Neljä kuukautta kasassa

Nyt on pojulla neljä kuukautta täynnä, painoa on 11,5 kiloa ja korkeutta mittaamaton määrä..


V oli aikanaan meillä tosi pitkään koiran ottoa vastaan. Äsken V puki Rokille valjaita, kun olivat lenkille ja palloa heittelemään lähdössä, ja höpötteli samalla: "Oot sinä vaan niin kusipää paskiainen ja isi tykkää susta hirmuisesti". Muaah :D. Roki on vielä aika höpö tunkemaan syliin, kiipeää, änkeää ja kapuaa ja nykertää ittensä sykkyyn. Sitten se pureskelee siinä sormia, hihansuita ja paidan nauhoja ja kerjää rapsutusta.

Koirakoulu sujui eilen vaihtelevasti. Vaikka oli reilu lenkki alla, Roki veti kamalilla kierroksilla. Lähinnä hajujen ja toisten koirien takia. Muun muassa repi kolmannen paidan multa rikki... Kyllä se vaan on hirmu taitava ja nopeaoppinen, kun jaksaa keskittyä. Paljon vaikeampaa on pysyä paikallaan kuin touhuta. Kontaktikävelystä saatiin kehuja, Roki "ihmelapsi" pujotteli piirissä kavereiden väleistä älyttömän hyvällä kontaktilla - nakkiin. Paikalla muiden odottelu ei sujunut ihan yhtä hyvin. Sivulleistuminenhan me jo osattiinkin ja Roki itse myös hakee paikkaa tosi suoraan asentoon, vaikka minä ohjasinkin välillä persiilleen. Mutta sain sitten noottia siitä, etten palkkaa pentua tarpeeksi ja vaadin liikaa. Noloa tunnustaa, mutta mulla oli nameja liian vähän mukana ja pihtasin... Mutta ehkä joo tuossa oli ihan tolkkuakin, Roki on oikeasti tosi pentu vielä ja kaiken pitäisi olla koko ajan kivaa eikä yhtään totista.

Mutta kuinka paljon nakkia pentuun voi päivässä tunkea?? Me treenataan aika usein, pitkin päivää sisällä, koska se on tähän mennessä tehokkain tapa rauhoitella riehuvaa ja raivostuttavaa pentua. Ihan silmänräpäyksessä, kun namipussista otan pari herkkua, koira jo istua napottaa edessä ja on valmis tekemään ihan mitä vaan. Vaikka se viisi sekuntia aiemmin olisi roikkunut mun paidanhelmasta oikeasti häijysti muristen.


Roki on ehtinyt olla aidanrakennusapunakin...


Päivän parhaat uutiset luin Kimman blogista. Uudet röntgenkuvat on otettu Kimman jaloista ja nyt näyttäisi kasvu ja luutumisprosessi reisiluissa menevän aivan oikeaan ja hienoon suuntaan. Todella helpottava ja ihana tieto, Rokin siskolikan tulevaisuus alkaa näyttää oikein valoisalta! Lisäksi Kimma itse on ollut tosi reipas, virkeä ja virtaa riehumiseen löytyy taas! Vähitellen liikuntaa lisäämällä ja tilannetta seuraamalla jatko sujuu varmasti hienosti :).

Liepeellä lenkillä

Viikonloppu on sujunut rauhallisissa merkeissä kotiympyröissä. Roki-ressulla on ollut muutaman päivän ajan ripuli - ekaa kertaa tähän mennessä. Ihme sinällään, ettei aiemmin ole vatsan kanssa mitään ongelmia ollutkaan, kun pennulle on kuitenkin maistunut ihan kaikki, minkä irti saa... Täytyy nyt seurata tuota kakkatilannetta, toistaiseksi sisällä ei ole roiskunut, mutta ihan löysällä koira kyllä on.

