Kolmevuotias 27.4.2013

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Miten tästä...

...tuli jo tällainen?

Rokilla siis tänään 27.4.2013 täynnä kolme vuotta. Koira komeimmillaan ja alkaahan se kai pikkuhiljaa olla aikuinen. :) Synttäreitä Roki juhli putkiluulla herkutellen. Lahjaksi sankari sai uuden wubba-lelun, kun vanha jäi ilmeisesti Almeran takakonttiin, kun tehtiin autokaupat. Lisäksi Mustista & Mirristä löytyi uusi roadkill-lelu, vihreä lisko, josta ikävä kyllä jo toinen pilli sisältä on äänetön - ja pelkästään Roki ihan itsekseen sillä leikki.

Sunnuntaisäikähdys

Sunnuntai-ilta toi sitten vielä mukanaan pienen säikähdyksen. Edellä kuvailtujen lenkkeilyiden päälle Roki oli todella poikki, mikä oli vähän ihmeellistä. Alle puolen tunnin ralli metsässä ja tunti hihnalenkkiä. Koko loppupäivän tosi noippea ja vetämätön. Jopa niin, ettei tullut ruuanlaittoa kyttäämään, saati hypännyt kainaloon sohvalle. Illan mittaan puhuin siitä Villelle monta kerta ja hänkin ihmetteli. Samalla mietin käärmeitä, kun monesta tuutista on tullut varoituksia talviunilta heränneistä kyykäärmeistä, jotka tulevat aurinkoon lämmittelemään ja ovat ärhäköitä. Ville sitten alkoi syynätä Rokin tassuja läpi ja eikö perhana vasemmassa etutassussa ollut ranteessa kaksi reikää puolen sentin päässä toisistaan. Täsmäsi vähän liian hyvin kyynpuremaan, joten ei muuta kuin päivystävälle soitto.

Seuraavat kaksi tuntia vierähtikin keskustassa eläinlääkärissä. Lääkäri lopulta totesi saman kuin mekin eli tassu ei arista käsittelyä yhtään, reiät eivät vaikuta tulehtuneilta eikä raaja ole turvonnut. Lisäksi syke, lämpö, imusolmukkeet ja verenpaine olivat normaalit. Koska Rokilla ei ollut muita oireita kuin väsymys, lääkäri päätyi olemaan hoitamatta vaivaa puremana ja ainoastaan putsasi ja paketoi tassun. Haavat itsessään olivat tosin niin vaatimattomat, että jos en puremaa olisi epäillyt, en olisi tehnyt niille mitään. Koiran käytöstä piti tarkkailla ja palata sitten seuraavana päivänä asiaan, jos tarpeen. Toisaalta ihan hyväkin, ettei kalliilla päivystysajalla alettu sen enempää tutkimaan tai hoitamaan, kun ell kuitenkin tuntui olevan aika varma asiastaan.

Outo yhteensattuma kuitenkin ja jokuhan Rokin pisti apaattiseksi ja jostainhan ne reiätkin käpälään tulivat. Vaihtoehto B on se, että asiat eivät liity toisiinsa, ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä lamautti koiran ja metsässä oli käpälänsä johonkin tökännyt. Eilen Roki oli kenties vielä vähän väskä ja jätettiin uinnit ja lenkkitreffit väliin. Samoin tänään on menty kevyellä liikkumisella. Roki vaikuttaa ihan normaalilta, mutta käpälän haava on vähän auki, kun lääkäri ajoi siitä karvat pois ja Roki pääsee sitä esteettä nuolemaan. Toisaalta haava nyt ei ole kovin paha.

Paljon melua tyhjästä siis, mutta ehkä parempi kuitenkin näin päin. Ja ei käärme sinällään näissä metsissä mikään ihme olisi, havaintoja tehdään joka kesä jatkuvasti.

Esineruutukokeilua

Lumet sulaa lähes silmissä ja tänään on hellinyt 10 asteen lämpö ja auringonpaiste. Etsin siis tuolta lähimetsästä lähes lumettoman pläntin ja tallasin sinne pykälän verran aiempia kokeiluitamme edistyneemmän esineruudun. Kattelin tuulen suunnan vielä niin, että tuuli puhalsi lähetyspaikkaa kohti ruudun suunnasta. Lisäksi paikka oli rinteessä niin, että maasto nousi lähetyspaikalta lähtien - olettaisin senkin vielä helpottavan hajun saamista. Alue ei ollut täysi 50 x 50, vaan kapoisempi suorakaide, n. 12 x 50 m, mikäli harppoihini on luottamista. Siten siis, että syvyyttä ruudulla se noin 50 metriä.

