olisi jo pysyvää, niin paljon mukavampaa ja valoisampaa ja erityisesti puhtaampaa on kulku ulkona koiran kanssa. Ville loukkasi viikko sitten jalkansa, rasitusmurtuman tyyppinen vaiva siinä on. Nyt koiranlenkitys on luonnollisesti enemmän mun vastuulla. Olisi kyllä ihanaa, jos pääsisi valoisalla lenkkeilemään, mutta aika harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.

Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.

Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.

Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.

Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!


Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!