Pentukurssin läksyjä on treenattu lenkkeilyn ja muun puuhailun ohessa. Hyvin esimerkiksi kontaktikävelyä voi ottaa, kun lenkillä tulee ihmisiä vastaan ja yritän pitää koiran kiinnittämättä huomiota muuhun kuin itseeni. Eteenistuminen sujuu nätisti, kuten myös luoksetulo. Rokilla on hyvä kyky rauhoittua ja keskittyä harjoitteluun kesken kovankin villikkokohtauksen. Kunhan vaan itse aina jaksaa, niin pienellä treenihetkellä voi rauhoittaa riehumisen. Tämän takia esmes eilen alettiin opetella kierimistemppua ja yllättävän hyvin Roki innostuikin siitä! Samoin maahanmenon Roki on nyt oivaltanut käskystä. Aiemminhan se ei ymmärtänyt hommaa ollenkaan, jos seisoin ja sanoin 'maahan', enkä näyttänyt kädellä lattiaa. Nyt homma alkoi rullaamaan, kun käskyn yhteydessä naputin jalalla lattiaa. Ja onnistuu nyt myös ilman naputusta.

Tänään käytiin Rokin kanssa Saviolla kasvattajan luona kylässä. Siellä Roki päästeli onnessaan pari tuntia pelloilla ja metsässä Vekin, Nitan ja Saran kanssa. Löysä vatsa tosin vaivasi menoa useaan kertaan. Roki hyppäsi omin päin muiden perässä laiturilta järveen! Tuli ihan yllärinä mulle, että uskaltaa sen tehdä :D. Kylläpä se alkaa jo teinipojalta venyneine kuonoineen ja pitkine kinttuineen näyttää. Ihan ei vielä isojen koirien kyydissä pysynyt, mutta ei mene montaa kuukautta enää.. Ja hienosti jaksoi pitkän reissun.

Roki Riitinpoika Rimpula 16 viikkoa

Näin meillä nukutaan:

Kylläpä on työt alkaneet rytinällä, ei paljon lepohetkiä unia lukuunottamatta ole ollut. Sama siis sekä minulla että V:llä. Rokin yksinolot ovat vissiin menneet ihan nätisti, jotain aamu-uikutuksia täältä kyllä olivat naapurit kuulleet, mutta pentu on aina ollut ihan unisen näköinen, kun kotiin ollaan tultu. Ja joka päivä H on käynyt lenkillä Rokin kanssa päivällä. Eteinen tuntuisi toistaiseksi riittävän mainiosti Rokille oleskelutilaksi, ei ole karkaillut eikä pissannut/kakannut sisällä.

16-viikkoispaino Rokilla oli 10,4 kiloa ja korkeutta nyt ainakin 42 senttiä. Takajalat ovat venähtäneet ihan järkysti viimeisen parin viikon aikana, todellinen rimpula on nyt, suorastaan koomisen näköinen. Vielä pennun pyöreyttä vartalossa, mutta pitkät riukukintut. Ihme, että kaveri on niinkin ketteräksi metsässä käynyt, mitä nyt on. Selkään ja häntään on alkanut kasvaa pitkää ja karkeampaa karvaa, joten lisäksi jätkä on vähän harvakarvahampparin näköinen. Pentukarvaa myös irtoaa harjatessa. (Harjaaminen ei muuten ole mitään iisiä hommaa, nakkia tarvitsee olla koko ajan tarjolla, muuten Roki syö harjan.) Harmi, etten ole oikein saanut kunnon kuvia aikaan pikkupokkarilla Rokista.

Yleisesti ottaen Roki seisoo vaan sen hetken, kun käsketään ja nami on tyrkyllä. Sitten se istuu. Sikälikin haasteellista yrittää kaveria kameran eessä seisottaa..

Ai mullako rimppakintut..