Jätin koiran kotiin eli se ei ollut seuraamassa esineiden vientiä. Tallasin alueen melko huolella ensin kulmat merkittyäni. Kukaan ei ole koskaan tehnyt nähteni oikeata ruutua, joten en sitten tiedä, miten tarkkaan alue pitäisi kävellä. Joku lenkkeilijä otti aurinkoa ruudun takana kivellä ja olin jo pitempään hänet huomatessani kulkenut pläntillä siksakkia ja mutissut itsekseni. Piti varmaan harvinaisen älykkäänä toimintana... Jätin sitten kolme hanskaa ruudun takaosaan hajalleen. Hanskoilla leikittiin Rokin kanssa vähän kotosalla, halusin varmistaa, että niissä on tutut hajut ja toisaalta irrottaa Rokin mahdollisesta fiksaatiosta jääkiekkoihin.

Palasin sitten ruudulle Rokin kanssa ja jotenkin koirasta näki, että se tiesi heti, mistä on kyse. Lähetin sen simppelillä "etsi"-käskyllä. Vähän Roki vaikutti ensin hämmentyneeltä alueella risteilevistä jäljistä, ja vähän meni edestakaisin. Mutta toisaalta se näytti pysyvän hyvin poljetulla alueella eli oivalsi homman idean. Hyvin nopeasti se pinkoi alueen päähän ja kantoi ekan rukkasen mulle. Palkkasin namilla ja lähetin toiselle hanskalle. Ihan ensin se lähti lähetysjanalla suoraan sivulle, mutta totteli välittömästi kieltoa ja otti osoittamani suunnan. Toinen hanska löytyi myös aivan välittömästi. Ja voi sitä Rokin riemua, millä se lähtee takaisin esineen löydettyään! Palkkasin jälleen namilla ja lähetin kolmannelle rukkaselle. Nyt meni kahta edellistä enemmän haahuiluksi ja luulin jo Rokin nostaneen esineen, kun se lähti vauhdilla takaisinpäin. Tyhjin suin kuitenkin tuli ja päätin ottaa lähetyksen kokonaan uudestaan. Tällä kertaa teki saman sivupiston kuin tokalla lähetyksellä, mutta sen jälkeen meni määrätietoisesti ruudun päähän ja toi kolmannen hanskan hurjaa vauhtia.

Ja yhtään ylimääräistä "etsi"-kehotusta ei tarvinnut antaa. Pari kertaa Roki pysähtyi ja katsoi mua, mutta jatkoi työtä pian, kun en siihen reagoinut. Tää on kyllä niin huippua :D. Kun jälkikin saatiin hyvälle mallille viime kesänä, niin eihän meillä töki mikään muu kuin tottis. Kuka sen jaksaisi viilata tuon otuksen kanssa? Metsässä möyriminen on minusta ihan huippua ja Rokille nenän käyttö on selkeästi parasta harrastamista leikkimisen lisäksi. Ajatuskin tottiskentästä ja pilkun viilaamisesta tökkii. Lisäksi tarvitsisin niin paljon apua tottiksen kanssa, mulla on ihan olematon käsitys siitä, mitä kentällä edes tapahtuu. Jotain yhteyttä sillä lienee tokoon, parilla esteellä höystettynä... Ja oishan siinä se BH-koekin ensin selätettävänä. Täytyy pohtia asiaa.


Treenin päälle vielä lenkki Jyväsjärven rantaraitilla. Ihana ilma todellakin! Mutta kuumahan Rokille tulee jo näillä keleillä. Tekisi mieli kesäksi turkkia keventää, mutta näyttelyitä on suunnitelmissa nyt sen verran, että ei pysty turkille mitään tekemään. Onneksi uintikelitkin pikkuhiljaa lähestyvät. Huomenna itseasiassa vielä uimalauintia. Katsotaan, saisiko Satusta ja Naavasta sitä ennen lenkki- tai tokoseuraa!

Tokoa - uskooko kukaan?

Ihan totta, kuluneella viikolla on kummasti ollut mielenkiintoa yhdistää treenailua lenkkeihin! Säät muuttuvat koko ajan keväisemmiksi, vettäkin on kyllä tullut urakalla, mutta kentät ja metsä sulavat koko ajan. Lisäksi on ihan superia huomata, miten innoissaan Roki on pienestäkin puuhailusta.

Olihan se pakko myös itse lähteä kokeilemaan Rokin etsintätaitoja jääkiekkokaukalon laidalle. Mahtavasti on kyllä iskä Rokia koulinut, alle kymmeneen minuuttiin koira nosti 8 jääkiekkoa. Hiukan liikaa se kaipaa tosin kannustusta vielä eli Roki saattaa jäädä tuijottelemaan minua kymmenen sekunnin välein ja jatkaa työtä vasta uudella "etsi"-kehotuksella. Aika huippua silti!

Eilen sitten ihan huvikseni testailin metsässä. Lunta on aika paljonkin vielä paikoin, mutta tuo kohta oli melko sulaa. Ei sitä nyt esineruuduksi voinut sanoa, mutta etsintätreeni joka tapauksessa. Jätin Rokin paikkaan polulle ja kiertelin metsässä muutaman kymmenen metrin päähän, jossa "tallailin" jonkun vajaan aarin kokoisen alueen. Heitin sinne hanskani (itseasiassa molemmat, mutta en huomannut tiputtaneeni toistakin). Kiersin sitten Rokin luo takaisin ja lähetin etsimään. Tajusin kyllä, etten tyhmästi näyttänyt sille alkuunsa mitä sen pitäisi etsiä ja Roki painelikin esineelle, muttei nostanut sitä ykkösellä. Olisiko sitten haikaillut kiekkojen perään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Varsin pitkän haistelun jälkeen Roki toi hanskan riemukkaasti. Palkkasin namilla ja lähetin uudelleen, kun olin huomannut, että toinenkin hanska on hukassa. Nyt Roki meni suoraan "ruutuun" ja toi toisenkin hanskan vauhdilla. Siistiä! :)

Useampana iltana ollaan myös tokoiltu. Lähinnä iloisesti tehty seuruuta patukan kanssa ja onhan tuossa koirassa nyt motivaatiota ja potkua. Maahanmeno ja seisominen tuntuvat nyt todella varmoilta ja molemmissa Roki kestää myös avoimen luokan liikkeen eli että palaan takaisin koiran taakse ennen vierelletuloa.

Pikkuhiljaa varmaan löytyy tätä päivitykseen sopivaa treenimatskuakin enemmän, jos emännän vire nyt säilyy. Ensi viikolla oli uintikertakin taas ja vepeilystä haaveillaan jo, vaikka jäät vielä peittävätkin järviä.

Näyttelyreissu Vaasaan

Eilen lauantaina vietettiin pitkä päivä tien päällä ja Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Seurueessa oli mukana minun, Rokin ja Nooran lisäksi Anne Santtu- ja Torsti-veljesten kanssa. Nahkojen kehä alkoi kuta kuinkin bortsujen jälkeen, joten kahden rodun verran seurattiin näyttelytouhua. Lisäksi oltiin vähän turhan ajoissa paikalla, joten reilusti kellon ympäri vierähti reissuun aikaa.

Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.

Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:

"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."

Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.

Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.

Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.

Ihanat kevätpäivät jatkuvat

Komeat kevätsäät senkun jatkuvat! Pääsiäisenä hemmoteltiin mahtavalla auringonpaisteella ja näin edelleen. Roki oli pääsiäisen seudun vanhemmillani hoidossa ja oli tyypilliseen tapaansa sippi, kun pääsi kotiin. Se on hiukan levottomampi vieraassa paikassa eikä herkästi päiväseltään ota unia. Lisäksi ohjelmaa oli koiralle keksitty kuin lapsenlapselle konsanaan. Olivat käyneet Putkilahdessa ja serkkujen lapsia oli ollut iso liuta paikalla. Rokille oli heitetty keppiä ja huomiota oli herra saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kiitosta koira oli erityisesti saanut, kun on niin lunki lasten kanssa. Ei käytännössä piittaa mitään edes ahtaammissa sisätiloissa.

Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.


Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.

Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.

Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?

Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.

Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.