Pentukurssi alkoi tänään ekoilla harkoilla. Roki oli joukon isoin pentu (2,5-vuotias espanjanvesikoira taisi olla ihan hiukan isompi), kaikki muut olivat pikkukoiria. Roki oli myös railakkain ja innokkain tutustuja ja pisti myös intohaukuksi hallilla. Luoksetulossa Roki on ihan tykki, se olisi myös mennyt kaikkien muiden luokse, jotka juoksivat pentujaan karkuun. Ohjaaja totesikin sen olevan melko vaikea tilanne paimenkoiralle. Sen sijaan kontaktinhaku hissukseen kyykkyyn menemällä ja selän kääntämällä ei kiinnostanut Rokia vähääkään. Houkutella piti tai sitten mennä tosi äkkinäisellä liikkeellä kyykkyyn. Näitä temppuja ja ohittamista, kontaktikävelyä ja eteenistumista harjoitellaan nyt ensi viikkoon.

Viikonloppuna ehdittiin taas käydä temmeltämässä Nemo-suomenlapinkoirapennun kanssa. Roki ja Nemo ovat kyllä ihan huippukaverukse, meno oli villiä mutta reilua peliä. Emännät tosin intoutuivat sitten juoruamaan keskenään sen verran pitkäksi aikaa, että pennut lopulta väsyivät ja vähän leikki meni jo överiksi. Nemo asuu ihan lähellä, joten näitä otetaan usein uudestaan!

Komea Nemo

Hei jee painitaan!
'
Älä huuda mun korvaan!

..Tai mä huudan takas!

Mitä ollaan Rokin kanssa "treenattu"

Kirjaanpa tähän vähän, mitä Rokin kanssa ollaan harjoiteltu nyt pentuajan alussa. Pentukurssille mennään ensi viikolla, mielenkiintoista nähdä, osataanko jo jotain juttuja valmiiksi! Kurssin aloitusluento oli pienoinen pettymys, vetäjä oli eri kuin Roopen kurssilla vuosia sitten. Toivotaan, että käytäntö sujuu vähän paremmin kuin tuo luennointipuoli...

Perusperiaatteet ovat tähän asti olleet yhteisen elon opettelu, kodin pelisäännöt ja hauskanpito. Säännöistä sen verran, että kun riehunta yltyy kamalaksi komentamiseksi (sekä koiralta että omistajilta), tolkuttomaksi puremiseksi, älyttömäksi hajoituskoheltamiseksi, peli vihelletään poikki ja pentu jäähylle. Jäähyaitiossa Roki on oppinut tosi nätisti rauhoittumaan ja viihtyy hyvin. Nukkumaanmenokaan ei meinaa onnistua, jos Roki saa liikkua joka puolella. Omaan aitaukseen sen sijaan kolahdetaan nukkumaan samantien.

Yksinoloa on harjoiteltu vähin erin pidentämällä, nyt eilen ekaa kertaa oltiin töissä molemmat koko päivän. Hyvin oli ilmeisesti mennyt, ei pissoja sisälle, eikä hajotettua kamaa. Lisäksi oli pysynyt aidoissa eteisessä. H käytti ulkona aamupäivällä, uninen koira oli ollut vastassa.

Kontaktin ottamista harjoitellaan paljon, usein ruokaa annettaessa ja leikin yhteydessä. Kun Rokia "muistuttaa" katsomaan silmiin, se odottaa hyvinkin kärsivällisesti tooooosi kivaakin tai hyvänmakuista juttua, kovassa täpinässäkin. Usein ei tarvitse edes muistuttaa, vaan pentu napottaa jo automaattisestikin suoraan silmiin.

Vetämistä hihnassa kitketään koko ajan, välillä menee hyvin välillä ei. Välillä hihna maistuu ihan älyttömän hyvälle Rokin mielestä. Kontaktin saa kuitenkin aika kivasti koiraan myös hihnalenkeillä ja vetämisen kontrollointi onnistuu (jos ulkoiluttaja jaksaa...).

Palloa heitellään ja narua vedetään. Esineen luovutuksessa vielä puutteita, mutta nouto onnistuu hirmu hyvin muuten.

Luoksetulo onnistuu, kun Roki ei ole muusta kiinnostunut. Yleisesti ottaen kyllä metsässä ja lenkeillä Roki seuraa meitä hienosti ja tulee riemukkaalla laukalla luo, jos eksyy kauemmaksi. Parhaiten hankalassa tilanteessa luoksetulo sujuu, kun emäntä tai isäntä lähtee juoksemaan koiraa karkuun tai houkuttaa narulla.

Roki istuu, menee maahan, antaa tassua ja seisoo. Nämä namivetoisesti tosin vielä. Istu-komento toimii myös kauempaa. Varsinkaan maahan Roki ei mene ollenkaan, mikäli kädellä ei näytä maata. Istumiseen Rokilla on sellainen fiksaatio, että se pompahtaa samantien takapuolelleen, kun mikä tahansa muu temppu on tehty. Eli lupaa tai käskyä ei odoteta...

Eteen istumista ja sivulle istumista on harjoiteltu nyt lähipäivinä. Tosi innokkaasti pentu seuraa nakkia ja tekee mitä pyydetään. Onnistuu sisätilojen lisäksi myös rauhallisella lenkkipolulla. On se noheva ja aika, jonka Roki jaksaa keskittyä on pidentynyt huimasti alkuajoista.

Lähinnä näitä on reenailtu. Sitten on tietysti tehty namiruutuja, leikitty aarteenetsintää sisällä ja leikitty hakuleikkejä metsässä. Ilmasta Roki ei oikein vielä etsi hajua, mutta toisaalta ollaan vähän hankalilla säilläkin (ihan tyynellä esimerkiksi) hakuleikkejä leikitty. Idean Roki kuitenkin oivaltaa mainiosti ja etsii niin kauan, että löytää (ei esimerkiksi jää pyörimään lähettäjän jalkoihin). Ja voi sitä riemua, kun pikkupaimenkoira löytää emännän kiven takaa tai isännän kuusen juurelta!

Pentu kasvaa

Roki on tänään 15 viikkoa. Painoa on taas kertynyt 800 grammaa viikkoon eli 9,8 kiloa on kasassa. Korkeuttakin yritin mittailla ja kyllä näyttää siltä, että 40 sentin raja meni rikki. Pianhan Roki ottaa jo Nita-äidin kiinni! :) Huomenna alkaa pentukurssi ja torstaina Roki viedään kakkosrokotuksille.

Kuulumisia

Työt starttaavat tällä viikolla. V lähti jo tänään, minulla alkaa perjantaina. Yksinoloharjoituksia on tehty Rokin kanssa säännöllisesti. Aika nätisti pentu rauhoittuu kotiin itsekseen ja nukkuu pääasiassa. Yleensä ollaan pyritty lähtemään Rokin ollessa nukkumassa tai ainakin viittä vaille. Olen nauhoitellut jonkin verran yksinoloja, pariin otteeseen pentu on päästänyt haukkusarjat tai ulvonut. Ilmeisesti kuitenkin tylsyyttään, koska huuto ei ole ollut jatkuvaa eikä koskaan ole alkanut heti yksinolon alettua.

Viikon verran Rokilla oli jotakin kuivaa ihottumaa hännänympäryksessä, takapuolessa ja nivusessa. Pentu käytettiin eläinlääkärissäkin, kun iho kutisi tosi paljon ja Roki kalttasi näppyalueita. Ilmeisesti tuo kuitenkin oli tullut järvivedestä uintikeikoilta, koska nyt ryhelmä on jo hyvin paranemaan päin. Lääkärikin antoi vain shampoot pesua varten ja kutinaa rauhoittavaa voidetta. Järvisyyhyä epäiltiin ja oireet sopivatkin siihen.

Myös Roopea ollaan käyty tapaamassa vanhempieni luona. Tosin Roopen kanssa leikkiminen on toistaiseksi pannassa, koska tuo 8-vuotias vanhempi herra intoutui tapojensa vastaisesti vähän riekkumaan pennun kanssa ja epäilty alkava nivelrikko etujaloissa ilmeisesti oireilee nyt jonkin verran ontumisena. Tässä kuitenkin parit fotot Rokista ja Roopesta.


Roope on uskomattoman kärsivällinen pennun vöyhötyksen kanssa. Selvästi sillä tulee aina jossain vaiheessa mitta täyteen, mutta se ei inahdakaan, väistää ja yrittää mennä rauhalliseen paikkaan. Roope ei olekaan koskaan ollut missään määrin terävä tai edes omistushaluinen.


Muita mukavia koiratuttavuuksia tässä lähiaikoina ovat olleet myös 8-vuotias australianpaimenkoira Taavi ja jo kertaalleen aiemminkin tavattu suomenlapinkoiran pentu Nemo. Komea redmerle-värityksinen Taavi leikki tosi nätisti Rokin kanssa, meininki oli oikein hauskan näköistä! Nemo taas on juuri sopiva leikkikamu kaikin puolin Rokille, puolitoista kuukautta vanhempi tosin, mutta kokoero ei ole liian iso ja leikki sujuu äänettömästi ja innolla. Nemolta tosin irtoaa nyt maitohampaita ja kummankin pennun suupielet ja kaulurit olivat verisiä viime painien jälkeen..

Roki 14 viikkoa

Tänään Roki täyttää 14 viikkoa. Painoa eilisiltana oli 9 kiloa uudella vaa'alla punnittuna V:n sylissä. Eli nyt vähän on asettunut tuo painon nousu, 1,2 kiloa on nyt tullut kahteen viikkoon lisää. Pitäisi nyt vielä mittailla korkeutta, lisään mitan sitten tuonne faktoihin. Tässä olevat kuvat ovat kaikki tämän päivän touhuista. Seisotuskuvayritelmät kariutuivat jälleen säälittävästi. Ilmeisesti tv-taso oli niin liukas (hyvä alusta ja tausta olisi muuten ollut), ettei Rokia huvittanut seisoa ollenkaan minkään namin voimalla. Tulipahan varmaan vaan opetettua pennulle, että telkkaritason päällä on luvallista nököttää...

"Roki, seiso."
"Eikun mä istun nätisti. Enkös vaan?"

Varattiin Rokille myös toiseen rokotukseen aika. Se onkin nyt jo ensi viikolla, kun haluttiin rokotukset kuntoon ennen pentukurssin alkua. Kurssi alkaa myös ensi viikolla, mutta eka kerta on luento omistajille, joten rokotuksen ehtii hyvin hoitaa alta pois. Varmaan otetaan samalla kertaa myös rabies-rokote, vaikka ilmeisesti niitä ei suositella pistettäväksi samalla kertaa. Toiset sanoo toista ja toiset toista.

Tässä ollaan kovasti harjoiteltu lenkkeilyä rattaiden kanssa. Minulla ja V:llä alkaa työt ensi viikolla ja H tulee ainakin silloin tällöin päivisin käyttämään Rokin ulkona. Hiukan hankalaa tuo kulkeminen kyllä on pennun ja rattaiden kanssa, mutta ollaan nyt treenattu H:n kanssa sitä yhdessä ja pysytty tiukkoina siitä, ettei rattaisiin ja vauvan jalkoihin ole Rokilla mitään asiaa. Tietysti ongelmana on myös Rokin varsin vapaamuotoinen hihnakäyttäytyminen, ihan ei vielä mene putkeen. Totta puhuen siihen ei juuri ole vielä keskitytty... Mietittiin, että fleksi voisi olla hihnaa parempi talutin noilla vaunulenkeillä. Tosin sen narun Roki nappaa hetkessä poikki, jos päättää alkaa hihnalla leikkimään.

Tässä vielä kuvia synttärileikeistä!

Olohuoneessa on vielä vähän kaaosta muuton jäljiltä.
Tässä käpälien välissä on Home Senior -opebändin lahja Roki-boylle. Alkaa vaan vedellä viimeisiään jo..

Ulkona käytiin leikkimässä. Vetoleikki on kaikkein paras.

"Leiki mun kaa!!"

"Leiki jo!!!"

Vielä vähän söpistelyä :)

Perkuleen naskalihampaat

Aaargh... Järki menee tuohon puremiseen. Alkaa jo Rokin leuoissa olla sen verta mittaa ja voimaa, että pikkupennun neulahampailla saa aika rumaa jälkeä aikaan. Jos nyt edes pitäytyisi kynnyksissä, ovissa, kirjoissa, tuoleissa, kaakeleissa, peileissä, matoissa, digibokseissa jne., mutta kun hampaat käy yhtä usein käsiin, jalkoihin ja vaatteisiin (ja edelleen kaikkien naispuolisten lällyttelijöiden tisseihin). Eihän tuota voi päästää ihmisiä tapaamaan.. Se vielä menee jakeluun, että pennelillä menee pureminen ja pussaaminen sekaisin, kun se intoilee vaikkapa herättyään unilta. Mutta leikkiin komentamis-pureminen ja riehumis-pureminen on persauksesta. Itse pitäisi joka hetki olla keskittymässä leikkiin ihan satasella, silloin homma nimittäin toimii eikä puremistilanteita tule.

Aika usein jätkä joutuu aitaukseen jäähylle. Onneksi ei ole nyt kotiinpaluun jälkeen karannut aidoista eikä edes ole yrittänyt sitä. Puremisesta komentamisesta, minkäänlaisesta, ei tosiaan ole hyötyä, Roki ottaa sen jonkilaisena leikkinä (aika kova taitaa olla). Ignoraaminen auttaa, mutta kun selkäs käännät, hyökätäänkin palmun kimppuun, jolla edelleen saa emännän jakamattoman huomion...

Positiivinen kokeilu tehtiin rallien viimeisenä iltana ilotulituksessa. Tarkoituksella otettiin Roki mukaan Aittovuoren päälle autoon, kun lähdettiin tulitusta katsomaan. Ensin vähän testattiin sisällä ja pihassa, miltä paukut kuulostaa. Selvästi Roki kuunteli paukkuja ensin, mutta totesi ne sitten taustahälyksi ja mielenkiinnottomaksi. Mäen päälle kateltiin autosta myös välähdyksiä (ja ne paukut oli todellakin kovia noinkin pitkästä matkasta) eikä Roki piitannut mitään. Itse asiassa se keskittyi tuijottelemaan tien toisella puolella ollutta peräkärryä, jossa oli vaaaaaarrrrralllllinen vaalea lautakasa... Se oli kunnon mörkö ja sille piti murista. Tosin tuokin muuttui tylsäksi viidessä minuutissa, jonka jälkeen pentu keskittyi penkinlämmittimen johdon totaaliseen ja lopulliseen vaarattomaksi tekemiseen.

Yksi namiruutu ollaan taas tehty ja naminetsintääkin leikitty kotona. On kyllä ihan mieletöntä, miten Roki pystyy siirtymään niin rauhalliseen ja keskittyneeseen työskentelyyn ihan kertaheitolla kesken riehunnan. Lisäksi Roki on myös erittäin tarkka työssään ja mielenkiinto säilyy loppuun asti. Ja tuo hajunbongailu tulee pennulta niin käsittämättömän luonnostaan, noihin leikkeihin ei ole tarvinnut minkäänlaista "harjoitusta", vaan homma toimii kertaheitolla oikein. Toki nyt tiesin, että koiralla hajuaisti on todella tärkeä ja äärimmäisen tarkka, mutta olen monttu auki toljottanut nyt, kun livenä näkee, miten koira nenäänsä käyttää.